Maailmaa johtavat varttuneet henkilöt. Jos oman jäljellä olevan elämän todennäköinen kesto ei yllä paljoa ilmastonmuutoksen mahdollisen laukeamisajan taakse, puuttuu voimakas motiivi tehdä ratkaisevia muutoksia. "En ole enää täällä, kun asia tulee todella ajankohtaiseksi."
Poliitikkojen seuraavat vaalit ovat korkeintaan muutaman vuoden päästä. Monilla muillakin toimijoilla on kiusaus ajatella omia ja omien sidosryhmien lyhyen aikavälin etuja, koska "emme ole enää täällä, kun ..."
Tämä on kummallista, koska vanhemmat jättävät mielellään aineellisia perintöjä jälkeläisilleen.
Ehkä kyse on useimmin ajattelun laiskuudesta.
Tiede ei pysty juuri koskaan tuottaamaan sadan prosentin varmuudella toteutuvia ennustuksia. Miksi ilmastomuutoksen yhteydessä vaaditaan sellaisia, kun muillakin aloilla on toimittava pienemmin todennäköisyyksin.
Yksi yhteiskunnan valtakeskittymistä rakastaa vastakohtaisuuksia. Niinpä asiantuntijan haastajaksi halutaan joku denialisti, joka ei usein ole asiantuntija.
Vaatii medialukutaitoa nähdä tilanne ilman vääristymää. En minäkään näe kirkkaasti, mutta aavistan vääristymän olemassaolon.
On hieman erikoista, että monet meistä asiantuntemattomista tukeutuva sellaisten asiaa tuntemattomien lausuntoihin, jotka ovat saaneet mainetta jollakin muulla alalla.
On olemassa asiantuntevia denialisteja ja epäilijöitä. Niin tiedeyhteisö toimii. Näiden työ on tärkeää, koska he haastavat enemmistön näkemysten pätevyyttä. Heikkojen kohtien on syytäkin löytyä.
Minä olen diletantti, enkä pysty haastamaan vähemmistöasiantuntijoiden näkemyksiä. Joudun luottamaan tiedeyhteisön toimintatapaan ja yleiseen pätevyyteen.
On spekuloitu sillä, että näkemyksistäään valtavaa huomiota saanut tutkimusala houkuttelee rahoittajia. Eikö näin pidäkin olla, kun aihe on näin vakava? Tiedeyhteisön tehtävänä on ampua perusteettomasti spekuloivat tutkimushankkeet alas.
Nyt ilmastokeskustelu tuntuu taas laantuvan. Suomessa ilmatilan valtasi ensin Postin sopimuskiistat ja sitten hallituskriisi.
Asiantuntijoiden ennusteet tuntuvat tarkentuessaan pahenevan. Me turrumme uutisiin käymme välinpitämättömiksi. Jos asiaa pitää esillä, saatetaan pitää ilmastokiihkoilijana. Silläkin uhalla kirjoitan aiheesta.
Tässä ei ole sijaa asenteille vaan järjelle.
Meidän yksittäisten henkilöiden velvollisuus on tehdä asian eteen enemmän kuin kosmeettisia eleitä, jotta voimme antaa toivoa nuorille polville. Minusta oikea ratkaisu ei ole vaieta, koska asioiden tila selviää nuorille joka tapauksessa.
Yritän tarrautua omaan sloganiini: Hyvinkin voi käydä. Toivottavasti enemmistö on väärässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti