 |
| Ilta-Sanomien toimittaja Minni Karttunen |
Tällaista kunnioitan. Toimittaja tuli suviseuroihin pitämään neljän tunnin suoran lähetyksen.
Pidin hänen otteestaan. Hän esitti ystävällisesti kysymyksiä suviseuravieraille ja vastuuhenkilöille. Hän myös kulki alueella ja teki havaintoja.
Hän oli myös hankkinut asianomaisen luvan toiminnalleen.
Hän oli rento ja sai vastaajien tuntemaan olonsa turvalliseksi. Hän kuunteli vastauksia avoimin mielin eikä antanut mahdollisten asenteidensa vaikuttaa esiintymiseensä. Katsojat saivat muodostaa käsityksensä suoraan kuultujen vastausten perusteella.
Puhuttiin uskonasioista, mutta myös paljon käytännön järjestelyistä.
Ihmiset saivat kertoa asioista juuri niin kuin tunsivat niiden olevan. Jos toimittaja olisi ollut hyökkäävä, vastaajat olisivat saattaneet käpertyä itseensä.
Toimittaja haastattelee jäätelömyyjiä.
Ilta-Sanomat on toki tehnyt useita hyvin kriittisiä juttuja meistä vanhoillislestadiolaisista ja niitäkin toki saa tehdä. Tiedonlähteenä on usein käytetty entisiä uskovaisia, mikä sekin on ok, mutta toivoisin perusteellista syventymistä taustoihin, lähdekritiikkiä ja lähteiden monipuolista käyttöä.
Tässä annettiin vanhoillislestadiolaisten kertoa vapaasti ajatuksiaan mahtimedian kautta kaikille suomalaisille.
Arvostan!
Minni Karttunen on rohkea toimittaja.
#suviseurat #iltasanomat #tarratoimikunta #vanhoillislestadiolaisuus #journalismi #reportaasi #uskonto #luterilaisuus
Kuvat kaappauksia Ilta-Sanomien sivuilta.
Hienoa ja asiallista raportointia Suviseuroilta – välittyi tunnelma ja arvostava ote tapahtumaan. Arto Pippola
VastaaPoistaVoit kiittää myös tilaisuuden järjestäjää, SRK:ta. Sielläkin on tapahtunut muutos suhteessa "maailmaa" kohtaan. Nyt hymyillään ja toivotetaan terveulleeksi eikä nimitellä uskottomaksi helvettiin kuuluvaksi maailmanlapseksi. Niin oli vielä 1990-luvullakin. Eivät päässeet tv-kamerat suviksiin eikä osattu vastata median kysymyksiin eikä ulkopuolisten syytöksiin.
VastaaPoistaOmat suvikseni kuuluivat muutamalle 1970-luvun vuodelle. Silloin siellä oli ahdistava olla nuorena, jonka hartioita painoi synti ja joukkoon kuulumattomuus. Nyt voisi olla ihan kiva käydä fiilistelemässä niitä vanhoja tunnemuistoja: tuoksuja, makuja, myöhäisiltaisen yhteislaulun ihanuutta.