Love story 4

Hannu oli löytänyt netistä kiinnostavan työpaikkailmoituksen. Hän asteli kohti firmaa, jonka seinässä luki debet=kredit. Alla oli slogan "Aina täsmää". Hannu oli lukenut sen verran kauppakorkean pääsykirjoja, että tiesi oleellista olevan kirjanpidon antama oikea kuva yrityksen tilanteesta. Jos tilinpito ei täsmännyt, pienen eron pystyi ujuttamaan jollekin kaatotilille eikä siitä kukaan piitannut. Hannua ärsytti tuo villitys kirjoittaa erisnimet pienellä alkukirjaimella.

Debet on kuitenkin siellä missä pitää eli ikkunan puolella. Oikeakätinen kirjanpitäjä asettuu istumaan siten, että valo tulee vasemmalta eli juuri ikkunasta. Näin ei kirjoituskäsi varjosta numeroita.

Hannu oli laittanut pikkutakin somisteeksi kravatin ja solmioneulan. DC:ssä ei kellään näkynyt tällaisia koristuksia rinnuksissa. Ajat ovat muuttuneet. Isä oli ollut joskus menossa toisen myyjän kanssa asiakastapaamiseen. Isällä oli ollut beige liivipuku, mutta solmio oli unohtunut. Kollega ei suostunut asiakkaisiin ennen kuin solmio oli ostettu. Vaaleanruskea kravatti näytti Hannusta lähinnä sukalta.

DC:ssä oli reipas tunnelma. Joku nuori leijona oli lähdössä asiakkaisiin ja huuteli lähtevänsä luukuttamaan. Älä mene kuitenkaan sossun luukulle, häntä evästettiin. Muista klousata early and often. Tee lisäkäynti viereiseen kukkakauppaan, mutta älä suostu oravannahkakauppoihin. Tänne ei mahdu niin paljoa kukkia.

Toimitusjohtaja Pertti oli ylpeä myyntitykistöstään, mutta arvosti myös firman nörttejä, jotka tekivät asiakkaiden numeronmurskaustyöt. Hän ei piitannut Hannun keskeneräisistä opinnoista. Sanoi itsekin olevansta diplomia vaille DI. On meillä yksi pappikin, hän sanoi. Se oli joskus ajanut papin työn ohella taksia ja tuumannut, että kummassakin autetaan asiakasta pääsemään perille.
Myyjät ovat individualisteja, taiteilijoita, siksi nuo taideopinnot sopivat kuvaan. Hannu mutisi jotakin taidehissasta.

He istuivat Pertin muita suuremmassa loosissa ja ryypiskelivät automaattikahvia. Pertti pahoitteli, että molemmat neukkarit olivat varattuja, mutta "niin pitää ollakin".

Vaikutat olevan oikeasta puusta veistetty. Hyvä tyyppi, sellaisen vaatimuksia ei tiedä kukaan, mutta kohdatessaan sellaisen tunnistaa. Varasin sinulle testiajan ensi maanantaille tuohon Luonne Oy:ön, kai pääset? Järjestyy, lupasi Hannu. Siellä on palikkatestejä ja sellaisia. Jutellaan lisää, kun saadaan tulokset.

Meillä on yksi loosi vapaana. Tuire Meskanen lähti konttoripäälliköksi johonkin. Huomaat että tämä homma meritoi. Jos kauppoihin päästään, saata hänen asiakaskannan aikanaan hoitoosi. Voisit kuitenkin ensin opetella puoli vuotta kirjanpitoa tuolla numeronmurskauspuolella ja sitten siirtyä myyntiin.

Kukkakauppa tosiaan, mietti Hannu ja sai ajatuksen.

Kerran ollessaan Liisaa hyysäämässä Hannu kysyi varovasti, voisiko tämä ajatella lääkitystä. Tähän ei kuule mikään Vitalis auta, kuului ärtynyt vastaus.
Vitalis ei tietääkseni ole lääke, sanoi Hannu.
No nitro sitten, hänelle sanottiin.

Tiedätkö, sinun sairastumisesi koskee muitakin. Tämä on minullekin rankkaa. Nyt sinä vain olet sairauslomalla eikä tässä pimeydessä näy mitään valopillkua, kertoi Hannu.
En minä ole sairas, minun vain pitää levätä välillä. Leijonatkin lepäävät aina, kun eivät metsästä, väitti Liisa.
Eikö YTHS:n lääkäri ehdottanut sinulle mitään, kun kävit viimeksi hakemassa saikkua? tiedusteli Hannu. Jos onnenpillereitä tarkoitat, kyllä ehdotti, mutta niitä minä en ota, kuului vastaus. Terapia on ainut, mitä voisin harkita.
Se on pitkä tie, olisitko valmis sellaiseen, kysyi Hannu.
Se ei ole kuitenkaan kemiaa. En halua olla zombi, jonka tunne-elämä on yksi vaakaviiva, väitti Liisa. Huomaatkos, olemme jo niin tutustuneet, että uskallamme riidelläkin.

Ei se lääkejuttu noin mene, yritti Hannu korjata. Tunnen yhden psykiatriaan erikoistuvan. Hän sanoi, että psyykelääkkeet tukevat hyvin terapiaa. Potilas on tasapainoisempi ja pystyy paremmin käsittelemään asioitaan, selitti Hannu. Sitäpaitsi Hannun mielestä riiteleminen ei kuulu mitenkään itsestään selvästi kahden ihmisen suhteeseen. Riiteleminen on vuorovaikutusongelma.
Siis pelkkä viiva vain, enkö juuri sanonut, vastasi Liisa, kun heräsi ajatuksistaan.

Hannu oli käynyt lähes päivittäin katsomassa miten Liisa voi ja täydentämässä tämän jääkaappia, josta hän oli ensimmäisellä kerralla löytänyt vain epämääräisen köntin jauhelihaa. Liisa ei juuri poistunut kotoaan. Hannu oli ajatellut ehdottaa, että Liisa lähtisi lomamatkalle jonkun kaverinsa kanssa, mutta ei uskonut tämän suostuvat. Useinmiten Liisa makasi apaattisena sängyssään, kun Hannu saapui.

Hannu oli käynyt äskettäin vanhempiensa luona ja hänen äitinsä oli kysynyt varovasti, onko Hannu yhä kiintynyt Liisaan. Hän selitti, että jos perustatte joskus perheen, Liisan sairaus voi olla kova koettelemus. Mahtaisitko jaksaa sellaista? Sinun pitäisi olla se tolppa, johon koko perhe nojaa.
Hannu vastasi epämääräisesti, että kyseessä on sairaus, joka hoidetaan. Parannutaanhan syövästäkin, hän jatkoi.
... ja sairastutaan uudestaan, väitti äiti. Keskustelu aiheesta päättyi tähän.

Seuraavan kerran Hannu toi mukana sinisenpuhuvia anemoneja ja jotakin valkoista niiden seurana. Oi minulleko, sinä olet ihana, rakas! Liisa leperteli ja höpsehti vaasia kukille. HannustaLiisa vaikutti aikaisempaa pirteämmältä.
Laitettiin isänmaalliset värit, kun olet niin ahkerasti synnyinmaamme eteen ahkeroinut. Nämä ovat isänmaalliselle, mutta herkälle naiselle.
Kunpa tulisikin joskus valmista, huokaisi Liisa, meni sänkyyn kyljelleen ja veti viltin päälleen.

Hannu oli ajatellut keskustella vakavasti Liisan kanssa ja loiventaa heidän välejään seurustelusta ystävyyden suuntaan. Ei hänellä ollut voimia eikä sydäntä siihen. Sitäpaisti miten tämä sopisi noihin kukkiin, joita toin. Mennään näin toistaiseksi.

Hannu halusi pitää Liisasta huolta. Tämä ei ehkä suostuisi, jos he eivät seurustelisi. Kuka häntä sitten hoitaisi, tuskin kukaan. Ei hän pelkän YTHS:n avulla selviä. Mahtaisiko sieltä edes saada terapiaa. Hannu ymmärsi, että avioliittoon tarvittaisiin pari kunnon suhdetta. Siis kaksi ihmistä, jotka nojaavat toisiinsa eikä kumpikaan joudu liikaa kannattelemaan.

Kerran Hannu yritti huvittaa Liisaa. Kuules Elluseni, hän kysyi. Tiesitkö, että Diana-Kallen pojat lähettelivät teineinä pöhköjä tekstareita Isolle Ellulle. Hi Lizie ja sitä rataa. Olisi hauska nähdä itse kuningattaren näppylöivän pikkuista kännykkää. Viljolle tuskin uskalsivat lähettää. Liisa naurahti pikkuisen.

Hannu oli käynyt palikkatestissä. Homma ei ollutkaan pelkkää lomakkeiden täyttämistä ja musteläiskien tulkintaa. Hänet oli pantu muutaman muun testattavan kanssa valitsemaan listalta kymmenen tärkeintä tavaraa otettavaksi mukaan kuumatkalle. Ryhmä oli keskustellut sivistyneesti aiheesta ja päätynyt jonkinmoiseen valintaan. Hannu oli aavistanut, että nyt ei pidä istua tuppisuuna.

Liisa oli ollut puolitoista kuukautta sairauslomalla. Olo ei ollut juuri parantunut. Hän enimmäkseen keräsi voimia sängyn pohjalla ja mieli oli maissa. Hän oli sitä mieltä, että hänen oli noustava ihan luomuna. Lääkärin tarjoamiin onnenpillereihin hän ei suostuisi. Hannu puolsi niitä, kunhan rinnalla kulkisi säännöllinen terapia.

Pertti oli soittanut Hannulle ja sanonut testien menneen hyvin. Ettehän valinneet kampaa mukaan kuumatkalle, hän veisteli. Luullakseni astronauteilla on aina tukka pystyssä. Varmaan hoksasitkin, että kyse oli ryhmädynamiikasta. He sopivat tapaamisesta, jossa he neuvottisivat mahdollisen työsuhteen yksityiskohdista. Paljonkohan kehtaisi pyytää palkkaa, pohti Hannu .

Hannu istui raitsikassa matkalla Liisan luo. Tällä kertaa hän oli päättänyt puhua asiat halki.