Ilmiö nimeltä Kika Tuikkanen

 

Siinä hän istuu, syötävän söpönä rakas siskoni Kika eli Kirsti, seuranaan äitimme ja minä. 

Tuo monitaituri täytti keväällä 70 vuotta ja sitä olimme juhlimassa lauantaina Kinnulassa. 

Kika maalaa, piirtää, ompelee, runoilee, riimittelee, värkkää kesäradioohjelmia, luennoi, tuottaa värityskuvia ja mitä kaikkea. 

Kikan maalaus 70-luvulta

Ylitornion kotimme

Täällä otimme ensi askeleemme, Kika ja minä, ehkä Mirkkukin.  

Kuva on otettu muutama vuosi sitten ja kaikki näyttää samalta kuin 50-luvulla. Tuolla pihamaalla on hiekkalaatikkokuva otettu. Portimojärven talokin näkyy taustalla. 

Olin saanut tehtäväkseni näyttää kuvia Kikan elämän alkupäästä. 

Jostakin syystä on runsaasti kuvia vaiheesta, jolloin Kika ja minä olimme naperoita. 

Kika peri värinsä äidiltä ja minä isältä.

Hyvin filmaamme. Ei tainnut kumpikaan osata lukea. 

Takana isän tekemä jalavakaappi ja äidin tekemä ryijy. 

Kaikki lelut eivät olleet puuta. . 

Harjoitusotos. Kuvaaja on juuri sen näköinen kuin aikavalotuskuvissa kuuluu olla. 

Tässä on mukana myös meidän kolmas ja viimeinen ylitorniolainen, Mirkku. 

Äiti on laittanut pojalleen jopa mirrin kaulaan. Hän muutoinkin vaatetti meidät viimeisen päälle. Teki varmaan ainakin osan itse, ompelijan tytär. 

Minulla tuli mieleen näitä kuvia katsellessani, että nämä olisivat voineet olla jossakin Kotilieden 50-luvun numerossa osoittamassa millainen on kunnon koti. 

Vanhempamme ovat varmasti tehneet parhaansa meidän lasten eteen. 

Naapuri Tolpin Emppu



Empulla oli kerran talonmaalaus vireillä. Punamultamaalia ynnä muita tarvikkeita odotti ulkona maalareita. 

Kikan kanssa löysimme vehkeet ja aloimme hommiin. Vetelimme sontakärryihin kauniin väristä pintaa. Joku kävi sanomassa Empulle, että maalarit ovat tulleet. 

Äiti saattoi järkyttyä, kun näki "veriset" lapsensa. 




Palataan  päivänsankariin.

Lapset olivat virkanneet äidilleen tällaisen rakkauden viitan. Tämä todistaa, että virkkuutaito on tasa-arvoisesti koko sisarusparvella hallussa. 

Kyllä kelpaa.

Ylitornion kristillinen kansanopisto, isäni työpaikka. 




Vanhempamme asuivat Ylitorniolla vain kuusi vuotta. Minä olin viisivuotias, kun muutimme pois. 

Meille Ylitorniolla syntyneille tuo on ollut hyvin tärkeää aikaa. Ylitornio on osa meitä. 





Meän kieltä emme tosin oppineet.