Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Seniori Looks


 Yöpuku: Lidl. Väritys miehekäs. Villasukat Roomatar-Anskun lahjaksi neulomat. Lukulasit: malli "tusina". 

Lapsuudenkodissani käytettiin kokoyöpukua, joka on minulla yhä mieluinen valinta. On mukava nukkua kunnolla puettuna. Jos ovikello soi, asu sopii oven avaukseen. Jos tulipalo syttyy, on edes jotakin kunnollista päällä. Nuoret miehet taitavat nykyään käyttää boksereita tai pikkukalsareita. 

Yösukkien parimäärä vaihtelee. Joskus ollut kolmet, ehkä jopa neljät. Tällä kertaa yksi ohut pari villasukkien alla. Tosin viime aikoina jalat tuntuneet harvoin kylmiltä. 

tiistai 29. syyskuuta 2020

Onko voitontavoittelu yrityksen ainoa tehtävä?

Osakeyhtiölain mukaan Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.

Muitakin tavoitteita voi siis olla, jos sellaisia määritellään perustamissopimukseen liitettävässä yhtiöjärjestyksessä. En usko tällaisen olevan tavallista. 

Voitontavoittelun reunaehtojen säätäminen on yhteiskunnan eli kansanedustajien tehtävä.

Tällä hetkellä yhteiskuntavastuu on brändäyselementti, jonka on toki syytä olla todellinen (vrt. viherpesu). 

Yritys voi esimerkiksi tukea paikallista kulttuuri- tai urheilutoimintaa, jos haluaa miellyttää asiakkaitaan ja työntekijöitään, mutta sen ei ole pakko. 

Yhtiön osakekurssin nouseminen rinnastuu voittoon. Saneeraustoimet voivat vahvistaa kurssia. Jämsän tapauksessa saattoi olla kyse tämän tavoittelusta. 





maanantai 28. syyskuuta 2020

Sanatonta ja sanallista viestintää

Kihupyhää on vietetty suojeluspyhimyksen muistoksi Karjalassa . Siitä kehittyi markkinapäivä, joka veti väkeä muualtakin. Se oli siten oiva päivä nuorille tutustua toisiinsa. 

Naimaikäinen neito laittoi kihupyhän viettoon lähtiessään tyhjän puukontupen uumalleen selkäpuolelle. Se nuorimies, jota halusi lähestyä tositarkoituksin, sujautti puukkonsa tuohon tuppeen. 

Myöhemmin hän lähti - kenties puhemiehen kanssa - neidon kotiin ottamaan selvää, miten hänen aikeeseensa suhtaudutaan. 

Jos puukko oli isketty oveen, se oli merkki vesiperästä, joten ei kannattanut koputtaa. 

Puukko on työväline ja sellaisina voitaneen pitää myös rukkasia, jotka ovat myös viesti kosinnan epäonnistumisesta. 

Jos sinkkunainen kosii miestä karkauspäivänä, mikä ilmeisesti pidetään tällaiseen soveliaana aikana, hän saattaa saada hamekankaan, mikä sisältää saman viestin kuin puukko ovessa tai rukkaset. 

Käsittääkseni isoisoäitini kodissa viestittiin tällaisessa tilanteessa sanallisesti. Tuleva isoisoisäni oli tullut Vuohelaiselle eräs talon tyttäristä mielessään. Tämä hanke ei kuitenkaan syystä tai toisesta edennyt aiotusti. Vaihtoehdoksi ajateltiin kuitenkin nuorempaa siskoa, joka yhden tarinaversion mukaan vastasi ovenraosta ja toisen mukaan uunin takaa tai viereltä, että hän ei lähde noin tummalle. 

Mieli kuitenkin muuttui, ja Laatokan vesillä päivettynyt kosiomies sai morsiaimen. Tämän mielenmuutoksen seurauksena minä voin olla tässä tätä tarinaa naputtelemassa. 

Kun rukkaset pannaan naulaan, ei olla kosiotoimissa vaan päivän työt lopetetaan. 

perjantai 25. syyskuuta 2020

Oli kuin olisi tehnyt mieli tappaa

 


Neliö on vaikea pohja. Toistaiseksi tuo on minusta pysynyt koossa.

On tuntunut kuin sisälläni olisi räjähdysaltis lataus. Kerran, kun sattui, mieleeni tuli sana kuin laukaus. Se ei ollut teko, mutta tunsin, että pystyisin tappamaan, jos olisi pakko. Sukulaiseni ovat joutuneet tappohommiin ja tulleet tapetuiksi. Nuo ovat olleet ainoat vaihtoehdot rintamalla.


Ensimmäisen kerran jälkeen tulisi rauhallinen raukeus. Se on tehty. Hiljainen syyllisyys äityisi myöhemmin.

Luominen purkaa agressiota. Katsotaan mihin tämä tie vie.

torstai 24. syyskuuta 2020

Pukkilan kartano

 


Kun harhailimme eilen kohti Vanhalinnan linnavuorta, poikkesimme Pukkilan kartanolla Piikkiössä. 











keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Liedon Vanhalinnan linnavuorella

 


Vierailimme eilen Liedon Vanhalinnan linnavuorella, joka kohoaa jylhänä peltojen keskeltä. Vanhalinnan kartanon läheltä pääsee portaita pitkin laelle. 



 Vuori on toiminut lähikyläläisten pakopaikkana. 


Veden korkeus kivikaudella


Aurajoki



Kivikaudella paikalla on täytynyt olla vain pienehkö luoto. Rautakaudella vuorelle on mahdollisesti tehty varustuksia. Paikan merkitys on vähentynyt, kun Turun linna rakennettiin. 







Vajarakennuksessa oli kaksi ikivanhaa traktoria. 





tiistai 22. syyskuuta 2020

Vaativa persoonallisuus

 Tässä on Mielenterveystalon sivuilta löytyvä kuvaus vaativasta persoonallisuudesta (F 60.5): 

Tästä persoonallisuushäiriöstä kärsivällä on korostunut järjestyksen, täydellisyyden ja kontrollin tarve joustavuuden, avoimuuden ja tehokkuuden kustannuksella. Henkilö on ylitunnollinen ja joustamaton moraalisissa ja arvoihin liittyvissä asioissa, keskittyy korosteisesti yksityiskohtiin, sääntöihin ja aikatauluihin ja omistautuu työlle harrastusten ja ystävyyssuhteiden kustannuksella. Vaativat ihmiset ovat myös usein omistautuneet työlleen.

Vaativat piirteet johtavat usein uupumiseen varsinkin elämänmuutosten ja stressitilanteiden yhteydessä. Muutokset työpaikalla tai tavallista tiukemmat aikataulut uuvuttavat herkästi vaativasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän. Tästä saattaa seurata masennusta tai ahdistuneisuutta. Ihmisen vanhetessa saattaa käydä niin, että voimavarat eivät enää, toisin kuin nuorempana, riitä täyttämään yliviritettyjä vaatimuksia. Tästä saattaa seurata oireilua, jota on vaikea saada hallintaan.

Vaativille persoonallisuuksille ovat usein helpoimpia sellaiset ympäristöt, jotka sallivat tai jopa tukevat sääntöihin suuntautuneisuutta ja täydellisyyden tavoittelua.

Sekä vaativasta persoonallisuudesta että pakko-oireisesta häiriöstä käytetään ICD10-luokitussa tunnussta F 60.5. Wikipedia rinnastaa vaativan persoonallisuuden ja pakko-oireisen persoonallisuushäiriön. Luin kuitenkin jostakin, että nämä eivät tarkoittaisi samaa. Harmi että en enää löydä kyseistä lähdettä. Käsittääkseni samalla henkilöllä - kuten minulla - voi olla molemmat. 

Olen ollut kuvatun kaltainen perfektionisti ainakin yhdessä elämäni vaiheessa, kun jouduin pitämään työpaikastani kiinni kynsin ja hampain. En halunnut ansioluettelooni lyhyttä työsuhdetta, joka olisi ollut  hankala työnhaussa. Minulla oli jo yksi sellainen. Sen kanssa vielä tulin toimeen, mutta toinen olisi ollut liikaa. 

Olin vastuussa kuukausiraportoinnista kahteen päämajaan ja sieltä ketjussa ylöspäin. Raporttia ei saanut suoraan kirjanpidosta vaan sen luvut piti johtaa erityisen keskeneräisten töiden ohjelman ja jaksotusten avulla. Ruohonjuuritasolla oli kiire suurin, koska sieltä prosessi alkoi. Lähetin tuotokseni yön tunteina faxilla eteenpäin. Tein jaksotukset aivan turhan tarkoin. 

Tuolloin lapseni eivät minua juuri nähneet kuin väsyneenä sunnuntaisin. Myöhemmin väsähdin aivan yllä olevan käsikirjoituksen mukaisesti. Se oli varmasti seurausta myös lisäopinnoista, joita olin suorittanut päästäkseni 90-luvun lamassa takaisin vihreälle oksalle. 

Sain avun uudessa tilanteessa ja ihan hyvin kävi lopulta silloinkin. 





maanantai 21. syyskuuta 2020

Jungin arkkityypit

Psykiatri Carl Gustav Jung on luonut luokittelun arkkityypeistä, jotka luonnehtivat erilaisia persoonallissuuksia. Näitä tyyppejä on löydettävissä ihmiskunnan ikivanhoista myyteistä ja tarinoista. 

Nämä tyypit ovat:

  1. Ruler
  2. Creator/Artist
  3. Sage
  4. Innocent
  5. Explorer/Seeker
  6. Rebel
  7. Hero
  8. Wizard
  9. Jester
  10. Everyman
  11. Lover
  12. Caregiver
Suomeksi tyypit voisivat olla jotakin tällaista:

  1. Hallitsija
  2. Luoja, taiteilija
  3. Tietäjä, viisas
  4. Viaton, lapsi
  5. Etsijä, tutkimusmatkailija
  6. Vallankumouksellinen
  7. Sankari
  8. Velho
  9. Veijari, kujeilija
  10. Tavis, tavan ihminen
  11. Rakastaja
  12. Hoivaaja, äiti

Luulen, ettemme me edusta puhtaita arkkityyppejä vaan olemme jonkinlaisia seoksia. Tähän viittaa minusta Jungin pääarkkityyppien typologia: varjo, persoona, anima, animus ja itse. 

Varjo on minän vastakohta, joka sisältää asioita, jotka kuuluvat henkilön persoonaan, mutta joita hän ei itse tunnista. Persoona on minä ja vallitsevan ulkomaailman välinen kompromissa, jolla ihminen suojelee itseään. Anima on feminiininen kuva miehen psyykessä. Animus on puolestaan maskuliininen kuva naisen psyykessä. Itse on kokonaispsyyken ydin, itseys. Se sisältää myös tiedostamattoman. 

Kuten arvata saattaa, verkosta löytyy testejä, joilla voit määrittää oman arkkityyppisi. Tein niistä yhden, jonka tyypitys perustuu 48 kysymykseen. 

Testin perusteella olen etsijä/tutkimusmatkailija. Tämä tulos vastaa omaakin käsitystäni. 

Etsijä/tutkimusmatkailija pähkinänkuoressa:
  • Elämän päämäärä: Paremman elämän löytäminen
  • Pelot: Mukautuminen, vangiksi joutuminen
  • Ongelmatilanteeseen reagoiminen: Pakene
  • Elämäntehtävä: Olla uskollinen korkeammalle itselle
  • Henkilökohtaiset vahvuudet: Itsenäisyys, kunnianhimo, identiteetti, laajempi potentiaali
  • Henkilökohtaiset riskit: Kyvyttömyys sitoutua, jatkuvat pettymykset, vieraantuminen ja yksinäisyys. 
Koen, että Turkuun muuttaminen paransi elämäämme. Tällä hetkellä en tunnista, miten nykyistä tilannetta voisi parantaa. Parempi elämä on kuoleman tuolla puolella. Henkilökohtainen vapaus on minulle hyvin tärkeää. Toimin epätavanomaisesti, kun en ollut tyytyväinen kahden kurssini arvosanoihin. Tein valituksen, mutta en kokenut saavuttavani sillä mitään hyödyllistä. Koin vain asemani huonontuneen ja oman sitoutumiseni vähentyneen. En hahmota testin antamaa elmäntehtävääni "olla uskollinen korkeammalle itselleni". Ehkä en ole tunnistanut tiedotamatontani. Etsin sitä. Olen äärimmäisen itsenäinen. Olen kuitenkin riippuvainen palautteesta. Olen hyvin paljon yksin joko kaksin tai yksin. Vaimoni ja minä olemme kaksin kotona ja puuhailemme omiamme. Jos jäisin leskeksi, tuntisin todennäköisesti itseni hyvin yksinäiseksi. 

Minua varoitetaan mahdottoman tavoittelusta ja perfektionismista. Jälkimmäisen taipumuksen tiedostan hyvin, 

Päämääräni voisi olla pikemmin tiedostamattoman kuin paremman elämän löytäminen. Jälkimmäinen voisi olla sitä seuraava tavoite. 


perjantai 18. syyskuuta 2020

Sotapäälliköt ja taisteluissa kuolleet

Olen kuunnellut historioitsija Antony Beevorin teosta Toinen maailmansota. Beevor kuvailee tapahtumia sekä makro- että mikro-näkökulmista eikä kaunistele niitä millään tavoin. Sota näyttäytyy kauhistuttavana kärsimyksenä, ja ihmisluonnon raadollisuus ja julmuus puistattavat. 

Niitä henkiin jääneitä sotilaita, jotka ovat menestyneet, on tapana palkita kunniamerkein, ylennyksin ja muunlaisin huomionosoituksin. 

Ihmettelen, miten suuria joukkoja johtavat upseerit pystyvät toimimaan äärimmäisissä tilanteissa. Miten he pystyvät ajattelemaan kirkkaasti ja unohtamaan tappiot? Mitkä asiat heitä motivoivat?

Ylimmän sotilasjohdon yläpuolella on poliittinen johto, joka antaa yleiset suuntaviivat. Poliittinen johto luo paineen edistyä ja kärttää sotilasjohdolta tuloksia. Pahimmillaan se saattaa sotkea asioita. Brittikenraalit joutuivat sietämään poukkoilevaa Churchilliä ja hänen loputtomia ideoitaan. 

Toisen maailmansodan lopussa Stalinille oli tärkeää, että Neuvostoliiton joukot ehtivät ensimmäisenä Berliiniin. Liittoutuneita tällainen symbolinen tapahtuma ei juuri kiinnostanut.  

Suntyi kahden marsalkan joukkojen välinen kilpajuoksu, joka sai hirveitä muotoja. Stalin motivoi joukkoja antamalla niille luvan raiskata. Uhrien määräksi on arvioitu noin kolme miljoonaa naista ja tyttöä. Esimiehet eivät useinkaan puuttuneet tapahtumien kulkuun. Joku eversti saattoi jopa asettua raiskausjonoon odottamaan vuoroaan. 

Sodasta on jalous kaukana. Tykkituli ja pommituksen tappavat omia joukkoja. Vankeja ja mieleltään järkkyneitä teloitetaan. Siviilejä kuolee pommituksissa. Sotilaat ryöstelevät ja tuhoavat omaisuutta. Merkityksettömien kohteiden valtaukset saattavat aiheuttaa suuria miestappioita. Haavoittuneita jätetään kuolemaan tai murskataan panssarivaunujen telaketjujen alle. 

Muistan, kuinka kauan sitten eräs veteraani kertoi minulle kiskobussissa jostakin operaatiosta palaavista suomalaisista sotilaista. Heitä luultiin vihollisiksi ja tappioita tuli. 

Kun liittoutuneet etenivät Italian saappaanvartta pohjoiseen, amerikkalainen kenraali Mark Clark halusi ehtiä ensimmäisenä Roomaan, jolla ei ollut sotilaallista merkitystä ja jota ei puolustettu. Tämän seurauksena Saksan 10. armeija onnistui luiskahtamaan Trasimenen linjan yli ja liittymään Saksan muuhun armeijaan. 

Saksalaiset käyttivät hirvittävää keinoa vihollisen joukkojen tuhoamiseen. He saattoivat piirittää suurta joukkoa sotilaita ja antaa heidän kuolla nälkään. Tällainen yritys oli myös Leningradin piiritys, jossa uhreina olivat ensisijaisesti siviilit. 

Korkea-arvoisten mitalien myöntämisen perusteissa voidaan mainita ansioina muun muassa esimerkillisyys, peikkeuksellinen rohkeus, tärkeiden tavoitteiden saavuttaminen, operaation onnistuminen, uhraus tai vaaran kohtaaminen. 

Kun upseerit punnitsevat vaihtoehtoisia toimintatapoje, he ehkä ajattelevat isänmaan etua, esivallan käskyjä ja odotuksia, mahdollisia tappioita, omaa mainetta ja tulevaisuutta ja kenties päätöksen merkitystä omille läheisisille. Heidät saatettaisiin jälkeenpäin erottaa ja jopa teloittaa. 

Taisteluissa avautuu ja sulkeutuu tilaisuuksia, joita voidaan käyttää tai olla käyttämättä. Jos johtaja ei tartu tilaisuuteen, häntä voidaan moittia toimimattomuudesta ja miehistö saattaa turhautua. Jos upseerilla on karismaa, hän osaa kannustaa joukkonsa hyökkäykseen, vaikka tietää, että kaikki eivät palaa. 

Urho Kekkonen on hämmästellyt päämajan operaatioista vastanneen kenraali Airon tyyneyttä, Airo oli Mannerheimin lähin mies. Airo kommentoi sanottua ohjelmassa Vaikeneva kenraali A.F. Airo. Kenraalin mukaan hermostuneisuus olisi tarttunut alaisiin ja näistä aina rintamalle saakka. 

Ulkoisen uhan alla maa tarvitsee päteviä upseereja johtamaan uhkaa torjuvia joukkoja. On sanottu, että jos maassa ei ole omaa armeijaa, siellä on jonkun muun armeija. Kylmäpäiset upseerit pystyvät toimimaan sekasortoisissa tilanteissa. Heidän neuvokkuutensa saattaa säästää myös ihmishenkiä. He joutuvat unohtamaan äsken päättyneen taistelun hinnan ja suuntaamaan katseensa eteenpäin. 

Äitini isä lepää sankarihaudassa Keski-Porin kirkon edustalla. Han kaatui talvisodan kolmanneksi viimeisenä päivänä Viipurinlahden taistelussa. Hän ei tietääkseni saanut yhtään mitalia. Hänen vaimonsa taisi saada jonkun sotaleskille jaettavan. Isoisäni oli rivimies ja teki ymmärtääkseni sen, mitä hänen odotettiin tekevän. Äitin nuorin sisko taitaa olla ainoa, jolla on vielä hänestä jokin mielikuva. 

Sotapäälliköt jäävät historiaan. Toivon myös, että sodissa henkensä menettäneiden ja muiden sodissa kärsineiden muisto saa elää. 


 






torstai 17. syyskuuta 2020

Lyhyesti virsi kaunis

 Lääkäri soitti. Verikokeen tulokset olivat hyvät. 

Vasen silmäni on kuiva, koska käytän sen viereiseen ihoon kortisonivoidetta. Silmätippoja pitää laittaa kuudesta kahdeksaan kertaa päivässä. Olen laittanut vain aamuisin ja iltaisin. 

Kyllä tämä tästä. 


Tilannekatsaus

Menin tänä aamuna sovitusti hematologian poliklinikalle Tyksin T-sairaalaan. Verikoe otettiin. Sitten tapasin tutun hematologin. Vaimo ei ollut päässyt osastolle, mutta tuli mukanani lääkärin huoneeseen. 

Rinnassa tuntuva kipu on ilmeisesti rasitusvamma. Sain sen hoitamiseen Burana-reseptin. 

Jos käsi tuntuu puutuneelta vielä kuukauden jälkeen, tehdään hermoratatutkimus. 

Silmää menen näyttämään silmälääkärille Tyksin A-sairaalaan tänään kahdelta. 

Lääkäri soittaa iltapäivällä verikoetuloksista. 

Jos rintakipu ei helpotu Buranalla, soitan hemapolille. 

Jos verikoetuloksissa ei näy mitään erityistä, saanen huokaista helpotuksesta. 

Jokin näissä oli lääkäriä mietityttänyt, kun otti minut nopeasti vastaan eikä käskenyt kääntyä terveyskeskuksen puoleen. 

On vaikea keksiä, miksi vasen silmäni vihloo valosta lähes sietämättömästi välillä ja välillä se on ihan normaali. No, silmälääkäri on spesialisti. Hän osannee selittää. 

Ei tunnu tässä vaiheessa, että kolmas syöpäkierros olisi alkanut.



keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Alkaako kolmas kierros?

Poikkeuksellisesti toinen postaus samana päivänä. Jätin soittopyynnön Tyksin hematologian poliklinikalle ja hoitaja soitti sitten. Kerroin hänelle oireistani. Hän sanoi juttelevanta hematologin kanssa.

Hoitaja soitti ja pyysi minut hemapolille huomisaamuna puoli yhdeksältä. Minulta otetaan verikoe, sitten odotetaan tuloksia ja niiden tultua tapaan hematologin. 

Hyvä, että asiaan tartutaan nopeasti.  


Edit. n. klo 16.10:

Luultavasti rinnassa oleva kipu johtuu puolukoiden poimimisesta. 

Kummallisia oireita

 Joudun olemaan enimmäkseen vuoteessa. Puolukat odottavat perkaamista. Käyn varmaan kohta kokeilemassa, onnistunko löytämään sopivan asennon siihen puuhaan. 

Oikean rintani sisällä on kipeä kohta. Ihan kuin rintalihas olisi jostakin kohtaa kiinni kiinni luussa tai jossakin muussa siten, että kohtaa kiristää. Kipua ei tunnu, kun olen selälläni. Jos olen seisaallaan tai istun, kipu riippuu asennostani. Oikean käden pitäminen koholla helpottaa. 

Edellisen lisäksi oikean käteni alareuna on jotenkin puutunut kyynärpäästä ranteeseen ja myös pikkusormessa. Ihan kuin nahan sisällä olisi puinen lista. Tunnetta ei juuri huomaa ellei kohdilla koske johonkin. 

Olen varmaan kertonut aikaisemmin, että minulla on saamastani kantasolusiirteestä johtuvaa käänteihyljintäoiretta iholla vasemman silmän vasemmalla puolella. Iho punottaa välillä voimakkaasti ja vasen silmä rähmii. Tähän yleensä auttaa hydrokortisonivoide, jota minulla onkin käytössäni. 

Nyt vasen silmäni on myös alkanut jotenkin vihloa, kun se altistuu valolle. Makaan nyt selälläni vuoteessani ja vasen silmäni hiukan kiukuttelee, kun vasemmalla olevasta ikkunasta tulee siihen harmaan taivaan valoa. 

Olen jättänyt soittopyynnön hematologian poliklinikalle. 

tiistai 15. syyskuuta 2020

Luova tuho

Taloustieteilijä Schumpeter on esittänyt ajatuksen luovasta tuhosta, joka johtuu innovaatioista. Kilpailutilanteessa ne yritykset, jotka osaavat parantaa tuottavuuttaan uusien keksintöjen avulla, selviävät voittajina markkinoilla. Ne, jotka takertuvat menneeseen, katoavat. 

Luova tuho aiheuttaa kipeitä tilanteita, koska moni menettää elinkeinonsa. Mielestäni yhteiskunnan tehtävänä on auttaa esimerkiksi koulutuksen avulla työnsä menettäneitä työllistymään uudelleen. 

Olin aikoinani amerikkalaisen Control Data Coporationin palveluksessa. Yritys valmisti hyvin tehokkaita tietokoneita ja tarjosi tietopalvelua omissa datakeskuksissaan, joita pystyi käyttämään puhelinverkon välityksellä. 

CDC on nykyään vain muisto menneestä. PC:t eli mikrotietokoneet valtasivat markkinat eikä yritys ollut varautunut tällaiseen uhkaan. Yrityksille oli mieluisampaa hankkia henkilökohtaisia tietokoneita, joista voi tehdä poistoja tai jotka voi maksaa kiinteinä veloituksina, kuin maksaa jonkun keskustietokoneen käytöstä. 

Maatilat tarvitsivat ennen vanhaan runsaasti työvoimaa. Traktorien ja puimureiden esiinmarssi pakotti monet hakeutumaan muihin töihin. 

Matkatoimistoja ja pankkikonttoreita ei ole enää paljoakaan, kiitos internetin. 

Luova tuho aiheuttaa suhdannevaihteluja, koska sopeutuminen uusiin tilanteisiin vie aikansa. 

Kaikki muutoksien alkusyy ei ole luova tuho. Esimerkiksi koronavirus ei ole innovaatio. Se kuitenkin saattaa yritykset tilanteeseen, josta heikoimmat putoavat. Myöskään ilmastonmuutos ei ole mielestäni luovaa tuhoa, mutta se aiheuttaa sellaista. Niille, jotka keksivät ilmastoystävällisiä ratkaisuja, avautuu uusia markkinoita. 

Neste aikoo lopettaa Naantalin jalostamonsa, joka on keskittynyt fossiilisten polttoaineiden tuotantoon. Näiden kysyntä on laskenut. Neste on kuitenkin saavuttanut merkittävän aseman uusiutuvien öljytuotteiden markkinoilla. 

Luova tuho tulee jatkossakin ravistelemaan markkinoita. Se on julmaa, mutta välttämätöntä. 





maanantai 14. syyskuuta 2020

Kaikkea sitä tulee mieleen


Kävin marjassa samassa paikassa kuin viimeksi. Sain pari ämpärillistä puolukkaa. 

Metsä on meditatiivinen paikka. Sen hiljaisuudessa on hyvä olla. Omat ajatuksen vaeltavat missä vaeltavat. 

Olin välillä hyvin läheisessä kontaktissa isänmaata, kun poimin pitkälläni. Sammaleinen alusta tuntui miellyttävältä. 

Mieleeni tuli, että kuoleminen tuntuisi hyvin luonnolliselta pitkällään metsässä maaten. Elämä laikkaisi ja ruumis alkaisi heti muuttua maaksi. Ajatus tuntui rauhoittavalta. Sellainen kuolema ei tunnu pelottavalta. 

Ei se hyvä olisi. Ruumiini voisi olla aika epämiellyttävässä kunnossa, kun se joskus löydettäisiin. Olin lähellä metsätietä, jolla ei juuri ole liikennettä. Se on tehty metsätyömaata varten. Näin kesällä laajalta alueelta kaadetut puut ladottuina metsätien päähän. Sittemmin ne on viety pois. 

Katoaminen olisi hyvin ahdistavaa läheisille ja ehkä muillekin. 

Ei metsässä makaaminen tuntuisi kauaa hyvältä. Aika pian tulisi vilu, eikä sammalvuodekaan kohta enää tuntuisi mukavalta alustalta. 

Mukava olla kotona omassa vuoteessa tätä kirjoittelemassa. 

perjantai 11. syyskuuta 2020

Ruskaa parvekkeella




Hankimme vaimoni kanssa parvekekukkia kesän alussa (Safiirihääköynnös 1.6.2020). Köynnöksille laitoimme kiipeilytelineen parvekkeen päätyyn.

Kuten alla oleva kuva kertoo, kiipeily ei kasvejamme juuri kiinnostanut. Kukat kuitenkin värehtivät ja joissakin lehdissä on hiukan ruskan punaa.









torstai 10. syyskuuta 2020

Syntyvyyden romahdus

Kalevan (HS, Muut lehdet 10.9.2020) mukaan suomen hedelmällisyysluku oli 1,87 vuonna 2010, mutta viime vuonna enää 1,35.

Wikipedian mukaan "Kokonaishedelmällisyysluku eli hedelmällisyysluku on lapsiluvun odote eli lapsimäärä, jonka naiset keskimäärin saavat elinaikanaan."

On myös uutisoitu, että syntyvyys on yhtä matalalla sekä maaseudulla että kaupungeissa.

Syntyvyyden negatiivisella kehityksellä on ikäviä seurauksia, joita kutsuttiin ennen ongelmiksi ja nykyään haasteiksi.

Kun lapsien määrä tietyllä alueella vähenee, joudutaan sulkemaan päiväkoteja, kouluja ja kenties kauppojakin. Jos uusia ei tarvitse perustaa muualle, mihin henkilökunta työllistyy?

Lääkkeeksi ilmastonmuutokseen tarjotaan usein syntyvyyden rajoittamista. Siksi joku saattaa olla ilahtunut Suomen hedelmällisyysluvun nopeasta laskusta.

Oion mutkia, mutta sanon kuitenkin, että lapset ovat maailman vanhin eläkejärjestelmä. Jos yhteiskunta ei huolehti vanhuksista, kuka sen tekee ellei lapset. Lapsilla ei tietääkseni kuitenkaan ole siihen lakisääteistä velvollisuutta.

Vakuutusperusteiset eläkejärjestelmätkin pohjautuvat taloudelliseen kasvuun. Eläkemaksuista kertyvät varat sijoitetaan osittain osakkeisiin. Näiden arvo  ja tuotot riippuvat taloudellisesta kehityksestä. Vanhemmastaan tai vanhemmistaan huolehtivien lastenkin on saatava tuloja jostakin.

Joillakin alueilla joudutaan sulkemaan päiväkoteja, kouluja ja kenties kauppojakin, koska lasten määrä vähenee. Näille paikkakunnille saatetaan haluta apua valtiolta, mutta sekin on riippuvainen verotuotoista, joiden suuruuteen vaikuttaa taloudellinen kehitys.

Pienen pääni mukaan syntyvyyden voimakas lasku johtaa taloudellisiin vaikeuksiin, työn vähenemiseen ja eläkkeiden pienenemiseen. Jotta talous kehittyisi laskevan syntyvyyden oloissa, ihmisten pitäisi ymmärtääkseni kuluttaa entistä enemmän ja se on ainakin osittain ympäristölle vahingollista.

Julkisuudessa on pohdiskeltu lapsiperheiden etuuksien merkitystä syntyvyyden kehitykselle. Varmaan niillä on vaikutusta, mutta ei ehkä ratkaisevaa.

Nyt joku kenties sanoo, että koko maailman syntyvyyden ei pitäisi kasvaa, koska resurssit ovat niukat ja ilmastonmuutos etenee. Kieltämättä tämä tuntuu ilkeältä ongelmalta (wicked problem). Siten kutsutaan ongelmia, joihin on hyvin vaikea ellei mahdotonta löytää ratkaisua.

Ajattelen, että aina kun maailmaan syntyy uusi ihminen, syntyy samalla yhdet aivot ratkaisemaan ongelmia. Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän neroja. Tämä tietysti kuulostaa naiivilta.

Tuntuu siltä, että sekä syntyvyyden nopea kohoaminen ja että sen väheneminen tuottavat ongelmia. Pitää muistaa myös, että kestää ainakin parikymmentä vuotta ennen kuin vastasyntynyt voi alkaa ottaa vastuuta.

Jos syntyvyys vähenee Suomessa samaa vauhtia, kansakunta lakkaa joskus olemasta. Se ei olisi ainutlaatuista, koska sellaista on tapahtunut ennenkin.

Taloudellinen kasvu on oikeastaan aika uusi asia. Ihmiskunta on elänyt pitkään olosuhteissa, joissa kasvua ei juuri ollut. Tiedämme, että useimmille elämä on ollut silloin todella karua. Sellaista ei kannata ihannoida, mutta se on ollut normaalia.

Minä olen luultavasti enemmän järki- kuin tunneihminen. Siksi tällaiset näkymät ahdistavat. Toivo auttaa ihmistä jaksamaan paremmin.

Kun järki on neuvoton, turvaudun uskoon, joka tosin on heikko.  Raamattu sanoo: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa." Tulkitsen tätä niin, että tämä on tehtävämme ja Jumala huolehtii lopusta. Ateisti pitää tätä järjettömänä, mutta olen heikko ja siksikin tarvitsen uskoa.

Kun eläkeläisenä ajattelen mennyttä elämää, lasten vanhempana oleminen tuntuu merkityksellisimmältä. Ihmiseloa ei voi kuitenkaan pitää instrumentaalisena siten, että lapset olisivat elämän ainoa tärkeä ulottuvuus.

"Tapahtukoon Sinun tahtosi."






keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Sienisaalista



Turun lentokentän eteläpuolella on Pomponrahkan luonnonsuojelualue. Olin eilen siellä poimimassa sieniä. Alueella on kallioita, soita ja tiheikköä. Siellä kulkiessa voisi luulla olevansa kaukana korvessa, mutta lentokoneiden ja aitojen äänet kertovat, että rintamailla ollaan.



Ensimmäisen kuvan sienet eivät esittelyjä kaipaa. Kahdessa seuraavassa kuvassa on vaaleita orakkaita (vai rusko-orakas?), joka on hyvä ruokasieni.

Pökkelökääpiä
 Pökkelökääpä kelpaa kuulemma neulatyynyksi.



Punaiset sienet lienevät punahaperoita, mutta taitavat olla - oululaisittain -eläskelpoisia.

Yksi kännykkäni linsseistä on vioittunut, joten kuvat ovat siitäkin syystä aika huonoja.

tiistai 8. syyskuuta 2020

Puolukoiden loppukäsittely


Jatkoin eilen puolukkasavottaa. Keräsin roskat pois ja laitoin sekä kypsät että raa'at sekaisin. Näytti kuin marjat olisivat kypsyneet hieman, vaikka ovat poimittuja. Onko sellainen mahdollista?


Sovelsin Marttojen hyytelöimisohjetta. Siinä kehoitetaan keittämään ensin 15 minuuttia, kokeilla hyytelöitymisastetta ja jatkaa tarvittaessa keittämistä vielä viidellä minuutilla.


Keitin saman tien 20 minuuttia. Marjoja oli kolme ja puoli litraa. Kaadoin joukoon yhden kilon sokeria.



Sain mielestäni aivan kelvollista hyytelöä. Laitoin tuotoksen neljään muovipurkkiin, joista kolme laitoin pakastimeen.








maanantai 7. syyskuuta 2020

Keskustan puoluekokous ahdisti

Seurasin suuren osan puolueen lauantaisesta kokouksesta, vaikka en ole sydämeltäni keskustalainen. Olen toki usein äänestänyt sen ehdokkaita. Kuulin lukuisia puheenjohtajaehdokkaiden kannatuspuheenvuoroja.

Mieleni kävi murheelliseksi, koska huoli ilmastonmuutoksesta loisti poissaolollaan. Aktiivikeskustalaisille ei tuota ongelmaa tunnu olevan olemassa. Joku totesi, että ensin ajetaan isänmaan etua, sitten puolueen ja kolmanneksi omaa. Honkonen loivensi siten, että kahden ensimmäisen jälkeen ei tule muuta.

Suomen Keskusta tuntuu olevan hyvin isänmaallinen puolue ja minullekin tämä maa on rakas. Minulle syntyi kuitenkin sellainen kuva, että oma maamme koetaan jotenkin irralliseksi muusta maailmasta. Tehtävänämme olisi jotenkin maksimoida oma hyötymme. Tähtäys ei näytä ulottuvan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Yhdessä kannatuspuheenvuorossa ilmastonmuutos nousi esiin. Puhuja vetosi lustotutkimukseen ja tuntui kyseenalaistavan koko ilmiön. Tämä kanta perustui varmaan joidenkin lustotutkijoiden ulostuloihin. Minäkin haluaisin tietää, mikä on lustotutkimuksen ja muun ilmastonmuutostutkimuksen suhde. Lähetin viestin eräälle Sitran sivuilta löytämälleni henkilölle, pyysin luotettavia aihetta käsitteleviä lähteitä. Lähetin myös Helsingin Sanomien toimitukseen usealle henkilölleehdotuksen teemaa koskevasta artikkelista. Yksi toimituspäälliköistä vastasi ja lupasi välittää pyynnön tiedetoimituksen esimiehelle.

Turpeentuotantoa puolustettiin. Ymmärrän vetoamisen omavaraisuuteen eli puolustusnäkökulmaan, mutta turve lienee kivihiiltäkin vahingollisempi energialähde. Ymmärrän myös hyvin, että turpeentuottajille on kohtuullista luoda tukijärjestelmin mahdollisuus vaihtaa alaa.

Kannatuspuheenvuoroja pitivät keskustan kentän edustajat. Kun heidän horisontistaan tuntuu puuttuvan ilmastonmuutosuhka, mitä voi valittu puheenjohtajisto tehdä asialle?

Minullakaan ei ole erityistä viisautta tässä asiassa. Mielestäni kuitenkin valtioiden pitäisi pystyä yhteistyöhön ilmaston edellyttämien toiminnan reunaehtojen määrittämisessä. IPCC yrittää tätä, mutta juuri kukaan ei tunnu kuuntelevan.

Kun kyseessä on puolue, joka on hallitusvastuussa ja haluaa varmasti jatkossakin kantaa vastuuta, on mielestäni hälyttävää, että se voisulkea silmänsä todellisuudelta näin tärkeässä asiassa. Minä ymmärrän hyvin aiheen haastavuuden, koska koronavirus rampauttaa taloutta, mutta ilmastonmuutoksen kanssa ei voi neuvotella.

Minä joudun luottamaan asiassa asiantuntijoihin. Sitra ottaa verkkosivustonsa perusteella asian vakavasti, joten minunkin on syytä tehdä niin. Myös IPCC on esittänyt vuonna 2018 vakavan huolensa asiasta.

Minä odottaisin keskustan kaltaisen merkittävän vaikuttajan näyttävän suuntaa asian ratkaisemiseksi.


perjantai 4. syyskuuta 2020

Kulmuni vai Saarikko?

Huomenna kuulemme, kenet Suomen Keskusta valitsee puheenjohtajakseen. Voin arvioida kandidaatteja vain mielikuvien ja satunnaisten tietojen perusteella. Valitsijat tuntevat heidät varmasti paremmin.

Kulmuni on vakuuttanut, että polttoaineiden verotusta ei nosteta. Kanta on ymmärrettävä, koska käsittääkseni puolueen kannattajat asuvat enimmäkseen maaseudulla, jossa on pitkät etäisyydet ja jossa asioita on hankala hoitaa ilman autoa. Ilmastonmuutoksen näkökulmasta korotus olisi mitä ilmeisemmin tarpeellinen, koska näin autoilu todennäköisesti vähenisi. 

Mielestäni Saarikko vaikuttaa Kulmunia vapautuneemmalta haastatteluissa. Hänen vastauksensa ei kuulosta etukäteen opetelluilta. Hän ei myöskään vaikutelmani mukaan yritä esiintyä jämäkältä, jota vaikutelmaa Kulmuni tuntuu tavoittelevan. Uskon, että Saarikko on näistä syistä parempi neuvottelija. 

Äskeisessä haastattelussa kolmelta pääkandidaatilta kysyttiin kantaa turpeen käyttöön. Kaikki tuntuivat enemmän tai vähennän kiemurtelevan. Honkonen osasi konkretisoida asiaa siten, että turpeen käytön vähentäminen lämmityksessä heijastuisi vastikkeiden korotuksina. Tämä oli informatiivista haastattelun seuraajalle.

Asia kuitenkin otetaan selvästi vakavasti keskustassakin, koska valtiovarainministeri Vanhanen on kertonut EU:n koronarahoja aiottavan käyttää turpeesta irtautumiseen. Tämä huojentavaa kuulla. 

Kulmuni tuntuu korostavan aluepolitiikkaa. Se onkin epäilemättä tärkeä asia keskustan kannattajille. 

Kuka tahansa puheenjohtajaksi valitaan, hän tulee luultavasti olemaan välikädessä äänestäjien ja ilmastonmuutoksen torjumisen tarpeellisuuden välillä. Lyhyen tähtäyksen edut taitavat painaa enemmän vaakakupeissa. Puheenjohtaja joutuu kuuntelemaan äänestäjiä ja puolueväkeä. 

Vaikuttaa siltä, että keskustan linja tulee olemaan puolueen ydinkannattajien mielen mukainen. 

Kuskustan puoluekokous kiinnostaa paljon enemmän kuin kokoomuksen vastaava, koska ensin mainitussa puolueen puheenjohtajaksi on vaihtoehtoja. 

Nämä ovat vain sivustaseuraajan pohdintoja. 


torstai 3. syyskuuta 2020

Peratako puolukat vai ...?


Kuten jo kerroin, poimin viime marjastusretkellä sekä puolukoita että mustikoita. Jälkimmäiset oli helppo perata. Poimi vain turhat pois. Onhan se toki pitkästyttävää hommaa.

Olin yrittänyt poimia puolukoita kypsiin keskittyen, mutta toki raakoja tuli mukaan. Yritin perata jälkimmäisiä pois, mutta huomasin vaikeaksi tehdä erottelua. Kai meidän kannattaa käyttää hyytelöimällä suunnilleen kaikki. Joudumme opettelemaan sen homman. Keittää pitää ja lisätä paljon sokeria. 

Onkohan parasta laittaa hyytelöt pakastimeen vai voisiko niitä säilöä toisin?