 |
| Pixabay |
Onko tämä ongelma?
Facebookiin pulpahtelee usein päivittelyjä Ylen mahdollisesta vääristyneestä agendasta ja organisaation toimittajien punavihreydestä.
Kuitenkin Maaseudun Tulevaisuuden kesäkuisen kyselyn mukaan peräti 59 prosenttia tuntee saavansa riittävästi vastinetta maksamilleen Yle-veroille. Toista mieltä on 32 prosenttia. En tiedä kuinka pitkään MT on asiaa mitannut. mutta sanoo tyytyväisyyden olevan nyt kyselyhistorian korkein.
Hallituksen asettama työryhmä kuitenkin hakee ponnekkaasti sopua Yleen kohdistuvista leikkauksista. Tilanne on kuitenkin jumittunut. Olen ymmärtänyt, että osa jäsenistä pyrkii muita selvästi rajumpaan kulujen karsimiseen ja ehkäpä jonkinlaiseen linjan muutokseenkin.
Toki Yleä pitää voida kritisoida ja jos/kun muualta leikataan valtionvelan vuoksi, niin miksi Ylen pitäisi säästyä kurmotukselta?
Ylen hallituksen puheenjohtajana toimii kokoomuslainen Matti Apunen ja hallintoneuvoston puheenjohtajana Sinuhe Wallinheimo samasta puolueesta. Hallintoneuvoston jäsenet edustavat eri puolueita.
Miksi nämä poliitikot eivät pane Ylen oletettua liiallista punavihreyttä aisoihin?
Hellintoneuvoston tehtäviin kuuluu muun muassa:
- "huolehtia ja valvoa, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan mukaiset tehtävät tulevat suoritetuiksi"
- "laatia lain 6 a §:ssä tarkoitettu palveluiden ja toimintojen ennakkoarviointi suhteessa julkiseen palveluun ja viestintämarkkinoiden kokonaisuuteen sekä suhteessa siihen, vastaavatko ne yhteiskunnan demokraattisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin, sekä arvioinnin perusteella päättää palvelun tai toiminnon aloittamisesta tai aloittamatta jättämisestä ja julkaista päätös perusteluineen"
- "päättää yhtiön strategiasta"
Usein toimittajien punavihreyttä selitetään opiskelulla Tampereen yliopiston journalistiikan koulutuksen vasemmistolaisuudella.
Kaarle Nordenstrengin ja Pertti Hemánuksen ajoista on kuitenkin puoli vuosisataa. Olisikohan jo uudistumista tapahtunut?
Tietenkin toimittajaopintoihin voi hakeutua runsaasti punavihreitä ylioppilaita. Valintaa ei voi tehdä poliittisen näkemyksen mukaan. Toivottavasti ne ajat ovat jo kaukana.
Voiko Yle rekrytoida toimittajat siten, että heidän puoluetaustansa noudattavat eduskunnassa olevien puolueiden edustajamäärien suhteita?
Enpä usko.
Silloin tällöin esitettyjen väitteiden mukaan "punavihreät" toimittajat suosivat samanmielisiä haastateltavia. Ammattieettisesti toimiva toimittaja pyrkii välttämään tällaista, mutta kukapa meistä olisi täydellinen.
Useiden toimittajien tapana tuntuu olevan panna haastateltavansa lujille. Sen varmaan ajatellaan olevan meriitti alalla. Toimittaja Pekka Ervastilla lienee erään tunnetun poliitikon päänahka vyöllään.
Edesmennyt legendaarinen toimittaja Leif Salmén oli tunnettu kyvystään piinata haastateltaviaan. Sitä en osaa sanoa, saivatko kaikki saman käsittelyn vai pääsivätkö aateveljet ja -sisaret vähemmällä.
Ylen nykylinja on, että se pitää palomuuria hallinnon ja toimitusten välillä. Se tarkoittaa, että toimittajan hommiin ei puututa.
Europarlamenttiin äskettäin valittu Susanne Päivärinta joutui Ylen toimittajana poliittisen ohjauksen kohteeksi ja sydämistyi niin, että otti lopputilin. Tämä ei varmaan ollut Ylen maineelle eduksi.
Tietyllä poliittisella taholla on taipumus pyrkiä rajoittamaan median vapautta, Liekö Ylen kuritushaluissa taustalla tällaista,
Jos Yle ei tottele, vähennetään taas rahoitusta.
Voi olla, että jos oma edustaja tai puolue joutuu silloin tällöin vastaamaan hankaliin kysymyksiin, asia jättää vamman sieluun ja alkaa tuntua, että tämä on niin epistä.
Miten Yle voitaisiin panna kuriin?
 |
| Kuva WikiImages Pixabaystä |
Mallia voimme hakea historiasta.
"Vanhoina hyvinä aikoina" Yleisradio oli tiukassa ohjauksessa. Sen tasapuolisuutta, ohjelmapolitiikkaa ja muuta sopivaisuutta valvoivat puolueiden valitsemista jäsenistä koostuvat ohjelmaneuvostot.
"Yleisradion ohjelmaneuvostot valvoivat vuoteen 1992 asti Yleisradion radio- ja tv-ohjelmien ja Ylen toimiluvan piiriin kuuluneen Mainostelevision ohjelmien tasapuolisuutta, ohjelmapolitiikkaa ja muuta sopivaisuutta. Tehtäväänsä ne hoitivat tarkkailemalla ohjelmatoiminnan säännöstön toteutumista, hyväksymällä etukäteen television ja radion ohjelmasuunnitelmat ja arvioimalla jo lähetettyjä ohjelmia. Ohjelmaneuvostoja oli enimmillään 1990-luvun alussa jopa 18,[1] ja niissä istui kerrallaan yli 170 eduskunnan kulloistenkin voimasuhteiden mukaan valittua, eri puolueiden nimeämää ”luotettavaa kansalaista”. Neuvostoista tunnetuimpia olivat suomenkielisen television, suomenkielisen radion ja ruotsinkielisten ohjelmien valtakunnalliset ohjelmaneuvostot, jotka kokoontuivat joka toinen viikko. Niitä täydensivät yhdeksän alueellista suomenkielistä, neljä alueellista ruotsinkielistä ja yksi saamenkielinen ohjelmaneuvosto."
Millaista ohjelmaa arvelette, että Yle olisi tarjonnut Marinin ja tarjoaisi nyt Orpon hallituksen aikana, jos ohjelmaneuvostot olisivat yhä käytössä?
Minä olen hyvin tyytyväinen Ylen tarjontaan. Siellä on tietysti sellaista, mitä en tarvitse tai josta en pidä, mutta myös muuta mediaa enemmän minua kiinnostavaa.
Koska Yle on koko kansan media, en kuvittele voivani vaatia Ylen räätälöimään tarjontaansa vain minun halujeni mukaiseksi.
#media #yle #politiikka #ohjelmaneuvosto #puolue #valvonta #kokoomus #eduskunta #perussuomalaiset #rkp #kd #suomenkeskusta #sosiaalidemokraatit #sdp #oikeisto #vasemmisto #keskusta #hs #vihreäliitto #vasemmistoliitto #matiasmarttinen #joakimvigelius #suomenuutiset #sensuuri #medianvapaus #sananvapaus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti