Olemme Krohnien sukuseuran matkalla Virossa

 

Julius Krohn
Wikimedia Commons

Miksi ihmeessä, kun emme ole krohneja?

Vaimoni suunnittelee elämäkertaa kyseiseen kulttuurisukuun kuuluneesta Helmiriitta Honkasesta. Kirjailija  Aino Kallas oli yksi Julius Krohnin lapsista, joten olemme hänen jäljissään tällä matkalla. Vaimoni on tarkoitus saada virikkeitä kirjaansa. 

On täällä muutoinkin mukavaa. 

Krohn-sukuseuraan kuuluu Juliuksen ja hänen veljensä Leopoldin jälkeläisiä.

Aino Kallaksen puoliso oli virolainen Oskar Kallas, joka oli diplomaatti sekä kielen ja kansanrunouden tutkija. 

 Avioiduttuaan Aino Kallas muutti Viroon. Näin hänen kirjansa tulivat perustumaan pitkälti virolaisiin aiheisiin. 

Aino Kallaksella on pieni - joskin mieleenpainuva - rooli vaimoni teoksessa Haaveiden haaksirikko - Elli Forssell-Rozentālen elämä. 

Kuriositeettina mainittakoon, että luovutettuun Karjalaan jääneessä Krohnien Kiiskilän kartanosta on erinäisten mutkien kautta päätynyt vaimoni sukuun suuri astiasto ja joitakin huonekaluja. 

Kokoonnuimme Helsingin länsisatamassa, Matkustimme laivalla Tallinnaan, josta jatkoimme tilausbussilla kohti Haapsalua. Viimeisestä visiitistäni Tallinnaan on kulunut vuosia. Kaupunki on pessyt kasvojaan rajusti. Lasia, lasia ja lasia. 

Poikkesimme matkalla Tallinnan metsakalmistuun ja vierailimme kahden Kallasten lapsen haudalla. 

Lainella ja Sulevilla oli traaginen loppu. Laineen osui luoti omalla pihallaan vuonna 1941. Kyseessä oli ilmeisesti harhalaukaus. Samana vuonna Sulev teki mieluummin itsemurhan kuin lähti Suomeen vakoilijaksi.  

Joku kertoi, että käydessään haudoilla edellisen kerran, hautalaatat olivat kovin kuluneet. Nyt ne olivat huollettavana ja siksi yllä olevassa kuvassa näkyvät vain laattojen pidikkeet. 

Jatkoimme matkaa Haapsalun satamaan, josta laiva vei meidät ja bussimme Hiidenmaalle. Tämä seutu oli päämääränämme, koska Ainon arkaaiset romaanit Sudenmorsian ja Reigin pappi sijoittuva tänne. 

Viron maaseutu näyttää samanlaiselta pannukakulta kuin ennenkin. Lehtimetsiä, lampaita, lehmiä. Välillä lumoavia pastoraalimaisemia. Taajamat ovat tietysti muuttuneet paljon, muttä yhä täällä kohtaa sellaisia ajansyömiä rakennuksia, jollaisia malliltaan ei Suomessa liene koskaan ollutkaan. Mukavan pittoreskeja katseltavia. 

 Majoitumme Käinassa olevaan hotelli Liiliaan. 

Loppukevennyksiä (vironkieliset tekstit saavat suomalaisen hyvälle tuulelle):

Laivassa

#krohn #sukuseura #juliuskrohn #ainokallas #helmiriittahonkanen #oskarkallas #kulttuurisuku #kirjallisuus #romaani #hiidenmaa #viro #tallinna #hauta #hautausmaa #liilia #seuramatka #kiiskilänkartano