Tässä on Turun uusi rautatieasema – vessoja ei ole

 

Yksi ratkaisuehdotus on, että junat tulevat ajoissa jolloin niiden vessoihin voi turvautua. 

Entäs jos saattaja on asioilla ja juna lähtee? 

Jos nyt edes bajamajoja johonkin?

Oikeasti tuo on Logomon silta, mutta sen on tarkoitus toimia myös juna-asemana

 – ainakin tilapäisesti. 

Wikimedia Commons

 

Tässä on entinen vuonna 1940 avattu päärautatieasema, joka on nyt myynnissä. 

Silta tuli maksamaan yli 20 miljoonaa euroa eli neljä kertaa sen, minkä alussa ajateltiin. 

Tämä on kävelysilta. Pyörän saa tuoda, mutta sitä pitää taluttaa. 

Laitureita tehdään. 

On ajateltu, että rakennetaan vielä matkakeskus, joka poistaisi muun muassa vessaongelman. 

Keskus voisi valmistua vuonna 2029, mutta asia lienee aivan auki. 

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, matkakeskus palvelisi myös bussiliikennettä. En tiedä miten se voitaisiin sijoittaa,  jotta kokonaisuus olisi riittävän kompakti. 

Ongelmana on, että Turun kaupunki on vain yksi taho pelissä. Ne muut ovat VR ja Väylävirasto. 

Ehkä tästä hyvä tulee, mutta paljon saa vettä virrata Aurajoessa ennen kuin valmista tulee. 

Sieltä se häämöttää.

#turku #turunkaupunki #väylävirasto #varsinaissuomi #liikenne #vr #juna #rautatie #rata #rautatieasema #logomo #kaupunkisuunnittelu #logomonsilta #arve #rakentaminen #rataverkosto #tunninjuna #kävelysilta

Tämä pieni tonttu on rakkauden asialla

 

Pariskunnilla on tapana kiinnittää lukko jonkin sillan kaiteeseen rakkautensa merkiksi. 

Tämä on huono juttu, sillä lukko ruostuu, ja miten sitten rakkauden käy?

Katsokaa miten anovasti tonttu katsoo. 

Tämän ahkeran tontun vastuulla pitää huolta Tomskin siltaan lukon kiinnittäneiden rakkaudesta. Hän avaa lukot ja elvyttää ruostuneet rakkaudet kukoistamaan.

Tonttu tietää, että oikea rakkaus vallitsee ihmisten välissä. 

Tonttu paran on pitänyt kantaa seitsemäntoista ja puoli tonnia lukkoja sillalta. 

  

Toivotaan, että hän jaksaa jatkaa tärkeää työtään Wrocławissa.

Tällaisen tontun kohtasimme vaimoni kanssa Wrocławissa, kun olimme ajamassa Etelä-Ranskasta takaisin Suomeen. Tapasimme kaupungissa vanhoja ystäviämme. 

Avioliittomme on kestänyt ensi vuonna 50 vuotta. Emme laittaneet lukkoa siltaan. Ehkäpä näin varmistimme, ettei liittomme ruostu. 

#tonttu #matkailu #puola #wroclaw #sleesia #satu #rakkaus #parisuhde #uskollisuus #turvallisuus #huumori #silta #kunnostus #huolto #ylläpito #viranomainen

Kohtasin kävelyllä itse Euroopan

 Härän selässä oleva nainen on foinikialainen prinsessa Europe tai Europa, joska koko maanosamme on saanut nimensä. 

Kreikkalaiden mytologian mukaan itse Zeus rakastui nuoreen Europeen, muutti itsensä häräksi, houkutteli neidon selkäänsä ja kuljetti hänet uimalla Kreetalle. 

Europe lahjoitti hänelle kolme poikaa, joista Minoksesta tuli Kreetan kuningas. Niin sanottu minolainen kulttuuri on saanut hänestä nimensä. 

Minos halusi osoittaa mahtinsa, rakensi alttarin ja vaati Poseidonilta härkää uhrattavakseen. Hän sai kauniin härän, mutta ei raskinut tappaa sitä vaan uhrasi toisen härän. 

Rangaistukseksi petoksesta Minoksen vaimon Pasifaen annettiin rakastua alkuperäiseen uhrihärkään ja tämän seurauksena syntyi härän ja ihmisen sekasikiö Minotauros. 

Minos rakennutti labyrintin, jonka keskustaan hirviö sijoitettiin. 

Minos vaati Ateenaa luovuttamaan ihmisuhreja Minotaurokselle ja näin tapahtui. Jotta Ateena pääsisi irti tästä hirvittävästä velvollisuudesta, kuninkaan ottopoika Theseus soluttautui muiden uhriksi tarkoitettujen mukaan. Hän käski muiden odottaa labyrintin portin lähellä, purki lankaa kerästä etsiessään Minotaurosta. Hän löysi nukkuvan hirviön, tappoi sen ja palasi langan ohjaamana takaisin. 

Näin Ateenan ei tarvinnut enää lähettää ihmisuhreja. 

Tällaisen tarinan alkua kuvataan Aurajoen rannalla. 

Teoksen on lahjoittanut Turun kaupungille hollantilainen taiteilija Jits Bakker. 

#turku #hollanti #alankomaat #kuvanveisto #veistos #patsas #aurajoki #taide #mytologia #kreeta #ateena #kreeta #kreikka #ateena

Kaksi rohkeaa venäläistä uskaltaa avautua presidentinvaaleista

 

Youtube-tilillä 1420 julkaistaan Venäjällä tehtyjä katuhaastatteuja, joissa kuullaan propagandasta omaksutun puheen ohella hämmästyttävän avoimia mielipiteitä maan menosta. 

Näistä saa kuvaa ihmisistä, jotka helposti unohdamme. Moni muu varmaan ajattelee samoin, mutta haluaa suojautua virallisen opin taakse, mikä on hyvin ymmärrettävää. Paljon on tietysti  "oikeauskoisia", jotka puhuvat aivan puistattavia. 

Alla on video kahdesta myönteisestä esimerkistä. Tekstitykset ovat englanniksi. Jos haluat mieluummin lukea ne suomeksi, löydät käännökseni videon alta. 

Hei

Hei

Mikä on nimesi?

Minä olen Marina, ja olen venäjän kielen ohjaaja. 

Ovatko vaalit mielestäsi rehelliset?

Rehellisesti sanoen vaalit eivät ole olleet oikeudenmukaisia pitkään aikaan. Joten tietenkään ne eivät ole tasapuoliset. 

Miten asia voitaisiin korjata?

Tarvittaisiin kilpailua. Nyt voi äänestää vain Putinia. Kukaan ei tunne ehdokkaita, joiden annettiin osallistua vaaleihin. Niiden, joita tunsimme, ei annettu asettua ehdolle. Nyt meillä on itse asiassa yksi ehdokas ja hänen lisäkseen vale-ehdokas. Tiedän monien turmelevan äänestyslomakkeen ja ilmaisevan siten kantansa. Tämä on vaihtoehto. 

Tässä välissä esitetään video, jossa yksi äänestäjä yrittää kaataa maalia ja kerosiinia vaaliuurnaan, mutta se estetään. 

Haastateltava vaihtuu.

Voiko tällaista kutsua vaaleiksi?

Nämä ovat ainutlaatuiset vaalit ... käyvät voimakkaasti tunteisiin. Tiedän äänestyspaikoilla olleen paljon välikohtauksia. On otettava huomioon, että Putinin opponenttien ei annettu asettua ehdolle. On hankala kutsua näitä vaaleiksi. 

Voidaanko siis näitä vaaleja silti pitää rehellisinä vai ei?

Ne eivät olleet alkujaankaan rehelliset, koska ehdokkaita ei sallittu. Muistetaan esimerkiksi Nadezhdin, jolla oli paljon kannatusta. On vaikea sanoa vaaleja tasapuolisiksi, jos suurella osalla kansaa ei ole ehdokkaita. No nyt meillä on tietysti vain yksi vaihtoehto jäljellä – Putin. Keitään kiinnostavia ehdokkaita ei sallittu. Meillä on nyt vain hän. 

Haastattelu jatkuu Marinan kanssa.

Miksi äänestät Putinia vastaan?

No minä toivon kilpailua ja muutosta maahan. En halua elää pelossa. Esimerkiksi drooneja lentää ympäri kaupunkiamme Taganrogia ja se harmittaa. Haluan elää rauhallisessa ja turvallisessa maassa. Lisäksi suunnittelimme mieheni kanssa saavamme lapsia, mutta elämme sekasortoista aikaa. Minua järkyttää, kun nyt ei ole paras aika suunnitella elämääni. 

Välissä näytetään video ohjusiskusta tms. Haastattelu jatkuu edellisen haastateltavan kanssa.

Miksi äänestät Putinia vastaan?

Äänestin Davankovia. Haluan maani muuttavan kurssiaan. Haluaisin edistyksellisten ajatusten korvaavan militarismin. Haluan sodan loppuvan ja että tuhoamisen sijaan luomme. Haluan lähteneiden palaavan ja meidän elävän ilman pelkoja. Haluan elää tulevaisuudessa enkä menneisyydessä.  

#politiikka #venäjänvaalit #presidentti #putinismi #autogratia #demokratia #vaalit #nato #ukraina #ukrainansota #sota #erikoisoperaatio #hyökkäys #rintama #siviilit

Stubb vetää hyvin

 

Pixabay

Seurasin presidenttimme luentoa opiskelijoille tänään Saksassa. Aiheena oli suomalaisesta kokonaisturvallisuuden mallista. Katselin myös hänen tiedotustilaisuutensa. 

Äänestin Stubbia molemmilla kierroksilla. Nyt kun hän on päässyt alkuun, näyttää hyvältä. 

Kun hän puhui tänään, ajattelin, että siinä on oikea henkilö tehtävässään. Hänen luentonsa sisältö oli monipuolinen ja ajateltu. Hän esitti Suomen mallin jäsennellysti ja informatiivisesti. 

Erityisen hyvältä tuntui hänen esitystensä selkeys. Hän ei puhu korostetusti poliittista jargonia vaan yleiskieltä. Hän myös vastaa kysymyksiin kiertelemättä ja riittävän avoimesti. 

Hänen englantinsa oli loistavaa, yllätys yllätys. 

Tämä mies ui kuin kala vedessä maailman areenalla ja saa neuvottelukyvyillään paljon hyvää aikaan. 

Vaikuttaa myös siltä, että hän haluaa pitää meidät ajan tasalla tekemisistään ja maailman menosta. 

Epäilin hänen poikamaisuutensa sopivuutta tehtävään. Hän näyttää omaksuneen virkansa mukaisen  esiintymistavan. 

Stubb tarkoittaa kantoa. Siksi yllä kannon kuva. Valitsin kuvan, jossa kanto on tuore eli se on tukeva pohja. Valitsin kauniin ympäristön Stubbin tietä koristamaan. 

#stubb #presidentti #tasavallanpresidentti #saksa #turvallisuus #puolustus #armeija #politiikka #liittokansleri #nato #eu 

Onko verellä lunastettu demokratiamme vaarassa?

 

Wikimedia Commons

Yhdestä demokratian kehtoina pitämistämme maista kuuluu kummia. Luin äskettäin, kuinka valtavan kaappauksen toteuttamista Donald Trump ilmeisesti suunnittelee sen varalle, että hänet valitaan uudestaan presidentiksi. Suuri joukko virkamiehiä vaihdettaisiin trumpilaisiin. Niin tehdään muulloinkin presidentin vaihtuessa, mutta nyt voi olla tulossa suuri pamaus. Toivottavasti maan lainsäädännössä on riittävästi jarruja pitämään presidentin edes kohtuullisesti aisoissa. 

Jos presidentti pääsee tilaamaan tuomareilta mieleisiään päätöksiä ja syytteitä syyttäjiltä, ollaan kaukana Montesquieun vallanjako-opista, joka on yksi demokratian kulmakivistä. Toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan on oltava riippumattomia toisistaan. 

Unkarin pääministeri on tuhonnut maansa demokratiaa hivuttamalla valtaa itselleen. Merkittävin mediakin on hänen ohjauksessaan. 

Suomen oikeusministeriön tapahtumat ovat herättäneet kysymyksiä ministerin vallasta. Tämänhetkinen oikeusministeri on muuttanut vallanjaon turvaamisen varmistamista pohtivan työryhmän tehtävää, jonka piti pohtia perustuslain uudistamista. Tarkoituksena oli käsittääkseni juuri vallan kolmijaon turvaamisen varmistaminen. Varmaan ministerin ratkaisu on perusteltu, koska asia ei kuulu hallitussohjelmaan.  Minulle on kuitenkin kirkastunut, että demokratiamme ei ehkä olekaan niin varmasti sementoitu kuin olen kuvitellut. 

Perustuslain muuttaminen on hitaampaa ja vaikeampaa kuin muun lainsäädännön, joka ei saa olla ristiriidassa ensin mainitun kanssa. Tästä syystä meille tärkeimpien oikeuksien olisi syytä olla kirjattu perustuslakiin. Tällä hetkellä siinä ei ole esimerkiksi säädetty tuomarien määrää. Teoriassa hallitus voisi nimittää enemmän tuomareita ja vaikuttaa nimityksillään tuomioiden sisältöön. 

Jotta voimme välttää Unkarin tien, vallan kolmijaon toiminta olisi syytä turvata perustuslaissa, jotta poliittiset tuulet eivät pääsisi heikentämään vapautemme tukirakenteita. 

Lakikaan ei tosin pysty täysin suojaamaan meitä demagogialta. Venäjän ja Unkarin esimerkit pelottavat. Karismaattinen johtaja voi manipuloida jopa eduskunnan turmion tielle. Valta voidaan kaapata aivan laillisin keinoin, jos "führer" osaa villitä kansan, manipuloida taustalla ja ohjata eri tahoja toisiaan vastaan.  

Lähestyvissä EU-vaaleissa liikkuu Venäjän rahaa, jolla ohjataan vallan tasapainoa Putinille mieluisaan suuntaan.  

Onneksi suomalaiset puolueet eivät ole Putinin asialla. Valppaana on silti syytä olla ja seurata, mihin EU-parlamentin ryhmittymiin täkäläiset puolueet suuntaavat. Onneksi perussuomalaisetkaan eivät halua olla tekemisissä oikeistopopulististen putinistien kanssa. 

Mannerlaatat järkkyvät. Kun valitsemme ehdokasta, muistetaan vapautemme merkitys.

Asiat tuntuvat olevan Suomessa toistaiseksi hyvin, mutta tilanne saattaa olla labiilimpi kuin uskomme. 

Vallan kolmijaon huolellinen sementointi perustuslakiin ei kuulu tämän hallituksen ohjelmaan. Toivottavasti seuraava hallitus ottaa sen listalleen. 

Nyt kun Moskovan kaupungin lahjoittama "Maailman rauha" on siirretty Hakaniemestä ties minne, paikalle voitaisiin pystyttää Montesquieun patsas tai muistomerkki pitämään mielessämme miehen ja periaatteen, joille olemme paljon velkaa. 

#politiikka #oikeusministeri #hallitus #laki #perustuslaki #vallanjako #vallankolmijako #laillisuus #laillisuusperiaate #valta #leenameri #petteriorpo #demokratia #kansanvalta #tasaarvo #vapaus #diktatuuri #periaate #vallankolmijakooppi #oikeus #tuomioistuin 

 

Vinkki äitienpäivälahjaksi

 

Kirjakaupoista. Adlibris lupaa toimittaa 2-3 päivässä. Äitienpäivä on ensi sunnuntaina. 

Kuvaus Minervan sivuilta:

Haaveiden haaksirikko Elli Forssell-Rozentālen elämäSaara Vaherjoki-Honkala

Kiehtova elämäkerta lahjakkaasta suomalaisesta laulajattaresta Elli Forssell-Rozentālesta (1873–1943). Lupaavasti alkanut ura päättyi nopeasti dramaattisen avioliiton myötä. Kirja kuvaa aikakauden taiteilijaelämän koko kirjoa iloineen ja suruineen.

Teos kertoo mukaansa tempaavasti Ellin tiestä Helsingin musiikkiopistosta Italian ja Ranskan musiikkiopintojen kautta konsertoivaksi taiteilijaksi. Baltian konserttikiertueella Elli Forssell valloittaa eloisuudellaan arvostetun latvialaisen taidemaalarin. Ensi kohtaamisella on seurauksensa: Elli päätyy Riikaan Latvian kansallistaiteilijaksi kutsutun Janis Rozentālsin puolisoksi.
Elli Forssell-Rozentāle oli aikansa naistaiteilija, jonka oma ura hiipui kuuluisan miehen taiteen jalkoihin. Laulajattaresta tuli muusa, puoliso ja äiti, mutta myös vahva Suomen ja Latvian kulttuurisuhteiden kehittäjä ja ylläpitäjä. Avioliitossa oli runsaasti dramaattisia käänteitä, muun muassa kolmoisdraama pariskunnan ja Aino Kallaksen välillä.
Ellin kirjeissä 1900-luvun alun kulttuurielämä avautuu ainutlaatuisesti. Sukuun ja ystäväpiiriin kuului suuri määrä aikansa kulttuuripersoonia kuten Ellin serkku Maila Talvio, Helmi Krohn, Erkki Melartin, E. N. Setälä, Emmy ja Aino Achté. Ellin taidesalongissa vierailivat mm. Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Pekka Halonen, Eliel Saarinen ja Emil Wikström.

Teoksessa on ainutlaatuinen ja paljolti aiemmin julkaisematon runsas kuvitus Ellin sukulaisen yksityisarkistosta.

#kirjallisuus #haaveidenhaaksirikko #elämäkerta #kirja #tietokirja #latvia #laulajatar #riika #äiti #äitienpäivä #vaimo #lahja #helsinki #kohtalo 

Suvivirsi Turu murttel

 

Rauhallista vappua ja aurinkoista kevättä kaikille!

Epäautomies autoilee – komedia jatkuu

 

Mersumme oli matkan jäljiltä ehostusta vailla. Ajoimme tänään kantapaikkaamme Nesteelle, jossa on pesuautomaatti ja imuri. Vedin turhaan ovesta. Asema oli suljettu vartti sitten eikä avautuisi huomennakaan. Vappuaatto. 

Kännykkä käteen ja vaihtoehtoja etsimään. Vaimo totesi, että Shellillä voi pestä. Laitoin äänen ohjaamaan lähimpään, joka on Pansion suunnalla. 

Vesiperä. En ollut varmistanut paikan tarjontaa ja se osoittautui rekkojen kylmäasemaksi. Vaimo soitti kuopuksellemme, joka kertoi Rieskalähteentiellä olevan edullisen paikan. Päätin ajaa Motonetin kautta. Voisin ostaa sieltä bensatankin kannen, jonka olin unohtanut ehkä jollekin Ruotsissa olevalle huoltoasemalle. 

Motonetissä oli vain itsepalvelupesumahdollisuus. Ei kiitos. 

Arvelin oikean kokoisen korkin löytämisen olevan hankalaa ikivanhalle autollemme. Mitä vielä. Asiakaspalvelija pyysi rekisterinumeron, löysi virtuaalimaailmasta oikean mallin ja sen hyllypaikan Motonetissä. 

Asia kunnossa. Lähdimme jatkamaan kohti Rieskalähteentietä. Matkan varrella sattui olemaan Teboil, joka tosin oli kiinni, mutta pesulan käyttö onnistui kortilla. Imurikin olisi ollut käytettävissä, jos asema olisi ollut auki.  

Tämä riitti autoasioissa tällä kertaa. 

Ranskan matkalla sattui yhtä ja toista. Huomasimme jo ennen lähtöä, että etusivuikkunat sai kyllä alas, mutta ylös saaminen oli hankalaa. Luultavasti takaikkunoissa on sama tilanne. Emme sitten avanneet ikkunalaseja koko reissulla. 

Sisävalomme päätti matkallamme alkaa syttyä ja sammua oman mielensä mukaan. Kun auto jäi parkkiin, valo jäi päälle. Akku ei tuntunut tyhjentyvän aivan pian, joten ei ongelmaa. Ystävämme Puolassa ruuvasi etusisälamput irti ja myös takalampun, joka oli myös oppinut huonoille tavoille. 

Autosta kuuluu kuin linnun sirkutusta moottorin käydessä. Tuskinpa se on vakavaa, mutta kai sekin olisi syytä korjauttaa. 

Automme avain on ilmeisesti ilmoittautunut liittoon, koska on alkanut lakkoilla. Välillä ovien lukot avautuvat ja sulkeutuvat, välillä eivät. 

Takaovien alla olevat helmat - lienevätkö komposiittia tms. - ovat kuluvaa tavaraa. Vasemmanpuoleinen repsotti ja piti ääntä. Kävin jossakin huoltamossa Ranskassa. He vain repäisivät sen irti. Eikä maksanut mitään. Ehkäpä noita ilmankin pärjätään.  

Ranskassa huoltopaikalla sanottiin yhden iskarin olevan entinen. Vähän epäilyttää, pitääkö paikkansa, mutta asia on syytä varmistaa. 

Mitäs vielä – se pohjalevy. Voi olla, että ukrainalaiset kiinnittivät sen kestävästi, mutta voisihan sitäkin joku autoja ymmärtävä katsoa. 

Minulla on sellainen tunne, että olisi vieläkin jotakin korjattavaa. Toivottavasti palaa mieleen. 

Epäautomies jatkaa ikivanhan auton käyttöä. Komedia jatkuu. 

#mersu #autoilu #huolto #matkailu #autonpesu #autokorjaamo #huumori #komedia #auto 

Hyvästi rakas Villa Lavari – perhekuntaamme kesäparatiisi

Tämä tuleva kesä on kahdeksas ja viimeinen kerta, kun sukukuntamme kokoontuu viettämään yhdessä lomaa Turun saariston Nordskatassa olevaan huvilaan. 

Parhaimmillaan väkeä on ollut kolmisenkymmentä. 

Lastenlapset ovat saaneet viettää aikaa serkkujensa kanssa. Suhteet ovat syventyneet. Hyvin on mennyt. 

Heinäkuulle oli taas viikko varattuna meille. 

Äskettäin saimme tiedon, että Lavari on myyty ja varauksemme peruuntuu. Se ei sovi ostajalle.

Todella hyvin meitä palvellut isäntäpari Jaana ja Reijo on luvannut meille lohduksi ilmaisen viikon kesäkuussa. Kaikki eivät tuolloin pääse paikalle, mutta käytämme mielellämme saamamme tarjouksen. 

Saamamme lohtutarjous kertoo paljon isäntäparista. He ovat olleet hyvin reiluja, suurpiirteisiä ja auttavaisia. Kerran lomaillessamme talossa oli jokin hajuhaittoja tuottava ongelma. Korvaukseksi saimme ilmaisviikon seuraavaksi vuodeksi. Tuolloin lomailimme poikkeuksellisesti kaksi viikkoa. 

Olemme yrittäneet löytää korvaavaa kohdetta heinäkuulle, mutta tähän aikaan keväästä vapaita aikoja on rajallisesti. Etsinnässä huomaa myös, kuinka erinomainen paikka Lavari oli meille. Lavarin vuokraa ei meille hinnoiteltu pääluvun mukaan. Erillisiä maksuja ei ollut. Jos saimme ahkerina saunojina puuvaraston vähiin, uusi halkokuorma tuli paikalle eikä laskua tullut. 

Paikka on aivan meren äärellä. Lapset ovat juosseet saunan ja meren väliä. Pienimpiä on ollut helppo vahtia. Olemme saaneet olla omassa rauhassa, vaikka vieressä on saaristoalussatama. 

Harmi ettemme tienneet paikan olevan myynnissä. Olisimme ehkä voineet ostaa sen yhdessä sukukunnan lomapaikaksi. 

Emme luultavasti löydä yhtä hyvin meille sopivaa paikkaa tilalle. Mökkikylistä voi vuokrata muutaman asumuksen, mutta yhdessä oleminen olisi kovin eri luonteista. Kukin pesue majailisi enimmäkseen omissa oloissaan. Yhteisruokailua olisi hankala järjestää. Paikalla olisi luultavasti muitakin eikä traditioksi tullutta "aarteenetsintää" eikä viime kesänä alkanutta pellehyppykisaa varmaankaan tulisi enää järjestetyksi. 

Villa Lavari ei ollut omamme, mutta se tuntui melkein omalta, vaikka ylläpitohuolia ei ollut. Tuttuun paikkaan kiintyy. 

Olen kuitenkin hyvin onnellinen näistä kokoontumisista Lavarissa. On paljon mukavia muistoja. 

Olen yrittänyt tehdä valokuva kirjaa suvulle parin kesän muistoista. Nyt sen luonne varmaan muuttuu. Siitä tullee Villa Lavarin tarina.

Täytyy muistaa, että "hyvinkin voi käydä". Ehkäpä uusi "Lavari" vielä löytyy. 

Tässä ylistykseni Villa Lavarin ihanuudesta toissa kesältä:

 

Villa Lavari 

Perhekunnallemme on syntynyt kuin itsestään kesämökkikonsepti, jolla syntyy yhteisiä muistoja, mutta meidän ei tarvitse sijoittaa satoja tuhansia euroja mökkiin.

Olemme olleet kuutena kesänä peräkkäin Villa Lavarissa, joka sijaitsee Norrskatassa Turun saaristossa. Yleensä olemme viikon, paitsi kerran olimme kaksi. Viikko tuntuu sopivalta jaksolta. 

Meitä on 31 henkeä, vaimoni, minä ja viisi pesuetta. Tilaa tarvitaan ja sitä Lavarissa on. Kuten kuvasta näkyy, huvila on aivan meren äärellä. 

Meidän ei tarvitse pitää huolta mökistä. Kuitenkin tuntuu kuin olisi omassa paikassa, kun kaikki on käynyt tutuksi. Jos tulee huolia, isäntäpari asuu samassa saaressa. Kesäpaikan ylläpidosta meidän ei tarvitse murehtia, joten täällä ei ole tekemättömiä töitä odottamassa.  

Jos vaimollani ja minulla olisi kesämökki, se olisi aika pieni ja kukin pesue olisi siellä yleensä erikseen. Nyt serkukset tutustuvat toisiinsa. Samanikäiset viihtyvät hyvin keskenään. Lomalla tapahtuneita sattumuksia voidaan muistella vuosien kuluttua. Vaimoni ja minä saamme viettää laatuaikaa rakkaittemme kanssa. 

Ruokaa laitetaan siten, että kukin perhekunta - me eläkeläiset mukaan lukien - otamme tehdäksemme vuorollamme lounaan tai päivällisen koko porukalle. Näin voi ottaa rennosti muulloin, mutta omalla vuorolla on tietysti puuhaa, koska jäljetkin pitää siivota. Me seniorit olemme oppineet keventämään osuuttamme. Tänä vuonna olemme tarjonneet purkkihernekeittoa ja valmislasagnea. 

Sauna lämpenee joka päivä. Lapset viihtyvät meressä. Lauta- ym. -pelejä pelataan. Tikkaa heitetään. Yhtenä vuonna yhdellä pesueella oli optimistijolla mukanaan. Joskus joku porukka tulee purjeveneellä, jossa heillä oli majoitus. Tänä vuonna yhdellä perheellä on yöpaikkanaan asuntovaunu. 

On tullut perinteeksi, että lastenpuolelta saadaan aarteenetsintätehtävä, jota sitten ratkomme laumana kulkien. Eri paikkoihin on piilotettu vinkkilappuja, joista kustakin voi päätellä, missä on seuraava rasti. 

Minä kuvaan ahkerasti videoita touhuistamme. Editoin niitä elokuviksi, mutta nyt olen jäänyt jälkeen. Pitää skarpata. Lapset katsovat videoita mielellään kanssani. Filmit vahvistavat muistoja. Olemme katsoneet porukalla myös diakuvia niiltä ajoilta, jolloin lapsemme olivat pieniä. 

Me vaimoni kanssa nukumme yhdessä yläkerran huoneessa. Sinne on hyvä vetäytyä huilaamaan, kun hulina alkaa väsyttää. Päivisin väki viihtyy ulkona ja alakerrassa. 

Väkimäärä tietenkin vaihtelee, kun kukin sovittelee olemisiaan muuhun elämäänsä. Viime ja toissa vuonna korona ei haitannut, mutta tänä vuonna ilmaantui ensin yksi tapaus, sitten toinen, kolmas ja lopulta neljäs. Taidamme olla koronalingossa. Koronan takia yksi pesue joutui perumaan tämänkertaisen tulonsa. 

Viikkovuokra on toista tonnia. Kun maksajia on useita, tuntuu, että vähällä saa paljon. 

Ensi vuoden viikko on jo varattu. 

Kuva on parin vuoden takaa. 

#matkailu #loma #kesä #kesäloma #perhe #suku #lapset #lastenlapset #meri #turunsaaristo #honkalat #ranta #uiminen #yhteisöllisyys #isovanhemmat 

Lehtipoika torin nurkalla Kielissä

 

Ajoimme paluumatkallamme automme Kielissä laivaan, jolla pääsimme Göteborgiin. 

Kielin Asmus-Bremer-Platzilla on tuotu historiaa osaksi nykyisyyttä. 

Siitä kolikolla päivän aviisi mukaan! 

Minun elinaikanani ei ole lehtipoikia näkynyt ainakaan niillä paikoilla, joilla olen asunut. Lapsuudenkotiini on sanomalehti tullut tilattuna. Viheltelevällä pojalla on pieni pipo päässä. Tuon tapaisen olen nähnyt isälläni jossakin hänen nuoruudenkuvassaan. Ehkä tällainen toimi on ollut vielä sotien jälkeen voimissaan. 

Vuonna 1946 perustettu Kieler Nachrichten on nykyään kaupungin ainoa päivälehti. Lehtipoika seisoo toimiston edessä.

Teos on kuvanveistäjä Frauke Wehbergin käsialaa. 

Helmet näyttävät kuin kuuluisivat teokseen, mutta näin ei ole. Joku on hoksannut lisätä tällaisen anakronismin kauppamiehemme kaulaan. Noina aikoina olisi teinipojalta jääneet helmet laittamatta kaulaan, jos joku olisi tyrkyttänyt. 

Ihan hauska twisti. 

#saksa #matkailu #automatka #patsas #veistos #kulttuuri #kuvanveisto #taide #talviloma #turismi #turisti #matka #ajaminen #auto #laiva #autolautta #göteborg #historia #valokuva #kuva

Lumi koristeli maisemat kauniimmiksi

 

Kuvasatoa eiliseltä kävelyltä Isnäsissä ja sen liepeillä Loviisassa. 

Kuurankukkia.

#luonto #maisema #luontokuva #lumi #räntä #sade #loska #kävely #lenkki #loviisa #isnäs #kevät #takatalvi #metsä #puu #kuvakertomus #ilmastonmuutos 

Onko sinun työsi tärkeää?

 

Kuva Dmitry Abramov Pixabaystä

Yksi tapa suhtautua erilaisiin toimialoihin on pitää teollisuutta ja vientialoja tuottavina ja muita kuten opetusta ja terveydenhuoltoa uusintavina toimintoina. Ajatus kulkee siten, että ensin mainittu luo uutta varallisuutta ja jälkimmäinen tukee sen mukaan kuin jakovaraa jää. 

Tuskin kukaan voi kiistää yrittäjyyden ja liiketoiminnan merkitystä yhtenä hyvinvoinnin keskeisistä mahdollistajista. Näköasenne saattaa tuottaa kuitenkin löysiä puheita laiskoista virkamiehistä, hallintohimmeleistä ja ties mistä. 

Ovatko löysät heitot perusteettomia? Varmaankaan eivät täysin, koska kaikenlaisilla organisaatioilla on taipumus pöhöttyä. Liike-elämän ykköskonsultti euro ohjaa yrityksiä tarkkailemaan kulujaan. Julkisella puolella saattavat poliittiset tarkoituksenmukaisuudet tuottaa joskus epätoivottuja rakenteita.   

Tällainen logiikka on ilmeisesti tuottanut ajatuksen vientivetoisesta palkkamallista, jossa vientialojen palkankorotukset tuottavat katon muiden alojen palkkakehitykselle. 

Ajatuksen perusteita ei voi täysin kiistää, mutta onko noin jäykkä malli aina toimiva? Voi myös kysyä, onko tällainen eri alojen arvoasetelma toivottava. 

Tuottavuusloikan mahdollistavan innovaation alkukoti voi olla myös yliopisto. 

Jos valtio velkaantuu huolestuttavasti, onko kaikkein tärkeintä olla koskematta niin sanottujen tuottavien toimialojen etuihin tai pikemmin parantaa niitä? Eivät nämäkään merkityksettömiä ole, mutta jos sairaanhoitajia ei saada oman alan töihin, onko palkankorotus vetovoimatekijänä aina poissuljettu, kun vienti ei vedä? 

Yhteiskunnan rakenne on vyyhti, jossa erilaisten osa-alueiden toiminta on edellytys kokonaisuuden tuloksellisuudelle. Mistä yritykset saisivat pätevät työntekijänsä ilman kouluja ja yliopistoja? Kuka hoitaisi työntekijöiden lapset?  Kuka hoitaisi sairastuneet lapset ja  aikuiset? Kuka sammuttaisi palavan tehtaan? Kuka puuttuisi epäterveeseen kartellirakennelmaan? 

Kannattaako valtiovelkaa lyhentää himovauhdilla taantumassa, jolloin mahdollinen kasvu saattaa tyrehtyä ja tulevaisuuden kehitysedellytykset heikentyä?

Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Johtopäätökset: Ehkä velkaantumista voisi korjata hitaammin ja vähemmin vaurioin. Ehkä kaikille hyvinvoinnin mahdollistajille voisi suoda heidän ansaitsemansa arvostuksen. 

#pakko #valtionvelka #velka #tarkkailuluokka #budjetti #hallitus #purra #orpo #perussuomalaiset #kokoomus #valtioneuvosto #oppositio #luottamuslause #oikeudenmukaisuus #työmarkkinamalli #ammattiyhdistys #sak #politiikka 

Mitä kivaa matkalla Italiaan ja takaisin?

Krakova

Kuva Dimitris Vetsikas Pixabaystä

Vaimoni on meillä matkailupäällikkö, joka tapaa järjestää kaiken. Nyt kun pysähtelimme ajaessamme paluumatkalla Antibesista siellä ja täällä, oivalsin, kuinka mukavaa on olla turistina mennen tullen eikä vain paahtaa moottoriteitä. 

Ensi talven osoitteemme on tiedossamme. Toki muutoksia voi aina tulla. Nyt olen syttynyt pohtimaan mitä kaikkea voisimme nähdä matkalla Trevignano Romanoon ja takaisin. Osa matkan iloa on elämyksistä unelmoiminen. 

Tarjolla on kaksi perusreittivaihtoehtoa, ajaako Baltian vai Tukholman kautta. Googlen ehdotus itäiseksi reitiksi on tällainen. 

Alkumatkalle sattuu Tallinna, Riika, Varsova ja Krakova. Kaikissa näissä olemme käyneet, mutta kovin on vettä virrannut Veikselissä noiden vierailujen jälkeen. Entiset itäblokin maat ovat ehtineet kehittyä, joten olisi mukava nähdä, miltä noissa paikoissa nyt näyttää. Riika tuli aikoinaan hyvinkin tutuksi, Saaralle varsinkin. 

Kävimme Varsovassa ja Krakovassa 90-luvun lopulla, kun kävimme tapaamassa Wrocławin ystäviämme. Matka oli hyvin dramaattinen. Olimme jo Puolassa, kun kuulimme, että Oder tulvii katastrofaalisesti eikä kaupunkiin voi mennä. 

Wien

Kuva Piero Di Maria Pixabaystä

Varsovassa näimme kuinka Veikselin pinta uhkaa nousta yli äyräiden. Suunnitelmaa oli muutettava, joten vierailimme Krakovassa ja Auschwitzissa. Kuulimme sitten, että voisimme kuitenkin vierailla Wrocławissa. Kaupungissa oli taisteltu hiekkasäkkejä pinoamalla Oderia vastaan. Ewan ja Tomekin asuntoon oli tullut vesi ponnisteluista huolimatta. Tomekin nyt jo edesmenneen siskon asunto oli kuivalla alueella, joten siellä kävimme tapaamassa ystäviämme. Ewa oli evakossa jossakin.  

Kävimme keskikaupungilla, jossa vesi oli jo laskenut, mutta joka oli yhä katastrofin jälkeisessä tilassa ja suurin osa asukkaista muualla. Pumput olivat yhä käytössä. 

Vanhaan kulttuurikaupunki Krakovaan olisi mukava tutustua perusteellisemmin. Auschwitz on niin syvästi muistoissa, että sinne ei haluta uudestaan. Olisi myös kiva nähdä, miltä Riika näyttää nyt ja tavata tuttuja paikallisiakin. Wrocław on sivussa reitiltä, mutta tottahan sielläkin poikettaisiin. 

Venetsia

Kuva G.C. Pixabaystä

Seuraava päämäärä olisi ehdottomasti Wien, jossa en ole käynyt, vaimo kylläkin. Pääsisinkö vihdoin Habsburgien kaupunkiin (tai yhteen niistä)? Itävallan historia toisen maailmansodan jälkeen on erityinen, koska maa oli ollut osa Saksaa ja siten liittoutuneiden valvonnassa. Onkohan Wienissä jokin aiheeseen liittyvä museo tai jotain? Bratislava on lähellä, joten ehkä sinnekin. 

Mihin sitten? Tattadaa – tietenkin Venetsiaan, gondolien ja Tizianin kaupunkiin. Näkemättä on. 

Firenzessä olemme käyneet, mutta kun matkan varrella on, täytyy siellä ainakin pysähtyä. Vieläköhan voimat riittäisivät Bolognaan tutustumiseen. 

Mietitään sitä länsireittiä toisella kertaa. 

 #italia #puola #trevignanoromano #itävalta #automatka #matkailu #talviloma #turisti #turismi #historia #matkasuunnitelma #loma #talvi #lämmin #ilmasto #sää #sairaus #matka #ajaminen #krakova #riika #venetsia #wien #toinenmaailmansota #gondoli #tizian #firenze #bologna

Ensi talvena jotakin aivan muuta

 

Kiitokset: Albarubescens/Wikimedia Commons

Varaus on tehty. Ei muu auttanut. 

Äskeisellä talvehtimismatkalla huomasin, että olin sittenkin hieman edistynyt ranskan kielessä. Sain uutta intoa. Olisi mukava jatkaa ja koeponnistaa taitoja taas ensi kerralla Ranskassa. Ranskan Rivieralla on myös kaikenlaista nähtävää ajankuluksi. Viihdyn kaupunkimaisessa ympäristössä. 

Saamamme tarjous muutti kaiken. 

Suomalaisruotsalainen pariskunta tarjosi meille Italiasta Rooman tienoilta vuokrattavaksi ensi talveksi asunnon, joka on hyvin edullinen. Asuvat itsekin seudulla. 

Tärkein syy talvimatkailuumme on vaimoni terveys. Hän voi talvella paljon paremmin lämpimässä ilmanalassa. Minäkin olen oppinut nauttimaan näistä matkoistamme. Olen sitäpaitsi hyvin virikehakuinen luonne. 

Asunto sijaitsee Trevignano Romanossa, joka on muutaman tuhannen asukkaan kunta noin 50 kilometrin päässä Roomasta. Tästä näet sijainnin kartalla. 

Talvisää on suunnilleen samanlainen kuin Ranskan Rivieralla. Kun tähän lisätään erityinen edullisuus, oli syytä tehdä päätös, vaikka en vähäistä ranskan taitoani pääsekään verestämään. 

Vierailimme viikon Roomassa, kun ensimmäinen syöpäni oli alullansa eikä vielä tiedetty muuta kuin että jokin on vialla. Sain tuolloin kokemusta Rooman talvesta. 

Tässä välähdyksiä Trevignano Romanosta: 

4:23

Trevignano Romano on pyöreän Lago di Braccianon rannalla. Järvi on vulkaaninen, mutta muodostaan huolimatta se ei ole kraateri. Vulkaanista aktiivisuutta ei ole ollut 40 000 vuoteen. 

Kunnassa on Il Museo Civico Etrusco-Romano, mikä kertoo paikan pitkästä asutushistoriasta. 

Tässä pari kuvaa kyseisestä kaksiosta:

Kohteeseen on ajamista pari sataa kilometriä enemmän kuin Rivieralle. 

Kokeillaanpa tällaista. 

 #italia #rooma #trevignanoromano #etruskit #automatka #matkailu #talviloma #turisti #turismi #historia #matkasuunnitelma #loma #talvi #lämmin #ilmasto #sää #sairaus #matka #ajaminen

Nyt on vähän

Cinderellassa köröttelemme kohti Suomen Åboa. Ajaa ei tarvitse enää kuin muutaman minuutin verran huomenna satamasta kotiin. Eilen Kielin satamassa joku viranomainen toivotti meille selvällä suomella "Hyvää matkaa". Aksenttia oli sen verran, että ei ollut itse härmäläisiä. Mukavaa, kun oli tuon verran harjoitellut. Tuli mieleen, että ystävämme Marek muisti vielä meillä Suomessa oppimansa: "Lapset menevät kouluun. Ei huomenna. Torstaina." Jotenkin näin. Lapsiltamme oli kesäloma päättymässä. Marekilla oli jäänyt kuulemansa pitkäaikaiseen muistiin. Kyllä kesti aamulla päästä pois Stena Linen aluksesta Göteborgissa. Ensin saimme odottaa hissiä pitkään, emmekä olleet ainoita. Mikä ihme siellä laivassa jumitti? Sitten jonotimme autossa satama-alueella. Virkailijat pysäyttivät ilmeisesti jokaisen auton. Mersussamme ei ikkunat toimi kunnolla. Ne saa auki, mutta kiinni saaminen on hankalaa. Virkailija kiinnitti heti huomiota, että avasin oven enkä ikkunaa. Kysyi onko se rikki. Onhan se. Halusi nähdä passimme ja ajokorttini. Tiedusteli oliko ikkuna rikki jo ennen matkaa. Puhallutti. Lähetti meidät sitten toisen virkailijan luokse,joka kysyi missä olemme matkustaneet ja miksi meillä on niin paljon tavaraa mukana. Kerroimme, että jatkamme tänä iltana lautalla Suomeen. Ei hän pidempään viitsinyt tentata kahta kiltin näköistä eläkeläistä ja pääsimme tien päälle sateeseen. Oli raskasta ajaa, kun piti varoa vesiliirtoa. Sitten mikrouni yllätti. Nukahdin mutta heräsin heti. Ajoimme sopivaan paikkaan lepäämään. Kuulemma kuorsasinkin. Se auttoi. Pysähdyimme taas Brahehus-ravintolaan lounaalle Jonköpingin pohjoispuolelle. Huvittaa, kun tuon Google Mapsin ajo-opas sano Jonköpingin juuri niin kuin suomalainen sen sanoo, jos ei osaa yhtään ruotsia. No, hänellä on tietysti syynsä ja hyvä niin. Loppumatkasta onneksi sää parani. Ruotsin kevät näytti olevan aivan alkusoitoissaan verrattuna Saksaan. Kun odottelimme pääsyä Cinderellaan, juttelin ruotsinsuomalaisen laivaan opastajan kanssa. Kerroin Göteborgin tapahtumista ja oletin johtuneen terrorismiriskistä. Hän sanoi, että tarkastuksia on usein. Ehkä se Saksan tarkastuskin johtui samasta syystä.

Pakkotahtinen ajaminen on rankkaa

Eilen Wroclawista Neuruppiniin ja tänään sieltä Kieliin. Nyt olemme laivassa matkalla Göteborgiin. Ajopäivien ja majoittumisten jatkuva vuorottelu tuntuu rankalta. Eilinen ajomatka oli aika maltillinen, tänään vain noin 300 kilometriä. Silti tuntuu, että olisin matkasuunnitelman vanki. En ole enää nuori. Minulla on kaksi syöpää takanani. Siksi jaksamiseni on rajallista. Tämä on onneksi vain kolmen päivän pyrähdys. Kyllä tätä selvitään. Nyt ei kirjoittaminen oikein suju. Täytyy kerätä voimia huomiseen ajomatkaan Göteborgista Tukholmaan.

"Loppu häämöttää"

Matkamme kaartaa kohti loppua. Meillä oli Wrocłavissa oikein mieluista viikko "sukuloinnin" merkeissä. Tänään ajoimme Wrocławista Saksan puolelle Neuruppiin joka on vanhan Ossin puolella ehkä 60 kilometrin päässä Berliinistä. Yleensä rajanylitykset menevät miltei huomaamatta, mutta tänään saksalaiset poliisit pysäyttivät meidät heti, kun olimme Saksan puolella. He katsoivat vain ajokorttini ja passimme. Varmaan jokin satunnaistarkistus. Huomenna ajamme Kieliin ja vietämme seuraavan yön laivassa matkalla Göteborgiin. Lauantaiaamuna olemme Turussa.

Puolalainen "sukuhaaramme"

 

Kahvilla Tomekin kanssa kahvilla Wroclawissa

Olen tuntenut puolalaisen ystäväni Tomek Grossmanin yhtä kauan kuin vaimoni Saaran. 

Kaikki alkoi kesällä 1974, joksi setäni oli järjestänyt minulle kesätyöpäaikan Tukholmassa. Saara oli siellä samoilla asioilla siskojensa ja kahden kaverinsa kanssa. 

Työpaikkani oli Mecman, joka tuotti hydraulisia ja pneumaattisia laitteita. Tomek oli samassa tehtaassa kesätöissä. 

Ystävystyimme. 

Tapasin Saaran samana kesänä. Olin verolle pantavana Skattehusissa ja näin siellä joukon suomalaisia naisia. Kontaktia ei syntynyt, mutta tapasimme myöhemmin ja tutustuimme. 

Ennen lähtöä takaisin Suomeen, olin puhelinyhteydessä äitiini, ja kerroin millä ja milloin tulemme. Ketkä me, kysyi äiti.  

Suora kysymys ansaitsi suoran vastauksen. 

Häät pidettiin vuonna 1975. 

Tomek puolestaan vihittiin vuonna 1976 kotikaupungissaan Wrocławissa Puolassa. Osallistuimme ja tutustuimme hänen morsiaimeensa Ewaan, molempien vanhempiin ja muutamiin muihinkin sukulaisiin. 

Vanha Ratusz eli Raatihuone 

Olemme olleet mukana myös Ewan veljen Marekin ja hänen morsiaimensa Barbaran häissä. Sittemmin olimme läsnä myös Ewan ja Tomekin vanhemman tyttären Monican ja hänen sulhasensa Vojchiecin häissä. 

Ewa tuli jossakin vaiheessa joksikin aikaa töihin Suomeen ja asui meillä. Myös Tomek, Marek, Barbara ja Tomekin sisarentytär Ania on käynyt Suomessa. 

  Ystävyytemme Tomekin kanssa täyttää tänä kesänä 50 vuotta. Tästä puolalaisesta dynastiasta on tullut melkein sukulaisiamme. 

Odra, saksaksi Oder

Olemme nyt viettämässä viikon Wrocławissa ja nautimme "sukulaistemme" seurasta. 

Olemme tavanneet myös Tomekin ja Ewan nuoremman tyttären Agnetan miehen Arthurin ja heidän pienen poikansa, Anian ja hänen teini-ikäisen pokansa Martinin sekä Monican ja Vojchiecin teini-ikäisen tyttären Susannen.  

Nämä tuntemamme puolalaiset ovat aivan ihania ihmisiä. 

#ystävyys #puola #wrocław #wroclaw #suku #sukulaisuus #automatka #breslau #ratusz #rynek #sleesia #ystävä #sydämellisyys #rakkaus #keskieurooppa #hydrauliikka #pneumatiikka #mecman