Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 30. syyskuuta 2014

Taivaita ja kilpirauhasyllätys

Eilisiä taivasspektaakkeleita:



 
 
Ylimmässä kuvassa näkyy vasemmalla Kulosaaren kirkon kellotornia. Alemmat kuvat ovat meiltä Herttoniemestä Alppilaan ja Pasilaan päin.
 
Kävin lääkärissä ja sain sairaslomaa lokakuun loppupuolelle eli etenemme suunnitelman mukaan. Palaan töihin toisen jakson alussa.
 
Kilpirauhaskokeen tulos oli yllätys. Olin arvellut ettei sieltä mitään löydy. Tulos jakaantuu kahteen osaan. S-TSH:n tulos oli 1,57 ja S-T4-V:n 9,48. Ensimmäisen viitearvoväli on 0,4 - 4,0 ja jälkimmäisen 10 - 21. Jälkimmäinen siten poikkesi hieman normista. Minulle määrättiin kokeeksi matala lääkitys: Thyroxin 25 mikrogrammaa. Jos tämä annostus menee överiksi eli elimistöni saa liikaa vauhtia, saan sen mukaisia oireita.
 
Lääkäri selitti, että S-TSH mittaa komentoja, joita aivoista lähtee kilpirauhaseen. S-T4-V mittaa puolestaan sitä, miten kilpirauhanen toteuttaa komentoja ja tällä puolella minulla on puutetta. Hän ei osannut sanoa, voisiko syöpähoidot vaikuttaa kilpirauhaseen.
 
Minulle määrättiin silmien rähmimiseen kahta sorttia antibioottista mömmöä, voidetta ja tippoja. Yöksi ja päiväksi erilaista. Kahden päivän käytön jälkeen pitäisi selvitä, että toimiiko.    


maanantai 29. syyskuuta 2014

Uusi teos edellisen teemasta

Aloitin toisen työn soveltaen samaa teemaa. Tämä on edellistä kurinalaisempi. Värisommitelmaa joudun miettimään enemmän. Teoksia voi tehdä myös siten, että antaa muiden vaikuttaa prosessiin, johon tulee näin vuorovaikutteisuutta. Minulla oli värit vain neljässä ylimmäisessä ruudussa, kun ystävämme Kultainen ehdotti, että voisinkin käyttää vain niitä värejä. Ylimmällä rivillä on kolme pääväriä ja punaisen komplementti- eli vastaväri vihreä.

Ajattelin soveltaa ehdotusta siten, että laitan toisellekin riville päävärit, mutta eri sävyisinä, ja toisen käyttämättömistä käyttämättömistä komplementtiväreistä, varmaankin violetin. Kolmannelle riville laitan varmaan kaikki kolme päävärien komplementtiväriä eli vihreän, violetin ja oranssin. Neljäs väri on vielä mietinnässä, ehkä jokin maaväri. Kunkin rivin värit yritän sijoittaa niin, että ne näyttävät värisommitellullisesti hyviltä muiden rivien kanssa.

Vaimollakin oli hyvä ehdotus alaosan suhteen. Voin soveltaa sitä johonkin toiseen työhön. Mielestäni se olisi vaatinut sen, että nämä teoksen suorakaiteet olisivat täysiä neliöitä.







Tämä teos on jatkumoa muutamalle aikaisemmalle työlleni, joissa on yhdistänyt orgaanisia muotoja neliöihin tai oikeastaan lähesneliöihin. Neliö on orgaanisten muotojen vastakohta, koska niitä ei synny luonnossa. Orgaanisten ja epäorgaanisten muotojen välinen jännite kiehtoo minua. Jännitteitähän elämässä muutoinkin riittää. Kuvalliset jännitteet voivat ehkä toimia tosielämän vastakohtaisuuksien allegorioina.

Millaisia ideoita sinulla on?

Oirekatsaus

Vasemman käden kynnetkin näyttävät kuoriutuvan, paitsi peukalon. Kynsissä on ollut pienet painaumat poikittain. Niihin rajautuen etuosat varmaan kuoriutuvat. Etusormessa jo osa törröttää. Oikeassa kädessä vain pikkusormen kynsi ilmeisesti vielä riisuuntuu.

Uni sujuu aika hyvin. Välillä kuitenkin tunnen päivisin väsymystä. CPAP -laite on käytössä, joten uniapneasta se ei voi johtua. En ole vielä täydessä vedossa, joten hyvä, että työn alkuun on vielä kolmisen viikkoa.

Yllämainittujen lisäksi silmien rähmiminen ja vatsan sekaisuus vielä vaivaavat. Onneksi maha ei ole kipeä.

Osa viime viikon väsymyksessä saattoi johtua kävelemisestä. Ehkä innostuin liikaa.




sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Maalaus valmistui

Sain tämän työn eilen valmiiksi. Oli aika isotöinen. Kuviot on tehty tussikynällä ja värit tavallisilla sekä kynäakvarelleilla. Kuva-alueen koko on noin 28 x 40 cm.




Kun kuvan jakaa puoliksi, huomaa kuinka erilainen tunnelma teoksen eri osissa on.
 
 



Osia:





Vasemmalla alhaalla on aikamoinen vipinä, mikä rauhoittuu, kun katse siirtyy oikealle ylös. Punaisten, keltaisten ja sinisten runsaus luovat lapsekkaan iloisen tunnelman.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Terveellinen(?) lounas, liikkumiskirjanpitoa ja rähmimistä

Paistoin lounaaksi oliiviöljyssä kesäkurpitsaa, sipulia, tomaattia, kurkkua ja fenkolia. Päälle ripottelin mustaa emmenthalia. Puristin sitruunaa mausteeksi.

Vaimoni aikoi paistaa kananmunaa lounaaksi, mutta sain hänen jakamaan ateriaani. Hän syö kasviksia mieluummin keitettyinä tai uunissa lämmitettyinä. Minusta kasviksia pitää keittää säästeliäästi, että maku sailyy.

Jälkiruuaksi lämmitin pannulla pienehköt siivut uunijuustoa. Päälle hiukan vadelmahilloa. Finaaliksi join hieman espressoa. Nescafen kofeiiniton pikaespresso maistuu minusta oikealta. Vaimoni jättää kahvit väliin.

Katsotaan nyt miten pärjätään välipalaan ja päivälliseen asti. Olikohan tämä nyt terveellistä?


Olen merkkaillut tämän viikon liikkumisiani Kiloklubiin. Tähän mennessä on yhteensä 163 minuuttia, kun suositus on 120 minuuttia. Hyvä niin. Liikkumiseni koostuvat kävelystä portaiden noususta ja laskusta sekä venyttelystä. Kokemukseni mukaan näillä voi ansaita Kiloklubissa vihreän suoran. Nyt minulla on kolme vihreää laatikkoa neljästä mahdollisesta. Kulutus, määrä ja teho riittävät, mutta vaihtelua kaivattaisiin lisää. Venyttely varmaan kaunistaisi suoraa. Ehkä portailla liikkumisen vastineeksi voisi olla käsipunttien nostelua.


Harmittaa, kun silmienrähmiminen haittaa lukemista ja muuta puuhaa päivällä. Tuntuu, että silmätipatkin tuovat utuisuutta.


Mainitsin eilen, että metaklopramidi lisää särkylääkkeen imeytymistä eli voi auttaa migreenin hoidossa. Kävin apteekissa eilen ja kuulin, että kyseessä on reseptilääke. 


perjantai 26. syyskuuta 2014

Nysväilyä, migreeniohjeita ja kurssijaksamista

Työ on hyväksi ihmiselle. Pitää nousta ajoissa ja aikataulut saavat ihmisen saamaan aikaankin jotakin. Vaikka minäkin yhtä ja toista puuhailen, sairaslomalaisena oleminen on aika paljolti nysväilyä. Päivä vilahtaa ilman, että juuri mitään syntyi. Se on varmaan hyväksikin. Lepoa vielä tarvinnen. Vaikka olen saanut unirytmini suunnilleen kuntoon, kalibroitavaa siinä vielä lienee. Viimeiset sairaslomaviikot olkoon tuunausta. Niin myös ensimmäiset työkuukaudet, koska työkuorma on helposta jaksosta johtuen aika kevyt. Kevätlukukaudella on sitten rankempaa.

Keskiviikon Hesarissa oli artikkeli migreenin hoidosta. Minulla on silloin tällöin oireita, jotka muistuttavat migreenin alkua. Onneksi sellainen tila harvoin räjähtää minulla migreeniksi, mutta joskus niin käy. Kokemus on aivan hirvittävä. Heittelehdin sängyssä tuskissani. Saatan oksentaa. Onneksi pahin menee yleensä kohtalaisen pian ohi, jos olen saanut tehoavaa lääkettä. Sitten ehkä nukahdan ja herättyäni olen toipilas.

Migreenini ei ole niin paha, ettei perinteinen Clotam ja vahvat särkylääkkeet auttaisi. Artikkelissa kerrotaan triptaanista, joka on tuonut apua vaikeimmille tapauksille. Sitä en ole kokeillut. En tule kunnolla varautuneeksi kohtauksiin, koska niitä tulee niin harvoin. Olisi syytä varmistaa, että tehokasta mömmöä olisi aina saatavilla, mielellään taskussa, koska kohtaus voi tulla missä vain. Lehtijuttu kertoo, että parasetamol ei ole erityisen tehokas migreeniin, mutta ibuprofeenin pitäisi usein tehota 800-1200 milligramman pläjäyksenä. Asetyylisalisyylihappo eli aspiriinikin voi auttaa. Särkylääkkeen imeytymistä tehostaa pahoinvointilääke metaklopramidi. Toivottavasti muistan pyytää lääkäriltä siihen reseptin, mikäli siihen sellaista tarvitaan.

Olin taas illalla TaiKissa kurssilla. Tässä vaiheessa käydään läpi Photoshopin näppylätekniikkaa. Meno on intensiivistä. Paljon nippelitason muistamista. Rankkaa on. Toivottavasti tämä palkitsee myöhemmin. En osaa sanoa, vaikuttaako toipiluuteni jaksamiseeni kurssilla vai olisiko se luonnostaankin minulle noin vaativaa.  

torstai 25. syyskuuta 2014

Kommentteja Mankellin syöpäjuttuun, hermoilua ja rymsteerausaikeita

Kirjailija Henning Mankellin syöpäpäiväkirjasta oli luku eilisen Hesarissa. Mankell vetää yhteen tähän asti kokemaansa syöpädiagnoosin jälkeen. Hän toteaa syövän olevan hänessä, se pysyy aisoissa tai sitten ei. Asiaa ei voi pohjimmiltaan jakaa kenenkään kanssa.

Potilas tuntee hoitojen vaikutukset vain itsessään ja kuolee, kuolee sitten syöpään tai muuhun, aivan yksin, koska kukaan muu läsnäoleva tai läheinen tuskin kuolee juuri samaan aikaan.

Ei asian jakaminen minusta vaadi samojen kokemusten elämistä ruumiissaan. Puolisokin mukautuu syövän kulloiseenkin tilaan ja potilaan mahdollinen kuolema vaikuttaa häneenkin hyvin voimakkaasti. Muihinkin. Toki elämä lakkaa vain potilaan ruumiissa, kun se lakkaa. Siinä mielessä ollaan yksin suuren edessä.

Mankell peilaa kaiken hänessä piileskelevää syöpää vasten. En koe itse samoin. Vaikka tiedostan, että syöpä voi edelleen olla minussa, tunnen olevani mielelläni palaamassa entiseen elämääni. En punnitse asioita sen mukaan, mitä niille voisi käydä, jos syöpä uusiutuisi. Syvyyttä ja rohkeutta päätöksiini koettu syöpä voi silti antaa. Eläköitymismahdollisuudet antavat valinnan mahdollisuuksia, mutta tällä hetkellä koulu vetää minua puoleensa. Voi tietysti olla, että alkaneet yt:t rajoittavat pelivaraa.

Kirjailija kokee välillä lannistuneita päiviä, mutta onnistuu toisinaan pakottautumaan irti synkistä ajatuksista. Minulla ei ole tainnut vielä olla noin ankeita päiviä syövän aiheuttama mielialan vuoksi. Voihan niitä tulla.

Mankell lopettaa kuitenkin optimistiseen lauseeseen: "Se (syöpä) ei ole vienyt elämäniloani ja uteliaisuuttani siitä, mitä huomispäivä pitää sisällään." Hyvältä kuulostaa.

Eilen tuli uutisten jälkeen pätkä Maarit Feldt-Rannan puhetta syövästään. Hänellä se oli uusiutunut ja hän oli selvinnyt siitäkin. Sain sen vaikutelman ettei toinen kerta ollut niin kauhea kuin olen ajatellut. Tuntui hyvältä kuulla.


Tunsin itseni eilisiltana selittämättömän hermostuneeksi. Mietin voisiko se johtua siitä, että luin hyvin lyhyitä tarinoita eli sarjakuvastrippejä, Viiviä ja Wagneria sekä Dilbertiä. Kun vaihdoin proosaan (Supon historia), tuntui mieli asettuvan enemmän pitkälleen.

Saattoi johtua myös siitä, että keskustelimme vaimon kanssa hyvin sensitiivisestä asiasta eli rymsteeraamisesta. Ehkä pelkäsin erimielisyyksiä yksityiskohdissa. Sellaiset taitavat nostaa adrenaliinia, mikä ei ole hyväksi nukkumiselle.

Kolmas mahdollinen syy on kahvi. Join koululla lounaan päätteeksi puolisen kuppia kofeiinillista kahvia ja Birgitassa kupin cappuccinoa.

Otin unen varmistamiseksi melatoniinien lisäksi puolikkaan unipilleriä. Tein mindfulness -harjoitteen. Se tuntui virittävän minua unikohmeeseen. Nukahdin vasta yhden paikkeilla. Kävin aamuyöllä haukkapalalla ja tein pienen krypton. Aika hyvä yö silti.


Juttelimme eilen vaimon kanssa, että voisimme aloittaa rymsteeraamisen perkaamalla turhaa tavaraa pois. Se ei ole helppoa. Pitäisköhän kutsua joku organisointikonsultti avuksi, jonka avulla homman voi tehdä kylmäsydämisemmin. "Oletko tarvinnut tätä kahteen vuoteen?


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Onnellinen päivä; koululla, arvokas oivallus parisuhdeterapiassa, Birgitta ja Mikä-Mikä-Maa

Kävin antamassa aamulla verinäytteen kilpirauhastutkimusta varten. Nykyinen työterveystoimijamme on koulumme vieressä joten vein auton tuttuun parkkihalliin ja saatoin mukana olevan vaimon odottamaan koulun ala-aulaan. Operaation jälkeen menimme koulumme Vallilan toimipisteeseen tapaamaan erästä oikein mukavaa työkaveriani ja palauttamaan hänelle lainassa olleen mindfulness -kirjan. Tuntuu oikein kivalta pyöriskellä koulumme tiloissa, mikä ennustanee hyvää ensi kuun lopulle jolloin aion palata leipäpuuhiin.

Parisuhdepalaveri

Sitten menimme parisuhdeistuntoon Kallioon. Kerroimme uusista parisuhdeoivalluksistamme, joista olen täällä kertonutkin, ja tunnelma oli oikein lämpimän myönteinen. Kertauksena mainitsen, että olemme huomanneen vaimoni tyytymättömyyden sotkuisuuteeni kanavoituvan valitukseksi muista asioista, koska hän ei viitsi puhua varsinaisesta asiasta tietäen sen olevan todennäköisesti synnynnäinen valuvika minussa. Toinen oivallus on ollut se, että terveyden tilaa koskevat valitukset aiheuttavat minussa ahdistusta, koska en voi kyseisille asioille mitään. Tietoisuus näistä on parantanut parisuhteemme laatua.

Keskustelimme myös mahdollisesta muutosta Naantaliin ja tässä yhteydessä nousi esiin uusi oivallus. Sisustukseen liittyvät asiat ovat olleet meille hankalia, koska koen, että vaimollani aina valmiit suunnitelmat valmiina ja minulla ei tunnu olevan niihin juuri sanomista. Siksi mitkään hankkeet eivät juuri etene.

