Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Surrealistinen työympäristö

Noustessani koululla kolmanteen kerrokseen, päädyin tällaiseen mikä-mikä-maahan.




Koulun käytäviin on ilmestynyt kummallisia ovia. Kaikkea se remontti teettää. Olen miettinyt, että kyllä tällaista ruljanssia on pitänyt perinpohjaisesti suunnitella, että toiminta voi jatkua, vaikka ihmiset ja tavarat siirtyilevät paikasta toiseen. No opiskelijat ja melkein kaikki opettajatkin ovat kesälomalla.


Kasa liikuttavia ruutuvihkoja. Noihin olen aikoinani tehnyt tuntimuistiinpanot ja arvioinnit. Jossakin vaiheessa hoksasin, että jos teen tuntimerkinnät nettiin, opiskelijatkin voivat hyötyä niistä.


Löysin tänään oikein/väärin/varma-kokeita, joita sovelsin joskus. Aika hyvin toimivat. Kun laatii kysymykset siten, että pitää osata ja mielellään erityisesti ymmärtää, mittaavat oppimista siinä kuin laadullisetkin kokeet. Arviointi oli helpompaa. Sittemmin luovuin kokeista kokonaan.

Löysin myös konversiotaulukon, jolla suomalaiset arvosanat käännettiin muiden maiden käytäntöihin. Meillä oli aikoinaan hieno projekti, jossa suomalaiset, saksalaiset ja hollantilaiset opiskelivat vuoden siten, että aloittivat yhdessä näistä maista, siirtyivät sitten seuraavaan ja lopuksi viimeiseen maahan. Opiskelu tapahtui englanniksi. Tanskalaisetkin taisivat olla mukana jossakin vaiheessa vai mikähän maa se oli. Tällaisia ne projetkit ovat. Homma jatkui vuosikausia. Sitten jossakin maassa ei myönnetty enää rahoitusta ja projekti päätyi siihen. Surkuttelin tänään, kun projektista ei tehty minkäänlaista tutkimusta. Olisipa joku tehnyt väitöksen ja tutkinut minkälaisia valmiuksia tuollainen järjestely antoi opiskelijoille verrattuna tavanomaiseen.





Ei kommentteja: