Helsingin yössä

Kun elämässa sattuu kaikenlaista ja itsekin päättää sitä sun tätä, eräänä yönä istuin yöllä Eläintarhan Unionilla juomassa teetä. Niin, totta, Eläintarhan Unionia ei enää ole, mutta sama rakennus palvelee nyt Nesteen huoltamona. Ei siinä mitään huolleta, mutta autoiluun liittyviä tarvikkeita on tarjolla. Samassa rakennuksessa toimii Hesburger ja kahvila yhteisissä tiloissa. Muistelen, että kahvila on ollut ennen rakennuksen itäpuolella olevassa osassa. Nyt se on läntisessä.

Eläintarhan Unioni oli auki läpi yön ja nykyinen toimija jatkaa samaa perinnettä. Paikassa on siten pala Helsingin yöelämää, mutta ei sellaista, mikä sanasta ensimmäisenä tulee mieleen.

Eläintarha tarkoittaa aluetta, jolla kyseinen asema on. Ei siellä eläintarhaa ole eikä ole koskaan ollutkaan, mutta on sinne sellaista suunniteltu. Siitä aikeesta nimi kai periytyy. Korkeasaari voitti.

Oli lauantain ja sunnuntain välinen yö. Lähdin kävelylle keskustaan. Parkkeerasin auton Pohjoiselle rautatiekadulle. Kaduilla kukki sellainen elämä, mikä on minulle vierasta. Väkeä oli paljon liikkeellä.  Entisen Hankkijan portaalla istui humaltunut nuorimies, joka oli jostakin syystä laskenut housunsa reisiin. Hänellä ei taatusti ollut aavistustakaan siitä, että hänen selkänsä takana toimi kauan sitten autoliike Nikolajeff.

Joku oli raahannut kaiuttimet Sokoksen ja rautatieaseman välimaastoon, hän säesti itseään kitaralla. Laulu kaikui tilassa.

Joku seisoi kivettyneenä apinapuku tai muu sellainen päällään Makkaratalon kohdalla. Kai hän olisi jotakin tehnyt, jos olisin heittänyt kolikon. Seurahuoneen ovella oli väkeä, kaksi nuorta naista - tekisi mieli sanoa tyttöä - istui portaalla hämmästyttävän vähissä vaatteissa ulkoilman lämpötilaan nähden. Toinen oli kovin humalassa, varmaan toinenkin.

Ruotsalaisen teatterin kohdalla jonotti hyvin pukeutunutta väkeä. Ruotsia puhuttiin. Aivan heidän lähellään seisoi vaatimattoman näköinen mies siirrettävän myyntipöydän takana. Jotakin syötävää hänellä oli tarjottavanaan.

Ihmettelen miksi ihmiset jonottavat vielä sisään kahden tienoissa yöllä.

Jatkoin Espan kautta Korkeavuorenkadulle. Maisema muuttui autioksi heti Espan jälkeen. Vasemmalla jalkakäytävällä kulki vanhahko nainen pari muovikassia kädessään. Mietin kerääkö hän pulloja. Laittauduin Richardinkadulla siten, että saatoin seurata häntä sivusta. Kyllä, hän tutki kirjaton luona olevan roskiksen. Hänellä oli sesonkiaika. Hän saattoi olla paikkaamassa pientä eläkettään.

Lähdin paluumatkalle. Graniittitalon kohdalla oli nuorimies pyörineen. Hänkin kaivoi roskista. Jatkoin matkaa ja taas oli nuorimies pulloja etsimässä roskiksesta. Saattoi olla sama.

Varmaan lähes kaikki näkemäni ihmiset olivat jonkinasteisessa humalassa.

Tekisi mieli sanoa jotakin setämäistä, mutta en viitsi.

Lääkehuoltojärjestelmä ei toimi ihan aukottomasti

Hematologian osaston sairaanhoitaja palasi asiaan ja kertoi, että minun olisi syytä mennä apteekkiin ja pyytää tilaamaan minulle Mycostatinia Tampereelta. Korvaavan lääkkeen saamiseen minun pitäisi saada Fimean erikoislupa ja siihen menisi viikkoja.

Vaimoni oli käynyt Yliopiston Apteekissa, josta hän ei saanut lääkettä. Soitin kotiamme lähellä olevaan Herttoniemen Apteekkiin. Siellä oli tavaraa paikalla. Varasin kaksi pulloa.

Kävimme vaimoni kanssa Suomen Kirjallisuuden Seuran seminaarissa, jossa aiheena oli Elämänkerrallinen katse. Paluumatkallamme kävin apteekissa. Lääkepullojen saaminen ei ollutkaan läpihuutojuttu. Farmaseuutti näkee netistä, milloin minun on aika saada lääkettä lisää. Nyt ei ollut. Sanottiin, että en saa kelakorvausta vielä. Otan lääkettä läpinäkyvän lusikan avulla. Ilmeisesti olen ottanut liian runsaita annoksia, jopa niin ettei syntynyt vajaus kompesoidu unohtelullani. En aina muista ottaa lääkettä, jonka annostus on yksi millilitra neljä kertaa päivässä.

Olen ymmärtänyt, että lääkkeen käyttöön ei saisi tulla katkosta. Mikä neuvoksi?

Olin valmis ostamaan yhden pullon täyteen hintaan, joka oli yli 20 euroa. Farmaseutti kävi kuitenkin neuvottelemassa toisen henkilön kanssa. Tämä tuli myös juttelemaan minun kanssani. Ratkaisu oli se, että kirjoitetaan Kelalle selostus tilanteesta ja myydään pullot minulle alennettuun hintaan, joka oli vain kaksi ja puoli euroa.

Mitä näistä tapahtumista opimme? Ainakin sen, että minä ja apteekki olemme tiukassa valvonnassa, mikä johtuu tämän päivän tietotekniikan antamista mahdollisuuksista. Tässä ne palvelevat hyvää. Kauhistuttava ajatus on, että orwellilainen kaukokaihdin, vai mikä se nyt olikaan, on lähempänä kuin se oli vuonna 1984.

Toinen järjestelmien yhteistoimintaan liittyvä tuntuu olevan se, että jokin tärkeä lääke voi mennä vähiin ilman, että sille on mahdollista saada korvaava valmiste. Tosin farmaseutin mukaan Kelalta on mahdollista mahdollista saada erikoislupa pikapäätöksena yhdessä päivässä. Taitaisi tukkeutua sekin reitti, jos jokin hyvin yleisesti käytetty lääke loppuisi ja kaikki tarvitsevat joutuisivat anomaan lupaa Fimeasta.

Suosittelen muuten Herttoniemen apteekkia. Siellä on oikein hyvä palvelu.

Käänteishylkimisoire poistunut

Käänteishylkimisoireet voivat olla vaikka minkälaisia. Suuni on ollut aftamainen ja tulehtuneen tuntuinen. Siitä on otettu näyte, mutta mitään huolestuttavaa ei ole ilmennyt. Lääkäri arveli, että se voi olla käänteishyljintäoire. Niitä on sekä akuutteja että kroonisia.

Suuvaivani on kadonnut. Ilmenemisajankohdasta päätellen se oli tyypiltään akuutti. Nyt kun alan lähentyä iältäni neljää kuukautta, olen muodollisesti kroonisten käänteishyljintäoireiden vaiheessa. En ole huomannut mitään uutta vaivaa.

Kun soitin uudesta veriryhmästäni hematologian poliklinikalle, hoitaja sanoi, että olen tässä vaiheessa untuvikko. Alan saada sulkia ja uusi veriryhmäni on sellainen.

Otin toissayönä yhden Mirtazapin-pillerin (15 mg), kun en löytänyt viimeisiä Stella-nappejani. Käyttöohjeen mukaan lääke on tarkoitettu masennukseen. Sitä kai otetaan myös unettomuuteen. Minä nukuin sillä oikein hyvin, mutta pitkältä aamupöhnältä en välttynyt. Tuoteselosteen mukaan lääke alkaa vaikuttaa masennukseen vasta parin viikon päästä. Minä otin pillerin nukkuakseni. Kumma. että se auttoi nopeasti. Luultavasti lääkäri ei halua määrätä sitä minulle unilääkkeeksi.

Käytän Mycostatinia, joka on tarkoitettu suuontelossa ja suolistossa ilmenevien sienitulehdusten torjumiseen. Lääke muistuttaa maultaan ja koostumukseltaan penisilliiniä. Otan sitä neljä kertaa päivässä ruokailujen yhteydessä.

Pullonpohja on tulossa aika pian esiin. Vaimoni yritti ostaa sitä lisää, mutta apteekissa kerrottiin, että se on poistuva lääke ja sitä on enää vain Tampereella. Tarvitsen korvaavan lääkkeen. Soitin juuri sairaanhoitajalle hematologian poliklinikalle. Hän palaa asiaan.

Kotikonsti voi olla oikeasti parempi kuin ostettu

Nyt kannattaa katsoa Prisman jakso Totuus lääkekaapista. Se on Areenassa vielä runsaan viikon. Ohjelmassa käsiteltiin muutamaa tyypillistä perusvaivaa.Jakson lääkäritoimittaja järjestää pieniä, aiheeseen liittyviä testejä ja keskustelee spesialistien kanssa.

Ohjelma avasi silmiäni. Olen ennenkin epäillyt yskänlääkkeitä. Paras lääke yskään on kotikonsti: Sekoitetaan hunajaa veteen ja lisätään sitruunaa. Esitetty demonstraatio on vaikuttava.

Lihasvaivoihin tarjotaan kylmettäviä ja lämmittäviä voiteita. Nämä eivät kuitenkaan oikeasti viilennä eikä lämmitä kipeää lihasta vaan vain ihoa. Tästä syntyy harha, josta syystä lihaksen kipu hämärtyy. Sama vaikutus saadaan pitämällä kipeää kohtaa kylmässä tai kuumassa vedessä.

Kokeillut valmisteet ovat Briteissä myytäviä. Suomessa myydään varmaan vastaavia tuotteita, joilla voi olla eri brändit.

