Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 29. toukokuuta 2020

Kolme osoitetta Turussa

Muutin Turkuun opiskelemaan vuonna 1973. Asuin kaksi ensimmäistä lukuvuottani Vasaramäessä, joka on Kupittaan eteläpuolella oleva omakotialue. Rakennukset ovat suurelta osin perinteisiä puolitoistakerroksisia tyyppitaloja. Minulla oli käytössäni yksi huone Karpalotiellä olevan puolitoistakerroksisen talon yläkerrassa. Mukavuuksia edusti alakerrassa oleva vessa ilman suihkua. Opiskelupaikkaani kauppakorkeakouluun oli matkaa noin kaksi ja puoli kilometriä. Taisin taittaa matkan useimmiten jalan.

Seuraava osoitteeni oli Pellonperänkatu Ilpoisissa, joka on noin viiden kilometrin päässä keskustasta oleva lähiö. Tarkemmin sanoen kyseessä oli osoitteemme, koska asuin Ilpoisten yksiössä tuoreen vaimoni kanssa. Elintasoni oli noussut kahdessa suhteessa, koska yksiössä oli kerrostalon mukavuudet ja - kuten tapana on sanoa - kaksin aina kaunihimpi.

Kolmas osoitteeni Turussa on nykyinen kotimme Puutarhakadulla Turun keskustassa.

torstai 28. toukokuuta 2020

Korona ja politiikka

Suomessa poliitikot kuuntelevat asiantuntijoita ja tekevät sitten päätökset. Asiantuntijoiden kannan ja poliitikkojen päätöksen eroa voitaneen kutsua politiikan vaikutukseksi.

Poliitikkojen kantoihin vaikuttavat varmaankin ainakin ideologiat, asian merkitys omassa kannattajakunnassa ja tilanne. Päätöksen tekemiseen osallistuvien puolueiden kannoista hioutuu lopputulos, joka on kompromissi.

Kun kyseessä on koronan kaltainen vihollinen ja kansalaisten terveys, on vaikea sanoa, onko kuvattu päätöksentekotapa paras mahdollinen. Ainakin enemmistö katsoo hallituksen onnistuneen hyvin.
Minustakin Suomen linja tuntuu ainakin paremmalta kuin Ruotsin.

Elinkeinoministeri Lintilä toteaa Ylen verkkosivujen mukaan: "Pitäisin lähinnä absurdina sitä tilannetta, että meillä voi olla  [Helsingin]  Tuomiokirkon edessä terassi täynnä porukkaa, mutta sitten hallitus ilmoittaisi, että älkää menkö mökille."

Hallitus ei ole ehkä vielä päättänyt suositustaan mökkeilyyn kesäkuun alusta lähtien. Nyt voidaan pohtia, mihin Lintilä pyrkii. Jos arvioidaan asiaa myötäsukaisuusperiaatteen mukaan, hän ilmeisesti katsoo mökeillä käyminen olevan edullista kansalaisten terveyden näkökulmasta. Jos taas punnitaan asiaa kyynisesti, Lintilä pyrkii ehkä ajamaan kaksilla rattailla. Hallitus saattaa näyttää hänestä olevan päätymässä suosittelemaan yhä pidättäytymistä mökkeilystä, mutta ministeri haluaa osoittaa keskustan kannattajille, että maaseudun asiaa yritetään ajaa. Maaseutukunnille lienee edullista, että mökkiläiset tuovat niihin rahaa. Voi myös olla, että Lintilä pyrkii vaikuttamaan hallituksen päätökseen median kautta.

Lintilä toivoo, että suositus saataisiin jo ennen ensi maanantaita. Maanantai on ylihuomisen ylihuominen. Mistä tällainen kiire, kun kyse on muutamasta päivästä?

Lintilä muistuttaa myös, että matkailu ei ole missään vaiheessa ole ollut kielletty. Ministeri kuitenkin edustaa itse hallitusta, joka on suosituksen antanut.

Minun on mahdotonta tietää ministerin todellisia vaikuttimia. En osaa myöskään arvioida, miten itse toimisin hänen asemassaan.








keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Missä endorfiinihumala?

Minä olen luullut, että juoksija pääsee taivaaseen juoksun jälkeen, mutta googlaamalla selvisi, että sitä koetaankin liikuntarasituksen kestäessä pitkään. Hyvänolontunteen arvellaan johtuvan liikunnan vuoksi erittyvästä endorfiinihormoonista.

Olen ihmetellyt, miksi en ole tuntenut lenkin jälkeen mitään erityistä. Nyt se selvisi.

Juoksijan taivas -kokemuksen on myös arveltu johtuvan kehon omista kannabinoideista tai verenkierron häiriintymisestä suorituksen aikana.

Minulla ei ole nykyisen lenkkeilyharrastukseni ajalta kokemuksia moisesta euforiasta. Juokseminen sujuu välillä paremmin, välillä huonommin ja joskus siltä väliltä. Siinä kaikki.

Maratooneillako tällaisista elämyksistä nautitaan?

tiistai 26. toukokuuta 2020

Unilääkekierre

Kerroin maaliskuun lopun jutussani (Kontaktien välttäminen sujunut minulta huonosti) käynnistäni Trinitaksessa, jonka lääkäri määräsi minulle gerontosaurusannoksen unilääkkeitä. Aloin ottaa iltaisin puolitoista Stellaa, yhden Tenoxin ja yhden 4,5 milligramman Mirtazapinin. Annoksen suuruus hämmästytti minua.

Sovimme kuukauden päästä puhelimessa, että alan vähentää parin viikon päästä Stellaa ja/tai Tenoxia. En muista tarkoin, miten lääkäri ilmaisi asian. Pudotin Stellan yhteen pilleriin.

Asia mietitytti minua. Sain ystävälääkäriltä vinkin lääkäristä, joka on perehtynyt farmakologiaan ja voisi sopia minulle paremmin. Varasin hänelle ajan Pihlajalinnaan. Lääkäri tuntui pätevältä. Hän neuvoi minua ajamaan Tenoxin alas. Pudotin annoksen viikon päästä puolikkaaseen ja sitten neljäsosaan. Seuraava pudotus on nollaan. Lääkäri soittaa, kun olen ollut viikon käyttämättä Tenoxia.

Lääkkeillä on tunnetusti hyviä ja huonoja vaikutuksia. Yhteen käyttämääni lääkkeeseen liittyy virkistävä vaikutus ja luultavasti siksi joudun käyttämään unilääkkeitä. Kyseisen lääkkeen vaihtamista toiseen harkitaan.

Unilääkkeet vaikuttavat muistiin, ja ilmeisesti kaikki tai ainakin useat lääkkeet vaikuttavat myös toisiinsa. Yhteisvaikutus saa minut olemaan huolissani, vaivaako minua jokin muu sairaus.

Kunpa pääsisin irti unilääkkeistä.

maanantai 25. toukokuuta 2020

Parvekerymsteerausta


Sekä olo- että makuuhuoneemme on saanut jatkeekseen kesätilan. Asuntomme on aikoinaan yhdistetty kahdesta asunnosta, joten meillä on kaksi parveketta. Nyt kummatkin on lasitettu.


Meillä parvekkeiden toiminnot jakautuvat luontevasti. Lounaan puolella on oleskeluparveke ja koillisen tavaravarasto.

Pohdiskelin äskettäin artikkelissani Kukkaihminen, voisiko kukista tulla vaimoni ja minun yhteinen harrastus.

Nyt vaikuttaa siltä, että hankimme kukat ja parvekekalusteet yhdessä, mutta vaimoni hoitaa kasvimme. Näin on selvintä. Kasteleminen ei suju kaksituumaisesti.



Hankimme tänään ristikon kuvassa näkyvän parvekkeen päätyyn. Ostimme myös kolmesta modulista koostuvan parvekesohvan, joka tulee kuvassa olevien kukkien kohdalle, kaksi tuolia sekä kaksi vierekkäin asetettavaa pöytää. Meillä on sopiva hylly köynnöskukkien ruukuille. Tarvitsemme niille vielä laatikon. Pakkaukset odottavat vielä purkamista olohuoneessa.




perjantai 22. toukokuuta 2020

Päivämies-artikkelini "Miten usko tuli sukuuni?", "Katoavan menneisyyden jäljillä Kannaksella" ja "Eläkeläisen työjärjestys"

Tässä linkkejä viime vuonna Päivämies-lehden blogisivuilla julkaistuihin artikkeleihin kesäkuusta syyskuuhun: 


Vanhoillislestadiolaisuudella on ollut merkittävä rooli suvussani sekä äitini että isäni puolella. Käsittelen tässä artikkelissa uskon tuloa sukuuni. 


Isäni alkuperäinen sukunimi on Kukko. Kuulun Kukkojen sukuseuran hallitukseen. Kyseinen seura teki viime kesänä matkan suvun juurille Viipurinläänin Pyhäjärvelle. Tämä artikkeli on reportaasi matkastamme. 


Pohdiskelen artikkelissa ajankäyttöäni eläkeläisenä. En halua olla enää kiireinen. Haluan kuitenkin tulla nähdyksi. 




torstai 21. toukokuuta 2020

Carstensin esikuva oli toinen kuumakalle - Michelangelo


Priamos Akilleuksen luona, 1794
Wikimedia Commons

Carstens ei uskonut oppimiseen rutiinityön avulla. Silti hän on taitava ja hänen töissään tekninen osaaminen yhdistyy järkiperäisyyteen. Hänellä sovelsi omia ankaria standardeja työhönsä, silti hänen teoksiinsa jäi ristiriitaisuutta. 

On helppo uskoa, että Carstensin esikuva oli Michelangelo, jonka hahmoja hänen maalaustensa henkilöt hätkähdyttävästi muistuttavat. Taisivat sitäpaitsi olla molemmat aika häkäpäitä luonteeltaan.

Väreistä Carstens ei juuri piitannut, mutta vastineeksi hänen työnsä ovat ilmaisuvoimaisia ja niissä näkyy muodon mestarillinen hallinta. 

Hänen hahmonsa ovat määrätietoisen tarmokkaita. Teoksia leimaa elegisen levollinen suuruus. Romantikko hän ei ollut, mutta hänen töissään voi tunnistaa häivähdyksen romantiikan melankoliaa.


Tämä artikkeli on julkaistu 20. lokakuuta 2010 blogissani Taidehistoriaa ja muutakin havinaa

tiistai 19. toukokuuta 2020

Outo lasku

Vuokrasimme Ranskassa ollessamme auton päiväksi ystäviemme kanssa. Olin tavanomaisen huoleton, enkä laittanut tositetta talteen. En muista, millä maksoin laskun. En ole löytänyt tapahtumaa pankkitili- enkä luottokorttitiedoistani. Olen saattanut maksaa vuokran myös käteisellä.

Minulle tapahtui pieni vahinko, kun olimme palauttamassa autoa parkkihalliin. Auton kylkeen tuli pieniä jälkiä betonitolpasta. Kävin myöhemmin Herzin toimistossa mainitsemassa asiasta. "Ei ongelmaa". Kyseessä oli full insurance.

Meille on tullut myöhemmin kotiin lasku Ranskan Herziltä. En osaa päätellä englanninkielisestä tekstistä, mistä on kyse.

Päättäisinkö lanttia heittämällä, maksanko vai enkö maksa?

maanantai 18. toukokuuta 2020

Carstens ei nöyristele

Hän otti aiheensa antiikista. Ehkä johtui hänen luonteestaan, että moni hänen
töistään jäi keskeneräiseksi ja valmiita hän hukkasi.

Yllä oikealla olevan hahmon liike on kauniin tasapainoinen. Figuuri on 
lihaksikkaan sopusuhtainen antiikin hengessä. 

Taiteilijan ote on jykevän karu. Klassismia!


Tämä artikkeli on julkaistu aikaisemmin Taidehistoriaa ja muuta havinaa 
-blogissani 16. lokakuuta 2010. 

perjantai 15. toukokuuta 2020

Kauhun hetkiä

Olen painiskellut viikon verran saadakseni uuden Macbookini käyttööni. Olen soittanut useita kertoja Apple-tukeen. En voi ymmärtää, miksi käyttäjätunnusjärjestelmän pitää olla näin monimutkainen.

Apuna on käytetty välillä vaimoni Macbookia ja välillä Android-kännykkääni.

Kun soitin maanantaina tukeen, keskustelu päätyi siihen, että minun pitää odottaa 24 tuntia saadakseni viestin karanteenini pituudesta (yksi tai kaksi päivää). Sitä ei tullut.

Soitin keskiviikkona uudestaan tukeen. Käynnistyi uusi 24 tunnin odotus. Viestiä ei tullut. Näiden odotusten aikana en ole saanut käyttää Applen palveluja lukuun ottamatta niin sanottua forgot-sivua. iCloud- sähköpostistani ei oltu sanottu mitään. Niinpä käytin sitä.

Viestiä ei tullut.

Soitin tänään Apple-tukeen. Kun tarkistin tilanteeni ohjeiden mukaan forgot-toiminnolla, järjestelmä kertoi minulle, että minun pitää odottaa 12 päivää, jonka jälkeen salasanani voidaan nollata.

Minulla on ollut aikaisemmin kaksi Macbookia. Järjestelmän avainnipputoiminto on muistanut salasanani ja minun on tarvinnut antaa vain ensimmäinen. En ole tullut koskaan paneutuneeksi Macbookin tunnushierarkiaan.

Olen söhlännyt ja tunaroinut näissä yhteistyöhetkissä Applen tukihenkilöiden kanssa. Tänään selvisi, että en olisi näiden karanteenieni aikana saanut käyttää iCloud-sähköpostianikaan. Vaikutti siltä, että en voisi käyttää sitä myöskään alkavan 12 päivän karanteenin aikana. Asiakaspalvelija hermostui lopulta ja puhelu piti lopettaa.

Menin käymään Varimportissa, josta olin ostanut uuden koneeni. Siellä kokeiltiin viimeksi luomaani koneen salasanaa ja se toimi. iCloudin salasana onnistuttiin kaivamaan vaimoni koneen avainnipusta.
Minua kehotettiin jatkamaan Apple-tuen kanssa.

Kun soitin, langalle sattui sama kärsivällinen kaveri, jonka kanssa olin jutellut aikaisemminkin tällä viikolla. Hän lupasi välittää palautteeni edellisestä tukihenkilöstä. Apple on toki nauhoittanut kaikki puhelut. Tämä tukihenkilö ohjasi kärsivällisesti minut lukemattomien salasanautelujen kautta tietojen palauttamiseen. En ymmärrä miten kukaan osaa vastata näihin oikein ilman tukea.

Järjestelmä laittoi minut vaihtamaan laitesalasanani vielä session lopussa. Sitten se kysyi sitä uudestaan. En edes muista, kumpi viimeksi mainituista toimi.

Tukihenkilö opasti minua myös tietojen palauttamisessa. Ihmettelin, miksi siihen meni kovin lyhyt aika. Meidän piti vaimoni kanssa lähteä tässä vaiheessa asioille.

Palattuamme käynnistin jännittyneenä koneeni. Laitteen toiseksi viimeinen salasana toimi. Onnistuin myös kirjautumaan iCloudiin. Hajonneesta koneesta pelastetu tiedot eivät olleet siirtyneet.

Olen saanut koneen käyttööni, ja 12 päivän karanteeni vältettiin.

Android kännykkääni on tämän viikon aikana tullut tällaisia ilmoituksia: Sync for iCloud Mail XX min sitten. Tilin heikki.honkala(miukumauku)icloud.com tunnistautuminen ...

Olen aikoinaan yrittänyt saada iCloudia toimimaan Android-kännykälläni ja asentanut sitä varten kaksi Sync for iCloud -ohjelmaa ilman tulosta. Sekö lähettää noita mystisiä viestejä? Vaikuttavatko ne karanteenini pituuteen? Vaikuttaako vaimoni Macbookin käyttö siihen?

Minulla on ollut kafkamainen olo. Pieni ihminen taistelee suuren Applen algoritmeja vastaan.

Kirjoitan tätä postaustani uudella koneellani.

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Kukkaihminen

Kukkaihminen tuo mieleen henkilön, joka rakastaa kukkien kauneutta ja hoivaa omaa tarhaansa sisällä tai ulkona tai sekä-että jatkuvasti kastellen ja karsien.

Minä en ole ollut kukkaihminen, mutta voisiko minusta tulla sellainen?

Meillä on nykyisessä asunnossamme pitkä parveke, joka antaa lounaaseen. Nyt se myös lasitettu.

Olemme käyneet vaimoni kanssa kukkatarhoissa ja ostaneet ruukkukukkia. Vaimoni sai niitä myös äitienpäivälahjaksi. Olemme myös suunnitelleet ristikkoa parvekkeen päätyyn kannattelemaan köynnöksiä.

Minä olen halunnut olla mukana asiassa, mutta en kuitenkaan ole. On jatkuvasti olevinaan muuta puuhaa. En tule huolehtineeksi kastelusta.

Pitääkö kukkaihmiseksi syntyä vai onko ryhtyminen mahdollista?

Kukat voisivat olla yhteinen harrastus, mutta en saa itsestäni selvää.

tiistai 12. toukokuuta 2020

Hävetti

Jatkoin eilen läppäriongelmani ratkaisemista Apple-tuen avulla. Nyt kumppaninani ole eri henkilö. Hän jaksoi selvittää kärsivällisesti asiaa kanssani. Lopulta hänen täytyi todeta, että Applen järjestelmä laittaa minut nyt karanteeniin. Ei hän näin asiaa ilmaissut, mutta minun pitäisi saada 24 tunnin kuluttua (ei ole vielä tullut) viesti, jossa kerrotaan, pitääkö minun vielä odottaa yhden päivän ajan vai kaksi päivää.

Kun karanteeni on ohi, Apple uskoo, että kännykkäni on oikean henkilön hallussa ja yhteistyötä voidaan jatkaa.

Hajamielinen ihminen ja tämän päivän tietotekniikka ei ole toimiva yhdistelmä, ainakaan tässä tapauksessa. Kun yritin ensimmäistä kertaa saada koneen käyttööni, laite kehotti minua antamaan salasanan tietokonetilille. En ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa, mutta annoin salasanan. Nyt tiedän sen tarkoittavan järjestelyä, jonka avulla samaa laitetta voi käyttää eri henkilöt kukin omalla tilillään.

Sitten minulla meni sekaisin iCloudin ja Apple id:n salasanat. Eilisessä postauksessani väitin, ettei tunnusnumeroita tullut mihinkään. Istunnon jälkeen huomasin, että olin jotenkin onnistunut siirtämään kännykkäni viestit uuteen kansioon, joten tunnusnumeroviestit eivät tulleet näkyviin. Niitä oli useita.

Tunsin voimakasta häpeää. Nyt se on jo mennyt ohi. Olen sellainen inhimillinen olento kuin olen. Ei minun tarvitsisi ripittäytyä täällä, mutta haluan asettaa Apple-tuen asiakaspalvelijoiden kyvyt oikeaan valoon. En voi kuin ihailla heidän pitkämielisyyttään kaltaiseni olennon tukena. Toivottavasti saavat työnohjausta.

maanantai 11. toukokuuta 2020

Solmu ei ole auennut

Olen yrittänyt saada uutta läppäriäni käyttöön Apple-tuen avustuksella. Ensimmäisestä portista pääsin, mutta kun yritettiin jatkaa siten, että Applelta olisi pitänyt tulla viesti vaimoni läppäriin, hänen iPhoneensa tai minun Android-kännykkääni, ei tullut mihinkään.

Sitten kännykkääni onnistuttiin saamaan kaksi kertaa kuusinumeroinen tunnusluku ja annoin ne takuulla oikein kummallakin kerralla koneelle, mutta niitä ei hyväksytty.

Minun piti käydä välillä terveyskeskuksessa. Jostakin syystä asiakaspalvelijan ääni puuroutui kännykässäni. Ymmärsin, että minä saisin sähköpostiviestin, jonka avulla jatkettaisiin, mutta sellaista ei ole tullut.

Otan kohta uudestaan yhteyden. 

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Uusi läppärini on solmussa

Ostin uuden Macbookin vanhan rikkoutuneen tilalle perjantaina. Saan hyvän korvauksen kotivakuutuksesta.

Sain uuden koneeni solmuun heti alkajaisiksi. Syynä saattaa olla se, että olin vaihtanut iCloud-salasanani rikkoutumisen jälkeen. iCloudissa käytetään samaa tunnusta ja salasanaa kuin Macbookissa. Oletin, että muutettu on voimassa. Macbook ei pitänyt sitä oikeana, mutta antoi minun jatkaa jotenkin rajoitetusti. Minun piti vastata sellaisiinkin kysymyksiin, joiden sisältö oli minulle outo.

Minulla oli varmistuslevy kytkettynä koneeseen, mutta minua ei johdatettu vanhojen tietojen palauttamiseen.

Kun yritin taas alkaa käyttää läppäriäni, se alkoi käyttöönottoprosessin jotenkin uudestaan. Alkukierroksella olin antanut sormenjälkeni, mutta se ei toiminut. Nyt en tiedä, millä konsteilla saisin laitteen käyttöön.

Laite kertoi minulle, että Applekaan ei tiedä salasanaani.

Otan huomenna yhteyden Apple-tukeen.


perjantai 8. toukokuuta 2020

Koronakatse

Koronakatsetta ei ole. Keksin ilmauksen itse.

Kävin taas tänään tavanomaisella linnalenkilläni. Juoksin kotoa Ratapihankadulle, jatkoin Tukholmankatua ja sitten radanvieruspolkua eteenpäin. Linnan lähellä huomasin, että Linnakioski on avautunut. Kesä on tulossa. Linnakioskista saa ehkä kaupungin parhaat hampurilaiset.

Kiersin linnan ja pidin tauon yhdellä Linnanpuiston penkeistä. Palasin samaa reittiä takaisin. Väistin vastaantulijoita huolellisesti kuten näinä aikoina on syytä. Taisi olla eräs Hesarin kolumnisti, joka toivoi, että koronakaarroksia tehdessämme voisimme kohdata katseella väistettävän ja jopa nyökätä hänelle. Kaikki tämänpäiväiset vastaantulijat katsoivat tiukasti eteenpäin, vaikka tarjosin katsekontaktia.

Tavat eivät muutu yhden kolumnistin toiveesta. Tuskinpa Ranskassakaan ovat muuttuneet. Sielläkin  on tapana ollut katsoa suoraan eteenpäin eikä kuikuilla vastaantulijoita. Hassuahan se olisikin, kun vastaantulijoita riittää.

Ranskassa on kuitenkin yksi kaunis tapa, jota toivoisin tännekin. Kun siellä tullaan vastaan jotakuta muuta kulkijaa hiljaisella tai syrjäisellä tiellä tai kadulla, on tapana sanoa bonjour tai bonsoir ja vastata, jos naapuri ehtii ensin. Minusta tapa kertoo, että ei ole mitään hätää ja kumpikaan ei aio käydä kimppuun.

Kosmologin silmissä olemme teoriassa vain massatihentymiä kaarevassa avaruudessa. Ranskalaisen tavan mukainen tervehdys muukalaisten kohdatessa kertoo jotakin ihmisyydestämme.

keskiviikko 6. toukokuuta 2020

MOT:n keskenään ristiriitaiset ilmastonmuutosohjelmat

"Jokainen" meistä pitää itseään medialukutaitoisena. Meidän pitäisi jaksaa jatkuvasti olla varuillamme median äärellä ja miettiä toimittajien mahdollisia agendoja. Ei ole helppo laji.

Olen jo kirjoittanut MOT:n äskettäisestä ohjelmasta Ilmastoepäilyn kylväjät. Siinä haastatellaan sekä aiheeseen kriittisesti että myönteisesti suhtautuvia. En keksi parempia nimityksille näille leireille. Otsikko toki kertoo toimittajan ilmeisen näkemyksen asiasta.

Olen nyt katsonut MOT:n kaksi aikaisempaa ohjelmaa samasta aiheesta. Niissä agenda on täysin vastakkainen. Ohjelmat Ilmastogate ja Ilmastokatastrofi peruutettu esitettiin vuonna 2010. Jälkimmäisestä on ilmeisesti tullut myös päivitetty versio vuonna 2018. Jälkimmäinen katsomani oli luultavasti alkuperäinen versio. Molemmissa on paljon samaa aineistoa. Asiantuntijoina on käytetty vain aiheeseen kriittisesti suhtautuvia. Jommassakummassa sanottiin, että ohjelmaan oli pyydetty haastattelua myös Petteri Taalakselta, mutta tämä oli kieltäytynyt. Hänen näkemyksensä olisi varmaankin poikennut linjasta. Hän toimi kyseisten ohjelmien esitysaikana Ilmatieteen laitoksen pääjohtajana ja on nyt Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) pääsihteeri.

Vanhoissa MOT:n ohjelmissa ilmostonmuutosuhkaa todellisena pitävät leimataan lähes rikollisiksi. Näin ajattelevia kutsutaan halveksivasti lätkäjengiksi surullisen kuuluisan jääkiekkomailagraafin mukaan. Vaikutusvaltaisen MIT-yliopiston edustaja heittää epäilyksen, että "lätkäjengin" tutkijat ja jotkut muut tahot tienaavat rahaa kannoillaan. Tästä heitosta on ilmeisesti tehty totuus. Jommassakummassa esitettiin "lätkäjengin" jäsenten toisilleen lähettämiksi sanottuja tyrmistyttäviä viestejä. Ne kielivät manipuloinnista.

En osaa sanoa, ovatko MOT:n vanhat ohjelmat lähteitä taitavasti valikoiden tehtyä propagandaa vai ansiokasta tutkivaa journalismia. Ainakin ne saivat minut hämmennyksen valtaan.

Vanhin pojistani tiesi, että vanhojen ohjelmien tuottajana toimi Matti Virtanen, joka julkaisi viime vuonna ilmastokriitisen teoksen Ilmastopaniikki: Hoito-opas.

Ihmettelen, mikä on toimittajan, tuottajan ja Ylen linjan rooli näiden ohjelmien teossa.

Tiedän, että myös termistä "ilmastokriitikko" väännetään kättä.

Viimeisimmässä ohjelmassa haastateltu ilmastokriittisen Ilmastofoorumin edustaja Simo Ruoho väitti, että IPPC:n tutkimukset ovat sinänsä luotettavia, mutta että raportit ovat poliittisesti vinoutuneita.

Ruoho on suorittanut syventävät opinnot astronomiassa ja opettajan tutkinnon. Virtasella on maisteriopinnot maantieteessä.

Olen yhä etsijä. Yritän saada selvää, miten mielikuvani ilmastonmuutosuhasta syntyvät.

Toivon sydämmestäni, että denialistit ja skeptikot ovat oikeassa. 

tiistai 5. toukokuuta 2020

Jos miehet osaisivat puhua ...

Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut jossakin teoksistaan sarkastisesti jotenkin, että jos miehet oppisivat puhumaan, kaikki maailman ongelmat ratkeaisivat.


Stereotypia mykistä miehistä pitää varmasti ainakin osittain paikkansa. Minulle syntyi aikoinaan poikakirjoja ja sarjakuvia lukiessani ihannekuva neuvokkaasta miehestä, joka ratkaisee tyynenä isotkin ongelmat.

Minun lapsuudessani ei Tex Willer ilmestynyt ainakaan Suomessa, mutta tämä sarjakuvahahmo lienee täydellinen esimerkki lajityypistä. Korkeajännitys-lehdessä veistetään huumoria ja tapetaan samalla vihollisia. Poikakirjoissa tapahtumat eivät olleet yleensä väkivaltaisia, mutta mielentyyneys ja toiminnallien nokkeluus oli arvossaan.  

Olin lapsuudessani partiolainen. Liikkeen perustaja, buurisodassa toiminut sotasankari, kenraalimajuri Baden-Powell, kirjoitti aikoinaan pienen tiedusteluoppaan, josta tuli menestys ja joka johti partioliikkeen perustamiseen. Sanasta partio tuo mieleen pienen joukon poliiseja tai sotilaita. Partiossa minäkin sain osallistua muun muassa reippaaseen leirielämään, mikä olikin hienoa. Jälkeenpäin olen ihmetellyt yhtä partioliikkeen slogania: Mitä mukavampaa, sen epämukavampaa, ja mitä epämukavampaa, sen mukavampaa. Virke on oikeastaan järjetön, mutta sen tarkoituksena oli mahdollisesti valmentaa poikia myöhäisempään armeija-aikaan ja perinteiseen miehekkyyteen.

Meitä miehiä saatetaan muistuttaa tunteiden ilmaisemisen tärkeydestä. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota neuvotun ikään, kun odottaa tuloksia. Millaisessa maailmassa asianomainen on kasvanut.

Tunteiden ilmaiseminen onnistuu toki muullakin tavoin, mutta puhumalla asiat selviävät - jos selviävät.

Kannattaa puhua - aikuisen oikeasti.


maanantai 4. toukokuuta 2020

Teoreettisen kuivakka Mengs

Mengs Parnasus
Mengs, Parnassus, Wikimedia Commons
Saksankielisellä alueella oltiin jo varhain toteuttamassa klassismin ideoita. Kaksi hahmoa nousee yli muiden, teoreetikko Anton Raphael Mengs (1728-79) ja raivopää Asmus Jakob Carstens (1954-98).


Omakuva
Wikimedia Commons

 Mengs oli taitava maalari, mutta hänen työssään korostui liiaksi älyllisyys ja "oikein" maalaaminen. Hän sommitteli maalauksensa laskelmallisen perusteellisesti ja lisäsi niihin elementtejä yksi kerrallaan. Henkilöt näyttävät kovin siisteiltä ja elottomilta.

Mengsin taiteessa näkyy klassismin ohella vielä barokin vaikutus. Valitettavasti hän ei saa näistä rakennettua ansiokasta synteesiä vaan nämä piirteet jäävät erillisíksi. Hänen barokistaankin puuttuu elämä. Hänen esikuviaan olivat Raphael, Corregio ja Tizian. 

Johann Joachim Winckelmann
1755 jälkeen
Wikimedia Commons 

Mengs maalasi Parnassuksen (yllä) vuosisadan puolivälissä. Henkilöt ovat kuin posliinihahmoja piirongin päälle asetettuina. Vasemmalla olevan tanssijaparin liike on hurja, mutta näyttää pikkupatsaiden viereen asetetulta mekaaniselta lelulta, joka on vedetty ja päästettynä vauhtiin.

