Tää on ny tätä

Roskiin ja kierrätykseen

Pakkaaminen etenee hyvin, kun osaavat ystävät auttavat. Lämpimät kiitokset taas!

En ole maksanut palkkoja maailman aikoihin. Nyt kun asia on ajankohtainen, huomaan, että on siinä nykyäänkin oma vaivansa.

Kun etsin verkosta apua, ajauduin Palkkaus.fi -sivulle. Ruudulta katseli tuttu mies, mukava naapurimme. Taas kerran: Suomi on pieni maa. Sivujen avulla voi pientä korvausta vastaan hoidella palkka-asioita. Kirjauduin jo sisään. Internetin tuomaa kehitystä tämäkin.

Ostimme ei kovinkaan kauan sitten Ikeasta lampun. Ei olisi kannattanut. Nyt yhden spotin katkaisin ei toimi ja valo palaa ikuisesti.

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia

Lauantaisessa Hesarissa kerrottiin  professori Juha-Antti Lambergin tulevaisuuden näkemyksistä
(Suomalaistutkija varoittaa: Rooman tuhon kaltainen katastrofi voi toistua, kun väestönkasvu lakkaa).

Lambergin mukaan ammoisen suurvallan rappeutumisen kaltainen ilmiö voi toistua. Rooman valtava alue alkoi hajota, mikä johti väestön vähenemiseen. Samanaikaisesti syntyvyys laski, taudit ja sodat tappoivat. Kaupan volyymi laski, mikä johti verokertymän pienenemiseen. Hallinto alkoi murtua.

Lambergin mukaan ei ole poissuljettu, etteikö jotakin kuvatunlaista voisi taas tapahtua. Kaikki talousteoriat perustuvat oletukseen kasvusta. Jos ostajien ja myyjien määrä vähenee, miten talous voi kasvaa?

Sairauksien vaikutuksesta kuolleisuuteen on vaikea ennustaa mitään. Puhutaan antibioottien vaikutuksen heikkenemisestä. Lääketieteen kehitys on kuitenkin ollut nopeaa.

Onko valtioiden välisessä verokilpailussa tuhon siemen? Verotuksen keventämisen uskotaan vauhdittavan taloutta. Puhutaan verotuksen haitallisuudesta kilpailukyvylle. Jos valtiot vähentävät kilpaa omistajien, pääoman ja palkansaajien verotuksen tasoa, voiko verokertymän volyymi kasvaa loputtomasti talouden dynamiikan myötä? Voiko käydä niin, että valtiot kilpailevat hallintonsa hajalle? Voiko tällainen johtaa demokratian tuhoon?

Lambergin mukaan Rooman tuho oli dramaattinen. Jos huoltosuhteen heikkeneminen johtaa tuottavassa iässä olevien kapinaan kasvavaa eläkeläisjoukkoa vastaan, mitä siitä voi seurata? Vanhukset eivät varmasti ole vahvoilla. Oireileeko eduskunnan saama eutanasia-aloite tätä kehitystä?

Tavaratuotannon merkitys on talouden kasvulle suuri. Palveluja on vaikeampi monistaa kuin tavaroita. On tunnettua, että luonnonvarat ehtyvät. Öljyä ja kaasua on vaikea kierrättää. Jos kasvua on hillittävä ilmastomuutoksen ja luonnonvarojen rajallisuuden vuoksi, miten yhteiskunnan käy?

Kohtuullinen slow life on hyvää elämää, mutta kasvu huutaa vauhtia. Onko viisasta jankuttaa vain tuottavuuden kasvusta? Missä viipyvät talousnerot, jotka ratkaisevat kasvun tarpeen ja ympäristöongelmien välisen dilemman?

Voi olla, että tulevaisuuden suuret keksinnöt, ratkaisevat näitä ongelmia, mutta onko se varmaa.

Suuret ovat murheet, mutta pieni on tämän kirjoittajan pää.

Kohti vaihtoehtoista totuutta

Joku taisi ehdottaa Hesarissa, että Espooseen rakennettaisiin kerrostaloja maan sisään. Ikkunanäkymät voitaisiin järjestää suurilla näyttöruuduilla. Virtuaali-ikkunoita voitaisiin "avatakin" siten, ulkoa kuuluu ääniä. Idea on riemastuttavan mullistava.

Me elämme aistiemme varassa. Joku on kuvannut Descartesin ajatuksia siten, että aivot voisivat lillua jossakin nesteessä ja aistimukset voitaisiin tuottaa keinotekoisesti.

Muistan, kun Forumissa oli kauan sitten laite, jonka sisällä istuttiin ja katsottiin tuulilasinäkymää esittävää videota. Laite heilahteli siten, että kyydissä olijoille syntyi voimakas tunne todellisesta autossa istumisesta. Muistan olleeni jossakin Disneyn elämysmaailmassa virtuaalisella avaruusmatkallakin.

Varmaan jo nyt pystytään tuottamaan olosuhteet, jossa ihminen voi tuoksuja myöten kokea olevansa jossakin aivan muualla. Tällaisen mahdollistavat laitteet varmaan joskus tulevat ulottuvillemme. Silloin voimme piipahtaa vaikkapa pariksi tunniksi Roomaan ilman matkan vaivoja. Elävää virtuaalitodellisuutta voidaan lähettää suoraan sieltä, missä ihminen kuvittelee olevansa. Tällainen voisi vähentää turismin aiheuttamia ympäristövahinkoja. Monelta tosin menisi elinkeino, mutta sellaista tekninen kehitys on ennenkin aiheuttanut.

Nykyään puhutaan myös lisätystä todellisuudesta. Meille voidaan alkaa tuottaa aistimuksia, jotka näyttävät todelta, mutta  Varmaan voidaan myös luoda mielikuvituksellisia todellisuuksia, joita voimme käydä ihmettelemässä. "Avaruusmatkani" oli jo jotakin sen tapaista.

Kun ajatellaan näitä teknisiä mahdollisuuksia ja kuullaan samalla puhuttavan vaihtoehtoisesta totuudesta, mieleen saattaa juolahtaa orwellilaisia näkymiä. Pysytään kuitenkin optimistisina. Saatamme huolestua, mutta muistetaan toivon merkitys elämässä.

Myynkö sieluni?

Google houkuttelee minua antamaan blogini mainosalustaksi.

Hyviä uutisia! Voit rekisteröityä AdSenseen muita helpommin ja nopeammin."Arviomme mukaan voisit ansaita jopa 12,41 € kuukaudessa*. Jo miljoonat bloggarit ansaitsevat rahaa AdSensen avulla. Liity sinäkin mukaan."

Googlen järjestelmät seuraavat varmasti bloggareiden sivulatausmääriä ja algoritmit laukaisevat tarvittaessa tällaisia ehdotuksia.

Olen nähnyt jossakin blogissa mainoksen, jollaista en haluaisi omalle sivulleni. Pikaisella tutkimisella sain selville, että voisin ainakin poistaa mainoksen, josta en pidä. Google kohdistaa mainokset blogiin muun muassa sen sisällön mukaan. Ainakin teoriassa mainokset olisivat aiheiltaan lukijoitani kiinnostavia. Mahdollisesti voin sulkea pois toimialat, joita en halua sivuillani mainostettavan.

Entisenä markkinoinnin opettajana ymmärrän mainonnan ja muun näkyvyyden merkityksen ja tarpeellisuuden yrityksen menestymisen kannalta.

Googlen houkutustekstin perusteella kyse ei ole kovin merkityksellisestä ansaintamahdollisuudesta. Luultavasti joutuisin näkemään jonkin verran vaivaa ainakin toteutuvan mainonnan valvomisessa.

Sinänsä olisi kiinnostavaa tutustua sisältä päin näihin modernin markkinoinnin työvälineisiin.

En haluaisi rahan pääsevän ohjaamaan kirjoittamistani. On tietysti mieluisaa kirjoittaa siten, että teksteilläni on lukijoita. Haluan kuitenkin säilyttää vapauteni.

Olen saanut pari kolme ehdotusta siitä, että kirjoittaisin jostakin kaupallisesta tuotteesta ja saisin jonkinlaisen korvauksen. En ole suostunut. Arvostan omaa toimintavapauttani.

On aivan ok pitää ansaintalogiikkaan perustuvia sivustoja, kunhan sisällöt ovat hyväksyttäviä. Se vain ei ole tämän blogini juttu paitsi siltä osin, että julkaisen täällä kuvia teoksistani.

Korutonta mutta merkittävää

Kultis oli tänään pakkaamassa astioita vaimoni kanssa. Tämäkin homma lähti nyt hyvin käyntiin,

Minä kävin hakemassa Ohlsonilta pakkaustarvikkeita: pahvilaatikkoja, kuplamuovia, aaltopahvia, pakkausteippiä ja -paperia sekä Ohlsonin kasseja.

Sitten ahkeroin remonttin tekijöiden hankinnan parissa.

Sain toissapäivänä puhelun Meikusta. Lääkäri kertoi minulle viimeisimmän verikokeen tulokset. Hyvin menee edelleen. Lääkemuutoksia ei tullut. 

Eilen tapahtui jotakin korutonta, mutta minulle merkittävää. Kävin viemässä avaimet ja hieman tavaraa koululle. Koulu oli hyvin hiljainen kuten heinäkuussa sopii odottaa. Näin sattumalta yhden Kiinteistö Oy Opetustalon edustajan ja luovutin avaimet hänelle. Muut tavarat jätin neuvontaan.

Mietin koululla, että en enää kuulu sinne. Minulla ei ehkä periaatteessa ollut enää oikeutta kulkea tiloissa, mutta käytin kuitenkin tullessani rintaläpyskääni ja ajoin auton parkkihalliin. Sieltä pääsin saman esineen avulla sisätiloihin, tuttuakin tutumpiin. Minuun on luotettu, koska ei ole kielletty kulkemasta kesäkuun läpi eikä ole vaadittu avaimia pois välittömästi työsuhteen loppuessa.

Minua on kohdeltu oikein pieteetillä näissä syöpävaiheissani ja irtaantumiseni on tapahtunut molemmin puolin lämminhenkisesti. Olen entiselle työnantajalleni paljosta hyvin kiitollinen.

Neuvottelukuvioita

On hämmästyttävää, kuinka paljon saamiemme tarjousten hinnat vaihtelevat. Sisällöt toki poikkeavat hieman toisistaan, mutta se ei ratkaisevasti selitä hintaeroja.

Tarjoavan organisaation koko vaikuttaa luonnollisesti hintaan. Hallinto maksaa. Kuitenkin pienetkin yritykset tuntuvat voivan antaa kalliita tarjouksia.

Olen arvellut, että jotkut saattavat olla niin nopeita työssään, että he voivat siksi toteuttaa urakan huomattavan edullisella hinnalla. Ehkä he myös varmistavat näin, että heillä on jatkuvasti työtä.

Kuvittelen, että jotkut antavat runsaasti korkeahintaisia tarjouksia ja laskevat, että osa niistä tulee hyväksytyksi. Sen taas, joka hinnoittelee edullisesti, tarvitsee käyttää vähemmän aikaa työmailla käymiseen ja tarjousten tekemiseen.

En osaa sanoa, kuinka hyvin hinnat selittävät mahdollisia laatueroja. Mahdollisesti ei kovin hyvin. Valitsemamme maalari teki ylivoimaisen tarjouksen. Silti hän sai erittäin suopean arvion työstään, kun tiedustelin erään yrityksen edustajalta, joka käyttää hänen palvelujaan.

Se laatoittaja, jonka olemme valitsemassa, teki huomattavan edullisen tarjouksen verrattuna pariin muuhun. Pyysin häneltä referenssejä. Hän antoi erään äsken hänellä työtä teettäneen yksityishenkilön yhteystiedot. Soitin, mutta lausunto oli niin turkulainen, etten osannut tulkita. Syy selvisi myöhemmin, kun juttelin tarjoajan kanssa. Lausuja oli yllättynyt soitostani ja ja sitten kehottanut tarjoajaa olemaan antamatta hänen yhteystietojaan.

Kävi ilmi että laatoittaja tekee töitä rakennusyrityksille, mikä on hyvä merkki. Soitin yhdelle ja vakuutuin siitä, että kaveri kannattaa valita.

Laatoittaja tekee tarvittaessa myös lattiasennukset, mutta voimme myös ottaa toisen, jos joku pääsee nopeammin laittamaan korkkilaminaatit.

Meillä on hyvä tarjous eräältä kaverilta, joka on erikoistunut lattiatöihin. Hän sisällytti ehdotukseensa myös parkettilattiamme hionnan ja lakkauksen. Kun kysyin, voisiko hän tehdä vain osan töistä, hän vetäytyi. Kun kerroin, että voisimme harkita myös koko tarjouksen hyväksymistä, hän ei enää ollut kiinnostunut. Olin kysynyt häneltä myös, kauanko lakan täytyy antaa kuivua, mutta en saanut vastausta. Ymmärrän, että aivan pieniä urakoita ei kannata ottaa, mutta minusta tapahtunut oli hieman erikoista.

Pieniä yrittäjiä

Tänään runon ja suven päivänä kävimme sellaisella retkellä, jollaiset kuuluvat isovanhempien puuhiin. Kaksi tyttärentytärtämme kavereineen piti noin kolmen tunnin ajan kesäkahvilaa Loviisan Isnäsin Kaarnarannan pihalla.

Sää suosi tapahtumaa.

Tytöt olivat leiponeet (tietenkin vanhempien avustuksella) pinaattipiirakkaa, pikku kahvikakkua ja raparperitorttua. Hyvin olivat onnistuneet. Toimeliaat yrittäjät hoitivat innokkaina kahvilaansa. Tosin aukioloajan loppupuolella alkoi väsyttää. Kesäsade ajoi meidät lopulta sisätiloihin. Kai tällaisten pop up -kahviloiden vähän kuuluukin sulkeutua, jos alkaa sataa.

Viime vuonna kertyneet rahat ovat vielä tallella ja nyt kassa karttui taas.

Herttoniemen kotikin alkaa näyttää työmaalta

Mukavaa, kun ihmiset avustavat meitä ison projektimme toteuttamisessa. Tänään meille tuotiin oma-alotteisesti Itä-Pasilan K-kaupasta haettuja pahvilaatikoita. Lämpimät kiitokset!

Nämä laatikot on vaimo ostanut Tokmanilta.

Naapurimme antoi meille laatikoita, joissa heille oli tuotu ruokia. Lämpimät kiitokset myös sinne seinän taakse.

Kävin tänään Tullinpuomin laboratoriossa verikokeessa. Paikalla oli hämmästyttävän vähän asiakkaita.

Olen taas askaroinut työntekijöiden hankinnan parissa. Työmaalla vaimoni ja minä taitaisimme olla vain jaloissa. Heräisimme aamutuimaan siihen, kun maalari saapuu.

Kun saan kaikki remonttinaiset ja -miehet hankituksi, voin alkaa täyttää noita pahvilaatikoita.

Huomenna saatamme käydä Loviisan Isnäsissä, jossa kaksi pikkuneitiä pitää kavereittensa kanssa kahvilaa kolmen tunnin ajan.

Remontti pääsi vauhtiin

Tänään olemme ottaneet elämän rauhallisesti kotona Herttoniemessä. Olemme molemmat tarvinneet lepoa.

Hömelöin taas kerran. Unohdin jättää ottamatta Sandimmunia tänä aamuna, enkä voinut siksi käydä labrassa. Huomenna sitten.

Soitin koululle ja kuulin, että voin jättää avaimet neuvontaan, jos kiinteistöyhtiön toimistossa ei ole ketään paikalla. En saanut lähdetyksi tänään. Ehdin tuon hoitaa myöhemminkin.

Olemme saaneet kuvia työmaalta. Hommat edistyvät nopeasti.

Olen aloittanut saamiemme tarjousten setvimisen. Kun maalari saa makuuhuoneet tehdyiksi, lattiamies voisi jo aloittaa niissä. Pitää vain ensin valita lattian tekijä, samoin kylpyhuoneen laatoittaja. Tarvitsemme myös putki-ja sähkömiehen.

Tekijoitä on tarjolla ihmeen hyvin, vaikka on sekä loma- että rakennussesonki meneillään. Olen käyttänyt Urakkamaailma.fi -sivustoa ja laittanut suoria yhteyspyyntöjä yritysten nettisivujen kautta.

Kun tekijät Turun projektiin on hankittu, voimme keskittyä järjestelemään muuttoa Herttoniemessä.

Tapasimme sattumalta henkilön, jota kyyditin saamaan apua hänen kaaduttuaan pahasti. Kävi ilmi, että hän oli päässyt vielä samana yönä kotiin. Hän kertoi, että käynti Terveystalossa ei ollut turha, koska hän tarvitsi lähetteen.

Mestojen valmistelu edistyy

Kävimme tapaamassa äitini serkkua, joka on 97-vuotias. Ajoimme Turkuun ja vietimme yön työmaallamme. Palaamme tänä iltana Herttoniemeen. Menen huomenna labraan ja sitten työpaikalleni, jonne jätän avaimet sekä joitakin tavaroita.

Tänään on käynyt kaksi remonttikandidaattia.

Tähti-baarin antia tänään. Täytyy varmaan siirtyä puolikkaisiin annoksiin.

Mestat ovat kohta valmiit maalarin aloittaa. Hän tulee huomenna hommiin.

Juttuni ovat nyt lyhyitä, kun on niin kovasti järjesteltävää.

Kirjurinluodon tunnelmia

Kenttäolosuhteisiin tarkoitetut saniteettiratkaisut kehittyvät, mutta perinteinen pitkä pisuaari on edelleen tehokas.

Minulle jäi arvoitukseksi, miksi konttivessan päädyissä oli lippuluukut, joihin jonotettiin. Tuskin sieltä vessapaperiarkkeja ostettiin. Myytiinkö jotakin käsihygieniaan tarvittavaa?

Hanan kuva tuossa kuitenkin on.

Bajamajan vesivessoja.

Kätevä oivallus auttaa tiettyjen paikkojen löytämistä ilmapallojen avulla.

Asuuko Porissa muitakin kuin sukulaisia?

Porin keskustassa ei näkynyt mitään merkkejä siitä, että aivan lähellä, joen toisella puolella, on kymmenien tuhansien ihmisten kokoontuminen.

Meillä oli treffit torin laidalla olevan Rosson kohdalla porilaisen serkkuni kanssa. Olen tainnut nähdä hänet viimeksi, kun hän oli vielä pikkutyttö. Paljon on sen jälkeen virrannut vettä Kokemäenjoessa.

Kun parkkeerasin autoa Antinkadun ja Pohjoiskauppatorin risteyksen tuntumaan, näin kaempana hahmon, jota arvelin serkukseni. Hän oli. Näin sitten, että hänellä oli seuraa. Kävi ilmi, että paikalle oli sattunut toinenkin porilainen serkkuni kumppaninsa ja kahden lapsensa kanssa. Meillä oli pieni pop up -sukukokous.  Kerroin jo eilen, missä asioissa äitini ja enoni aikoinaan kävivät juuri tuolla torilla, jonka reunalla olimme.

Aivan kivenheiton päässä olevan Keski-Porin kirkon pihapiirissä olevalla sankarihautausmaalla lepää yhteinen isoisämme. Vinottain joen toisella puolella on entinen Porin Puuvilla, hänen työpaikkansa aikoinaan. Puuvillatehtaan pohjoispuolella olleessa talossa äitini vietti osan lapsuuttaan.
Mummoni ja enoni makaavat samassa haudassa Käppärän hautausmaalla, sinnekin vain kävelymatka.

Paikalle sattunut serkkuni jatkoi matkaa perheineen ja me loput siirryimme Rossoon. Ulvilassa asuva kummitätini tiesi treffeistämme ja hänkin piipahti paikalla.

Sattumalta Rossossa oli taas eilen tapaamamme mukava nuori tarjoilija. Hän oli kysynyt isältään isoisänsä ja enonsa tuttavuudesta. Piti paikkansa.  Mainitun enoni tytär istui juuri seurassamme. Kun serkkuni kuuli tarjoilijan sukunimen, hän tiesi heti, että tämän niminen mies on ollut aikoinaan Porissa kauppaoppilaitoksen rehtorina. Sama mies kuin tarjoilijan isoisä.

Meillä oli oikein mukava kohtaaminen.

Jatkoimme vaimoni kanssa matkaa Kirjurinluodolle, joka on joen pohjoispuolella Käppärän hautausmaan kohdalla.

Meillä on lupa parkkeerata invapaikalle Kirjurinluodossa. Kun saavuimme sinne, kohtasimme heti ystäviämme. Kun sitten lähdin kierrokselle, tapasin yhden serkkuni (ei porilainen) istumassa vaimonsa kanssa.

Kulkiessani kentällä päivittelin mielessäni, että minä kuljen elävänä täällä.

Kyllä minun näin kelpasi aloittaa eläkepäiväni.

Palatessani toiselta kierrokseltani kuulin jonkun tuntemattonan sanovan seuralaisilleen olevansa tänään ensimmäistä päivää eläkkeellä. Kerroin hänelle, että niin minäkin ja paiskasimme kättä.

Elämäni yhdessä taitekohdassa

Huomisesta lähtien eli 15-20 minuutin päästä olen vanhuuseläkeläinen. Eläkehakemukseni on luultavasti vielä käsittelyssä, mutta huomenna alkavalta heinäkuulta tulen jo saamaan vanhuuseläkettä. Menen ensiviikolla luovuttamaan avaimeni työpaikalleni, silloin jo entiselle.

