Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Jännitysnäytelmä 3

Aloin aamulla tehdä surutyötä. Eilisen perusteella tuntui, että kolmiomme voisi mennä kaupaksi pian. Tuntuu olevan hyvä myyntikeli. Murehdin sitä, että menetämme tämän avaruuden ympäriltämme. Seisoin keittiön ikkunan äärellä ja katselin lokkien liitoa. Minustakin on tullut lintu, kun viihdyn näin korkealla olevassa pesässä.

Kävin Meikussa. mutta en tällä kertaa Kolmiosairaalassa. Kun lähdin, huomasin vaimolta tulleen tekstiviestin. Kotona odottaisi yllätysasia. Kävin kaupassa.

Eräs samassa yhtiössä asuva pariskunta haluaisi muuttaa isompaan.

Huoneistokeskuksesta tuli yhdeltä kaksi ihmistä, toinen heistä on myyjä. Saimme heiltäkin eväitä.

Tähänastisen perusteella tiedämme, että osaavia välittäjäpalveluja on tarjolla.

Kolmen jälkeen saapui remonttimies tekemään arviota. Pätevän tuntuinen. Saamme häneltäkin tarjouksen pintaremontista.

Katsotaan miten elämä kuljettaa.


torstai 30. maaliskuuta 2017

Jännitysnäytelmä 2

Heräsin viime yönä ja kävin siellä. Ajatukseni alkoivat askaroida asuntoasiaamme. Mieleeni tuli, että voisin tehdä myyntivideon iMoviella. Läppärillä voi kuvatakin. Piti ruveta tutkimaan, miten se menikään.

Vaimoni oli saanut jotenkin vihiä kahden naisen maalarifirmasta. Sellainen kuulosti kiinnostavalta. Soitin toiselle illalla. Ääni kuulosti nuorelta. Tämä on ehkä stereotypia, mutta tuntuu, että naiset tekisivät huolellisempaa jälkeä kuin miehet.

Hän tuli aamulla tekemään arviota. Miellyttävä ja luotettavan tuntuinen nuorehko ihminen.

Laitoin eilen viestit Myyntiturvaan ja Huoneistokeskukseen. Ensimmäisestä soitettiin. Toisesta tuli viesti. Sitten jälkimmäisestäkin soitettiin. Lupasin ensimmäiselle, että voi soittaa huomenna.

Kiinteistämaailmastakin soitettiin. Oli eri ihminen kuin se, joka oli eilen yhteydessä Facebookin kautta. Tämä osoittautui samaksi, joka on myynyt naapuriimme muuttaneen asunnon.

Olen tilannut isännöitsijätodistuksen pikana huomiseksi. Aika kallista. Olen tutkinut netistä kahden lähellä olevan varastopalveluyrityksen tarjontaa. Kuviot selvisivät riittävän hyvin verkosta. En viitsinyt lähteä paikan päälle Pelikaaniin. Sitten kun ryhdymme kuskaamaan tavaraa, niille löytyy varmaan paikka. Olen myös selvittänyt, mistä saisimme pahvilaatikkoja. Kaupoista tuskin saa enää kunnollisia. Ainakin Ikea niitä myy.

Ensimmäinen arvioija tuli puoli kahden maissa. Nuori leijona. Osasi vakuuttaa meidät myyntitaidoistaan. Saimme arvion.

Seuraava tuli hieman ennen kolmea. Varttuneempi mies. Hän oli tehnyt kotiläksynsä perusteellisesti. Oli hyvin perillä yhtiömme asioista. Oli jopa soittanut isännöitsijälle. Arvio saatiin. Huoneistokeskuksen soitti uudestaan tämän käynnin aikana. Vaimo vastasi. Soitin hänelle kun vapauduin. Lupasin audienssin huomiselle päivälle.

Meillä kävi myös naapurimme, joka välittää asuntoja sivuhommanaan. Leppoisa keskustelu.

Viimeinen vieraamme oli nuorehko naisvälittäjä, joka oli ystävällinen, perusteellinen ja pätevän tuntuinen.

Me voimme myydä asuntomme täysin itse, myydä itse ja tukeutua palveluihin tai antaa välittäjälle. Hinta-arviot olivat aika hyvin linjassa. Yhden välittäjän arvio poikkesi ylöspäin.

Tässä on nyt miettimistä. Huomenna saamme lisää syötettä.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Jännitysnäytelmä 1

Tulin maanantaina sopineeksi asunnon katsomisen tälle päivälle Verkarannassa Liedossa. Vähän kadutti, kun on ajomatkaa mennen tullen. Olemme muutoinkin menossa Turkuun käymään ensi viikon lauantaina. Silloinhan voisimme lyödä kaksi torakkaa yhdellä laakilla. Lisäksi Verkarannan vankilamaisuus oli alkanut arveluttaa.

Vaimoni halusi lähteä nopeammin. Ajattelin sitten, että taotaan rautaa, kun se hehkuu. Varmistin eilen välittäjältä, että isäntäväelle käy. Lähdimme tänä aamuna ajamaan kohti Lietoa.

Olen soittanut viikonlopun reissumme jälkeen Verkarannan huoltoyhtiöön. Olimme kuulleet, että Verkaranta on vuokratontilla ja sitä emme halunneet. Kuulin, että huoltoyhtiö itse omistaa tontin ja asuntoyhtiö osan huoltoyhtiötä. Vuokrasopimus on voimassa vielä noin 80 vuotta ja hinta nousee jonkin elinkustannusindeksi mukaan. Yhden asunnon osuus vuokrasta on vain muutaman euron. Ei huolta siitä, että vastike alkaisi nousta nopeasti tonttivuokran vuoksi.

Eräs kiinteistövälittäjä on kirjoittanut blogitekstin Verkarannasta. Kirjoittaja vaikutti paikan asiantuntijalta. Olen soittanut hänelle ja kuullut, että Verkarannan asuntojen myynti sujuu hieman hitaasti. Johtuu kai paikan erikoisuudesta. Sain häneltä myös yhden kohteen toteutuneen kauppahinnan ja sen neliöt.

Olen saanut yhteyden kaveriin, jonka piti käydä meillä tekemässä meille remppakustannusarvion. Hän ei voinutkaan ottaa hommaa ja oli soittanut minulle, mutta puhelu oli mennyt vastaajaan. Ei siis ollut käynyt ovellamme. Hän ehdotti erästä toista ja sain puhelinnumeron.

Tapasimme välittäjän Verkarannan pääportilla. Asunnon pohja osoittautua hieman erilaiseksi kuin olin käsittänyt. Asunto on kuitenkin viehättävä. Se voisi olla uusi kotimme.

Asunnot ostetaan tunteella, mutta nyt pitää toimia järkevästi.

Olemme pohtineet, myisimmekö itse vai antaisimmeko välittäjälle. Tekisimmekö pintarempan itse vai teettäisimmekö vai myisimmekö ilman? Lupasin välittäjälle, että SKV:n Helsingin konttorilta voitaisiin olla yhteydessä meihin kotimme myymisestä.

Menimme katselmuksen jälkeen Kaarinaan tapaamaan ystäviämme. Sain sinne puhelun Helsingin Kotijoukkueesta. Luulin, että se on jokin urheiluseura ja että keräävät rahaa. Se onkin välitystoimisto.  Hän kertoi, minun käyneen Asuntojen hinnat -sivulla ja saaneen arvion kotimme hinnasta. Se on totta. Saamani hinta oli kuulostanut epäilyttävän korkealta. Soittaja sanoi, että hinta-arvio on epätarkka ja että voisivat tehdä tarkemman, jos pääsevät käymään.

Kysyin oliko arvio ylä- vai alakanttiin. Ei osannut sanoa. Hinta-automaatti näköjään kerää heille välityskohteita. Saahan kotimme arvioida. Yksi heidän myyjistään tulee huomenna käymään puoli kahdelta.

Soitin illalle erääseen maalausfirmaan. Heiltä tullaan arvioimaan remonttikustannuksia kymmeneltä.

Tuossa Itäväylän toisella puolella on yksi Pelican Self Storagen toimipiste. Voisimme viedä sinne roinaa pois silmistä.

Yksi SKV:n täkäläisistä edustajista on ollut yhteydessä. Hän tulee huomenna kolmelta.

Voisin käydä laittamassa lappusen asunnostamme asuntoyhtiömme kolmeen ala-aulaan.

Huomiselle illalle voisi vielä ottaa ainakin yhden välittäjän. Voisin pyytää Huoneistokeskuksesta. He voisivat myydä nopeasti, mutta pyyntihintakin pitäisi ehkä asettaa nopeaksi. Olisi sekin arvio hyödyllinen.

Nyt täytyy yrittää asennoitua siten, että tästä voi tulla jotakin, mutta voimme myös myydä kotiamme rauhassa ja odottaa, että Verkarannasta tulee muita kohteita myyntiin.  


Aloitetaan markkinointi nyt heti. Haluaisitko tulla harkitsemaan, ostaisitko kolmion Herttoniemestä? tiedätkö jonkun, jota voisi kiinnostaa? Upeat maisemat yli Helsingin. Voit laskea montako kirkkoa paikallistat. Voit seurata Tukholman ja Tallinnan lauttoja  horisontissa. Hyvät palvelut ja erinomaiset yhteydet. Metro ajaa keskustaan vähän päälle kymmenessä minuutissa. Vaikka palvelut ovat lähellä, niin ovat myös hienot ulkoilumaasto. Voit lähteä kävelylle Viikin suuntaan ja nauttia Vanhankaupunginlahden näkymistä. Voit myös käydä ihailemassa Kivinokan idyllisiä mökkimaisemia.

Oliko myyvää? Putkiremontti on muuten tehty. Sähköpostiosoitteeni löytyy tästä blogini sivupalkista. Puhelinnumeroni on 044-7756 318.

Elämä on.

Vauhtia ja nopeita käänteitä 3


Kävelimme pihan poikki ovelle, joka ei ollut varsinainen paraatikulku. Eteinen oli sellainen kuin voi vanhassa tehtaassa kuvitella olevan. Tallasimme lattialankkuja, jotka saattoivat olla 1800-luvulta. Tulimme hissille, joka oli teollisuushissin kokoinen. Sisältä kuitenkin ajanmukainen siviilihissi.

Tulimme käytävään, jonka kahta puolta on ovia kuin hotellissa. Yhdestä niistä pääsimme emäntämme asuntoon. Tilava olohuone ja keittiö ovat hulppeita, koska korkeus on yli neljä metriä. Olohuoneessa on korkea ja leveä kuusiosainen ikkuna. Se olisi aivan upea ateljee.

Alatasolta pääsi makuualkoviin ja sieltä kylppäriin, jossa on myös pieni sauna. Näiden tilojen korkeus on tavanomaista matalampi. Alatasolta pääsee myös portaikon kautta pitkälle mutta kapealle parvelle, jossa oli portaikon vieressä kirjoituspöytä ja toisessa päässä parisänky.

Hurmaannuimme. Asunto ja ympäristö on ovat niin erityisiä. Kaikki tehtaan asunnon lienevät uniikkeja. Yksi niistä on joskus valittu vuoden kauneimmaksi asunnoksi.

Asunnon markkinointi alkaa ensi kuun alusta. Ajattelin, että tässä olisi mahdollisuus tehdä alustavat kaupat ennen varsinaista myyntiä.

Vaihdoimme yhteystietoja. Kiertelimme vielä autolla kylää. Sitten ajoimme järven toiselle puolelle, jossa on uimaranta. Verkaranta näkyy sinne hienosti. Muutoin rannoilla näkyi taloja aika harvakseen.

Vilkaisimme pikaisesti yhden kohteen Auranlaaksossa ja lähdimme kotimatkalle. Jossakin Salon tienoilla poikkesimme hampurilaisaterialle. Tutkailin kännykän avulla erään toisen Verkarannan kohteen esittelykuvia. Olimme jo aikaisemminkin tutustuneet sen myyntisivuun ja sen kuviin. Pohjapiirustusta ei ollut ja oli vaikea saada selvää asunnon tarkoista tilaratkaisuista.

Soitin välittäjälle ja tilojen järjestys ja määrä alkoivat valjeta. Tuli lisää kysyttävää ja soitin uudestaan. Asunto vaikutti tilavammalta kuin juuri näkemämme.

Sovimme näytöstä keskiviikkona, jos isäntäväelle sopii.

Alla olevassa Kristian Lindqvistin videossa nähdään Verkarantaa ilmaperspektiivistä kuvattuna. Alussa on turhan paljon kuvaa tornista.



Tornissa on muuten myynnissä yli neljänsadan neliön lukaali kuudessa kerroksessa. Siellä on uima-allaskin. Pyyntihinta lähentelee miljoonaa.

Seuraavassa Kari Koskisen talvisessa videossa näkyy Littoistenjärveäkin eri suunnista.




tiistai 28. maaliskuuta 2017

Vauhtia ja nopeita käänteitä 2

Ilpoisella on minulle erityinen merkitys. Lähiö on minusta oikein viihtyisä. Talot ovat sijoitettu avarasti lähelle luontoa. Ainakin Pellonperänkadun talojen arkkitehtuuri on minusta aika kestävää. Talojen jälkeen päin tehty pinnoitus on visuaalisesti onnistunut. Mielikuvaani saattaa värittää romanttisesti se, että olemme asuneet nuorena parina Pellonperänkadulla.

Jätin auton tien reunaan ostarin kohdalle.  Turun seudun puu- ja metalliteknisen käsityöyhdistyksen Linnan pajan verstas on ostarin tiloissa. Olen kertonut asiasta aiemminkin.

Lähdin kuikuilemaan paikkaa. Vaimoni jäi autoon odottamaan. Näin ikkunasta, että paikalla oltiin ja etsin sisäänkäynnin. Pari ukkoa ja yksi nuorempi hommaili verstaalla. Kävin sisällä ja vaihdoin muutaman sanan. Paikka näytti oikein sopivalta puuhommiin. Siellä voisin tehdä kehyksiä maalauksiini, jos Turun seudulle päädymme.

Ajelimme eteenpäin ja käännyimme takaisin. Käännyimme ostarin kulmalta käännyimme Lauklähteenkadulle. Sen varteen on rakennettu rivitaloalue 80-luvulla. Vaimo tunnisti yhden netistä tutkimamme asunnon sen edessä olevasta puisesta karhuveistoksesta. Ajoimme hieman eteenpäin ja minä käväisin läheisessä metsässä niissä asioissa, joissa miehet saattavat käydä, naisetkin joskus.

Paluumatkalla huomasin, että karhupatsaan tienoilla tien reunassa seisoi harmaatukkainen mies juttelemassa jonkun naisihmisen kanssa. Kävelin kohti, tervehdin ja tuumin, että tässä on jokin asunto myynnissä. Kävi ilmi, että se oli harmaatukkaisen koti. Juttelimme hetken ja sovimme, että pääsemme katsomaan, jos välittäjälle sopii. Mies kävi sisällä soittamassa. Sopihan se.

Marssin autolle ja kerroin asiasta. Ajoin asunnon kohdalle. Vaimo päivitteli, miten huvittava olen.

Kävimme sisään. Rouvakin oli paikalla. Juttelimme niitä näitä ja asiaan kuuluvaa. Katselimme asuntoa. Se oli todella siisti, kuin uusi. Keittiä oli kuin juuri remontoitu, vaikka uudistamisesta oli aikaa. Minusta tuntui, että olin saanut aika hyvän kuvan jo netin valokuvien perusteella. Sisäpihan puolella oli oikein nätti pikkuinen nurmikkopiha.

Isäntäväki kertoi vähän huvittuneena, kuinka välitysliikkeestä oli tullut kaksi naista muuttelemaan mööpelien paikkoja kuvausta varten. Olivat tuoneet tavaroitakin mukanaan somistukseksi.

Vaihdoimme yhteystietoja. Asunto oli oikein hyvä, mutta hieman ahtaan oloinen. Olemme ihmetelleet, mihin sen neliöt ovat kadonneet.

Päivä tuntui kuluvan. Espoossa asuva poikamme oli pyydellyt, että poikkeaisimme paluumatkalla. Illalla minulla olisi piirustuskurssin sessio TaiKissa.

Ajoimme Kaarinan puolelle Piispanristiin. Kävimme vilkaisemassa kaksi kohdetta, jotka eivät sytyttäneet. Ajoimme Kesämäkeen, joka on myös Kaarinassa. Pari kohdetta tarkistimme. Eivät innostaneet.

Ajoimme takaisin Piispanristiin Prisman kahvilaan lounaalle. Lähetin taideopettajalle viestin, että jää väliin tällä kertaa.

Sitten lähdimme ottamaan selvää, mikä se sellainen Littoinen on. Se tuntui kuuluvan ainakin Turkuun, Kaarinaan ja Lietoon. En ollut saanut netistä varmuutta, onko joskus ollut olemassa Littoisten kunta. Ehkä ei. Ilmeisesti Littoistenjärvi yhdistää (tai erottaa) ympärillään olevaa asutusta.

Saavuimme satumaahan. Sen nimi on Tehtaanmäki. Siellä on järven rantamilla karun näköinen vanha verkatehdas ja sen ympärillä menneen ajan pittoreski asumusyhteisö. Monille sen menneen ajan eläjälle elämä on ollut karua, mutta tehdas yhteisöineen lienee tarjonnut monenlaista turvaa työntekijöille ja heidän perheilleen. Paikka tuo mieleen Loviisan Isnäsin vanhan sahayhteisön, mutta tämä on paljon suurempi. Aivan tehtaan pohjoispuolella on puutaloja, joissa on asunut työläisiä.  Niiden keskellä oli pieni puinen kirkko. Tehtaan vieressä lounaispuolella on kaksi herraskaisen näköistä puutaloa. Muutaman sadan metrin päässä tehtaan kaakkoispuolella olevalla kukkulalla on myös vanhoja työläisasumuksia, rivitaloja. Näkymä on kuin Astrid Lindgrenin satukirjoista.

Koko alueen yhdyskunta ilmentää menneen ajan luokkayhteiskuntaa. Paikat näyttävät olevan erittäin hyvässä kunnossa. Seutu näyttää hyvin viehättävältä.

Norkoilemme punatiilisen tehdaskompleksin portilla. Tätä entistä tehdasta kutsutaan nykyään Verkarannaksi. Näky muistuttaa jotenkin vankilaa. Jotakin viehättävää siinä kuitenkin on. Tiedämme, että rakennuksissa on nykyään asuntoja. Joku ehkä meitä hieman vanhempi nainen päästi pakettiauton portista ulos.

Alan jututtaa portin avaajaa. Käy ilmi, että hän on myymässä asuntoaan. Hän kutsuu meidät katsomaan sitä.

Kerron lisää tarinan seuraavassa osassa. Sen verran kerron nyt, että lähdemme taas huomenna käymään Verkarannassa.


maanantai 27. maaliskuuta 2017

Vauhtia ja nopeita käänteitä 1

Lähdimme tänään puolen päivän maissa Naantalista kohti kotia. Tästä kehittyi hyvin vaiheikas päivä, joka saattoi täsmäsuunnata elämämme pitkäksi aikaa. Olimme kotona vasta varttia vaille kymmenen tienoissa illalla.

Meille kirkastui päivän kierroksemme alussa dilemmamme. Muuttaako keskustaan vai laitaseuduille? Ensin mainitussa on pölyä, melua ja liikennettä, jälkimmäisissä taas palvelut eivät ehkä ole kovin lähellä. Tänään löysimme hyvän ratkaisuvaihtoehdon.

Vaimoni oli katsonut valmiiksi paikkoja, joissa on kiinnostava asunto tai pari ja joiden ympäristöä tutkisimme. Ajoimme ensin Turkuun Suikkilaan. Kun saavuimme kyseiseen lähiöön, kiinnostus katosi. Se lienee rakennettu aikana, jolloin kerrostalorakentaminen oli rujoimmillaan (anteeksi vain suikkilalaiset). Näytti Itä-Saksalta. Kaiken kukkuraksi näimme katukylteissä nimet Leningradin-, Rostockin- ja Bratislavankatu. No Google Mapsin kartan mukaan siellä on muihinkin ilmansuuntiin viittaavia kadunnimiä. Tosin näyttää siellä olevan Ystävyydenpolkukin, joka kuulostaa tuulahdukselta  kylmän sodan ajoilta.

Kodin pitää olla viihtyisä sekä sisältä että ympäristönsä puolesta.

Suikkalasta ajoimme keskustaan ja tulimme Puistokadulle, jossa oli toinen kohde. Talon katukerroksessa näytti olevan Kuulemisen Erikoisliike. Se toi mieleen 70-luvulla Tuureporinkadulla olevassa talossa olleen kyltin "Turun huonokuuloiset". Saattaa tulla minullekin ajankohtaiseksi tuo asia. Tunnen kuuloni heikentyneen. Talo oli ihan asiallisen näköinen, aivan Turun keskustan tuntumassa. Puistokadulla oli toinenkin. Sekin ulkoa ihan hyväksyttävä. Puistokatu on tosin yksi suora reitti kaupungin pohjoispuolelta tois pual jokke, joten liikenne voi olla kovin vilkasta. Molemmat kohteet ovat lyhyen kävelymatkan päässä Aurajoesta.

Tämän jälkeen ajoimme Yliopistokadun kohteen ohi. Taas hyväksyttävä. Kuudes kohteemme Jarrumiehenkadulla, joka on ei kovin kaukana rautatieasemasta. Talo ei ollut aivan niin keskustassa kuin kolme edellistä.

Ajoimme Martin ja Ispoisten kautta Uittamolle. Uittamolla oli jokin kohde, mutta ei sytyttänyt. Lähiössä on viihtyisä ja ei niin viihtyisä osa.

Sitten siirryimme Luolavuoreen, josta on lyhyt matka Uudenmaankadulle. Sitä pääsee sinne, mihin nimi viittaa. Tosin nopein reitti nykyisin keskusta Helsingin suuntaan kulkee ohitustietä pitkin.

Luolavuoren kohde sijaitsi jotenkin pimeässä paikassa, kun on metsä ihan vieressä. Lähellä Luolavuorta sijaitseva Petrelius rakennettiin aikoinaan edustavaksi naapurustoksi. Siellä olevakin kohde tutkailtiin. Alue on kiva.

Ajoimme sitten takaisin Uittamon suuntaan, jossa minun haluamani kohde sijaitsee. Se ei ole kuitenkaan asunto.

Yllättäen pääsimme tutustumaan erääseen myynnissä olevaan rivitaloasuntoon oikein sisältä, mutta siitä seuraavassa postauksessani.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Talostelua

Vietämme kotoisaa viikonloppua Naantalin Luonnonmaalla. Olemme viiden lapsenlapsen  "sijaisvanhempina" viikonlopun.

Lapset ovat sen kokoisia, että he tekevät merkittävän osan kotihommista. Mekin vaimoni kanssa jotakin puuhailemme, mutta enemmän olemme pomoina toimissa. Lapsille ei tarvitse keksiä ohjelmaa. Heillä on seuraa toisistaan. Mukava jutustella heidän kanssaan niitä näitä.

Tänään vein kaksi teiniä Merimaskuun viettämään lauantaita kavereiden kanssa. Merimaskuun? No nykyään sekin on Naantalia. Kun Naantalin keskustan tuntumasta ajetaan sillan yli länteen, tullaan Luonnonmaalle, Naantalin edustalla olevaan saareen, jossa Kultarantakin on.

Kun matkaa jatketaan samaan suuntaan, ajetaan korkean yli korkean sillan, jolta on komeat näkymät. Sitten tullaan paljon isompaan saareen, jonka eteläosa on Rymättylä ja pohjoiosa Merimasku. Rymättyläkin kuuluu nykyisin Naantaliin.

Ei ollut papalla pitkä keikka. Naantalin keskustasta on Merimaskuun vain kymmenisen kilometriä. Pojat olisivat voineet mennä mopoillakin, mutta toisen ajoneuvon valojen toimivuus ei tuntunut olevan ihan varmaa.

Pappa tekee hakukeikan illalla.

Me loput menimme sitten katsomaan ulkoa päin paria kiinnostavaa asuntoa, joista ensimmäinen on täällä luonnonmaalla ja toinen mantereen puolella. Jälkimmäisessä on yläkerrassa kymmenen neliön tila, joka voisi sopia taidepuuhiini.

Kävimme sitten kauppareissulla Lidlissä hakemassa täydennystä. Minä jäin autoon odottamaan, kun muut kävivät sisällä. Viereen oli pysäköity pikkubussi. Ulkomaalaisen näköinen mies palasi ja jäi tupakalle auton viereen. Sitten hänen kaverinsakin tulivat. Kuulin heidän keskusteluaan ja päättelin siitä sekä auton kyljessä olevasta tekstistä, että kaverit voisivat olla puolalaisia. Sanoin tupakkamiehelle "Dzien dobry" ja sain heti saman vastauksen. Se tarkoittaa suunnilleen "Hyvää päivää". Olen oppinut tervehdyksen puolalaisilta ystäviltämme.

Osoitin miestä ja sanoin "polski" ja hän myönsi olevansa. Hän kysyi minulta jotakin polskin suuntaista. Vastasin että "finski". Taisi osua oikea muoto.

Puhui hän hieman englantiakin. Hetken rupattelimme ystävällisessä hengessä. Ovat töissä Neste Oililla.

Nyt olemme vaimon kanssa kaksistaan sisällä. Kolme nuorinta on ulkona isolla pihamaalla.

Huomenna pidän taukoa kirjoittamisesta. Palaan näihin hommiin maanantaina tai tiistaina.

Lapset tulivatkin sisään.


perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kuppaus ei täysin onnistunut

#leukemia #syöpä  Töppäsin taas. Minun olisi pitänyt käydä toissa päivänä verikokeessa ja paastota sekä syömisestä että juomisesta 10-12 tuntia. Vaimo hoksasi eilen.

Soitin tänään kantasolusiirtohoitajalle. Olin syönyt jo aamiaisen, koska tälle päivälle määrätyn venesektion vuoksi minun piti syödä ja juoda kunnolla. Hoitaja käväisi varmistamassa tilanteen lääkäriltä. Sain ohjeen tulla suunnitellusti venesektioon. Verikoe siirtyi. Ei tarvittu edellistä verikoetta tuoreempaa hemoglobiniarvoa, jotta voitiin ruveta botskihommiin.  

Olen selvästi siirtynyt kakkosdivisioonaan hoitojen suhteen. Johtuu hyvin edenneestä toipumisestani. Minua hoidetaan löysemmällä otteella. Kun kerroin, että olemme lähdössä Naantaliin, hoitaja taipui siihen, että verikoe siirtyy ensi tiistaihin. Ei tunnu olevan enää niin nuukaa. Hyvin siis menee.

Menimme Meikkuun Kolmiosairaalan päiväsairaalaan yhdentoista jälkeen. Suontani iskettiin toimenpidehuoneessa. Teknisesti venesektio varmaan suunnilleen sama kuin verenluovutus. Erotuksena verikokeeseen on se, että käytetään järeämpää neulaa.

Toimenpide olisi voinut olla muutaman minuutin mittainen, mutta ei minun tapauksessani. Minulla kuuluu olevan pienet ja arpiset suonet syvällä. Hoitaja käänteli piikkiä vasemman kyynärtaipeen reiässä. Operaatioon meni ainakin puoli tuntia. Ei se neulan muljauttelu mukavalta tunnu, mutta kyllä tuon kesti, vaikka naamani varmaan vääntyilikin.

Verta valutettiin muovipussiin, joka tuo mieleen ne pussit, joista verta annetaan. Lienevätkö samoja.

Tätä verta ei tutkita eikä käytetä mihinkään muuhunkaan. Se heitetään roskiin. Viljelin mustaa huumoria ja kysyin, voinko saada sen mukaan, jotta voisin tehdä veripalttua. Hoitaja ei tiennyt saisiko antaa.  

Hommaa jatkettiin oikeasta kyynärtaipeesta. Sieltä verta saatiin, mutta hitaasti, eikä tarpeeksi. Oli tarkoitus ottaa neljä desiä, mutta saatiin vain pari. Hoitaja kokeili vielä vasemmasta taipeesta vähän ylempää. Muljauttelu ei onnistunut.

Jäi kuultavaksi, pitääkö tulla toisen kerran, jotta voidaan lypsää lisää. Sekin kuulemma vaihtelee, tehdäänkö onnistunut venesektio yhden vai useamman kerran.


Nyt olemme Naantalissa lastenlapsia katsomassa. Heidän vanhempansa lähtivät rentoutumaan viikonlopuksi.


Olen säätänyt blogini asetuksia niin, että omat käynnit eivät enää kartuta latauslukemaa.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Uusi ilme

Olen toipunut hämmästyttävän hyvin leukemiasta vaikka taustalla on lymfooma. Nyt olen edennyt henkisessä prosessissani sellaiseen vaiheeseen, että uskallan katsoa rohkeasti ja valoisasti tulevaisuuteen.

Tämä on ollut ihmeellinen siunaus.

Blogitilastolukeman ja uuden näköalan innoittaman muokkasi tämän sivun ilmettä paremmin tilanteeseen sopivaksi. Yläkuva on nyt valoisa ja siinä on tilaa katseelle. Tein myös muita muutoksia Toivottavasti näkymä on nyt selkeämpi.

Vaimoni on saanut henkistä tukea rinnalla kulkemiseen Etelä-Suomen syöpäyhdistyksestä. Hänelle on kerrottu, että syövän jälkeen ei pitäisi palata vanhaan. Minäkin alan sisäistää tuota ohjetta.

Haluamme vaihtaa asuntoa ja aiomme asettua eri seudulle.  Minun tämän hetkinen suunnitelmani on panostaa kuvataiteeseen. Se on tosin polku, jota olen jo kulkenut, mutta nyt voin suunnitella sille vielä suurempaa roolia elämässäni.

Etsimme kotia, jossa on minulle on tilaa maalata. Tietysti siellä pitää olla myös hyvät olosuhteet myös vaimoni toimille.

Muutos ei ehkä tapahdu nopeasti. Asunnon laittaminen myyntikuntoon ja sen myyminen voi viedä aikaa. Tämän hetken skenaariossa jatkan työtäni syksyllä sivutoimisesti.

Suunnittelemme myös mahdollisuutta viettää kylmimmän osan vuodesta seudulla, jossa vaimollani on parempi olla.

Väsyn yhä helposti, joten on syytä edetä voimien mukaan.

Haluan suunnata tätä blogianikin tulevaan. Uusi näkymä saa varmaan valtaa postauksissani. Kantavana teemana on ollut syöpä, enkä aio sitä aihetta jättää kokonaan. Syöpä on osa identiteettiäni. Toivon, että tämä blogini luo toivoa syöpään sairastuneille, heidän läheisilleen ja muille elämän koettelemille.

Voi olla, että syöpä nostaa päätään muodossa tai toisessa. Silloin se teema korostuu taas blogissani. Tulen edelleen kertomaan valvontakäynneistä ja muistakin toimenpiteistä.  Huomenna minulta poistetaan verta Meikussa.

Palaan pian takaisin työhön ja osa-aikaeläkkeelle. Minun kannattaa nyt allokoida hommani niin, että työni sujuu.

Blogini muokkautuu sen mukaan, mitä elämä tuo tullessaan. Sydämelliset kiitokset teille kaikille, jotka olette olleet mukana tällä matkalla.






keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Miljoona sivulatausta

Kun lasketaan yhteen jokainen yksittäinen blogini sivun lataaminen, mukaan lukien omat vierailuni, Bloggerin laskurin mukaan kokonaissumma saavutti tänään miljoonan rajan.

En tiedä, pystyykö Blogger torjumaan kaikenlaisten robottien ja bottien vierailuja blogiini. Blogisti Sofia B:n mukaan ei. Hän kirjoittaa StatCounter-laskurista, jota käytän toisena blogini kävijälaskurina. Hänellä on sama kokemus kuin minullakin. Blogger antaa paljon isomman luvun kuin Statcounter. Jälkimmäinen antaa bruttosummaksi minulle alle puoli miljoonaa.Sofia B arvelee eron johtuvan siitä, että jälkimmäinen ei laske kaiken maailman mönkijöitä mukaan. Syy eroon ei ehkä ole tuo.

Minulla nimittäin ei ole StatCounter-asetuksissani ruksattuna tälle blogilleni kohtaa "Ignore visits from Crawlers & Bots for this project?"

Bloggerin omistaa mahtava Google. Luultavasti noin vahva toimija pystyy halutessaan seuraamaan nettiliikennettä paljon perusteellisemmin kuin StatCounter.

Miljoonan kerran jakauman teoreettiset ääret ovat yksi tai miljoona ihmistä (jos kaikki ovat ihmisiä). Joko yksi ihminen on ladannut blogini sivun miljoona kertaa tai miljoona ihmistä kerran. Ehkä tuhat ihmistä on käynyt tuhat kertaa. Tarkka suhde tuskin on mikään näistä.

Statcounter tarjoaa lajitellumpia tietoja kuin Bloggerin perusominaisuus. Siellä luokitellaan aktiivisuus muun muassa käynteihin (page views), uniikkeihin vierailuihin (unique visits)  ja uudelleenvierailuihin (returning visits). Ensin mainittuun lasketaan mukaan nekin, jotka jostakin syystä harhautuvat blogiini ja lähtevät samantien pois.

StatCounterissa voi säätää vierailujen välistä "joutoaikaa" (idle time between visits). Se tarkoittaa, että jos sama kävijä tulee tietyn ajan kuluessa uudestaan, tätä ei lasketa uudeksi uniikiksi vierailuksi. Minulla väliksi on säädetty 12 tuntia. Olen saattanut muuttaa sitä jossakin vaiheessa.

Paluuvierailuihin lasketaan ne, jotka tulevat blogiini uudestaan. Luulisin rajan menevän tuossa samassa tuntitusinassa.

Uniikkien vierailujen osuus on maaliskuusta 2014 laskettuna 63,4 prosenttia kaikista käynneistä ja paluuvierailujen 23,2 prosenttia. Paluuvierailujen suhde uniikkeihin on 36,6 prosenttia.

Päättelen noista luvuista, että osaa blogiini saapuneista ei sisältö kiinnosta ollenkaan, osa kiinnostuu ja viihtyy blogin parissa, osa palaa ja osa ottaa lukemisen tavakseen.

Olkoon nyt kumpi bruttomäärä tahansa lähempänä oikeaa, blogini on ollut hyvin suosittu ja lämmin kiitos siitä kaikille lukijoille.


tiistai 21. maaliskuuta 2017

Tolkkua jumppaan

Kävimme hakemassa teokseni pois Galleria Mondosta. Siellä oli uuden näyttelyn avajaiset. Juttelin galleristin kanssa. Kysyin hänen näkemystään töiden kehystämisestä näyttelyä varten. Ei kuulemma helpota myyntiä. Ostajat ilmeisesti valitsevat mielellään itse kehykset.

Uuden näyttelyn teokset olivat paspiksissa, mutta niitä ei oltu kehystetty. Näytti hyvältä.

Minun täytyy harkita uudestaan kehystämisaikeitani.

Jos laitan työni paspiksiin, niitä on kätevä säilyttää koottain pinossa tai kyljellään.


Muuten. Olen paastonnut jumppaamisesta ja liikkumisesta röntsytaudin vuoksi. Hyvä antaa muutoinkin jäsenten levätä. Selkäsärkyni ovat lieventyneet huomattavasti. Tänään jumppasin. Kun punnersin lattiasta, huomasin, että se taitaa vaikuttaa selkään. Siitä olen kuullutkin, että punnertaminen makuulta istualleen ei ole hyvä liike selälle. Vaihdoin sen jonkin aikaa sitten liikkeeseen, jossa olen selälläni ja nostelen polviani yhtä aikaa vatsan yläpuolelle. Ilmeisesti sekään ei ole suotavaa, jos haluan varjella selkääni.

Jätän nuo liikkeet pois kokonaan. Keskityn Meikun jumppareilta oppimiini liikkeisiin.

Miljoona lähestyy

Ennen vanhaan uutta kotia etsittiin sanomalehtien Asuntoja myydään -osastoilta. Niiltä löytyvissä ilmoituksissa oli kustakin asunnosta hyvin lyhyt kuvaus ja ehkä yksi kuva, jos sitäkään. Jos jokin alkoi kiinnostaa, piti lähteä paikan päälle näyttöön katsomaan.

Asunnon saattoi myydä joko itse tai antaa välittäjälle. Nämä vaihtoehdot ovat edelleen käytössä. Meillä on kokemusta kodin myymisestä itse ja välittäjän avulla.

Nyt uutta kotia etsitään netistä. Sanomalehdet taitavat olla häviämässä tämän kisan. Ihmettelen, että Etusivun ja Oikotien asunnoista tuntuu suurin osa olevan myynnissä välittäjien kautta. Noiden sivustojen palveluja voi käyttää kuka vain eikä maksa paljon.

Netissä voi tutustua perusteellisesti lukemattomaan määrään vaihtoehtoja. On runsaasti hyviä kuvia stailatuista kodeista ja runsaasti tietoa. Sijaintikin näkyy kartalla. Jos haluaa, voi mennä Google Mapsin Streetview:n avulla kuljeskelemaan kohteen ympäristössä.

Etuovi tarjoaa monipuolisesti palveluja kodin myymiseen. On asiakastukea, ostotarjous- ja kauppakirjapohjat, lainopillista neuvontaa, valokuvaus- ja stailausohjeita sekä sivunlataustietoa. Viimeksi mainittu on varmasti hyödyllinen. Sen avulla selviää pian, onko kohde ja sen esillepano houkuttelevat.

Oikotiellä on samantyyppisiä palveluja. Heillä on myös korostuspalvelu, jolla saa lisämaksulla lisää näkyvyyttä. Heiltä saa myös yhden rivi- tai kuvailmoituksen paikallislehteen (täällä Hesariin).

Palvelut näyttävät hyviltä edullisilta ainakin näin ennakkoon.


Kuten blogissani näkyvä sivulatauslaskuri näyttää yli 999.000 sivulatausta. Miljoona on hyvin lähellä. Huomasin, että minulta oli ruksaamatta ruutu, jolla laskurista saa omat sivunlataukset pois. Korjasin tilanteen, mutta näkyvä luku säilyi ennallaan.

Vaikka kyseessä on vain luku, mukavalta tuntuu. Antaa pontta kirjoittamiseen.


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Se olikin maailmanloppu

Minua oikaistiin eilisestä postauksestani Facebookissa (kiitos Matti). Oletetussa Luther-referaatissa puhuttiinkin maailmanlopusta eikä Lutherin omasta kuolemasta. Siis vaikka Luther tietäisi, että huomenna tulee maailmanloppu, hän istuttaisi tänään omenapuun.

Kun googlasin asiaa, minulle selvisi, ettei sanonta ilmeisesti olekaan Lutherilta (Reformaatio 2017). Ei kuulemma löydy uskonpuhdistajan teksteistä. Kerrotaan myös, että , että Lutherista on useitakin puihin liittyviä legendoja.  Omenapuujutun lisäksi kerrotaan Luthe-tammesta sekä Luther-lehmuksesta ja -pyökistä (Legendoja Lutherista: Luther ja puut).

Olkoon lausuma Lutherilta tai ei, siinä on asennetta. Minulta jäisi varmaan puu istuttamatta, jos olisin valmistautumassa huomiseen maailmanloppuun. Ei taitaisi kevätkään olla riittävän pitkällä, mutta olisiko sillä väliä.

Vertaus on kuitenkin hyvä. Uskon olemukseen kuuluu usko mahdottomalta tuntuvaan. Järki luo epäilyksiä. Minäkin haluaisin olla puunistuttajan mielellä kuvatussa tilanteessa.

Eilen esittämäni versio sopii paremmin arkisiin puuhiin. Jos istutan omenapuun tietäen, että kuolen seuraavan päivänä, voin ajatella tänne jäävien voivan syödä kasvavan puun hedelmiä. En toki ehtisi tietää, kasvaako puu, mutta siinä toivossa voisin elää.

Tuossakin muodossa vertaukseen liittyy minusta teologinen teema. Jeesuksen lähetyskäsky ei poistu voimasta, vaikka tietäisin kuolevani pian.

Joka tapauksessa haluan suhtautua istuttajan mielellä syöpien jälkeiseen elämääni.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Lutherin opetus: Vaikka tietäisin huomenna kuolevani, istutan tänää omenapuun.

Tuntuu kuin olisin ollut jonkin kukan sipuli, joka alkaa tunkea kasvuaan maanpinnalle ja kenties joskus puhjeta loistoonsa.

Kun vointini parantui leukemiahoitojen jälkeen ja elämä näyttikin jatkuvan, olin hukassa.  En tiennyt mitä tekisin takaisin saamallani elämällä.

Nyt asiat selkeytyvät. Minulla on tuntuma sairauden seurauksiin, jotka rajoittavat toimiani, mutta haluan seilata ne purjeet pullollaan, mitä minulla nyt on. Intoni saattaa vauhdittaa minua liikaa, mutta ei se mitään. Levätään silloin kun väsyttää.

Kontrollit tulevat muistuttamaan minua syövästä, mutta toivon, että muut asiat valtaavat sijaa mielestäni. Into toivottavasti saa katseeni kääntymään tulevaisuuteen, vaikka pitkän elämän todennäköisyys ei ehkä ole sama kuin muilla ikäisilläni miehillä. Nautin elämästä niin kauan kuin sitä on.

Minusta tuntuu, että tuleva elämäni tulee olemaan käytännön tekemistä. Jouten ollessa aika käy pitkäksi. Jos vielä opiskelen jotakin, toivon voivani toteuttaa sitä mahdollisimman vähällä pänttäyksellä ja mieluummin runsaalla tekemisellä. Täytyy muistaa myös se, että omin nokkineen voi nykyään oppia melkein mitä vain. Netin kautta on kätevä selvittää asioita. Jos suomeksi ei löydy, englanniksi todennäköisesti löytyy.

Arkielämässä tärkeää on prosessi. Päämäärät toteutuvat jos toteutuvat.

Hoitelen kotiasioita, laitan ruokaa ja sen sellaista. Muutoin yritän olla rönsyilemättä ja keskittyä taiteen tekemiseen. Voin edetä ongelmalähtöisesti. Se on tehokas oppimisen muoto. Aina kun puuhissani tulee vastaan tänka på, voin oppia selvittämällä ongelmaa.

Voi olla, että tulee apatiavaiheita, mutta ajetaan nyt, kun on hyvä vauhti.

Nyt kun etsimme uutta kotia, on hauska oppia, mitä asuntokauppa on nykypäivänä. Näyttää olevan jotakin aivan muuta kuin se, mistä meillä on kokemuksia. Netti on muuttanut senkin. Tosin asunnon esittely paikan päällä on edelleen homman ydintä.
 
Pitää muistaa, että isoisän hommat kuuluvat prioriteettilistalla korkealle tässä elämänvaiheessa.



lauantai 18. maaliskuuta 2017

Eivät sitä mitä etsin


Olen tehnyt tänään 30 x 30 sentin valmiskehykseen sopivaa teosta. Se ei ole ihan valmis. En ole varma, tuleeko siitä sellainen, jonka voin kelpuuttaa.

Löysin jokin aika sitten Helmetistä (pääkaupunkialueen mainio kirjastojärjestelmä) englanninkielisiä kehystysoppaita ja varasin kolme kappaletta. Tänään noudin ne kirjastosta. Eivät ole ammattilaistasoa. Löytyisiköhän heiltä parempia?

Tosin ei peruskehystys ole kovin monimutkaista. Tärkeätä on käyttää happovapaita materiaaleja. Oikeastaan tiedän jo melkein riittävästi. Temperassa on asiantuntevia myyjiä. Voisin kysäistä heiltä täsmennystä käsitykseeni.

Laitoin kaksi vernissalla suojaamaani teosta kehyksiin. Jätin toisesta lasin pois. Teoksen pinta tuntuu kestävältä.




perjantai 17. maaliskuuta 2017

Unelmia työstetään


Ostin eilen Temperasta vernissaa öljypastellitöitäni varten. Suojasin sillä tänään kaksi työtäni. Toimii hyvin. Voisin kehystää töitäni ilman lasitusta, jolloin kuvajaiset eivät haittaa katselukokemusta. Täytyy miettiä.  Öljyväritöitäkään ei lasiteta.

Olen tehnyt tänään huoltohommia seuraavaa maalaustani varten. Siihen minulla on 30 x 30 senttinen kehys. Olen siivonnut pöydän ja teipannut paperin valmiiksi. Olen myös luonnostellut värisointua sitä varten. Ihmettelin missä on vaalean pinkin sävyinen öljypastelli, jota olen käyttänyt eräässä luonnoksessa. Kävi ilmi, että olin käyttänyt kuivaliitua, jonka olen joskus ostanut kokeeksi. Aloin kokeilla pääsisinkö öljypastelleja sekoittamalla tarpeeksi lähelle haluamaani sävyä. Voisin myös kokeilla, miten ostamani vernissa toimii kuivaliidun kanssa. Jos toimii, voisin käyttää sitä öljypastellien kanssa.

Öljypastelleja voi käyttää myös kankaalle. Minulla on eräänä kesänä tekemiäni puoliöljypohjia, jotka ovat seisseet pitkään viemässä tilaa. Taidan saada niille nyt käyttöä. Kulmia pitää tuunata, mutta ehkä löydän niille konstin.


Olemme etsineet netistä uutta kotia vaimoni kanssa. Hauskaa kun voimme sairausjakson jälkeen suunnitella uutta pesää uudelle elämällemme. Lähellä oleva eläköitymismahdollisuuteni antaa tilaa suunnittelulle. Mielenkiintoisia vaihtoehtoja tuntuu olevan tarjolla. Olisi kiva hankkia koti, joka toimisi paremmin ateljeena kuin nykyinen. Olisi myös kiva olla autotalli, jossa voisin tehdä kehystyshommia.

Toteutumiseen voi mennä aikaa, mutta on kiva unelmoida. Haaveet kannattelevat.

Nyt on ehkä meneillään syövän jälkeinen uudistumisprosessi.

Mieleeni on tullut, että voisin muuttaa tämän blogini nimeä vähemmän syöpään viittaavaksi, kun pian ohittuu miljoonan sivulatauksen pyykki. Tosin nykyinen nimi on kaksitulkintainen, joten voisihan sekin edelleen toimia.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Hyvä uutinen

Onko ennustaminen mahdollista?

En tiedä, voiko mitään muuta ennustaa täysin varmasti kuin että me kaikki kuolemme. Jotakin voi ennustaa. Tietyt asiat toistuvat. Muutoin elämä olisikin hankalaa. Yötä seuraa päivä, vuodenajat toistuvat samassa järjestyksessä, meidän on syötävä ja juotava jatkuvasti, sukupolvet seuraavat toisiaan ...

Asiat eivät kuitenkaan välttämättä toistu aivan samanlaisina. Eri päivien säätilat poikkeavat toisistaan. Sukupolvet eivät toistu samanlaisina.

Yllätyksiä tapahtuu. En minäkään osannut ennustaa näitä syöpiä itselleni. Asioilla on suurempia ja pienempiä todennäköisyyksiä. Vaimoni osti minulle tänään lisää suunsuojalääkettä. Hän oli rupatellut apteekkarin kanssa. Apteekkari oli todennut, että olen ainoa asiakas, joka tarvitsee leukemialääkkeitä.

Apteekkitoimi on vastuubisnestä. Tavaraa myydään, vaikka sille olisi vain yksi asiakas.

Eksyin teemasta. Myös arkiset menot ja tulot toistuvat. Variointia tietenkin tapahtuu. Toistuminen mahdollistaa taloussuunnittelun. Voi suunnitella miten toimia tulojen puitteessa. On todennäköista - joskaan ei täysin varmaa - että vuoden kassavirtalaskelma toteutuu aika hyvin, jos ei elä kädestä suuhun.

Minä olen ahkeroinut viime aikoina taulukkolaskennan parissa. Nyt meillä on hyvä kehikko, jolle perustaa suunnitelmiamme ja päätöksiämme. Asiat tuntuvat selkeämmiltä. Rakennamme tulevaisuuttamme, vaikka voihan sieltä tulla se kolmaskin syöpä. Oma vointi ja talous raamittavat mielekkään elämän suunnittelemista.

Sain tänään yhteyden siirrehoitajaan ja kuulin, että luuydinnäytteeni tulos oli jäännöstaudin suhteen negatiivinen. Tieto on positiivinen, koska jäännöstautia ei ole. Morfologinen analyysi ei ollut vielä valmis, mutta tuskin sen tulos voi huono olla, kun jäännöstautia ei ole.

Tulokset tulevat tippumalla, koska kiireellisyysaste ei ole korkea. Se on hyvä tilanne.




keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

On kuultu ääniä

Olen nyt samanlaisessa vaiheessa pöpöni potemista kuin vaimoni oli jo aikaisemmin. Rinnastani kuuluu narinaa. Kuuluu kropan ulkopuolellekin. Minä kuulin vaimoni narinan vastaavassa vaiheessa ja hän tänään minun. Vaimoni kuuli minun narinani ja minä hänen vastaavassa vaiheessa. Ei kuulu tietenkään koko ajan, mutta sopivissa asennoissa. Kun vetää henkeä sisään, ei kuulu, mutta uloshengityksen aikana kuuluu.

Uni maistui aamulla. Oli mukava levätä. Selkä ei särkenyt. Olen nukkunut pari yötä eri sängyssä. Nykyinen tuntuu paremmalta selälleni. Ehkä ainakin osa vaivoistani johtuu sängyn löystymisestä. Jalkeilla ollessa tietyissä asennoissa sattuu kovasti. Meneeköhän nämäkin ohi, kun olen nukkunut pidempään paremmalla alustalla?

Heräsin joskus varhain ja huomasin, että suuni on makea. Minulla oli Carmolis-karkki suussani. Tunnen sellaisten helpottavan yskääni. Minulla oli jäänyt osittain imeskelty suuhuni. Olenko tosiaan noin höperö vai olenko unissani hakenut sellaisen? Ihmisellä on ehkä jokin alitajuisesti toimiva suojamekanismi, jonka ansiosta suupala pysyy keskellä suuta. Parempi kuitenkin olla varovainen.

Katselin ajankulukseni Youtubesta videoita kehysten tekemisestä.
aloin sitten huhkia taulukkolaskelmani parissa. Etsin kassavirtajärjestelyillä tilaa suunnitelmillemme. Kun aikansa puuhastelee, tuntuu löytyvän vaihtoehtoja, joita ei heti huomaa.

Sairaalasta ei ole soitettu. Toivottavasti se on hyvä merkki. Ehkä luuydinnäytteeni on puhdas tai sitten  tulokset eivät ole vielä valmiit.






tiistai 14. maaliskuuta 2017

Hyvä mieli

Minulla on kaksi positiivista nielunäytetulosta. Positiivinenhan tarkoittaa tässä negatiivista. Soitin tänään siirteen saaneiden suoraan numeroon hemapolille. Meitä hemmotellaan sairaanhoitajapalvelulla, jonka soittoajat ovat 9-15 maanantaista perjantaihin. Muutoin neuvontaa on saatavissa 9-10 ja 13-14.

Ei tämä nyt niin negatiivista ole. Pari pöpöä ja hoitajan mukaan asia on lähinnä "nice to know". Olen siis toipunut niin hyvin, että näille viitataan kintaalla. Oma fysiikkani hoitaa homman. Tällä taudilla tuntuu olevan omat vaiheensa. Nyt on yskän kaveriksi ilmaantunut lievä nuha. Tuskin näistä enää kuumetta kehittyy.

Sen verran merkitsevät, että huomiseksi suunniteltu venesektio siirtyy. Minusta otetaan verta ensi viikon perjantaina.

Huomenna ehkä kuulen luuydinnäytteen tulokset.

Olen hyvilläni siitä, että sain tehdyksi tänään pienen teoksen, johon olen tyytyväinen. Mitoitin sen 15 x 15 senttimetrin valmiskehykseen. Värisointu toimii oikein hyvin.

Noissa valmiskehyksissä tuntuu olevan aivan kelvollisen lujat puuosat. Useimmissa on valmiina myös hyvä paspis. Taustalevy ja sen kiinnitys ovatkin sitten hempulia laatua. Voisin laittaa itse happovapaan taustapahvin ja hoitaa kiinnityksen kunnolla. Kokonaisuuden voisi vielä jäykistää liimaamalla raamien takasivuille jonkin levyn tai liimaamalla tukirimat.

Lasitus aiheuttaa ikäviä heijastumia ja hankaloittaa teoksen katsomista. Aion hommata öljypastellin suojaamiseen tarkoitettua vernissaa. Lasin voisi jättää pois, jos vernissasta muodostuu riittävän kova kalvo teoksen pintaan.

Voisin käyttää valmiskehyksiä siihen saakka, kunnes saan valmiuden hoitaa kehystyshomman itse.

Olen mielissäni siitä, että pitkä maalauslamani on ohi. Tunnen uudistuvani.

Tämän hetkisen piirustuskurssini opettaja mainitsi kerran, että pääsi omilleen erään näyttelynsä kustannuksissa, kun yksi työ myytiin. Yksi rivi cv:hen, hän totesi.

Minäkin voin olla tyytyväinen, kun pääsen omilleni yhteisnäyttelyn kuluista. Yhdelle teokselleni on löytynyt koti.




maanantai 13. maaliskuuta 2017

Hienosäätöä

Ilmeisesti immuniteettini on jo kohtuullinen , kun lentsuni ei ole nostanut kuumetta.  Tilanne tuntuu olevan täysin toinen kuin viime kesänä, jolloin jouduin lopulta takaisin sairaalaan eristysosastolle, kun kaksi virusta ja yksi bakteeri nostivat päätään.

Mieleeni on pinttynyt sellainen ajatus, että ihminen on sairastunut vain jos hänellä on kuumetta. Otan kuitenkin varmuuden vuoksi rauhallisesti. Yskiminen tuntuu edelleen rinnassa. Aamulla tunsin itseni aika nuutuneeksi.

Vähällä pääsen, jos tämä tauti ei tästä pahene. Antaa uskoa siihen, että vastustuskykyni on kehittynyt.

Minulla on soittopyyntö vetämässä Varmassa. Pomoni sanoi äskeisessä tapaamisessamme, että oli suunnitellut minun palaavan työhön huhtikuun alusta, vaikka viimeinen jakso alkaa jo 27. päivä tätä kuuta. Olin ajatellut, että koska kuntoutuseläkepäätökseni mukaan saan tienata 40 prosenttia eläkkeen ohessa, voisin palata heti, kun jakso alkaa. Hiljattain keskustellessani Varman eläkeneuvonnan kanssa vaikutti silta, että asia ei olekaan aivan suoraviivainen. Yritän varmistaa asian.

Jos voin aloittaa jo tämän kuun puolella, pidän ensimmäisen oppituntiparini kahden viikon päästä maanantaina. Minulla on tunteja maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona. Tämän kuun viimeinen päivä on keskiviikko. Voi siis käydä niinkin, että aloitankin vasta kolmen viikon päästä. Siinä tapauksessa minulla on ainakin aikaa toipua tästä pöpöstä.

Kaipa nielunäytteeni tuloksetkin piakkoin valmistuvat.

Muistan kuinka mennessäni viime keväänä ensimmäistä kertaa eristysosastolle, oli epäselvää, olenko kipeä. Oireeni - jos niitä nyt olikaan - olivat hyvin lieviä. Asiaa ei voitu todeta nopeasti ja varmasti. Siksi toimittiin varman päälle ja minut lähetettiin kotiin. Siirreprosessia ei aloitettu. Se olisi ollut riskialtista, jos olisin kipeä. Hyvä että noin toimittiin. Jälkeenpäin kun testitulokset valmistuivat, kävi ilmi, että minulla oli tauti.

Voi olla, että jos nyt todetaan virus, mutta kuume ei nouse yli 38 asteen, minua kehoitetaan vain lepäilemään kotona.

Minun on määrä mennä keskiviikkona Meikkuun veren vähentämistä varten. Täytyy varmistaa huomenna, pitääkö toimenpide siirtää pöpöni vuoksi.










sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Munakoisopaistos


Tautini ei ole ärmäköitynyt, mutta se on. Jonkin verran yskittää. Tulee syvältä. Kuume ei ole noussut, ainakaan vielä. Vaimokin yskii vielä hiukan.

Pysyttelemme kotona, jotta tauti ei leviä. Tuntuu olevan tarttuvaa. Taidan jättää huomisen piirustusillankin väliin.

Vaimoni oli laittanut jonkin aikaa sitten Facebook-seinälleni linkin munakoisipaistosohjeeseen. Asia esitetään kätevästi runsaan minuutin videona. Tarpeitakin oli hankittu. Tein tänään lounaan ohjetta mukaellen.


Tästä kuvakertomuksesta käy ilmi, miten homma hoituu.





















Ohje neuvoo ripottelemaan päälle fetajuustoa. Meillä oli sitä, mutta se oli mennyt homeeseen. Vaimo ehdotti Koskenlaskija-juustoa. Hieman nikottelin, mutta laitoin sitä.

Kehotettiin lisäämään tomilhoa. Googlen ehdotuslistalla oli ehdotus käännökseksi portugalin kielestä. Sana tarkoittaa tinjamia. Sitä ei ollut. Laitoin oreganoa. Kuulostavat korvaani aika samalta, mutta eivät varmaan ole.

Ohje näyttää ehdottavan vartin paistoaikaa. Laitoin kännykän hälyttämään. Ei näyttänyt kypsyneeltä. Kellotin viisi minuuttia lisää, sama uudestaan ja vielä kerran. Sitten vaikutti kypsältä. Olisi voinut kuitenkin olla vielä viisi minsaa, mutta pelkäsin, että mozzarella sulaa pohjalle.

Suola oli jäänyt pois, mutta sitähän sai. Vaimo keksi raastaa annokseensa parmesania. Minä peesasin ja totesin hienoksi ideaksi. Mozzarella oli mukavan venyvää ja parmesan kruunasi ruoan.

Hyvää oli.





lauantai 11. maaliskuuta 2017

Elämä muovaa elämää

Se mitä on takana vaikuttaa vääjäämättä siihen, mitä voi olla edessä.

Se millaisessa asennossa elämämme on juuri nyt, on seuraamusta siitä, miten olemme eläneet, millaisia päätöksiä olemme tehneet ja mitä sellaista on tapahtunut, mitä emme ole voineet ennakoida.

Elämässä on ollut paljon ponnistelua ja vastoinkäymisiäkin on tullut, mutta tämä on ollut rikas elämä.    Meillä on oma perhekunta ja se on osa laajempaa sukupiiriä. Meillä on aika hyvä tieto juuristamme eli tiedämme, mitä on pitänyt olla, jotta me olemme voineet olla. Olemme saaneet elää todeksi myös sukuhaaramme jatkumista.

Meillä on myös muita ihmissuhdeverkostoja.

Identiteettini koostuu kaikesta, mitä ympärilläni on tapahtunut ja siitä, miten itse olen tiedostaen ja tiedostamattani reagoinut elämän kulkuun.

Ihmettelen usein, että saan sairauskokemuksieni jälkeen yhä elää tätä elämää. Tuntuu hyvältä elää. Edessä oleva elämäni voi olla pitkä, lyhyt tai jotakin siltä väliltä. Olen saanut elää pidempään kuin miehet keskimäärin vaikkapa sata vuotta sitten, jolloin miehen elinajanodote oli jossakin viidenkymmenen vuoden paikkeilla (Tilastokeskus).  

Näyttää siltä, että voin tänä keväänä kokeilla, miten jaksan tehdä osa-aikatyötä. Jos jaksan kohtuullisesti, voinen jatkaa syksylläkin. Se on hyvä vaihtoehto, kun mietimme tulevaisuuttamme. Emme voi vain päättää, mitä tulee tapahtumaan. Meidän pitää mukautua siihen, mitä elämä tuo tullessaan. Vaikka päättäisimme panna asuntomme myyntiin, emme voi tietää, milloin voimme tehdä kaupat.

Voimme yrittää sitä, tätä ja tuota, mutta on hyvä tyytyä siihen, millaisen siunauksen Luoja hankkeillemme suo.

Lukeminen on käynyt minulle vaivalloisemmaksi ilmeisesti saamani kortisonin vuoksi. Minun on varauduttava siihen, että asia ei korjaannu pitkään aikaan. Luulen, että tämä ei kuitenkaan haittaa liiaksi koulutyötäni. Voin vähentää lueskelemista ja puuhailla muuta. Kannattaako niin kovin lukea, kun suuri osa kuitenkin unohtuu? Taidan ruveta valikoivammaksi.

Onneksi näköni riittää läppärin käyttämiseen. Näen vielä maalata, mutta sitä hommaa kannattanee ajoittaa päivän valoon. Tarvitsen valoa enemmän kuin ennen. Saattaa johtua vanhenemisesta.

Jos selkäni pysyy nykyisessä kunnossa, kykenen varsin hyvin erilaisiin toimiin. Jos sen kunto huononee ja kivut lisääntyvät, pitää mukautua tilanteeseen. Vielä en joudu käyttämään särkylääkkeitä. Ehkäpä vielä pystyn yhteen sun toiseen.

Lukemishaittani ei estä seurustelua läheisteni ja muiden kanssa. Hyvä juttu.

Itsetuntemuskin lisääntyy. Olen ennenkin tiennyt, että olen kiltinpuoleinen mies. Opin äskeisellä proosakurssilla, että pitää osata olla ilkeä, jos aikoo vakavissaan kirjoittaa. Ei tuota tietenkään tarvitse uskoa, mutta sen verran olen realisti, että olen taipuvainen uskomaan. Varmaan syyllistyn ilkeyteen, mutta en haluaisi ottaa sellaista tietoisiin toimintaperiaatteisiini.

Nyt tuntuu siltä, että tällainen somekirjoittelu sopii, mutta taidan allokoida kunnon kirjoittamisen oppimisen edellyttämää aikaa maalaamiseen ja muihin puuhiin. Mieli tosin voi muuttua.

Jää nähtäväksi, minne tulevaisuus vie.






 

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Näillä mennään

Kulunut sanonta, mutta kuvaa hyvin tämänhetkisiä tunnelmiani Meilahden keikan jälkeen.

Tämän hetken todennäköisimmältä skenaariolta tuntuu, että palaan töihin ja osa-aikaeläkkeelle kevääksi, jään kesällä eläkkeelle, mutta jatkan syksyllä töitä sivutoimisena. Tutkin kuitenkin vielä vaihtoehtoja kevään jälkeiselle ajalle.

Veriarvoni ovat varsin hyvät. Neutrofiilitkin ovat palanneet viitealueelle. Tosin kreatiniiniarvo (viitealue 60-100) on noussut takaisin toiselle sadalle, minkä vuoksi suunniteltua zometa-tiputusta ei voitu tänään toteuttaa. Lääkettä "käytetään lähes yksinomaan sairaaloissa mm. luustoperäisten syöpäsairauksien sekä muiden kasvainten aiheuttaman veren kalsiumpitoisuuden kohoamisen hoitoon."

Opin tänään, että rauta on niin tärkeä aine ihmisen fysiikalle, että maksa varastoi sitä talteen. Sitä voi jemmaantua liikaa. En tiedä, onko minulla jo maksa pullollaan vai onko kyse ennaltaehkäisystä, mutta minua kupataan ensi keskiviikkona Meikussa. Leikki leikkinä, mutta minulta otetaan ihan oikeasti verta. Sitä ei panna talteen. Veren poistamisella vähennetään ferritiinivarastoa.

Minulla saattaa olla virus, koska minua hieman yskittää. Tämän asian varmistamiseksi minulta otettiin nielusta kaksi näytettä. Tuttu juttu, ensin suolavettä vasempaan sieraimeen ja perään letku, nieluun saakka. Sitten sama oikeasta sieraimesta.

Olen tyytyväinen, että lääkäri suhtautui vakavasti, kun kerroin selkävaivoistani. Minulle tehdään lähete kuvaukseen.

Silmissäni ja suussani saattaa olla lievää käänteishyljintää. Minun täytyy alkaa käyttää silmätippoja ja   ottaa edelleen Mykostatin-lääkettä suuhuni muutaman kerran päivässä.

Puhalluskokeiden perusteella keuhkoni ovat paremmassa kunnossa kuin ennen siirteen saamista.

Kerroin lääkärille, että minua väsyttää, jos puuhailen jotakin intensiivisesti muutaman tunnin. Kuulosti siltä, että tämä ei ole ihme saamieni hoitojen jälkeen.

Kevään osapäivätyö on hyvä koeponnistus. Saan kokeilla mitä jaksan.

Yksi oleellinen tieto puuttuu. Kantasolunäytetulokset eivät olleet vielä käytettävissä. Ne saadaan ensi viikolla. Lääkäri soittaa, jos on aihetta.

Tapasin Meikussa potilaskaverini, joka oli minua ennen hematologin pakeilla. Hänellä oli jäännöstautia kantasolusiirron jälkeen ja hänelle aloitettiin sytostaattihoidot uudestaan. Oli mukava nähdä, että hän on hyvää vauhtia toipumassa.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Olen tainnut saada jonkun örkin

Eilen oli hyvä meininki, mutta tänään pitää hissutella.

Olen saanut jonkun pöpön. Se on varmaan sama, josta vaimoni on toipumassa. Yskittää. Tuntuu putkessa. Kuumetta ei ole. Hiukan väsyttää. Eilinen menokin saattaa ramasta.

Tauti on sitkeä ja voi nostaa kuumetta. Jos lämpöni nousee yli 38 asteen, minun on lähdettävä Meikun poliklinikalle. Luultavasti saan siinä tapauksessa antibioottikuurin, ihan varmuuden vuoksi. Ei pystytä selvittämään nopeasti, onko kyse viruksesta vai bakteerista.

Pysyttelen kotosalla. Menemisiä on jo peruttu. Asioilla pitää kuitenkin käydä.

Jos on huono onni, yskiminen johtuu käänteishyljinnästä, mikä on huono juttu keuhkoissa. Veikkaan kuitenkin pöpöä, mutta täysin varma ei voi olla. Luulin taannoisen ihottumani johtuvan influenssarokotuksesta, mutta kyse olikin käänteishyljinnästä.

Paastoan jumppahommista.

Kun on mennyt hyvin, tulee ehkä perusteeton tunne siitä, että kyllä tässä pärjäillään. Ajattelin ettei vieraallamme ollut ja vaimoni sairastama pöpö tartukaan minuun, mutta taisin olla väärässä. En ole rautaa, vaikka hyvin jakselenkin.

Etsin netistä tietoja yskän ja kantasolusiirteen mahdollisesta yhteydestä. Löysin Duodecimin tuoreen artikkelin kantasolusiirteisiin liittyvistä käänteishyljintäoireista.   Artikkelissa sanotaan, että "Keuhkojen oireet ovat kroonisen käänteishyljinnän vakavimpia ilmenemismuotoja." Tiistaiset puhaltelut tuntuivat sujuvan niin hyvin, että tästä ei liene kysymys. 

Taistelu ei ole vielä ohi, koska artikkelin mukaan krooniset käänteishyljintäoireet voivat ilmaantua vuosienkin jälkeen siirteen saamisesta. 

Huomenna tapaan hematologin ja saan varmaan kuulla äskeisten kokeiden tuloksista. 

On mukavaa olla elossa. Hyvinkin voi käydä. Nyt tuntuu tärkeältä maalata. Olen tänäänkin etsinyt parempaa värisointua. 




keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Iloinen päivä

Lämpimät naistenpäiväterveiset kaikille päivänsankareille alla olevan väriluonnoksen voimin!


Tämä on ollut onnellinen päivä. Menin Pasilaan etuajassa. Kävin viettämässä luppoaikaa työtovereitteni seurassa koululla. Sitten siirryin kadun toiselle puolelle Terveystaloon, jossa neuvottelimme HR:n edustajan, lääkärin ja pomoni kanssa. Oli oikein hyvähenkinen kohtaaminen.

Etenemisvaihtoehdot tarkentuivat sekä kevään että syksyn suhteen. Sain jo alustavan lukujärjestyksen  lukuvuoden viimeiselle jaksolle. Minulla olisi opetusta yhteensä kymmenen tuntia kolmena päivänä viikossa. Hyvältä tuntuu.

Kuulin että koululla on eläkeinfopalaveri kahdelta iltapäivällä. Palasimme koululle ja vietin taas aikaa kollegojen parissa.

Vastaanotto oli oikein lämmin. Työkaverit ovat todella tärkeä viiteryhmä elämässä.

Julkisuudessa on puhuttu, että niin sanottu superkarttuma (4,5 %) jää pois eläkejärjestelmästä. Minä en tiennyt, että sitä siirtymäajan ratkaisu, joka ei ilmeisesti poikkea suurestikaan vaikutukseltaan edeltäjästään. Jos ei ota eläkettä vastaan, kun tulee eläkeikään ja työsuhde jatkuu katkeamattomana, tulevaa eläkettä kartuttaa lykkäyskorotus. Jokainen lisäkuukausi kartuttaa eläkettä 0,4 prosenttia. Vuoden lisäaika tuottaa siten yhteensä 4,8 prosentin lisäyksen karttuneeseen eläkkeeseen. Voi olla, että tämä koskee vain tiettyjä ikäluokkia.

Osa-aikaeläke korvautuu osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä. Työntekijä voi ottaa  eläkkeestä ulos 25 tai 50 prosenttia sen jälkeen, kun on täyttänyt 61 vuotta. Tämä eläke on kuitenkin alennettu 4,8 prosenttia varhennusvuotta kohden. Kuulimme, että tästä huolimatta voi jatkaa töissä täyspäiväisesti. Eläke ja työ ovat riippumattomia toisistaan.



Kävin paluumatkalla tutkimassa valmiskehyksiä Itiksessä. Ostin kuvassa kokeilukappaleet Prismasta, Clas Ohlsonilta ja Stockalta. Valmiskehyksiä on paljon tarjolla, mutta monet ovat rimpuloita. Nämä kappaleet tuntuvat lujilta, ainakin kun ovat vielä paketissa. Mieleeni tuli, että tarvittaessa niitä voisi lujittaa liimaamalla jonkin levyn selkäpuolelle. Ohlsonilla on paljon vaihtoehtoja ja siellä myydään myös paspiksia yksittäin. Stockan kehykset tuntuvat erityisen lupaavilta.

Tämä voisi olla välivaihe matkallani kehyksien tekemiseen.

Tuntui hyvältä olla työpaikalla.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Meilahdessa

Aamulla menin kakkoskerrokseen kliinisen fysiologian laboratorioon. Meikun pääovesta tullaan muuten kolmanteen kerrokseen. KLF on tornin pohjoispuolella olevassa matalassa rakennuksessa.

Ensin tehtiin spirometria. Hengitin putken läpi. Nenässä oli nipsu. Putki oli avonainen, mutta kytketty kyljestä johonkin laitteeseen. Sitten palkeet täyteen, nopea puhallus ulos ja päälle keuhkojen sinnittely niin tyhjiksi kuin onnistuu. Jossakin vaiheessa piti pidätellä hengitystä. Tulos näkyi käyränä ruudulla. Operaatio uudistettiin useita kertoja, kunnes saatiin riittävä määrä tarpeeksi samanlaisia käyriä.

Sitten hengitin Ventoline-inhalaattoria ja siirryin käytävään noin varttitunniksi. Sen jälkeen ensimmäisen kaltainen operaatiosarja toistettiin.

Hoitaja oli pidättyväinen. Ei juuri puhunut muuta kuin mikä oli välttämätöntä. Hoiti hommansa.

Kysyin häneltä, mikä on keuhkojeni tilavuus. Ennen kuin hän ehti vastata, mieleeni alkoi jostakin nousta määrä 4,5 litraa. Kai se on ollut keuhkojeni tilavuus joskus ennen. Sama oli lukema nytkin.

Siirryin taas käytävään odottamaan. Sitten minut kutsuttiin toiseen huoneeseen diffuusiokapasiteettitutkimusta varten.  Tällä hoitajalla oli sama sukunimi kuin minulla ja siitä juttu lähtikin mukavasti kulkemaan. Hän oli hyvin ystävällinen ja seurallinen. En ole sukua hänen miehelleen.

Tällä kertaa puhaltelin äskeisen tapaisen sarjan pullomaisen esineen esineen kautta johonkin laitteeseen. Kun äsken tutkittiin putkistoani, nyt selvitettiin, miten happi siirtyy verenkiertoon. Taas syntyi käppyröitä. Välillä pidettiin neljän minuutin tauko ja sitten uusi kierros. Käyrät tuntuivat olevan linjassa spirometriatulosten kanssa.

Luulen, että keuhkoni ovat kunnossa.

Sitten siirryin Kolmiosairaalan päiväpolille odottamaan kantasolunäytteen ottamista. Minut kutsuttiin toimenpidehuoneeseen suunnilleen silloin kuin pitikin. Huoneessa oli hoitaja, laboratorioihminen, seniorilääkäri ja erikoistuva lääkäri. Huoneessa oli koko operaation ajan oikein mukava tunnelma. Huumoriakin viljeltiin. Minä olin seurueen ainut mies.

Tällä kertaa kyseessä oli paitsi toimenpide myös opetustapahtuma. Valitsin ottopaikaksi ylärinnan. Erikoistuva piikitti puudutusaineen ja alkoi poraushommiin meisselimäisen instrumentin avulla. Hän ei onnistunut saamaan näytettä. Ei ehkä raaskinut painaa riittävästi eikä päässyt tarpeeksi syvälle. Jossakin alkuvaiheen aikana seniorilääkäri teki jotakin poikkeuksellista. Hän piti käsiään vasemman käteni päällä. Taisi olla puudutuspiikityksen aikana. Halusi selvästi rauhoittaa minua. Tämä tuntuu yleensä kuuluvat hoitajien hommiin. Hoitaja kommentoi asiaa. Lääkäri oli vienyt hänen hommansa. Sanoin, että oikea käteni on vielä vapaana.

