Sairaan rakas elämä
Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa
tiistai 20. syyskuuta 2016
Onko halkolaituri oikeasti halkolaituri?
Olen nyt onnistunut löytämään hyvän juomisrytmin, joka perustuu puolen litran pulloihin. Juon yhden puoleen päivään mennessä, seuraavan kolmeen, sitten kuuteen ja viimeinen illalla, noin suurin piirtein. Kun juon lisäksi aterioilla, aamu- ja iltapalalla sekä välipalalla kaksi lasillista vettä, tulee tavoite täyteen. Tuntuu toimivan hyvin.
Kumpa löytäisin vielä nukkumiseen yhtä hyvän keinon. Voi olla, että minun on vain hyväksyttävä unilääkkeiden käyttö toipumiseeni liittyvänä vaiheena. Jospa pääsen niistä vähitellen eroon. Tunnistan, että asia liittyy myös ikääntymiseen. Jos kyläilemme illalla, on melko varmaa, että seuraava yö menee pilalle. On syytä rauhoittua kotona muutama tunti, jotta uni tulee. Kun vielä onnistuisin lopettamaan netin käytön riittävän ajoissa.
Vuorokausirytmin vaihteleminen taitaa haastaa enemmän ikääntyviä kuin muita.
Olen kirjoittanut rakkaustarinani kolmattatoista lukua, mutta jumittunut yhteen kohtaan, josta en tahdo keksiä jatkoa. Tällainen aaltoliike kuuluu tämänhetkiseen olemiseeni - syystä tai toisesta. Välillä on ideapaisumus, välillä vallitsee kuivuus. Jotkut kirjoittajat saavat kuulemma aikaan vaikkapa viisi sivua päivässä, oli olo mikä oli. Elina Karjalainen taas kertoi aikoinaan, että hänen kirjansa ei valmistuisi ikinä, jos kustantaja ei antaisi hänelle määräaikaa. Vaimoni joutuu sopeutumaan pitkiin mainikeihin kirjoittamisessaan. Tekstin tuottaminen on hankalaa pitkään ja sitten tulee solkenaan. Tämä on varmaan hyvin yksilöllistä.
Vein vaimoni Bulelle tänään. Poikkesin paluumatkalla halkolaiturilla, jossa on vanhoja paatteja. Tämä oli aikoinaan Helsingin lämmityksen yksi solmukohta. Kaupunki lämpeni puulla. Logistisen ketjun yksi solmu on ollut ainakin joskus ollut Hakaniemen tori. Jonkin suuren mielenosoituksen tai muun yhteiskunnallisesti haastavan tapahtuman yhteydessä torilla olleet halkopinot paloivat. Niitä lienee ollut paljon. Eivät ehkä syttyneet itsestään tai vahingossa.
Halkolaituri on ollut joskus puurakenteinen. Nyt se lienee suurelta osin betonia Pinnassa on kiveys. Olisikohan nimi vähän keinotekoinen? Lieneekö betoniaikana enää kuljetettu halkoja tätä reittiä?
Kuka tietää, mitä nämä airon näköiset esineet ovat? Minä en sitä tiedä.
maanantai 19. syyskuuta 2016
Ei tässä näin pitänyt käydä
(mininovelli)
Nuori isä ja nelivuotias poika kävelivät jalkakäytävällä Topeliuksenkadulla. He aikoivat poiketa kauppaan ja mennä sitten kotiin. Kauempana tuli vastasuuntaan setä, joka oli päiväkävelyllä. Hän oli hetki sitten pysähtynyt Mannerheimintiellä tutkimaan vanhoja tulliportin pylväitä, jotka on joskus siirretty kauemmaksi toisistaan ja ovat nyt tien kahdella puolella jalkakäytävien reunassa.
Kun setä oli tullut lähelle, pikkumies siirtyi tämän reitille ja levitti kätensä portiksi.
Ahaa, nyt pitää maksaa tullia, sanoi setä. Hän kaivoi housuntaskuaan ja löysi kolikoita. Hän tarjosi pojalle euroa, mutta tämä ei ujostukseltaan ottanut rahaa vastaan. Kun näin kävi, setä antoi rahan isälle. Tämä hymyili pojan saamasta huomiosta otettuna. Toivottavasti kolikko päätyy pojan pankkiin tai sillä ostetaan hänelle jotakin hyvää, setä ajatteli. Tuolla Mannerheimintiellä on oikean tulliportin pylväät, hän sanoi isälle, joka oli sen näköinen, että tiesi paikan. Sitten matkat jatkuivat.
Isä ja poika tekivät kauppaostoksena. Kassan jälkeen isä pelasi tapansa mukaan hedelmäpeliä. Sitten he palasivat kotiin.
Seuraavan päivän iltana poika pyysi euroansa isältään. Tämä kaiveli taskujaan ja kukkaroaan, mutta ei löytänyt yhtään euroa. Hän sanoi antavansa euron huomenna sitten, kun hänellä on sopivaa rahaa.
Mä haluun sen oman euron, jonka se setä anto, sanoi poika itkuisena.
Ei tässä näin pitänyt käydä.
Nuori isä ja nelivuotias poika kävelivät jalkakäytävällä Topeliuksenkadulla. He aikoivat poiketa kauppaan ja mennä sitten kotiin. Kauempana tuli vastasuuntaan setä, joka oli päiväkävelyllä. Hän oli hetki sitten pysähtynyt Mannerheimintiellä tutkimaan vanhoja tulliportin pylväitä, jotka on joskus siirretty kauemmaksi toisistaan ja ovat nyt tien kahdella puolella jalkakäytävien reunassa.
Kun setä oli tullut lähelle, pikkumies siirtyi tämän reitille ja levitti kätensä portiksi.
Ahaa, nyt pitää maksaa tullia, sanoi setä. Hän kaivoi housuntaskuaan ja löysi kolikoita. Hän tarjosi pojalle euroa, mutta tämä ei ujostukseltaan ottanut rahaa vastaan. Kun näin kävi, setä antoi rahan isälle. Tämä hymyili pojan saamasta huomiosta otettuna. Toivottavasti kolikko päätyy pojan pankkiin tai sillä ostetaan hänelle jotakin hyvää, setä ajatteli. Tuolla Mannerheimintiellä on oikean tulliportin pylväät, hän sanoi isälle, joka oli sen näköinen, että tiesi paikan. Sitten matkat jatkuivat.
Isä ja poika tekivät kauppaostoksena. Kassan jälkeen isä pelasi tapansa mukaan hedelmäpeliä. Sitten he palasivat kotiin.
Seuraavan päivän iltana poika pyysi euroansa isältään. Tämä kaiveli taskujaan ja kukkaroaan, mutta ei löytänyt yhtään euroa. Hän sanoi antavansa euron huomenna sitten, kun hänellä on sopivaa rahaa.
Mä haluun sen oman euron, jonka se setä anto, sanoi poika itkuisena.
Ei tässä näin pitänyt käydä.
Olen saanut elää
Oli mukava viikonloppu. Lauantaina saimme viettää aikaa kahden lapsemme, heidän isänsä ja erään ystävämme seurassa. Eilen vierailimme veljeni, hänen vaimonsa ja perheensä luona.
Lähdimme eilen kotiin kohtuullisen ajoissa, mutta vielä aikaisemmin olisi pitänyt. Illaksi olisi hyvä jäädä riittävästi tasaantumisaikaa ennen nukkumaanmenoa. Toki minun on tunnustettava tehneeni eilisen blogipostaukseni liian myöhään.
Nukahtamiseni viivästyi. Yksi pilleri ei riittänyt vaan jouduin ottamaan puolikkaan lisää. Nyt puolilta päivin oloni on kuin lievän koomainen.
Syöpähoitoni eivät ehkä selitä kaikkea. Kai tämä on vanhenemistakin. Pitäisi onnistua aikatauluttamaan omat toimet uniystävällisesti.
Lääkäri Seppo Leppänen kertoo Päivämies-lehden artikkelissaan, että solujen toiminta heikkenee, kun 30. ikävuosi on saavutettu. Ajan mittaan hitaan muutoksen huomaa. Lihasmassa vähenee, reaktiot hidastuvat, kuulo huononee ja mitä kaikkea.
Kälyni totesi eilen, että kaikki eivät saa mahdollisuutta elää vanhuuttaan. Näin se on. Elämä kremppojen lisääntyessä on kuitenkin elämää. Alle vuoden ikäisenä kuollut veljeni ei saanut elää edes lapsuuttaan eikä nuoruuttaan. Minä synnyin runsaan kuukauden hänen kuolemansa jälkeen.
Tässä jonakin päiväna kaivoin tietoja sukukansioistani. Jostakin välistä oli huomaamattani pudonnut kuva veljestäni, kun hän makaa arkussaan. Kuva kosketti minua ja koskettaa nytkin, kun katselen sitä. Veljeni makaa pää kallellaan kuin nukkuen. Ottaisin hänet syliini, jos voisin. Mikä riipova kokemus on ollut vanhemmilleni saatella maan poveen tuo pikkuinen.
Minä olen ainoa sisaruksistamme, joka on ollut lähellä Martti-veljeämme. Olen ollut samassa sylissä. Hänen painonsa on täytynyt tuntua minua vasten ja hän on aistinut minut äitimme pyöreässä mahassa.
Martti laskettiin Ylitornion kirkkomaan poveen. Vanhempani miettivät jossakin vaiheessa hänen hautansa siirtämistä etelään. Eräs hautausmaa-ammattilainen kertoi heille, että tuskin haudassa on enää mitään. Martti oli jo muuttunut maaksi.
Minä olen saanut elää kremppaikään, mutta Martti on tallessa.
Lähdimme eilen kotiin kohtuullisen ajoissa, mutta vielä aikaisemmin olisi pitänyt. Illaksi olisi hyvä jäädä riittävästi tasaantumisaikaa ennen nukkumaanmenoa. Toki minun on tunnustettava tehneeni eilisen blogipostaukseni liian myöhään.
Nukahtamiseni viivästyi. Yksi pilleri ei riittänyt vaan jouduin ottamaan puolikkaan lisää. Nyt puolilta päivin oloni on kuin lievän koomainen.
Syöpähoitoni eivät ehkä selitä kaikkea. Kai tämä on vanhenemistakin. Pitäisi onnistua aikatauluttamaan omat toimet uniystävällisesti.
Lääkäri Seppo Leppänen kertoo Päivämies-lehden artikkelissaan, että solujen toiminta heikkenee, kun 30. ikävuosi on saavutettu. Ajan mittaan hitaan muutoksen huomaa. Lihasmassa vähenee, reaktiot hidastuvat, kuulo huononee ja mitä kaikkea.
Kälyni totesi eilen, että kaikki eivät saa mahdollisuutta elää vanhuuttaan. Näin se on. Elämä kremppojen lisääntyessä on kuitenkin elämää. Alle vuoden ikäisenä kuollut veljeni ei saanut elää edes lapsuuttaan eikä nuoruuttaan. Minä synnyin runsaan kuukauden hänen kuolemansa jälkeen.
Tässä jonakin päiväna kaivoin tietoja sukukansioistani. Jostakin välistä oli huomaamattani pudonnut kuva veljestäni, kun hän makaa arkussaan. Kuva kosketti minua ja koskettaa nytkin, kun katselen sitä. Veljeni makaa pää kallellaan kuin nukkuen. Ottaisin hänet syliini, jos voisin. Mikä riipova kokemus on ollut vanhemmilleni saatella maan poveen tuo pikkuinen.
Minä olen ainoa sisaruksistamme, joka on ollut lähellä Martti-veljeämme. Olen ollut samassa sylissä. Hänen painonsa on täytynyt tuntua minua vasten ja hän on aistinut minut äitimme pyöreässä mahassa.
Martti laskettiin Ylitornion kirkkomaan poveen. Vanhempani miettivät jossakin vaiheessa hänen hautansa siirtämistä etelään. Eräs hautausmaa-ammattilainen kertoi heille, että tuskin haudassa on enää mitään. Martti oli jo muuttunut maaksi.
Minä olen saanut elää kremppaikään, mutta Martti on tallessa.
sunnuntai 18. syyskuuta 2016
Maailman mullistus?
Kuulin autossa osan tämänpäiväisestä Politiikkaradiosta, jossa puhuttiin robotiikasta. Joku keskustelijoista kertoi, että on kehitteillä muistaakseni kahden litran kokoinen laite, jolla tulisi olemaan ihmisen henkinen kapasiteetti. Projektin pitäisi valmistua vuonna 2020 eli melkein huomenna.
Tuollainen laite ei varmasti kulu meidän tavisten käsissä mainittuna vuonna, mutta jos sellainen joskus valmistuu jossakin laboratoriossa, maailma tulee muuttumaan nopeasti ja paljon. Laite mahdollistaa huikeita sovelluksia.
Ihmettelen voitaisiinko todella jollekin laitteelle luoda jotakin ihmisen luovuuteen verrattavaa? Hämmästyttävä ajatus, mutta niin olisi ollut internetin ideakin isovanhemmilleni ja minulle myös silloin ennen. Nyt se arkea.
Mielessäni on yksi mahdollinen sovellus. Perustelen tätä sillä, että taannoin kehitettiin vanhuksille keinotekoinen lemmikki. Se oli jonkinlainen hylkeen ja koiran välimuoto, jota pidetään sylissä. Jotakin inhimmillisen olennon kaltaista lemmikissä on täytynyt olla, koska vanhusten todettiin pitävän niistä. Ehkä tuotetta ei pystytyä tuottamaan riittävän edullisesti, koska se ei ole levinnyt markkinoille. Suurempi syy voi olla se, että ajatus vanhusten viihtyttämisestä keinotekoisella olennolla tuntuu vieraalta.
Jos markkinat joskus äänestävät joskus vihreää elollisen kaltaisille olioille, ehkä osa lemmikkikissoista ja -koirista korvautuu sellaisilla. Jos alussa mainittu hanke toteutuu, täytyy olla mahdollista tuottaa keinolemmikkejä, joilla on ihmismäistä älykkyyttä. Ne voisivat ehkä hoitaa myös vanhusten kauppareissut ja varmistaa, että nämä ottavat lääkkeensä.
Jonakin päivänä robottiin rinnastettavat järjestelmät varmaan hoitavat suuren osan asiakkaiden puheluista ainakin suuriin yrityksiin. Järjestelmät kehittynevät niin etteivät asiakkaat huomaa puhuvansa jonkin perustaltaan epäinhimillisen kanssa. Mielestäni soittajalle pitää tehdä heti selväksi, että hän on tekemisissä keinoihmisyyden kanssa. Keinoihmisyys kuulostaa pelottavalta.
Jos kuvaamaani järjestelmää kutsutaan vaikkapa Selmaksi, siitä käytettävä pronomini on mielestäni kuitenkin se eikä hän.
Monet robottimaiset sovelukset tulevat varmasti olemaan sellaisia, että emme osaa niitä nyt kuvitella.
Mietin voisivatko hakkerit kaapata arkikäytössä olevien robottien ohjauksen ja tehdä niiden avulla pahaa. Voisiko jopa vieras valtio toimia näin?
Muistaakseni USA:ssa poliisit tappoivat jonkun rikollisen jonkinlaisen robotin avulla tiukassa tilanteessa. Onko jossakin joskus poliisirobotteja, jotka tekevät itsenäisiä päätöksiä tappamisesta?
Radio-ohjelmassa sanottiin, että robotiikka tulee nostamaan esiin monia eettisiä ongelmia ja se on varmasti totta.
Kaappaus?
eivät ihmisen kaltaisia
Tuollainen laite ei varmasti kulu meidän tavisten käsissä mainittuna vuonna, mutta jos sellainen joskus valmistuu jossakin laboratoriossa, maailma tulee muuttumaan nopeasti ja paljon. Laite mahdollistaa huikeita sovelluksia.
Ihmettelen voitaisiinko todella jollekin laitteelle luoda jotakin ihmisen luovuuteen verrattavaa? Hämmästyttävä ajatus, mutta niin olisi ollut internetin ideakin isovanhemmilleni ja minulle myös silloin ennen. Nyt se arkea.
Mielessäni on yksi mahdollinen sovellus. Perustelen tätä sillä, että taannoin kehitettiin vanhuksille keinotekoinen lemmikki. Se oli jonkinlainen hylkeen ja koiran välimuoto, jota pidetään sylissä. Jotakin inhimmillisen olennon kaltaista lemmikissä on täytynyt olla, koska vanhusten todettiin pitävän niistä. Ehkä tuotetta ei pystytyä tuottamaan riittävän edullisesti, koska se ei ole levinnyt markkinoille. Suurempi syy voi olla se, että ajatus vanhusten viihtyttämisestä keinotekoisella olennolla tuntuu vieraalta.
Jos markkinat joskus äänestävät joskus vihreää elollisen kaltaisille olioille, ehkä osa lemmikkikissoista ja -koirista korvautuu sellaisilla. Jos alussa mainittu hanke toteutuu, täytyy olla mahdollista tuottaa keinolemmikkejä, joilla on ihmismäistä älykkyyttä. Ne voisivat ehkä hoitaa myös vanhusten kauppareissut ja varmistaa, että nämä ottavat lääkkeensä.
Jonakin päivänä robottiin rinnastettavat järjestelmät varmaan hoitavat suuren osan asiakkaiden puheluista ainakin suuriin yrityksiin. Järjestelmät kehittynevät niin etteivät asiakkaat huomaa puhuvansa jonkin perustaltaan epäinhimillisen kanssa. Mielestäni soittajalle pitää tehdä heti selväksi, että hän on tekemisissä keinoihmisyyden kanssa. Keinoihmisyys kuulostaa pelottavalta.
Jos kuvaamaani järjestelmää kutsutaan vaikkapa Selmaksi, siitä käytettävä pronomini on mielestäni kuitenkin se eikä hän.
Monet robottimaiset sovelukset tulevat varmasti olemaan sellaisia, että emme osaa niitä nyt kuvitella.
Mietin voisivatko hakkerit kaapata arkikäytössä olevien robottien ohjauksen ja tehdä niiden avulla pahaa. Voisiko jopa vieras valtio toimia näin?
Muistaakseni USA:ssa poliisit tappoivat jonkun rikollisen jonkinlaisen robotin avulla tiukassa tilanteessa. Onko jossakin joskus poliisirobotteja, jotka tekevät itsenäisiä päätöksiä tappamisesta?
Radio-ohjelmassa sanottiin, että robotiikka tulee nostamaan esiin monia eettisiä ongelmia ja se on varmasti totta.
Kaappaus?
eivät ihmisen kaltaisia
lauantai 17. syyskuuta 2016
Juomisen suhde nukkumiseen
Love storyn kirjoittaminen edistyy hitaasti. Tarina ei pursuile ulos päästäni. Kirjoitan nyt pikkuhiljaa. Voi olla, että teksti on parempaa tai sitten ei. Luimme tänään vaimoni kanssa tekstejämme toisillemme. Tämä oli poikkeuksellista. Hän tekee kirjaa ja joutuu kamppailemaan aikaa vastaan. Hänellä on nyt hyvä kirjoitussää. Minun jokeni virtaa hiljalleen. Haluan kuitenkin jatkaa tarinaa, jotta sen parissa viihtyvät saavat lisää luettavaa.
Tänään juomiseni on sujunut paremmin kuin eilen. Kello on nyt yli viiden ja olen saanut tyhjennetyksi kolme puolilitraista. Vielä neljäs ja laskuihin muut juomiset niin karhu on selällään. Eilen sain hyvän alun aamupäivällä. Iltapäivällä unohdin asian. Sitten meillä meni aika pitkään kauppareissulla eikä juotavaa ollut mukana. Olisihan sitä toki saanut, mutta ...
Latkin juotavaa iltaa myöten, mikä kostautui yöllä. Uni katkesi kaksi kertaa, tiedätte miksi. Heräsin vielä kolmannen kerran. Tällä kertaa en saanut unta. Kävin syömässä aamiaisen. Sitten nukuin.
Minun pitäisi saada juominen ja nukkuminen koordinaatioon.
Tänään juomiseni on sujunut paremmin kuin eilen. Kello on nyt yli viiden ja olen saanut tyhjennetyksi kolme puolilitraista. Vielä neljäs ja laskuihin muut juomiset niin karhu on selällään. Eilen sain hyvän alun aamupäivällä. Iltapäivällä unohdin asian. Sitten meillä meni aika pitkään kauppareissulla eikä juotavaa ollut mukana. Olisihan sitä toki saanut, mutta ...
Latkin juotavaa iltaa myöten, mikä kostautui yöllä. Uni katkesi kaksi kertaa, tiedätte miksi. Heräsin vielä kolmannen kerran. Tällä kertaa en saanut unta. Kävin syömässä aamiaisen. Sitten nukuin.
Minun pitäisi saada juominen ja nukkuminen koordinaatioon.
perjantai 16. syyskuuta 2016
Testosteroni sittenkin?
Hoippumiseni on melkein loppunut. Sääreni ovat vieläkin sirot joten oireen syyn on täytynyt olla muualla. Jokohan kohta uskaltaisin alkaa pyöräillä. Edistymistä tämäkin.
Kävin apteekissa ostamassa Mycostania ja Testogeliä. Ensimmäinen on suuta suojaava lääke ja maistuu lapsuudelle. Maku muistuttaa penisilliiniä. Jälkimmäinen on testosteronia ja sitä sivellään iholle navan ympäristöön.
Kysyin farmaseutilta tarzansalvan sivuvaikutuksta. Hän löysi tietoja putkelleen. Mukana oli psyykkisiä vaikutuksia. Kun tutkin äsken netistä löytämääni tuoteselostetta, löysin muutakin kiinnostavaa. Yleisiä (yhdestä kymmeneen käyttäjää sadasta) haittavaikutuksia ovat mielialan vaihtelu, päänsärky, huimaus ja muistin heikkeneminen. Muitakin on.
Outoa että minulla on noita kaikkia, vaikka niitä on aika harvoilla. Minun tapauksessani mielialan voisi täsmentää vireyden voimakkaaksi vaihteluksi. Päänsärky on lievää. Muistini heikkeneminen on huolestuttavaa.
Selosteen mukaan testoreniannostusta pitää säätää, jos samaan aikaan käytetään verenohennuslääkettä. Aikaisemmin käyttämäni Klexane on sellainen. Tämä on ehkä otettu huomioon.
Nämä tiedot eivät selitä oireitani itsestäänselvästi, mutta johtolankoja nämä ovat.
Olen jatkanut seuraavan rakkauskertomusluvun tekemistä tänään.
Kävin apteekissa ostamassa Mycostania ja Testogeliä. Ensimmäinen on suuta suojaava lääke ja maistuu lapsuudelle. Maku muistuttaa penisilliiniä. Jälkimmäinen on testosteronia ja sitä sivellään iholle navan ympäristöön.
Kysyin farmaseutilta tarzansalvan sivuvaikutuksta. Hän löysi tietoja putkelleen. Mukana oli psyykkisiä vaikutuksia. Kun tutkin äsken netistä löytämääni tuoteselostetta, löysin muutakin kiinnostavaa. Yleisiä (yhdestä kymmeneen käyttäjää sadasta) haittavaikutuksia ovat mielialan vaihtelu, päänsärky, huimaus ja muistin heikkeneminen. Muitakin on.
Outoa että minulla on noita kaikkia, vaikka niitä on aika harvoilla. Minun tapauksessani mielialan voisi täsmentää vireyden voimakkaaksi vaihteluksi. Päänsärky on lievää. Muistini heikkeneminen on huolestuttavaa.
Selosteen mukaan testoreniannostusta pitää säätää, jos samaan aikaan käytetään verenohennuslääkettä. Aikaisemmin käyttämäni Klexane on sellainen. Tämä on ehkä otettu huomioon.
Nämä tiedot eivät selitä oireitani itsestäänselvästi, mutta johtolankoja nämä ovat.
Olen jatkanut seuraavan rakkauskertomusluvun tekemistä tänään.
Kohmetta
Onkohan otsikko oikeaa suomea?
Uniongelmani on hankala. En uskalla jättää unilääkettä ottamatta. Illalla otin taas puolitoista pilleriä. Lääkkeestä seuraa, että olen aamupäivät kohmeessa. Aivotyö ei oikein suju. Nukahtelen, mikä ei ole hyvä juttu illan kannalta.
Lukiessani Hesaria aamulla, minulle tuli sellainen tunne, että en jaksa jatkaa lukemista, vaikka lehdessä oli kiinnostavia juttuja. Lepäsin ja luultavasti nukahdin hetkeksi.
Olen käyttänyt sairaalassa unilääkettä pysyäkseni rytmissä. Sairaalan mylly alkaa jauhaa aika aikaisin aamuisin. Olen tullut riippuvaiseksi.
Mieleeni tuli, että minun pitäisi uhrata muutama päivä siihen, että pakotan itseni nousemaan kuudelta aamuisin ja yritän selvitä nukkumatta iltaan asti.
Uniongelmani on hankala. En uskalla jättää unilääkettä ottamatta. Illalla otin taas puolitoista pilleriä. Lääkkeestä seuraa, että olen aamupäivät kohmeessa. Aivotyö ei oikein suju. Nukahtelen, mikä ei ole hyvä juttu illan kannalta.
Lukiessani Hesaria aamulla, minulle tuli sellainen tunne, että en jaksa jatkaa lukemista, vaikka lehdessä oli kiinnostavia juttuja. Lepäsin ja luultavasti nukahdin hetkeksi.
Olen käyttänyt sairaalassa unilääkettä pysyäkseni rytmissä. Sairaalan mylly alkaa jauhaa aika aikaisin aamuisin. Olen tullut riippuvaiseksi.
Mieleeni tuli, että minun pitäisi uhrata muutama päivä siihen, että pakotan itseni nousemaan kuudelta aamuisin ja yritän selvitä nukkumatta iltaan asti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)