Mitä tarvitsemme - oikeasti?

Luin jostakin, että kulttuuri, jossa elämme, opettaa meille tavat tyydyttää tarpeitamme. Tavat eroavat siis - ainakin osittain - eri kulttuureissa.

Käsittelin viime kuussa yhtä tapaa luokitella tarpeita eli Maslowin kuuluisaa tarvehierarkiaa. Näistä tarpeista osan katsotaan olevan välttämättömiä. Minimi voisi olla jotakin sellaista kuin eläminen yhteisössä, jossa kaikilla on samanlaiset vaatteet ja kaikki saavat nauttia tietyn normin täyttävästä ruokavaliosta. Jollakin tavoin on estetty mahdollisten vihollisten hyökkäyksien onnistuminen. Kuulostaa Maon Kiinalta tai keskitysleiriltä, jossa kuitenkin ruokavalio takaa pysymisen hengissä ja terveenä eikä ihmisiä surmata. Kaikkien on työskenneltävä vaikkapa tutut 7,5 tuntia arkipäivinä.

Pikaisena ajatusharjoituksena voimme kuvitella, että kaikille maailman ihmisille taataan yllä kuvattu elintaso (tietääkseni maailman ruoka riittäisi nytkin kaikille, jos se jaettaisiin toisin). Jos oletetaan, että työ on osattu organisoida siten, että kestävä kehitys on turvattu ja että ylijäämää syntyy.

Miten ylijäämä pitäisi käyttää, että se nostaisi kaikkien elintasoa tarvehierarkian mukaan uhkaamatta luonnon tasapainoa? Toisin sanoen millainen kulttuurin pitäisi olla?

Siinäpä pulma. Mietittäisiinkö sitä?

Päivän pieni ilo: Sateinen päivä kuulaantui (onkohan tämä suomea) ja saatoin kävellä reippaahkosti hämärtyvässä, raikkaassa illassa Söörnäisten metroasemalle. S-ryhmän päämajan tienoilla saatoin aistia vienon kahvin tuoksun kuten joskus ennenkin.

1 KOMMENTTI:

1. 
   Anonyymi9. lokakuuta 2009 klo 14.24

   HEI
   Kiva, kun löysin tämän blogin. Pohdin itse paljon samoja kysymyksiä, puhun hidastamisen ja kohtuullisuuden puolesta ja opettelen niitä itsekin.
   Tulin hyvälle tuulelle ja melkein aistin päivän pienen ilon kohdalla tuon kahvin tuoksun.
   tv. Tuulevi Aschan

   Vastaa

Lähde: Leppoistaminen - yksinkertaista mutta monimutkaista 7.19.2009

Väsymyksestä

 

Julkaistu 10.6.2014

Olen laskeutumassa väsymykseen. Yritän rajoittaa päiväunien pituutta, että unta jää yöksikin. Yritän myös altistaa itseäni virikkeille, vaikka vastaanottokyky on vähentynyt. 

Saimme Syöpäyhdistyksestä erilaisia oppaita ja yksi niistä ("Kun mitään en jaksa" Fatigue eli hoitoväsymys) kertoo hoitoväsymyksestä.

Hoitoihin liittyy sekä kroonista että akuuttia väsymystä. Syitä voivat olla "syöpähoidot tai muu lääkitys, anemia, painon lasku ja huono ruokahalu, aineenvaihdunnan muutokset, vähentynyt hormonitoiminta, unihäiriöt, liikunnan väheneminen, stressi, hengästyminen, kivut ja mahdollinen tulehdus sekä epävarmuus ja pelko.".

Ajattelen oman väsymykseni johtuvan ensisijaisesti hoidoista ja anemiasta. Painoni on suunnilleen sama kuin ennen sairastumista. Pystyn syömään aika hyvin. Aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan muutoksilla voi olla merkitystä. Vaikea sanoa. Liikunta on vähäistä. Nyt en siihen juuri pysty. Hengästyn aivan heti, jos ponnistelen.

Minulla oli selvästi anemia viime hoitosyklin jälkeen. Hemoglobiniarvoni oli 97 ja myöhemmin 98. Alhaisilla trombosyyteillä saattoi olla oma vaikutuksensa. Oppaan mukaan anemia voi johtua joko sairaudesta tai sytostaateista. Veikkaan, että syy on minulla jälkimmäinen. Solunsalpaajat vähentävät luuytimen punasolujen tuotantoa. Solut eivät saa riittävästi happea ja sydän joutuu ponnistelemaan tavanomaista enemmän. Seuraa väsymys.

Olen liukumassa ala-aallolle. Saapa nähdä, sisältyykö tähän anemiavaihe vai ei. Selvinnee myöhemmistä verikokeista.  

Kaksi potilasta

Julkaistu 9.6.2014

Vointini vaihtelee voimakkaasti hoitosyklien myötä. Välillä olen aivan autettava ja toisina aikoina aika hyväkuntoinen. Omaa vointia on vaikea aina tunnistaa. Tuntuu, että väsyttää ja jaloille nouseminen voi aiheuttaa huippausta, mutta silti jotakin pientä voi jaksaa askaroida. Huippauksessa hämää se, että tyypillisesti alhainen verenpaineeni voi myös aiheuttaa sitä.

Välillä saan hoivaa, vaikka itsekin pärjäisin. On niin mukava asettautua saamaan palveluksia. Mistäpä läheisetkään aina erottavat tilanteen?

Vaimoa kuormittavat pelot. Miten tässä käy? Ettei vain tulisi infektioita. Ja niin edelleen. Hoiva menee pelosta välillä överiksi. Suunhoitomenettelyjä on kertynyt niin paljon tarjolle, että voisin melkein tehdä niitä aamusta iltaan. Jotkin hygieniakäytännöt tuntuvat yliampuvilta.

Vaimo on jaksanut laittaa minulle ihania keittoja. Niistä on tullut lempiruokia. Yksinkertaiset keitot, joissa on vihanneksien lisäksi jauhelihaa tai lohta, ovat niin maukkaita ja sopivat suulleni.

Eilen vaimon voimat loppuivat. Raja tuli vastaan. Hän oli ylikuormittunut jo ennen syöpääni. Nyt olemme uudessa tilanteessa. Miten tästä eteenpäin?

Tuli riita, kun koin olevani kuorma. Kun kaksi aikuista käyttäytyy vihaisesti, itsepäisesti ja lapsellisesti, seuraa tragikomia. Eiliset tapahtumat tulevat huvittamaan joskus. Ehkä kerron myöhemmin. Nyt ne ovat liian tuoreet.

Sovimme illalla. Vaimon aloitteesta tällakin kerralla. Tilanne on kuitenkin yhä päällä, kun hänen voimansa ovat lopussa.

Soitin tänään Etelä-Suomen Syöpäyhdistykseen. Saimme sinne ajan heti tälle päivälle. Olen onneksi vielä sen verran aallonharjalla, että pystyn ajamaan. Suuhun on tullut kalvomainen tunne, joka haittaa maistamista. Puheääni on mennyt heikoksi. Tuttuja oireita, mutta voimia on vielä jäljellä. 

Käytin vaimoa YTHS:ssä. Kävimme Töölön kirjastossa ja syömässä Picnikissä. Menimme sitten Krunikkaan tapaamaan Syöpäyhdistyksen terveydenhoitajaa. Hän haastatteli meitä ja antoi paljon hyviä neuvoja. Tuntui tuntevan sekä syöpäpotilaan että rinnallakulkijan elämän perusteellisesti. Jaksoin olla mukana reissulla aika hyvin, mutta käveleminen ottaa voimille. Parkkeerausmatkoillakin piti levätä välillä. Palatessa vein auton Metroparkkiin ja lepäsin matkalla neljä kertaa.

Onneksi vaimoni lähtee kahdeksi päiväksi lomalle Tallinnaan ystävän seurassa ja kotipesän ylläpitokin on turvattu perhepiirin ansiosta. Meitä neuvottiin tukeutumaan tukiverkostoon vaimon loman jälkeen. Pitäisi saada ruuanlaitto-, siivous- yms. -apua, jotta vaimo voisi toipua. Totta se on, mutta ei aivan helppoa. On hankala pyytää apua, kun suuri osa verkostoamme on kovin kiireisessä elämänvaiheessa ja etäisyydetkin haittaavat.   

  

Lämpimät kiitokset 2014

Julkaistu 8.6.2014

Lämpimät kiitokset teille kaikille, jotka olette onnitelleet minua merkkipäiväni johdosta ja/tai muutoin kannustaneet minua erityisessä elämänvaiheessani! On arvokasta tuntea vaeltavansa osana joukkoa, joka muistaa ja kannattelee yksittäistä kompuroijaa. 

Paljon kiitoksia myös teille kaikille blogini lukijoille. Vaikka vain pieni osa kommentoi blogia, tietoisuus yllättävän suuresta lukijakunnasta pitää minua elämässä kiinni. Tuntuu hyvältä kirjoittaa, kun tietää, että postauksia odotetaan. Tämä tuo erityistä merkitystä elämänvaiheeseeni, mistä olen mielissäni. 

Sydämen lämpimin terveisin! Heikki

Pientä suunnittelua aallonharjalla

Julkaistu 7.6.2014

Otin eilen rauhallisesti toissaöisen katastrofivalvomisen jälkeen. Varoin nukkumasta liikaa päivällä. Päivällä ja illalla oli vipinää, kun oli jälkipolvea paikalla ja yksi ystävävieraskin tuli yöksi, mutta väliin jäi pitkä rauhallinen jakso. Osalla jälkipolvea on muutto aktiivivaiheessa ja vaimokin lähti auttamaan siivouksessa.

Otin illalla varalta nukahtamislääkkeen ja nukuin pitkän yön aamuun saakka. Vain yksi lyhyt vessakatko.

Kävin tänään saamassa viidennen syklin kolmannen eli viimeisen sytostaattiannoksen tänään Meikussa. Hyvin meni. Eilen kanyyli jätettiin käsivarteeni tätä päivää varten ja toimi.

Virkeyteni vaihtelee kovasti hoitojen saatossa. Tällä hetkelle olen varsin virkeä, mutta kun tämä juuri saatu lasti alkaa kunnolla purra, saatan olla taas uniputkessa. Suussanikaan en huomaa nyt juuri mitään vikaa. 

Olemme menossa viimevuotiseen tapaan viettämään juhannusta Suomenlinnaan Hosteliin. Vanha ystäväpariskunta on tulossa seuraksemme. Viihdyimme viimeksi oikein hyvin. Suomenlinnassa poltetaan iso kokko, jota voisimme mennä taas katsomaan. Siellä taitaa lämmetä myös yksi Suomen suurimmista saunoista ellei suurin. Se voisi olla kiva kokemus. Näin voimme taas osallistua Suomenlinnan juhannukseen kuin osana linnoitussaaren asujaimistoa. Maisemat ovat upeat ja veneitä liikkuu.

Juhannukseen on kaksi viikkoa aikaa, joten toivottavasti olen ehtinyt silloin nousta taas aallonharjalle. Kuudes ja toiseksiviimeinen hoitosykli alkaa heti juhannuksen jälkeen maanantaina.

Olen selvitellyt kahden keskenjääneen TaiKin kurssini kohtaloa, ollut yhteydessä opettajaan. Löysin tänään jo yhden vihkonikin. Taidehistoria kakkosen suorittaminen blogia kirjoittamalla ei taida olla hyvä idea. Voi olla, että jatkan sitä kuitenkin huvikseni. Molemmilla kursseilla opettaja vaihtui puolivälissä. Professori jäi eläkkeelle ja uusi opettaja - Antiikki, antiikkia-ohjelmasta tuttu Tuija Peltomaa - astui remmiin. Hänelle olen aikoinaan suorittanut Taidehistoria ykkösen.

Sekä vanha että uusi opettaja ovat erinomaisia, mutta kummallakin on tietysti oma tyyli ja mielenkiinnot. Kurssit toteutetaan ensi vuonna uudella tavalla. Yksi mahdollisuus voisi olla osallistua uudelleen, jos saan omat opetustuntini sovitelluiksi. Oppiminen on kivaa. Ei tässä niin kiirettä. Ehkä tuon Taidehissa kakkosen voisin kuitenkin tentata pois, jos saan puuttuvat tiedot kootuiksi.

Dagen efter

Julkaistu 6.6.2014

Yhdeksänvuotiaan tyttärentyttären ...

Dagen efter tarkoittaa krapulaa, jota minulle ei ole milloinkaan, koska en käytä alkoholia. Tämänpäiväinen energialataukseni on vähäinen, koska ilmeisesti saamani kortisonin ja eilisen hyvin virikkeellisen päivän seurauksena en nukkunut juuri ollenkaan viime yönä. Näilläkin saa aikaan dagen efterin tapaista. 

Hoitojen jälkeen kirjoittelin tätä blogia kotona, jälkipiiriä alkoi saapua paikalle ja piknikeväitä rakentua. Nyt sain nokkosia myös Loviisan Isnäsistä. 

Kivinokasta aiemmin nokkosia tuonut naapuri rouva tuli nyt varsinaisena syntymäpäivänä tuomaan onnittelukortin ja suklaarasian ja tapahtui pikku kommellus. Olin vaihtanut sortsit lämpimässä ulkoilmassa tapahtuvaa piknikkiämme varten, mutta en ollut viitsinyt vielä virittää henkseleitä enkä vyötä. Niinpä housut putosivat kesken luovutustoimituksen. Naapuri, kokenut ihminen, on varmaan kummempaakin nähnyt. 

Menimme yhdessä yhtiömme varsin hyvin viisikymmenlukuisen ilmeensä säilyttäneelle pihamaalle viettämään juhlia. Herkullisia piirakoita ja muuta suulle suopeaa. Keinumista, liukumista, hiekkalaatikkoleikkiä. Kaksi poikaani pelasi rajua fudista muksujen kanssa.

Videon innoissani tapahtumia, kun kameran latauskaapeli oli taas löytynyt.  

... onnittelukortti

Ilta alkoi viiletä ja pelkäsin, että vilustun. Yli kolmekymmentäkahdeksanasteinen kuume tietäisi lähtöä Meikun päivystykseen ja sitä en halunnut kokea uudestaan. Vaikka jälkipolvea saapui vielä näikin myöhään muuttohommistaan, nousin varmuuden vuoksi kotiin ja menin peiton alle. Onneksi tautia ei tullut.

Olin nähnyt osastolla pätkiä Ylen ohjelmasta Pelastetaan duunit ja kiinnostunut. Kaivoin ohjelman esiin Areenasta ja totesin sen olleen toisen osan. Katsoin molemmat osat. Olen ollut aikaa sitten toistakymmentä vuotta liike-elämän palveluksessa. Se oli monipuolista, kiinnostavaa, jännittävää, erittäin vaativaa ja rajua. Ohjelmat veivät minut takaisin liike-elämään, jota rakastan ja pelkään.

Olin yhdeksänkymmentäluvun laman aikaan talouspäällikkönä yrityksessä, jonka omisti sen toimitusjohtaja, esimieheni. Lama puri ankarasti. Olin alkuun johdon edustajana mukana sopeutustoimissa. Eräänä perjantai-iltapäivänä menin kutsuttuna toimitusjohtajan luoksen. Aiheen arvaatte.

Lähdin viiden lapsen isänä ja kotiäidin puolisona kortistoon laman aikana. Olimme asuntovelkaisia. Onneksi pääsin opiskelemaan ja yhteiskunta piti meistä huolta. Vuoden päästä pääsin töihin opettajaksi. Sillä tiellä olen edelleen.

Kunnioitan noita yrityksiä, jotka ovat avanneet taantuma-ajan ahdistuksensa katsojille noin avoimesti. Yritykset ovat aika pieniä. Omistajat ovat kasvollisia ja mukana arjessa. Muutokset yrityksen ulkopuolisessa yhteiskunnassa voivat röykyttää tällaisia yrityksiä nopeasti ja rajusti. Omistajapuolella pelätään elämätyön valumista hukkaan ja palkansaajapuolella oman elatuksen murenemista. Tummia pilviä ajelehtii ilmassa. Salamoita saattaa välähdellä erilaisten intressipiirien rajoilla. Pelko ahdistaa. Vaikeita päätöksiä joudutaan tekemään. Vaikka kaikki tehtäisiin oikein, yritys voi silti sortua.

Kuhunkin yritykseen on palkattu konsultti auttamaan. Olen työvuosieni aikana ollut mukana hyvin monenlaisissa konsulttien toteuttamissa koulutuksissa. Journalismista on sanottu, että alalla pätevöidytään ilmoittautumalla. Konsulttien suhteen tilanne on sama.

Konsultteja pilkataan usein ja heidät niputetaan puheissa yhdeksi joutavaksi laumaksi. Totuus on, että yritykset sekä muut organisaatiot tarvitsevat konsultteja ja ansiokasta konsulttityötä tehdään paljon. Kokemukseni mukaan sitä muutakin on. Olen joskus joutunut hyvinkin eriskummallisiin koulutustilanteisiin.

Ohjelman konsultit ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta vaikuttavat kahden ensimmäisen jakson perusteella päteviltä ja lupaavilta. On todella kiinnostavaa seurata sarjaa eteenpäin. Toivottavasti konsultit, yritykset työntekijöineen ja omistajineen pärjäävät.

Jos et ole joutunut pienen ja keskisuuren yritystoiminnan äärimmäisen vaativan toiminnan kanssa tekemisiin, suosittelen lämpimästi sarjan seuraamista. Voit oppia jotakin todella uutta elämästä.

Yrityksissä taistellaan ja minä taistelen oman sairauteni kanssa. Omalla tantereellani panokset ovat isommat, mutta kunnioitan suuresti niitä, jotka ponnistelevat yrityksissä hyvin paineikkaissa ja nopeasti muuttuvissa olosuhteissa säilyttääkseen omansa ja työtovereittensa - olkoon palkollisia tai omistajia - elämien taloudellisen turvan.

Nyt kun oma taisteluni näyttää selvästi johtavan hyvään lopputulokseen, mieleeni on tullut sodasta palaavat miehet. Osan heistä sanotaan kärsineen omantunnon tuskia sen vuoksi, että he jäivät henkiin, mutta kaikki eivät. Minulla on ollut samantapaisia ajatuksia. Minä sain tietokonetomografiassa erinomaiset tulokset. Sitten on niitä, joilla parantavat hoidot lopetetaan, koska tuloksia ei ole.

Ohjelmien jälkeen juttelimme tyttäriemme kanssa syvällisiä. Kun sitten yritin nukkua, uni ei tullut. Odotin ja odotin. Viiden tienoissa aloin lukea vaimolta saamaani syntymäpäivälahjakirjaa Nelson Mandelan omaelämäkertaa Pitkä tie vapauteen. Järkäle se on, 902 sivua, mutta teksi juoksee ja sisältö on kiinnostavaa. Luin noin tunnin.

Kun herätysaika alkoi lähestyä, uni alkoi tulla lähelle. Hörvähdin ehkä vartin ennenkuin kännykkä hälytti.

Kävin saamassa annoksen etoposidi -nimistä solunsalpaajaa. Saan sitä huomennakin. Sain kuulemma eilenkin, joten luettelossani on virhe.

Olen nukkunut pätkiä päivällä. Yritän vieläkin yhtä pätkää, mutta varon nukkumasta illalla varjellakseni ensi yötä. 

Juhlan kunniaksi rituksimabia, vinkristiiniä, syklofosfamidia, doksorubisiinia ja prednisonia

Julkaistu 5.6.2014

Synnyinkoti

Ensimmäinen on vasta-ainetta ja muut sytostaatteja. Tällaisen tarjoilun sain tänään pitkänä hoitopäivänä Meikussa. Huomenna ja ylihuomenna saan vielä yhtä sytostaattia.

Kanyylisuoni antoi etsiä itseään. Lämpöpusseilla houkuteltiin ja onnistui lopulta. 

Sain yhden annoksen pistoksena selkäytimeen. Viimeinen laatuaan hoito-ohjelmassani. Nyt otettiin varman päälle. Erikoistuvien lääkärien piiriä ei ollut paikalla eikä harjoiteltu. Luotettiin kokeneisiin käsiin eikä aiheetta, sillä toimitus kävi nopeasti ja osaavasti. Mallisuoritus.

Jos joku moittii terveydenhuoltoa psyykkisen hoivan puutteesta, kerron, että tänään minua kosketeltiin lämpimästi muutoinkin kuin kliinisesti ja sain syntymäpäivähalauksen. Vaikuttavat mieleen tehokkaan virkistävästi.



Kuulin olevani jo loppusuoralla. Mainitsin silmieni rähmimisestä.
Johtuu hoidoista. Apteekki pullollaan apukeinoja. Voi jatkua hoitojen jälkeenkin.

Kyselin työhönpaluusta. Kuulemma yksilöllista, paljonko toipumislomaa tarvitaan. Ainakin kuukausi. Viimeistään kolmen kuukauden päästä minun pitäisi olla entiselläni.

Kiitollinen mieli, kun hoito edistyy näin hyvin.




Vaellukseni alkoi tasan kuusikymmentä vuotta sitten Ylitorniolla mökissä, jonka kuva on tällä sivulla. Olen syntynyt Perä-Pohjolassa Lapin porteilla, vaikka geeniperimäni on Satakunnasta ja menetetystä Karjalasta. Syy on luonnollinen ja tavallinen, isän työpaikka. Taustalla kuvassa on Torniojoki ja sen takana Ruotsin Luppiovaara.

