Kaksi pahan mielen saanutta Sibelius-monumentin suunnittelijaa ja viulukisan lopputulos

 

Wikimedia Commons
Museovirasto: Atelier Nyblinin kokoelma

Yllä Sibelius kuvattuna viulukonserton toisen kantaesityksen jälkeisenä vuonna.


 

Image by AI Leino from Pixabay

Suomalaiset järjestivät keräyksen monumentin saamiseksi suurelle pojalleen ja valtiokin osallistui hankkeeseen. Sibelius oli ruotsinkielinen, mutta varmaan koko kansa pitää häntä suurmiehenään. Sitäpaitsi pienessä kansassa suvut ovat saattaneet kietoutua toisiinsa. Minäkin - umpisuomenkielinen - olen Genin mukaan Sibeliukselle sukua 1500-luvulla syntyneiden yhteisten esivanhempiemme Claes Prytzin ja Märta os. Lilliehöökin kautta. 

Projekti oli kovin surullinen, mutta monumentti saatiin. Luonnoskilpailu järjestettiin ja sen voitti nurmijärveläinen Toivo Jaatinen, jonka tytär käsittääkseni oli luokkatoverini. Syystä tai toisesta Jaatiselle ilmoitettiin, että hänen luonnostaan ei toteuteta. Hänen ehdotustaan kai pidettiin liian perinteisenä, vaikka siihenkin sisältyi abstrakti osa.

Tilaus päätettiin antaa Eila Hiltuselle, jotta hän toteuttaisi "putkiurkunsa". Hänen teoksensa johdosta Hiltunen sai haukkumakirjeitä jopa merkkihenkilöiltä. Kättä väännettiin esittävän ja abstraktin taiteen välillä. 

'

Lopputuloksena putkiosion viereen päätettiin sijoittaa Sibeliuksen näköisreliefi.

Wikimedia Commons

Tässä kuvassa esittävän osan valmistus on meneillään. Hiltunen on oikealla.  Minusta vaikuttaa, että ylimpänä oleva valokuva säveltäjämestaristamme on ollut mallina. 

Hiltunen hitsasi teostaan neljä vuotta ja sai hitsauskaasuista kroonisen keuhkoputkentulehduksen. 

Kansalaiskeräyksen tuotot oli sijoitettu osakkeisiin, joiden arvo valitettavasti laski. Palkkiota pienennettiin, koska teos oli muka epäpopulääri.

Teoksen paljastustilaisuudessa Hiltunen itki. 

Hiltuselle jäi paha mieli ja niin veikkaan käyneen Jaatisellekin. 

Kuva kopioitu ePressin sivulta.

Toivo Jaatisen perilliset ovat lahjoittaneet tämän ehdotuksen osatoteutuksen Lahden Sibeliustalolle. Hienoa, että näin on toimittu. 

Vaikka hanke oli surullinen, saamme olla tyytyväisiä Töölössä Sibeliuksenpuistossa hienon monumentin, johon jo lukemattomat turistitkin ovat käyneet tutustumassa. 

Eilen oli Sibelius-viulukilpailun viimeinen finaali

Ensimmäisenä esiintyi Amia Janicki ja soitti Unsuk Chinin ensimmäisen viulukonserton.  Kappale on moderni. Kun se alkaa, tottumaton kuulija saattaa ihmetellä, joko se alkoi vai vastako soittimia viritetään. 

Konsertto vaikuttaa äärettömän vaativalta, mikä ei tainnut ongelma tälle sveitsittärelle, joka tunnusti haastattelussa harrastavansa videopelejä kuten World of Warcraftia.

Vinoilin tuossa alussa virittämisestä, mutta todellisuudessa kaoottisesta vaikutelmastaan huolimatta Unsuk Chinin konsertossa on järjestys. Mikään ei ole sattumanvaraista. Vaikka ainekset ovat osin outoja, teoksessa erottuu rakenteita. 

Seuraavaksi Sueye Park esitti Sibeliuksen viulukonserton. Hän oli fantastinen. Näin hänen muodostavan viulullaan mieleeni kaunismuotoisia merkkejä, nuottiavaimen tapaisia kuvioita. Tällainen kokemus oli minulle uutta. Toivoin hänen voittavan, vaikka pelkäsin hänen soittavan sibeliuksensa liian romanttisesti. 

Tämä viulukonsertto on meille suomalaisille jotenkin pyhä. Ehkä haluamme kuulla siinä honkien huminaa ja toisaalta uljasta taistelua itäistä vihollistamme vastaan. Tosin konserton valmistuessa talvi- ja jatkosota olivat vasta edessäpäin. 

Claire Wells oli valinnut sibeliuksen rinnalle saariahon. Wells soitti sen antaumeksella ja huolellisesti fraseeraten. Voittaja-ainesta? Saariahon viipyilevän kuplivista tunnelmista alkaa nauttia, kun niitä kokee uudestaan. 

Minami Yoshida soitti lopuksi sibeliuksen ja teki sen vaikuttavasti. Yoshida kertoo haastatteluissa hellyyttävän avoimesti epävarmuudestaan. Hän oli kolmatta kertaa mukana Sibelius-kisoissa. Hän oli ensimmäisessä koitoksessa 15-vuotias ja pääsi finaaliin. Ihmelapsi mitä ilmeisemmin. Toisella kerralla hän ei tosin selvinnyt yhtä pitkälle.

 

Kilpailun lopputulos:

1. Sueye Park

2. Minami Yoshida

3. Claire Wells

Tuntuu mukavalta, kun suosikkini voitti.

#sibelius #jeansibelius #viulukonsertto #jeansibeliusviulukilpailu #viulukilpailu #musiikkitalo #viulu #säestäjä #klassinenmusiikki #finaali #sibeliustalo #sibeliusmonumentti #sibeliuksenpuisto #toivojaatinen #kuvanveistäjä #eilahiltunen #patsas #muistomerkki #kuvanveisto

Diletantti ei huomaa, jos joku viulisteista soittaa väärin

 

 Sueye Park
Kuvakaappaus lähetyksestä

Sibelius-kisojen finaaliin on valittu kuusi onnellista viulistia. Välierissä oli 18 soittajaa eli kalman viikate teki rumaa jälkeä. Aivan loistavia muusikkoja jäi rannalle. 

Gabrielle Després, Kanada
Otto Antikainen, Suomi
Claire Wells, Yhdysvallat
Minami Yoshida, Japani
Amia Janicki, Sveitsi
Sueye Park, Etelä-Korea

Osalla finalisteista on kisapokaaleja jo ennestään hyllyissään. Tämä kertonee kilpailun ankaran korkeasta tasosta. 

Näin professionaaleilla viuluniekoilla on aivan huippuluokat työvälineet eli viulut ovat vanhempia kuin mihin kukaan meistä yltää. Kalliita ovat varmasti. Toivottavasti vakuutukset ovat kunnossa.  

Kapu ja Sueye Park
Kuvakaappaus lähetyksestä

Finaalissa jokainen soittaa Sibeliuksen viulukonserton ja jonkun nykysäveltäjän teoksen.

Viimeinen finaali on huomenna ja sitten selviävät kullan, hopean ja pronssin saajat. 

Minun korvani on niin tuohesta, että en pysty vaimoni lailla vertailemaan esimerkiksi Sibeliukssen konserton eri tulkintoja. Olivat kuulemma keskenään erilaiset. Viulistit myös sijoittavat esityksiinsä omia musiikillisia ideoitaan.  No, kiva tietää. 

Antikaisen Sibeliuksen viimeisen osan alussa tuli kuulemma virhe, jota orkesteri auttoi paikkaamaan. Ohi meni. 

Muutkin kuulemma tekevät virheitä. 

Image by Christine Engelhardt from Pixabay

Tuntuukohan solistista tuolta, kun soittaa yksin kadenssia keskellä orkesteria ja yleisöä. 

Sueye Park on suosikkini. Hän tuntuu kuin kertovan tarinaa soittamalla ja juuri minulle. Häntä kuunnellessa kukin fraasi kuulostaa kuin viulisti rakentaisi keskenään erilaisista aineksista kokonaisuudessa kaikki osat olisivat juuri siellä, missä niiden kuuluukin olla. Jonkun toisen soittaessa saattaa tuntua, että kaikki on kohdillaan juuri siellä, missä nuotit käskevät, mikä on eri asia. 

            Nykymusiikkia olevat esitykset ovat hankalia, koska niitä ei tunne ennestään. 

Sueye Park soitti Oliver Knussenin teoksen, joka oli todella mielenkiintoinen. Nykymusiikki voi olla sellaista kuin Arvo Pärt sävelsi nuorena. Riks raks poks - pum - boing. Sitten hän tuli tuntoihinsa ja alkoi säveltää syvällistä minimalismia.

Nämä uudet tuntuvat koostuvan monenlaisesta. On salskeaa honkametsää, yksittäisiä korkeuksiin kurottajia, istutettua tinasotilastaimikkoa, sekametsää, vaikeakulkuista umpipöheikköä, välillä lempeitä aukioita ja ties mitä. 

Knussen oli koonnut monista aineksista eheän kokonaisuuden, jota äkkinäisenkin oli kiva kuunnella. Solisti ja orkesteri keskustelivat hauskan napakasti keskenään. 

Claire Wells kuulosti todella hyvältä, mutta sitten aloin epäröidä. 

Otto Antikainen soittaa todella hyvin. Tuntuu ettei hän hermoile ollenkaan. Hän on oikea suomalainen, joka hoitaa hyvin hommansa, mutta ei koreile eikä pörhistele. Finaaliin pääseminenkin on hieno meriitti. 

Tämä ei kuitenkaan ole jääkiekkoa. 

#sibelius #jeansibelius #viulukonsertto #jeansibeliusviulukilpailu #viulukilpailu #musiikkitalo #viulu #säestäjä #klassinenmusiikki #finaali

Sain kesäpestin förikuskina

 

Koulutus alkoi tänään kuivaharjoitteluna. 

Hyvin lyhyt oli työsuhteeni. 

Tässä oikea Föri oikeissa töissä. 

Jossakin siellä on kuljettaja, varmaan tuossa kopissa, mutta olenkohan koskaan nähnyt. Ehkä joskus rannalla. 

Föristä  löytyy ruumis! 

Matti vai Teppo?

Maailmassa on jotakin pysyvää. Föri valmistui vuonna 1903. On se muutaman kerran seilannut puolitoistaminuuttisen matkansa Aurajoen poikki. 

Föri on luonut itsensä uusiksi kolme kertaa. Sen käyttövoima oli alkuun höyry, sitten diesel ja vuonna 2017, kun muutimme taas Turkuun, Föri oli äskettäin alkanut urakoida sähkön voimalla. 

Onkohan kukaan tehnyt koko työuransa ajamalla Föriä tois- jä täl puolel jokke? Ei ainakaan tarvitse selailla merikortteja eikä värkätä tutkaa. Skarppina joutuu varmasti olemaan. Vastuu on suuri, koska lautalla voi olla enimmillään 75 ihmistä. 

Aurajoella on ollut toinenkin föri. Lauttoja kutsuttiin silloin yliseksi ja aliseksi föriksi. Ylinen pääsi eläkkeelle, kun Martinsilta valmistui. Sota-ajan pommituksissa se upposi Aurajokeen. Lautta nostettiin ja romutettiin. 

Uskollinen palveliija voitaisiin korvata sillalla, mutta siihen tuskin äänestäjät suostuvat koskaan. Se on läpeensä osa turkulaisuutta kuten joulurauhan julistus tai sana "simmottis". 

Kesäisin Aurajoella on toinenkin lautturi, kun myös Pikkuföri astuu remmiin. 

Förillä on muuten kaksi taideteosta. Katsopa tämä!

Förin lähellä on mahdollisuus kokea toinenkin kuljetuselämys. Kokeilepa sitäkin! Joskus se saattaa toimiakin. 

#föri #lautta #lossi #aurajoki #turku #matkailu #elämys #nähtävyys #funikulaari

Viulukilpailussa ei tehdä maaleja

 

Image by Zuxriddin from Pixabay

Olen seurannut Jean Sibelius -viulukilpailun välieriä puolelta vasemmasta korvastani ja aika vähäisellä intensiteetillä. Aika hyvän kokonaiskuvan olen mielestäni saanut siitä, mitä vähäisellä professionalismillani on saatavissa. 

Alkuerissä kuvittelin erottavani tasoeroja soittajien taidoissa. 

Nyt vaikuttaa siltä kuin 18 Lionel Messin kloonia taituroisi vuorotellen jalkapalloa pompotellen. 

Kaikki ovat niin uskomattoman hyviä, että ihan sama minulle, kuka soittaa. Musisointi kuulostaa lähes täydelliseltä. Tuntuu kuin eivät olisi koskaan muuta ja niin se varmaan onkin. 

En tunne nyt oppivani mitään. Tämä annos viulismia on sitäpaitsi ylisuuri vilistelevälle mielelleni. 

Juuri kun olin tuon kirjoittanut, Sueye Park soittaa suoraan sydämeeni. Aivan taivaallista sielukkuutta. 

Jos seuraan huipputason jalkapalloa tai jääkiekkoa, tiedän voittajan, koska tärkeissä matseissa asia ratkaistaan viimeistään yksittäisten pelaajien ja maalivahtien kaksintaisteluilla. 

Joukkuepeleissä on kuitenkin paljon sattumanvaraisuutta. Äärimmäisen hyvällä pelilläkin voi hävitä. Tulos ratkaisee. Vaikka joukko asiantuntijoita määrittelisi kummankin puolen peliä erilaisten kriteerien valossa, maalit ratkaisevat, 

Satunnaisuutta on myös vaikkapa tenniksessä. Nuotteja ei ole. 

Haluan kuitenkin seurata myös finaaleja – ainakin puolella korvalla. 

#sibelius #jeansibelius #viulukonsertto #jeansibeliusviulukilpailu #viulukilpailu #musiikkitalo #viulu #säestäjä #klassinenmusiikki #jalkapallo #jääkiekko

Kukkakattaus silmäniloksi

 

Tämä kuva on niin kaunis, vaikka itse sanonkin. Nuo värit ovat niin hurmaavat. Sellofaani luo hiukan aavemaisen vaikutelman. 

Vaimon teki mieli kukkia. Kävimme ensin Raision Plantagenisssa toteamassa, että se on mennyt konkurssiin. Voi voi, toivottavasti yrittäjä löytää tien kuiville. 

Sitten samassa kaupungissa olevaan Kukkataloon. 

Kukkien värit ja muodot hivelevät mieltäni ja silmiäni, varmaan silmiä kuitenkin ensin. 

Kaunosielu sitten kai. 

Kukkatalo on iso kauppa. Valmiita kimppuja olisi kiva katsoa, kun värejä ja muotoja on sommiteltu yhteen. Sellaisia ei tainnut olla valmiina. 

Ajatuksenani oli kirjoittaa muista aiheista ja laittaa kukkakuvia vain lisukkeeksi. Kello kurottelee jo iltakymmentä. 

Jospa tämä riittäisi. Olkaa hyvät ja nauttikaa!

#kukat #puketti #kukkatalo #kauneus

Kummat ovat hirviöitä – israelilaiset vai gazalaiset?

Gaza
Image by badwanart0 from Pixabay

Valehteleeko tämä valokuva?

Se on peräisin Adoben omistamasta ilmaiskuvapankki Pixabaysta, jonne kuka vain voi lähettää kuvia jaettavaksi. 

Kuvan on toimittanut nimimerkki badwanart0, josta en tiedä mitään. Hänellä on pankissa vain kaksi kuvaa, molemmat Gaza-aiheisia. Yllä olevaa kuvaa on ladattu 7 501 kertaa. 

Kuvaa luonnehditaan näin: Palestine gaza strip in 2015, Beit hanoun, The destruction of his successor image. 

Tuo kuva saattaa olla julkaistu mediassa monta kertaa. Se on minun sinisten silmieni kautta nähtynä hyvin uskottava. Kun tuon tapaisia kuvia näkee jatkuvasti, alkaa uskoa vääjäämättä, että tuollaista Gazassa on. Tämän ilmiön tunsi jo Goebbels. 

Kuva voi olla aito tai olla olematta. Jos se on tekoälyn tuottama, asia olisi varmaan syytä ilmaista kuvapankissa tunnuksella AI. Merkintää ei ole. 

Beit hanoun

Google Maps

Tämä kuvakaappaus Googlesta paikasta, joka on mainittu ylemmän kuvan viitetiedoista. 

Jos tuo satelliittikuva on Hamasin propagandaa, terroristien on pitänyt saada myös Google omaan ohjaukseensa. 

Hamasin terroristit ovat tehneet hirveitä rikoksia. Syksyn 2023 attentaatti oli sellaisten huipentuma. Tietääkseni monet israelilaiset joutuvat jatkuvasti pelkäämään Gazasta tulevia ohjuksia. 

Se, että Hamas olisi saanut Googlen yhteistyökumppanikseen, on äärettömän epätodennäköistä. Gazassa varmasti raunioita riittää. 

Pixabayn kuva on varmaan aito. 

Gazassa sanotaan kuolleen ehkä 60 000 ihmistä, joista käsitykseni mukaan osa on varmasti naisia, lapsia ja muita siviilejä. Uhrilukua kiistetään, koska tietoja ei ilmeisesti ole juuri muualta saatavissa kuin Hamasilta, joiden lukuihin kannattaa suhtautua varauksella. Media kuitenkin janoaa lukuja. 

Meille kerrotaan, että Hamas lymyilee muun muassa sairaaloissa. Kun Israel näitä pommittaa, jälki on varmaan kauheaa. Hamasin sanotaan naamioivan kuolleita taistelijoita siviileiksi ja saa näin osoitettua Israelin tappavan siviilejä. 

Jotakin suomalaista Gaassa toimivaa avustustoimijaa haastateltiin aiheesta. Hän sanoi, ettei Hamas piileskele sairaaloissa. 

Puoliksi juutalainen Haidi Motola kuvaa Gazan tapahtumia ja näkymiä. Hänestä on näkemänsä perusteella tullut Israelia kritisoiva aktivisti. 

Jossakin dokumentissa kerrottiin israelilaisesta miehestä, joka joutui taistelemaan palestiinalaisia vastaan. Hän oli niin masentunut israelilaisten toimista, että päätyi itsemurhaan. 

Nämä ovat toki yksittäistapauksia, joiden todistusarvo on rajallinen.

Hamasin kirjattuna tavoitteena on Israelin tuhoaminen, mutta nyt näyttää, että Israel on tuhonnut Gazan ja pyrkii nyt hävittämään myös alueen palestiinalaiset tavalla tai toisella silmistään. 

Saako tästä sotkusta mitään selvää. 

Kapteeni ja informaatiosodan asiantuntija Tommi Kangasmaa tarjoaa artikkelissaan "Hamasin strategia – Kognitiivisen sodankäynnin analyysi" lähestymistavaltaan poikkeavan selityksen Gazan tilanteeseen. 

Kangasmaan mukaan Hamasin operaatio lokakuussa 2023 on tarkoituksellisesti äärettömän brutaali. Tavoitteena oli provosoida Israel niin massiiviseen vastaiskuun, että valtio menettää maineensa ja tukijansa. Mitä enemmän siviiliuhreja, sen parempi. 

Tuo analyysi vaikuttaa hyvin selitysvoimaiselta.

Israelin puolella sotaa johtavat eivät vaikuta myöskään kaunosieluisen hyväntahtoisilta humanisteilta. 

Asian arvioiminen tulee vielä mutkikkaammaksi, jos ottaa moraalin ja uskonnon viitekehyksekseen. 

Kuten monet tietävät, minä olen tunnustava kristitty. Saako syyttömiä lapsia tappaa, jos se tuntuu oman kansan suojelemiseksi välttämättömältä? 

Luoja on luonut kaikki ihmiset omaksi kuvakseen, myös muslimit. Koskeeko kymmenen käskyn ohjeet ja  kultainen sääntö vain oman väen kohtelua? 

Minusta ne koskevat kaikkia. Olenko hyödyllinen idiootti?

Ben Zyskowicz on menettänyt sukulaisiaan holokaustin kauhuihin. Ehkä tästä johtuen hänen näkemyksenä Gazasta osoittaa syvällistä viisautta. Alla lainaus Hesarin eduskunnan Gaza-keskustelua käsittelevästä artikkelista:

Kokoomuksen Zyskowicz sanoo, että Gazan siviilien kärsimys on seuraus Hamasin lokakuun 2023 hyökkäyksestä. "Hamas murhasi ja raiskasi ja otti panttivankeja", hän sanoo. "Tämä terrori-isku ei tapahtunut tyhjiössä mutta kymmenettuhannet siviiliuhrit ovat seuraus Hamasin hyökkäyksestä."

Sitten hän toteaa, että Hamasin hyökkäys ei oikeuta "sitä mitä Israel nyt tekee". "Israelin on jatkettava tulitaukoa ja päästettävä humanitaarinen apu perille. Israelin pyrkimykset Gazan väestön pakkosiirrosta ovat täysin tuomittavia."

Zyskowiczin mukaan Hamasin toimintakyvyn tuhoaminen on hyväksyttävä tavoite, mutta Gazaan ei hänen mukaansa pidä kuitenkaan tulla Israelin miehitystä vaan sellainen palestiinalaishallinto, joka ei "tee eikä salli hyökkäyksiä Israeliin". 

Osapuolten toimia on voitava arvioida asiallisesti ilman, että tulee syytetyksi antisemitismistä tai arabivastaisuudesta. 

#israel #gaza #lähiitä #palestiina #juutalaiset #terrorismi #sota #kansanmurha #usko #rauha #propaganda #harmageddon #moraali #strategia #politiikka #palestiinantunnustaminen #kahdenvaltionratkaisu #arabit

Viulismin sielukkuus

 

Kilpailijoita. Kuvakaappaus kilpailun kotisivuilta

Sibelius-kisat jatkuvat. Tänään ratkeaa, ketkä 18 muusikkoa selviävät välieriin. 

Soittajia on niin paljon, että näitä alkueriä kuunnellessa tulee välillä ähky. Ei jaksa enää ottaa vastaan. Tuntuu, että kognitiiviset vastaanottimet tarvitsevat lepoa. 

Jotkut soittajat tuntuvat täydellisiltä taidoiltaan. Kuten äskeinen Soulista syntyisin oleva Anna Lee. Hän soittaa kuin viulismin Nike-jumalatar. 

Voiton jumalatar Nike

Kuva lovelyheewon Pixabaystä

Tuon veistoksen sanotaan ehjänä kuvanneen Nikea laskeutumassa laivan kokkaan. Jotakin samanlaista itsevarmuutta on Anna Leen soitossa. 

Näyttää kuin Anna Leelle olisi vaativa viulunsoitto helppoa kuin kokeneen polkupyöräily. Ei tarvitse edes ajatella. Kaikki menee luonnostaan täydellisesti niin kuin pitää. 

Annan soiton volyymiit vaihtelevat taidokkaasti. Pianissimoa ei hauraimmillaan melkein enää kuule. Fraasit keskustelevat kuin hyvin toimivassa dialogissa. 

Minna Lingren kertoi aikoinaan luennollaan, että klassisessa musiikissa jännite nousee ja sitten se laskee jne. Näin yksinkertaista se on. Nämä viulistit vahvistavat tuota ilmiötä. Taitavimmat tekevät sen parhaiten. 

Kaikki tuntuu itsestään selvältä. Juuri noin sen pitikin mennä. 

Musiikissa on jotakin maagista, vaikka ei tietysti oikeasti ole. Tarkoitan, että esitys saattaa antaa enemmän kuin osiensa summan. Joku saattaa soittaa kaiken juuri "oikein", mutta ei yllä samaan kuin kollega, jonka soitossa on sielukkuutta. Se voi johtua soittajan temperamentista tai hänen kyvystään rakentaa tulkitsemastaan kappaleesta puhutteleva veistoa.

 

Nyt kun pääsin kirjoittamasta tuon Anna Leestä, lavalla loistaa hollantilainen Charlotte Spruit, joka tuntuu aivan Leen vertaiselta.  No ehkä Leellä on vielä enemmän herkkyyttä.

Ihmettelen, jos nämä kaksi eivät selviä kakkoskierrokselle. 

Soittajilla on mahdollisuus valita ohjelmaan myös hyvin modernia klassista musiikkia kuten Jörg Widemanin teoksia. Ne saattava olla krähinää, pihinää, napsutuksia ja vinkauksia. On ymmärtääkseni hyvin vaikeaa saada tällaiset kuulostamaan musiikilta, mutta tuntuu joiltakin onnistuvan. 

Hauskaa, että sellaisiakin on mukana. 

Joihinkin kappaleihin sisältyy kaksoisotteita eli soitossa on paikoin tavallaan kaksi rinnakkaista teemaa. On uskomatonta, että jotkut saavat tällaiset sävelkulut kummatkin kuulostamaan itsenäisiltä ja ehyiltä osilta kokonaisuutta. 

Olen tässä kehunut paria muusikkoa. He eivät ole poikkeuksia. Mukana on monia todella osaavia soittajia. 

Tulokset julkistetaan tänään klo 21.30. En ole kaikkia kandidaatteja vielä kuullut. Yritän hyppelehtiä vielä nauhoituksissa paikkailemassa aukkoja. 

#sibelius #jeansibelius #viulukonsertto #jeansibeliusviulukilpailu #viulukilpailu #musiikkitalo #viulu #säestäjä #klassinenmusiikki 

Viuluvirtuoosien miekkailu on alkanut

 

Kuvakaappaus Jean Sibelius -viulukilpailun kotisivuilta. Keskellä taituroi edellisen kilpailun voittaja Inmo Yang. 

Alkueriä soitetaan. Osallistujat ovat harjoitelleet pitkään ohjelmiansa ja nyt urakoidaan tositoimissa. 

Se joka seuraa kaikki vaiheet alusta loppuun, ansaitsee marenkisen Sibeliuksen pään palkinnoksi sinnikkyydestään. 

Minä olen melkein diletantti, vaikka olenkin pianotunneilla istunut ja tunnistan Sibeliuksen viulukonserton ja eräitä muitakin klassisen musiikin helmiä. Kaunis musiikki on mieluisaa korvilleni, mutta koska olen luultavasti ainakin lievän diagnoosin veroinen ADHD-tapaus, teen mieluummin jotakin, jossa minun ei tarvitse olla passiivisena pitkiä aikoja.

Ammattilainen saa varmasti esityksistä niin paljon minua enemmän irti, että tarkkaavaisuus heillä kestää. 

Kokemuksestani tiedän kuitenkin, että pystyn erottamaan ainakin joitakin sellaisia soittajia, jotka menestyvät. Jokohan pullistelen liikaa?

Kilpailu alkoi eilen. Aamukonsertti meni meiltä ohi, mutta iltapuolen soitantaa seurasimme, minä osin silmin ja korvin ja osin vain korvin. On hienoa, että soittoa kuvataan myös aivan läheltä siten, että voi seurata muusikkojen sormien ja käsien virtuoosimaista toimintaa. 

Osallistujista ei voi olla panematta merkille, että Itä-Aasia on erittäin vahvasti edustettuna. Neljästäkymmenestä valitusta vain kymmenkunta on muualta kuin Japanista, Etelä-Koreasta tai Kiinasta, ja heistäkin parilla vaikuttaa olevan hyvin itäistä juuria. Tämä kertoo siitä, missä viulismi on voimissaan. Muut ovat sieltä täältä, heistä kolme Suomesta. 

On mielenkiintoista, että kisoissa soitetaan länsimaista klassista viulumusiikkia, mutta valtaosa soittajista on aivan muualta. Suurin osa ei voi valita ohjelmistoonsa mitään oman maansa musiikkia. Asiaa selittää ainakin osittain se, että hyvin suuri osa ihmiskunnasta asuu kaukana idässä. Siellä on valtava lahjakkuuspotentiaali, josta klassinen musiikki saa paljon ammattilaisia. 

Seurasimme eilisen toista ja tämän päivän ensimmäistä konserttia. Tänään iltapäivällä olimme lastenlapsia laskemassa. 

En tiedä millaisia kriteerejä tuomaristo käyttää. Varmasti heille merkitsee ainakin soiton hallinta. Jos muusikko osaa kappaleet teknisesti lähes täydellisesti, hän voi keskittyä tulkintaan ja soittaminen vaikuttaa helpolta vaativuudestaan huolimatta. Voi myös käydä niin, että tekniikka on huippua, mutta tulkinta on latteaa. 

Joku osaa soittaa koskettavan lyyrisesti, mutta kokonaisuus saattaa kaivata dynaamista vaihtelua. Toisinkin päin voi käydä. 

Instrumentin laadulla on suuri merkitys esitykselle. Toivottavasti tuomaristo osaa ottaa tämän huomioon arvioinnissaan. Stradivariuksen ei saisi saada tuottaa automaattisesti ykkössijaa. 

Viulunsoitossa on myös kraak kraak -ulottuvuutensa. Jostakin syystä joissakin esityksissä alhaiset sävelet saattavat kuulostaa hirveiltä. Syynä voi olla, että soittajan viulu on sikarilaatikon tasoa. En osaa arvioida, kuinka paljon muusikko pystyy kompensoimaan instrumenttinsa huonoa laatua. 

Sitäkään en osaa sanoa, voiko raakkuva sointi olla joskus osa erinomaista tulkintaa. 

Jokaisella soittajalla on alkuerissä käytössään puoli tuntia. Kaikkien kuunteleminen kokonaan merkitsisi 20 tuntia keskittymistä. Huomaan, että en pysty keskittymään pitkään esityksiin. Ote herpaantuu ja toistuvat kappaleet alkavat kyllästyttää. 

Huomaan kuitenkin kuuntelemisen olevan opettavaista. Mitä enemmän kuuntelee, sitä enemmän erottaa ja ymmärtää asioita. 

Onneksi esitykset jäävät Areenaan kuunneltavaksi myöhemmin. 

Jos jaksaisin kuunnella ainakin yhden kappaleen kaikilta kilpailijoilta. Ei siihen tietenkään kukaan pakota. 

#sibelius #jeansibelius #viulukonsertto #jeansibeliusviulukilpailu #viulukilpailu #musiikkitalo #viulu #säestäjä #klassinenmusiikki 

 

Amfiteatteri, kissa ja Heikki

 

Kohta näette jotakin hyvin koskettavaa. 

Maailmassa lienee satoja amfiteattereita tai niiden raunioita, mutta Sutrissa on hyvin poikkeuksellinen sellainen. Sitä ei ole rakennettu vaan se on louhittu tuffikallioon. On vain otettu turhat pois ja siinä se on. 

Tuskin voi käsittää sitä työmäärää, joka on tarvittu tällaisen suunnattoman laitoksen veistämiseen esiin. 

Tosin amfiteatteriksi tämä on pieni, ehkä "piirikunnallinen" kooltaan, noin 40 x 50 metriä. Väkeä mahtui noin 9 000 henkeä-

Amfiteatterin rakentamista on ollut vaikea ajoittaa, mutta lienee tapahtunut toisen vuosisadan eKr. ja seuraavan vuosituhannen alun paikkeilla. 

Etruskit eivät rakentaneet amfiteattereita. Tämä juontaa ajalta, jolloin vallalla oli jo roomalainen kulttuuri. 

Amfiteatteriin on kaivettu käytäviä varmaankin huoltotarkoituksiin yms.

Näissä luultavasti viihtyy kissaa pienempiä eläimiä, joista mirrit ovat kiinnostuneita. 

Yleensä vieraat kissat pakenevat, jos niitä lähestyy. 

Seisoin amfiteatterin nurmikolla. Tämä kissimirri tuli aukosta ja suuntasi määrätietoisesti  minua kohti. 

Nämä videot kertovat, mitä mirriparka oli vailla. Sitä mitä me kaikki

kaipaamme.

Tässä on ollut ehkä kunnanjohtajan ja kunnanhallituksen puheenjohtajan aitio. 

Ajan hammas on syönyt kulmat pehmeästä tuffikivestä. 

Tässä tuffikivi näyttää hyvin huokoiselta.

Arrivederci!

#historia #matkailu #italia #sutri #etruria #etruskit #loma #rooma #autoilu #automatkailu #auto #nekropoli #amfiteatteri #roomanvaltakunta #imperiumi  

Etruskihautoja – mutta aivan erilaisia

 

Olemme nähneet kuplahautoja ja maanalaisia kammioita, mutta Sutrissa tyyli on toinen.

Täällä ei hautoja ole rakennettu lohkareista eikä kaivettu maahan vaan kaiverrettu kallioon, tosin pehmeään tuffisellaiseen.  

Toteutukset ovat hyvin erilaisia, vaikka paikat ovat vain 40-50 kilometrin päässä toisistaan. 

Näistä Sutrin haudoista ei tiedetä paljoakaan. Etruskeilta on säilynyt kovin vähän dokumentteja eikä niitäkään osata kunnolla lukea. 

Kun tavarat on pöllitty kauan sitten, mistä voi päätellä, miten näitä hautoja on käytetty? Onko maalauksia ja reliefejä ollut ollenkaan vai ovatko kuluneet pois?

Uusiokäyttäjätkään eivät ehkä ole juuri välittäneet varjella etruskien kädenjälkiä. 

Kun olin tutkaillut luolia ensimmäisen kerran, minun piti suorittaa pieni toimenpide. Tienvieressä oli sopiva pusikko noiden sähkökaappien oikealla puolella ja sopivasti tietä alempana. 

Eikö mitä, paikalle tupsahti todistaja kuin maasta nousseena. Onneksi hän oli tuttuakin tutumpi. 

Tämä tuffikukkula on itse kylästä katsoen hyvin lähellä Via Cassian toisella puolella. 

Neliö ja suorakaide ovat suosittuja oviaukkomuotoja, mutta kaariakin on osattu vuolla. 

Tuskinpa vainajien on pelätty karkaavan. Nuo kalterit ovat paljon myöhemmältä ajalta, jolloin haudoille on keksitty uusiokäyttöä. 

Haudat on ryöstetty jo keskiajalla ja lieneekö sen jälkeen kellään ollut aavistusta, mitä nämä luolat ovat. Niinpä niitä on käytetty talleina ja varastoina, tuskin kesämökkinä kuitenkaan. 

Ei voi mitään. Kuin olisi suu ammollaan. Ovatkohan etruskit nähneet samoin?

Tässä on edetty rennolla otteella. 

Onko uurnia voitu säilyttää ulkoseinällä vai mihin näitä on käytetty? 

Hautapaikka on voitu toteuttaa isolla tai pienellä vaivalla tai siltä väliltä. Noissa lokeroissa on varmaan ollut tuhkauurna kussakin. 

Tässä ovat tainneet sarkofagipedit säilyä. 

Tämähän on kuin autotalli.

Minun tallini ja naapurin talli? 

Ovatkohan uusiokäyttäjät laajentaneet näitä tiloja? 

Tuskin nuo kapeat ampuma-aukkoja ovat, mutta mistäpä sen voisi tietää. Ovatkohan eläimille tehtyjä valoaukkoja?

Sutriin on rakennettu kaunis muinaisuuden puisto, jossa hautakammioita voi tutkia. 

Tässä ei ollut kaikki. Roomalaiset ovat kaivaneet tuohon samaan tuffikukkulaan jotakin todella massiivista, mutta siitä myöhemmin. 

#historia #matkailu #italia #sutri #etruria #etruskit #loma #rooma #autoilu #automatkailu #auto #nekropoli #hautausmaa #hauta