Katsokaa ihmeessä. Olisi hyvä, jos lääkäritkin tarjoaisivat kotikonsteja silloin, kun niillä pärjätään oikein hyvin. Niitä voi olla tosin hankalampi perustella potilaalle kuin myytäviä tuotteita.

Tämä opetti minulle ettei pidä olla liian sinisilmäinen apteekkituotteiden suhteen.  

Arvo niille, joille arvo kuuluu eli hoitotyöntekijöille

Viime aikoina on julkisuudessa arvosteltu sairaanhoitajien työtä. Kritiikki tuntuu painottuvan heidän toimintaansa terveyskeskuksissa. Siltä alueelta minulla ei juurikaan ole kokemuksia viime vuosilta, mutta erikoissairaanhoidosta on sairastamieni imusolmukesyövän ja leukemian vuoksi paljon.

Sairaanhoitajien epäammattimaista toimintaa ei voi hyväksyä, mutta ymmärtää voi.

Seuraavat kommenttini koskevat erikoissairaanhoitoa.

Potilaana olen oikein tyytyväinen hoitajilta saamaani kohteluun. Heillä on ollut aikaa minulle ja vuorovaikutus on toiminut mukavasti. He osaavat ammattinsa. Tämä koskee myös perushoitajia (lähi-).
Käsitän, että hoitajat joutuvat toimimaan suunniteltujen toimenpiteiden ja potilaiden äkillisten tarpeiden ristiaallokossa. Ehkä jälkimmäistä voisi vähän rumasti kutsua hyppyyttämiseksi. Ymmärtääkseni hoitajat pitävät tärkeänä nopeaa reagointia potilaiden kutsuihin. Omien kokemuksieni mukaan hoitajat vastaavat nopeasti ja jos eivät, heille on siihen hyvä syy. Heillä voi olla esimerkiksi jokin aikaa vievä toimenpide meneillään jonkin toisen potilaan luona.

Ilman hoitajien uhrautuvaa työtä minun sairaalakokemukseni olisivat ankeita. Hoitajat tuovat niihin inhimillisen vuorovaikutuksen luoman kakkukuorrutuksen ja he ovat sen lisäksi ammatillisesti päteviä hoitamaan työhönsä kuuluvat tehtävät. He pitävät heille nimetyistä ja muistakin potilaista huolta. Olen nähnyt kuinka he tulevat varmistamaan olemalla saatavilla ja tarvittaessa auttamalla,  kun nimetty hoitaja joutuu kiperään tilanteeseen potilastaan hoitaessaan.

Käydessämme ruokakaupoissa huomaamme miten hyllytys- yms. hommissa olevat asiakaspalvelijat siirtyvät kassahommiin silloin, kun jonot venyvät. Kassapisteitä on runsaasti käytettävissä, mutta niiden miehitys vaihtelee tilanteen mukaan.

Hoitotyössä tällaiset mahdollisuudet ovat rajalliset. Vuorossa olevien hoitajien määrä ei muutu, vaikka potilaiden tarpeissa tulee piikki. Hoitajat kuitenkin toimivat tilanteen mukaan. He pyytävät sellaista hoitajaa, jolla ei kyseisellä hetkellä ole välitöntä hoitamista vaativia tehtäviä, käymään tarkistamassa potilaan tilanteen. Sairaalapotilaina olleet tietävät, että tiputuslaitteet piippaavat usein. Jokin tiputettava lääke on loppunut tai virtauksessa on häiriö. Hoitajat korjaavat näitä tilanteita vapaaehtoisesti, vaikka laite ei kuuluisikaan omalle nimetylle potilaalle.

Sydämellisen lämpimät kiitokset Meilahden syöpäosastojen ja päiväsairaalan sairaanhoitajille ja perus/lähihoitajille ansiokkaasta työstänne!

Leikkipaikka automyymälässä

Kun kärsin hoippumisesta, minua vaivasi huimaus, kun nousin seisomaan. Jouduin istuutumaan uudelleen tai kumartumaan ja nojautumaan vaikkapa sohvan reunaan. Minulla on ollut samantyyppisiä oireita ennen leukemiaakin, mikä on johtunut kai sykkeeni tasosta.

Pohdin johtuuko hoiperteluni surkastuneista jaloistani, huimauksesta, jostakin muusta vai monien yhteisvaikutuksesta. Nyt tasapainokompuroimiseni ovat loppuneet melkein kokonaan. Hämmästyttävää.


Soitin tänään sairaanhoitajalle hematologian poliklinikalle ja sain selvityksen uudesta veriryhmästäni (A RhD pos.). Tavallisesti veriryhmä ilmaistaan esimerkiksi muodoissa A+ ja A-. Plus viittaa veressä olevaan reesustekijään ja miinus sen puuttumiseen. Kysyin myös D-kirjaimen merkitystä. Hoitaja arveli sen viittaavan donoriin eli siirteeseen. Minun mielestäni donor tarkoittaa lahjoittajaa tai luovuttajaa. Voisihan se olla noinkin. Huomasin kuitenkin äsken Veripalvelun sivuilla käytettävän ilmausta Rh D reesustekijästä.

Ihmettelen miksi veriryhmämerkinässä on lyhenne pos., jos Rh D viittaa samaan asiaan.  


Toivon että uniongelmilleni kävisi samoin kuin horjumiselle. Lääkäri soitti tänään, koska minulla on unilääkkeet vähissä. Kerroin hänelle ongelmastani, mutta hän kirjoitti minulle lisää Stellaa, koska menen 10. ja 13. päivä Meikkuun ja asiaan voidaan silloin syventyä perusteellisemmin.

Kävin tänään katsastuttamassa automme ja läpi meni. Odottaessani kävin kävelyllä Herttoniemen teollisuusalueella, jolla HelppoKatsastuksen yksi toimipiste sijaitsee. Katsastus sujui juohevasti paitsi siltä osin, että en meinannut löytää aivan perille, koska palvelu toimii samoissa tiloissa kuin Kian myynti. Rakennus ei näyttänyt katsastusasemalta. Tiloissa oli lokoisa odotuspiste johon palasin käveltyäni. Toimitus tapahtui varsin nopeasti. Lueskelin Iltalehteä sohvassa, kun asiakaspalvelija tuli kertomaan tarkastuksen tulokset ja antamaan paperit. Minun ei tarvinnut edes käydä tiskillä enää, koska maksu oli tapahtunut heti alkajaisiksi. Asiaa on selvästi mietitty. Tarjolla oli myös kuumia juomia automaatista. Tiloissa oli jopa hyvin varustettu leikkipaikka lapsille.

Veriryhmäni on muuttunut

Uusi veriryhmäni on A RhD positiivinen. En osaa täysin tulkita saamani tietoa. Yritän selvittää, mitä kaikkea tuohon sisältyy. Uusi vereni on peräisin joltakulta jossakin. Sydämelliset kiitokset sinulle sinne missä olet!


Tässä on esimerkki erinomaisesta markkinoinnista. Sain oikeaan aikaan postitse mainoksen katsastusfirmalta, jolla on yksi toimipiste sopivasti lähellä tuossa Herttoniemen teollisuusalueella. Varasin tänään ajan netin avulla huomisiltapäivälle. Yrityksen nettipalvelu oli erittäin helppokäyttöinen. Pisteet siitäkin.

Kävin kävelyllä Tammisalossa ja vastarannalla pohjoispuolella, tai oikeastaan toisinpäin.

Hessupappa marimekossa, ei kun Marimekossa

Tässä on kangasta. Kerron kohta, miten se liittyy minuun.

Lähdetään liikkeelle tästä. Löysimme viime vuonna auton, joka on hyvä ja halpa. Nyt joudun totuttautumaan siihen, että näitä vekottimia joutuu katsastuttamaan joka vuosi. Onneksi muistutusjärjestelma pelaa. Katsastusaika alkoi kesäkuussa ja loppuu pian. Sain äsken tekstiviestin asiasta.

Aloin perjantaina penkoa netistä vapaata kastsastusaikaa ja löysin hyviä vaihtoehtoja läheltä. Ongelmaksi nousi se, etten muistanut automme rekisterinumeroa, jotta olisin voinut tehdä varauksen. Vaimokaan ei muistanut.

Meillä oli samana iltana kirjakerhomme kokoontuminen ja sitä vaimoni kanssa laiteltiin. Kävi ilmi, että pöytäliinamme oli kulahtanut, eikä vaimoni löytänyt vaihtoehtoja. Ajattelin sitten nitistää monta kärpästä yhdellä iskulla. Kävisin samalla reissulla tarkistamassa rekisterinumeromme, veisin roskat ja   piipahtaisin läheisessä Marimekon outletissä ostamassa meille uuden pöytäliinan. Kulkemalla jalan pääsisin pienellä päiväkävelylle.

Hissin luona mieleeni tuli rekisterilaatan kirjaimista suuntaa antava ehdotus ja oikeat numerot. Toinen ja kolmas kirjain osoittautuivat vääriksi. Keksin myöhemmin muistisäännön kirjamille joten olen nyt paremmin valmistautunut pitämään huolta kärrystämme. H ja c ovat hard core eli hoo cee ja z on zeta, hoo-cee-zeta. Numerot luulen muistavani.

Muistin laittaa roskat sinne minne ne kuuluvat. En vienyt roskia mukanani Marimekkoon. Kerran kävi niin, että olimme lähdössä Ranskaan lomalle koko perhe. Pakkasin matkatavaroita auton katolle. Vaimoni toi roskapussin maassa olevien kamppeiden joukkoon tai lähelle. Ne roskat tulivat sitten mukaamme Ranskaan.

Laitan tähän näitä varikkokuvia, vaikka otin ne vasta käytyäni Marimekossa, koska ne sopivat tähän kohtaan paremmin. Jostakin syystä tällaiset näkymät viehättävät minua. Voisin maalatakin niitä.

Silmäilin Marimekon hyllyissä olevia pöytäliinavaihtoehtoja. Nyt kirjoitin ensiksi "Silmäilin pöytäliinavaihtoehtoja Marimekon hyllyissä", mutta huomasin sanoman koomiseksi kuin muinaisessa äidinkielen oppikirjassani ollut esimerkki "Hän katsoi kuvaansa lähteessä".

Myymälässä oli asiakkaita, jotka puhuivat ranskaa keskenään. Toivoin, että olisi tapahtunut jotakin, jotta olisin voinut sanoa excusez-moi. Ei tullut mitään pientä törmäystä tai sen tapaista.  Jos minulle olisi vastattu de rien, olisin varmaan ymmärtänyt. Juuri sen pidemmälle en ranskaksi selviäisikään.

Vakstuukit olivat mielestäni kalliita, mutta niin olivat kankaatkin. Tutkin sitten halpapöydän tarjontaa. Näiden kankaiden hinta oli 15 euroa per metri, mikä oli sopiva minulle. Löysin aika hyvän vaihtoehdon, mutta sitten löysin vielä paremman, jota kuitenkin oli kovin vähän jäljellä. Olin saanut vaimoltani mitaksi kaksi ja puoli metriä. Vein jämärullan myyjälle. Ilokseni myyjä haki alemmalta tasolta rullan, jossa oli tavaraa runsaasti jäljellä.

Kangas oli minusta paras myymälässä näkemistäni vaihtoehdoista. Samoja kahta kangasta tutki eräs äitikin, jolla oli tytär mukanaan. Äiti osti minun suosikkiani itselleen mekkokankaaksi, mutta hän osti sitä toistakin.

Kankaan värit riitelevät jännittävän sopivasti. Ostin paluumatkalla K-supermarketista kankaaseen sopivat kaksi kimppua ruusuja.

Illemmalla juttelin erään vieraamme kanssa kankaasta ja käytin sanaa tuuki. Kun hän ei ole samalta murrealueelta kuin äitini, sana oli hänelle outo.

Eikös jokaisessa kunnon blogissa ole sisustuskuvia?

Höperehtimistä

Kai sitten tupakoidakin saa ja tulitikun sytyttää

Viime yö meni poskelleen, mutta pitäähän sitä elääkin. Yritin ensin puolellatoista pillerillä. Noin kolmen aikaan otin puolikkaan lisää. On tämä outo vaiva.

Kirjallinen iltamme onnistui oikein hyvin, paitsi että kahvi oli myöhässä, koska töppäilin hajamielisyyttäni sen keittämisessä. Olin kysynyt, ketkä voisivat ottaa kofeenitonta espressoa. Pienen tuumauksen jälkeen muutama ilmoittautui. Tarkoitukseni oli keittää myös tavallista kahvia.

Olin ottanut valmiiksi esiin lasisen espressoastian. Laitoin suodattimen kahvinkeittimeen. Sitten kävi niin, että huomaamattani laitoin espressojauheen keittimeen laittamaani suodattimeen. Laitoin keittimen päälle. Laitteessamme ei ole valoa, joka ilmaisee milloin keitin on päällä ja josta voi päätellä, että se saa myös sähköä. Kuulosti siltä, että laite ei tee työtään. Seinässä olevistä pistorasioista toinen ei toimi. Vaihdoin töpselin paikkaa.

Kun palasin keittöön, hämmästyin, kun keittimessä oleva kahvi oli hyvin mustaa. Sitten huomasin, että espressoastia on tyhjä. Laitoin siihen jauhetta ja vedenkeittimen päälle. Taisin palata olohuoneeseen.

Kohta tulin takaisin keittiöön ja kaadoin veden espressoastiaan, johon olin laittanut jauhetta. Palasin olohuoneeseen.

Sitten tulin hakemaan espressoa, mutta huomasin, että astia ei ole kuuma. Varmistin asian kaatamalla pikkuisen edessäni olevaan kermanekkaan ja maistamalla. Olin unohtanut laittaa vedenkeittimen töpselin toimivaan pistorasiaan. Korjasin tilanteen.

Tyhjensin kylmän espresson lavuaariin. Latasin uudet pöönat.

Vaimoni oli lämmittänyt maitoa espressoon sekoitettavaksi, otti kermanekan ja totesi ettei se ole puhdas. Selitin mitä oli tapahtunut. Vaimo peri nekan.

Jossakin vaiheessa huomasin hellan päällä olevassa kattilassa maitoa. Ihmettelin, että sitä on niin vähän. Kaadoin sen kaapista ottamaani pienehköön savikuppiin. Kovin niukalta näytti. Keitin lisää maitoa ja kaadoin kuppiin.

Viedessäni kuppia pöytään, kuulin, että lämmintä maitoa oli jo tarjolla. Laitoin kupin kuitenkin pöytään.

Suunnilleen näin se meni. Lopulta asiat olivat kunnossa. Espressoani kehuttiin hyväksi. Yksi vieraista täydensi, että erityisesti kuuman maidon kanssa.

