Epäautomies autoilee – komedia jatkuu

 

Mersumme oli matkan jäljiltä ehostusta vailla. Ajoimme tänään kantapaikkaamme Nesteelle, jossa on pesuautomaatti ja imuri. Vedin turhaan ovesta. Asema oli suljettu vartti sitten eikä avautuisi huomennakaan. Vappuaatto. 

Kännykkä käteen ja vaihtoehtoja etsimään. Vaimo totesi, että Shellillä voi pestä. Laitoin äänen ohjaamaan lähimpään, joka on Pansion suunnalla. 

Vesiperä. En ollut varmistanut paikan tarjontaa ja se osoittautui rekkojen kylmäasemaksi. Vaimo soitti kuopuksellemme, joka kertoi Rieskalähteentiellä olevan edullisen paikan. Päätin ajaa Motonetin kautta. Voisin ostaa sieltä bensatankin kannen, jonka olin unohtanut ehkä jollekin Ruotsissa olevalle huoltoasemalle. 

Motonetissä oli vain itsepalvelupesumahdollisuus. Ei kiitos. 

Arvelin oikean kokoisen korkin löytämisen olevan hankalaa ikivanhalle autollemme. Mitä vielä. Asiakaspalvelija pyysi rekisterinumeron, löysi virtuaalimaailmasta oikean mallin ja sen hyllypaikan Motonetissä. 

Asia kunnossa. Lähdimme jatkamaan kohti Rieskalähteentietä. Matkan varrella sattui olemaan Teboil, joka tosin oli kiinni, mutta pesulan käyttö onnistui kortilla. Imurikin olisi ollut käytettävissä, jos asema olisi ollut auki.  

Tämä riitti autoasioissa tällä kertaa. 

Ranskan matkalla sattui yhtä ja toista. Huomasimme jo ennen lähtöä, että etusivuikkunat sai kyllä alas, mutta ylös saaminen oli hankalaa. Luultavasti takaikkunoissa on sama tilanne. Emme sitten avanneet ikkunalaseja koko reissulla. 

Sisävalomme päätti matkallamme alkaa syttyä ja sammua oman mielensä mukaan. Kun auto jäi parkkiin, valo jäi päälle. Akku ei tuntunut tyhjentyvän aivan pian, joten ei ongelmaa. Ystävämme Puolassa ruuvasi etusisälamput irti ja myös takalampun, joka oli myös oppinut huonoille tavoille. 

Autosta kuuluu kuin linnun sirkutusta moottorin käydessä. Tuskinpa se on vakavaa, mutta kai sekin olisi syytä korjauttaa. 

Automme avain on ilmeisesti ilmoittautunut liittoon, koska on alkanut lakkoilla. Välillä ovien lukot avautuvat ja sulkeutuvat, välillä eivät. 

Takaovien alla olevat helmat - lienevätkö komposiittia tms. - ovat kuluvaa tavaraa. Vasemmanpuoleinen repsotti ja piti ääntä. Kävin jossakin huoltamossa Ranskassa. He vain repäisivät sen irti. Eikä maksanut mitään. Ehkäpä noita ilmankin pärjätään.  

Ranskassa huoltopaikalla sanottiin yhden iskarin olevan entinen. Vähän epäilyttää, pitääkö paikkansa, mutta asia on syytä varmistaa. 

Mitäs vielä – se pohjalevy. Voi olla, että ukrainalaiset kiinnittivät sen kestävästi, mutta voisihan sitäkin joku autoja ymmärtävä katsoa. 

Minulla on sellainen tunne, että olisi vieläkin jotakin korjattavaa. Toivottavasti palaa mieleen. 

Epäautomies jatkaa ikivanhan auton käyttöä. Komedia jatkuu. 

#mersu #autoilu #huolto #matkailu #autonpesu #autokorjaamo #huumori #komedia #auto 

Hyvästi rakas Villa Lavari – perhekuntaamme kesäparatiisi

Tämä tuleva kesä on seitsemäs ja viimeinen kerta, kun sukukuntamme kokoontuu viettämään yhdessä lomaa Turun saariston Nordskatassa olevaan huvilaan. 

