Tuomiopäivä

Älä lue, jos olet herkkähermoinen. Aika tuntuu levottomalta ja mediat tihkuvat riitaisuutta. Korona koettelee ja vaihtoehtoisen totuuden maailma tuntuu kasvavan. 

Maailmanloppu tuntuu kuitenkin kaukaiselta ajatukselta. Ilmastonmuutos uhkaa, mutta harva uskoo sen aiheuttavan ihmiskunnan loppua. En minäkään oikein usko, että se yksinään merkitsi inhimillisen tietoisuuden täydellistä loppua. Ihmisiä se tosin jo mitä ilmeisemmin tappaa. 

Suuren tuhon uhka saattaa olla kuitenkin käsissämme tavalla, joka moni ei ehkä tule ajatelleeksi. 

Ilmastonmuutoksen tarkkaa etenemistä ei tiedä kukaan. Asia on sellaiseen liian monimutkainen. Ihmiskunnan passiivisuuten mitä ilmeisimmin tarpeellisten toimien suhteen voi olla syy, joka ei tule heti mieleen. Se saattaa löytyä tunteiden maailmasta. Ajatusmalli on niin mielenkiintoinen, että aion kirjoittaa siitä oman jutun. 

Pahimmissa skenaarioissa suuret alueet maapallolla käyvät elinkelvottomiksi, mikä aiheuttaa kansainvaelluksia. Tämä lienee jo alkanut. Välimeren tapahtumat osoittavat meille, että ihminen suhtautuu muukalaisiin samoin kuin kautta historian. Eurooppa katsoo vierestä, kun tuhannet hukkuvat. Tästä voimme päätellä, mitä tapahtuu, jos sadattuhannet uhkaavat valtioiden rajoja. Ihmiset ovat ennenkin tuhonneet massoittain ihmisiä aivan omien etujen perusteella. En ala mässäilemään ajatuksella. Se on kuitenkin mitä ilmeisimmin tosi. 

Jos kuvaamani ilmiö paisuu yli äyräiden, ydinaseiden koodien haltijat saattavat hermostua. Tuleeko hyviä haltioita mieleen näiden joukosta? 

Maailma pystyisi tuhoamaan itsensä ydinaseillaan, mutta se ei näytä todennäköiseltä. Kauhun tasapaino on toiminut pitkään. Eri ilmiöt voivat kuitenkin jonoutua pahan ketjureaktioksi. Ainakin teknisesti tällainen tuntuu mahdolliselta. 

Tällaisista ei puhuta, koska polttoaineen hinnankorotukset ja muut mukavat viholliset ovat paljon lähempänä sydämiämme.  

Tällaisesta rumastakin asiasta on mielestäni uskallettava puhua. Sahara koostuu hiekanjyväsistä. Me olemme ihmiskunta.

Mieli kannattaa jo avata varmuuden, koska meillä on äänioikeus.

Hyvä on kuitenkin mahdollista. Meillä on avaimet parempaan. Toivo eläköön!

"Hyvinkin voi käydä."

Yllättävän nopea muutos

Elämä jaksaa hämmästyttää. Pitkittyviltä tuntuvat vaivat miltei kadota melkein yhtäkkiä. 

Olen kertonut, että joukko vaivojani laukesi, kun olin viimeistä kertaa marjassa tänä vuonna (Kummallisia oireita). Voisiko muuten puolukassa vielä käydä? Lähihistoriaa: rinnassa pistävä kipu sängystä noustessani, puurima nahan alla käsivarressa, kättä liikuttaessa kipua kyynärtaipeen yläpuolella ja takana vasemmalla kainalon kohdalla. Voiko kipu liikkua vai onko rinnan ja selän sama? 

Sängystä nouseminen ei enää naulitse minua. Välimuoto oli oikean käden kurottaminen vasemmalle, mikä auttoi. Nyt selkäpistos on kadonnut.  

Liikkuminen on ollut tauolla vaivojen vuoksi. Otin äskettäin riskin ja lähdin kävelylle kivuista huolimatta. Yllätyin. Minun ei tarvinnut enää ottaa kädellä itseäni niskasta, kurotella oikeistoon, heilua kuin haituva tuulessa eikä ojentaa kättä natsitervehdystä (huh) muistuttavaan suoraan ylös. Heinämies ei heilu enää kotonakaan. Siedätyshoito toimi. Juoksua tohdin kokeilla vain aivan pikkuisen. Eilen kuitenkin vaiva tuntui äityneen entisestä, joten jätin haikailun kaduille menosta. Tänään aion. 

Käsivarteni ei ole enää halko, ei sinne päinkään. Puutuminen on kadonnut.

En tiedä, kiukustuiko silmävaivanikin marjassa olemisesta. Luultavasti ei, koska lienee kantasolusiirteen saamisesta johtuvaa lievää käänteishyljintää. Vimmaantuminen saattoi johtua myös ponnekkaammasta kortisonivoiteesta, jota käytin hetken aikaa ja johon sain reseptin hemapolilta. Verestäminen liittyy selvästi  silmän vierusihon punotukseen, johon salvaa käytän.

Nyt silmävaivat ovat levinneet oikeallekin puolelle, mutta en usko minulla olevan syytä huolestumiseen . 

Äkillinen vaivaantuminen ja nopea toipuminen. Tällaistakin elämä voi olla. 

Kertaan mottoni: Hyvinkin voi käydä. 

Terveisiä Jerusalemista!

Päähäni pälkähti ajatus vierailla Lähi-Idässä.

Avasin karttasovelluksen. Syyria näyttää isolta maalta verrattuna naapureihinsa. Isoja kaupunkeja ei juuri ole. Täytyy! siellä olla isoja, mutta jostakin syystä kartalla ei näy juuri muuta kuin Damaskos. Maassa on tapahtunut paljon - valitettavasti. 

Lähennän niin, että näen kadut. No olisi pitänyt arvata. En onnistu siirtämään pikkuhenkilöä maan tasalle. Vihollisia ei pidä auttaa näkymiä jakamalla. 

Siirryn naapurivaltioon ja jalkaudun Jerusalemiin vievälle väylälle, joka näyttää yllättävän kapealta. Tiellä on ihmeen paljon pyöräilijöitä. Maisemat näyttävät hiekkaisilta. Mieleeni tulee Kreikka, jossa olenvietin sapattivuottani viitisentoista vuotta sitten. Talot ja puutkin näyttävät samanlaisilta. Olenkin lähes samoilla leveysasteilla. Tämä on toisin vasta ensivaikutelmaa. 

Pyöräilijöiden määrä selittyy. Joukko polkijoita on seisahtunut tien leveydeltä. En pääse eteenpäin. Ihan oikeasti, mutta verkkoyhteyden virkistäminen auttaa. 

Tie kaartuu loivasti vasempaan. Näen oikealla hieman loitolla talojen peittämän loivarinteisen kukkulan. Näkymä tuo mieleen Ranskan, mutta täällä näyttää helteisemmältä. Leipämaassakin katot ovat usein oransseja. 

Tiehen kirjailluista teksteistä ei ota Villekään selvää. Muistuttavatkohan merkit arabian kirjaimia? Voisiko tuli ja vesi olla yhtä juurta.. 

Ajaudun parkkialueelle. Ei kun pääsenkin pohjoiseen talon editse. Umpiperä. Takaisin. Hei oikaelle, ei, vasemmalle ja sitten loivasti etelään. Väylällä on ainakin neljä kaistaa, mutta se ei ole moottoritie ja sitten ympyrästä, joka voisi olla Etelä-Ranskassa, itään. Äh, verkko jumittaa. Pakki vie minut taas pyöräilijöiden taakse. Katson vasempaan alanurkkaan. Loikkaan jonkin kirkon luokse. Jatkan risteyksestä eteenpäin. Tie muuttuu aika kapeaksi. Sen kahta puolta on kivenlohkareita kuin rymäyksen jäljiltä. 

Autoliikennettä näkyy vähän. Maisema muuttuu hyvin karuksi. 

Erehdyn virkistämään verkon ja taas olen selkien takana. Hyppään nyt vähän kauemmaksi ja päädyn tummansinisen turistibussin luokse. On vain yksi, mutta jossakin täällä t niitä äytyy olla usein useita. 

Matka sujuu takkuisasti. Saan tarpeekseni tällä kertaa. Paikallisliikenne tosin on vähäistä, mutta verkkovirtaus ei. Modemiyhteytemme ei ole toiminut oudon pitkään, mutta en ole tullut soittaneeksi operaattorille, kun taskuyhteys pelaa. 

Hankaluudesta huolimatta alun näkötuntuma Jerusalemiin on syntynyt. 

Tällaista on tulevaisuuden matkailun syytä olla. Selvästi ennemmin tätä kuin selkään. 

Olen kuin yksilapainen tuulimylly

Kerroin eilen, mikä asia on kohdallaan. Nyt marisen. Ulkona kulkiessa ojentelen ja koukistelen oikeaa kättäni sinne ja tänne. 

Olkavarressani ja selässäni on yhä kipupiste. Joudun etsimään kädelleni sellaista asentoa, että kipu ei tuntuisi. Välillä sellaista ei tahdo löytyä. Kun saan käden sopivaan sojotukseen, on rauha maassa vähän aikaa, mutta usein jomotus palaa pian. 

Suren, kun en voi käydä lenkillä enkä pyöräilemässä. Kävellessä vaiva on ärtyisä ja pyöräilyasento tuskin sopii. Nyt kun olen selälläni sängyssä tätä kirjoittamassa, kipua ei juuri tunnu. 

Taideaskareissa asennot ovat aika sopivia. Kun mieli on keskittynyt, pieniä häivähdyksiä ei ehkä huomaa. 

Vaiva aaltoilee. Sängyssä on välillä runsaasti asentovaraa, mutta välillä on huidottava. Ulkona kävellessä ei lomahetkiä tunnut olevan. 

Onneksi käsivarren puutuminen on vähentynyt. Nahan alla ollut rima on hapertuneempi.

Olen saanut elää lähes ilman kipuja. Pistelty minua on paljon viime vuosina, mutta ne kivut ovat tilapäisiä.  Olkapää oli joskus jäässä, mutta venyttely pitää vaivan poissa. 

Vaimoni on ollut kipujen vanki vuosikymmenien ajan. Toivoisin oppivani oman vaivani kautta tukemaan häntä, mutta en ainakaan vielä tunne edistyväni. 

Geelit eivät toimi eikä särkylääkkeet auta. Kun olen kärsinyt kuukauden, soitan hemapolille. Minut ehkä passitetaan hermoratautkimukseen. 

Olen huipulla - nyt pitää nauttia!

Olen yhdestä kohdasta terve. Toki monesta muustakin, mutta tämä ei ole aina ollut kunnossa. 

On normaalia järjen käyttöä tarkistaa kotoa lähtiessään, ettei hella jää päälle ja että hanat ovat kiinni. Minulle riittää nyt tämä. Olen jopa hieman turhautunut, että pitääkö näitäkin tarkistaa. Tällainen kyllästymisen tunne on minulle unelman täyttymys. Olen huipulla. Luulen, että minun ei kohta edes tarvitse nähdä hanoja. Riittää, että en kuule veden kohinaa. 

Jos luopuisin lähtötarkistuksista kokonaan, syyllistyisin huolimattomuuteen, koska olen hajamielinen. Levy voisi jäädä päälle. Tätä pidemmälle ei kannata pyrkiä. 

Rajatulla alalla ocd-pitoisuuteni on nolla. Toimin juuri niin kuin minun pitääkin toimia. Minulla ei ole ongelmia suihkussa käynnin suhteen, mutta jollakulla voi mennä mainittuun toimeen neljä tuntia. Tämä vertailun vuoksi. Ocd voi siis olla tosi paha. 

Yksi oc-häiriön hoitomuoto on ongelman hyväksyminen omaksi ominaisuudekseen. Asia on osa minua. Olen tuonut vaivani julkiseksi kirjoittamalla siitä kahdessa blogissani. Tunnen olevani vahvoilla. 

Ocd on obsessive-compulsive disorder eli pakko-oireinen häiriö. 

Kirjoitustapahtuman satoa

 

Älä kompastu päähäsi.

Entropialle emme voi mitään.

Neurootikon kyyneleet lankeavat kiville.

Perhosen siipi ei ole alumiinia.

Kaikessa on kyse vain todennäköisyydestä. 

Rotat ratkaisevat kaiken,

syövät tai tulevat syödyiksi.

Navalta valuvat kohtaavat navalla. 

Älä soita koiraa, jota ei ole viritetty.

Iltakellot voi vain nähdä.

Ruumista ei pueta korpin asuun. 

Kaikella ojennetulla on jokin ulottuvuus.

Älä astu tiehesi. 

Tyhjää ei ole, on vain entinen tila.

Alepasta pääsee vain alaspäin,

onneksi tulee aina vain lämpimämpää.

Tein näitä eilen kirjastossa pidetyssä kirjoittajatapahtumassa. Olen hieman editoinut näitä. 

Voi Elokapina minkä teit!

Olen selvinnyt kahdesta syövästä tieteeseen perustuvan hoidon avulla. Niinpä uskon, ettei ilmastotiedekään ole puutaheinää. 

Ilmastonmuutoksen torjuntatoimet etenevät kovin hitaasti, vaikka olisi kiire. Kaikki keinot tuntuvat uhkaavan jonkun tahon etuja ja seurauksena asioita vatkataan. Jotkut kyseenalaistavat koko uhan, koska se  on aina helpompaa. 

Ja nyt nämä elokapinalliset työntävät aseen jarruttajien käsiin. Asian on kuviteltu olevan "vihervassareiden" henkilökohtainen ongelma ikään kuin se ei kuuluisi kaikkia puolueita kannattaville. 

Nyt huolestuneet leimautuvat myös anarkisteiksi. Se tästä vielä puuttui. 

Minusta Greta Thunberg on jotenkin hellyyttävä hahmo, kiltin oloinen teinityttö, joka sanoo vain sen, minkä tiede tietää ja vaatii toimenpiteitä nuorten nimissä. Häntä sitten keksitään kutsua militantiksi. Setämiehet provosoituivat tytöstä, joka voisi olla oma lapsenlapsi. 

Onneksi Greta on palannut kouluun. Hänen missionsa oli hyvä, mutta se leimautui vinoon.

Olisivatko elokapinalliset voineet enempää toivoa kuin sumutetta naamaan? Poliisit sössivät ja aiheuttivat skandaalin. Pippuri- vai paprikasumutteen ruiskuttaminen suoraan päin naamaa näyttää kuvissa todella pahalta. Tässä mennään iholle. 

Kapinalliset saivat sen julkisuuden, jonka halusivatkin. 

Poliisia ei saa vastustaa, mutta poliisin ei itse pidä mennä halpaan. Väkivallalla flirttailusta ei seuraa mitään hyvää. 

Dna-kansalaisuuteni

Dna-testin mukaan sisarusparvemme on lähes umpisuomalainen. Serkkulistan kärjessä on yksi äidinpuoleisista serkuistamme ja kolme seuraavaakin ovat sukunimien perusteella todennäköisesti aika läheistä sukua. 

Serkkulistan  alussa ovat läheisimmät ja lopussa kaukaisimmat osumat. Alun nimet ovat suomalaisia ja lopun ulkomaalaisia. Jälkimmäiset ovat neljänsiä, viidensiä tai sitä kaukaisempia serkkuja. Nämä ovat luultavasti Suomesta muuttaneiden jälkeläisiä. 

Hain Genistä, joka on hyvä alku ihmiskunnan kollektiiviselle sukupuulle, loppupään nimiä. Joitakin mahdollisia osumia löytyi, mutta tiedot ovat yksityisiä, joten en voinut katsoa, millaisia ovat yhdysreitit sukupuiden verkostossa.  

Hauskaa, että serkkulistaus osoittaa erään ystäväni sukulaisekseni. 

Loppupään nimet ovat englantilaisia, ruotsalaisia ja slaavilaisia nimiä. Syntyperämme ulkomaalaislusikallinen onkin itäeurooppalaista ainesta. Ainakin osa ruotsalaisista nimistä saattaa selittyä suomenruotsalaisuudella, jonka täytyy näkyä varsin vahvana länsisuomalaisessa perimässä.

Kauneutta

Ota hyvä asento. Klikkaa kuva suuremmaksi. Anna mielesi levätä. 

Olimme eilen Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa.

 

Abstraktia ja unimaailmaa?

Abstrakti teos saattaa laukaista torjunnan. Tuosta ei saa mistään kiinni. Mitäpä siitä sen enempää.

Jos teoksessa ei erotu tuttuja hahmoja, jää jäljelle värien ja muotojen vuorovaikutus. Tuntuuko teos miellyttävän harmoniselta vai herättääkö se ristiriitaisia tunteita. Onko siinä jokin kiinnostava jännite?

Luulen, että meillä kaikilla on taipumus yrittää löytää kaoottisista muodoista jotakin tunnistettavaa. 

Jos teos virittää mieleen jotakin, jolle ei löydy sanoja, se saattaa yrittää yhteyttä tiedostamattomaan. Jungin arkkityypit liittyvät jotenkin alitajuntaan. Useimmat näistä myyttisistä hahmoista ovat minusta kuitenkin hyvin selväpiirteisiä. Liittyvätkö unet alitajuntaan, sitä en tiedä. Nukkumisen on sanottu olevan uusien asioiden järjestämistä, muutoin uinuvien aivojen osien suojelemista muiden osien kaappauksilta tai ongelmien ratkaisemista tai sen harjoittelemista tai ehkä jotakin muuta. 

Näin tänä aamuna hyvin proosallisen unen. Olin huollattamassa tai korjauttamassa käytössäni kauan sitten ollutta autoa. Tapahtumaympäristö oli kaukana myyttisestä. Tuntui kuin autoni olisi siirtyillyt paikasta toiseen, ikään kuin paeten minua. Yrityksen johtajakin oli lähdössä kesken kaiken. Erään entisen naapurin aikuinen poika ilmestyi paikalle. Auton yläosa muuttui yhtäkkiä erikoisrakenteiseksi ja sitten auton renkaat kaatuivat niin, että auto vajosi kasaan. Ongelmia tuntui riittävän. Auto ilmeisesti jäi varikolle. 

Psykoanalyysin perustajat saattoivat antaa kimmokkeen surrealistisen taiteen syntymiselle. Tämän suuntauksen teoksissa on usein unenomaisia näkyjä. Niissä näkyyn tunnistettavia objekteja, joiden suhteita toisiinsa ei voi järjellä ymmärtää. 

No, tällaisia olen nyt maalannut. 

Seniori Looks

 Yöpuku: Lidl. Väritys miehekäs. Villasukat Roomatar-Anskun lahjaksi neulomat. Lukulasit: malli "tusina". 

Lapsuudenkodissani käytettiin kokoyöpukua, joka on minulla yhä mieluinen valinta. On mukava nukkua kunnolla puettuna. Jos ovikello soi, asu sopii oven avaukseen. Jos tulipalo syttyy, on edes jotakin kunnollista päällä. Nuoret miehet taitavat nykyään käyttää boksereita tai pikkukalsareita. 

Yösukkien parimäärä vaihtelee. Joskus ollut kolmet, ehkä jopa neljät. Tällä kertaa yksi ohut pari villasukkien alla. Tosin viime aikoina jalat tuntuneet harvoin kylmiltä. 

Onko voitontavoittelu yrityksen ainoa tehtävä?

Osakeyhtiölain mukaan Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.

Muitakin tavoitteita voi siis olla, jos sellaisia määritellään perustamissopimukseen liitettävässä yhtiöjärjestyksessä. En usko tällaisen olevan tavallista. 

Voitontavoittelun reunaehtojen säätäminen on yhteiskunnan eli kansanedustajien tehtävä.

Tällä hetkellä yhteiskuntavastuu on brändäyselementti, jonka on toki syytä olla todellinen (vrt. viherpesu). 

Yritys voi esimerkiksi tukea paikallista kulttuuri- tai urheilutoimintaa, jos haluaa miellyttää asiakkaitaan ja työntekijöitään, mutta sen ei ole pakko. 

Yhtiön osakekurssin nouseminen rinnastuu voittoon. Saneeraustoimet voivat vahvistaa kurssia. Jämsän tapauksessa saattoi olla kyse tämän tavoittelusta. 

Sanatonta ja sanallista viestintää

Kihupyhää on vietetty suojeluspyhimyksen muistoksi Karjalassa . Siitä kehittyi markkinapäivä, joka veti väkeä muualtakin. Se oli siten oiva päivä nuorille tutustua toisiinsa. 

Naimaikäinen neito laittoi kihupyhän viettoon lähtiessään tyhjän puukontupen uumalleen selkäpuolelle. Se nuorimies, jota halusi lähestyä tositarkoituksin, sujautti puukkonsa tuohon tuppeen. 

Myöhemmin hän lähti - kenties puhemiehen kanssa - neidon kotiin ottamaan selvää, miten hänen aikeeseensa suhtaudutaan. 

Jos puukko oli isketty oveen, se oli merkki vesiperästä, joten ei kannattanut koputtaa. 

Puukko on työväline ja sellaisina voitaneen pitää myös rukkasia, jotka ovat myös viesti kosinnan epäonnistumisesta. 

Jos sinkkunainen kosii miestä karkauspäivänä, mikä ilmeisesti pidetään tällaiseen soveliaana aikana, hän saattaa saada hamekankaan, mikä sisältää saman viestin kuin puukko ovessa tai rukkaset. 

Käsittääkseni isoisoäitini kodissa viestittiin tällaisessa tilanteessa sanallisesti. Tuleva isoisoisäni oli tullut Vuohelaiselle eräs talon tyttäristä mielessään. Tämä hanke ei kuitenkaan syystä tai toisesta edennyt aiotusti. Vaihtoehdoksi ajateltiin kuitenkin nuorempaa siskoa, joka yhden tarinaversion mukaan vastasi ovenraosta ja toisen mukaan uunin takaa tai viereltä, että hän ei lähde noin tummalle. 

Mieli kuitenkin muuttui, ja Laatokan vesillä päivettynyt kosiomies sai morsiaimen. Tämän mielenmuutoksen seurauksena minä voin olla tässä tätä tarinaa naputtelemassa. 

Kun rukkaset pannaan naulaan, ei olla kosiotoimissa vaan päivän työt lopetetaan. 

Oli kuin olisi tehnyt mieli tappaa

 

Neliö on vaikea pohja. Toistaiseksi tuo on minusta pysynyt koossa.

On tuntunut kuin sisälläni olisi räjähdysaltis lataus. Kerran, kun sattui, mieleeni tuli sana kuin laukaus. Se ei ollut teko, mutta tunsin, että pystyisin tappamaan, jos olisi pakko. Sukulaiseni ovat joutuneet tappohommiin ja tulleet tapetuiksi. Nuo ovat olleet ainoat vaihtoehdot rintamalla.

Ensimmäisen kerran jälkeen tulisi rauhallinen raukeus. Se on tehty. Hiljainen syyllisyys äityisi myöhemmin.

Luominen purkaa agressiota. Katsotaan mihin tämä tie vie.

Pukkilan kartano

 

Kun harhailimme eilen kohti Vanhalinnan linnavuorta, poikkesimme Pukkilan kartanolla Piikkiössä.