Ankaraa tekstiä Mengsistä, mutta sokerit tulevat pohjalta. Mengs oli erinomainen muotokuvamaalari, kuten oheinen omakuva ja Winckelmannin muotokuva osoittavat. Niissä on luonnetta ja eloa.

Winckelmann oli arkeologi ja hänellä sanotaan olleen merkittävä vaikutus uusklassismin syntyyn.


Tämä artikkeli on julkaistu 9.10.2010 blogissa Taidehistoriaa ja muuta havinaa. 



perjantai 1. toukokuuta 2020

Hyvin vastenmielinen ilmiö

Eilisiltainen Ulkolinja (Näkymättömät työntekijät) kertoi asiasta, josta minulla ei ollut aavistustakaan.

Suuret amerikkalaiset teknologiajätit - kuten Google ja Facebook - teettävät aliahankkijoiden kautta työtä pahimmillaan lähes palkatta. Työ on ainakin osittain hyvin yksitoikkoista tai raakuuksien näkemiselle altistavaa. Tekoäly ei vielä pysty hoitamaan näitä asioita luotettavasti. Alipalkatut ihmiset tavallaan kouluttavat tekoälyä.  He näytävät tekevän sen käyttöliittymältään yksinkertaiselta vaikuttavilla sovelluksilla, joka muokkaa algorimeja. Palkkaus voi olla huonoimmillaan kymmeniä senttejä tunnissa.

Kaarinan tammilehtoa


Järjestely toimii siten, että työntekijät eivät pääse työsuhteeseen työn alkuperäisen käyttäjän kanssa. Mallin on mahdollisesti luonut Figure Eight (aik. Dolores Lab), joka näyttää toimivan yrityskaupan jälkeen nimellä appen. Figure Eightin pomo Lukas Biewald on kehuskellut, miten ihminen voidaan palkata töihin kymmeneksi minuutiksi ja potkaista sitten ulos.

Biewaldia haastatellaan ohjelmassa. Tapahtumaa vartioi yrityksen viestintäjohtaja. Kun heiltä kysytään mikrotyöntekijöiden työolosuhteista, tapaaminen loppuu lyhyeen.

Esimerkkitapauksina on kaupassa työskentelevä mies ja avustusta saava yksinhuoltajanainen, jotka hankkivat mikrotyön avulla lisäansiota. Muuta sivutyötä ei ole saatavissa.

Dokumenttiin yritettiin saada haastatteluja mikrotyötä teettäviltä suuryrityksiltä. Nämä kieltäytyivät. Jotkut ilmoittivat korulausein, kuinka tärkeää työntekijöiden hyvinvointi heille on. Työsuhteisille saattaa ollakin.

Näiden mikrotyöläisten työpanos on yheiskunnalle hyvin tärkeä, koska he siivoavat netistä pois vihapuhetta, pornoa ja väkivaltamateriaalia. Samalla he kuitenkin altistuvat itse tällaiselle aineistolle.
Esimerkkeinä aineiston vakivaltaisuudesta äärimmillään kerrotaan videoista, joista yhdessä nainen poltetaan elävältä ja muissa silvotaan ihmisiä. Tällaisten näkeminen aiheuttaa traumoja.

En voi käsittää, miten tuollaista materiaalia synnytetään. Ovatko ne aitoja vai keinotekoisia? Toivottavasti jälkimmäisiä.

Tämän dokumentin näkeminen aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Minä kirjoitan tätä artikkelia Googlen omistaman Bloggerin alustalle. Kun olen julkaissut juttuni, linkitän sen etusivulleni Facebookiin.

Ulkolinja kuvaa olevansa kansainvälistä journalismia. Tähän dokumenttiin Yle on varmasti ostanut oikeudet. Se tuli eilen suorana ja on yhä nähtävissä Areenassa. Dokkarin sisältö on hyvin luotettavan tuntuista. Onko sanoma kuitenkin jotenkin värittynyt?

Amerikkalaisilla tietotekniikkajättiläisillä on suunnattoman paljon valtaa. On hyvin vaikea tulla toimeen ilman heidän ohjelmiaan. Jos yrittäisin boikotoida niitä, se ei tuntuisi missään ja minä en voisi tehdä sitä, mitä haluan.

Nettiä siivotaan saastasta mikrotyönä lasten ja meidän kaikkien suojelemiseksi. Jätit teettävät työn äärimmäisen halvalla, koska se on mahdollista, ja saavat suuremmat voitot.