Ennen kuin vieraat olivat tulleet, olin asioilta tullessani astunut hissistä väärässä kerroksessa. Huomasin asian, kun avaimeni ei tuntunut toimivan. Postiluukussa oli oikea sukunimi, mutta se ei ollut Honkala.

Mikähän on seuraava seikkailuni töppäilyjeni ihmeellisessä maailmassa.

Löytäisinpä nukkumatin

Kuuntelumetodi ei nukuttanut minua illalla. Otin puolitoista unipilleria, mutta noin tunnin päästä olin yhä hereillä. Puolikas lisää auttoi. Voi olla, että kuuntelemani ohjelma oli liian mielenkiintoinen. Kirjailija Tommi Melender keskusteli Kalle Haatasen kanssa aiheesta Onni on elämän sivutuote. Toissa iltana taisin onnistua puolellatoista uninapilla.

Onneksi olen saanut kutsun Meikkuun tapaamaan sellaista asiantuntijaa, joka toivottavasti osaa auttaa tässä ja muissakin mahdollisisesti lääkkeiden yhteisvaikutuksista johtuvissa oireissa. Toivon myös arviota käyttämäni 1,5-2:n pillerin vahingollisuudesta.

Musiikki saattaa toimia puheohjelmia paremmin nukkumattina.

Kirjapiirimme kokoontuu tänään meillä, pitkästä aikaa. Kirjaviisaiden läksynä on Antti Hyryn Maatuuli. Aiheemme on tällä kertaa poikkeuksellinen, koska tunsin Antin ja tunnen hänen perheensäkin. Teos ei siten ole minulle mikä tahansa kirja. En tuntenut Anttia läheisesti, mutta silti tunnen ikävöiväni häntä. Hän nukkui pois kesäkuussa.

Ensi yönä minulla on varmaan taas uniongelmia, koska ilta menee seurustelun merkeissä. Kokoontumisemme ovat niin mukavia, että mitäpä tuosta.

Rankkoja vaiheita

Vaimoni kertoi minulle leukemiahoitojeni ensimmäisestä kierroksesta, jolloin minä kai kävin kuoleman rajalla.

Minulle tuli keuhkopöhö. Muistan tunteneeni, että en en saa ilmaa kunnolla. Sain ehkä ensin viikset, en ole varma. Vaimollani on kuva, jossa minulla on happikuuppa. Siitä en muista mitään, enkä sen jälkeisistä tapahtumista lukuunottamatta yhtä, mahdollisesti itse luomaani välähdystä. Tilani huononi niin, että näytin kuolleelta. Vaimoani oli pyydetty pitämään minua nilkoista. Se ehkä istutti minua jotenkin olevaisuuteen.

Minulle oli sitten laitettu kasvoilleni isompi laite, jota kautta sain happea kahdella letkulla.

Jossakin vaiheessa huoneessa oli ollut kaksi teho-osaston lääkäriä ja kolme hoitajaa. Toinen lääkäri oli huomattavasti toista nuoremman näköinen. Minä olin raottanut silmiäni ja sanonut, että konsultoi vanhempaa. Nuorempi oli hymyillyt vinosti, toinen ei ollenkaan.

Minut oli viety teho-osastolle. Minulla on muistikuvavälähdys siitä, kun minua vietiin. Se ei ilmeisesti ole aito, koska näkymä on sivustakatsojan. Jokin kai muu muistikuva kuljetuksesta kilpailee tämän kanssa.

Minut vietiin illalla ja tuotiin seuraavan päivän iltapäivällä. En muista retkestäni mitään. Vaimoni kertoi, että olin pidempäänkin muissa maailmoissa.

Jos noutaja olisi saapunut, olisin saapunut rajalle tietämättäni. Se olisi ollut armelias lähtö.

Ymmärrän nyt, kuinka vaikea tuo vaihe oli vaimolleni. Hän joutui pelkäämään jäävänsä yksin.  Se on varmasti ollut kauheaa. Minä olen päässyt vähällä. Meikun väki ei kertonut minulle tapahtuneista juuri mitään.

Vaimoni muistaa toisen tapauksen ajalta, jolloin sairastin lymfoomaa. En muista mitä oireita minulla oli, mutta menimme Meikkuun päivystykseen. Kuumeeni alkoi nousta nopeasti ja se nousikin korkealle. Muistan yllättyneeni lukemastani nousuvaiheessa, koska oloni ei tuntunut kuumeiselta. Vaimoni muistaa minun ripuloineen.

Vaimoni on taistelija. Hän oli vaatinut minun siirtämistäni syöpäklinikalle. Siihen oli suostuttu. Kahdesta lääkäristä nuorempi oli kommentoinut epäasiallisesti. Vaimoni antoi palautetta ja sai tukea vanhemmalta. Vaimoni vaatimukseen suostuttiin.

Minä kirjoitan kokemuksistani omasta näkökulmastani. Vaimoni osa rinnallani on ollut hyvin raskas ja se tahtoo jäädä varjoon. Minä saan paljon hyvää palautetta ja kannustusta. Lämpimät kiitokset niistä. Vaimoani ei moni huomaa tukea. Muistan kuitenkin joidenkin kommentoijien ymmärtäneen hänenkin rooliaan. Kiitos niistäkin.

