Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Sisyfoksen urakka

Verikoetuloksia pitkästä aikaa:

Hb  87
Leuk. 3.8
Neutr. 1.05
Tromb. 119
CRP 143

Ei kovin hääppöiset. Veritankkausraja hemoglobiinin suhteen on 80. Ei trombosyytitkään kovin vahvat ole. Hoitaja sanoi arvojen johtuvan tulehduksesta. Voihan olla, että taustalla jylläävä sytomegaloviiruskin on osasyyllinen.

CRP on korkea, vaikka kuume on pudonnut. Arvo kuulemma putoaa jälkijättöisesti.

Olen tehnyt tänään kävelyharjoituksia. Ensin hoitajan kanssa ja sitten yksin. Hoitaja kulki varjona perässäni valmiina tukemaan, jos horjahdan. Minulla oli morsiain tukenani, mikä auttoi. Ilman sitä olisin varmaan horjunut aika lailla.

Tämä tuntuu Sisyfoksen hommalta. Kyseinen taruhahmo joutui työntämään kivenlohkaretta rinnettä ylöspäin ja kun hän sai sen huipulle, se vieri takaisin alas. Sitten Sisyfos aloitta homman uudestaan ja niin edelleen. Minä joudun jatkuvasti näihin makuupuuhiin, mikä syö lihaksia. Nyt saan taas opetella kävelemistä.

Häivähdys Taivasta

Minulla oli kova kuume ja tunsin, etten enää jaksaisi tällaista. Nyt voin jo paremmin. Lohdullista oli, että minä tunsin kokevani häivähdyksen Taivasta. Minulla oli ikävä Taivaaseen. Siirtyminen rajan tuolle puolelle tuntui melkein pikkujutulta. Tunsin itseni valmiiksi.

Tuo on lohdullista, koska usein kuoleman ajatus tuntuu ahdistavalta ja pelottavalta. Olenko minä nyt todella valmis ja niin edelleen.

Nyt ymmärrän, että Taivaan Isä tulee kuoleman hetkellä vastaan ja siirtää minut lempeästi rajan taakse. Vaikka syntini on lunastetut, syntisyyden tunne voi vaivata. Hän poistaa sellaisen ja johdattaa minut virvoittavien vetten ääreen lepäämään.

Valoa näkyvissä

Kuume on laskenut. Aamun mittaus oli 37,3. Hoitajan mielestä lämpö on laskenut pysyvästi. Olo on huomattavasti parempi.

Veriviljelytulokset ovat hieman hämärät, mutta viittaavat hiivaan tai bakteeriin. Saan nyt lääkettä kumpaakin. Lisätuloksia on tulossa. Ne saattavat selventää asiaa.

Hassu asia tuo verinäytteen ottaminen katetrin kautta. Ainakin pari kertaa se on luvattu ottaa sitä kautta, mutta on kuitenkin otettu piikittämällä. Tänään kuitenkin otettiin katetrin kautta. En tiedä johtuisiko siitä, että tänään ei otettu veriviljelynäytteitä. Onkohän täällä jokin piikitysmafia.

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Nukun


Kun kuume pyörii lähellä neljääkymmentä, elämä käy yksinkertaiseksi. Päivä koostuu normaaleista rutiineista ja nukkumisesta. Kun on rauhallinen hetki, nukun. Tämä kirjoittaminen sujuu nyt niin huonosti, että palataan asiaan parempina päivinä.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Huolettaa

Nyt tämä ei ole kivaa. Viimeinen lukema on 39,2.

Kuumeen vuoksi väsyttää ja on kurja olo.

Minulla on jokin ongelma happitasapainon suhteen. Mittaukset pyrkivät asettumaan 90 prosentin tienoille. Nyt minulla on viikset.

Aamu oli aika hulinaa. Verikokeet - ja viljelyt otettiin vaikeimman kautta, kun ottaja ei suostunut käyttämään katetria. On kyllä outoa, koska pistämisongelmien vuoksi katetri laitettiin. Kai se on jokin päähänpinttymä. Tulosten kannalta tavoissa ei voi olla mitään eroa. Voi tietysti sekin vaikuttaa, että laboratorionhoitaja eivät itse saa ottaa katetrista.

Kun kyseessä on kaltaiseni aivan rusina potilas, voisi potilaskokemusta parantaa minimoimalla piikitykset tällaisissa tapauksissa.

Kaksi nuorta miestä otti minulta näytteen nielusta. Letku vain yhdestä sieraimesta sisään ja keittosuolavettä pohjalle. Sitten toisella putkella imetään näyte. Sama toiselle sieraimelle.

Kohta ilmaantui kajakkimies, johon olen pikkuisen tutustunut. Häneltä oli tilattu yksi näyte lisää. Hän alkoi piikkihommiin, mutta siirtyi oitis hoitajan kanssa ottamaan näytteen katetrista.

Kun menin viipalekuvaan, hoitaja siellä olisi halunnut laittaa varjoaineen kanyylilla. Onneksi paikalle tuli viisas anestesialääkäri, joka puhui hänet ympäri. Käski soittamaan jollekin ja kysymään. Lupa saatiin. Ilmeisesti vähän nihkeästi, kun oli ehdottanut kanyylia nivusiin (ei kiitos!).


Tämä uusi tauti huolettaa minua, koska se on määrittämätön. Sellaiseksi luultavasti jää. Mieleen tulee, ettei tämä vaan olisi niitä kohtalokkaita tulehduksia. Voi tietysti parantua itsekin, mutta riittääkö immuniteettini.

Tällaisesta erikoisesta vaivasta tulee, mieleen, että olisiko tässä sellainen ovi, josta voisin poistua Taivaan kotiin. Kai sellaistakin saa ajatella.

Pyysin lääkäriltä lääkettä kuumetta laskemaan. Toivottavasti auttaa. Toivottavasti ei nouse takaisin, ettei tule piikityksiä.


Rakkaita lähi-ihmisiä kävi kyläilemässä. Toivat minulle mustaviinimarja-, punaviinimarja-, mansikka- ja kirsikkamehua. Olivat keittäneet ne, jotta voin juoda.

39,2


Tämän aamun lukema oli 39,2 astetta. Illalla noustiin 38,2:en eli kun raja ylittyi, otettiin alkuyöstä verinäytteet ja -viljelmät. Onneksi suostuivat ottamaan katetrista. Olin ottanut jo unilääkettä ja nukahtaminen meni raiteiltaan illan savotassa. Pyysin lisää unilääkettä.

Tämän aamun lukema aiheutti taas koerallin. Ottaja ei suostunut käyttämään katetria. Piikitti vasenta ja oikeaa kättä kunnes sai näytteet kokoon.

On tullut mieleen sellainen taktiikka, että en ota parasetamolia kuumeen laskemiseksi. Jos kuume putoaa alle 38:n ja nousee taas ylös, voi tulla taas kierros piikityksiä.


Mielialani on vähän sellainen hällä väliä. Tulkoon mitä tulee kulman takaa, taas pitää taistella.

torstai 28. heinäkuuta 2016

Palelee

Kuume saatiin välillä laskemaan normaalilukemiin, mutta nyt se nousee taas. Viimeinen mittaus 37,8. Tutisen kolmen peiton, lakanan ja avaruuspeiton alla. On vaikea kirjoittaa, kun kädet tärisevät. Mielestäni tällainen ennustaa voimakasta kuumetta. Toivottavasti parasetamoli katkaisee nousun.

"Epämääräinen infektio"


Minut siirrettiin 7B-osastolle, jolla sain siirteen viime kuussa. Olen eristyshuoneessa. Tällä kertaa minulla on merimaisema.

Tauti on edelleen "epämääräinen infektio". Nyt saan siihen antibioottia. Lääkäri sanoi, että pitää hoitaa tarkasti ettei menetetä siirrettä. Mitä se tarkoittaa, jäi minulle epäselväksi. Ilmeisesti tällainen infektio on aikamoinen riski.

Pahoinvointi ei ole kivaa. Olen oksentanutkin tänään. Ruoka ei maistu.

Aika käy pitkäksi. En jaksa juuri mitään.

Taas eristyshuoneeseen


Aamulla oli kuumetta 38,2 ja peli siten selvä. Kävin tarjoamassa itseäni päiväsairaalaan, mutta lähettivät minut poliklinikalle. Sain mukaani punaisen lapun, jossa lukee "Poikkeuksellinen alttius vaikeille ja nopeakulkuisille infektioille."

Lappu auttoi minut nopeasti käsittelyyn poliklinikalla. Minut vietiin eristyhuoneeseen. Hoitaja sanoi, että he eivät käy huoneessa kuin tarpeesta. Minua suojellaan pöpöiltä.

Tässä vaiheessa sairaalan mylly jauhaa. On tettu EKG, verenpaine ja röntgen. Verikokeita ja -viljelyä yritettiin, mutta ei saatu. Ottaja päätti jättää lääkäreiden murheeksi.

Tämänkertaisessa verenpainemittarissa ei ollut mustaa kangasta, joka kierretään käden ympärille. Sen sijaan siinä oli vihreä jotakin kuitua oleva osa. Se on kertakäyttöinen.

Verikokeet voisi ottaa katetrin kautta, mutta sitä epäillään infektion lähteeksi, ja siksi niin ei ehkä tehdä.

Taudin tämänhetkinen määritelmä on "epämääräinen infektio".

Lääkärikin kävi. Hän juttelee hematologin kanssa tilanteestani.

Luultavasti joudun olemaan muutaman päivän sairaalassa. Onni onnettomuudessa on, että vaimoni on nyt helpompi järjestää itselleen loma.



keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Miksi lämpöä?

Mittasin lämpöä 37,8 sairaalassa. Tilanteen arvioimista hankaloittaa se, että otin grammaisen Panadolin ennen kuin lähdin sairaalaan. Se on voinut alentaa kuumelukemaa. Uusintamittaus sairaalassa ja kotona antoi 37,3. Toivottavasti on laskussa.

Jos lukema nousee yli 38:an, joudun lähtemään päivystykseen.

Hoitaja piti mahdollisena, että lämpö liittyy kohonneeseen sytomegaloarvoon, mutta totesi myös tämänpäiväisellä toimenpiteellä voivan olla vaikutusta.

Tunnen itseni aiempaa heikommaksi, mikä johtuu varmaan kohonneesta lämmöstä.

Toivottavasti tämä ei merkitse sitä, että sytomegalovirus nostattaa oireita esiin.

Iltahoitaja totesi eilen sytomegaloviruksesta, että "kaikilla se on sieltä saatu pois".

Viruslääkityksen annostus nostettiin tänään 230:sta 460:en millilitraan.


Vaimoni on aivan liian hauras ihminen näin kovaan elämään. Hän on romahtamaisillaan. Saimme onneksi taas apua, kun eräs kultainen läheinen kävi tekemässä meille ruokaa varastoon.

Luulen, että rankinta on se, että vaimoni jännittää jatkuvasti, paranenko vai enkö. Olen ehdottanut, että hän järjestäisi itselleen loman. Jos joku tai jotkut ehtisivät silloin käydä välillä katsomassa, miten pärjään, hän olisi varmaan levollisemmin mielin lomalla.


Tulokset vaihtelevat

Tänään minulle asennettiin katetri. Onneksi minut haettiin jo 11:n jälkeen. En saanut syödä aamulla enkä lounasaikanakaan, jolloin olin operaatiossa. Ruuansulatukseni ei oikein tykkää tällaisessta ja nyt iltapäivällä podenkin lievää pahoinvointia. Piti ottaa puolikas Temestaa. Ei ole moneen päivään tarvinnut.

Kun aamukeikka venyi pitkäksi, ehdottelin, että jäisin samantien illaksi. Ilmeisesti siihen on jokin hallinnollinen este, koska minut pantiin niin määrätietoisesti vapaalle. Ehkä heidän olisi pitänyt laskuttaa jotakin. Aamu- ja ilta-aika ei ole sama kuin koko päivän aika.

Olin vasta ennen neljää kotona. Tulomatkalle sattui kimppakyyti, jota joutui odottamaan. Kela pyrkii järjestämään useita asiakkaita samaan kyytiin, mikä on ymmärrettävää. Minun pysäkkini oli onneksi ensimmäinen. Illalla saan mennä puoli seitsemäksi.

Lääkäri kävi kertomassa verikoetuloksista. Sytomegaloarvoni on muuttunut väärään suuntaan. Se oli nyt 885, kun edellinen oli 455. Tuokaan ei kai ole korkea arvo. Samalla lääkityksellä jatketaan, mutta annokset ovat tömäkämpiä.

Kela-taksikortti tuli tänään. Nyt ei tarvitse enää kierrättää rahaa Kelan kautta.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Rahat kouraan

Tänäaamuinen taksikuski painoi erehdyksessä matkan ei-kela-kyydiksi järjestelmään. Hän ei jaksanut rimpuilla näppäimien kanssa vaan sanoi, että pannaan omaan piikkiin. Sitten hän latoi rahat kouraani.

Valitettavasti jonkin aikaa toiminut kanyyli lopetti yhteistyön iltakeikan alussa. Hoitaja kokeili itse kerran ja kutsui sitten anestesialääkärin, joka ilmestyikin nopeasti paikalle. Nukkumatti arvioi, että vasemman käden kyynertaipeeseen kanyyli varmaankin saataisiin, mutta hän ei ollut halukas laittamaan sitä niin hankalaan paikkaan.

Hän totesi sitten, että päiväsairaalassahan on ultraäänilaite ja sellainen tuotiin paikalle. Sillä hän tutki vasenta käsivarttani ja totesi, että jotkut löytyvät kandidaatit ovat noin sentin syvyydessä. Ei tuntunut potilaastakaan kivalta ajatukselta laittaa kanyylia niin syvälle.

Hän päätti sitten laittaa kanyylin kyynärtaipeeseen. Hän pystyi ohjamaan neulaa laitteen kuvan avulla. Ensimmäinen pistos ei asettunut kunnolla suoneen. Toisen hän pisti ensimmäisen viereen ja se toimi.

En tahdo saada kolmen litran nestekiintiötäni enää kokoon. On siinä niin paljon litkimistä. En ole erityisen huolestunut, koska viimeisin kreatiniinimittausarvo oli aika hyvä ja saan sitäpaitsi nesteytystä kaksi kertaa päivässä.

Vesi on tylsä juoma.

"Lyriikkaa"(ei kaunosieluille):

Kulkukoirat söivät peräsuolenpätkiä teurastamon pihassa.
Vahti onnistui houkuttelemaan ne häkkiin.
Sitten hän vei häkin sisään ja asetti sen linjalle.

Veritietoa


Hematopoieesi tarkoittaa verenmuodostusta. Olen yrittänyt hankkia tietoa prosessista. mutta se on niin monimutkainen, että en tahdo saada jäsenneltyä kuvaa asiasta. Tässä joitakin hajatietoja:

Ihmisellä on verta 4,5-5,5 litraa. Veri koostuu plasmasta ja soluista. Suurin osa on plasmaa. Veri on sidekudosta, jonka soluväliaine on nestemäistä. Solujen enemmistö on punasoluja. Vain noin yksi prosentti on valkosoluja ja verihiutaleita.

Soluja tuotetaan luuytimessä, joka saattaa tuottaa 10 potenssiin 12 solua vuorokaudessa. Aikuinen ihminen tuottaa kolme neljä kertaa painonsa edestä verisoluja vuodessa. Verisolujen elinikä on muutamasta tunnista useisiin vuosiin.

Veri kuljettaa happea, ravintoaineita, hormoneja ja muita säätelyaineta kudoksiin. Se myös siirtää hiilidioksidia ja kuona-aineita pois kudoksista. Puolustussolut siirtyvät kudosten väleillä veren avulla.  Veri on mukana lämmön ja happi-emästasapainon säätelyssä. Veri pyrkii estämään verenvuotoa hyytymisen avulla.

Hemopoeettinen kantasolu tuottaa sekä myeloisia että lymfaattisia yhteisiä progenitor- eli esisoluja.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Suuren edessä

Minulla on vahvoja viitteitä siitä, että hyvin moni ihminen rukoilee puolestani. Monet läheisteni tapaamat ihmiset ovat kertoneet asiasta. Saamani kommentit vahvistavat asiaa. Luultavasti tämä blogini selittää asian. Jopa eri uskonsuuntauksien edustajat rukoilevat puolestani. Tietenkin erilaiset kannustuksetkin tuntuvat hyvältä. Rukoileminen ja tsemppaaminen ovat kuitenkin eri asioita. 

Vetää hiljaiseksi. Olen syvästi kiitollinen teille kaikille. 

Olemme suuren mysteerin edessä. Sellainen on koko kristinuskon ydin. Ei sitä järjellä tavoita. Miksi suurempi rukoilijoiden määrä saisi Luojan muuttamaan suunnitelmiaan? Ei hän varmaan muutakaan, mutta silti rukoileminen tuntuu tärkeältä. Meitä myös kehoitetaan rukoilemaan. Rukoilemme myös, että "tapahtukoon sinun tahtosi". Mieleen tulee myös, että eikö ole epäreilua, että jonkun puolesta rukoillaan paljon enemmän kuin jonkun muun.  

Moni asia saa meidät tuntemaan itsemme pieniksi ja avuttomiksi. Silloin ainut, mitä osaamme, on rukoileminen.

Esko Valtaoja sanoo, että jonkin mustan aukon liepeillä ei liikutakaan esimerkiksi kilometrin matkaa paikasta A paikkaan B sikäläisessä Herttoniemessä vaan liikutaan ajassa. Hän voi olla oikeassa, mutta minun aivoni eivät mitenkään ymmärrä tuota asiaa. Uskonasiat ovat samanlaisia minulle. En ymmärrä järjelläni niistä juuri mitään, mutta silti haluan uskoa.  
 
Useita vuosia sitten eräänä kesänä sairastuin vakavasti. Näytti siltä, että elämämme menee aivan solmuun. Tuntui, etten voi mitenkään palata syksyllä töihin. Kuulin sitten, että minun puolestani oli rukoiltu suviseuroissa. Loppukesästä tapahtui käänne parempaan ja minä palasin töihin silloin kuin oli sen aika. Järkeni sanoo, että tuo oli sattumaa. Intuitiivisesti tunnen toisin. Tapahtunut hämmentää minua. 

Minä olen vain tomuhiukkanen.   

Toivon, että muistatte rukoilla muidenkin sairaiden puolesta. 

Taivaassa ei varmaan katsota kelloa. 

"Tapahtukoon sinun tahtosi."

Hyvä imemiskokemus

Tänä aamuna minua hoiti Sari Sairaanhoitaja. Kanyyli toimi hyvin.

En ollut ehtinyt lähteä Päiväsairaalasta, kun huoneeseen ilmaantui hoitaja viemään minua seuraavaan toimenpiteeseen, joka oli luuydinnäytteen otto. Yhden potilaan tulo oli peruuntunut ja pääsin tilalle.

Näyte otettiin rintalastan tienoilta. Puudutuspiikki sattui tällä kertaa epätavallisen paljon, mutta itse näytteen ottaminen ei tuntunut juurikaan. Tuntuu siltä, että ylhäältä otettu näyte on vähemmän kivulias kuin selkäpuolelta. Jälkimmäisissä tapauksissa imeminen on tuntunut epämiellyttävältä, mutta ensimmäisissä ei.

Kysyin lääkäriltä perjantaisen sytomegalo-testin tulosta. Kävi ilmi, että silloin ei tehtykään kyseistä. Tänä aamuna otettiin seuraava, mutta sen tulosta saa odottaa pari päivää. Pudotus ensimmäisen testin lukemasta 648 lukemaan 455 kuulostaa kuitenkin lupaavalta.

Kuulin, että häntäkuuria ei välttämättä tule, jos tämän hoidon tulokset ovat tyydyttävät. Sairaalajuoksu ei siten ilman muuta jatku ensi viikon keskiviikon jälkeen.

Lääkäri päätti, että minulle laitetaan katetri. Se tapahtuu keskiviikkona.

Kolmijalkapappa koikkelehti päiväkävelyllä apteekkiin ja takaisin. Minulle vakuutettiin, että kyllä minä tästä vielä nuorrun. Ehkä seuraavaksi nelijalkaisena.


sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Sain lohtua


Minun psyykessäni on erikoinen piirre. En tiedä ketään muuta, jolla olisi samanlainen. Psyykeni toimii niin, että kun ihmiset alkavat laulaa virttä tai muuta laulua, minä putoan heti kelkasta. Jostakin syystä ajatuksieni on vaikea kulkea ohjattua reittiä. Saatan ottaa vastaan katkelmia sieltä täältä, mutta väliajat ajatukset kulkevat ties missä. Asiaa ei auta, että laulutaitonikaan ei ole hääppöinen. Tämä ominaisuus on valettu minuun siten, että en voi sille paljoakaan. Tiedän, että menetän paljon tämän piirteeni vuoksi. Tänään sain asiasta opetuksen.


Kuuntelimme Jämsän kesäseuroja. Saarnan loputtua vaimoni kehotti kuuntelemaan seuraavaa virttä numero 480 (klikkaa numeroa). Kosketti. Tuo virsi on kirjoitettu juuri minulle, jolla ei ole aavistusta matkansa pituudesta.

"Muista, Jeesus, minua voimieni uupuessa. Öin ja päivin sairaana saanhan nytkin rukoilla."

"Jeesus, kulje kanssani, kun saan ahdistusta kantaa enkä aina ymmärrä, miksi täytyy kärsiä."

"Jääthän Jeesus luokseni, muu ei riitä turvakseni. Lempeällä kädellä, tuskan polte lievitä. Anna valo matkalleni."

Virren sanat lohduttavat minua kovasti. En ole ainoa, joka kokee tällaista elämässään. Ehkä minä tarvitsen juuri tällaista. Mitään ei tapahdu sattumalta.

Kunpa osaisin laulaa, sillalailla oikeasti.

Tätä samaa


Eilisiltana ei vanha kanyyli ollut yhteistyöhaluinen. Hoitaja oli sitä mieltä, että kutsutaan anestesialääkäri. Toinen hoitaja päätti yrittää itse. Kerran koitti, mutta ei onnistunut. Nukkumatin tulo kesti. Hän löysi paikan, joka toimi, mutta vain eilisen illan.

Aamulla kutsuttiin taas anestesialääkäri. Hän tulikin nopeasti. Pelto oli kovin kivinen. Hän joutui yrittämään niin monta kertaa, että putosin laskuista. Lopulta onnistui.

Kai nämä kanyylijutut alkavat kyllästyttää. Saa nähdä laittavatko huomenna katetrin.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Vakuuttavaa

En voi olla hämmästelemättä suomalaisen erikoissairaanhoidon korkeaa tasoa. Äitynyt sytomegaloviirukseni tunnistettiin hyvin nopeasti ja tehoava lääkitys aloitettiin.

Erästä kohtalotoveriani vaivaa sama viirus. Hänellä mittausarvo oli ollut jo tuhansissa, kun minulla se oli kuusisataajotakin. Hän sai myös ensin Cymevene-lääkityksen, mutta se ei tehonnut. Sitten käynnistettiin toinen lääkitys ja nyt hänenkin mittausarvonsa laskenut erittäin hyvin.

Olen aikaisemminkin tunnustautunut suhtautuvani skeptisesti ns. vaihtoehtoishoitoihin. Näin vakavia sairauksia ei tosin varmaan moni yritä parantaa noilla keinoin. Silti nämäkin tapaukset osoittavat koululääketieteen voiman. Tiedetään mittaustapa, jolla tietty sairaus voidaan vakuuttavasti todeta. Tiedetään myös hoitokeino, joka on tilastollisesti toimii. Hoidon tulos voidaan todeta luotettavalla mittauksella. Tästä minun järkeni pitää.

Tunnen olevani luotettavissa käsissä.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Lohdullinen tieto


Sain tänään tietoja toissapäiväisestä verikokeesta, jolla mitattiin sytomegaloviiruksen tasoa. Nyt arvo on 455, kun aikaisempi mittaus oli kuusisataajotakin. Saamani hoito tuntuu purevan nopeasti. Näin näköalat muuttuvat. Aikaisemmin ajattelin, että jos tämä ei auta, ehkä perään luvassa oleva toinen lääkitys toimii.

Munuaisenikin on paremmin turvassa, kun kreatiniiniarvo on laskenut sataankuuteen. Taitaa olla lähellä normaalitasoa.

Iltakeikka meni hyvin. Eilen asennettu kanyyli toimi hyvin.


Katetri?

Aamukeikka meni hyvin, koska iltainen kanyyli toimi moitteetta. Sairaanhoitaja kertoi laittaneensa ehdotuksen katetrin asettamisesta. Se on perusteltua, koska kanyylivaikeuksia on jatkuvasti. Vaikka olenkin saanut kaikkiin kolmeen tiputuskatetriini joko sienen tai pöpön, asennus kannattaa, koska mahdollisen ongelman ilmaantuessa olemme jo varmaan päässeet huomattavasti pidemmälle.

Iltainen venynyt keikka painoi hartioilla, vaikka olin nukkunut hyvin ja sain tulla vasta kymmeneksi. Väsytti aivan mahdottomasti. Minulle on kerrottu, että tämä lääkityskin väsyttää. Nukahdin tiputusta saadessani, mikä teki hyvää. Kuntoni kangertelee nyt. Meikun käytävissä kulkiessani istahtelen välillä lepäämään.

Käytän nyt runsaasti taksipalveluja ja tähän astinen tuntumani on, että taksi tulee nopeasti. Paluukyytiä jouduin tänään kuitenkin odottemaan ainakin puolisen tuntia. Kuljettaja kertoi viivästysten johtuvan siitä, että kaikki taksit eivät halua ottaa kela-kyytejä. Kyydit tulevat järjestelmään tarjolle ja kuskit poimivat niitä valintansa mukaan. Syyksi hän sanoi sen, että Kelalta joutuu maksua odottamaan pari viikkoa. Rengeille asia lienee samantekevä, mutta osa taksi-isännistä halunnee rahansa ajoissa.




torstai 21. heinäkuuta 2016

Tiukka paikka



En saanut vielä tietoa sytomegaloviruksen tilanteesta. Kyseisen testin valmistuminen vie kuulemma pari päivää.

Iltakeikkani oli haastava, sekä hoitajille että minulle. Aamullinen kanyyli lähti toimimaan, mutta jossakin vaiheessa käteni alkoi kipeytyä sen vierestä. Ilmeisesti suoni alkoi mennä tukkoon tai rikki. Nesteen nouseva paine suonessani tuntui ikävältä. Hoitaja poisti sen ja alkoi etsiä uuttaa paikkaa. Se ei ollut helppoa. Hän sai apua ja parhaimmillaan kolme sairaanhoitajaa etsi käsistäni sopivaa paikkaa kanyylille. Huomasin millasen henkisen paineen tällainen tilanne hoitajille aiheuttaa. Heille tuli selvästi kynnys koettaa uudelleen. He etsivät ja etsivät, mutta pelkäsivät tuottaa minulle uudestaan turhaa kipua. Kyllä niitä reikiäkin sitten tehtiin. 

Uskon sairaanhoitajan pyrkivän siihen, että potilaalla on turvallinen olo ja tämä tuntee olevansa hyvissä käsissä. Näin hommat yleensä sujuvatkin. Kun kanyyli ei ala asettua paikoilleen, hoitaja kokee varmasti painetta. Hän haluaa hoitaa hommansa, mutta ei halua tuottaa potilaalle kipua uudestaan ja uudestaan. Vähemmästäkin turhautuu. Tuohon tilanteeseen totuttautuminen ja pistämistaidon lisääminen on varmasti on varmasti yksi hoitajien ammatillisista haasteista. 

Tilanne saattoi olla hoitajille haastavampi kuin minulle. Heillä nousi neuvottomuuden tunne ja epäonnistumisen pelko. Minulla ei ollut paineita. Ei pistäminen kivalta tunnu, mutta ei se niin kamalaa ole etteikö sitä kestäisi. Sen kuitenkin tietää, miltä se tuntuu. Säälivätkö he enemmän minua vai minä heitä? 

Ilta kului. Lopulta yksi heistä kutsui nukkumatin paikalle ja tämä hoiti homman kerralla. 


Sairaanhoitajilla on yleensä rinnassa lappu, jossa lukee joko kokonimi tai vain etunimi ja näiden lisäksi ammattinimike. Minua huvitti kovasti, kun huomasin yhden hoitajan rinnassa lukevan Sari Sairaanhoitaja. Muistattehan Kokoomuksen muinaisen vaaliteeman? 



Jännittävää


Kävin aamulla verikokeessa. Sillä mitataan, onko syotmegaloviiruksen aktiivisuus muuttunut. Toivoisin saavani tuloksen tänään sairaalassa.

Kela-taksi toimii siten, että asiakas maksaa alkuun joka matkasta omavastuuosan. Herttoniemen ja Meilahden välillä matkan normaalihinta on suunnilleen sama kuin omavastuuosan enimmäismäärä (25 €). Omavastuuosuutta on korotettu huomattavasti. Pari vuotta sitten lymfoomani aikoihin se oli noin 15 euroa.

Kela-taksi kustannuksissa on 300 euron maksukatto. Kun se tulee täyteen, ei tarvitse maksaa enää mitään. Kelalta tulee kortti, jolla asia hoidetaan. Soitin tänään Kelalle ja kysyin tilannettani. Meillä on katto tullut täyteen jo toukokuussa ja Kelan tietojen mukaan meille on tullut kortti. Emme ole kumpikaan sellaista huomanneet. Lupasivat lähettää uuden. Liikaa maksettu lähetetään takaisin.

Kaltaiseni vakavasti sairaan kannalta tämä taksituki on todella tervetullut. Kun käytän nyt taksia neljä kertaa päivässä, parin viikon kulut olisivat ilman maksukattoa toista tonnia.

Lämpimät kiitokset taas teille some-ihmiset, jotka olette taas kannustaneet minua blogissa, Facebookissa tai muualla tällaisessa jännittävässä vaiheessa!

Ehkä toinenkin kierros

Oli hiukan katkonainen yö ja ajattelin jatkaa unia sairaalassa. Minut ohjattiin samaan sänkyyn kuin eilenkin. Päiväpolin salissa on parisenkymmentä potilaspaikkaa, osa sänkyjä, osa nojatuoleja. Jälkimmäisessäkin olisi puolensa, mutta yritän nyt olla reipastelematta liikaa.

Ystävällinen hoitaja veti verhoja sänkyni ympärille ja heitti peitonkin päälleni. Kanyyli lähti toimimaan hyvin. Sain unenpäästä kiinni ja hyvää teki.

Toinen hoitaja kävi kertomassa minulle, että jos tämä hoitokierros ei saa virusarvoa laskemaan, saan toisen - kymmenpäiväisen - perään. Silloin saan eri lääkityksen. Silloin ei tarvitsisi käydä kuin kerran päivässä ja viikonloppuna ei ollenkaan.

Menin tänään kahdeksaksi. Huomenna ja viikonloppuna saan mennä kymmeneksi, mutta maanantaiaamusta lähtien taas kahdeksaksi. Muutoin voisin kai jatkaa kymmenen ohjelmaa, mutta päivittäisten lääkeanosten väliin pitää saada mieluimmin puoli vuorokautta, jotta lääke toimii hyvin. Päiväsairaala sulkeutuu illalla klo 21.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Voimia kysytään

Kävin saamassa iltahoidon, suolavettä kreatiiniarvon laskemiseksi ja Cymevene -nimistä lääkettä sytomegaloviirusta vastaan. Kreatiiniarvon suhteen joudutaan olemaan tarkkana, jotta kyseistä lääkettä voidaan käyttää.

Menen huomis -ja perjantaiaamuna verikokeeseen. Seuraava onkin maanantaina jolloin minulla on seuraava kontrolli. Kokeilla varmistetaan, että hoito alkaa purra sytomegaloon. Annostusta voidaan säätää tulosten mukaan. Tämä viirus on hankala, koska jos sen oireet ehtivät tulla esiin, sitä on vaikea saada kuriin. Kuolevuus näissä tapauksissa on jopa puolet.

Huomasin tänään hoitajalla vihreän hälytysnapin rinnassaan. Se on oikeasti hälytysnappi. Hoitaja voi hälyttää sillä apua esimerkiksi väkivaltatapauksessa. En muista nähneeni kenelläkään sellaista ennen. Ehkä jotkut pitävät sitä piilossa. Hoitaja on nuori ja nätti joten voi olla, että se on tarpeen.

Kanyylin asentamisessa oli taas vaikeuksia. Toinen reikä onnistui. Tarvittiin lämmintä kättä. Syöpäklinikalla käytettiin erityisiä lämmityspusseja, joilla houkuteltiin suonia esiin. Kolmiosairaalassa napataan yksi tai useampia kertakäyttöhansikkaita. Sisään lasketaan lämmintä vettä ja aukko solmitaan umpeen. Nopeaa ja kätevää. Hoitaja ei tuntunut edes tietävän erillisten lämmityspussien olemassaolosta.

Seuraava kahden viikon jakso on rankka. Käytännössä olen sairaalareissulla joka ikinen päivä sekä aamulla että illalla. Mietin jaksanko tuon kuorman lisäksi ulkoilla. Sairaalareissujen yhteydessä liikuntaa tulee kovin vähän. Olisi hyvä jaksaa edes hiukan. En varmaan voi odottaa erityistä fyysisen kunnon nousua hoitoaikana. Saan käyttää kela-taksia. Hoitaja muistutti, että tämä on tilapäistä. Täytyy keskittyä selviämään tämän yli. Tosin hoitoa saattaa helposti seurata jatko-osa.

Hyvä kuitenkin, että hoidetaan. Tunnustan, että tunnen nyt taisteluväsymystä.



Äkkikäänne


Olimme lähdössä maaseudun rauhaan viettämään kesäpäiviä. Nuoremman tyttäremme huusholli on reissussa ja heidän idyllinen asuntonsa Loviisan Isnäsissä on vapaa.

Emme mene. Suunnitelman muutosta on vaikea sulattaa, mutta minun on syytä olla kiitollinen, koska minusta pidetään huolta. Surettaa vaimoni puolesta, mutta minä olen potilas ja minun elettävä kuten sairaalasta sanotaan.

Tarkassa verimittauksessa minulla on todettu merkkejä siitä, että veressäni oleva sytomegaloviirus on nostamassa päätään. Viirus on hyvin tavallinen ja puolet ihmisestä on sairastanut sen nuoruusikään mennessä. Tämä viirus kuuluu herpeksiin, joista olen aiemminkin kirjoittanut. Sytomegaloviirus  on useimmillä oireeton. Jos tauti pääsee kuitenkin kunnolla päälle, seuraa kuumeilua, päänsärkyä, kurkkukipua ja imusolmukkeiden suurenemista.

Minun on käytävä Meikussa kahdenviikon ajan kaksi kertaa päivässä saamassa vastalääkettä tautiin. Se tapahtuu tiputuksessa. Minun kreatiiniarvoni on myös koholla, vaikka olen onnistunut saamaan päivittäisen juomamääräni kolmeen litraan. Saan munuaisten suojelemiseksi infuusiona myös puoli litraa nesteytystä.

Minun immuunitasoni on kantasolusiirron jäljiltä heikko. Siksi viirusta ruvetaan hoitamaan heti. Luulen, että hoitamatta jättäminen voisi olla kohtalokasta. Kiitos tarkkojen mittausjärjestelmien ja huippuhoidon, menen jo tänä iltana tiputukseen.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Keppi-identiteetti

Uskaltauduin tänäiltaisena kävelylläni läheiselle puutarhamökkialueelle.

Tänään tuli sellainen olo, että kyllä tämä alkaa kulkea. Tuntui, että jaksan kyllä, ei ole kiirettä kääntyä takaisin.

Käytän kävelykeppiä. Oma olemus tuntuu niin raskaalta, että kolmas jalka jakamassa painoa tuntuu hyvältä. Kävelysauvat ovat varmaan vielä hyödyllisemmät, mutta kävelykepin kanssa tunnelma on leppoisampi. Tunnen olevani seniorikansalainen. Mihinpä tässä enää kiirettä? Tällaista olemusta sopii kantaa nyt, kun jalka ei juuri ruovi hiekassa.

Kävelykeppimiehellä on tunne, että menkääs nyt nuoret, minä köpöttelen perässä. Minä tässä ehtoopuolta elelen ja enimmät työt on tehdy. Kävelykeppi on myös eräänlainen suoja enkä nyt tarkoita huitomista.

Kävelykeppi kertoo ohikulkijalle, että siinä menee seniori tai jalkavaivainen. Terveyshuollon kävelykepit ovat muuten hirveän näköisiä. Kyllä varmasti tuntee olevansa potilas tai marginaalissa, kun sellaisen kanssa kulkee. Kävelykeppi voi olla tyylikäskin.

Nyt kun jalka alkaa kantaa pidemmälle, mieleeni tuli, että voisin maleksia pidempäänkin kerrallaan ja istuskella milloin missäkin. Piirustusvehkeetkin voisin ottaa mukaan. Kun en kotona pöydän ääressä saa piirretyksi, jospa ulkona sujuisi paremmin. Kun kotona yritän, tulee tunne, että en vain jaksa.

Voi olla, että kuntoni nousisi nopeammin, jos jättäisin kepin kotiin ja liikkuisin tavoitteellisemmin. Keppi-identiteetti tuntuu kuitenkin kotoisalta. "Siinä köpöttelee Honkalan setä." Minulla on nyt täysi syy ottaa leppeästi. Identiteettiä korostaa kaljuni sekä käyttämäni harmahtava poplarin tapainen.  Asentokin taitaa olla hieman kumara.

Ovatko keppi-ihmiset kuolemassa sukupuuttoon? Ainakin ulkomailla kuvittelen nähneeni varttuneita herrasmiehiä keppeineen istumassa kahviloissa tai istumassa puistoissa. Voihan olla, että innokas petanque-ukkokin muistaa ottaa keppinsä ja vaihtaa identiteettiä, kun lähtee kotiin.

Rauhallinen jäähdyttely ei ole ehkä ensimmäinen olemisen moodi, joka eläkkeelle jäävällä on mielessä. Ideaaliajatus lienee vireä toiminta eläkkeelläkin. Mikäpäs siinä. Hyvä niin.

En tiedä olisinko itse rauhallisen jäähdyttelyn mahdollisuutta huomannutkaan ellen olisi kävelykeppiä kokeillut.

Jos tästä oikein vetreydyn, saattaa identiteetin päivittäminen tulla ajankohtaiseksi.






Jouduin antamaan periksi


En ottanut eilen aamulla enkä päivällä Temestaa. Myöhemmin iltapäivällä minulla oli pahoinvointia. Yritin pinnistellä aikani. Ajattelin sitten, että lääkkeitä on syytä käyttää, kun on tarvetta. Kärsimys tuskin jalostaa ihmistä. Otin puolikkaan Temestaa ja tuskantappajan (grammainen Panadol). Oloni parani.

Olen yrittänyt käyttää Temestaa ennakoivasti, mutta taidan alkaa ottaa vain tarvittaessa.

Lääkäri sanoi eilen, että jalkaterätkin olisi syytä rasvata, kun laittaa sukat. Jalkani ovat hieman kuivat, joten niihin voi pahimmillaan tulla infektioita ja niitähän ei tässä vaiheessa haluta.

Minulla on kaikenlaista lukemista, mutta ei oikein mitään, mikä veisi mennessään. Eilen sattui kirjastossa käteen sellainen teos. Remeksen viimevuotinen on äärimmäisen ajankohtainen. Kirjailija kuvaa uskottavasti lähihistoriaa jatkaen Venäjän ja Suomen kriisiytyviä välejä, joiden "hoidossa" käytetään hybridisodan keinoja.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Kontrollikäynti


Tällä kertaa oli eri lääkäri kuin aikaisemmissa kontrolleissa. Nyt oli tavanomaisen lääkärintarkastuksen lisäksi vain verikoe.

Iholla ei edelleenkään näy merkkejä käänteishyljinnästä. Muitakaan siihen viittaavia oireita ei ole.

Tilanne on hyvä.

Arvostan sitä, että saan joka maanantai keskustella lääkärin kanssa. Tämän väsymyksen kestoa ei pysty kukaan ennustamaan. Lääkäri huomautti, että kyseessä on vuoden prosessi ja ruumiissani tapahtuu nyt paljon.

Ensi maanantaina otetaan luuydinnäyte.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Slow life

Olen ottanut vain puolikkaan Temestaa aamulla. Illalla oli huono olo, mutta siitä selvittiin. En huomaa juurikaan eroa muihin päiviin väsymyksen suhteen. Väsymyksen perussyy on siis jokin muu, ehkäpä koko tämä takana oleva prosessi. Tosin ehkä Temestakin voi vaikuttaa pidempään kuin muutaman tunnin. Temesta saa varmaan nyt jäädä taka-alalle näissä spekulaatioissa. Huomenna on kontrolli Meilahdessa. Voisin vaihtaa lääkärin kanssa pari sanaa aiheesta. Ainakin minulla on siinä hyviä uutisia vietävänäni, että olen viime päivinä saanut kolmilitraiseni juotua. Tänäänkään ei puutu enää kuin tilkkanen.

Olin hieman huolissani illalla, kun vatsani hiukan oireili. Mieleen tulee mahdollinen käänteishyljintä tai infektio. Vaimo ilmoittautui kuitenkin syylliseksi (kokki). Hän saattoi olla oikeassa, koska vatsa tuntuu nyt rauhallisemmalta.

Elämä on kovin yksitoikkoista. Muuta ei voi juuri toivoakaan, koska virikkeistä nauttiminen tarvitsee energiaa. Onhan meillä tosin vieras ja muitakin kävi illalla, mutta väsyneenä olen sivupersoona sosiaalisissa aktiviteeteissa.

Kummallista, että ihminen vain voi makoilla ja ehkä nukahdella välillä. Sellaista se on, kun ei ole mistä ottaa. Mitäpä tässä muutakaan. Päivä kerrallaan.

Tämä on nyt todellista leppoistamista.

Ei vain Temesta?

Selvisin ilman Temestaa illalla. Paha olo hiipui ohi.

Tänään otin puolikkaan aamulla. Lounasta varten en ottanut. Olen silti väsynyt. Sänky vetää puoleensa kuin magneetti mutteria. Kommentaattori kertoi, ettei Temesta kaikkea väsymystä selitä. Kroppa on vain niin kovilla.

Jos selviän puolikkaalla Temestalla tänään ja silti väsyttää, kommentaattori lienee oikeassa. Aamulla puolikas on kai otettava, koska silloin otetaan myös Sandimmun ja se aiheuttaa pahoinvointia.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Etoo


Olen ottanut vain kaksi puolikasta Temestaa tänään. Nyt on huono olo. Pärjäsin aika hyvin iltapäivällä, mutta kun otin hieman päivällistä ja iltalääkkeet, muuttui olo. Yritän tässä pitkälläni kärsiä, että menisi ohi. Jos ei auta, joudun ehkä nöyrtymään kolmanteen puolikkaaseen. No, ainakin se olisi vähemmän kuin neljä. Eipä asialla erityisen suurta merkitystä näin illalla ole. Hyvä vaan, jos väsyttää.

En ole tunnistanut kunnon piristymisvaikutusta. Ehkä Temesta vaikuttaa pitkään.

Minulla on lisäksi juomavelkaa. Ei pulputus ihan kivaa ole huonovointisena.

Bentsodiatsepiinia - turhan tanakkaa tavaraa

Olen nyt saavuttanut kolmena päivänä kolmen litran tavoitteen. Lääkkeet otetaan ja kolme litraa juodaan. Hyvä näin.

Entäs sitten? Käveleminen on asettunut aika säännölliseksi. Eilen tosin korvasin sen kuntopyöräilyllä.  Yksi ongelma on yhä. Temesta väsyttää ja saa minut kaipaamaan sankyä. Ei pahoinvointikaan kivaa ole.

Temesta on loratsepaami ja bentsodiatsepiini. Sitä käytetään rauhoittavana lääkkeenä, ahdistukseen, unettomuuteen ja sen sellaiseen. Se unettaa ja väsyttää. Ei ihme, että olen tällainen kasvi.

Olen ottanut Temestaa kolme-neljä puolikasta päivässä ennalta ehkäisevästi. Kuusi voisi ottaa.

En usko tulleeni riippuvaiseksi tällaisesta pöllystä. Sellainenkin vaara on olemassa.

Pahoinvointi tuntuu hyvin lievänä. Oksennus voi kuitenkin pukata. Ruoka ei aina myöskään maistu. Ruuan maistumattomuus ei haittaa. Syön kuitenkin sen verran, että pärjään. Paino varmaan putoaa, mutta se onkin toivottavaa. Sairaalassa tosin terotettiin, että tämä ei ole laihdutuskuuri.

Vaimoni mukaan inkivääri auttaa huonovointisuuteen. Laittoi minulle mukillisen. Väkevää on.

Jospa kokeilisin olla ottamatta enempiä Temestoja tänään ja kokeilen kinkerijuomaa.


perjantai 15. heinäkuuta 2016

Ah Sandimunnia sellaisenaan!

Kommentoija kertoi, että 7B:llä oli nimenomaan kielletty sekoittamasta Sandimunnia muihin aineisiin. Näin on asianlaita. Tarkistin sen itsekin osastolta. Taas saan maistaa aineen autenttista makua.

Sadepäivänä sain lintsata kävelyistä. Poljin kuitenkin kuntopyörää varttitunnin.

Vatsani on toiminut mukavasti tähän asti. Nyt jokin reistaa. Toivottavasti se ei tiedä sisäelimien tulehduksia tai muuta sellaista. Silloin olisi edessä lähtö osastolle.

Olemme saaneet vieraan Ranskasta. Kun minä olen aika hiljainen miekkonen nyt, vaimollani on aikuista seuraa.

Voi Eurooppaa!


Nizzan isku tapahtui paikassa, joka on meille tuttu. Itse olen lomaillut siellä kerran, vaimoni useammankin. Tuota rantaa pitkin olen kävellyt ja kuvannut illan valoja ja tapahtumia. Lisäksi paikalla oli eilen kaksi ystäväämme, jotka ihmettelivät sekasortoa, mutta onneksi itse selvisivät.

Näin Euroopan kriisi, jonka osaksi tapahtuneen kaltaiset luen, saapuu kuin kotiportaallemme. No sitä se onneksemme ei ole vielä tehnyt, koska poliittisista syistä iskut näyttävät kohdistuvan ensi sijaisesti Ranskaan.

Euroopan unioni on ollut suuri menestys, koska Euroopan alueella on ollut suhteellisen vähän sotia viime vuosikymmeninä. Ehkä sen aika alkaa olla ohi, vaikka tarvetta olisi.

Nationalismi nostaa päätään. Halutaan pitää kiinni mieluummin omista pienistä eduista kuin yhteisistä suurista. Jos brexit osoittautuu dominoksi, joka saa usean maan irtautumaan unionista, kukaan ei voita mitään. Palaamme historiassa taaksepäin.

Ehdinköhän nähdä päivän, jolloin minun on tehtävä viisumianomus Berliinin matkaa varten, vaihdettavava D-markkoja ja maksettava tullia ostoksistani?

Ehkä suuri maahanmuuttokriisi oli liikaa Euroopalle. Emme osanneet käsitellä sitä yhdessä. Maat alkoivat kyyristellä ja katse kääntyi omaan napaan.



torstai 14. heinäkuuta 2016

Tuttipullo pelittää


Tällaiset tuttipullot ovat oikein hyviä juomapulloja munuaisen suojaajille. Korkit ovat käteviä, koska ne ovat aina auki. Juomaa saa ilman kiertämisiä. Pullo on solakka mukana kuljetettavaksi. Tavaraa mahtuu puoli litraa, mikä on kuudesosa päivän tavoitteesta.



Tämäkin on tuttipullo, mutta minusta turhan jämerä. Vetoisuus on 0,75 litraa. Sopii varmaan jonkun muskeli-iiron mukaan salille.


Puolitoista litraa! Ei, apua, mä hukun.


Isoissa astioissa on se hyvä puoli, että ei tarvitse pitää kirjaa. Jos on pöydällä kaksi puolentoistalitran pönttöä, näkee tilanteen aina ohi mennessään.

Minä mieluummin pidän kirjaa. Siinäkin saa kilvoitella, koska jos ei ala heti aamusta merkata, muisti voi tehdä tepposen. 

Nyt kun sain yhden tuttipullon tyhjennetyksi, päivän saldo on 

                     vesi       1,5
                     vesi       1,5
                     vesi       5,0
                     vesi       1,5
                     inkiv.j.  3,3
                     vesi      5,0
                                17,8 

Hyvässä tahdissa olen. Ei tule ongelmaa illalla. 


keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Varoitus sairaalasta

Lääkäri oli jättänyt puhelimeeni viestin. Kreatiiniarvoni on koholla. Olisi erityisen tarkeä saada juoduksi kolme litraa nesteitä vuorokaudessa, jotta munuainen tulee suojelluksi.

Tunnustan, lääkkeet syön lähes oikein, mutta nestepuoli falskaa. Jos ei ala juoda riittävän aamulla, ilta käy hankalaksi, jos haluaa päästä tavoitteeseen. Minulla aamut tahtovat mennä nukuskellessa ja velkaa alkaa kertyä.

On syytä taistella nyt. En haluaisi sairaalaan nesteytykseen.

Lääkeasia on kunnossa, nesteasia ei eikä myöskään jalkeilla/istuallaan oleminen. Liikkuminen edistyy hitaasti. Eilen kävimme kuitenkin kaksi kertaa pihakävelyllä ja niin on tarkoitus tänäänkin.

Kroppani varoittelee minua makaamisesta. Tunnen reisissäni jonkinlaista vedätystä.

Elämäni suurin ongelma on maan vetovoima. Sänky visertelee seireenin lailla luokseen. Kun olen jalkeilla, tunnen kuinka heikot jalat eivät jaksaisi kannatella massaani. Olen yrittänyt olla tänään enemmän istuallani. Jos yritän enimmäkseen istua, voin välillä tehdä lyhyitä vierailuja sänkyyni.

Päiväkäsky olkoon: Juominen kuntoon.

Muita voidaan edistää siinä sivussa.

Illan lääkkeet

Olen tehnyt aiemmin selkoa toipilasajan syöpälääkityksestäni aamun ja päivän osalta. Kerron tässä loputkin.


Illalla otan neljä Adursalia kuten aamullakin. Se suojaa maksaa.


Mycostan-liuosta otetaan neljä kertaa päivässä, siis myös illalla. Suojaa suuta sieniltä.


Acloviria on neljä taplettia vuorokaudelle eli yksi illalle. Tämän lääkkeen käyttö loppuu pian. Ilmeisesti tulehdusalttiuteni oletetaan laskevan.



Iltaisin otetaan toinen annos Sandimmunia käänteishyljinnän estoon. Kun ostin toisen putelin, selvisi, että lääke pitää sekottaa johonkin toiseen juomaan ennen nauttimista (sic!).

Olen saanut uuden lääkkeen, joka otetaan kolmena päivänä viikossa. Se on Cotrim Forte, joka ehkäisee bakteerien kasvua.

Lisäksi minulla on omaa peruslääkitystäni ja jotakin, kuten särkylääkettä, on kirjoitettu käytettäväksi, jos tilanne edellyttää.

Tarkkana näiden kanssa saa olla. Onneksi vaimo auttaa. Dosetti on aivan verraton.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Task force


Näin elämä kuljettaa. On tultu aikaan, jolloin lapset auttavat vanhempiaan elämässä eteenpäin. Viimeisin operaatio oli, kun Naantalista tuli task force tekemään meille ruokaa varastoon. Pappa kuhnusteli etupäässä sängyssään, mutta sai nauttia siitäkin, kun lapsiperheen äänet täyttivät kodin.

Kiitos teille rakkaat, kuten myös teille, jotka olette käyneet aikaisemmin!

Elämä leppoistelee eteenpäin. Tämän päivän erityishaaste on se, että käytyämme jo kerran pihakävelyllä, aiomme mennä tänään vielä toisen kerran.

Olen kuvannut kahta kukkakimppua sillä silmällä, josko niistä jotakin ...

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Eläköön Tornin hus-lab

Tänään toinen kontrollipäivä. Tyttäreni oli antamassa kyytiä ja pari hänen tytärtään vielä maskotteina.  Oltiin saatu auto parkkiin Töölöntullin hus-labin kohdalle, kun lääkäri soitti, missä olemme. Asia selvä, mentiin ensin lääkäriin ja sitten kokeisiin.

Lääkärintarkastus. Asiat suunnilleen kuin niiden pitää ollakin. Näin on kestettävä, vaikka tunsin itseni todella keppivanhukseksi reissullamme. Sairaanhoitaja kannusti kävelemään ja juuripa sitä.

Lääkäri ei osannut sanoa, missä labbigsissa meidän pitäisi käydä. Jalat maassa toimiva sairaanhoitaja suositteli Tornin labraa. Häntä aion uskoa. Sinne sitten ja homma sujui kuten aina. EKG-kokeeseenkin huudettiin samasta tilasta. Sitten pari kerrosta alaspäin ja röntgeniin. Ajelimme hissillä Torniin, jotta tytöt saivat katsoa maisemia.

Nyt meidän olisi pitänyt lähteä siirtymään Töölöntulliin, jos olisimme olleet kilttejä.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Koskettava kohtaaminen




Vanhempieni muutto Keski-Suomen pohjoisosiin on hiipinyt kuin varkain porstualle. Vanhempani asuvat sisareni hyvässä hoivassa ja kun nämä muuttavat, niin muuttavat myös vanhempani. B-suunniltemakin on olemassa, mutta tätä A:ta lähdetään nyt kokeilemaan.

Veljeni käytti heitä meillä. Oli mukava tavata heitä virkeinä. Ennen muuttoa. Etäisyyttä tulee satoja kilometrejä, joten milloin lienee seuraava tapaaminen?

Me kaksi rampaa raatoa saatoimme tuntea itsemme vanhimmiksi porukasta. Onneksi sukulaisturvin tarjoilukin jäejestyi kohtaamiseemme ja jopa enemmän. Tällaisessa kokee lähimmäissyyden merkityksen.




Sisareni tapasi tänään eräissä häissä vanhan hyvän kaverini, jota en ole tavannut ehkä kolmeenkymmeneen vuoteen. Olis säväyttävää, että en tuntenut häntä kuvasta. On murheellista, kun vanhat kaveruudet saattavat erilaisista syistä hiipua olemattomiin. Voitaisiinko niitä kuitenkin jatkaa vaikka perustuen sellaiseen, mikä mahdollisesti vielä yhdistää? Varmaan kannattaisi käydä vaikka kahvilassa kokeilemassa, miten juttu voisi luistaa.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Sairaan osaa tämäkin





Ihminen saattaa sairastua vakavasti, saada hyvät hoidot ja palata sen jälkeen normaaliin elämään. Jos sairaus ei uusiudu, haastava aika voi joskus tuntua vain kaukaiselta varjolta.

Minun elämäni lymfooman jälkeen oli etenemässä tuohon suuntaa. Olin palannut töihin ja kontrollit antoivat hyviä tuloksia. Tautini ei relapsannut eli palannut. Tulikin sekundäärisairaus leukemia, joka johtuu lymfoomaan saaduista hoidoista.

Olen saanut loistavaa hoitoa. Sairauteni ennusteen huonoudesta huolimatta, tunnen, että minulla saattaa olla vielä useita vuosia elettävänäni.

Jollakin voi olla niin huono onni, että jonkin sairauden tai onnettomuuden seurauksena joutuu viettämään loppuelämänsä täysin riippuvaisena muiden ihmisten avusta ja läsnäolosta. Usein tämä muu on potilaan puoliso. Ei voi kuin hämmästellä sitä rakkauden määrää, mikä saa jotkut puolisot uhraamaan käytännössä koko elämänsä vammaantuneen kumppaninsa elämän mahdollisuuksien ylläpitämiseen. Lomia on harvoin, korvaus hyvin muodollinen ja vastuu ympärivuorokautinen.

Tuollainen tilanne on potilaalle hyvin haastava, koska hän helposti voi kokea itsensä esteeksi puolisonsa mahdollisuuksille toteuttaa oman elämänsä unelmia.

Minun sairauteni on armollisempi, koska hoitaminen onnistuessaan johtaa varsin laadukkaaseen elämään. Hoidon voidaan ajatella epäonnistuneen silloin kuin potilas saa relapsin varsin pian ja mehehtyy sairauteensa. Potilas saattaa tuntea tyydytystä siitä, että hän ei jää taakaksi läheisilleen.

