Viime yö meni aika hyvin. Pari hyökkäystä jääkaapille ja aamuseitsemän jälkeen puuronkeittoon. sitten olin levoton , enkä osannut oikein olla pitkällään enkä pystyssä.
Rauhoituin kuitenkin ja sain taas nukutuksi.
Verisolut lienevät alhaalla. Ei tahdo astiatkaan aina pysyä pystyssä.
Olen jaksanut vähän maalailla tössöttelyjeni, loikomisten ja nukkumisten lomassa. Pikkuneitikin osallistui hieman teoksen edistetämiseen illalla. Istui sylissässäni ja pipettipullolla antoi omaa pikkupanosta työhän. Hellyttävää.
Tuntuu luontaiselta maalata kukkia. Liittyisiköhän se tähän tilanteeseen jotenkin. Vaikka hyvillä mielin ja luottavainen olenkin, elämän katoavaisuus on ajankohtainen aihe. Kukatkin kukkivat aikansa ja kuihtuvat pois. Elämä jatkuu uusissa kukkapolvissa. Itku tuli, kun huomasin tämän aiheyhteyden.
Ehkä taustalla vaikuttaa sekin, että olen menossa lähiaikoina Syöpäklinikalle tapaamaan erästä tuntemaani henkilöä, jonka matka ei ole enää pitkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti