Sotapalvelusta Tilkassa, "Sipoon kirkko", maailman mahtajat Helsingissä 1975 ja poikamieskalsareiden hauta

Muistoja Mannerheimintieltä ja vähän muualtakin kautta vuosikymmenten

Rista, Eeva, valokuvaaja 1975 

Helsingin kaupunginmuseo

Jugoslavian presidentti Josip Broz Titoa viedään Helsigissä 1975

Jatkoa edelliseen tekstiini "Mikä ihmeen Tullinpuomi ja Töölön tulli". 

Vielä asiaa Töölön tullista. Alkuperäisen portin tienoilla on Ravintola Viisi Penniä, joka viittaa myös paikan historiaan. Kaupunkiin myytäviksi tuotavista tavaroista piti maksaa tullia. Jotakin ajoneuvoa vetävän oli pulitettava 1860-luvulla hopeakopeekan eli viisi hopeapenniä. Tästä syystä kyseistä tullauspaikkaa on kutsuttu myös viiden pennin tulliksi. 

Tätini asui joskus 60-luvulla jossakin mainituista Meilahden aravakerrostaloista. Sisareni muisteli päässeensä siellä ensimmäistä kertaa hissiin. Tätini oli töissä Helsingin yliopiston kirjastossa Senaatintorin kulmalla. Kun kävimme kyseisessä kulttuurilaitoksessa, pojanklopin mieleeni jäi, että siellä oli käytössä putkiposti. 

Tämänhetkinen majapaikkammme on lähellä Mannerheimintien tuntumassa olevaa entistä sotilassairaala Tilkkaa. Siellä päätin asevelvollisuuteni suorittamisen vuonna 1978. Minulla oli palvelukseni alkupäässä Haminassa todettu jokin silmävaiva. Alkuun kävin päivittäin vastaanotolla saamassa siihen salvaa. Myöhemmin joku huomasi antaa minulle tuubin mukaan. Seuraavana keväänä Hyrylässä vaiva nousi taas esiin. Tällä kertaa minut lähetettiin peräti sotilassairaalaan eli Tilkkaan. Siellä sitten makoilin, enkä muista edistyikö asia juuri mitenkään. Salvaa varmaan sain. Asevelvollisuusaikani päivät alkoivat olla luetut. Ilmoitin asiasta sairaalassa ja pääsin viimeisenä päivänä pois. Kyse oli luultavasti siitepölyallergiasta. 

En tiedä kuinka pitkään olisin saanut suorittaa ylipalvelusta täydellä ylläpidolla, jos en olisi asiasta maininnut.  

Kun tästä jatkaa matkaa kohti keskustaa, ennen Töölön raitiovaunuvarikkoa vastaan tulee kantti kertaa kantti -mallinen kerrostalo, jossa oli ennen Finnairin toimisto. Nykyään taloa hallitsee Pelican Self Storage. Laatikkotalon alta purettiin vuonna 1978 jugendtalo, jota kutsuttiin Sipoon kirkoksi. 

Wikimedia Commons
Sipoon kirkko

Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiö (myöh. Helsingin kaupungin liikennelaitos) rakennutti kyseisen jugendtalon  työsuhdeasunnoiksi yli sata vuotta sitten. Taloa alettiin kutsumaan Sipoon kirkoksi siksi, että siinä asui eräässä vaiheessa sipoolaisia raitiotievaunujen rahastajia ja talon torni toi mieleen kirkon.  

Sain siis vuokra-auton niiden kahden hotellin välistä, joiden nimet olivat aikoja sitten Hotelli Intercontinental Helsinki ja Hotelli Hesperia. Nuo hotellit tuovat mieleen vuoden 1975 ETYK-kesän, jolloin olimme Saaran kanssa Helsigissä. Minä toimin pankkineitinä Kansallis-Osake-Pankin Kaisaniemen konttorissa ja Saara hoiti lapsia eräässä päiväkodissa Haagassa. 

Tuossa kulmauksessa oli muinoin KOP:n Kaisaniemen konttori

En ehkä riko raskauttavasti pankkisalaisuutta, jos kerron yhden mieleeni jääneen tilin nimen. Se oli Pipinipistit heleijaa. Muistan myös Kokoomuksen puheenjohtaja Harri Holkerin ja puoluesihteeri Veikko Tavastilan asioimassa pankissa. Tuolloin Kekkonen piti kyseisen puolueen tiukasti hallituksen ulkopuolella. Vaikuttimina olivat tietysti niin sanotut "yleiset syyt". 

Olimme käyneet ennen maittua kesää morsiameni ja hänen äitinsä kanssa samassa korttelissa olleessa Teinitalossa ostamassa minulle mustan puvun. Arvaattekin miksi. Etykin aikana olimmekin jo aviopari. Puvussa oli muistaakseni tuolloin ajanmukaiset trumpettilahkeet. 

