Puhti vähenee, kun piikki viivästyy

Lähdin eilen lenkille, jolla ajattelin noudattaa tavanomaista hölkän ja kävelyn vuorottelua. Suuntasin meren rantaan ja lähdin Cap d'Antibesin läntistä reunaa etelään reittiä, jota äskettäin ajoimme vastasuuntaan. 180 askelparia juoksua, 90 paria kävelyä ja niin edelleen. Turussa tapanani on istua puolivälissä puistonpenkillä katselemassa vuosisatoja nähnyttä linnaa. Siinä vaiheessa minulla on yleensä runsas viisitoista juoksurupeamaa takana.

Etelään ajamisen vuoksi liikuntarytmini on ollut hetken harventunut. Kävelyllä olen ollut pariin kertaan. Noin viikossa ei kunto laske vielä mihinkään. Nyt kuitenkin tuntui, että juoksu ei suju. Annoin kahdentoista rypistyksen jälkeen periksi. Syynä täytyy olla alentunut testosteronin taso.

Juoksu-urani näin eläkeläisenä on vielä aika lyhyt. Joskus keväällä taisin aloittaa. Sitä ennen olin tehnyt kävelylenkkejä. Kunto ei nouse kuten nuorena, mutta nousee kuitenkin.

Ei huvittanut runnoa sisulla. Matkalla oli pitkiä, joskin loivia, ylämäkiä. Mietin olisiko pakonomaisesta juoksemisesta tällaisessa tilanteessa edes mitään hyötyä. Voisiko kunto kehittyä varastoon ja purkautua vauhdiksi, kun mieshormoonitaso on taas kunnossa?

Päädyin niemen eteläosaan, jossa on luonnonpuisto. Muilta osin niemi on täynnä kalliita asuntoja. Löysin uskomattomia näkymiä, mutta niistä paremmin myöhemmin.

Yritin tänään selvittää soittamalla eri paikkoihin, miten voisin saada taskussani kulkevan puhtiannoksen sisääni. Täällä Ranskassa on yksityisiä sairaanhoitajayrityksiä. Sain yhteyden sellaiseen, soitin apteekkiin ja keskussairaalaan. Nyt tiedän, että en saa piikilleni pistäjää ilman lääkärinmääräystä. Apteekissa tulostetut englanninkieliset reseptit jäivät valitettavasti Suomeen.

Reseptit ovat omakannassa, mutta suomeksi. Selvitän huomenna, voidaanko ne lähettää englanninkielisinä apteekista tai hematologian poliklinikalta sähköpostiini.

Keho toimii huonosti ilman testosteronia. Kännykkäni mittasi minulle eiliselle päivälle yli 18.000 askelta. Tuntuu, että fysiikkani myös palautuu eilisestä tavanomaista hitaammin.

Kesäinen on Antibesin talvi

Yllä on panoroimalla otettu kuva parvekkeeltamme. Vasemmalla on paikallinen roomalaiskatolinen pyhäkkö l'église du Safré-Coeur d'Antibes. 

Rappuume ei ole kenellä tahansa asiaa.

Lähdimme ajelulle tänään. Ajattelimme kiertää Antibesin niemen myötäpäivään, mutta ajauduimmekin sen läntiseen tyveen. Rannalla oli ihmisiä viettämässä aurinkoista lauantaipäivää. Joku uikin meressä.

Rannalla oli outoja kikkareita. Meille jäi epäselväksi, mitä ne ovat.

Ajoimme sitten vastapäivään niemen ympäri vanhaan kaupunkiin. Matkalla pysähdyimme kuvaamaan. Videossa näkyy taustalla lumipeitteisiä vuoria.

Kaupungin toreilla on jouluisa meno. Orvokit täällä silti kukkivat.


Tähtään yhä kahteen säännölliseen postaukseen viikossa (ti ja pe).  Luultavasti laitan sattumanvaraisesti juttuja muinakin päivinä. Viime tiistai oli  rankka matkapäivä ja illalla etsimme ruokapaikkaa Grenoblessa - turhaan. Juttu jäi tekemättä.

Kemoaivo etsii piikittäjää Antibesissa

Minulle soitettiin aamulla Tyksin hemapolilta. Luulin kännykän herättelevän minua, mutta kun kuulin hiljaista puhetta, ymmärsin vastata.

Minulle kerrottiin, että testosteronitasoni on alhaalla. Verikoe otettiin 11.12.  ja sen jälkeen olen käynyt hematologin puheilla. Silloin kaikki oli kunnossa, mutta ehkä tulokset eivät olleet tältä osin vielä valmiit. Parempi myöhään ...

Piti selvittää, onko piikitysväli ollut määrättyä yhtä kuukautta pidempi, mikä selittäisi alhaisen tason. Muussa tapauksessa väliä olisi ehkä tihennettävä kolmeen viikkoon. Viimevuotinen almanakkani on Suomessa, joten soitin Keskustan terveysasemalle Turkuun. Linjalla oli jonossa yli 40 henkilöä. Valitsin takaisinsoiton, joka on ennenkin toiminut hyvin.

Selvisi, että olen käynyt piikillä viimeksi 7.11. ja sitä ennen 1.10.2019. Venynyt väli, mutta sitä seuraava vasta onkin, koska joulukuun käynti on unohtunut kokonaan. Hienoa, että pidetään huolta.

Minulle kerrottiin myös päivä, jolta olin siirtänyt piikityksen esteen vuoksi, ja se uusi aika, johon en ollut tullut. Kemoaivo tunnustaa unohduksen.

Testosteronituotannostani tuhottiin puolet, kun ensimmäisen syöpäni kotipesä poistettiin. Täydennystarve todettiin joskus viime kesänä.

Minulla on kolme piikkipakkausta mukanani, mutta ruiskeen antajalla pitää olla sairaanhoitajan koulutus. Saara oli saanut Rivieran suomalaiset -ryhmän kautta suosituksen tiettyyn meitä lähellä Antibesissa olevaan laboratorioon. Sinne menimme.

Bonjour. Excusez-moi, mes je parle lentement. Pouvez-vous me donner une injection? Minulla oli ruiskelaatikko mukana. Tässä paikassa ei alkeellisen ranskan puhuminen herättänyt sympatiaa, mutta sain käyntikortin, jonka osoitteeseen minua kehotettiin menemään. Ymmärsivät kuitenkin.

Toinen asiakas ryhtyi asianajajakseni. Hän vaihdatti kortin toiseen, jonka osoitteen pitäisi olla lähempänä meitä. Hän tarjoutui myös soittamaan ja varmistamaan, että paikka on auki. Myöntymiseni jälkeen hän soitti, mutta asiaan ei saatu varmuutta. Ilmeisesti sieltä vastasi nauha.

Saara meni asioille ja minä lähdin Infirmiere Liberaleen. Liike ei ollut katutasossa, mutta seinässä oli kyltti. En päässyt porttikongin ovesta sisään. Yritin soittaa, mutta en onnistunut.

Etsin kännykkäni karttaohjelmalla lisää laboratorioita. Lähdin Laboratorie Barlaan. Ohjelma kuljetti minua sinne ja tänne. Lopulta se väitti minun olevan perillä, mutta paikalla ei ollut mitään merkkejä laboratoriosta eikä muistakaan liikkeistä.

Menin erääseen apteekkiin kysymään neuvoa. Sain taas käyntikortin Infirmiere Liberaleen. Nyt onnistuin saamaan yhteyden numeroon, mutta siitä vastasi automaatti. Kello lähestyi neljää. Taitaa jäädä piikki saamatta tähän hätään. Maanantai on loppiainen.

Päätin suoda itselleni kofeiinittoman kahvin. Istuin ulkopaikalle erääseen kahvilaan. Seinään oli kirjoitettu liitutaululle yhden, kahden ja kolmen jäätelöpallon hinnat. Yritin tilata tarjoilijapojalta yhtä kahvini seuraksi. Kuulin, ettei niitä ole saatavilla talvella. Paikalliset ilmeisesti arvaavat, ettei kyseiseen liitutauluun pidä uskoa tähän aikaan. Sain kahvin seuraksi kuitenkin tavallista runsaamman annoksen suklaata. Jätin euron verran tippiä.

Olin ajatellut käydä lenkillä tänään, mutta päätin korvata sen vähintään 10.000 askeleen kävelyllä. Kännykkäni mittaa niitä. Osa oli jo koossa. Suuntasin rantaan.

Kaupungilla oli paljon turisteja, keski-ikäisiä pariskuntia toppatakeissaan kuten me. Joillakin oli lapsia mukana.

Saavuin satamaan, jossa oli miljoonaluokan veneitä kylki kyljessä. Ilma tuntui tihkuvan testosteronia. Minulla oli sitä taskussakin, mutta kun pitäisi saada verenkiertoon. Onkohan kukaan tehnyt tutkimusta kalliiden veneiden nimistä? Yhdessä oli huumoria: Plan B.

Näiden paattien omistajilla ei ole huviveneitä läheisessä muskelivenesatamassa

Jatkoin rantaa kaakkoon ja ennen pitkää tunsin dé-jé vu:ta, joka ei ollut oikeaa, koska olen käynyt paikalla kaksi vuotta sitten. Vierailimme silloin paikallisessa Picasso-museossa.

Oikeanpuoleinen torni kuuluu Picasso-museoon

Palasin asuntoomme. Tein pienen ylimääräisen lenkin, jotta sain askelmat kokoon.

Välähdyksiä matkalta etelään

Pitkä ajomatka on nyt takana. Saavuimme tänään Antibesiin.

Poikkesimme matkallemme jollekin noista Saksan baanoilla ajaville tarkoitetuista keitaista. Tällä oli maksullinen, hyvin hoidettu wc, erillisen brändin alla toimiva ketjubusiness. Suihkunkin olisi voinut ottaa. Maksoin itseni sisään ja etenin määrätietoisesti ensin oikealle ja sitten kääntyen vasemmalle toimittaakseni asiani, kun kuulin takaani: Hallo. Käännyin ja näin kenties 80-, ainakin 75-vuotiaan harmaatukkaisen ja -viiksisen miehen seisovat siistissä uniformussa, katsovan minua merkitsevästi ja kutsuvan minua etusormeaan koukistaen suuntaansa. Hän pelasti minut oikealle osastolle.

Palatessani näin hänen siistivän paikkoja vastakkaisella puolella. Menin hänen luokseen ja ojensin hänelle kaksieurosen. Hänen kasvoilleen levisi lähes autuaallinen hymy tippini vähäisyydestä huolimatta. Ajatelkaa. Hän menee joka päiväksi töihin vessaan. Hän tekee tärkeää työtä palvelemalla meitä muita. Ehkä hänellä on franchising-sopimus kyseiseen kohteeseen.


Liikenne jumitti ja jouduimme lähes pysähtymään. Näimme viereisellä lievästi kohoavalla niittytilkulla naisen juoksemassa terrierin perässä. Hänen selässään oli jokin teksti, mutta siitä ei saanut heti selvää. Polizei, siinä luki. Sitten näimme jonkinlaiseen huomioliiviin sonnustautuneen miehen samalla asialla hihna kädessään. Seuraavan koiran perässä oli samantapaisesti pukeutunut mies, jolla oli hyvin pitkävartinen haavi käsissään. Tien varressa oli poliisiauto vilkut päällä ja pienen matkan päässä siitä rekka.

Minkälainen tarina tästä syntyy mieliinne?

Kuvitelkaa jonkun ajavan kahtasataaviittäkymmentä, mikä on Saksassa mahdollista, ja näkevän terrierin baanalla.


Moottoritien yllä oli kevytliikennesilta, joka piirtyi siluettina aurinkoa vasten. Sen päällä kulki kaksi ehkä toisella kymmenellä tai teini-iässä olevaa poikaa. Osa siluettia hekin. Vasemmanpuoleinen työnsi ostoskärryä ja oikealla oleva kantoi pitkää lautaa.


Erään keitaan pisuaarien yläosassa oli videoruutu. Tällaisellakin hetkellä mieltä voidaan viritellä ostoksiin. Yhdessä osassa pyörivää videota opastettiin parin havainnekuvan avulla kiinnittämään huomio omaan ruutuun sen sijaan, että seuraisi miten toimitus sujuu viereisellä pisuaarilla. Seuraavassa osassa mainostettiin jotakin sisustamiseen liittyvää järjestelmää. Viimeisessä osassa mainostettiin kahvia tai jotakin siihen liittyvää. Kuvitelkaa mielessänne. Cappuccinoa kupissa pinnallaan asiaankuuluva kuvio ja alla alkuperäisessä käytössä oleva pisuaari. Kahvituotteen brändi ei jäänyt mieleeni. Siihen olisi saattanut kiinnittyä mielessäni hieman erikoinen vivahde.

Alles in Ordnung

... kännykkäni suhteen.

Soitin aamulla Dna:n asiakaspalveluun. Langoilla oli leppoisasti jotakin murretta puhuva henkilö, joka kuunteli rauhallisesti. Hänkin totesi, että kännykän asetuksien säätämistä on vaikea auttaa puhelimitse. Hän sanoi menevänsä kysymään asiasta esimieheltään. Palattuaan hän sanoi siirtävänsä puhelun jollekin ongelmanratkaisuosastolle tai muulle sellaiselle. Seuraavalle puhekumppanille oli jo kuvattu tilannetta. Hän kehotti sammuttamaan laitteen ja irroittamaan siitä sim-kortin. Se ei ollut tullut mieleeni minulle eikä kummallekaan edellisistä puhekumppaneista. Minua ohjeistettiin myös kokeilemaan sim-korttini toimivuutta vaimoni iPhonessa.

Sammutin Honorini, poistin siitä sim-kortin ja palautin sen. Käynnistin kännykkäni ja se alkoi heti virota henkiin. Karttasovellukseni ei edelleenkään näyttänyt karttaa, mutta tuntui toimivan muutoin. Matkakumppanimme Milla kehotti minua päivittämään sovelluksen, mikä keino tepsi.

Minun täytyy oikaista eilistä purnausta siten, että Dna:n järjestelmät ovat palvelleet meitä vuosikaudet erittäin hyvin sekä kännyköissä että tietokoneissa.

Eräs ystävämme tarjosi meille päivällisen kotonaan Luxenburgissa ja nyt yövymme samaisen pienen valtion lentokentän lähellä Ibis-hotellissa.

Huomenna aiomme ajaa Grenobleen, johon kumppanimme jää vaihto-opiskelijaksi kevätkaudeksi.

Valitusviesti DNA:lle - miten käy?

Olemme matkalla autolla Antibesiin. Tulimme Gracella Turusta Tukholmaan. Laivamatka meni hyvin paitsi siltä osin, mikä ilmenee alla olevasta valitusviestistäni DNA:lle. Siinä voi olla epätarkkuuksia ja se on kirjoitettu hieman tuohtumuksen vallassa. Asia harmittaa minua. Ruudun yläreunasta sipaisemalla kuulemma pitäisi tulla esiin yhtenä vaihtoehtona GPS, mutta sellaista ei näy. Katsotaan millainen tarina tästä tulee, jos tulee.

Nyt vietämme yön Lyypekissä.


Hei

Olen hyvin tyytymätön. Olen matkalla Ranskaan, jossa aiomme viipyä kolme kuukautta Matkalla Viking Gracella Tukhomaan menetimme vaimoni kanssa syystä tai toisesta kännykkäyhteytemme. Hänellä on iPhone ja minulla Honor 9. Aamulla neuvontaanne. Vaimoni yhteys tuli sivusta kuunnelten kuntoon ja asiakaspalvelijanne halusi kaarreella loppua kohti, kun kuuli, että matkakumppanimme yhteys toimii (hänellä ei ollut ongelmia) ja vaimoni yhteys tuli kuntoon. Vaimollani on myös Dna-yhteys. Olen 65-vuotias ja kahden syövän kokenut eläkeläinen. Aivoni eivät ole sytostaattien jälkeen parhaassa iskussa. Voi olla koettelevaa yrittää keskittyä saurassani ongelmaani. Asetuksia tutkittiin sieltä, täältä ja tuolta, mutta yhteys ei nyt sunnuntai-iltana toimi vieläkään. Toivoisin asiakaspalvelijanne olevan niin perillä Android-maailmasta, että osaa auttaa minua saamaan luurini kuntoon. Minua ei kiinnosta Ruotsissa toimivan kumppaninne mahdolliset ongelmat.

En ymmärrä, miksi luurini karttasovellus osaa antaa ääneen reittiohjeita, mutta ei näytä karttaa. Hätäpuheluita kuulemma voisi soittaa. Jotakin GPS-asetusta piti kuulemma pitää muuttaa, mutta en ole yrityksistäni huolimatta löytänyt sellaista luuristani. Minun ei mielestäni pitäisi osata sellaista tehdä.

Honor on minulla siksi, että myyjänne tai tuotteitanne kaupannut sai vaimoni ja siinä sivussa minut uskomaan Honorin olevan vaimolleni hyvä ratkaisu. Sen piti toimia Macbookin kanssa ilman ongelmia. Ei pitänyt paikkansa. Vaimoni ei innostunut Honorista ja se päätyi minulle, koska siinä on hyvä kamera. Sain mukana Androidin ja Macbookin yhteensopimattomuusongelmat.

Vastaatte näihin ilmoituksenne mukaan neljän päivän aikana. Aamuisen kokemukseni jälkeen minua ei huvita soittaa uudestaan palveluunne. Jos viitsin, voin ilmoittaa sinne, että lukekaa tämä viestini.

Olen ilmeisesti ilman puhelin yhteyttä vähintään sen ajan ellei joku kilpailijanne osaa auttaa minua tänne matkalle.

Olemme lähettäneet teille pitkän ajan kuluessa säännöllisesti rahaa. Meillä oli verkkoyhteyskin Welhosta lähtien, mutta vuonna 2017 muutimme nykyiseen osoitteeseemme, jossa on edullinen yhteys taloyhtiön kautta kilpailijaltanne.

T. Heikki Honkala

Mitä tarkoittaa ilmastotieteilijöiden konsensus?/Skeptical Science -sivusto

Hesari vastaa tänään lukijoiden lähettämiin ilmastonmuutosta koskeviin kysymyksiin.

Yhdessä käsiteltiin ilmastotieteilijöiden konsensusta eli sitä, että heistä 97 prosenttia uskoo ihmisen teoilla olevan vaikutusta ilmastonmuutokseen. Prosentti perustuu John Cookin ja hänen kumppaneiden vuonna 2013 julkaisemaan yhteenvetoon. He tutustuivat 11.904 tutkimuspaperiin, jotka koskivat ilmastonmuutosta. Nämä kaikki olivat vertaisarvioituja. Tämä tarkoittaa sitä, että asiantuntijat ovat arvioineet artikkelit.

Nelisentuhatta eli noin kolmasosa otti kantaa ihmisen vaikutukseen. Näistä 97,1 % piti asiaa todistettuna, 1,9 % oli päinvastaista mieltä ja yksi prosentti ei ollut varma.

Herää kysymys, kuka tämä John Cook on. Hän on australialainen kognitiotieteilijä, joka perusti vuonna 2007 Skeptical Science -nimisen sivuston, jossa analysoidaan enemmistön ilmastonmuutosta koskevan näkemyksen vastustajien argumenttien ansioita. Sivuston ideana on esittää merkittävien hahmojen kriittisiä kommentteja ja kertoa kustakin, mitä tiede siitä sanoo. Cook rahoittaa sivuston ylläpidon omilla ja lukijoilta saaduilla lahjoituksilla.

Skeptical Science -sivustolla on luettelo, jossa vastataan yleisyysjärjestyksessä 197 konsensusta koskevaan kriittiseen väittämään.

Väittämä numero kuusi: "Mallit ovat epäluotettavia." Väite on peräisin tohtori Freeman Dysonin artikkelista.

Lyhyt vastaus kuuluu näin: "Vaikka ilmastomalleissa on epävarmuuksia, ne kuvaavat menneisyyttä onnistuneesti ja ovat tehneet ennustuksia, jotka on jälkeenpäin vahvistettu havainnoin." Tätä seuraa pidempi selostus. Artikkelin voi valita lyhyenä tai keskipitkänä versiona. 

John Cookin sivustolta on helppo etsiä vasta-argumentteja vasta-argumentteihin. Lukijan on tässäkin tapauksessa vaikea suhtautua lähdekriittisesti asiaan, jos ei ole asiantuntija. Ainakin lyhyt vastaus väitteeseen numero kuusi vaikuttaa nasevalta.

Cook on itse saanut koulutuksen aurinkotutkimukseen. On hieman hämmentävää, että hän on kuitenkin kognitiotieteilijä. Tämä saattaa tarkoittaa, että hän tekee poikkitieteellistä tutkimusta.