Olin viisi ensimmäistä vuotta ylitorniolainen, joten muistan sieltä jotakin. Sitten lähdimme kohti etelää. Asuimme vuoden Limingassa, sitten Haapavedellä ja vuonna 1962 muutimme Nurmijärvelle Uudellemaalle. Aloitin kansakoulun Haapavedellä ja jatkoin sitä Nurmijärvellä, jolla myös pyrin ja pääsin oppikouluun. Peruskoulua en ole käynyt päivääkään. Elettiin karua aikaa, jolloin oppikouluun pyrittiin, jos vanhemmilla oli siihen varaa ja he katsoivat sen käynnin tarpeelliseksi. Vuosikerta jakautui suunnilleen puoliksi erilaisiin elämänuran valintamahdollisuuksiin. Minä kuuluin etuoikeutettuihin. 


Sydämelliset kiitokset teille kaikille postitse, tekstiviestitse ja Facebookin kautta saamistani lämpimistä onnitteluista!

Nurmijärvi 1973

Olen itse huono syntymä- ja nimipäivien muistaja. Olen ehkä pitänyt sitä vähän hössötyksenä. Onneksi minulla on vielä mahdollisuus oppia. Lämmittää todella sydäntä, kun te rakkaat ihmiset muistatte minua kauniilla toivotuksilla ja korteilla. Tunnen, että en taivalla täällä yksin. Voinko edes ymmärtää, miten tärkeä asia tämä on.

Jaksoin mennä aamulla julkisilla Meikkuun. Se oli hyvä testi. Palatessa sain kyydin J-pojalta.


Tänään on lämmin päivä. Juhlimme tänään ulkona pienessä porukassa. Ilma suosii. Jälkipiiriä saapuu ja on saapunut paikalle.

Laajemmin palataan asiaan myöhemmin kesällä, kun palaset loksahtelevat paikalleen. Silloin aiheena on myös vaimon ja tyttären valmistuminen.

Ovatko kryptot syntiä?

Julkaistu 4.6.2014

Vaimoni on alkanut suojautua dementiaa vastaan tekemällä kryptoja. Nyt tiedän itsekin, mitä ne ovat.  Olen noviisi vasta.

Nehän ovat kuin sanaristikkoja, mutta niissä ei ole yleensä kuin yksi vihje. Se voi olla esimerkiksi kuva sillasta. Kuvan vieressä on värillä merkityt ruudut, joihin kirjoitetaan vihjattu sana. Jokaisella kirjainruudulla on numero ja niiden avulla saadaan kirjaimet koko ristikon vastaavilla numeroilla merkittyihin ruutuihin. Hiukan puisevaa hommaa merkkailla niitä, mutta se palkitsee.

Edessä  on nyt ruudukko, jossa on erilaisia sana-aihioita. Tämä on askareen haastavin vaihe. Löytyykö mitään, mistä saisi kiinni. Voi tuntua toivottomalta, mutta kun aihoita katsoo aikansa, joitakin heikon tuntuisia ideoita alkaa nousta. Homma ei tunnu itsestäänselvältä, koska vaihtoehtoisia sanoja on useita. Silloin joutuu miettimään, että jos numero 24 tarkoittaa hoota, näyttäisikö ratkaisu tuottavan järkeviä täydennyksiä aihioihin muualla ristikossa. Jos kovin moni sana päättyy numeroon 24, h ei luultavasti toimi, koska kielessämme ei ole kovin monia sellaisia sanoja.

Kun muutama ratkaiseva kirjain on löytynyt, saatan tuntea pientä turhautumista, koska loppu on jo helpompaa.  

On ihmisiä, jotka tietävät kaiken sanaristikoista ja kryptoista. He ovat hankkineet vihjekirjoja, jotka auttavat ratkaisujen löytämistä. Heille on kehittynyt rutiineja ja intuitio, mitkä jouduttavat ratkomista. Varmaan on myös ihmisiä, joita nämä asiat eivät kiinnosta hiukkaakaan.  

En itse ole erityisen nokkela ristikkojen ratkoja. Joskus teen niitä hiukan. Yleensä jäävät kesken. 

Kuten monilla erikoisaloilla, tällekin on kehittynyt oma kulttuurinsa, joka sisältää hiljaisia sopimuksia. Kun ristikon vihjeeksi on annettu sana tea, ratkaisu on yleensä ista. Näyttelijä on tahtomattaan tullut osaksi alakulttuuria. Näyttää myös siltä, että ratkaisijoita halutaan auttaa alkuun kryptojen haasteiden edessä siten, että vihjeissä ei ole mitään konstailuja. Jos kuvassa on jokin silta, joka ei ole mikään tunnettu turistikohde, ratkaisusana on silta ja sillä siisti. Olisikin turhauttavaa pyyhkiä väärien arvausten tuottamia kirjainmerkintöjä pois aloitetusta ristikosta.

Kun kryptoja tekee, tulee välillä mieleen, onko järkeä laittaa aikaansa tällaiseen. Eihän tästä ole juurikaan hyötyä, paitsi se mahdollinen dementian viivästyminen, mikäli sellaista oikeasti tapahtuu. Ristikkoja täyttämällä oppii täyttämään ristikkoja. Eipä juuri muuta.

Oikeampaa lienee kysyä itseltäni, miksi mietin tällaisia. Miksi en soisi itselleni hupia, jota kryptojen täyttäminen tuottaa? Nämä kysymykset herättävät nukkuvan karhun. Aiheesta paisuu aivan liian laaja.

Näykitään kuitenkin vähän. Jokin menneisyydestäni kumpuava panee minut ajattelemaan aikaa resurssina. Valistumaton selitys on luterilainen työetiikka. Teologit kuitenkin kertovat meille, että kyseessä on virheellinen tulkinta. Alkujuuri lienee ollut protestanttinen työetiikka, mutta sillä on tarkoitettu kalvinismia, jonka mukaan oikea kristillinen hurskaus näkyy maallisena menestyksenä. Tämä taas laittaa ihmiset ponnistelemaan menestyksen eteen. Jos olen väärässä, korjatkaa.

Ajattelen, että se aika, jolloin suuren osan väestä oli työskenneltävä ahkerasti koko valveillaoloajan, on aika lähellä. Joutilaisuutta ei suvaittu, koska leipä ei hellinnyt ilman jatkuvaa ponnistelua. Tämä asenne siirtyy polvesta polveen. Sanojakaan ei tarvita. 

Toinen tekijä, joka panee minut miettimään ajankäyttöä, on yhteiskunnan kilpailullisuus. On allokoitava aikansa siten, että on iskussa, kun on sen aika. Se aika on usein nykyään. On syytä harjoittaa valmiuksiaan ja kryptot eivät ehkä ole se juttu.

Opponentti sanoo, että rentoutumalla riittävästi olet parhaassa vireessä, kun taistelu alkaa.

Ehkä molemmat vastapuolet ovat oikeassa. Kummallakin strategialla pärjää näissä piirikunnallisissa, jos ei mene äärimmäisyyksiin. 

Jospa annan aikaa kryptoille. Minun ei tarvitse perustella, mutta teen sen kuitenkin, kun keksin niin hyvän. Yhteinen kiinnostuksenkohde lujittaa parisuhdetta.  

Paljonko aikaa voi uhrata kryptojen kaltaiseen humputukseen? Sitä ei tiedä Erkkikään, eikä tarvitsekaan.



Kävin aamulla verikokeissa. Meikusta ei ole soitettu, joten arvot ovat riittävät huomenna alkavaan koitokseen. Makaan useita tunteja merkkipäivästäni Syöpäklinikalla saamassa sytostaatteja. Kahtena seuraavana päivänä saan lisää. Kun lähtökunto on aika matala ja uudet annokset varmaan taas väsyttävät, merkkipäivän tienoo menee vähillä purjeilla. Kesemmällä yritetään nostaa vauhtia, jos kelit sallivat.

Ihmisten huolenpito ja välittäminen koskettavat. Olen saanut valtavasti kannustusta ja myötätuntoa tällä sytostaattimatkallani. Sydämelliset kiitokset teille kaikille niin paljosta!

Kun hemoglobinini on alle sadan, sain kaksi nokkoslähetystä tänään. Toinen tuli siskoltani Kinnulasta ja toisen toi naapuri palstaltaan Kivinokasta. Kuinka voisin kyllin kiittää. Lämpimät kiitokset myös teille, joilta olen saanut tervehdyksiä postitse.  

Hyvä Kela!

