Välillä nostan hattuani ja kuljen ohi

Olen ajatellut, että kai minulla täytyy olla pikkuisen järkeä, kun olen selvinnyt työurani läpi eläkkeelle. Alkuun tarvittiin toki opintoja.

Suoritin lukiossa pitkän matematiikan, mutta en ymmärtänyt sen olemusta, vaikka kohtuullisen hyvin selviydyin. Järki ei ole tietenkään pelkkää matematiikkaa, mutta jokin yhteys niiden välillä täytyy olla.

Tavallisella järjenjuoksulla pystyy jonkin verran tunnistamaan syy-yhteyksiä ja ennakoimaan tulevaa. Kuitenkin matematiikkaa tarvitaan useimmissa ammateissa aika vähän.

Matematiikka on merkillinen tiede. Tiedemiehetkin ihmettelevät, miksi taivaankappaleiden liikkeitä ja ties mitä voidaan laskea. Vaikka en tähtien kiertoratoja osaakaan ynnätä, ymmärrän, että matematiikka on merkittävä tieteenala.

Kuvittelen matematiikan lähteneen siitä, että joku on huomannut antaa sormien lukumäärille nimiä. Hän on ehkä nostanut yhden sormen pystyy ja päättänyt kutsua määrää yhdeksi, sitten hän on nostanut toisenkin sormen ja antanut lukemalle nimen kaksi. Kaikkien sormien määrää hän päätti kutsua kymmeneksi. Kun kaksi ihmistä on laittanut sormet limittäin, joku on huomannut laskemisen nopeutuvan, kun kertoo yhden ihmisen käsien määrällä yhden ihmisen sormien määrän. Tuloksen nimi on siis muodostunut kahden ja kymmenen avulla. Siitä on sitten ajattelemalla päästy huikeisiin päätelmiin. Jos vauhti lähenee valon nopeutta, aika alkaa kulua eri tahtiin, sanovat ne, jotka osaavat laskea.

Mutta miksi on sotia? Miksi Estonia upposi? Miksi jotkut ovat uskovaisia ja toiset eivät? Miksi tarvitaan lunastus? Miksi toiset menestyvät ja toiset eivät? Miksi monet kuolevat aliravitsemukseen? Tällaisiin kysymyksiin ei matematiikka anna vastausta.

En osaa luoda synteesiä, joka kattaisi uskon, tieteen ja tuollaiset hankalat kysymykset. Osaan kuitenkin palauttaa ajatukseni siihen tapahtumaan, kun armo kosketti minua erään veljen välityksellä. Silloin sain jotakin, josta en halua luopua. Sain lapsenuskon, joka ei ole siitä kehittynyt mihinkään. Sen täytyy olla Jumalan työtä. Koen, että uskon lahjoittaessaan Jumala ei vedonnut järkeeni vaan sydämeeni.

Järki on aivoissamme, mutta missä on usko? Puhumme sydämen uskosta, mutta samalla tiedämme, että sydän on kehon pumppulaitos. Ymmärrän, että kyse on symboliikasta. Sydän merkitsee rakkautta. Usko liittyy enemmän rakkauteen kuin järkeen. Emme puhu aivojen uskosta. ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus” (1. Kor. 13:13).

Koen eläväni todellisuudessa, johon kuuluu sekä järki että usko. Järki on lahja, josta on monenlaista hyötyä, mutta usko on asia, joka ylittää järjen rajat. Niiden yhteiselo onnistuu vain uskomalla lapsen lailla.

Tiedettä ja uskoa yhdistää se, että ymmärrän kumpaakin epätäydellisesti. Vanha neuvo kehottaa nostamaan hattua ja kulkemaan ohi, jos en ymmärrä vaikkapa jotakin Raamatun kohtaa. Joudun kulkemaan hattu kourassa sekä tieteen että uskon todellisuudessa.

Anna Luoja minun säilyä lapsellisena.

Pidin kolmen vuoden ajan viime vuoden loppuun asti blogia Päivämies-lehden alustalla. Tämä teksti on julkaistu 7.3.2018.

Järki vai vietit?

Pellon pientareella laittoi eiliseen postaukseeni kommentin, joka antoi minulle kovasti ajattelemisen aihetta. Tässä kyseinen viesti:

"Rentous kuulostaa hyvältä. Mutta onko slow'ta ottaa kiire mukaan maalaukseen...? Eikö maalaus ole se lähtökohta, johon valitaan sopiva tekniikka ja väri, eikä lähtökohtana kiire (ja kuivumisaika)? Vähän sama kuin että kirjoittaisi lyhyempiä lauseita, niin juttu valmistuu nopeammin... ;). No, karrikointia, mutta mietin vain ääneen..."

Kylläpä osui nappiin! Vähän taisin itsekin epäröidä kirjoittaessani. Mainio tuo vertaus kirjoittamiseen. Tietenkin voin vedota yhteen taiteelle tarjottuun filosofiseen lausahdukseen: Anything goes. Mutta silti.

Hessen kirjan Narkissos ja Kultasuu sankarit kuvannevat tieteellistä ja taiteellista toimintaa (ja varmaan muutakin). Ensin mainittu toimii äärimmäisen järkiperäisen suunnitelmallisesti ja jälkimmäinen poukkoilee sattumanvaraisesti viettiensä mukaan.

Mitenkähän tuo lienee? Yksi perinteinen hyve on kohtuullisuus, joka tarkoittanee äärinmäisyyksien välttämistä. Sopisiko se tähän? Tätä täytyy vielä miettiä.

Suuret kiitokset Pellon pientareellaelle (näinköhän tuo taipuu?) sparraamisesta.

Kiitos myös Arjaannelille, joka kommentoi päivän pieniä iloja. Noiden ilojen miettimisessä on sekin mukava puoli, että jos tuntuu vaikealta keksiä mitään, voi yrittää järjestää jotakin ja näinhän tulee pikkuisen parantaneeksi elämänsä laatua.

Päivän pieni ilo: Vein taas joutokirjoja pääkirjaston kierrätykseen. 'tulin sitten ajatelleeksi, että kaikki aikaisemmin viemäni ovat kadonneet, vaikka eivät enimmäkseen ole olleet kovin kummoisia. Systeemi toimii!

Päivän vitsi (kuulin tänään töissä): Norsu meni leipäkauppaan ja siltä kysyttiin, haluaako se tummaa vai vaaleata. Mistä ihmeestä minä voin tietää, minähän tulin tänne mopolla, vastasi norsu. (Älä välitä, en minäkään ymmärrä ja sellaiseksi vitsi lienee tarkoitettukin)

Tämä teksti on kirjoitettu tähän leppoistusblogiini, mutta linkitän sen myös taideblogiini, jota kautta yhteys päätyy vielä Facebookiin.

Tämä teksti on julkaistu 21.10.2009 blogissa "Leppoistaminen - yksinkertaista mutta monimutkaista".

Ymmärtääkö joku mitä tämä nainen tekee?

Kummallista

Olen nähnyt kolme kertaa erikoisen tapahtuman ei kovinkaan kaukana meiltä. Aurajoen tuntumassa Radisson Blu Marina Palace Hotellin ja Asunto Oy Auranrannan välissä on yksi kaupunkipyörien käyttöönotto- ja palautuspisteistä.

Public Domain

Pantomiimi?

Minulle tuntematon nainen on esittänyt jonkinlaista pantomiimia tai vain voimistellut kyseisellä paikalla. Tanssilta se ei näyttänyt, ei edes baletilta. Omituista on, että hän on pukeutunut punaiseen juhlapukuun, jonka helma ulottuu takaa reilusti maahan. 

Mikä on naisen, kepin ja ämpärin muodostaman linjan merkitys?

Hänellä oli vieressään puunoksasta taitettu keppi linjassa Ursininkadun suuntaan.

Viimeisimmällä kerralla satoi ja nainen kiipesi Auranrannan puolella olevan muurin tapaisen yli ja meni jatkamaan esitystään (jos se sellaiseksi oli tarkoitettu) kyseisen talon koillispäässä olevaan pylväiden kantamaan tilaan. Hameen helma oli jo kastunut. Samalla kerralla huomasin, että naisen ja kepin muodostamalla linjalla on myös punainen, metalliselta näyttävä ämpäri. Ehkä väri viittasi naisen asuun. 

Suojaan siirtyessään nainen unohti ottaa kepin ja ämpärin mukaansa. 

Public Domain

On mahdollista, että nämä esitykset tapahtuivat samaan kellonaikaan, 

Onko kyseessä performanssi, jonkin itämaiseen elämänfilosofian sovellus, julkisuuden tavoittelu vai kenties vedonlyönti? Ehkä nainen tekee taiteen maisterin tms. tutkintoa ja kyse on jokin opintosuoritus, mahdollisesti osa lopputyön käytännön osiota. Hänen liikkeensä ovat hyvin yksinkertaisia. En ole toistaiseksi nähnyt mitään perusteelleen harjoittelun tuottamaan taitoon viittaavaa. 

Ehkä nainen harjoittelee jotakin ryhmävoimisteluesitystä varten. Helsingin olympialaisissa on käsittääkseni ollut tällainen esitys, avajaisissa varmaan. En ole saanut filmeistä kuvaa suurenmoisesta taituruudesta. Osallistujat lienevät olleen edistyneitä harrastelijoita. 

Miksi juuri tässä?

Miksi nainen performoi juuri mainitulla paikalla? Miksei hän harjoittele sisätiloissa? Harjoitteleeko hän yleisölle esiintymistä? Liikehtiikö hän samassa asussa ja samalla tavalla joissakin muissakin paikoissa 

Nainen vaikuttaa niin keskittyneeltä, että tuntuu, ettei häntä saa keskeyttää. Saatan kysyä mikä on hänen motiivinsa, jos vielä näen hänet samoissa puuhissa. 

Tämän blogin kirjoittamisesta

Creative Commons

Olen pitänyt tätä blogia vuodesta 2014 lähtien. Tapanani on ollut linkittää postaukseni Facebookiin, joten ainakin osa kavereistani on saanut tiedon uusista teksteistäni ja ehkä jotkut muutkin. Ensimmäisiä kirjoitusvuosia leimasi sairastamani syövät, lymfooma ja leukemia. Ne olivat tämän blogin kulta-aikaa. Näille teemoille tuntui oleva kysyntää. Olen kuitenkin sitkeästi kirjoitellut ja tästä puuhasta on tullut osa identiteettiäni. Tällaiselle suht tuoreelle eläkeläiselle blogin kirjoittaminen on tärkeä osa elämää. 

Creative Commons

Olen julkaissut yli 3 000 postausta. Kommentteja on tullut noin 3 000. 

Sivulatausten määrä ei ole juurikaan luontaisesti kasvanut näiden vuosien aikana. Luultavasti moni - ehkä aikoinaan uskollinen - on lukija on kyllästynyt teksteihini. 

Tämä puuha on vastavuoroista siten, että blogi kuolee, jos sillä ei ole lukijoita. Pöytälaatikkokirjoittaminen ei ole minun lajini. En osaa suhtautua kirjoittamiseen siten, että blogini suosio olisi minulle yhdentekevää. Koen, että voin tuottaa jotakin annettavaa yhteiskunnalle, jos tätä julkaisuani luetaan. Suosio, kun sitä on, tuottaa minulle tietysti mielihyvää. On mukava tuntea saavansa vielä jonkin verran näkyvyyttä vaikka eläkkeellä olenkin. 

Olen yrittänyt tekohengittää blogiani kutsumalla uusia kavereita facebookiin niistä kaverien kavereista, joiden kanssa minulla on vähintään kohtuullisesti yhteisiä kavereita. Olen tullut huomaamaan, että Facebook rajoittaa voimakkaasti tällaista alustan hyödyntämistä tiedottamiseen. Se tulee ilmi siten, että kun lähetän kaverikutsuja jonkun kaverini kaveriluettelosta, Facebook antaa sen tapahtua jonkin matkaa, mutta jäädyttää sitten sivun jatkon pois näkyvistä. Tätä tapahtuu jatkuvasti, joten kyse ei voi olla satunnaisesta jumituksesta. Naamakirja jäädyttää myös oman sivuni, kun etsin sieltä kaverilähteitä. Ilmeisesti Facebookin algoritmit on suunniteltu ohjaamaan tällaista aktiviteettia maksullisen mainonnan puolelle. Outoa että maksuttomuuden katto tulee vastaan jo näin pienessä volyymissa. 

Minulla on ollut viimeaikoina kirjoitusvire ollut hakusissa. Kuten olette huomanneet, olen julkaissut uudestaan vanhoja tekstejäni viime päivinä. Homma on lähtenyt käsistä. Olen postannut kymmeniä juttuja päivässä. Se on ehkä tuntunut seuraajista siltä kuin olisi vakava vesivuoto kotona. On muuten ollut tylsää ja aikaa vievää rutiinia, mutta toisaalta kummallisen koukuttavaa puuhaa. 

Voi ei, olenko sittenkin romanttinen?

Olen vierastanut liian kauniita ja särmättömiä maalauksia. Sellaiset tuntuvat jotenkin äiteliltä. Kaipaan tiettyä jännitettä.

Olen kuitenkin havahtunut huomaamaan, että omat maalaukseni - ainakin osa niistä - taitavat olla juuri sellaisia harmittomia teoksia, joista puuttuu dynamiikka. 

Turner: Sotalaiva Temerairen viimeinen matka
Public domain

Lapsuuteni aikoihin oli vallalla kuva ideaalisesta miehestä, joka hoitaa tyynesti ja taitavasti hankalat tilanteet. Robin Hood, Battler Britton, Teräsmies, Mikki Hiiri, James Bond yms. ruokkivat tällaista ihannetta. Epäröinti ja tunteiden ilmaiseminen ei ole miehekästä. Tex Willer kumppaneineen heittää huulta samalla kun tappaa konnia. 

Kyllä minäkin koen itseni tyyneksi, mutta jos sota syttyisi ja olisin nuorempi, joutuisin rintamalle esimiestehtäviin, luultavasti hermostuisin pahoissa paikoissa. Onneksi tätä ei ole tarvinnut koetella.

Olen "liian" kiltti mies. Tapanani ei ole iskeä nyrkkiä pöytään. Kun osallistuin Kriittisen korkeakoulun kurssille "Proosan lempeät alkeet", saamani palautteen ydin oli, että kirjoitan liian herttaisesti. Hyvässä tekstissä on sopivasti särmää. Palaute perustui kirjoittamiimme novelleihin. 

Kiltteys heijastuu maalauksiini. Voisiko tällaista kutsua romanttisuudeksi?

Wikipedia toteaa: "Romantiikka painotti tunteita, mielikuvitusta ja vapautta. Luonnon merkitystä korostettiin sekä kielessä että taiteissa. Romantiikan ajalla oltiin erityisen kiinnostuneita henkimaailmasta, unikuvista, ihmissielun pimeästä puolesta ja muusta ”epätavallisesta”. Sankarillisia yksilösaavutuksia ihailtiin."

Ei kuulosta kovin kiltiltä. No, sankarillisuutta pidetään yleensä myönteisenä asiana. Jotakin sankari kuitenkin torjuu ja vastustaa. 

Caspar David Friedrich: Luostarinkirkko tammimetsässä
Public Domain

Suomisanakirja toteaa sanasta romanttinen: "Romantiikan mukainen, Usein rakkausaiheinen, tunnelmallinen, tunteikas, haaveellinen, runollisen viehättävä."

Tämä taitaa olla sitä haaveellisuutta, jota jota yritän sulkea pois tekemisistäni. 

En taida olla romanttinen. Minulla ei ole hinkua kynttiläillallisille. 

Piirustusjälkeni on onneksi rosoista. 

En saanut tätä teemaa täysin pakettiin, mutta heiman eritellyksi kyllä. 

Oletko tullut ajatelleeksi miksi ...?

Miksi ihmisten määrässä maailmassa on niin vähän nollia? Vain yhdeksän kappaletta. Ykkönen ja kolme nollaa eli tuhat vastaa Sundin kunnan asukaslukua (1 012). Kun lisätään kolme nollaa lisää, saamme luvun, joka on noin viidesosa Suomen asukasluvusta. Kun tehdään sama temppu uudestaan ja kerrotaan luku kahdeksalla olemmekin jo koko maailman asukasmäärässä. Kyllä meitä ihmisiä on vähän. 

Miksi sadan sivun gradu on niin iso homma, että joiltakin jää maisterin todistus saamatta kokonaan saamatta. 

Mihin oma aikani menee? Olen oppinut neljässä vuodessa kunnon eläkeläiseksi. Aikani kuluu ilman, että saan mitään mainittavaa aikaiseksi. Kukaan ei minulta vaadi mitään, mutta jotenkin tämä totuus mietityttää minua. 

Miksi maailmassa jotkut ihmiset joutuvat vielä tulemaan toimeen muutamalla dollarilla päivässä?

Miksi Juha Hurme voitti Finlandia-palkinnon Niemellään, vaikka se on oikeastaan Suomen historia kirjoitettuna tietystä näkökulmasta?

Miksi niin moni uskoo homeopatiaan? 

Public domain

Miksi ihmiskunnalta vei niin paljon aikaa keksiä sähkö, joka mullisti elämän? Miksi ensimmäinen tietokone rakennettiin vasta 9 vuotta ennen syntymääni?

Ajatella, että melkein kaikki 60 vuotta täyttäneet - minä heidän joukossaan - ovat kuolleet 20 vuoden kuluessa. 

Maailman todistettavasti vanhin koskaan elänyt ihminen Jeanne Calment kuoli vain 122-vuotiaana.

Miksi aivan mitätön toimi, kuten päiväpeitteen asettaminen sängylle, voi tuntua niin työläältä. 

Miksi niin pieni ääni kuin kännykän kilahdus herättää ihmisen aamulla. Kuitenkaan esimerkiksi minä en herännyt, kun viimeksi Turussa oli ukkonen.

#homeopatia #kokonaisvaltainen #holistinen #luonnonmukainen #orgaaninen #luonnollinen #vaihtoehtoinen #homeopaatti #vaihtoehtolääketiede #luonnonlääkintä #vaihtoehtolääkintä #vaihtoehtohoito #kansanlääkintä #kliininen #farmakologia #täydentävä #täydentävähoito #täydentävälääketiede #vitalistinen #lume #lumevaikutus #plasebo #potensointi #skepsis #koululääketiede #skeptikko

Hämmästyttää, kummastuttaa ...

Asioiden suhteellisuus on mietityttänyt minua. Kuvailen tässä pohtimiani suhteita. Ne ovat keskenään hyvin erilaisia.

Äitini tyttönimi oli Jylhäsaari. Nimipalvelun mukaan tätä nimeä kantaa kuusi ihmistä Suomessa. Kun nimi koostuu niin tavallisista sanoista kuin jylhä ja saari, miten se voi olla näin harvinainen?

Miksi vaimo muistaa, missä tavarat meillä ovat, mutta minä en? Hän myös rekisteröi. kun jokin esineen sijoitus on muuttunut. Kun minä kuljen kotona, katson kai etten kompastu mihinkään, jos sitäkään.

Public domain

Jos oletetaan, että hiekanjyvän koko 1 mm x 1 mm x 1 mm, yhteen kuutiometriin mahtuu niitä 1000 000 000 kappaletta. Maailman väkimäärä on noin 8 miljardia ihmistä. Saman verran hiekkajyviä on siis kahdeksan kuutiometriä eli noin puoli kuorma-auton lastia. 

Maailmassa on 23 000 matkustajalentokonetta. Jos jos kaikki pannaan yhteen kasaan saadaan puolen kuutiokilometrin kasa. Siis noin tunturin kokoinen . Jos koneet litistetään, kasa on huomattavasti pienempi. Voiko tällaisen massan kuljetuksella lentoteitse olla merkitystä ilmastonmuutoksen kannalta. 

Leveyteni on 55 ja syvyyteni 35 senttiä. Tarvitsen siis 0,925 neliömetriä tilaa seisoessani. Kymmenelle neliölle mahtuu siis yksitoista ihmistä. Olen aika tavallisen kokoinen. Jos lasketaan ihmiskunnan tarvitsema pinta-ala olettaen minun edustavan keskivertoa ihmistä, saadaan 7,4 miljardia neliömetriä eli 74 000 neliökilometriä. Lapin maakunnan pinta-ala on  100 366 neliökilometriä. Kaikki maailman ihmiset mahtuisivat siis tasaiselle alueelle, joka on kolme neljäsosaa Lapin pinta-alasta. 

Miksi sadan sivun gradu on niin iso haaste, että jotkut jäävät valmistumatta maisteriksi.

Miksi maailmankaikkeudesta ei ole saatu järjellisiä viestejä, jotka todistaisivat vähintään ihmisen kaltaisten älykkäiden olentojen olemassaolon jossakin tuolla. Ei ole tosin voitu kovin kauaa vastaanottaakaan, koska radiotekniikka syntyi 1800-luvun lopulla. 

Ihminen syö vain neljä ateriaa päivässä, mikä on hyvin vähän verrattuna yhden ihmisen painoon. Me olemme tehokkaita koneita.