Olen ollut nyt niin pitkään erikoissairaanhuoltopalvelujen ja puolisoni hoivissa, että ajatus taakkana olemisesta alkaa nousta pintaan. Pystyn luultavasti järkeilemään oman olemiseni oikeutukselle perustelut, mutta tunteet kertovat oman osansa totuudesta.

Minun sairauteni vuoksi puolisoni päiväohjelma on sidottu. Hän joutuu ylläpitämään huushollin ja huolehtimaan potilaan ruokinnasta, johon liittyy runsaasti rajoituksia. Potilas on väsynyt, eikä hänestä ole paljoakaan hupia. Sairauslomieni vuoksi hän ei ole voinut toteuttaa houkuttelevampia elämänsuunnitelmia. Hän ei voi vuoteen lähteä kanssani lomille ulkomaille, muiden kanssa kyllä, toivottavasti lähtee.

Kotiinpaluustani on runsas viikko. Vaimoni on lopen uupunut. Mitä muuta voisi odottaakaan henkilöltä, joka on pitkäaikaissairas itsekin. Hänen tehtävänsä on oikeastaan mahdoton. Onneksi lapsemme ja ystävämme ovat olleet tukenamme.

Kun kuntoutumiseni etenee huonosti, voisin yrittää hankkiutua "kuntoutukseen" Suursuon sairaalaan tai vastaavaan. Näin vaimoni saisi lomaa.

Muutoin en voi kuin yrittää kuntoutua hammasta purren. Kävimme tänään taloyhtiön pihalla kävelyllä ja istuskelemassa. Tällä hetkellä toivoni on kävelemisessä. Onpa edes jotakin. Niin ja se, että rakastamme toisiamme kovasti.




perjantai 8. heinäkuuta 2016

Ulos!

Vaimoni on sanonut minun näyttävän paremmalta tänään. Toivotaan, että se tietää jotakin. Olo ei kuitenkaan ole ollut kummoinen, pahoinvointia. Sitä aiheuttaa Sandimmun. Ehkä joudun kärsimään pahoinvoinnista ja pahoinvointilääkkeen aiheuttamasta väsymyksestä niin kauan kuin Sandimunnia syön. Ehkä onkin säädettävä tähtäys monen kuukauden päähän, mitä aiemmin ei kannata haaveilla paremmasta olosta. Toki olo on välillä parempi, mutta lääkettä siihen tunnutaan tarvitsevan.

Kävin tänään yhtiön pihamaalla kävelemässä ja istuskelemassa. Nuorempi tytär ja rillivarkaat olivat virkistivät päiväämme tänään.

Luulen, että ainoa keino saada jalat kantamaan, on kävellä ulkona. Vähitellen useampia kierroksia pihassa ja sitten vähän edemmäksi.

Tulokset kiinnostaisivat


Tulin jossakin vaiheessa tietoiseksi, että minulta voidaan joidenkin ominaisuuksieni vuoksi mitata paitsi morfologinen remissio, myös tarkemmat sytogeneettisen ja molekyyligeneettisen remissiot. Morfologinen remissio tarkoittaa, että mikroskooppitutkimuksen perusteella potilaassa ei näy syöpäsoluja.

Sain sairaalasta pitkän epikriisiin, jossa kerrotaan joitakin matkanvarrella saatuja tuloksia. Induktiohoidon, joka oli ensimmäinen sytostaattijakso, jälkeen olin saavuttanut morfologisen ja sytogeneettisen remission, mutta minulla oli vielä molekyyligeneettinen jäännöstauti (0,03 %). Toisen konsolidaatiohoidon eli kolmannen kaikkiaan jälkeen olin myös molekyyligeneettisessä remissiossa (ASO PCR alle 0,006 %).

Maallikon korvaan nuo kuulostavat hyviltä tuloksilta. Olisi mielenkiintoista saada pian uusia mittaustuloksia. En tiedä, milloin niitä on tarkoituksenmukaisinta hankkia. Luullakseni on syytä saada aika pian selville, onko jäännöstautia. Tietääkseni niitä voidaan hoitaa lääkityksellä.

Taudin uusiutumista kutsutaan relapsiksi. Näissä tapauksessa potilasta on hankala saada niin hyvin remissioon, että hänelle voitasisiin antaa uusi siirre.

Aikuisten akuuttien leukemioiden nykyhoito

torstai 7. heinäkuuta 2016

Migreenia vai ei?


Sain tehdyksi Kela-anomuksen valmiiksi ja siihen päivän voimat taisivat mennäkin. Sairauslomani on määrätty vuoden loppuun saakka, mikä ylittää parilla kuukaudella mahdollisen saikun maksimipituuden. Siksi minun on sairauslomani muuttuu tilapäiseksi eläkkeeksi siksi aikaa.

Tuollaisen lomakkeen täyttäminen ei ole siirrekuntoutujan luontaisinta puuhaa. No nyt se on tehty ja toimitettu. Vaimo täytti osan.

Sain sairaalasta pitkän pitkän epikriisin, missä syöpäsairaushistoriani esitetään tiivistetyssä muodossa.

Minä kärsin päänsärystä ja oksentelusta 14. kesäkuuta. Minä saan hyvin harvoin migreenin tyyppisiä kohtauksia. Joskus niitä kuitenkin tulee. Yleensä edellisestä on ehtinyt kulua useita vuosia. Kun sellainen puhkeaa, elämä ei todellankaan ole kivaa. Pahimmillaan heittelehdin tuskissani sängyssä. Joku lääkäri on kutsunut sitä migreeniksi, toinen on arvellut sen voivan olla muutakin. Yleensä kohtaukseen on liittynyt pahoinvointia, oksentamistakin.

Tämä kesäkuinen saattoi olla samaa, mutta en ole varma. Sain lääkitystä niin, ettei pahin mahdollisesti päässyt päälle.

Epikriisissä todetaan kuin hieman ihmetellen, että nukahdin varsin lievästä lääkityksestä usean tunnin uneen niin, etten ollut herätettävissä. Päälleni tehtiin TT-kuvaus, mutta mitää oiretta selittävää ei löytynyt. Joitakin aivojeni piirteitä mainitaan.

Olisi ollut kiinnostavaa saada tietoa noista harvinaisista kohtauksistani. Voisin kysäistä ensi maanantain kontrollissa, voisiko tutkimusdatasta tehdä mitään olettamuksia.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Olen saanut neuvoja

Laitoin viestin ja linkin Facebookin Allogeeniseen kantasolujensiirto -verkostoon. Kuvailin tilannettani ja sain neuvoja. Joku oli nukkunut melkein viikon putkeen tultuaan kotiin. Yksi oli joutunut olemaan osastolla pidempään kuin minä eikä ollut kyennyt nousemaan sohvalta ilman apua. Minua neuvottiin laskemaan liikkumista minuuteissa. Jos alkuun pyöräilee kuntopyörällä vaikkapa minuutin, seuraavana päivänä voi polkea kaksi.

Väsymys vaikuttaa aika tyypilliseltä tilanteelta, kun on palattu kotiin. Nyt vain pitää malttaa.

Käänteishyljintäeoireet voivat vaikuttaa siihen, mitä jaksaa ja voi. Jos joutuu käyttämään kortisonia, se voi energisoida olemista ja vaikuttaa jopa yöhönkin.

Monet neuvovat kuuntelemaan itseään ja toimimaan sen mukaan. Lepo on myös tärkeätä.

Ennalleen toipuminen voi kestää pitkäänkin.

Minulla ei ole onneksi ollut käänteishyljintää, ainakaan vielä.

Ehkä pieni kuntopäiväkirja on paikallaan. Tänään olen käynyt jaloittelemassa ja istumassa hetken taloyhtiön pihalla.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Kotiutetun dilemma


Olen saanut olla kotona viime torstaista lähtien. Silloin pääsin 7B:ltä.

Kun pääsee yksiön piiristä alavammille aloille, huomaa oman kuntonsa heikkouden. Ei ihme, että lääkäri evästi alun olevan lähinnä nestetavoitteen juomista ja lääkkeiden ottamiseen paneutumista. Eipä tähän elämään juuri muuta mahdu. Uni maistuu, eikä sängystä tahdo päästä ylös. Seisominen tuntuu huteralta. Kävelemään ei pysty kovin pitkää matkaa kerrallaan.

Joudun syömään Temestaa pahoinvoinnin vuoksi. Lääkkeen huono puoli on se, että se väsyttää.  Kun väsyttää, ei tule liikuttua.

Olin kontrollissa eilen, eikä lääkäri tuntunut ihmettelevän tilannettani.

Jos vähennän Temestaa, voin huonommin ja tuskin tulen liikkuneeksi. Jos en vähennä, en liiku väsymyksen vuoksi. Mikä neuvoksi? Primperan ei kuulemma sovi tähän lääkekokonaisuuteen.

Tuntuu tylsältä, kun tilanne on jämähtänyt, enkä koe edistystä.


Lääkeviidakko jatkuu

Kuvasin viimeksi keskipäivän lääkekuormaani. Tässä tulee aamuannos.



Temesta on jokin vanha psyykelääke, mutta sitä käytetään pahoinvoinnin torjuntaan. Aamulla varhain kannattaa ottaa puolikas, niin aamiainen sujuu mukavammin. Lääkkeen huono puoli on se, että se väsyttää.


Adursal on maksan suojalääke.



Amlodipine Vitabalans on verenpainelääke.



Testogeeli on geelimuotoista testosteronia. Sivelen sitä vatsa-alueelle kerran päivässä. Minun on käytettävä sitä luuston haurastumisen estämiseen.


Acloviria otetaan aamulla, päivällä ja illalla tulehdusten torjuntaan.


Sandimmun Neoral on ehkä tärkein tämänhetkisistä lääkkeistäni. Se on tarkoitettu käänteishyljinnän estämiseen. Sitä otetaan aamulla ja illalla.


Mycostatinia on otetaan neljä kertaa päivässä. Se suojaa suuta sieniltä.

Vaimoni löysi eilen näin järeän dosetin. Jospa tällä pärjättäisiin. Liekö sellaista kukaan kehittänyt, jossa voisi olla myös nestemäiset lääkkeet, geelit sun muut.


maanantai 4. heinäkuuta 2016

Ensimmäinen kontrolli


3.7.2016
Vaimoni vei minut aamulla Meikkuun ensimmäiseen kontrolliin. Hän ei halunnut missään tapauksessa parkeerata halliin, mutta onneksin Syöpiksen edestä löytyi paikka maan pinnalla. Vaimoni oli kehottanut minua ottamaan kävelykepin mukaani. Se oli tarpeellinen esine. Kävelemiseni oli huteraa. Välillä tukeuduin toisella kädellä keppiin ja toisella vaimoni hartiaan.



Tapasimme ensin 7B:n seniorilääkärin Hematologian poliklinikalla. Hän tutki minut ja totesi mm. maksani (vai olikohan munuainen) olevan normaalin kokoinen. Minä ihmettelin, että sellaisenkin voi todeta koettelemalla. Hän sanoi, että jos sitä ei tunnu, se on normaalin kokoinen.




Kävimme vielä yhden hoitajan pakeilla. Tarkistin lääkäriltä, onko todella niin etten saa mennä verikokeeseen Tornin labraan. Siihen meidän oli taivuttava. Olisi ollut niin kätevää käväistä ohi mennen. Vaimoni oli sitä mieltä, että en jaksa kävellä Töölöntullin HusLabiin. Lähdimme sitten autolla. Vastapäätä hotellin pihassa näytti olevan parkkitilaa. Vaimoni ajatteli käydä samalla kaupassa.

Menin labraan ja kysyin, voinko ottaa lastenlipun, jotta voisin olla vähemmän aikaa pöpöjen ulottuvilla. Henkilö ei luvannut, mutta meni kysymään. Hän tuli sitten, tulosti lipukkeen ja kehoitti minua menemään B-käytävään. Kohta minut kutsuttiin yhteen huoneeseen, joka osoittautua olevan väärä paikka. Siellä annettiin näytteitä, mutta ei otettu verikokeita. Hoitaja viestitteli tietokoneen kautta ja aikoi usean kerran sanoa, mitä tekee, mutta ei sanonut. Paitsi lopussa. Menin ulkopuolelle odottamaan, kunnes minut kutsuttaisiin nimellä. Pian kutsuttiin. Toinen hoitaja haki minut koppiinsa. Hän sai yhden suonen toimimaan niin, että siitä saatiin näytteet kahdeksaan putkiloon. Välillä takaovi aukesi ja äskeinen hoitaja meni siitä ohi. Näytteenottaja arveli, että tämä halusi tarkistaa, että minut oli otettu hoitoon.

Ajelimme kotiin. Kohta saimme kaksi vierasta ja heidän tuomanaan tajuttoman hyvää pullaa.


sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Lääkeryteikössä


Minulla on pitkä lista lääkkeitä, jotka on lajiteltu aamuun, päivään ja iltaan ottoajan mukaan. Listalla on sekä syöpäni hoitoon liittyviä että muita lääkkeitä. Käsittelen tässä ensin mainittuja.

Päivälääkityksen ottaminen meni poskelleen tänään, koska tunsin pahoinvointia puolilta päivin ja lounaskin myöhästyi. Lounas tosin oli Kultiksen taattua laatua.

Otin lounasaikaan päivän toisen puolikkaan Temestaa, joka on tarkoitettu pahoinvoinnin torjuntaan. Otin lääkkeen ja odottelin sen vaikutusta. Mieleeni tuli, että olisi mukava nukahtaa hetkeksi ja herätä sitten, kun olo on parempi. Näin kävikin.

Toimerruin kovin myöhään päivän lastin napsimiseen.

Emgesan on helppo nakki, koska sitä otetaan vain kerran päivässä ja yksi pilleri. Aloitin sillä. Emgesania otetaan magnesiumin puutteeseen. Jokin muu saamani lääke ilmeisesti aiheuttaa tätä.


Acloviria otetaan neljä kertaa päivässä. Päiväannokset kuuluisi ottaa klo 12 ja 16. Nyt kun olin yli ajan, ehdotin vaimolle, että otan molemmat yhtäaikaa. Hänen mielestään niin ei voi tehdä, joten otin vain yhden. Vaikuttava aine on asikloviiri. Tämä lääke on virustorjuntaan. Olen sairastanut lapsena vesirokon ja saanut siihen immuniteetin. Siitä on kuitenkin jälki solumuistissani ja nykytilanteessani se voisi laukaista minulle vyöruusun.



Mycostatinia otetaan neljä kertaa päivässä. Se suojelee suuta sieniltä. Lääkettä on syytä ottaa aina ruokailun jälkeen. Sain sairaalassa sitä imeskeltävinä tabletteina, mutta sitten se vaihdettii liuokseen. Se maistuu makealta.



Calcichew -purutabletit antavat kalsiumia. Leukemiahoidot ilmeisesti kuluttavat sitäkin. Otin nämä viimeksi, koska ne toimivat vähän kuin jälkiruokana.



Klexane on minulla vielä ottamatta. Se on hieman ikävää, koska minun on pistettävä itse itseäni. Sairaalassa olen mielelläni antanut hoitajan antaa annoksen. Tuntaa kuin toisen pistämänä operaatio sattuisi vähemmän. Tosin on sattumaa, minkä verran toimitus koskee. Riippuu siitä, millaisen kudoksen kohtaan pistos sattuu. Pistäjä ei pysty löytämään sopivaa kohtaa. Joskus piikki pujahtaa aika mukavasti ihoon, mutta lääkkeen puristaminen sisään kipristelee. Joskus taas tuntuu, että piikki ei tahdo millaan mennä ihon läpi.

Uudet Klexane -piikit ovat jostakin syystä isompia kuin aikaisemmat.



Olen ollut aika saamaton tänäänkin. Olen sentään kerran kävellyt rundisarjan. Pitkäällään olo on liian houkuttelevaa.

Suviseuraradiota olen sentään kuunnellut eilistä enemmän.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Pienet leikkipalikat




Tämä päivä on ollut pikkuisen parempi kuin eilinen. Olen nukkunut vähemmän kuin eilen. Pahoinvointi tuntuu vähemmältä. Olen ottanut vain kaksi Temestan puolikasta, kun saisin ottaa neljä.

Kävelin toiset viisi rundia. Se ei kuulosta paljolta, mutta tällaisissa ympyröissä tuollakin on merkitystä.

Tuntuu, että ruoka alkaa maistua paremmin.

Olen saanut juoduksi paremmin kuin eilen.

Kädet tuntuvat kovin heikoilta. Tuntuvat äkkiä rasittuneilta, kun on jalkeilla. Voisin varmaan alkaa pikkuhiljaa tehdä käsipunnusharjoituksia.

Harjoitusmääriä voisin hinata vähitellen ylöspäin. Ehkä jossakin vaiheessa alkaisin tuntea itseni voimaantuneemmaksi.

Meillä oli ystäviä kylässä tänään. Istuin osan vierailuajasta. Varmaan sekin edisti vähäiseltä osaltaan fyysistä kuntoa. Pienet ovat leikkipalikat tässä vaiheessa.

Matkalla kotiin:





Kaivon pohjalla


Mitenkähän täältä kaivon pohjalta oikein pääsisi? En edelleenkään jaksa yhtikäs mitään. Pahoinvointilääke Temesta kuulemma väsyttää. Sitä voi ottaa neljä puolikasta päivässä. Yritän selvitä kahdella tänään.

Aamulla taas uni maistui. Jatkui iltapäivällä.

Kolmiossamme pääsee kävelemään ympäri kuten rintamamiestaloissa. Kiersin kävellen viisi kierrosta. Välillä leväten. Onhan sekin jotakin. Jospa tekisin vielä toiset rundit.

Istuminenkin lasketaan liikunnaksi. Pitäisi olla kuitenkin olla jotakin tekemistä. En kuitenkaan jaksa oikein mitään.

Vaimoni on jo väläyttänyt Suursuon sairaalan kaltaista periodia. Siellä minut saatiin viimeksi jalkeille.

Tänään olen saanut paremman tolkun lääkkeiden ottamiseen.

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Nukkumatti vieraana tänään


Tänään olen melkein vain nukkunut. Tämä kertonee siitä, millaiselta matkalta olen palannut. Muistan kokeneeni lymfoomaa sairastaessakin tällaista. Varmaan eilinen ympäristömuutoskin vei voimia.

Sain sairaalasta lääkkeitä mukaani, mutta osa niistä oli vain aivan lähtiäisiksi. Meillä oli käymässä kaksi läheistä ystävää. Lämmittää sydäntä, kun halusivat tulla tapaamaan heti kotiutumispäivänä. Toinen heistä kävi apteekissa puolestamme.

Miellä on nyt valtava lasti lääkkeitä. Tänään olemme yrittäneet keksiä, miten saisimme otetuksi kaikkia järjestelmällisesti silloin kuin kuuluu.

Aamulla vaivasi tuttu lievä pahoinvointi. Olen syönyt edelleen varovaisesti. Hedelmiä on ollut mukava syödä.

Juomistavoitteeni on kolme litraa päivässä. Sen suhteen olen jäljessä. Nukkuva ei juuri juo. Yritän ahkeroida vielä illan mittaan.

Saa nähdä riittääkö unta yöksi.