Kun nyt puhuimme uuden asunnon mahdollisista studiomahdollisuuksista, mieleeni tuli, että voisihan nykyinen olohuoneemmekin olla ateljee, jossa vaimoni voisi tehdä keramiikkaa ja minä kuvataidetta. Vaimoni sanoi, että hänkin on joskus tällaista ajatellut. Olohuoneemme kooltaan on noin 4 x 6,7 metriä eli aika hyvän kokoinen työskentelytila. Sinne voitaisiin laittaa hyvin pitkä pöytä, joka olisi kätevä monenmoisissa luovissa puuhissa. Suuri osa nykyisestä kalustuksesta pitäisi siirtää muualle, jotta saadaa lisää avointa tilaa. Makuuhuoneemme voisi olla pieni vierashuone ja nykyinen työskentelytilani unikammari.

Tämä suunnitelma innostaa minua kovin ja mielelläni nojaudun tässä vaimoni organisointitaitoihin, koska itse en ole parhaimmillani niissä puuhissa. Ehkäpä tällä kertaa pystymme myös toimiviin kompromisseihin. Yksi aviopatti saattaa lähteä tässä purkautumaan.

Terapeutti taisi katsoa avioliittomme olevan hyvässä jamassa, koska seuraava möte sovittiin marraskuun lopulle. Saattaa olla oikeassa.  

Birgitta

Kävimme istunnon jälkeen uudessa kahvilassa, joka on Kaivopuiston nurkilla, mutta Hernesaaren puolella. Ennestään Helsinginniemen eteläisellä rantaviivalla on neljä kahvilaa; Mattolaituri, Ursula, Carousel ja Mutterikahvila. Uutukaisen nimi on Birgitta. Hyvin näytti tännekin riittävän asiakkaita. Uusi tulokas oli oikein viihtyisä. Isot ikkunapinnat, hirsiseinät ja lämmityksenä kaksi takkaa loivat tunnelmaa.  Jatkoimme olohuonemullistuksen suunnittelua.

Mikä-Mikä-Maa

Vein vaimoni keramiikkakurssille ja menin itse kävelylle Verkkosaareen, joka on nykyään varsinainen Mikä-Mikä-Maa. Alue on aika suuri kaistale, josta suuri osa on joutomaata. On hauska nuuskia tällaisia paikkoja ja katsoa mitä niistä löytyy. Yhdessä nurkkauksessa on valtavasti kivenlohkaremassaa, jotka tulevat jäämään uusien asuntorakennusten alle. On myös iso rakennusmonttu, josta aikanaan nousee nouse Stadin profiilia terävöittäviä pilvenpiirtäjiä.

Joutomaalla on vanhoja autonraatoja, hiukan pusikkoa ja tyhjää tilaa. Etsin muinaisen poptähden Lasse Liemolan Tuore-Pekan rakennusta, jossa Lasse pyöritti vihannesbisnestään. Tutustuimme häneen, kun vuokrasimme hänen omistamansa asunnon Kreikassa yhdeksi taannoisen sapattivuotemme kortteeriksi. Vieläköhän hän pyörii mukana Stadin Slangi ry:n kuvioissa. Rakennusta ei näkynyt joten lienee jyrätty maan tasolle. Helsingin sataman Tekninen toimisto näytti olevan elossa.

Rannalla oli kaikenlaista mielenkiintoista. Graffitein koristellut kontit kuuluvat asiaan. Samoin oli somistettu kalastaja-aluksen ohjaamo-osa, joka oli nostettu rannalle. Mietin mihin on käytetty kelluvaa, suorakaiteen muotoista miksi sitä nyt kutsuisikaan tasoa, jolla seisoi lyhtytolppa. Etelämpänä oli kelluvia betonielementtejä, joilla lienee ollut käyttöä satamatoiminnoissa. Jollei meidän olohuoneen tarvitse näyttää olohuoneelta, ei kalastamisenkaan tarvitse näyttää perinteiseltä. Eräs mies oli laittanut neljä virveliä telineisiin narraamaan kaloja. Siimat olivat vedessä. En nähnyt kohoja, mutta enpä paljoa kalastuksesta tiedäkään. Mies istui viereisessä autossa lukemassa jotakin. Käyhän se noinkin.

Kulosaaren sillan ja joutomaan kulmauksessa oli laivoja, jotka näyttivät olevan asuntokäytössä. Aika eksoottisilta näyttivät. Kaikenlaista tavaraa oli rannan puolella. Puutavaraa ilmeisesti lämmitykseen. Fillareita, joilla pääsee kaupungille, kun julkinen liikenne ulottuu huonosti noille nurkille. Ehkäpä ikivanha paloautokin on käytössä, mutta tuskin alkuperäisissä tehtävissään. Rekisterilaatat olivat mustavalkoiset, joten lienee 50- tai 60-luvulta.

Alueen pohjoisosassa on pittoreskin näköinen teollisuusalue. Nimet Remppapiste ja Kannon Romu kertovat alueen habituksesta. Yhtä rakennusta koristaa kyltti, jossa lukee Bandidos Mc Finland, Downtown Chapter.

Stadissa on muuten useita saari-loppuisia paikkoja, jotka eivät ole enää saaria. Ovat kasvaneet mantereeseen kiinni. Verkkosaari on sellainen. Niin ovat myös ainakin Hernesaari ja Kyläsaari.

Kännykkäni jumittui tämän päivän reissulla. Täytyy mennä toiste kuvaamaan noita nurkkia.


Jos tarvitset sähköpostiyhteyttäni, kannattaa käyttää osoitetta heikki.honkala@icloud.com. Yahoo -osoitteeni hylkii saapuvaa postia. Jos olet lähettänyt minulle viestin sinne viimeisen kuukauden aikana, lähettäisitkö sen uudestaan iCloudiin.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Kävelyä rouheassa Hernesaaressa


En ole vähään aikaan käynyt verikokeissa. Valkosoluilla on merkitystä silmien yörähmimisen kannalta. Voisikohan veriarvot selittää vaivaani?

Onkin kuulemma niin, että ravintolisiä syömällä voi joitakin vitamiineja saada haitallisia määriä. Ruokavaliolla se ei onnistu. Lue.

Kävelin tänään rouheassa Hernesaaressa, joka on Helsinginniemen eteläinen kärki. Tässä kuvasatoa.
























Toljailin noin tunnin Hernesaaressa. Mukava, kun tuntuu kunto nousevan. Kävely ulkona toi luontaista väsymystä. Toivottavasti auttaa unen saantiin illalla, vaikka menen vielä TaiKin kurssille.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Rähmimisestä, lisäravinteista ja kynsistä

Silmäni rähmivät edelleen voimakkaasti, erityisesti öisin. Tiede-lehden (Miksi silmä rähmii?) mukaan
"rähmä on pääasiassa kyynelrauhasten tuottamaa kasaan kuivunutta eritettä.". Päivisin räpsytämme jatkuvasti silmiämme. Luomet vievät bakteerit pois. Yöllä tilanne on toinen. Silmien nestepitoisuus on vähäisempi. Bakteerihuolto jää valkosoluille ja antimikrobisille aineille.

Duodecimin Terveyskirjaston mukaan rähmiminen liittyy silmien sidekalvojen tulehdukseen ja sitä hoidetaan antibioottisilla silmätipoilla. Se on usein flunssan jälkiseuraus.

Miksikähän silmäni ovat jatkuvasti tulehtuneet? Voisiko se liittyä valkosolutuotantoon? En tiedä, ovatko käyttämäni silmätipat antibioottisia. Täytyy tarkistaa. Pitää puhua rähmimisestä lääkärille, jonka tapaan kuun lopussa. Jäävätkö silmäni pysyvästi tulehtuneiksi?

Olen jo aiemmin kertonut, että nenäni vuotaa syödessäni ja juodessani. Olisikohan sillä jokin yhteys rähmimiseen. Silmäripsenikin ovat aika tyngät vielä. Se ongelma korjaantunee.


Kirjoitin eilen lisäravinteista. Vaimoni esitti hyvän näkökohdan asiasta. Minulla voi olla syövän jälkeen tarve saada lisää vitamiineja. Hoidot olivat todella rankat, joten tuo voi hyvin olla mahdollista. Hän kiinnittää erityista huomiota asiaa laittaessaan ruokaa.


Kynteni ovat kohta kasvaneet kuntoon. Vain oikean käden nimettömässä on enää rappeutunut osa kiinni.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Tarvitsemmeko lisäravinteita?

Media on pullollaan terveydenhoito-ohjeita. Merkittävä osa niistä koskee ruokaa ja lisäravinteita. Yksi linja esittää, että oikein valitusta ravinnosta saa suunnilleen kaiken mitä tarvitsee. Sitten on rintama, josta tarjotaan erilaisia lisäravinnevalmisteita ja perustellaan niiden tarvetta vakuuttavasti.  

Saattaa olla poikkeustilanteita, joissa yksittäisen henkilön ravintotasapaino on syystä tai toisesta järkkynyt ja tarvitaan erityisvalmisteita. Olen taipuvainen ajattelemaan, että useinmiten lisäravinteista ei ole juuri hyötyä, jos ruokavalio on kunnossa. 

Onkohan ihmisen psyykkinen rakenne sellainen, että helposti huolestumme siitä, olemmeko tehneet tarpeeksi terveytemme eteen. Silloin purkkiin tarttuminen ehkä tuo turvallisuudentunnetta. 

Mietin miten yksi päätyy luottamaan yhteen, toinen toiseen ja kolmas kolmanteen valmisteeseen. Usein valinta perustunee jonkun ystävän tai tuttavan suositukseen. Nämähän vaikuttavan merkittävästi muihinkin valintoihimme. Alkuperäisen ostoperusteen täytyy kuitenkin olla lähtenyt jostakin muualta, ehkä mainoksesta tai jostakin artikkelista. Näissä on ehkä osattu vedota turvallisuusargumentteihin.

Usein vedotaan tutkimuksiin. Saatetaan sanoa pyöreästi, että "tutkimusten mukaan" kannattaa tehdä sitä tai tätä, mutta ei kerrota, mitä ne tutkimukset ovat. 

On hämmentävää, että toisaalta tutkimusten mukaan emme juuri tarvitse lisäravinteita ja toisaalta tutkimusten mukaan tarvitsemme yhtä ja toista. 

On myös ajattelutapa, jota minun on erityisen vaikea tavoittaa. Tutkimuksiin vetoaminen saattaakin vähentää luottamusta. Jokin tuote tai aine tuntuu erityisen houkuttelevalta, vaikka sen hyötyjä ei ole voitu osoittaa tutkimuksellisin menetelmin. Saatetaan vähätellä tutkimuksen merkitystä.

Ei tutkimuskaan ole kaikkivoipaa, mutta mitä muutakaan meillä on. Tutkimus on käsittääkseni perustaltaan sitä, että selvitetään saavatko henkilöt a,b,c,d jne. avun kun käyttävät valmistetta X. Jos kukaan ei saa, miten voi silti uskoa sen voimaan?

Nykyään tiedostetaan placebon merkitys. Ihmisen terveys voi kohentua, vaikka saatu hoito tai valmiste ei ole sinänsä vaikuttanut mitään. Ilmiön sanotaan johtuvan siitä, että ihmisen usko saa hänen oman tervehtymisjärjestelmän toimimaan. Voidaan vedota siihen, että mitä väliä keinolla on, jos se auttaa. Niinpä.

Ihminen voi saada kohennusta mieleensä siitä, että on tehnyt ongelmaksi kokemalleen asialle jotakin, jonka uskoo auttavan. Ehkä muinoin on käytetty loitsujakin tästä syystä.

Vetoaminen turvallisuusperusteisiin on vahva peruste tehdä bisnestä. Osa perustuu vankkaan näyttöön, osa ehkä ei. Bisnes sinänsä on ok, mutta mutta ...

Monimutkainen asia. Ota tästä nyt selvää.

Apokalyptinen taivas

https://fbcdn-sphotos-f-a.akamaihd.net/hphotos-ak-frc3/v/t1.0-9/s526x395/1229951_10151865595773749_310520360_n.jpg?oh=120f4652ca7f52828768377ec6eb7a35&oe=548960F7&__gda__=1422657255_2758f604270cc9380881d36226885529
10.9.2013

lauantai 20. syyskuuta 2014

Vähemmän untako, painavaa asiaa, liikunnasta ja syömisestä, imuripussivinkki

Ceeston Veli-Pekka neuvoi, että jos teen viikon verran päivittäin mindfullness -harjoitteita, alan nukahtaa helpommin. Kysyin häneltä, pitääkö tehdä ennen nukahtamista vai milloin vain päivän

Otin illalla pari nappia melatoniinia ennen puolta yötä ja aloin tehdä harjoitetta. Tiedättehän, ajatellaan ruumiin eri kohdat läpi varpaista päälakeen. En ehtinyt loppuun asti, kun nukahdin. Heräsin aamulla kaksikymmentä vaille kahdeksalta. Olin pannut herätyksen puoli yhdeksäksi. Nukuin hieman vähemmän kuin aikaisempina öinä. Olisinkohan palaamassa normaaliin unimäärääni, noin seitsemään ja puoleen tuntiin?

Olen käynyt kävelyllä viitenä päivänä peräkkäin. Eilen kävelin 40 minuuttia. Osa lenkeistäni on ollut parinkymmenen minuutin mittaisia. Mukaavaa, kun jaksan kävellä. Kauaksi on tultu siitä, kun saatoin istahtaa matkalla sängystä vessaan. Eilinen tosin tuntui illalla. Ehkä lenkki tuotti tervettä väsymystä ja auttoi myös nukahtamista.

Mittasin painoni toissapäivänä. Lukema oli 97,1 eli en ylettänyt rusettirajaa. Yritän nyt syödä säännöllisesti ja kohtuullisesti. Olen aiemmin käyttänyt Kiloklubia, jossa merkitään kunkin päivän syömiset ylös. En nyt viitsi alkaa merkkaamaan, mutta yritän noudatella peukalotuntumalla Kiloklubin oppeja. Liikkumiset merkitsen, sillä järjestelmä ohjaa hyvään yhdistelmään liikunnan eri muotoja. Olen alkanut venytellä ja portaitakin olen kiivennyt.

Pitäisi innostua ruuanlaitosta. GI - eli glykeeminen indeksi -taulukot pitäisi kopioida keittiön seinälle. Pidin taannoin hetken ruokablogia nimellä Heikin kokeileva keittiö. Äijähenkistä mättöä kieli poskessa.

Äsken etsiskelimme ruokavärkkiä lounaaksi vaimon kanssa. Niukalta näytti. Hän löysi Knorrin pastapussukan. Laitoin sitä ja sekaan pilkoin säilykeoliiveja sekaan. Ei tullut vaimon mielestä gourmeeta. Laittoi ketsuppia.

Olemme jutelleet vaimon kanssa vieraille tarjottavista syötävistä. Yleensä meillä on tarjolla epäterveellistä makeaa ja liikaa. Jäämisiä tulee syötyä, kun 50-luvulla syntyneen on vaikea heittää syömäkelpoista pois. Tarjoiluunkin voisi soveltaa laihdutusoppeja. Voi esimerkiksi tarjota hyvää, mutta vähäsokerista.

Imuroin aamulla ja vaihdoin pussin. Viimeistä vietiin. Tilasin netistä findust.comista lisää. Mainio palvelu. On osattu lähteä asiakkaan tarpeista. Kaupassa saattaa joutua tosissaan raapimaan päätään lukemattomien pussivaihtoehtojen edessä. Mikäs malli se meidän Volta tai Hoover olikaan? Kun tilauksen tekee kotona, voi mallin tarkistaa, valita Findustin luettelosta sen oikean. Voi myös tilata pussisatsin tulemaan kolmen tai kuuden kuukauden välein. Kätevää. Minä tein kertatilauksen, kun olemme niin laiskoja imuroimaan.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Yäääk!


Tehty sovelluksella Bitstrips Facebookissa.

Unijusteerausta, espressoa, rouheita näkymiä ja spammipelkoja

Eilinen ilta oli mukavan virikkeinen ja niinpä uneen ei riittänytkään tavanomainen satsi. Jouduin ottamaan toisenkin unilääkkeen puolikkaan. Aamulla särki päätä ja siihen sitten buranaa. Toivottavasti joskus lakkaa tämä pillerien kanssa vehtaaminen. Positiivista oli, että nukuin taas CPAP -laitteen kanssa.

