Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 30. heinäkuuta 2024

Olemme Krohnien sukuseuran matkalla Virossa

 

Julius Krohn
Wikimedia Commons

Miksi ihmeessä, kun emme ole krohneja?

Vaimoni suunnittelee elämäkertaa kyseiseen kulttuurisukuun kuuluneesta Helmiriitta Honkasesta. Kirjailija  Aino Kallas oli yksi Julius Krohnin lapsista, joten olemme hänen jäljissään tällä matkalla. Vaimoni on tarkoitus saada virikkeitä kirjaansa. 

On täällä muutoinkin mukavaa. 

Krohn-sukuseuraan kuuluu Juliuksen ja hänen veljensä Leopoldin jälkeläisiä.

Aino Kallaksen puoliso oli virolainen Oskar Kallas, joka oli diplomaatti sekä kielen ja kansanrunouden tutkija. 

 Avioiduttuaan Aino Kallas muutti Viroon. Näin hänen kirjansa tulivat perustumaan pitkälti virolaisiin aiheisiin. 





Aino Kallaksella on pieni - joskin mieleenpainuva - rooli vaimoni teoksessa Haaveiden haaksirikko - Elli Forssell-Rozentālen elämä. 

Kuriositeettina mainittakoon, että luovutettuun Karjalaan jääneessä Krohnien Kiiskilän kartanosta on erinäisten mutkien kautta päätynyt vaimoni sukuun suuri astiasto ja joitakin huonekaluja. 




Kokoonnuimme Helsingin länsisatamassa, Matkustimme laivalla Tallinnaan, josta jatkoimme tilausbussilla kohti Haapsalua. Viimeisestä visiitistäni Tallinnaan on kulunut vuosia. Kaupunki on pessyt kasvojaan rajusti. Lasia, lasia ja lasia. 

Poikkesimme matkalla Tallinnan metsakalmistuun ja vierailimme kahden Kallasten lapsen haudalla. 

Lainella ja Sulevilla oli traaginen loppu. Laineen osui luoti omalla pihallaan vuonna 1941. Kyseessä oli ilmeisesti harhalaukaus. Samana vuonna Sulev teki mieluummin itsemurhan kuin lähti Suomeen vakoilijaksi.  

Joku kertoi, että käydessään haudoilla edellisen kerran, hautalaatat olivat kovin kuluneet. Nyt ne olivat huollettavana ja siksi yllä olevassa kuvassa näkyvät vain laattojen pidikkeet. 

Jatkoimme matkaa Haapsalun satamaan, josta laiva vei meidät ja bussimme Hiidenmaalle. Tämä seutu oli päämääränämme, koska Ainon arkaaiset romaanit Sudenmorsian ja Reigin pappi sijoittuva tänne. 




Viron maaseutu näyttää samanlaiselta pannukakulta kuin ennenkin. Lehtimetsiä, lampaita, lehmiä. Välillä lumoavia pastoraalimaisemia. Taajamat ovat tietysti muuttuneet paljon, muttä yhä täällä kohtaa sellaisia ajansyömiä rakennuksia, jollaisia malliltaan ei Suomessa liene koskaan ollutkaan. Mukavan pittoreskeja katseltavia. 




 Majoitumme Käinassa olevaan hotelli Liiliaan



Loppukevennyksiä (vironkieliset tekstit saavat suomalaisen hyvälle tuulelle):


Laivassa




















#krohn #sukuseura #juliuskrohn #ainokallas #helmiriittahonkanen #oskarkallas #kulttuurisuku #kirjallisuus #romaani #hiidenmaa #viro #tallinna #hauta #hautausmaa #liilia #seuramatka #kiiskilänkartano




lauantai 27. heinäkuuta 2024

Hylätä vai pitää?

 


Nyt ei puhuta puolisosta eikä lemmikeistä. 

Monta vuotta meitä palvellut auto on kuitenkin vähän kuin perheenjäsen. Kaikki sen kanssa matkoillamme tapahtuneet kommellukset ovat osa perheemme tarinaa. Jotenkin siihen kiintyy, sillä on omat kremppansa kuten minulla ja vaimollani. 

Madamemme  on varsin varttunut. Vuosimalli on 2001ja otettu käyttöön edellisenä vuonna. 

Nyt daamillemme on tullut ikävä vanhuuden vaiva. Sen automaattivaihde reistailee. Kun tarvitsisimme sitkeää vetoa tuottavaa voimaa, se kykeneekin vain väljiin välityksiin. Tästä seuraa, että ylämäkiin pitää hoksata ottaa vauhtia. Liikennevaloista lähdettäessä perässä tulijan kärsivällisyyttä koetellaan, kun Mersumme vaivalloisesti hiipii vauhtiin. Kun sitten käytössä on vain ärhäköitä välityksiä, saatamme joutua ajamaan moottoritiellä kuuttakymppiä. Kerran vedimme näin aika pitkän siivun ja pysähdyimme toteamaan, että tavoittelemamme kahvila olikin kiinni. Vähän aikaa ihmettelimme ja kas, auto toimi taas oikein hyvin. Olisi pitänyt hoksata pysähtyä aikaisemmin. 

Nuo oireet ilmaantuvat hyvin harvoin, mutta nyt vaiva tuntuu äityvän. Tuskin se vielä kuitenkaan tielle jättää. 

Muhkurin autohuollossa tutkivat potilasta ja lopputuloksena oli, että maksaa maksaa ja että he eivät voi korjata. 

Veho arvioi, että varaosa plus työt maksavat noin 1 600 euroa. 

Se on uultavasti enemmän kuin on automme nykyinen arvo. 

Olimme ajatelleet, että Mersumme palvelee meitä hautaan saakka, kun sillä on nyt ajettu vasta alle   200 000 kilometriä. Kun ostimme tämän saksofonisti Perkon vaimon kauppakassin, mittarissa oli vain pyöreästi 80 000 km. Siis oikea helmi!

Hankimme daamimme yhdeksän vuotta sitten ja maksoimme muistaakseni noin kolme ja puoli tonnia. Olisi tietysti kiva ajaa vaikkapa 30 tonnin kärryllä, mutta eläkeläisinä käytämme rahamme mieluummin toisin. Brändikokonaisuutemme autopalikka ei ole hohdokas, mutta toivottavasti muilla avuilla voimme pörhennellä sen verran, ettei itsetunto murene. 

Jos vastaavan hankimme, joudumme pulittamaan ehkä yhdeksän tuhatta ja luultavasti noin vähän ajettua emme helposti löydä. 

Kuka on niin hullu, että maksaisi autoremontista yli auton arvon! 

Minä saatan olla.

Loppuelämämme kassavirran kannalta saattaisi olla ihan viisas ratkaisu. 

Veho tutkii johtotähtemme ensi kuussa ja remontin hinta varmistuu. 


Kuva Emslichter Pixabaystä


Näin muuten veljekset Paul ja Adolf Daimler keksivät tähtilogon: 

"Veljekset päätyivät isänsä piirtämään tähtisymboliin, jolla tämä oli merkinnyt oman talonsa sijainnin kotikaupunkiaan kuvaavaan postikorttiin. Kolmikantainen tähti soveltui veljesten tarpeisiin myös toisesta syystä.

DMG:n valmistamia voimanlähteitä käytettiin tuolloin yhtä hyvin maalla, merellä kuin ilmassakin kulkevissa härveleissä." (MTV 20.2.2020)



#auto #liikenne #matkailu #mersu #mercedes #mercedesbenz #johtotähti #ajoneuvo #saksa #veho #daimler #vaihde #automaattivaihde #vika #autoilu 






tiistai 23. heinäkuuta 2024

Kesäkuun kukkakuvasatoa

 


Olen heikko kukkien väreille, värisoinnuille ja muodoille. 

Niinpä näitä kuvia riittää. 













































































































































































































#kukka #kukat #kasvi #luonto #kauneus #värit #turku #helsinki #kaarina #turunsaaristo #parainen #norskata #ahvenanmaa #eckerö

maanantai 22. heinäkuuta 2024

Gamla stanissa sain juhlapäivänämme poikkeuksellisen keskiaikaista kohtelua

 


Tässä se tapahtui.


Olimme päättäneet juhlistaa 50-vuotista käsi kädessä kulkemistamme meille vinkatussa Gamla stanissa olevassa Café & bistro Cronanissa. 

Lisää kuvia merkkipäivästämme.





Kuten varmaan muistatte, keskiaikaisessa Tukholmassa kadut ovat tällaisia. 




Matkamuistoteollisuuden näkemys Ruotsista. 





Hirviä, hirviä, hirviä, viikinkilaivoja (joista osaan istutettu gamla staneja), bikini-pukuisia korkinavaajia, juopottelevia viikinkejä, taalainmaanhevosia ...




Kas kas. 

No, onhan meillä ne yhteiset 600-700 vuotta.

Joskus Ruotsin suurin kaupunki oli Tukholma ja toiseksi suurin Turku. 

Suomellakin on karhu itänaapurina. Näyttävät venäläisiltä kisamaskoteilta. 


Cork

















Meatballs! 

Ihan kolmannella kotimaisella. 

Sitä!




Kysyin tarjoilijalta, voisiko hän ottaa kuvan. 

Se maksaa, hän sanoi. 

Otti hän sitten meistä muutaman kuvan. Myöhemmin mieleeni juolahti, että hän varman käsitti, että halusin ottaa kuvan hänestä. 

Tuolla hän kuvaa, kun katsot tarkkaan. Laitoin vähän blurria, niin en varmaan ole velkaa. 














Final sale - taas niin helppoa ruotsia. 

Minun mielestäni tarkoittaa lopetusmyyntiä, mutta vaimoni mielestä kyse oli vain poistosta. 

Kiltti Gurdrun Sjödén on  ajatellut puolisoita ja laittanut penkit odotusta varten:
 Huom! En sanonut aviomiehiä varten. 

Siinä minä istuin ja oli siinä yksi tai kaksi muutakin miestä. 

Yhtäkkiä ylhäältä putosi vettä päällemme. Sellainen roiskaus vain. 

Tack så mycket, sanoin ylöspäin. 

Ei meistä kukaan vedestä välittänyt. 




Myöhemmin kävi ilmi, että ei se ehkä ollutkaan pelkkää vettä. 

Saimme siis todella keskiaikaisen elämyksen, kun joku heitti likaveden ikkunasta kadulle. 




Tässä saalis. 

Se muuten oli lopetusmyynti. 



Sitten Waldemarsuddeen, josta yhteinen matkamme alkoi. 

Waldemarsudde on Ruotsin valtion omistama taidemuseo, jonka lähettyvillä kävelimme puoli vuosisataa sitten. 



Jätimme auton taidemuseon galleriarakennuksen pihaan. 




Edellä mainitun ja tämän (Slottet) rakennutti aikoinaan maalariprinssi Eugen.



16 s.

Paikalliskulttuuria tämäkin.

Kiersimme linnan toiselle puoelle, jossa saimme nauttia taiteesta ja kauniista maisemista. 









Oikealla Samothrakeen Nike, kreikkalaisen taruston voitonjumalatar, jonka sanotaan juuri laskeutuvan laivan kokkaan. Tämän täytyy olla kopio alkuperäisestä. 




Tämä Amorko meihin osui puoli vuosisataa sitten?




Ei ollut Amor, mutta tämän herran osumat saattavat olla vieläkin voimallisempia. 




























Rodinin Ajattelija













































Kuti kuti





Glory vai Grace siinä kääntyy? Glorylla tulimme. Tuttu laiva toinenkin. 
























Vanha öljymylly





Prinssi Eugenin tammi. Hyvin vanha. 





Kovin ovat penkit pieniä. Ehkä koululaisille tarkoitettu. Opettajankin on oltava pieni, mikäli tuo katos on hänelle tarkoitettu. Nämä näkyvät eräässä prinssin maalauksessa, joten ehkäpä nämä ovat hänen teettämiään. 


Emme me näitä kauneuksia katselleet puoli vuosisataa sitten. Ehkä näimme vain toisemme. Mutta lähellä tässä olimme. 


Missä muualla voi niin rakastua, jollei tällaisen kauneuden lähettyvillä. 



#rakkaus #seurustelu #avioliitto #parisuhde #kihlaus #djurgården #waldemarsudde #tukholma #lovestory #kiintymys #häät #ruotsi #kesätyö #elämänkaari #veistos #puutarha