Minulla ei ole sydän paikallaan

Kävin eilen Tyks:ssa. Ensin oli verikoe ja sitten menin sydämen ultraäänitutkimukseen, jollaista minulle ei oltu ennen tehty. Oli vaikuttavaa seurata oman sydämen sykkimistä ruudulla. En voinut olla ihmettelemättä, että tuo elimeni on jaksanut uurastaa tauotta yli 63 vuotta. Jos se olisi ihmisen tekemä laite, se olisi hajonnut aikoja sitten. Lääkäri kertoi, että sydän osaa korjata itseään.

Monelle ultraäänitutkimus on tuttu toimenpide. Iholle levitetään jotakin geeliä, lääkäri liikuttaa anturia kohteen kohdalla ja käyttää laitteen ohjauspöytää. Kohteen toiminta näkyy reaaliajassa ruudulla. Siinä se pumppuni jumputti ja läppäni heilahteli. Läppä näytti kuvassa repaleiselta, mutta kai se kunnossa on. Veren virtaukset näkyivät värillisinä, punaisena tuonnepäin ja sinisenä takaisinpäin.

Tutkimusta tekevä lääkäri selitti auliisti erilaisia sydämeen liittyviä asioita. En tiennyt, että sydän ei pysy paikallaan. Se pomppii noin sentin verran keuhkojen välissä. Lääkäri puhui joistakin purjeista. Jokin niistä pumppaa verta keuhkoihin.

Kovin vähän tiedän tuosta välttämättömästä elimestä. Olen tainnut olla muissa maailmoissa, kun asia on ollut esillä muinoin biologian tunnilla.

Kun silmäilin Wikipediatietoja sydämestä, ymmärsin, että purje tarkoittaa tietynlaista läppää. Olin kuvitellut, että sydämessä on yksi läppä, mutta niitä onkin useita, kaikkiaan neljä. Taidanpa paneutua sydämen asiaan hieman perusteellisemmin.

Lääkäri kertoi, että sydämessäni on kalkkia. Kun ukkini oli yli seitsemänkymppinen 60-luvulla, puhuttiin verisuonten kalkkeutumisesta. Se kuulostaa keittiölääketieteeltä, mutta kysymys on ihan asiallisesta asiasta. Jos minulla on kalkkia sydämessäni, sitä on varmaan myös suonissani,

Ihan kohtuullisessa kunnossa pumppuni kuulosti olevan.

Kysyin lääkäriltä, aiheuttavatko syöpäjutut sydämen rasittumista. Näin kuuluu olevan, mutta se on tilapäistä. Elimistö on hyvä palautumaan.

Tämän tutkimukseni syy lienee kolesterolitasoni, joka on viiden ja puolen tietämissä. Minusta se ei ole paljon, mutta ilmeisesti syöpähistoriani vuoksi asialla on merkitystä. Minulla on ensi viikolla taas tapaaminen, joten voin pian kysyä tarkennusta asiasta. Käänteishyljintälääkitykseni on päättynyt. Nyt seurataan, miten se vaikuttaa tilanteeseeni.

Ainakin silmäni oireilevat. Täkäläinen hematologi ei pitänyt kortisonipitoisen voiteen käyttämistä tarpeellisena. Se on tehonnut hyvin silmänympärysoireisiin. Tippoja on syytä tiputella ahkerasti. Tämä on pientä kokonaisuuteen nähden.

Osakkeenomistajat, plebeijit eikä muita?

A-studiossa keskusteltiin paratiisi-papereista, jotka paljastavat uusia offshore-järjestelyjä. Yritykset kierrättävät voittojaan kevyesti verotettuihin maihin. Suomalaisetkaan eivät ole jättäytyneet syrjään näistä kisoista.

Keskusteluun osallistunut valtiovarainministeriön kansainvälisen yksikön päällikkö tuntui jotenkin  innottomalta edistämään vero-optimoinnin sääntelyä EU-tasolla. On kuulemma niin hankalaa ja Suomi pieni tekijä. Viittasi kilpailukykyyn. En muista hallituksenkaan erityisemmin julkisesti korostaneen asian korjaustarvetta. Onkohan olemassa jokin hiljainen sopimus siitä, että asialla ei elämöidä.

Yritykselle edullisen verokannan mahdollistaminen ei ole vain eksoottisten pikkuvaltioiden pahe. A-studion keskustelussa kerrottiin, että Hollanti ja Irlantikin syyllistyvät siihen. Syynä on tietenkin oma etu.

Suomen osakeyhtiölain mukaan "Osakeyhtiö on osakkeenomistajistaan erillinen oikeushenkilö, joka syntyy rekisteröimisellä." ja  "Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin." Osakeyhtiö lienee useimmissa maissa samankaltainen juridinen olio.

Suomen perustuslaissa vahvistettu valtiosääntö "turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa".  "Suomi on täysivaltainen tasavalta." "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta." "Suomi osallistuu kansainävliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi." 

Ei kuulosta bisnekseltä. 

Suuret yritykset alkavat olla valtioihin verrattavia toimijoita voimiltaan. Ne työllistävät valtavasti ihmisiä, mutta ne eivät ole työntekijöitään varten. Niiden tehtävänä on tuottaa voittoa osakkailleen. Eräässä toisessa A-studion sessiossa oli paikalla Björn Wahlroos. Hän tuntui pitävän veroja rahana, joka kuuluisi osakkeenomistajille, jonkinlainen haitta siis. Kun kysyttiin, onko hän iloinen veronmaksaja, hän katsoi olevansa sen perusteella, että on maksanut veroja niin paljon. 

Talous tuntuu olevan Suomen hallituksen toiminnan keskiössä. Ei sen merkitystä pidä tietenkään väheksyä, mutta olisi virkistävää kuulla raikkaita näkökulmia yhteiskunnan kehittämiseksi "meidän on pakko sitä tai tätä" -puheen sijaan. 

Onko maailma menetetty yrityksille? Raha kulkee nykyään liukkaasti rajojen yli ja etsii itselleen miellyttävämpää ympäristöä. 

Valtiot kilpailevat viihtyisien asuinsijojen luomisessa rahalle. Raha luo dynamiikkaa, ei käy kieltäminen. Mutta kuitenkin ...

On hankalaa, kun yritykset kilpailevat keskenään ja samaa tekevät valtiot keskenään. Olisi kohtuullista, että valtiot loisivat yhteistyössä kaikkia koskevat oikeudenmukaiset säädökset, joiden puitteissa yritykset voisivat toimia kilpailutilanteessa, mutta ilman mahdollisuutta ohjata tulostaan verotettavaksi Caymansaarille ja vastaaviin. 

Aihe on ajankohtainen siksikin, että monet yritykset toimivat Afrikan maissa, mutta eivät maksa kohtuullisia veroja noihin maihin. Kyse on kaikkien maiden kansalaisten tasa-arvosta toisiinsa nähden. 

Ekonomisti Thomas Pikketty pelkää, että omaisuus kasautuu harvoille ja siirtyy perintönä polvesta polveen. Keskiluokka saattaa kadota. Olisi 

Tarvitsisimme Martin Luther Kingin kaltaisen karismaattisen henkilön nostamaan tämä asia pinnalle tasa-arvon näkökulmasta: ""I have a dream ..."  

Koukuttava skene

Joku asia voi viedä mennessään niin, että melkein koko elämä kuluu sen parissa. Yrittäjä on melkein aina töissä, ainakin tavoitettavissa. Viulisti saa leipänsä musiikista, mutta seurustelee usein myös vapaa-aikanaan muiden muusikkojen kanssa. Jos hän perustaa perheen, lapset viedään soittotunneille heti, kun kynnelle kykenevät.

Joku uppoutuu pelien maailmaan niin, että tarvitsee apua päästäkseen sieltä ihmisten ilmoille. Nykykulttuuri on äärimmäisen monimuotoinen. Ihmiset ilmaisevat pukeutumisellaan mihin ryhmiin kuuluvat. Hipsteri seuraa muotia ja tavis pukeutuu kuten taviksen kuuluukin pukeutua.

Internet antaa mahdollisuuden erilaisten ryhmittymien jäsenten tiiviiseen yhteydenpitoon ja yhteistyöhön. Eri puolilla asuvat voivat uppoutua laajoihinkin yhteisprojekteihin netin välityksellä, mitä ilmiötä on alettu kutsua joukkoistamiseksi.

Tässä on tullut esiin useita asioita, joissa on yhteisiä piirteitä. Jotakin voidaan kutsua alakulttuuriksi, toista skeneksi, kolmatta joukkoistamisprojektiksi ja niin edelleen.

Sukututkimusta on harrastettu Suomessa kymmeniä vuosia ja täällä onkin siihen hyvät edellytykset, koska papit ovart täyttäneet tunnollisesti kirkonkirjoja usean vuosisadan ajan. Varhaisimmat sukututkijat vaivasivat kirkkoherranvirastoja saadakseen tietoja menneistä polvista ja viettivät pitkiä rupeamia erilaisissa arkistoissa.

Hämmästyttävä tekninen kehitys on mahdollistanut sukututkimusharrastuksen varsinaiseksi skeneksi tai alakulttuuriksi. Alan valtava lähdeaines on käytettävissä kotona tai missä vain verkon avulla. Eri puolilla maailmaa asuvat ihmiset voivat rakentaa laajoja yhteisiä sukuverkostoja käyttämällä Genin, Geneanetin ja muiden vastaavien palveluja hyväkseen.

Kirjoitin äskettäin tekstin Sjöbergien arvoitus 1, jossa pohdiskelin mummoni toisen isovanhempiparin alkuperää. Linkitin sen Facebookin Satakuntalaiset suvut -ryhmään. Kolme alan osaavaa harrastajaa tarttui asiaan ja sain nopeasti kiinnostavaa lisävalaistusta juuriini.

Erääseen Rauman maalaiskunnassa olevaan torppaan saapui Ahvenanmaalta muutaman vuoden aikana useita henkilöitä rengeiksi ja piioiksi. Kaikki näyttävät syntyneen samassa kunnassa. Kollegani mukaan yksi heistä oli Erik Sjöbergin isä. Minua kiinnostaa heti, mikä voi olla syynä tuollaiseen joukkosiirtymään vieraalle kielialueelle. Yritän varmistaa vielä itse rippikirjasta, onko tuo mahdollinen sukulaisuus totta, kunhan opin lukemaan niitä.

Muitakin mahdollisia sukulaisia löytyi. Yhdellä perhekunnalla kuuluu olevan rötöksiäkin kontollaan. Niitä voin tutkia kunhan ilmoittautumiseni Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen jäseneksi on käsitelty ja pääsen seuran sivuston kautta arkistoihin käsiksi.

Tämä on niin kiehtova maailma, että mahdanko joskus tarvita ammattiapua, että pääsen siitä joskus vierailulle takaisin tosielämään.

Suomalaisten muinaisuskosta

Kävin eilen kirjastossa. Sattumalta paikalla oli pian alkamassa dosentti Risto Pulkkisen luento suomalaisesta muinaisuskosta ja kristinuskon tulosta. Päätin istua kuuntelemaan. Esitelmöijä oli vaihtanut otsikon yllämainitusta. Se taisi olla sama kuin hänen aiheesta kirjoittamansa teoksen nimi: Suomalainen kansanusko - Samaaneista saunatonttuihin.

Olipa mielenkiintoista. Kalevala ja muu vanha kansanrunous tuntuu olevan linjassa sen kanssa, mitä tieteen piirissä ajatellaan muinaisista uskomuksista.

Sampo ei ole alunperin tarkoittanut kuljetettavaa esinettä Gallen-Kallelan maalauksissa Sammon puolustus ja Sammon ryöstö esitetyn tapaan. Se oli valtava näkymätön pylväs, jonka on ajateltu kannattavan taivaankantta. Kalevalassa Sampoa kuljetetaan, joten merkitys on jo sen runojen syntyaikoina muuttunut.

Sana "väki" on tarkoittanut voimaa. Tuonpuoleisesta on voitu saada sitä avuksi jonkin asian aikaansaamiseksi jonkin kuolemaan liittyvän esineen avulla. Jos poika mielitteli vaimokseen neitoa, joka ei sopinut vanhempien suunnitelmiin, saatettiin välit viilentää kuljettamalla kuolleen pesussa käytetty saippua nuorten välistä.

Muinoin ajateltiin, että esimerkiksi peltojen antimien kokonaismäärä oli jollakin tavoin rajattu. Jos viljelijä halusi saada satonsa määrän suurenemaan, hänen piti saada naapurin viljatuotos vähenemään. Tämä onnistui, jos viljelija laittoi naapurin viljan siemeniä hauen sisään ja hautasi tämän mahalleen naapurin peltoon. Hauen ajateltiin liittyvän jollakintavoin kuolemaan.

Naapuri saattoi palauttaa pelitilanteen ennalleen laittamalla siemeniä hauen sisään, kuljettamalla sen kaksi kertaa myötäpäivään ja kerran vastapäivään peltonsa ympäri ja hautaamalla sen sitten peltoonsa selälleen.

Vihamiestä on yritetty jopa vielä 1920-luvulla vahingoittaa kiinnittämällä tätä esittävä puunukke männyn kylkeen ja ampumalla sitä jousella tai pyssyllä. Mänty liittyi jollakin tavoin kuolemaan.

Kristinuskon leviämisen aikoihin vanhat uskomukset kulkivat pitkään uuden uskon oppien rinnalla. Niitä yritettiin myös sovittaa toisiinsa.

Etiäisistä puhutaan vielä tänäkin päivänä. Usko niihin juontaa hyvin kaukaa menneestä.

Voisihan tuon Pulkkisen kirjan joskus lainata.

Sjöbergien arvoitus 1

Kävimme viemässä kaksi kynttilää Naantalin hautausmaalle pyhäinpäivänä. Paikka on tunnelmallinen, aivan kirkon vieressä. Luostarikin on sijainnut aikoinaan samalla alueella. Tutkailimme samalla vanhoja hautoja, josko löytäisimme mummoni isoisän Eric Sjöbergin maallisen tomumajan paikan.

Erik syntyi Randalassa Rauman maalaiskunnassa vuonna 1829. Rauman maalaiskunta ja Rauma yhdistettiin vuonna 1993. Jo sulautumista ennen kunnilla oli yhteinen kaupunki ja maaseurakunta. Maalaiskunnalla ei ollut omaa kirkkoa ja kunnantalokin oli Raumalla. Entisen maalaiskunnan alueella ei ole Randala-nimistä kylää, tuskin on ollutkaan. Ehkä kyseessä on talonnimi. Ehkä Erikin vanhemmat olivat renkinä ja piikana jossakin talossa, jonka nimen pappi kirjoitti muotoon Randala. Hieman ennen syntymääni on Rauman maalaiskunnan Unajassa lohkottu Rantala-niminen tila. Sellainen on siis olemassa tai on ainakin ollut.

Kuinkas sattuikaan. Erikin vaimo Juliana (o.s. Birgstedt) on syntynyt Unajassa. Olisikohan Taivassalosta kotoisin oleva Julianan isä Esaias löytänyt vaimonsa Unajasta. Lovisa on syntynyt Rauman maalaiskunnassa. Esaiaksen sukunimi on ollut alunperin Rask, mikä on tyypillinen sotilasnimi. Ennen vanhaan mies saattoi ottaa uuden sukunimen, kun lähti vanhempiensa luota. Mistähän tuo Birgstedt on saatu?

Erik teki elämäntyöstään suurimman osan turkishattujen tekijänä Naantalissa, näin suvussamme tiedetään. Emme löytäneet hänen hautaansa tällä käynnillä. Oli jo pimeää, eikä kaikkia tekstejä voinut lukea. Voi olla, että oikea hakupaikka olisi Rauman hautausmaa. En tiedä edes Ericin kuolinvuotta.

Erikimme ammatiksi on kahdella rippikirjasivulla merkitty "form." Ehkä se on lyhenne sanasta formare, jolle Ruotsin akatemian sanakirja antaa merkitykset "arbetare som värkställer formningen (av tegel, papper m. m.); gjutare; person som förfärdigar gjutformar" ja "värktyg, apparat l. maskin(del) varmed (till-) formningen av ngt sker l. som meddelar ngt en viss avsedd form". Eivät nuo tunnu viittaavan turkishattujen tekemiseen. Tuskinpa noihin aikoihin käytettiin suomenkielessä sanaa muotoilija. Olisikohan hattumaakreilla ollut joitakin pään kokoisia kupoleja, joiden avulla voitaisiin tehdä eri kokoisia hattuja. Kupolintekijä = formare?

Sain nuo rippikirjasivut nähtäville MyHeritagen avulla. Sen viitelehdellä Erikin ammatiksi on merkitty Snichare Mästaren. Siis puuseppämestari? Jos pääkupoleja on käytetty, puusta ne on varmaan tehty. 

Rippikirjaan on merkitty Erikille ja Julianalle kolme poikaa: Johan Gustaf (s. 1852), Fratz Victor (s. 1853) ja Carl Robert (s. 1855). Äitini isoisä Aksel on syntynyt myöhemmin (1861), joten häntä ei näy näillä sivuilla. Viitesivulla on asuinpaikaksi merkitty (1854-1860) Koongare, Naantali. Koongare, mikä se semmoinen on? Tosin jälkimmäisen sivun yläreunassa lukee Koongaren sijaan Randakari.

Saatan löytää sukulaisia nykynaantalilaisista, jos jaksan etsiä noiden Erikin poikien jälkeläisiä.  

Löysin eräältä hautausmaasivustolta (haudat.genealogia.fi) pitkän luettelon Sjöbergien haudoista. Niitä on eri puolilla Suomea. Löysin yhden Sjöbergien haudan Naantalin kirkkomaalta. Oli oikein kuvakin. Etunimet Harald, Frej ja Helmi kuulostavat epätodennäköisiltä sukulaisilta. Erik on varmaan ollut suomenkielinen, ainakin hänen poikansa Aksel, äitini isoisä, oli. Raumalla on kaksi Sjöbergien hautaa, mutta Ericiä niissä ei ole. Ehkä niiden taustoja selvittämällä voisin löytää joitakin johtolankoja Sjöbergien alkuperän arvoitukseen.

Eric oli käsityöläinen. Niin oli hänen poikansakin, suutari Aksel Sjöberg. Käsityöläisyys saattoi kulkea suvussa. Turkislakkien ja kenkien tekeminen ovat sukua toisilleen, kun kummassakin raaka-aineena käytetään nahkaa. Ericin isä ja isoisäkin ovat saattaneet olla suutareita tai hattumaakareita.

J.W. Ruuthin Björneborgs stads historia antaa johtolangan. Kirjan lopussa on luettelo eri ammattikuntien kiltojen vanhimmista. Suutarien killan luettelossa mainitaan ensimmäisenä Erik Sjöberg, joka on toiminut vanhimpana vuosina 1764, 1769, 1774, 1776 ja 1778. Rauman maalaiskunta on varsin lähellä Poria. Olisiko joku mahdollisista jälkeläisistä asettunut Rauman tienoille ja antanut pojalleen suvun isälinjassa kulkevan etunimen?

Sjöberg kuulostaa tavalliselta nimeltä, mutta se on vasta kuudennensadan tienoilla sukunimien yleisyyslistauksessa. Viime sotien aikaan ja niiden jälkeen Sjöbergejä näyttää asuneen ainakin Pohjan- ja Suomenlahden rannikoilla. Sjöbergejä on nykyään Suomessa noin 1400. Ruotsissa nimi on luonnollisesti huomattavasti yleisempi.

Sjöberg kuuluu myös romanien sukunimistöön, joskaan se ei ole niistä tavallisimpia. Löytyisikö tästä selitys äitini suvun tummatukkaisuuteen?

Ylimmässä kuvassa on Naantalin hautausmaalla oleva hattumaakarimestari Johan Hacklinin hautaristi.  Johan oli syntynyt vuonna 1824. Hän on hieman Ericiä vanhempi, mutta aikalaisia he ovat olleet, ehkä kilpailijoita. Ainakin heidän on täytynyt tuntea toisensa. Käsityöläisilläkin on näköjään saattanut oll varaa metalliseen hautaristiin

Leipurimestari Karlsson on myös Ericin aikalainen. Liekö Erik tai Erikin rouva Juliana ostanut häneltä leipää ja joskus herkkujakin.

Otapa näistä selvää

Kuudennusmies Carl Gunnas on edellisiä herroja vanhempaa polvea, syntynyt vuonna 1783. Näinkin vanhoja hautoja voi löytyä. Kuudennusmiehet olivat seurakuntien tärkeitä luottamusmiehiä. Herra Carl on saanut hautansakin aivan kirkon seinän vierestä.

Menipä tunteja tällaiseen. Ajatelkaa, että joku käyttää aikaansa näin. Minkäs voin, kun kiinnostaa.
Mikä on Sjöbergien alkuperän arvoituksen ratkaisu?

Muurahaiskeko?

Turun kaupungintalon edessä olevassa pienessä puistossa on tällainen rakennelma. Ei tuo varmaan sateensuojaksi ole tarkoitettu. Vieressä on tosin pysäkki, mutta sillä on tavanomainen odottajien katos.

En nähnyt mitään kylttiä, joka olisi kertonut, mistä on kysymys. Kuvista huomaan, että maassa on  pari pientä pyöreää metallikantta.  Liittyvätköhän jotenkin asiaan.

Luultavasti rakennelma on taideteos. Taidan kysyä asiasta Turku sanoin ja kuvin -ryhmässä Facebookissa.

Minusta tämä puukupla sopii paikkaansa. Ilmava muurahaiskeko. Rakennelmassa onkin jotakin muurahaismaista. Ehkä se on murkkujen kiipeilyteline.

Tässä vielä pari kuvaa tämänpäiväiseltä paluumatkaltani taidekurssilta.

Kaukana tuomiokirkko ja oikealla Martin kirkko

Föriä odotellaan

Aurajoen varsi on viihtyisää aluetta. Tunnelma tuo paikoin mieleen keskieurooppalaiset vanhat kaupungit.

Luin tänään Turun Sanomista, että täkäläisen kauppatorin alle aletaan rakentaa parkkihallia ja samassa yhteydessä tehdään arkeologisia kaivauksia. Tulee olemaan kiinnostavaa kuulla, mitä paikalta löytyy.


Hyvää pyhäinpäiväviikoloppua kaikille. Maanantaihin!

Uusi teos vireillä

Tässä on pari otosta teoksesta, joka on minulla työn alla. Näkymä on Etelä-Ranskasta. Rakennukset ovat kuin orgaanisesti kasvaneet rinteelle. Niiden rytmi kiehtoo. Olen nyt lyijykynävaiheessa. Tulen käyttämään tähän myös akvarelleja ja mahdollisesti öljypastilleja. Paperin koko on noin 70 x 86 cm.