Se, että ilta-aktiviteetit häiritsevät unta, lienee psyykkistä systeemiäni varttuneena vaivaava ominaisuus. Sen kanssa on vain elettävä ja hinta iltamenoista maksettava.

Minulle saattaa jäädä uusi kahvitottumus päälle. Kuumat juomat eivät edelleenkään maistu, mutta juon pari kolme "sormustimellista" kofeiinitonta pikaespressoa päivässä. Maistuu minun suussani riittävän aidolle espressolle ja sitä on helppo tehdä. Ei vie unia eikä kokonaismäärästä taida tulla kupillistakaan normaaliannosta kahvia.

Mukava kun alan jaksaa hommailla tavanomaista tahtia, vaikka tämäkin aamupäivä tosin oli nuhjuinen. Vielä kun vatsakin alkaisi toimia ihmisiksi ja silmien rähmiminen lakkaisi.


Lisää välähdyksiä rouheasta Sompasaaresta, jossa oli ennen satama.









Takana näkyy Kalasataman asustusaluetta, jollaiseksi
koko Sompasaari muuttuu.


Tykkään tästä rakennuksesta. Elävän leikkisä, mutta eheä.

Suuret nettifirmat tuntuvat vahtivat tarkasti, etteivät spammaajat pääse riehumaan. Yahoo -tilini lakkasi toimimasta asianomaisesti, kun en ollut käyttänyt vuoteen antamaani vaihtoehtoista gmail -osoitetta. Kun käytin osoitetta, tuntui, että Yahooni alkoi lähettää viestejä, mutta edelleenkään se ei ota vastaan. En taida jaksaa pelata sen kanssa vaan otan käyttööni uuden, varmaanin iCloudin kunhan saan sen pystyyn. Välillä en päässyt tänne Bloggeriinkaan editointipuolelle, kun ilmeisesti jokin algoritmi arveli tiliäni spammilähteeksi. Onneksi muistin käyttäjätunnuksen, jolla sen varmaankin perustin ja sillä olen päässyt taas ylläpitopuuhiin.

torstai 18. syyskuuta 2014

Kuvastudiossa

Olin TaiKin Digitaalinen kuvailmaisu-kurssilla. Kävelin hieman Toukolassa ennen kurssia ja hämmästyin, kun löysin uusia, viihtyisän näköisiä kolkkia, joita en ole ennen nähnyt. Aivan läheltä TaiKia. En ollut tiennyt, että vinottain TaiKia vastapäätä olevan suuren taideteoksen takana olevan vanhan puutalon takana on palsta-alue. Syksyn kasvikset olivat oikein vaikuttavan näköisiä.

Otimme tänään valokuvia toisistamme. Opimme miten kolme salamaspottia kannattaa sijoittaa hyvää peruspotrettia varten. Otimme kuvia myös kahdella spotilla siten, että kumpikin osoitti sivusta puoleltaan kohti mallia. Saimme hurjia kuvia, kun vääntelimme naamaa ja tummat varjot korostivat ilmeitä. Kuvat tulivat suoraan näkyviin tietokoneruudulle.

Kurssin aiheena ei kuitenkaan ole valokuvaus. Saimme tänään materiaalia tulevia Photoshop -harjoituksiamme varten.



Tämä maistuu elämältä.

CPAP -unta, uusiutuvan syövän tarkistuslista ja eräälle henkilölle jäänyt oire

Sain viime yönä nukutuksi CPAP -laitteen kanssa, kun otin kahden melatoniininapin lisäksi puolikkaan unilääkettä. Jos saan laitteen jatkuvaan käyttöön, poistuu uniapnean aiheuttama uneliaisuus ja jäljelle pitäisi jäädä vain syöpähoidoista johtuva nuutuneisuus. Aamu on ollut pöhnäistä, mutta niin ovat muutkin aamut olleet. Lienee hoitovaikutusta ja unilääkkeelläkin voi olla osuutensa. Otan illalla varmaan taas puolikkaan Stellaa varmuuden vuoksi, koska minulla on illalla TaiKin kurssi. Tänään tulemme ottamaan toisistamme valokuvia, joita sitten varmaan photoshoppaamme. Huomisiltana voisin kokeilla pelkkää melatoniinia ja CPAP:ia.

Uniapnea aiheuttaa yöllisiä - jopa minuutin pituisia - hengityskatkoja, jotka huonontavat merkittävästi unen laatua. Siitä seuraa uneliaisuutta ja nukahtelua. CPAP -laite poistaa ongelman, koska se pakottaa potilaan hengittämään, kun katko pyrkii päälle. Minulle on diagnosoitu keskivaikea uniapnea.


American Cancer Society luettelee artikkelissaan Some common questions after treatment oireita, jotka voivat merkitä syövän uusiutumista. Käännän ne tähän, koska minun on syytä reagoida sellaisiin:

  • Aikaisempien oireiden paluu (esimerkiksi patti tai uutta kasvua siellä, mistä syöpä ensin alkoi)
  • Uusi tai epätavallinen kipu, joka ei vaikuta liittyvän johonkin vammaan eikä katoa
  • Painon putoaminen ilman aikomusta
  • Verenvuoto tai selittämättömät mustelmat
  • Ihottuma tai allerginen reaktio, kuten nieleskely, voimakas kutina tai korina
  • Vilu tai kuumeilu
  • Päänsäryt
  • Hengityksen lyhyys
  • Verta ulosteessa tai virtsassa
  • Patteja, kyhmyjä tai pullistuma
  • Pahoinvointi, oksentaminen, ripuli, ruokahaluttomuus tai nielemisongelma
  • Jatkuva yskä
  • Mikä tahansa lääkärin tai hoitajan mainitsema merkki tai selittämätön, epätavallinen oire.
Erikoista, että luettelossa ei mainita väsymystä. Minä olin väsynyt uniapnealaitteesta huolimatta ennen syöpäni toteamista.


Eräs tapaamani henkilö kertoi useita vuosia sitten kokemastaan hyvin ärhäkästä rintasyövästä. Hänellä oli ollut rankat hoidot. Hän on toipunut oikein hyvin, mutta joutuu yhä pitämään turpoamista ehkäisevää suojaa toisessa käsivarressaan.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Macbook, kaiken maailman puuhia ja asumispaikkapohdintaa


Teen tätä postausta uudella Macbookillani. Laite tuntuu oikein elegantilta. Se on pieni, nätti ja tehokas. Retina -näyttö miellyttää silmää, kun on niin tarkkapiirtoinen. Kiitos taas kerran teille, jotka teitte syntymäpäiväjuhlallisuuksieni merkeissä tämän hankinnan mahdolliseksi.




Päädyin läppäriin, koska en uskonut kuitenkaan viitsiväni käyttää konetta istuallani, kun selällään oleminenkin on mahdollista. Ihmisiä kehotetaan välttämään istumista, eikö? Maatkaamme siis, kun se on mahdollista. Uskon täämän olevan riittävän tehokas videointitarpeisiini. Motiivi editointiin on laskenut, kun valmiita videoita ei juuri kukaan viitsi katsoa. Kotivideoita, jipii! Huomasitteko sarkasmini. Lisäksi vaimoni ei tarvitse kärsiä siitä, että vonkaan häneltä läppäriä, kun en viitsi käynnistaa pöytäkonetta ja puuhailla istualtani.

Applella on monia tyylikkäitä ratkaisuja, jotka ovat tarkoitetut helpottamaan asiakkaan puuhia. Koneen akku oli valmiiksi ladattu. Kun käynnistin koneen, se lähti viemään minua läpi ohjatun palveluproseduurin. Onnistuin silti möhlimään. Minun piti luoda Apple ID -joka muodostuu sähköpostiosoitteesta ja salasanasta. Luulin, että se koostuu nimestäni ja salasanasta. En päässyt eteenpäin. En muistanut, olinko antanuta Yahoo -osoitteeni, koska se ei vieläkään täysin toimi.

Soitin tänään Apple -tukeen. Jouduin jonottamaan yli puoli tuntia. Musiikki ei ollut makuuni. Alussa oli lupailtu noin kahden minuutin odotusta. Aika ajoin ilmoitettiin, että "Kiitos odottamisesta. Apple -asiantuntija auttaa sinua pian.". Odottaminen on kuin olisi kiikkulaudalla. Tekisi mieli lopettaa, mutta toisaalta pelkää menettävänsä hyvän sijoituksen jonossa. Vihdoin jonotus palkittiin. Kaveri pahoitteli viivytystä ja auttoi minut kärsivällisesti saamaan Macbookini käyttökuntoon.


Eilen jaksoin puuhata yhtä sun toista. Kävin viemässä vaimoni työkeikalle ja sitä ennen käytin CPAP -laitettani allergiaklinikalla. Sitten menin moikkaamaan työkavereitani koululle, kävin kirjastossa ja lopulta poimimaan taas vaimoni. Lähdin kotoa Vartiokylään, jossa kävelin parisenkymmentä minuuttia. Halusin katsoa millainen yhteys sieltä löytyy läheiseen Kontulaan, jonka asukasprofiili ei voisi enempää poiketa Vartiokylästä. Kävelyreitti löytyi. On siellä tiekin kartan mukaan.

Menin Itikseen ostamaan varaamani Macbookin ja sitten kotiin. Illalla menin TaiKiin, jossa alkoi avoimen kurssi. Tuntui mukavalta puuhata kaikenlaista. Illalla oli vielä saunavuoro.

Valitettavasti pelkät melatoniinit eivät riittäneet nukahtamiseen. Piti ottaa ennen yhtä puolikas unipilleriä. Illan aktiviteetti jättää koneen päälle. Yritin myös käyttää CPAP -laitetta, mutta tuntui hankalalta ja laitoin pois.

Viisastuin uniongelmasta sen verran, että pääin jättää menemättä tämänpäiväiselle kurssille. Kolme iltaa peräkkäin on liikaa.

Tänään vein vaimoni keramiikkapajaan. Menin sitten Sompasaareen, joka on muuttumassa Kalasataman asuinalueeksi. Kävelin ja katselin pitkää graffittiseinää. Näin että Ihana Kahvila on vielä auki ja menin cappuccinolle. Kävelyn jälkeen kotiin ja sitten vaimoa hakemaan. Palatessa veimme tuliaiset ja auton J-pojan perheelle. Kohta puoliin tulee M-poika kumppaninsa kanssa vierailulle.

Olen tosiaan alkanut kaivata tekemistä, mikä lienee hyvä merkki. Eteenpäin mennään.


Asuinpaikkakysymykseen liittyy sellainenkin puoli, että isompaan asuntoon voisi laittaa isomman maalausstudion. Vaimollakin voisi olla uuni, jossa polttaa keramiikkateoksiaan. Toisaalta kovin etäällä menettäisin mahdollisuuden osallistua TaiKin avoimen kursseille, jota mahdollisuutta arvostan.