Minut kotiutettiin tasan vuosi sitten Meilahden Kolmiosairaalan osasto 7B:ltä, jonka eristyshuoneessa olin asunut kesäkuun alusta lähtien. Sain kantasolusiirteen kahdeksantena kesäkuuta.

Ajatella, että olen tässä, taas kerran puhtaat kontrollitulokset saaneena.

No missä olen?

Olen Porissa. Monet teistä arvaavat miksi.

Kävimme päivällisellä torin laidalla olevassa Rossossa. Tässä kaupungissa on paljon läheisten ja kaukaisten sukulaisteni askelten jälkiä. Olen löytänyt Porin historiasta pari satoja vuosia sitten elänyttä ihmistä, joiden täytyy nimien perusteella olla kaukaisia sukulaisiani.

Äitini ja enoni veivät lapsina sotaleskimummoni tekemiä nukkeja ja niiden vaatteita mainitulle torille myytäviksi eteenpäin.

Juttelimme Rosson nuoren ja mukavan tarjoilijan kanssa. Hänellä on porilaiset juuret. Kerroin, että isoisäni on ollut Porin Puuvillan kuorma-auton kuljettaja. Äitini kulki pienenä koululaisena kotoa Puuvillatehtaan tiiliseinän viertä nykyisin - ehkä silloinkin - Cygnaeuksen kouluksi kutsuttuun opinahjoon.

Muistelin, kuinka kävin pikkupoikana mummolassa ollessani Porin maauimalassa, joka oli silloin uusi.

Tulimme juttukumppanini kanssa siihen tulokseen, että hänen isoisänsä ja minun enoni on täytynyt tuntea hyvin toisensa, olleet ehkä kavereita.

Sehän on Jawa!

Tuulahdus lapsuudestani 60-luvulta, tsekkiläinen Jawa juuri sellaisena kuin silloin ennen. Jotkut teistä muistavat tutun näyn Suomen kapeilta teiltä. Yksinäinen mies ajamassa Jawalla, pleksitötterö kasvoilla, nahkakypärä päässä ja pitkävartiset nahkakintaat käsissä.

Muistan miettineeni, miltä tuntuu, kun jokin pimppari sattuu vauhdissa tötterön aukon kohdalle.

Näin tämän menneiden aikojen menopelin Turun torin liepeillä tänään. Pysähdyin kuvaamaan muistoa menneistä ajoista. Lähellä nuori kaveri jutteli harmaapäisen miehen kanssa. Ilmeisesti hän oli Jawan omistaja. Vanha kaveri oli varmaan minun laillani vaikuttunut näkemästään.

Taas tuli tavaraa.

Alan viihtyä Turussa niin hyvin, että koht Herttoniemi vaipuu unholaan. Tämä pikkukaupunkimaisuus tuntuu oikein mukavalta. Syöpä tuntuu tulevan harvemmin mieleen. Aboriginaalitkin ovat paljon mainettaan mukavampia.

Maiseman vaihtaminen syövän jälkeen tuntuu toimivalta ratkaisulta.

Huraa huraa!

Nyt näyttää valoisammalta.

Tohinaa on riittänyt tällekin päivälle. Paikalla on käynyt kolmen remonttiyrityksen edustajat ja yksi parvekelasimyyjä. Maalarimmekin piipahti.

AsBestMen hoiti hommansa nopeasti ja pätevästi. Tomas Windahl ja Mika Vihervirta kävivät eilen näytteenottovierailulla. Tänään sain puhelimitse vapauttavan tiedon, että asbestia ei löytynyt, ja raporttikin tuli jo päivällä sähköpostiini.

Vielä tässä projektissa kuitenkin riittää vääntämistä. Tällainen junailu on ihan mukavaa, mutta kiirettä on liikaa.

Illalla on tapahtunut kummallista. Vaimoni väittää minun käyneen keittiössä rohmuamassa suklaata ja keksejä. Itse en muista mitään. Olenko kävellyt unissani vai muuten koomassa?

Valoa Kakolaan

Heräsin yöllä neljän tienoissa eräälle pikku käynnille. Sitten en saanut unta pitkään aikaan. Aamu teki tuloaan Suomen Turkuun.

Heijastuksia

Löydätkö Vartiovuoren Tähtitornin?

Lounastimme kantapaikassamme Tähti-baarissa.

Yksi vieruspöydän paikallist murretta puhuva kaveri haki toiselta pöydältä itselleen Turun Sanomat. Tuumasi kuitenkin kavereilleen, siinä on vain vanhoja uutisia. Kallista sytykettä, hän jatkoi.