ETYK 1975 Helsinki

Etyk-kokous oli mieleenpainuva kokemus, vaikka olimme vain tavan kansalaisia. Helsingin liikenne oli aivan sekaisin.

Tiainen, Pauli, valokuvaaja 1975 

Helsingin kaupunginmuseo

Konferenssipaikka oli vuonna 1971 valmistunut Finlandia-talo

Muualta Suomesta oli tuotu poliiseja Helsinkiin täydentämään paikallisia voimia. Tämän pelättiin aiheuttavan rikollisuutta maaseudulla. Sellaista ei kuitenkaan tapahtunut. 

Spurgut ja kerjäläiset oli siivottu jonnekin arvovieraiden silmistä. 

Autoliikenne oli ajoittain aivan solmussa. Poliisit pitivät väylät vapaina arvovieraille. Kerran aamuinen työmatkani jumittui, kun bussi joutui muiden mukana antamaan tietä maailman päämiehille jossakin kohtaa Manskua. Minun oli kipitettävä jalkaisin Kaisaniemeen. Peräänkatsojani pankissa oli hieman huvittunut, kun kerroin juosseeni.

Kerran satuimme vaimoni kanssa paikalle, kun konferenssiväki oli  siirtymässä mustissa limusiineissa  Kalastajatorpalle Munkkiniemeen. Seisoimme Töölön tullissa Mannerheimintien varrella kohdassa, jossa käännytään Tukholmankadulle Munkkiniemen suuntaan. Näimme valtioiden päämiehiä kuten Kanadan pääministeri Pierre Trudeaun ja Ruotsin Olof Palmen. Trudeau istui rennosti kuljettajan vieressä ikkuna auki. Maan nykyinen pääministeri Justin Trudeau on Pierren poika. Yhdysvaltain presidentti Fordia emme erottaneet hänen autostaan, koska takaikkunat olivat aika pienet ja saattoivat olla tummennetut. Perässä ajoi suuri avoauto, jossa oli varmasti liikennesääntöjen vastainen määrä turvamiehiä valmiina tositoimiin. 

Kun Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Brežnevia kuljetettiin, asialla oli pieni kolonna. Pääsihteeriä kuljettavan limusiinin edessä ja takana oli saattueeseen kuuluvat autot ja lisäksi laiteilla päristeli moottoripyöräpoliiseja. Pääsihteeri kulmakarvoineen oli helppo tunnistaa autosta. 

Matilainen, Atte, kuvaaja 1975 

Museovirasto

Yhdysvaltojen presidentti Gerald Ford, Urho Kekkonen ja Kanadan pääministeri Pierre Trudeau 

Intercontinentalin katollakin oli poliiseja. Heillä saattoi käytössään rynnäkkökiväärin tapaiset aseet, mutta en ole varma, josko mielikuvitukseni olisi kehittänyt tällaisen valemuiston. Molemmat hotellit olivat varmaan täynnä Etyk-vieraita. Muistan nähneen Britannian pääministeri Harold Wilsonin Intercontinentalin pihalla piippu suussaan. Tänä päivänä tuollainen olisi tuskin mahdollista. 

Lindroos, Hannu, kuvaaja 1975 

Museovirasto

Poliisit olivat saaneet koppalakin ja muutoinkin tunnistettavat tamineet, ehkä näön vuoksi. 

Helsinki oli tuolloin maailman keskipisteenä. Kaupunki vilisi Euroopan maiden päämiehiä, joita oli kaikkiaan 35, kun lasketaan Atlantin takaiset Kanada ja Yhdysvallat mukaan. Yhtään naista ei ollut heidän joukossaan. Sellainen oli ajan tapa. 

Mukana olivat muiden muassa Neuvostoliiton johtaja Leonid Brežnev, Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford, Italian pääministeri Aldo Moro, Ranskan presidentti Valéry Giscard d’Estaing, Ruotsin pääministeri Olof Palme, Saksan liittokansleri Helmut Schmidt, Saksan demokraattisen tasavallan puoluejohtaja Erich Honecker,  Romanian presidentti Nicolae Ceaușescu ja Kyproksen presidentti, arkkipiispa Makarios III. 

Morolle, Palmelle ja Ceaușesculle kävi myöhemmin ikävästi. Kaksi ensimmäistä murhattiin ja kolmas teloitettiin. 

Tuloksena syntyi sopimus (the Helsinki Accords). Kekkosen sanotaan toivoneen tulevansa palkituksi Nobelin palkinnolla, mutta joutui pettymään. Voi olla, että hänen katsottiin olleen Neuvostoliiton asialla ajaessaan kokousta, eikä siksi haluttu palkita häntä. Voi olla, ettei hänen panoksensa sopimuksen sisällön suhteen ollut kovin merkittävä. NL halusi ilmeisesti betonoida ETYK-sopimuksella tuolloisen Euroopan jaon. 

Neuvostoliitto hävisi näissä kaupoissa, koska se hävisi lopulta kokonaan. Sopimus sisälsi lupauksen ihmisten vapaasta liikkumisesta yli rajojen ja ihmisoikeuksien vaalimisesta. Toisinajattelijat saivat puhtia, ihmisoikeusryhmiä perustettiin ja käynnistyi prosessi, joka johti Berliinin muurin murtumiseen, itäblokin maiden vapautumiseen ja Neuvostoliiiton hajoamiseen. 

Intercontinental ja Hesperia vuonna 1971 

Lindroos, Hannu, kuvaaja 1971 

Museovirasto

 

Minulla on vielä yksi myöhäisempi muisto Intercontinentalista (saattoi olla Hesperiakin). Suomessa oli jääkiekon MM-kisat. Minulla oli tapaaminen erään tanskalaisen kanssa. Istuimme hotellin lobbyssa, kun paikalle ilmaantui tähtien tähti Wayne Gretzky Kanadasta. Muistan kuinka pallottelin mielessäni, mennäkö vaiko eikö mennä pyytämään nimikirjoitusta. En sitten mennyt. Tilaisuus oli ainutlaatuinen. 

Mannerheimintien varrella on Lasipalatsi, jonka sisäpihalta bussit Nurmijärvelle aikoinaan lähtivät. Tuttu paikka. Kerran ollessani paikalla joskus 70-luvulla, joku nuorimies halusi myydä huumeita minulle. Aika vaivihkaa hoiti homman. Kun tietysti kieltäydyin, hän poistui samantien. Lienee ainut kerta, kun minulle yritetty myydä pilveä. 

Aika paljon myöhemmin osallistuin johonkin kerralliseen taidetapahtumaan ja istuin retkituolilla Pikkuparlamentin kohdilla ja tein vesiväreillä maalausta Lasipalatsista. En ollut tyytyväinen tulokseen. 

Joskus kauan sitten olimme pienellä porukalla lähellä Mannerheimintietä jollakin sen poikkikaduista. En muista, miten tilanne alkoi, mutta joku nuori mies uhkasi hakea kavereita mukaansa antamaan meille turpiin. Vähällä pääsimme. Varmaankin vain lähdimme siitä. 

Etyk-kesänä asuimme aika lähellä tämänhetkistä majapaikkaamme Pikku Huopalahdessa. Asuimme avioliittomme ensimmäisen kesän Sibelius-Akatemian opiskelijoiden asuntola Claviksessa "varsinaisessa" Huopalahdessa. 

Poikamieskalsareiden hauta

Palataan alkuun. Ajoin Toyotalla majapaikkaamme ja vein myöhemmin vaimoni hammaslääkäriin Forumiin. Ajoin sitten Ullanlinnaan kävelemään. Mieleeni pälkähti, että läheltä Kaivopuiston kallioilta löysimme vuosia sitten poikamieskalsareiden haudan. Merkkinä oli pieni kallioseinämään kiinnitetty metallilaatta asianomaisin tekstein. En muista, kenen alushousut oli nurmeen kaivettu. Onkohan hautajaisjuhlallisuudet pidetty häiden tai polttareiden yhteydessä vai kenties erikseen. 

En löytänyt. Liekö joku tunnollinen puutarhuri poistanut laatan. 

Jossakin täällä on kalsareiden hauta

Hain vaimoni itkun ja hammasten kiristelyn paikasta ja ajoimme Kruununhakaan. 

Söimme lounaan Qulmassa, joka on lähellä Saaran arkistopaikkaa. 

Minulla on joskus tapana ottaa ilmatila haltuuni tullessani johonkin paikkaan. Astuimme sisään ja kysyin äänekkäästi "Suoritetaanko täällä nälänpoistoja". Tämä vaatimaton faijahuumori meni ainakin osittain hukkaan, koska tiskin takana oleva henkilö ei ymmärtänyt suomea. Olisihan tuo pitänyt arvata jo "väärin" kirjoitetusta nimestä 

Jätin sitten vaimoni kaivelemaan arkistoa ja ajoin Pikku Huopalahteen. 

#politiikka #historia #mannerheimintie #töölöntulli #historia #etyk #1975 #etyk1975 #kekkonen #trudeau #breshnev #geraldford #presidentti #pääministeri #turvallisuus #finlandiatalo #kalastajatorppa #helsinki #helsinginpäätösasiakirja #politiikka