Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

lauantai 28. helmikuuta 2015

Politiikkaa ja sosiaalista elämää


Vilkas päivä. Päivän tilaisuus oli salamyhkäiseltä vaikuttavassa paikassa. Arkadia Bookshopin kellarissa oli useita huoneita, joissa oli oleskelutiloja. Hyllyissä ja pahvilaatikoissa erilaista kirjallisuutta.

Tilaisuus ei varmaan ollut ensisijaisesti Riku Eskelisen kampanjointia eduskuntaan, sillä suurin osa läsnäolijoista oli ulkomaalaisia. Useimmat varmaankin Suomessa olevia ukrainalaisia, jokunen suomalainen ja mahdollisesti venäläinen.

Käytössä ollut tila ei ollut erityisen suuri ja istumapaikat oli kutakuinkin miehitetty. Vanha tiiliseinä loi hieman salaperäistä tunnelmaa.

Palaan myöhemmin tilaisuuden sisältöön. Yritän saada videotakin näkyviin. Tilaisuudessa tapahtui yllättävä episodi, mutta siitäkin myöhemmin.

Saimme uusia näkökulmia poliittisesti hankalaan Ukrainan tilanteeseen. Tässä Iltalehden juttu tapahtumasta.

Illalla saimme vieraita. Oli mukava tavata unkarilaisia ystäviämme. S:n tapasimme viimeksi syksyllä Unkarissa kuten hänen vanhemman poikansa ja tämän vaimon. Nyt oli mukana myös S:n puoliso J, jonka olemme tavanneet edellisen kerran 80-luvulla.

Eilen olimme Espoossa tapaamassa vanhoja ystäviä. Muistelimme kymmenen vuoden takaista hiihtoloma-aikaa, jolloin olin viettämässä sapattia Kreikassa. Kahden muun pariskunnan miehet olivat luonani viettämässä lomaa. Kävimme silloin Olympiassa ja Delfoissa. Katsoimme muutaman diakuvan ja videokoosteen aiheesta.





Ukraine, Russia and Finland seeking peace! - kiinnostava tilaisuus tänään


Tänään on stadissa kiinnostava tapahtuma:

Ukraine, Russia and Finland seeking peace!

Puhujina ovat
  • Denis Pertsev,  Suomen Ukraina -yhdistyksen vetäjä 
  • Besarion Gugushvili, Georgian entinen pääministeri
  • Ksenia Vakhrusheva, venäläinen oppositioaktivisti. Yabloko -puolue
  • Antti Pentikäinen, Kirkon Ulkomaanavun toiminnan johtaja, rauhanneuvotteluasiantuntija
Juontajana toimii Keskustan kansanedustajaehdokas Riku Eskelinen

Tilaisuus vaikuttaa hyvin kiinnostavalta. Aihe on erittäin ajankohtainen, eikä vähiten eilisien Venäjällä tapahtuneen surullisen tapauksen jälkeen.

En tiedä, millainen foorumi järjestää tilaisuuden, mutta se saattaa liittyä jollakin tavoin Riku Eskelisen kampanjointiin. 

Riku on minusta kiinnostava ehdokas, koska hän on kovan luokan ammattilainen ympäristöasioissa. Hän toimii johtajana EKOenergiaverkostossa. Se on minulle - evakon ja sotaorvon pojalle - huonompi puoli, että hän ei ole Nato -myönteinen. En minäkään haluaisi leimautua Nato-intoilijaksi, mutta sukuni sotakokemukset saavat minut suhtautumaan asiaan pragmaattisesti. En ole sataprosenttisen varma kannastani, mutta hyvin varteenotettavana vaihtoehtona sitä pidän.

Tilaisuus on klo 15 Arkadia International Bookshopissa. Osoite on Nervanderinkatu 11.

Aiomme osallistua vaimoni kanssa. Aiheesta lisää myöhemmin. 

perjantai 27. helmikuuta 2015

Video "Helsingin lääketieteen kummit"


Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan varainhankinnan esittelyvideo on nyt vapaasti esitettävisä. Se on nähtävissä myös kahdessa osassa, yksi osa käsittelee tutkimusta ja toinen kummeja. Tässä alla kummien osuus, jossa minullakin on pieni rooli. Video on noin kahden ja puolen minuutin pituinen.









torstai 26. helmikuuta 2015

Arjen avuliaisuutta ja kompastelua


Eilen koin mukavan arkista avuliaisuutta osoittavan tilanteen. Lähestyin koulua Junailijankujaa pitkin. Se jatkuu pääkirjaston ja Akavan välin jälkeen siltana, joka johtaa Rautatieläisenkadun yli koulun kulmalle. Sillan vedenpoisto oli ilmeisesti tukkeutunut ja silta lainehti vettiä. Normaalisti tämä ei ole ongelma, koska kirjaston luota pääsee alas Rautatieläisenkadulle, mutta nyt se reitti on ollut suljettuna Akavatalon remontin vuoksi. Aikaisemmin selvitin tieni tallaamalla vinossa sillan reunuspalkkia pitkin kädet tiukasti kaiteessa. Nyt katsahdin Akavan työmaalla Parviaisen nosturin kopissa olevaa kuljettajaa ja tämä huiskaisi portaisiin päin. Niinpä alitin aitausnauhan ja menin kuivin jaloin koululle.

Yllä mainittu tuo mieleen samantapaisen kokemuksen vuosia sitten, kun olin nousemassa liukuportaissa ylöspäin Pasilan asemalla. Jostakin syystä aloin kallistua taaksepäin. Ohikulkija työnsi minut ohi mennen pystyyn oikealla kädellään ja jatkoi matkaansa mitään sanomatta. Varmaan kiitoksia huutelin perään. Että tällaista konstailematonta avuliaisuutta.

Opiskelijat olivat vauhdissa tänään ja tekivät neuvottelukuvauksia iPadeilla. Sellaiseen ongelmaan törmättiin, että oppimisalustamme ei hyväksy kovin isoja tiedostoja ja siitä tai muusta syystä eräs pari ei saanut tallennetuksi videotaan järjestelmään. Toinen pari onnistui, kun tallensi sen huomattavasti kevyemmällä resoluutiolla. Sekään ei auttanut, koska katsomiseen olisi tarvittu Quicktime, eikä sitä ole asennettuna opettajien koneisiin luokissa. Sen asennus taas ei onnistu ilman järeämpiä valtuuksia.
Yksi pari sai siirretyksi videonsa pilveen Google Driveen. Se ehdittiin todeta, että sieltä videon katsominen onnistuu. Siinä siis ratkaisumme. Kompastellen eteenpäin.




Mielenkiintoinen vaihe


Tänään alkaa mielenkiintoinen vaihe toisella kurssillani. Opiskelijaparit tekevät myyntineuvotteluharjoituksen, joka kuvataan iPadeilla. Kuvaus tallennetaan suoraan koulun oppimisalustaan (Itslearning). Kätevää, kun ei tarvita erillisiä tiedonsiirtoja. Toteutukset voidaan sitten katsoa yhdessä videotykin avulla. Ehkä järjestän vielä niin, että opiskelijaparit saavat kukin tehdä vertaisarvion jonkin toisen ryhmän toteutuksesta.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Taivaallinen Beethovenin yhdeksäs


On niin väsyttänyt kovin, että olen pystynyt suomaan itselleni rentoutumisen kuuntelemalla yhtä mielimusiikkiani eli Beethovenin yhdeksättä sinfoniaa Youtubesta. Mikäs oli nauttiessa, kun läheisin ihminen köllötteli kainalossa. Berliinin filharmonikot soittavat. Claudio Abbado johtaa kuin ylhäisenä näkyjen vallassa. Ihmisäänet ovat Ruotsin radion kuoron ja Eric Ericsonin kamarikuoron sekä muutaman solistin.

Tuo teos on monumentaalisen vaikuttava. Se taitaa olla utopia, koska Beethoven kuvaa jotakin, jota ei ollut silloin maan päällä eikä ole vieläkään. Mitä muuta voi sanoa, kun lopussa lauletaan

"Alle Menschen werden Brüder".  Tämä Ode an die Freude on ollut hyvä valinta Euroopan Unionin tunnusmusiikiksi.

Ehkä näin utopistisen ilon ylistysmusiikin säveltäjäksi tarvitaankin rujo, ristiriitainen ja sairas mies, joka sävelsi teoksen aivan elämänsä lopussa. Kuuro ja naisten hylkimä mies. Beethoven oli elämän opettama. Aikoinaan hän oli Napoleonia ihaillessaan säveltänyt kolmannen sinfoniansa eli Emperorin, mutta sitten kokenut Wienin kurjat olot kyseisen sotaherran toiminnan tuloksena. Nyt oli Wien taas vapaa ranskalaisjoukoista.

En ymmärrä juuri mitään musiikin teoriasta, mutta nuotteja osaan lukea, kun olen pianoa soittanut. Teos kuulostaa korvissani goottikirkon rakentamiselta. Alussa erilaiset viitteet pilkahtelevat ja vihjaavat tulevaa suuruutta eli lopun kliimaksia. Sitten perusrakenteet alkavat jännittyä kuin kirkon holvit. Eivät paljasta tulevaa pääteemaa, mutta luovat purkautumatonta energiamassaa jotenkin negaatiofraasien kautta.

On hienoa, että Beethoven valitsi tärkeimpään osaan ihmisäänen ja muistaakseni tarkoituksella. Tekisi mieli ajatella, että tässä on Beethovenin näky Taivaasta. Silloin pääinstrumenteiksi sopivat ihmiset, Jumalan omaksi kuvakseen luomat.






Mukava päivä


Väsytti aamulla armottomasti, vaikka nukuin ihan kohtuullisen yön. Siitä se sitten lähti kuitenkin.

Sain miellyttävää palautetta parilta opiskelijalta. Toinen kiitteli kurssini asiapitoisuutta ja sitä, että on mukava tulla tunnille. Toinen sanoi, että asiat tuntuvat selviltä, kun selitän. Mukava kuulla.

Sain tänään ajatuksen videoiden käyttämisessä keväisilla Taide ja kulttuuri-kursseillani. Haasteina on, että nuorilta opiskelijoilta jäävät kurssit helposti kesken ja niitä on työläs paikata jälkeepäin. Minulla on kahdeksan yhden opintoviikon kurssia rinnakkain. Opiskelijahallinto on rankka tällaisessa.

Kun nyt olen saanut selville miten helposti videoita voi tuottaa koulumme oppimisalustalle, ajatukseni on, että kuvaan ohjausvideoita kurssitehtävistä ja muista kurssijärjestelystä. Jos opiskelijat eivät ole tunneilla, joilla kyseisiä asioita esitellään, he voivat saada tiedot kirjallisten versioiden lisäksi suullisesti videoilla. Toivon, että tämä auttaisi pysymistä kurssilla mukana. Se voisi myös auttaa minua pysymään tolkuissani rankalla jaksolla.

Törmäsin eilen netissä Smokahontas -ilmiöön, josta en tiennyt mitään. Ihmettelin miten amerikkalaisen tuntuinen nuori neito videolla Girl Speaks 20 Languages voi osata niin täydellistä suomea. Hänen videoillaa Youtubessa on ollut miljoonia katsojia. Tuomas Enbuske oli kutsunut Smokahontaksen ohjelmaansa ja käy ilmi, että hän on ollut töissä kaupan kassassa ja tehnyt huvikseen videoita Youtubeen. Itsekin on hämmästynyt niiden suosiota. Enbuske on tikahtua päivitellessään Pohjanmaalta kotoisin olevan Sara Maria Forsbergin lahjakkuutta.

Sara Maria osaa matkia kieliä hämmästyttävän uskottavasti ilman, että osaisi niitä kaikkia oikeasti. Hän on ilmeisen lahjakas imitaattori ja erittäin kehittynyt musikaalisesti. Nyt hän asuu Kaliforniassa, toimii sisällön tuottajana, esiintyjänä ja keskusteluohjelmien juontajana. Hän osallistuu elokuvakuvauksiin ja on tehnyt levytyssopimuksen.

Nuorisotutkimusten mukaan osa nuorista haluaa kuuluisuuksiksi eikä kai ole niin väliä, millä tavoin. Sara Maria on esimerkki siitä, miten Internet mahdollistaa hämmästyttäviä ilmiöitä. Jos osaa tuottaa nettiin jotakin, mikä saa ihmiset innostumaan jakamaan sisältöjä Facebookissa, tällainen epidemiailmiö on mahdollinen. Helppoa se ei ole.

Epidemiailmiö onnistunee parhaiten, jos osaa tuottaa jotakin hämmästyttävää ja huvittavaa kuten Sara Maria. Aloittamastani Tulevaisuuden lasten puolesta -kampanjasta ei ole epidemiaa syntynyt.


tiistai 24. helmikuuta 2015

Video "Kukkaiskarnevaali ja maailmanpyörä"


Meluisaa aikaa tuntui olevan Nizzan talvi. Säädin tämän videon äänen pienelle, että sitä kestää kuunnella.  Kukkalavetteja, valtavia ilmapalloja, ratsastajia, hirmuötökkä jne.







iPad - bad vai ei?

Minulla on iPad lainassa töistä. Teen ensi kertaa blogipostausta sellaisella. Kirjoittaminen tuntuu kömpelöltä, koska osaan käyttää kunnon näppäimistöllä kymmensormijärjestelmää. Kätevä laite tämä silti on. Valokuvaus ja videointi sujuvat todella helposti. Laadukasta jälkeäkin syntyy.

Annan kurssilaiseni videoida myyntineuvotteluharjoituksia tällaisilla. Ne kuvataan suoraan oppimisjärjestelmämme blogiin ja talletetaan sinne. Todella kätevää.

Täytin tänään osa-aikaeläkehakemukseni ja jätin sen hallintoon katsottavaksi.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Video "Nizzan Vanhassa kaupungissa" eli "Lumoava auringonlasku"

Tässä on video Nizzan matkan tiistain tapahtumista. Piipahdamme ensin Valottumassa, sitten pörrään Nizzan Vanhan kaupunginsokkeloissa kunnes tulen meren rantaan sopivasti ihailemaan lumoavaa auringonlaskua. Lopuksi palaan majapaikkaan oudon siniseksi valaistun Massenan aukion kautta. Ihmiset näyttävät alieneilta.








Paluumatkan kuvia

Kyllä väsytti tänään. Jäi yö niin lyhyeksi.

Harmittaa, kun HSL on muuttanut lippusysteeminsä sellaiseksi, että kuukausilippua ei voi laittaa enää suoraveloitukseen tai vastaavaan. Tänään oli lippu vanhentunut ja tulin ajaneeksi pummilla. Automaatti näytti arvoa ja olin hieman hämilläni. Kuski kuitenkin huiskaisi eteenpäin. Ehkä ajatteli, etten tuki oviaukkoa. Palatessa varmistin kuskilta asian ja ummessa oli. Maksoin kertamaksun. Ostin sitten R-Kioskilta lisää aikaa ja myös tälle päivälle. Maksoin siis aamunkin tavallaan jälkikäteen, mutta olisin varmaan rapsun saanut, jos aamulla olisi ollut tarkastus. En tiedä, olisiko kuskilla ollut jonkinlainen veto-oikeus.

Tässä kuvasatoa eiliseltä paluumatkalta:









Nizzan kenttä rajautuu mereen.











Matkapäivä


Matkapäivä takana. Yhdentoista tienoissa lähdettiin Nizzan asunnosta ja äsken tulimme kotiin. Kööpenhaminan kautta SAS:n lennoilla. Kone laskeutui Seutulaan puoli yhdentoista tienoissa. Pitkä päivä ja ramaseehan se. Aamulla töihin yhdeksäksi.

Yhdyshenkilö tuli ottamaan meiltä asunnon vastaan. Pyysimme häntä tilaamaan meille taksin, mutta hän - suomalainen - sanoi, ettei hänen kielitaitonsa riitä. Kertoi, että Nizzassa on vähän takseja ja niitä on hankala saada. Neuvoi meidät bussipysäkille, josta pääsisimme ysikasiin, joka menee lentokentälle. Poikkeusreitti, koska rannassa on jokin happening. Pysäkille ei kuitenkaan ysikasia tullut.

Löysin saamiemme ohjeiden mukaan taksiaseman, mutta siellä oli vain yksi taksi, mutta ei kuljettajaa. Aioin etsiä kännykällä taksikeskuksen puhelinnumeron, mutta vaimo huomasi, että taksitolpassa oli numero. Soitin ja ranskaa puhuttiin. En oikein saanut tolkkua, mutta kohta tuli taksi. Hyppäsimme kyytiin. Kysyin hintaa. Enintään 35 euroa sanottiin. Olimme jo kentän kohdalla ja mittari näytti jotakin kympin ja kahden välillä. Sitten huomasin hänen laittaneen mittarin pois päältä. Perillä hinta oli - yllätys yllätys - 35 euroa. Matka ei ollut varmaan paljoa kymmentä kilometri enempää. Tullessa se oli neljä kymppiä. Miksikähän moinen kartelli saa toimia?

Kone lensi ensin Välimeren yllä Rivieran edessä itään.  Maisema oli huikea. Alla meri, vasemmalla ranta-asutus, sitten ylänkömaa ja niiden takana valkoiset alpit. Koneessa oli varustus, jota en ole ennen nähnyt. Istuinten yläpuolisille näyttöruuduille välittyi kuvaa koneesta alaspäin. Kun tulimme Kööpenhaminaan, ruuduilla oli lentäjien näkymä koneesta eteenpäin. Oli mukava seurata, miten kone laskeutui kiitoradalle.

Sain tehtyä koneissa ja välikentällä keskiviikosta videon.



sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Maalausta eteenpäin


Tein Valottuman näkymää eteenpäin. Editoin videon tiistain materiaalista. Katsotaan, saisinko sen huomenna nettiin. 









lauantai 21. helmikuuta 2015

Video "Säpinää Nizzan keskustassa"

Onhan tämäkin jotakin. Sain julkaistuksi noin puolet tekemstästäni videosta. Toin alkuosan originaalivideot uudestaan iMovieen ja tein niistä klipit videoon, mutta eivät taaskaan toimineet. Mystistä on.

Applella on aika hyvä tukipuhelin. Täytynee ostaa sellaisen käyttöön oikeuttava paketti. Jospa sitten nämäkin ongelmat ratkeavat.






Hermot repee

Taitaa Segway jäädä kokeilematta. Taivas itkee ja itkee. Ulos ei ole asiaa.

iMovie koettelee hermoja. Olen kopioinut videot kamerasta läppärille. Tein maanantain aineistoista koosteen kokonaan uudelleen. Kaikki näytti olevan kunnossa. Käynnistin videon ja se lähti toimimaan. No ei ihan kaikki, sillä otsikot eivät olleet tarttuneet, paitsi pari vilahtavaa alustatekstiä.

Siirsin videon Youtubeen. Sinne ei kuitenkaan tullut kuin aivan loppupää. Kun sitten yritin katsoa videota uudestaan koneelta, iMovie inisi taas puuttuvast kamerasta. Kun sitten menin tutkimaan koostetta editointimuodossa, huomasin, että alkupää videoklipeistä oli muuttunut mustaksi. Niin myös vastaavat koneelle siirretyt alkuperäisaineistot. Miten niin kamera puuttuu?

Tämä on kuin yrittäisi saada jotakin vanhaa auton romiskoa kulkemaan. Ja välineiden pitäisi olla huippua, Sonyn hyvä viedokamera, iphone, Macbook ja iMovie.

Tässä asunnossa on tosin hidas Wi-Fi -yhteys. Voisiko se vaikuttaa jotenkin? Videoeditointi on kuitenkin ihan off line -hommaa.

Pitää varmaan siirtyä manuaaliharrastuksiin ja alkaa jatkaa Valottuman maalausta. Eläköön hakku, lapio ja muut pomminvarmat välineet!

Rakkautta ensi silmäyksellä


Tänään on sateinen päivä. Sopii minulle. Voin pitää lepopäivän ja kerätä voimia huomiselle paluumatkalle. Työviikkokin alkaa heti perään.

Tänään voisin käydä kokeilemassa Segwayta, tuota näppärän näköistä kaksipyöräistä ajoneuvoa. Rannan tuntumassa on paikka, josta pääsee mukaan ryhmäajelulle. Tällaisella vehkeellä ajateltiin aikoinaan ratkaista kaupunkien ruuhkaongelmat. Kumma, että käyttö tuntuu rajoittuneen turistihuviksi. Ehkä sen outous vieroksuttaa, pelottaakin.

Eilinen päivä oli antoisa. Kiitoksia kovasti H:lle ja J:lle, jotka kuljettivat meitä paikasta toisaan ja olivat päivän suunnitelleet. Oli mukava tutustua ja viettää aikaa yhdessä. H ja J ovat tehneet radikaalin ratkaisun. Heillä ei ole asuntoa Suomessa ollenkaan. He ovat asuneet täällä neljä-viisi vuotta ja tuntuvat viihtyvän.

Tämä viikko on ollut pieni raapaisu, mutta elämyksellinen. Ranskan Rivieran kaupungit ovat sykkivä helminauha Välimeren pohjoisrannalla. Selustassa maa ulottuu ylemmäksi ja tukee maaseutuna kaupunkimaista rannikkoa. Luonto näyttää eksoottiselta pohjoiseen maisemaan tottuneissa silmissä.
Tänne täytyy tulla uudestaan. Olisiko tämä rakkautta ensi silmäyksellä.

Kaupungilta löytyy maalauksellisia näkymiä. Siinäkin mielessä paikka kiehtoo.

Pittoreski taiteilijakylä Biot, lasinpuhaltamo sekä Légerin ja Renoirin museot

Tänään meillä oli hieno päivä. Täällä Provencessa asuva suomalaispariskunta vei meidät ensin paikkaan, jonka nimi on Biot. Se oli pittoreskin näköinen, kukkulalla könöttävä kylä. Kuljimme raitilla katselimme ympärillemme.

Siten ajoimme kukkulan juurelle, jossa on lasinpuhaltamo ja sen myymälä - LaVerrerie de Biot. Vieressä oli ravintola, jossa söimme lounaan.

Ajoimme sitten ei kovinkaan kauas, jossa on Légerin museo. Esillä on Legerin tekstiilejä ja maalauksia. Pidin Legerin yksinkertaisista teoksista, sellaisista, jotka eivät esitä mitään.

Kolmas kohteemme oli Cagnes sur Merissä sijaitseva Renoirin kotimuseo. Paikka on oikeastaa kartano tai miltei palatsi, jota ympäröi oliivipuutarha. Täällä Renoir vietti elämänsä ehtoon.
Vanhat oliivipuut olivat valokuvauksellisia. Talossa on aika vähän Renoirin maalauksia, joitakin kuitenkin. Tila on kukkulalla, josta on upea maisema Välimerelle.

Tervetuloa mukaan kuvamatkalle!

































































































Léger


























































































Renoir




























































































































Dyfy