Parhaimmillaan väkeä on ollut kolmisenkymmentä. 

Lastenlapset ovat saaneet viettää aikaa serkkujensa kanssa. Suhteet ovat syventyneet. Hyvin on mennyt. 

Heinäkuulle oli taas viikko varattuna meille. 

Äskettäin saimme tiedon, että Lavari on myyty ja varauksemme peruuntuu. Se ei sovi ostajalle.

Todella hyvin meitä palvellut isäntäpari Jaana ja Reijo on luvannut meille lohduksi ilmaisen viikon kesäkuussa. Kaikki eivät tuolloin pääse paikalle, mutta käytämme mielellämme saamamme tarjouksen. 

Saamamme lohtutarjous kertoo paljon isäntäparista. He ovat olleet hyvin reiluja, suurpiirteisiä ja auttavaisia. Kerran lomaillessamme talossa oli jokin hajuhaittoja tuottava ongelma. Korvaukseksi saimme ilmaisviikon seuraavaksi vuodeksi. Tuolloin lomailimme poikkeuksellisesti kaksi viikkoa. 

Olemme yrittäneet löytää korvaavaa kohdetta heinäkuulle, mutta tähän aikaan keväästä vapaita aikoja on rajallisesti. Etsinnässä huomaa myös, kuinka erinomainen paikka Lavari oli meille. Lavarin vuokraa ei meille hinnoiteltu pääluvun mukaan. Erillisiä maksuja ei ollut. Jos saimme ahkerina saunojina puuvaraston vähiin, uusi halkokuorma tuli paikalle eikä laskua tullut. 

Paikka on aivan meren äärellä. Lapset ovat juosseet saunan ja meren väliä. Pienimpiä on ollut helppo vahtia. Olemme saaneet olla omassa rauhassa, vaikka vieressä on saaristoalussatama. 

Harmi ettemme tienneet paikan olevan myynnissä. Olisimme ehkä voineet ostaa sen yhdessä sukukunnan lomapaikaksi. 

Emme luultavasti löydä yhtä hyvin meille sopivaa paikkaa tilalle. Mökkikylistä voi vuokrata muutaman asumuksen, mutta yhdessä oleminen olisi kovin eri luonteista. Kukin pesue majailisi enimmäkseen omissa oloissaan. Yhteisruokailua olisi hankala järjestää. Paikalla olisi luultavasti muitakin eikä traditioksi tullutta "aarteenetsintää" eikä viime kesänä alkanutta pellehyppykisaa varmaankaan tulisi enää järjestetyksi. 

Villa Lavari ei ollut omamme, mutta se tuntui melkein omalta, vaikka ylläpitohuolia ei ollut. Tuttuun paikkaan kiintyy. 

Olen kuitenkin hyvin onnellinen näistä kokoontumisista Lavarissa. On paljon mukavia muistoja. 

Olen yrittänyt tehdä valokuva kirjaa suvulle parin kesän muistoista. Nyt sen luonne varmaan muuttuu. Siitä tullee Villa Lavarin tarina.

Täytyy muistaa, että "hyvinkin voi käydä". Ehkäpä uusi "Lavari" vielä löytyy. 

Tässä ylistykseni Villa Lavarin ihanuudesta toissa kesältä:

 

Villa Lavari 

Perhekunnallemme on syntynyt kuin itsestään kesämökkikonsepti, jolla syntyy yhteisiä muistoja, mutta meidän ei tarvitse sijoittaa satoja tuhansia euroja mökkiin.

Olemme olleet kuutena kesänä peräkkäin Villa Lavarissa, joka sijaitsee Norrskatassa Turun saaristossa. Yleensä olemme viikon, paitsi kerran olimme kaksi. Viikko tuntuu sopivalta jaksolta. 

Meitä on 31 henkeä, vaimoni, minä ja viisi pesuetta. Tilaa tarvitaan ja sitä Lavarissa on. Kuten kuvasta näkyy, huvila on aivan meren äärellä. 

Meidän ei tarvitse pitää huolta mökistä. Kuitenkin tuntuu kuin olisi omassa paikassa, kun kaikki on käynyt tutuksi. Jos tulee huolia, isäntäpari asuu samassa saaressa. Kesäpaikan ylläpidosta meidän ei tarvitse murehtia, joten täällä ei ole tekemättömiä töitä odottamassa.  

Jos vaimollani ja minulla olisi kesämökki, se olisi aika pieni ja kukin pesue olisi siellä yleensä erikseen. Nyt serkukset tutustuvat toisiinsa. Samanikäiset viihtyvät hyvin keskenään. Lomalla tapahtuneita sattumuksia voidaan muistella vuosien kuluttua. Vaimoni ja minä saamme viettää laatuaikaa rakkaittemme kanssa. 

Ruokaa laitetaan siten, että kukin perhekunta - me eläkeläiset mukaan lukien - otamme tehdäksemme vuorollamme lounaan tai päivällisen koko porukalle. Näin voi ottaa rennosti muulloin, mutta omalla vuorolla on tietysti puuhaa, koska jäljetkin pitää siivota. Me seniorit olemme oppineet keventämään osuuttamme. Tänä vuonna olemme tarjonneet purkkihernekeittoa ja valmislasagnea. 

Sauna lämpenee joka päivä. Lapset viihtyvät meressä. Lauta- ym. -pelejä pelataan. Tikkaa heitetään. Yhtenä vuonna yhdellä pesueella oli optimistijolla mukanaan. Joskus joku porukka tulee purjeveneellä, jossa heillä oli majoitus. Tänä vuonna yhdellä perheellä on yöpaikkanaan asuntovaunu. 

On tullut perinteeksi, että lastenpuolelta saadaan aarteenetsintätehtävä, jota sitten ratkomme laumana kulkien. Eri paikkoihin on piilotettu vinkkilappuja, joista kustakin voi päätellä, missä on seuraava rasti. 

Minä kuvaan ahkerasti videoita touhuistamme. Editoin niitä elokuviksi, mutta nyt olen jäänyt jälkeen. Pitää skarpata. Lapset katsovat videoita mielellään kanssani. Filmit vahvistavat muistoja. Olemme katsoneet porukalla myös diakuvia niiltä ajoilta, jolloin lapsemme olivat pieniä. 

Me vaimoni kanssa nukumme yhdessä yläkerran huoneessa. Sinne on hyvä vetäytyä huilaamaan, kun hulina alkaa väsyttää. Päivisin väki viihtyy ulkona ja alakerrassa. 

Väkimäärä tietenkin vaihtelee, kun kukin sovittelee olemisiaan muuhun elämäänsä. Viime ja toissa vuonna korona ei haitannut, mutta tänä vuonna ilmaantui ensin yksi tapaus, sitten toinen, kolmas ja lopulta neljäs. Taidamme olla koronalingossa. Koronan takia yksi pesue joutui perumaan tämänkertaisen tulonsa. 

Viikkovuokra on toista tonnia. Kun maksajia on useita, tuntuu, että vähällä saa paljon. 

Ensi vuoden viikko on jo varattu. 

Kuva on parin vuoden takaa. 

#matkailu #loma #kesä #kesäloma #perhe #suku #lapset #lastenlapset #meri #turunsaaristo #honkalat #ranta #uiminen #yhteisöllisyys #isovanhemmat 

Lehtipoika torin nurkalla Kielissä

 

Ajoimme paluumatkallamme automme Kielissä laivaan, jolla pääsimme Göteborgiin. 

Kielin Asmus-Bremer-Platzilla on tuotu historiaa osaksi nykyisyyttä. 

Siitä kolikolla päivän aviisi mukaan! 

Minun elinaikanani ei ole lehtipoikia näkynyt ainakaan niillä paikoilla, joilla olen asunut. Lapsuudenkotiini on sanomalehti tullut tilattuna. Viheltelevällä pojalla on pieni pipo päässä. Tuon tapaisen olen nähnyt isälläni jossakin hänen nuoruudenkuvassaan. Ehkä tällainen toimi on ollut vielä sotien jälkeen voimissaan. 

Vuonna 1946 perustettu Kieler Nachrichten on nykyään kaupungin ainoa päivälehti. Lehtipoika seisoo toimiston edessä.

Teos on kuvanveistäjä Frauke Wehbergin käsialaa. 

Helmet näyttävät kuin kuuluisivat teokseen, mutta näin ei ole. Joku on hoksannut lisätä tällaisen anakronismin kauppamiehemme kaulaan. Noina aikoina olisi teinipojalta jääneet helmet laittamatta kaulaan, jos joku olisi tyrkyttänyt. 

Ihan hauska twisti. 

#saksa #matkailu #automatka #patsas #veistos #kulttuuri #kuvanveisto #taide #talviloma #turismi #turisti #matka #ajaminen #auto #laiva #autolautta #göteborg #historia #valokuva #kuva

Lumi koristeli maisemat kauniimmiksi

 

Kuvasatoa eiliseltä kävelyltä Isnäsissä ja sen liepeillä Loviisassa. 

Kuurankukkia.

#luonto #maisema #luontokuva #lumi #räntä #sade #loska #kävely #lenkki #loviisa #isnäs #kevät #takatalvi #metsä #puu #kuvakertomus #ilmastonmuutos 

Onko sinun työsi tärkeää?

 

Kuva Dmitry Abramov Pixabaystä

Yksi tapa suhtautua erilaisiin toimialoihin on pitää teollisuutta ja vientialoja tuottavina ja muita kuten opetusta ja terveydenhuoltoa uusintavina toimintoina. Ajatus kulkee siten, että ensin mainittu luo uutta varallisuutta ja jälkimmäinen tukee sen mukaan kuin jakovaraa jää. 

Tuskin kukaan voi kiistää yrittäjyyden ja liiketoiminnan merkitystä yhtenä hyvinvoinnin keskeisistä mahdollistajista. Näköasenne saattaa tuottaa kuitenkin löysiä puheita laiskoista virkamiehistä, hallintohimmeleistä ja ties mistä. 

Ovatko löysät heitot perusteettomia? Varmaankaan eivät täysin, koska kaikenlaisilla organisaatioilla on taipumus pöhöttyä. Liike-elämän ykköskonsultti euro ohjaa yrityksiä tarkkailemaan kulujaan. Julkisella puolella saattavat poliittiset tarkoituksenmukaisuudet tuottaa joskus epätoivottuja rakenteita.   

Tällainen logiikka on ilmeisesti tuottanut ajatuksen vientivetoisesta palkkamallista, jossa vientialojen palkankorotukset tuottavat katon muiden alojen palkkakehitykselle. 

Ajatuksen perusteita ei voi täysin kiistää, mutta onko noin jäykkä malli aina toimiva? Voi myös kysyä, onko tällainen eri alojen arvoasetelma toivottava. 

Tuottavuusloikan mahdollistavan innovaation alkukoti voi olla myös yliopisto. 

Jos valtio velkaantuu huolestuttavasti, onko kaikkein tärkeintä olla koskematta niin sanottujen tuottavien toimialojen etuihin tai pikemmin parantaa niitä? Eivät nämäkään merkityksettömiä ole, mutta jos sairaanhoitajia ei saada oman alan töihin, onko palkankorotus vetovoimatekijänä aina poissuljettu, kun vienti ei vedä? 

Yhteiskunnan rakenne on vyyhti, jossa erilaisten osa-alueiden toiminta on edellytys kokonaisuuden tuloksellisuudelle. Mistä yritykset saisivat pätevät työntekijänsä ilman kouluja ja yliopistoja? Kuka hoitaisi työntekijöiden lapset?  Kuka hoitaisi sairastuneet lapset ja  aikuiset? Kuka sammuttaisi palavan tehtaan? Kuka puuttuisi epäterveeseen kartellirakennelmaan? 

Kannattaako valtiovelkaa lyhentää himovauhdilla taantumassa, jolloin mahdollinen kasvu saattaa tyrehtyä ja tulevaisuuden kehitysedellytykset heikentyä?

Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Johtopäätökset: Ehkä velkaantumista voisi korjata hitaammin ja vähemmin vaurioin. Ehkä kaikille hyvinvoinnin mahdollistajille voisi suoda heidän ansaitsemansa arvostuksen. 

#pakko #valtionvelka #velka #tarkkailuluokka #budjetti #hallitus #purra #orpo #perussuomalaiset #kokoomus #valtioneuvosto #oppositio #luottamuslause #oikeudenmukaisuus #työmarkkinamalli #ammattiyhdistys #sak #politiikka 

Mitä kivaa matkalla Italiaan ja takaisin?

Krakova

Kuva Dimitris Vetsikas Pixabaystä

Vaimoni on meillä matkailupäällikkö, joka tapaa järjestää kaiken. Nyt kun pysähtelimme ajaessamme paluumatkalla Antibesista siellä ja täällä, oivalsin, kuinka mukavaa on olla turistina mennen tullen eikä vain paahtaa moottoriteitä. 

Ensi talven osoitteemme on tiedossamme. Toki muutoksia voi aina tulla. Nyt olen syttynyt pohtimaan mitä kaikkea voisimme nähdä matkalla Trevignano Romanoon ja takaisin. Osa matkan iloa on elämyksistä unelmoiminen. 

Tarjolla on kaksi perusreittivaihtoehtoa, ajaako Baltian vai Tukholman kautta. Googlen ehdotus itäiseksi reitiksi on tällainen. 

Alkumatkalle sattuu Tallinna, Riika, Varsova ja Krakova. Kaikissa näissä olemme käyneet, mutta kovin on vettä virrannut Veikselissä noiden vierailujen jälkeen. Entiset itäblokin maat ovat ehtineet kehittyä, joten olisi mukava nähdä, miltä noissa paikoissa nyt näyttää. Riika tuli aikoinaan hyvinkin tutuksi, Saaralle varsinkin. 

Kävimme Varsovassa ja Krakovassa 90-luvun lopulla, kun kävimme tapaamassa Wrocławin ystäviämme. Matka oli hyvin dramaattinen. Olimme jo Puolassa, kun kuulimme, että Oder tulvii katastrofaalisesti eikä kaupunkiin voi mennä. 

Wien

Kuva Piero Di Maria Pixabaystä

Varsovassa näimme kuinka Veikselin pinta uhkaa nousta yli äyräiden. Suunnitelmaa oli muutettava, joten vierailimme Krakovassa ja Auschwitzissa. Kuulimme sitten, että voisimme kuitenkin vierailla Wrocławissa. Kaupungissa oli taisteltu hiekkasäkkejä pinoamalla Oderia vastaan. Ewan ja Tomekin asuntoon oli tullut vesi ponnisteluista huolimatta. Tomekin nyt jo edesmenneen siskon asunto oli kuivalla alueella, joten siellä kävimme tapaamassa ystäviämme. Ewa oli evakossa jossakin.  

Kävimme keskikaupungilla, jossa vesi oli jo laskenut, mutta joka oli yhä katastrofin jälkeisessä tilassa ja suurin osa asukkaista muualla. Pumput olivat yhä käytössä. 

Vanhaan kulttuurikaupunki Krakovaan olisi mukava tutustua perusteellisemmin. Auschwitz on niin syvästi muistoissa, että sinne ei haluta uudestaan. Olisi myös kiva nähdä, miltä Riika näyttää nyt ja tavata tuttuja paikallisiakin. Wrocław on sivussa reitiltä, mutta tottahan sielläkin poikettaisiin. 

Venetsia

Kuva G.C. Pixabaystä

Seuraava päämäärä olisi ehdottomasti Wien, jossa en ole käynyt, vaimo kylläkin. Pääsisinkö vihdoin Habsburgien kaupunkiin (tai yhteen niistä)? Itävallan historia toisen maailmansodan jälkeen on erityinen, koska maa oli ollut osa Saksaa ja siten liittoutuneiden valvonnassa. Onkohan Wienissä jokin aiheeseen liittyvä museo tai jotain? Bratislava on lähellä, joten ehkä sinnekin. 

Mihin sitten? Tattadaa – tietenkin Venetsiaan, gondolien ja Tizianin kaupunkiin. Näkemättä on. 

Firenzessä olemme käyneet, mutta kun matkan varrella on, täytyy siellä ainakin pysähtyä. Vieläköhan voimat riittäisivät Bolognaan tutustumiseen. 

Mietitään sitä länsireittiä toisella kertaa. 

 #italia #puola #trevignanoromano #itävalta #automatka #matkailu #talviloma #turisti #turismi #historia #matkasuunnitelma #loma #talvi #lämmin #ilmasto #sää #sairaus #matka #ajaminen #krakova #riika #venetsia #wien #toinenmaailmansota #gondoli #tizian #firenze #bologna

Ensi talvena jotakin aivan muuta

 

Kiitokset: Albarubescens/Wikimedia Commons

Varaus on tehty. Ei muu auttanut. 

Äskeisellä talvehtimismatkalla huomasin, että olin sittenkin hieman edistynyt ranskan kielessä. Sain uutta intoa. Olisi mukava jatkaa ja koeponnistaa taitoja taas ensi kerralla Ranskassa. Ranskan Rivieralla on myös kaikenlaista nähtävää ajankuluksi. Viihdyn kaupunkimaisessa ympäristössä. 

Saamamme tarjous muutti kaiken. 

Suomalaisruotsalainen pariskunta tarjosi meille Italiasta Rooman tienoilta vuokrattavaksi ensi talveksi asunnon, joka on hyvin edullinen. Asuvat itsekin seudulla. 

Tärkein syy talvimatkailuumme on vaimoni terveys. Hän voi talvella paljon paremmin lämpimässä ilmanalassa. Minäkin olen oppinut nauttimaan näistä matkoistamme. Olen sitäpaitsi hyvin virikehakuinen luonne. 

Asunto sijaitsee Trevignano Romanossa, joka on muutaman tuhannen asukkaan kunta noin 50 kilometrin päässä Roomasta. Tästä näet sijainnin kartalla. 

Talvisää on suunnilleen samanlainen kuin Ranskan Rivieralla. Kun tähän lisätään erityinen edullisuus, oli syytä tehdä päätös, vaikka en vähäistä ranskan taitoani pääsekään verestämään. 

Vierailimme viikon Roomassa, kun ensimmäinen syöpäni oli alullansa eikä vielä tiedetty muuta kuin että jokin on vialla. Sain tuolloin kokemusta Rooman talvesta. 

Tässä välähdyksiä Trevignano Romanosta: 

4:23

Trevignano Romano on pyöreän Lago di Braccianon rannalla. Järvi on vulkaaninen, mutta muodostaan huolimatta se ei ole kraateri. Vulkaanista aktiivisuutta ei ole ollut 40 000 vuoteen. 

Kunnassa on Il Museo Civico Etrusco-Romano, mikä kertoo paikan pitkästä asutushistoriasta. 

Tässä pari kuvaa kyseisestä kaksiosta:

Kohteeseen on ajamista pari sataa kilometriä enemmän kuin Rivieralle. 

Kokeillaanpa tällaista. 

 #italia #rooma #trevignanoromano #etruskit #automatka #matkailu #talviloma #turisti #turismi #historia #matkasuunnitelma #loma #talvi #lämmin #ilmasto #sää #sairaus #matka #ajaminen