Erikoistuva luovutti poraushomman seniorille. Tämä hoitikin asian kokenein ottein valmiiksi. Näytteen imeminen luuytimestä voi tuntua ikävältä. Nyt se ei tuntunut ollenkaan. Kommentoin, että ylhäältä tuntuu vähemmän kuin lonkasta. Lääkärin mukaan alipaine tuntuu vähemmän isommassa luussa.

Seuraava rasti oli kolmoskerroksen labrassa. Minua vanhempi ukko piti minulle seuraa odotustilassa Kopissa hoitaja alkoi ottaa verinäytettä vasemman käteni taipeesta. Ei onnistunut, vaikka hän käänteli neulaa reiässä. Seuraava yritys tehtiin oikeasta käsitaipeestani. Yhtä huono onni. Seuraava neula etsi verta vasemmasta kämmenselästäni. Ei onnea. Hoitaja pyysi toisen hoitajan jatkamaan. Tämä päätyi kokeilemaan oikean käteni ranteen ja kyynärpään puolivälistä. Hoitajat tekivät yhteistyötä. Verta alkoi tulla ja riitti muutamaan putkiloon, mutta sitten lähde alkoi ehtyä. Tuli kumminkin vielä sen verran, että hoitajat arvelivat tavaran jakamalla riittävän.

Perästä kuuluu sanoi torventekijä.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Unelma

Minulle on alkanut hahmottua ajatus siitä, mitä voisin tehdä isona.

Olen ajatellut, että voisin kehystää itse maalaukseni. Mieleeni on jopa tullut, että voisin eläkeläisenä mennä ilmaiseksi apuriksi johonkin kehystämöön ja oppia siten, miten homma tehdään.

Joskus olen myös ajatellut, että voisin tehdä puusta taide-esineitä. Olenhan oikeastaan puusepän poika. Isäni opetti aikoinaan monia aineita, mutta hänen leipälajinsa oli puutyön opetus.

En ole synnynnäinen nikkari, mutta luulisin jotakin oppivani.

Löysin kerran Helsingin työväenopistosta kehystämiskurssin. Valitettavasti se oli täynnä. Sellaisia ei näytä pidettävän joka vuosi. Osallistuin kuitenkin paspiskurssille ja olihan sekin jotakin.

Myöhemmin löytyi Vantaan työväenopistosta raamituskurssi ja ilmoittauduimme sille vaimoni kanssa. Valitettavasti se jäi kesken syöpäni vuoksi.

Olen etsiskellyt asuntoa, johon kuuluisi verstas. Sellaisia ei näytä olevan myytävänä, ainakaan Turun seudulta, jota olemme harkinneet. Haluaisin isomman tilan kuin autotallin.

Amerikkalaisella monitoimimiehellä Jon Petersillä on hienot tilat ja koneet, tai ainakin siltä näyttää. Hän tekee kalusteita, videoita, tauluja, kehyksia ja mitä kaikkea. Hänellä on netissä satoja opetusvideoita, muun muassa kehystämisestä. Tässä on niistä yksi.

Maalaistalon hankkiminen ulkorakennuksineen olisi meille liian iso projekti.

Vaimoni on tehnyt mukavan löydön Turusta. Siellä on Linnan Paja, joka toimii Ilpoisten entisessä ostarissa. Paikka on tuttu. Olemme asuneet nuorena parina pari vuotta Ilpoisissa, aivan lähellä kyseistä ostaria.

Pajan esittely kuuluu näin: "Linnan Paja on Turun seudun puu- ja metalliteknisen käsityöyhdistys RY:n ylläpitämä on yksityinen TEE-SE-ITSE-verstas, joka tarjoaa puu- ja metallipajapalveluja kaikille itse värkkäämisestä kiinnostuneille". 

Kuukausitiketti Linnan Pajaan maksaa 85 euroa.

Voisin tehdä sarjan maalauksia ja käydä sitten Pajassa kehystämässä ne, tai päinvastoin. Kun oppisin kunnolla puuhommia, voisin luoda maalauksistani sekä itse suunnittelemistani kehyksistä kokonaistaideteoksia. Niitä olisi mukava viedä näyttelyihin. Ei tarvitsisi miettiä, miten esimerkiksi piirustukset saisi gallerian seinille nätisti esille eikä kehystyttää niitä valmiiksi.

Olisi kiva, jos olisi asunto, jossa olisi riittävästi tilaa maalaamiseen.

Kehittyyköhän tästä jotakin?

Elämäni kulkee kontrollista toiseen, mutta tähän suuntaan voisin pyrkiä niin kauan kuin päiviä suodaan.

Tunnun väsyvän muutaman tunnin ponnekkaan työskentelyn jälkeen, mutta hyvä näinkin. Tiedä, vaikka jaksaminen vielä tästä paraneekin.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Intensiivinen sessio



Olen innostunut edistymään öljypastelleerauksessa. Rupesin eilen tekemään teosta yhteen meiltä löytyneistä valmiskehyksistä.


Etsin pitkään mieluista väriyhdistelmää. Tein runsaasti luonnoksia. Löysin lupaavan teeman, mutta en onnistunut siirtämään valitsemaani siitä laajempaa teemaa paperille siten, että olisin ollut tyytyväinen.



Sitten aihe alkoi kehittyä. Teoksesta tuli erilainen kuin työstettäväksi valitsemani teema. Nopea tekeminen saa vauhdin näkymään tuloksessa. Kokonaisuus muovautui kuitenkin rauhalliseksi.






Leikkelin myös aiempia töitäni paspisvalmiiksi.


Mielestäni kehys sopii hyvin työhön. Valitettavasti kuva on epäterävä. Kuva on otettu siten, että lasi ei ole paikallaan, koska pinnassa näkyy muutoin heijastumia.



Viime päivien maalausrupeamani on ollut niin intensiivinen, että olin sen jälkeen aivan naatti. Tänään onkin lepopäivä. Päivällä oli ihastuttavan maaliskuinen sää. Kävin kävelemässä, myös jäällä.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Jännittävä viikko tulossa

Nyt on taas aika olla luulosairas. Yhdeksänkuukautiskontrollit lähenevät. Luusärky ovat yksi leukemian mahdollinen oire. Minulla on ollut keskiselkä kipeä viime aikoina. Muistaakseni olen aiemmin valittanut selkääni hematologille. Hän totesi, että se voi olla kulumaa. Särky on voimistunut. Kai se silti voi olla kulumaa.

Mielestäni varpaiden nivelten ei pitäisi tuntua miltään. Minulla on outoja tuntemuksia vasemman jalkani varvasnivelissä. Tunnetta on hankala kuvata. Nivelet tuntuvat jotenkin kuivilta. Olisi kiva, jos sellaista tunnetta ei olisi. Kai tämäkin voi olla vanhenemista.

Minulla on tullut sellainen kokemusperäinenkin mielikuva, että syövän hoidoista johtuvat oireet voivat olla melkein mitä vain. Voisivatkohan selkä- ja niveloireet olla käänteishyljintää?

Minut tutkitaan perusteellisesti ensi viikolla. Tiistai-aamuna minulta tutkitaan ensimmäiseksi keuhkot. Minulle tehdään spirometria ja diffuusiokapasiteettimittaus. Selvitetään keuhkojeni kapasiteettia ja hapen siirtymistä  verenkiertoon. Jos näissä ilmenee vikaa, kyse lienee käänteishyljinnästä. Mittaaja varmaan taas hokee kiihkeästi "Vielä! Vielä! Vielä! .... Vielä! saadakseen minut puhaltamaan äärimmilleni.

Minulta otetaan tiistaina myös luuydinnäyte. Se ei ole kivaa, mutta se on välttämätöntä. Jos oireeni johtuvat syövän äitymisestä, sen pitäisi ymmärtääkseni näkyä näytteessäni. Tuloksen kuulen perjantaina, jolloin tapaan hematologin.

Käyn myös verikokeessa.

Ehkäpä ensi viikon jälkeen minulla on taas tunne ihmeellisestä pelastumisesta. Silloin varmaan myös tiedän, palaanko töihin tänä keväänä. Keskiviikkona tapaan nimittäin työterveyslääkärini, pomoni ja HR:n edustajan. Palaverin jälkeen voinen kertoa hematologille,  mitä työpaikalla voidaan tehdä infektioriskin välttämiseksi. Työterveyslääkäri voi myös kertoa näkemyksensä mahdollisten toimenpiteiden välttämättömyydestä. Hienoa, että tällainen palaveri pidetään.

Perjantaina saan myös jonkun tiputuksen.


Muuten, taas esimerkki tämän päivän mainonnan mahdollisuuksista. Kun menin Facebook-sivulleni viedäkseni linkin tästä postauksesta, seinälläni oli jokin valokuvakehysmainos. Olen viime päivinä googlaillut kehyksiä maalauksiani varten.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Nyt on kivaa

Tein lisää öljypastellitöitä. On mukava tehdä jotakin uutta, joka kuitenkin polveutuu aiemmin tekemästäni.


Jätän maalausten ympärille noin sentin reunukset paspiksen laittamista varten. Kahden mitat ovat 13 x 13 senttiä ilman reunusta, joten sopivat Ikean halpiskehykseen (Ribba 5,99 €), jonka ulkomitat ovat 23 x 23 senttiä.

Lasitettu kehys suojaa tietenkin paremmin teosta, mutta maksaa enemmän. Ruiskutin pintaan fiksatiivia.


Kahden kooksi tuli epähuomiossa 13 x 14 senttiä.


Alustaviin puuhiin menee aikaa, kun mittailen ja teippailen paperipohjaa. Öljypastellit ovat nautittavan värikylläisiä. On mukava piirtää raaputtamalla. Tuntuma on oikein hyvä.

Nämä kännykkäkuvat eivät ole hääppöisiä. Hyvä että mennään kevättä kohti. Kun valo lisääntyy, voin ottaa kuvia paremmalla kameralla ja käyttää pitkää valotusaikaa.

Taidan kokeilla vielä paperin esimaalausta vesiväreillä.



torstai 2. maaliskuuta 2017

Oikeita pappahommia

Hessupappa on saanut tehdä oikeita pappahommia, kun meillä on ollutvieraana hieman alle nelivuotias pikkuneiti äitinsä kanssa.


Ollaan taiteiltu yhdessä neidin kanssa. Ollaan leikitty mamun nukkekodeilla. Ollaan leikitty myös junaa ja leipomista. Eniten murunen tuntui pitävän siitä, että pappa piirteli sormella kaikenlaista hänen toivomaansa hänen selkäänsä.


Taiteiluhommissamme sain tällaisen idean, jota aloin toteuttaa tänään iltapäivällä. Rajasin maalarinteipillä paperilta 13 x 13 sentin alueet ja viivasin sentin reunukset paspiksia varten.