Panostaako pakkoruotsiin?

 

Kuva jorono Pixabaystä

Nimityksistä pakkoruotsi tai tvångssvenska eivät kaikki pidä, mutta varmaankin niitä käytetään niin kauan kuin läntisen naapurimme kielen opiskelu on pakollista peruskoulun suomenkielisille oppilaille. Ruotsinkielisiä velvoittaa puolestaan tvångsfinskan opiskelu. Jotenkin aggressiivisilta nämä nimitykset minustakin kuulostavat. 

Onko pakollisuus järkevää näissä yhteyksissä? Mene ja tiedä. 

Tarpeellisuutta voidaan arvioida tunneperäisten sekä yhteisön ja yksilön kannalta järkiperäisten tekijöiden kannalta. 

Itse suhtaudun myönteisesti ruotsin kieleen. Sukujuuristani löytyy ripaus ruotsinkielisyyttä, jopa pari kytköstä Ruotsiin. Geneettisesti merkitys on vähäinen, mutta minua ei olisi ilman noitakin juuria. 

Lastenlapsistani kolme kasvaa kaksikielisiksi. Suomen ja Ruotsin yhteinen historialla  on oma merkityksensä. Halutessani voin lukea ruotsinkielisiä lähteitä, mistä kiitos pakollisille opinnoille. Tapasimme vaimoni kanssa Tukholmassa, kun olimme molemmat siellä kesätöissä. Ruotsi on minulle erityinen.  

Kuva Laura Åkerblom Pixabaystä

Kuitenkin, jos Ruotsissa puhun jollekin paikalliselle svenskaa, hän kääntää helposti keskustelun englanniksi. Tämä on tulos vuosikausien opiskelusta. Tosin kesätöissä ollessani taitoni sujuvoitui, mutta ei pysyvästi. Opin, että "fika" tarkoittaa kahvittelua ja "gå bort" kuolemista. 

Myös suomenruotsalaisten kanssa puhun yleensä suomea, koska he osaavat sitä paljon paremmin kuin minä ruotsia. Kielen oppimisen kannalta olisi parempi, jos he jaksaisivat kuunnella tankkaamistani. 

Jos haluaa suomenkielisenä oppia kunnolla ruotsia, joutuu todella panostamaan harjoitteluun aikaa ja mieluiten oleskella pitkiä aikoja ruotsinkielisessä ympäristössä. Olisin aikoinaan päässyt Hankenille papereillani, mutta minun piti osallistua kirjalliseen kielikokeeseen, johon kompastuin. Mielestäni olisivat voineet minut ottaa. Olisin minä sen kielen oppinut. Ehkä he sovelsivat jotakin kiintiötä varjellakseen koulun kielisyyttä.  

Suomalaisista on ruotsinkielisiä noin viisi prosenttia. Useimmat osaavat suomea hyvin. Näin ollen palvelun välttämätön saaminen ruotsin kielellä koskee harvoja.  Tämä ei näin ollen ole painava peruste yleiselle pakkoruotsille. 

Suomen vienti Ruotsiin lienee kymmenisen prosenttia. Ruotsalaiset osaavat hyvin englantia. Työllistyäkseen harva tarvitsee oikeasti ruotsin kielen taitoa. Jotkut virat tosin sitä edellyttävät.

Minä en ole juuri tarvinnut ruotsia työurallani, mutta toisinkin olisi voinut käydä.  

Ainakin kieltenopettajat taitavat suositella useiden kielien opiskelua. Jonkin kielen suvereeni oppiminen ei käy tuosta noin. Kuinka moneen kieleen tavallisen talliaisen paukut yltävät? Kannattaisiko oppia kunnolla tämän päivän lingua franca eli englanti kuin osata useita kieliä huonosti?

Ruotsin kieltä saatetaan sanoa portiksi muihin kieliin. Tottakai indoeurooppalaisissa kielissä on samankaltaisuuksia, mutta mitä järkeä on panostaa paljon yhteen kieleen sillaksi muihin. Ruotsin kieleen kannattaa panostaa sen itsensä vuoksi, vaikka siksi, että pitää siitä, tai että symppaa Ruotsia.  

Kuva Clker-Free-Vector-Images Pixabaystä

Maailma muuttuu. Naapurin karhu tekee tuhojaan pitkän talviunen jälkeen. Suomi ja Ruotsi turvautuvat Natoon. Sen myötä pohjoismaisen puolustusyhteistyön merkitys korostuu. Kehittyy ehkä Nordic Fortress. Sellainen saattaa olla tarpeen siksikin, että Nato voi hajota. 

Pohjoismaat tuntuvat tarraavan toisiinsa, mikä johtuu tsaarin melskaamisesta. Olemmeko menossa kohti Kalmarin unionia?

"Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme suomalaisia." Tällaista kuuluu kumpujen yöstä. Emme ole skandinaaveja, emme ainakaan skandinaavien itsensä mielestä ja oikeassa he ovat.

Nykytilanteessa tuntuisi hyödylliseltä, jos mahdollisimman moni suomalainen osaisi puhua sujuvaa ruotsia. Se tuntuisi jotenkin yhdistävän meitä tiukemmin pohjoismaalaisuuteen. En tosin tiedä, vaikuttaisiko se samoin muiden pohjoismaiden kansalaisten näkökulmasta. 

Olkaamme siis pohjoismaalaisia (nordics) ja kukin omanmaalaisia tässä kehyksessä. Kielemme ei ole indoeurooppalainen, mikä on haaste. Pohjoismaiden pääministeritkin puhuivat englantia - ainakin julkisesti - kokoustaessaan äsken Helsingissä. Saattaa olla, että pohjoismainen linnoitus laajenee joskus myös balteilla. Englannilla yhteiskielenä on siten puolensa. Se tuo keskustelijat samalle viivalle. 

Miksikähän aluetta sitten kutsuttaisiin, jos Baltiakin liittyisi kerhoon? Koillismaat?

Kiva että olen saanut oppia ruotsia koulussa. Se vain tuntuu mukavalta, vaikka minulla ei juuri ole sille ollut käyttöä.