Minulla oli kova kuume ja tunsin, etten enää jaksaisi tällaista. Nyt voin jo paremmin. Lohdullista oli, että minä tunsin kokevani häivähdyksen Taivasta. Minulla oli ikävä Taivaaseen. Siirtyminen rajan tuolle puolelle tuntui melkein pikkujutulta. Tunsin itseni valmiiksi.
Tuo on lohdullista, koska usein kuoleman ajatus tuntuu ahdistavalta ja pelottavalta. Olenko minä nyt todella valmis ja niin edelleen.
Nyt ymmärrän, että Taivaan Isä tulee kuoleman hetkellä vastaan ja siirtää minut lempeästi rajan taakse. Vaikka syntini on lunastetut, syntisyyden tunne voi vaivata. Hän poistaa sellaisen ja johdattaa minut virvoittavien vetten ääreen lepäämään.
Lohdullista, että tunnet noin. Vaikka silti toki toivonkin sinulle vuosia laadukasta ja iloista elinaikaa! ~Memmuli~
VastaaPoistaKiitos Memmuli kannustuksesta.
PoistaHienoa kuulla, että voit paremmin!
VastaaPoistaKiitos viestistäsi Anne
PoistaNäinhän se on, että kun ihminen on oikeesti sairas. niin kyllä silloin on valmis kuolemaan. Muistan hyvin sen tunteen omasta sairaushistoriastani. Mulla oli ihan sama vaikka kuolisin, kun olo oli niin kurja, ettei selaisena olisi voinut elää. Mutta kun olo alkaa parantua, niin voi kuinka makealta taas elämä maistuu.
VastaaPoistaJoo, kyllä se elämänhalu liittyy varmaan kulloiseenkin vointiin.
VastaaPoistaKova taival on sulla ollut. Sitä seurailen ihan päivittäin. Huumoria tuntuu vielä kuitenkin piisaavaan. Ihmeellinen juttu että et ole vielä vaipunut masennuksen syövereihin. Kiva lukea sun blogia niin kamalasta aiheesta kuin se onkin! Taisteluasi kannustaen Leena
VastaaPoistaLämpimät kiitokset Leena viestistäsi. Se masennus olisikin rankka juttu tämän kaiken muun lisäksi.
PoistaHäivähdyksesi kantaa montaa, joka tänne eksyy. Ja monet kantavat sinua rukouksin.
VastaaPoistaKiitos sukulainen näkökulmastasi.
Poista