Julkaistu 3.6.2014

Syöpäklinikka veloittaa sairaalamaksun jokaiselta päivältä, jolloin olen hoidettavana. Onneksi on olemassa kattosumma, jonka jälkeen maksut menevät Kelan kontolle ja saan vihreän kortin asioiden hoitamiseen. Vaimoni pani merkille, että maksuja on tullut jo liikaa. Kun asiaa selvitettiin, kävi ilmi, että sellainen on tilanne. Kyse ei kuitenkaan ollut virheestä, vaan meidän olisi pitänyt ottaa edellisen laskun saatuamme yhteys asiassa. Siitä mainittiin laskun yhteydessä. Tulipa nyt otetuksi yhteys ja asia tuli kuntoon. 

Työnantajani maksoi minulle normaalin palkan kahdelta ensimmäiseltä sairauslomakuukaudelta ja jaksoon liittyvä Kelan maksama korvaus meni luonnollisesti työnantajalle. 

Mainitun jakson jälkeen Kela maksaa minulle sairauspäivärahaa, joka on vaikuttaa olevan bruttona noin 60 prosenttia palkastani. Perustuu vuoden 2012 tuloihin.

Kela on myöntänyt minulle oikeuden erityiskorvauksiin sairauteni aiheuttamiin lääke- ja muihin vastaaviin menoihin. Omavastuu osuus on kolme euroa. Tämä on tullut minulla eteen, kun ostan apteekista Naulasta-nimisen piikin jokaisen hoitokierroksen jälkeen. Se on tarkoitettu tukemaan valkosolujeni tuotantoa. Piikin oikea hinta on yli 1.200 euroa, mistä minä maksan mainitun kolme euroa. Pahoinvointilääkkeistä ja sen kaltaisista taitaa tulla resepteillä tavanomainen kelakorvaus.

Kun olemme onnistuneet käyttämään rahamme aika hyvin sitä mukaan kuin niitä on tullutkin, emme ole tulleet säästäneeksi tallaisiin tilanteisiin. Tässä vinkki teille, joilla tilanne ei ole päällä. Mitäpä jos ohjaisitte pankkinne siirtämään joka kuukausi muutaman kympin rahoistanne jollekin tilille, jonka olemassaolon unohdatte? Vuosien saatossa teille kertyy vararahasto, joka on tervetullut, kun jotakin tällaista sattuu.

Emme mekään ole joutumassa pulaan, mutta joudumme säästämään jälkeenpäin. Otamme siis lainaa. 

Minun hoitoni tulevat jatkumaan näillä näkymin heinäkuulle saakka ja minulle on kirjoitettu sairauslomaa kyseisen kuukauden loppupuolelle. Kela on tarkka rahoistaan, mikä monessa suhteessa hyvä asia. Kela ei usko vielä, että olen oikeutettu päivärahaan koko heinäkuuta. Kela haluaa heinäkuun alussa asiasta lisätietoja sairaalaväeltä. 

Kelaa on helppo haukkua. Taidamme olla sellaisia, että luontaisesti nuivistelemme viranomaishyväntekijöillemme. Kela lähettää paperit tekemistään päätöksistä ja toimenpiteistä. Jos joku on yhtä huono kuin minä säilyttämään papereitaan, Kela on ajatellut häntäkin. Paperit löytyvät helposti netistä. Pankkitunnukset tarvitaan ja ne on minunkin kaltaisen hupeluksen pidettävä tallessa.

Jos jokin asia on epäselvä, Kela on saattanut laittaa asiasta tietävän henkilön nimen ja puhelinnumeron asiaa koskevaan paperiin. Apua saa helposti. Sanon tämän kokemuksesta.

Kun selvitin sairaalakulukattoa, en löytänyt yhdyshenkilöä papereista, mutta netistä löytyi palvelunumero ja yhteyden sai aika kohtuullisessa ajassa. Asia selvisi.

Sanoisin, että Kelan kanssa on helppo tulla toimeen hyvin, jos hieman ruuvaa mahdollisia ennakkoluulojaan ja näkee pikkuisen itsekin vaivaa.


Elämän kiertokulku rullaa minua kohti pyöreätä merkkipäivää, jolle sattuu pitkä sytostaattihoito ja taidan saada selkäydinpiikityksenkin. Hoidot jatkuvat kahtena seuraavanakin päivänä, tosin lyhyempinä. Mahdollinen juhlameininki hoituu sitten kesän mittaan paremmalla ajalla. Jälkipolvi on ottanut oma-alotteisen kopin asiassa, joten pappa potee rauhassa.