Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

tiistai 28. helmikuuta 2017

Uuden elämän rakennuspuita

Ammatillisessa opetuksessa on tapahtumassa suuri muutos. Oppiminen on siirtymässä entistä enemmän työpaikoille, mikä onkin varsinaisen ammatillisen oppimisen kannalta järkevää. Opettajia tarvitaan luultavasti vähemmän.

Voi olla, että sivuhommia eläkkeen ohessa hoidettavaksi on tarjolla vähänlaisesti. Täytyy kuulostella.

Turvallisin skenaario ainakin pitkän päälle on elämän rakentaminen eläketulojemme varaan.

En osaa pitää töihin palaamista kevääksi kovin suurena terveysriskinä. Ehkä voin tehdä ainakin osan henkilökohtaisen ohjauksena. Jos joku opiskelija tulee kipeänä, voin tarjota toista aikaa. Ehkä voi tehdä hommia myös netissä.

Ehkäpä myymme asuntomme. Olisi mukava saada sellainen, jossa olisi kunnon tila maalaushommille. Nykyinen olohuoneateljeemme ei oikein toimi. Olisi hyvä olla sellainen paikka, jossa voisi sotkea vapaasti. Nyt suojaamme olohuoneen vakstuukilla ja se pitää usein ottaa pois. Tavarat pitää tietysti koota. Vaimoni kirjoittaa mielellään olohuoneen pöydän ääressä. Olisi mukavaa, jos olisi väljempää. Valmiit maalauksetkin tarvitsevat tilaa.

Proosan kirjoittamisen oppiminen on niin iso haaste, että on varmaan parempi keskittyä maalaamiseen. Bloggaaminen on rennompaa kuin kunnon proosan tekeminen. Maalaamista minun ei tarvitse aloittaa aivan alusta.

Olen kuullut Meikusta, että esimerkisi Turkuun muuttaminen ei olisi ongelma toipumisen valvonnan kannalta. Turussakin tehdään kantasolusiirtoja.

Katsotaan nyt mihin elämä kuljettaa.









maanantai 27. helmikuuta 2017

Onnellinen ilta

Elävän mallin piirustus alkoi tänään. Kyllä tuntui hyvältä. Tuttu luokka, tuttu opettaja ja vanha kunnon meininki.

Ensin tehtiin yhden minuutin ääriviivapiirustuksia, sitten kolmen minuutin sutturapiirroksia ja lopuksi yksi 20 ninuutin työ. Meillä oli nuorehko miesmalli.

Tuntui hankalalta aloittaa, mutta kun pääsin vauhtiin, oli todella mukavaa. Pidän eniten nopeista. On koko ajan rynnättävä eteenpäin. Melkein kaikki epäonnistuvat, mutta pakollisella kovalla vauhdilla niihin voi saada hienoa liikettä.

Tässä pari minuutin työtä, joissa kaikki ei ole kohdallaan, mutta kokonaisuus toimii mielestäni aika mukavasti.






Hei lukijat! Meillä on ollut nettithteys poikki perjantaista lähtien. Siksi blogini on vaiennut joksikin aikaa. En ole onnistunut kirjautumaan kännykkäni avulla Bloggeriin siten, että voisin tehdä uusia postauksia. Tulin kirjautuneeksi Googlen järjestelmään eri tunnuksella kuin tavallisesti. Sillä en päässytkään tähän blogiini. Nyt kännykkäyhteys ei anna minun yrittää muilla tunnuksilla. Netti on poikki useista asunnoista meidän linjassamme. Dna;n kaveri kävi tänään ja kävi ilmi, että piuha katkaistu meidän yläpuoleltamme. Nyt on korjaaja tulossa jostakin antennifirmasta. Nyt on paaston aika alkanut. Meillä on nyt pieni nettipaasto. Netin käyttäminen on hankalaa käytettävissäni olevalla pienellä luurillani.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Infektioriski

Olen yrittänyt selvittää, millainen on infektioriskien merkitys toipumiseni tässä vaiheessa. Vaimoni on kuullut tapauksista, joissa potilas on töihin palattuaan saanut jonkin infektion ja menehtynyt.

Vaikuttaa siltä, että riskejä edelleen on. Artikkelin "Infections After Bone Marrow Transplantation"
mukaan infektiot ovat yhä merkittävin tekijä luuydinsiirteen saaneiden sairastuvuudessa ja kuolleisuudessa. Eräässä ohjelmassa annettiin luuydinsiirre 462 potilaalle joulukuun 1987 ja marraskuun 1990 välillä. Potilaista 66 prosenttia oli kuollut vuoteen 1991 mennessä. Ensi- ja toissijainen kuolemansyy oli useimmissa tapauksissa infektio.

Luultavasti hoidot ovat nykyään tehokkaampia kuin tuolloin. Infektioriski pitää kuitenkin ottaa tosissaan. Minun saamani siirre ei ollut luuytimestä vaan se oli kerätty luovuttajan verenkierrosta. Seikalla saattaa olla jotakin merkitystä tässä asiassa (Infections After Bone Marrow: Risk Factors for Infection).

Kriittisin riskiin vaikuttava tekijä on immuniteettitilanne (Infections After Bone Marrow: Risk Factors for Infection).

Viimeisimmät veriarvot:

Hb 124, 125, 135, 136, 140, 136 (134-167)
Leuk 3.3, 3.2, 4.8, 3.1, 1.9 ,1.9 (3.4-8.2)
Neutr 1.29, 1.73, 1,52, 1.07, 0.8, 0.72 (1.5-6.7)
Tromb 135, 132, 147, 127, 201, 143 (150-360)
CRP <3, <3,<3, <3, 6, 4 <3 (<3)

Krea 92, 110, 119 (60-100)
Afos 67, 63, 68 (35-105)
Alat 59, 59, 55 (<50)

Vasemmalla viimeisimmät arvot. Oikeassa reunassa viitearvot. 

Neutrofiiliarvo mittaa immuniteetin tasoa. Arvoni on aika lailla alentunut ja on nyt alle viitealueen.


Toimeliaan tuntuinen ihminen soitti tänään eläkeyhtiöstä. Osa-aikaeläkettäni voidaan jatkaa. Laittavat asian vireille. Tuo lienee hyvä uutinen infektioriskin kannalta. Jos on vähemmän paikalla, on riskikin pienempi.

Soitin hemapolille ja kirjoitin veriarvoni muistiin. Juttelin samalla hoitajan kanssa infektioriskistä. Hän sanoi sen olevan korkea siihen saakka, kun siirteen saamisesta tulee vuosi täyteen. Minulla aika täyttyy kesäkuussa.

Kerroin hoitajalle, että koulussani on noin 2000 opiskelijaa. Hänen mielestään töihin palaaminen on kuitenkin ok.


torstai 23. helmikuuta 2017

Tämä patsas pitäisi suojella




Kävimme galleriassa tänään, koska en ollut toimittanut vieraskirjaa sinne. Samalla veimme kortteja kahdesta työstäni. Niitä kävijät voivat ostaa.

Paluumatkalla käytimme brittivierastamme patsaalla, joka on ehdoton must Helsingin nähtävyyksistä. Mikä voisi kuvata aikaansa paremmin kuin tämä Moskovan lahja Helsingille.

Tuntuu historian ironialta, kun patsas on samalta vuodelta, jolloin rautaesirippu murtui.



Maailmanrauha on tärkeä asia. Hahmojen elekieli on kuitenkin oudon aggressiivista aiheeseen nähden.

Patsas on Hakaniemessä sopivasti lähellä luksushotelli Hiltonia. Hieno kontrasti.

En tiedä, onko patsas suojeltu. Syytä olisi.

Vieraamme piti patsaasta.



Tämä patsas on ehdottomasti säilytettävä aina paikallaan. Hakaniemen torin vastakkaisella puolella on muuten talo, jossa Lenin on majaillut.

Mutkia matkaan?

Soitin äskettäin Warmaan ja kyselin eläkeasioistani. Asia jäi kesken ja jonkun piti sieltä soittaa. Ei kuulunut.

Soitin tänään uudestaan.

Olen kuvitellut, että palaan osa-aikatyöhön ja osa-aikaeläkkeelle kevääksi. Kävi ilmi, että osa-aikaeläkkeeni onkin loppunut, kun siirryin viime vuonna kuntoutuseläkkeelle. Uusia ei enää myönnetä.

Ilmeisesti minun olisi palattava täysipäiväiseksi tai anottavaa sitä uutta - mikä se nyt on - varhennettua eläkettä kevääksi.

Osa-aikaeläkkeen jatkaminen voi olla mahdollista, koska sen loppumisesta ei ole kovin pitkä aika. Jonkun aiheen asiantuntijan pitäisi soittaa huomenna.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Surupäivä

Kuulostaa kliseiseltä, mutta hautajaiset ovat muistutus kuolevaisuudestamme meille muille. Olimme tänään vävymme äidin siunaustilaisuudessa. Hautajaisten päähenkilö ei tarvitse hautajaisia, mutta muut tarvitsevat. Hautajaisten järjestäminen on osa surutyötä. Me tarvitsemme myös uskon siihen, että meillekin aikanaan järjestetään hautajaiset.

Siunaustilaisuus oli perinteisen koruton tapahtuma. Kappelin tunnelma tihkui surua. Pappi loi meille toivoa tulevasta. Ensin läheiset ja ystävät jättivät kukkalaitteensa arkun sivuille ja lausuivat muistosanat. Ennen puhetta ja toimitusta laulettiin virsi 618 (Ratki taivaassa) ja jälkeen virsi 632 (Nyt ylös sieluni). Joku esitti yksinlaulua.

Väkisin tuli mieleeni, että minä voisin olla arkussa. Silloin olisi taistelut taisteltu ja olisin saanut hyvän osan.

Sitten käveltiin surusaatossa hautausmaan luoteisosaan. Osa meistä kulki hitaammin ja saattoon tuli aukkoja. Sitten kulku taas tiivistyi. Arkku laskettiin hautaan, jossa lepää ennestään vainajan kaksi poikaa.

Oli koskettavaa, kun osa vainajan pojista sekä yksi - varmaan vävy - lauloivat samalla, kun laskivat äitiään hautaan.

Jotenkin näin omatkin hautajaiseni varmaan joskus sujuvat.


Kun olin hakemassa autoa parkista, lääkäri soitti Meikusta. Verikokeen tulokset olivat suunnilleen samat kuin viimeksi. Tosin neutrofiiliarvo oli laskenut. Täytyy olla varovainen, kun immuniteettini ei ole täysin kunnossa. Kokonaisuutena ottaen kuitenkin asiat ovat reilassa. Sandimmun-lääkityksen määrää lasketaan hieman. Omat hautajaiseni siirtyivät taas.

Kotimatkalla alkoi taas arki, kun poikkesin Prismassa ja tankkaamassa autoa.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Ilonaiheita

Aloin eilen piirtää taivaanrantaa.






Kävin kävelyllä Kivinokassa. Muistin oppikoulun jumppamaikan ohjeen. Kun lähtee kävelylle, voi katsoa sopivia lyhyitä taipaleita ja juosta niitä. Juoksen tästä tuolle tolpalle. Toteutin ohjeen ja huomasin, että jaksan juosta aika kivasti. Minulla ei ollut juoksutamineita päällä joten en juossut, kun oli vastaantulijoita. Mitä sitä hötkyilemään kauniilla ilmalla.





Tänään oli näyttelyavajaiset. Oli sellaista kuin niissä on tapana olla. Olin hyvin ilahtunut, kun useita kollegoitani tuli paikalle.

Galleristi sanoi, että voisin tuoda lisää töitä. Veimme useita, kun menimme avajaisiin. Hän laittaa niitä huomenna selailtviksi.

Ihmiset tuntuivat pitävän kädenjäljestäni.








Love story 18

Julia ja Hannu istuivat kahvilla rautatieasemalla. Julia oli tehnyt Hannulle suoran kysymyksen, johon tämä ei ollut varautunut.

Tuota, ... minä en tiedä, mitä se rakkaus on? kysyi Hannu. Et tiedä mitä rakkaus on? Oletpas sinä tapaus, puuskahti Julia. Ei se ole niin yksinkertaista, vastasi Hannu. Älä nyt tee asiasta liian monimutkaista, sanoi Julia. Sitä joko tykkää jostakin tai ei tykkää, ja sillä siisti.

Eikös ihminen voi tykätä monesta yhtä aikaa? kysyi Hannu. Joo, voi, mutta kyse ei ole samasta asiasta, väitti Julia. Minäkin tykkään monesta pojasta ja tytöstä, mutta ne ovat minun kavereitani. Viihdyn heidän seurassaan.

Mistä sitten voi tietää, kenen kanssa mennä naimisiin? kysyi Hannu. Kyllä sen nyt vain tietää. On sellainen tunne, että kaipaa jatkuvasti jonkun tietyn ihmisen seuraa, selitti Julia. Kuulostaa aika hyvältä määritelmältä, vastasi Hannu.

Meille sanotaan, että meidän pitää rakastaa lähimmäisiämme kuin itseämme, sanoi Hannu. Ehkä minä tunnen jotakin sellaista kysymykseesi liittyvää henkilöä kohtaan. Itse tiedät sen parhaiten, kommentoi Julia. Lähimmäisenrakkaus tarkoittaa sitä, että meidän pitää auttaa toisiamme. Joo, niin se menee, vastasi Hannu.

Sitten meillä uskovaisilla on rakkaus keskenämme, sanoi Julia. Mitä se sinun mielestäsi tarkoittaa, kysyi Hannu. Minun mielestäni se on sitä, että uskovaisilla on hyvä olla toistensa kanssa. Ihmiset ymmärtävät toisiaan, tuumi Julia. Joo, mutta siihen liittyy myös velvollisuuksia, sanoi Hannu. Jos tuntuu, että on jonkun kanssa jotakin säröä, on syytä jutella tämän kanssa.

Ja jos joku tekee jotakin väärää, silloinkin rakkaus velvoittaa puhumaan, jatkoi Hannu. Niin se menee, silloin rakkaus säilyy, kommentoi Julia.

Eikö minun siis pidä puhua sille henkilölle? kysyi Hannu. No onko hän sitten tehnyt jotakin syntiä, kysyi Julia. No ei, mutta hän ei ole oikeudenmukainen itseään kohtaan, vastasi Hannu. Nämä taitavat olla sellaisia veteen piirrettyjä viivoja, vastasi Julia. Hei, minäpä tiedän, kuuntele sydämesi ääntä, hän lisäsi.

Tuo kuulostaa kliseeltä, sanoi Hannu. Niinpä, mutta siinä on syvä totuus, totesi Julia. Niin kai se sitten on, mutta entä jos ei kuulu mitään? jatkoi Hannu. Ehkä sinun kannattaa jättää asia toistaiseksi silleen, ehdotti Julia. Joo, ehkä, toivottavasti asiat kypsyvät jotenkin, vastasi Hannu.

Onko sinulla ollut koskaan poikaystävää? kysyi Hannu. No ei varsinaisesti, minä olen maalta kotoisin. Ne oman paikkakunnan pojat ovat sellaisia veljiä, joiden kanssa ollaan lumisotasilla, vastasi Julia.

Eräs vanhempi mies kertoi, että hän oli ollut nuorena kesätöissä, eräällä paikkakunnalla, aloitti Hannu. Uskovaiset nuoret olivat liikkuneet porukalla vapaa-aikoinaan. Tämä mies oli usein jutellut erään tytön kanssa, kun he liikkuivat porukalla. Sitten hän oli huomannut, että muut alkoivat pitää heitä pariskuntana, eikä hän osannut oikein muuta kuin jatkaa samalla tavoin. He menivät naimisiin ja vaikuttavat minusta yhä onnellisilta. Mitä tähän sanot?

Kaunis tarina, ihan hyvin se voi mennä noin, vastasi Julia. Entäs sitten, jos ajattelee tiettyä henkilöä usein ja kaipaa häntä, mutta pettyy, kun tapaa, kysyi Hannu. No sepä erikoista, onko sinulla sellainen tilanne? kysyi Julia. Äh ..., no joo, myönnetään, vastasi Hannu.

Ehkä olet luonut hänestä jonkinlaisen ihannemielikuvan, joka ei vastaa todellisuutta, kommentoi Julia. Tuo oli hyvä havainto, niin voi olla, sanoi Hannu. Sinun pitää miettiä, mihin sinä tarvitset sellaista ihannetta, jatkoi Julia. Joo, niin täytyy, vastasi Hannu.

Minusta on mukava jutella kanssasi, sanoi Hannu. Kiva, jos minusta on apua, kuului vastaus. Voitaisiinko me mennä taas yhdessä johonkin taidenäyttelyyn? kysyi Hannu. Tarkoitatko vain me kaksi? tiedusteli Julia. Joo, minusta olisi kivaa, sanoi Hannu. No olisi se kai hyvä sivistyä taas, vastasi Julia. Tarkoittiko tuo kyllä? kysyi Hannu. Joo, kyllä se tarkoitti, myönsi Julia. No minä otan yhteyttä, kun löydän kiinnostavan näyttelyn, sanoi Hannu.

He lähtivät kumpikin suuntaansa. Hannu meni pysäkille odottamaan raitsikkaa ja Julia päätti kävellä kotiin. Ulko-ovella Juliaa vastaan tuli eräs ystävä, mutta Julia ei huomannut mitään.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Uusi makuyhdistelmä?

Paistoin tässä jonakin päivänä seitä. Vai sanotaanko seitiä?

Löysin jonkin reseptin netistä. Maustoin muistaakseni paprikajauheella, valkopippurilla ja valkosipulijauheella. Suolaa tietysti myös.


Paistoin myös sipulia ja lorautin kermaa pannuun.


 Keitin villiriisiä.



Etiketittömässä purkissa, jossa luulin olevan paprikajauhetta, olikin kanelia.

Kala maistui hieman makealta. Teinköhän keksinnön? Tällaisesta sanotaan varmaan, että maistuu mielenkiintoiselta.

Kyllä tämä voisi ihan oikea resepti olla.


Hauska veistos

Kävin tänään verikokeessa Myllypuron huslabissa. Nopeasti kävi, mehut irtosivat ensimmäisestä reiästä.

Myllypuron ostari

Huomasin Mylstistä lähtiessäni, että Metroaseman ja Liikuntamyllyn luona olevalla aukiolla on veistos. Pitihän sitä käydä tutkimassa.


Mielenkiintoiselta näyttää. Paljon katsottavaa. Tekijä ei käynyt ilmi. Liekö lumen alla jokin laatta.









Näin nykyään näytään rakentavan. Kaivetaan monttu tontin reunoja myöten ja sitten aloitetaan. Toivottavasti saavat kunnon betonia.




lauantai 18. helmikuuta 2017

Ikea-askartelua

Saimme eilen vieraan. Ajattelimme sitä ennen, että vierashuoneeseemme tarvitaan lattiavalaisin. Tutkailimme netistä malleja ja ajoimme Ikeaan. Ostimme askartelusarjan.






























Uusi valaisimemme päätyikin oloshuoneseen.




Olohuoneesta siirrettiin lamppu vierashuoneeseen.



Tänään lähdemme synttärijuhliin Hämeeseen ja palaamme illalla. Kirjoitan taas maanantaina.