Nyt kun oma tilanteeni tuntuu toiveita herättävältä, vaimoni tuntee omien rankkojen kokemuksiensa voivan nousta pintaan. Tunnen itseni kovin huonoksi hänen tukemisessaan. Hän näkee päinajaisia syöpieni vaiheista. Hänelle nämä taistelut ovat varmaan psyykkisesti koettelevampia kuin minulle, joka olen saanut jatkuvasti hoivaa. Kuinka voisin kyllin kiittää siitä, mitä hän on tehnyt vuokseni.

Erikoinen linjaus

Eilen oli mukava päivä, koska Pasilassa tapaamassa työkavereitani. Lämmitti mieltä, kun olivat niin ilahtuneita tapaamisesta. Ilo oli molemminpuolista.

Juttelin pomon kanssa. Hän kertoi, että voisin saada keväällä avoimen oppimisympäristön hommia. Yksilöllinen ohjaaminen sopisi siinäkin mielessä, että en altistu niin infektioille kuin luokkatyössä. Saan silti varmaan tuntejakin pidettäväkseni.

Kävin samalla Haaga-Helian kirjastossa selvittämässä palauttamatonta lainaa. Minut olikin jo vapautettu vastuusta. Tarjouduin maksamaan, mutta ei tarvinnut. Olin ajatellut etsiä kirjaa tavaroistani koululla. Minulle osoitetussa kaapissa oli vain osa niistä. Loput ovat luultavasti varastossa. Minun ei tarvinnut ruveta etsimään niitäkään.

Lähdin sitten kävelylenkille Pasilan suuren rakennustyömaan liepeille. Tarkoitukseni oli kuvata kohdetta blogiani varten. Kävi ilmi, että tätä projektia operoivalla yhtiöllä on aivan erilainen linja kuin Kalasataman kauppakeskusta ja tornitaloja rakentavalla. Pasilan yhtiö oli asettanut useita henkilöitä ohjaamaan kevytliikennettä työmaan liepeillä.

Kun olin tullut radan alitse, eräs ohjaaja kertoi minulle, että kuvia saa ottaa vain omaan käyttöön. Hän varmisti kuvaamisen luvallisuutta vielä ohikulkevalta työkaveriltaan, jonka oletti olevan paremmin perillä kuvausperiaatteista. Tämä sanoi, etteivät voi mitään, jos kuvataan julkisessa paikassa. Jutustelimme hetken ohjaajan kanssa.

Kun jatkoin lenkkiäni Hartwall Arenan suuntaan, pysähdyin ottamaan kuvia VR:n henkilöautojen lastauspaikan suuntaan. Sen ja pysähdysalueen välillä oleva alue on julkista tilaa. Olin ohittanut juuri erään ohjaajan. Hän huusi minulle etten saisi ottaa kuvia. Perusteluna oli, että ihmisiä ei saa kuvata työssään. Kohdealueella oli yksi ohjaaja rakennusuniformussaan. Taisi olla kypäräkin päässä. Häntä ei olisi tunnistanut juuri kukaan. Ehdin jo ottaa kuvia kuten olin ottanut edellisenkin ohjaajan luota. Tämä viimeinen kielto kuulostaa kummalliselta.

Kun olin viimeksi kuvaamassa Kalasatamassa, kysyin eräällä portilla olevilta työmiehilstä, saisinko ottaa kuvia portin sisäpuolelta. Sain luvan. Olen aiemmin saanut viestin henkilöltä, joka saattoi olla töissä Rediä rakentavan yrityksen viestinnässä. Oli jotenkin löytänyt blogini kuvat. Hän vain kommentoi, että hyviä kuvia tai sinnepäin.

Tämän sivun kuvat ovat samalta lenkiltä.

Pieleen meni

Yritin nukahtaa illalla kuuntelemalla ensin Areenasta Perttu Häkkisen ohjelman luterilaisuuden vaikutuksesta suomalaiseen kulttuuriin ja sitten Youtubesta Beethovenin 9. sinfonian.

Säädin läppärin äänenvoimakkuuden pienimpään. On jännää, miten kuuloaisti terästäytyy niin, että ensin hyvin hiljaiselta kuuluvasta alkaa pian saada kohtuullisen hyvin selvää. Puheäänet kuulostivat lopulta jo liian äänekkäiltä. En hoksannut, että volyymia olisi voinut vielä pienentää ohjelmien katselualustan säädöstä. En nukahtanut, vaikka olin ottanut unipillerin.

Ajattelin, että musiikki olisi parempaa unikuunneltavaa. Beethovenin yhdeksäs ("Ilolle") on pitkä ja riittävän tuttu. Siitä on muuten peräisin EU:n tunnussävel. Volyymi sopi oikein hyvin. Pianissimoja en kuullut ollenkaan, mutta toisaalta fortet eivät häirinneet. Sinfonia kestää toista tuntia. Mielestäni se kehittelee lopun melodiaa alusta lähtien.

