Mitä on suomalaisuus?

Minua hämmästyttää, kuinka selvästi tunnen siirtyneeni uudelle vuosisadalle. Mielestäni en kokenut samanlaista, kun vuosituhat vaihtui.

Minulla on sellainen olo, että olen siirtynyt uudelle radalle. Kummallista on, että tunnen näin yksilönä, mutta en yhtä selvästi kollektiivisesti. Olen Suomen osa.

Äskettäin olin yllättynyt siitä, kuinka tärkeältä minusta tuntui yrittää saada vertaisikäiset kunniavartijat Keski-Porin sankarihautausmaalle, jossa äitini isä lepää. Tavoite osoittautui mahdottomaksi.

Nämä tuntemukset kertovat jostakin, mutta minun on vaikea analysoida, mistä on kysymys.

Silloin tällöin pohditaan, mitkä asiat erityisesti kertovat suomalaisuudesta. Esimerkkeinä saatetaan mainita akankantokisa, kyky olla hiljaa seurassa, sulkeutuneisuus, rehellisyys tai muita vastaavia ominaisuuksiamme tai tapojamme.

Onko outouden korostaminen erityisesti suomalaista? Ovatko suopotkupallo, akankanto tai saappaanheitto jotakin kalevalaisista juuristamme kumpuavaa? Tuskin. Ne ovat sinänsä hassuja keksintöjä, mutta minusta kuitenkin keinotekoisia tarralappuja fasadissamme.

Eräs Hesarin toimittaja kirjoitti äskettäin kolumnissaan, että suomalaisten pitäisi oppia käyttämään valkoisia valheita. Monessa maassa on tavattaessa tapana kysyä "Mitä kuuluu?". Ainoa oikea tapa vastata on "Kiitos hyvää" tai muuta vastaavaa.

Ranskalainen sanoo Ça va? tavatessaan jonkun tuttavansa. Kirjaimellisesti se on suunnilleen "Miten menee?" Minimalistisessa kommunikoinnissa sama riittää vastaukseksi, mutta kun lisää vielä bien niin tulee kertoneeksi, että hyvin menee. Sydäntä ei kuulu purkaa.

Suunnilleen samaan suuntaan on suomalainenkin käytäntö kehittynyt, mutta minä tunnen omakseni vastaukset "Siinähän tuo", "Mitäpä tässä kummempaa" tai "Ei hassumpaa". Jäiden polttaminen on jo kulunut loppuun. Minusta tällaiset ilmaukset kumpuavat perisuomalaista mielenlaadusta. Vastataan väljän vaatimattomasti.

Hesarin toimittaja haluaisi kai silotella tällaista suomalaista tapakulttuuria kansainväliseen suuntaan. Olisi hölmöä väittää, ettei kansainvälinen vuorovaikutus ole tärkeää. Mielestäni terve suhtautuminen muihin perustuu oman identiteetin arvostamiseen. Luonteva kanssakäyminen ei luonnistu näyttelemällä. "Arvaa oma arvosi, anna arvo toisellekin."

Ehkä suomalaisuutta on vaikea määritellä kuten rakkautta tai taidetta. Kaikki tietävät, että kumpaakin on olemassa, mutta harva osaa sanoa napakasti, mitä ne tarkoittavat.

Erityinen kunniavartio Turun sankarihaudoilla 6.12.2017

Satumaisia kuvia aattoillasta Turussa

Härkää sarvista!

Alussa oli pakkaus, veitsi ja Heikki. 

Kaiken maailman osia. Onneksi ei paljoa ruuveja. 

Etsin netistä kokoamisohjetta, mutta en löytänyt. 

Löysinkin laatikosta ohjevihkosen ja aloin tutkia sitä. Hämmästelin, kun sanottiin, että asennukseen tarvitaan sähkömies.  

Sitten huomasin, että se olikin meidän kylppärin peilikaapin ohje. Se kaappi on jo paikallaan. Siinä on sähkövalo.

Miten ihmeessä laatikossa oli peilikaappimme ohje? Siihen täytyy olla jokin luonnollinen selitys. Se luultavasti liittyy minuun. Onneksi oikeakin löytyi. 

Ristipääruuvaria olisi tarvittu heti alkajaisiksi. Mistä minä sellaisen?

Onneksi keittiössämme on monenlaisia veitsiä.

Kasaaminen aloitettiin pohjasta. Minulta jäi ymmärtämättä, miten olisin voinut työntää tassut noihin reikiin, jos olisin ohjeen mukaan ensin tukkinut ne tuollaisilla nappuloilla. 

Ajattelin tuon oikean alakulman kuvan tarkoittavan, että kaksi osaa on pakattu päällekkäin ja ne irroitetaan toisistaan. 

Nauratti, kun hoksasin siinä neuvottavan, että kun tassut on paikallaan, pohja käännetään tassut alaspäin. 

Naps vain! Uros ja naaras paikoilleen.

Hyvin sujuu

Ihastelin suunnittelijoiden taitoa varmistaa, että rakennelmasta tulee tukeva. Yläpuolelle tuleva osa sitoo nämä kaksi osaa toisiinsa.

Katto päälle

Seinäpaneelit pidikkeiden väliin

Hyvä minä!

Eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa!

Tuossa ohjeen vasemmassa reunassa ylhäällä näytetään selvästi, mihin järjestykseen tangon osat laitetaan. Enpä huomannut. Sain todella käännellä ja väännellä tankoa, ennen kuin tajusin mihin kohtaan se tulee. Osatkin piti tietysti laittaa oikeaan järjestykseen. 

Luulin ohjeen perusteella, että tanko tulee pystyyn oikeaan takanurkkaan. 

Hyllyihin liittyy nerokasta valinnaisuutta. Kun irtopala pannaan toisin päin, saadaan hyllyyn nippelikuppi. Jos sen jättää jokaisesta hyllystä pois, kaappiin voidaan laittaa pitkiä esineitä pystyyn. 

Kyllä tästä hyvä tulee. 

Ovien osat liitetään toisiinsa mustilla liitospaloilla

Täh! Näitä onkin kahdenlaisia.

Houston! Meillä on ongelma!

 Toinen ovi on kokoamatta ja osa jäljellä olevista liitospalikoista vääriä. 

Tarvittaisiin neljä pyöröniskaista palikkaa

Yritin tunkea kanttipalikkaa reikään, mutta näytti, että ovi murtuu.

Olin huomaamattani tunkenut pyörökulmaisia sivuseinien liitoksiin.

Siis pakki päälle! Onneksi purkaminen oli helppoa, paitsi että en saanut sivuovien liitoksia millään irti.

Ei tämä kovin montaa purku-ja kasauskierrosta kestäisi

Leipäveitsi puri hyvin muoviin. Pyöristin kulmaa. Ei riittänyt.

Onkohan tällainenkin tunarointi arvattu etukäteen, kun tuossa on sopivasti pitkän mallinen uloke, jonka taakse taitoksen voi salvata.

Bingo!

Miksi ihmeessä?

Laitetaan sitten. Onneksi on helppoa.

Melkein valmis, mutta ei ihan

Vielä on osia jäljellä. 

Mihinkähän näitäkin?

Asia selvisi

Tarvitaan tulppia

No nih!

Siinä se on. Aika hölskynkölskynlaitos, mutta kai ajaa asiansa parvekkeella. Varmaan olisi tukevampi, jos viitsisin laittaa liimaa väleihin ja kiertää ruuveja sinne sun tänne.   

En tarvinnut vasaraa enkä pensseliä.

Nämä riittivät

Mitä tämä tarkoittaa? Puoli vai kuusi tuntia?

Tämä koitos vei lauantaipäivän. Sanoin vaimolleni, että jos tarvitaan kaappitilaa, voin kasata tällaisia eri puolille huushollia. Bauhausista näitä saa.