Kun vaimoni tuli nukkumaan, kroppani oli vaipunut unitilaan, mutta pääni ei.

Jossakin vaiheessa otin puolikkaan unipillerin lisää.

Kahden tienoinna otin puolikkaan lisää. Se riitti.

Tällainen on joskus toiminut. Outoa tämä on.

Häkkisen ohjelmassa muuten kerrottiin, että luterilainen käsitys yleisestä pappeudesta on vaikuttanut suomalaisten suhtautumiseen tasa-arvoon. Tämä ei tarkoita, että esimerkiksi sukupuolten välinen tasa-arvo olisi toteutunut jo aikoja sitten. Haastateltava kertoi, että suomalaiset suhtautuvat mutkattomasti korkea-arvoisiin henkilöihin. Varmaan samanlaista muissakin pohjoismaissa. Sitä en tiedä, sinuttelevatko ruotsalaiset kuningastaan. Englannissa ei kuningatarta taatusti sinutella.

Siitä, miten minä ymmärrän yleisen pappeuden, voin ehkä kirjoittaa joskus toiste.

Voisin kuvitella ehkä sinuttelevani pääministeriä, mutta en presidentti Niinistöä. Jälkimmäinen ei varmaan olisi edes hyvien tapojen mukaista. Minun voisi olla vaikea mukautua siihen, että Niinistö sinuttelisi minua. Tämä on varmaan myös persoonallisuuskysymys. Sipilä vaikuttaa olevan hyvin mutkaton tyyppi.


Juha Sipilää haastateltiin eilen A-studiossa. Toimittaja pani hänet tilille siitä, ettei tämä ollut heti ottanut selkeästi kantaa rasistiseen väkivaltaan. Pääministeri kertoi, miten hankalassa tilanteessa hän oli ollut, tulossa ulkomailta, lentokoneessa ei voinut edes käyttää nettiä. Hän oli kirjoittanut lyhyen päivityksen blogiinsa ja tuominnut siinä väkivallan, joka tietysti sisältää myös rasistisen sellaisen.

Sipilä antoi palautetta haastattelussa. Hän kehotti mediaan olemaan tahallaan ymmärtämästä väärin toisten sanomisia. Hän lisäsi tämän koskevan myös poliitikkoja. Toimittaja ei reagoinut tähän mitenkään. Media ei takuulla käsittele tätä aihetta muuallakaan, tuskin poliitikotkaan.

Miksi raitista ilmaa?

Kävin pitkästä aikaa kuvaamassa Redin työmaata.

Olen unohtanut erään hyvän nukahtamiskeinon. Kuuntelen illalla sängyssä kännykästä nappi korvassa jotakin Areenan asiaohjelmaa tai musiikkia netistä. Laitan äänen hiljaiselle. Korva saa kyllä selvää. Jos/kun olen nukahtanut, ohjelma katkeaa aikanaan. Voisin aloittaa viimeistään, kun otan napin.

 

Kuulen usein, että minun pitäisi saada runsaasti raitista ilmaa tässä vaiheessa. Kuka osaisi kertoa minulle, miten sisäilma poikkeaa ulkoilmasta? Eikö se ole samaa tavaraa? Lämpimämpää vain. Ulkoahan sekin tulee. 

Joku asiantuntija sanoi tänään, että Suomen kannattaisi ottaa elvytysvelkaa, koska maamme saisi jopa viideksikymmeneksi vuodeksi lainaa yhden prosentin korolla. Uskon että aikoinaan on panostettu velkarahoja kasvun edistämiseksi paljon korkeammalla korolla. Esitetty kanta on mielenkiintoinen.

Vaikka yhden prosentin korko on varmasti korkeampi kuin millä valtio saisi lyhytaikaista velkaa, pitkä laina-aika antaa suojaa korkokatastrofia vastaan.

Nykyään toistellaan mantran omaisesti uhkaa valtiovelan kasvusta, vaikka sen taso ei ole huolestutta. Sen kasvu toki lienee nopeaa. Epäilen että velkatorjuntapuhetta on kuultu niin kauan, että se on muuttunut ainoaksi totuudeksi. Nyt poliitikot joutuvat ehkä pitäytymään siihen tullakseen valituiksi uudestaan.

Valtiota ei pidä verrata velanotossa yksityistalouteen, koska sillä on verotusoikeus.

Mielestäni on mahdollista, että nykyinen velantorjuntapolitiikka on olla myrkkyä. Voi se olla oikeatakin. Kukaan ei pysty varmuudella sanomaan.

Voi olla, että pitkä heikko kasvu tarvitsee jonkin kunnon stimulaation, kääntyäkseen nousuun. Verrataan vaikkapa raittiiseen ilmaan. Se ainakin piristää mieltä, varsinkin kun myös aurinko paistaa.

Asiantuntijan varaus oli perusteltu. Mahdollista lisävelkaa ei pidä sijoittaa kestämättömien rakenteiden suojeluun. Paperiteollisuutta ei kannata tekohengittää, koska se on melko varmasti auringonlaskun ala.