Ajatuksia elämänkaaren loppupäässä

 

Image by Siamlian Ngaihte from Pixabay


Kaksi noin ikäistämme ystävää on kuollut tässä kuussa. Olen myös kuullut, että opiskelutoverini - yhden lapsemme kummisetä - on kuollut keväällä. 

Vaimoltani on leikattu rintasyöpä ja hän on nyt sytostaattihoidoissa. 

Kuten monet tietävät, olen itse sairastanut imusolmukesyövän ja leukemian. 

Olemme vaimoni kanssa päälle seitsemänkymppisiä. Olemme siis ikämme puolesta varhais- tai nuoria vanhoja. Tosin nykyään on esitetty, että vanhuus alkaa vasta 75-vuotissynttäreistä. 


Huomaan siirtyneeni vaiheeseen, jossa kuolemasta on tullut ikäisteni ovia kolkutteleva vieras. Omalle ovellekin noutaja voi ilmestyä koska vain. On alkanut tuntua, että hautaan laskeminen on arkipäiväistynyt ja omatkin hautajaiset alkavat tuntua kotoisalta ajatukselta. Ajatuksiini vaikuttaa varmaan myös pelko puolison menettämisestä. 

Elämä tuntuu mukavalta ja mielenkiintoiselta, mutta samalla tunnistan Thanatoksen kutsun. Mainittu myyttinen hahmo kuiskuttelee, että etkö sinä ole jo tekemisesi tehnyt ja tiedäthän jo millainen maailma on.  

Kaltaiseni ikääntynyt saattaa kokea tarvetta näyttäytyä nuorekkaana ja jaksavana, eikä siinä ole mitään moitittavaa. Monelle tuntemus on varmasti aito. Varttuneiden toimintakunnossa on runsaasti vaihtelua. 

Elämänkaaren lopun voi jäsentää kolmanneksi (varhaisvanhuus), neljänneksi (keskivanhuus) ja viidenneksi (myöhäisvanhuus) iäksi. Ikävuosiluokittelu menee näin: varhaisvanhuus 60-75, keskivanhuus 76-85 ja myöhäisvanhuus yli 85. 

Kolmannessa iässä haasteena on sopeutuminen eläkeläisen elämään, mutta vielä jaksetaan yhtä ja toista sekä ollaan varsin hyvinvoivia. Neljännessä alkaa olla jo kremppoja ja jopa avuntarvetta. Sosiaaliset kontaktit uhkaavat vähetä. Viidennessä fyysiset ja kognitiiviset toiminnot voivat hiipua merkittävästi. Apu ja jopa laitoshoito voi olla tarpeen. Vaarana on erakoituminen. Haasteena on selviäminen päivästä toiseen. 

Olemme vaimoni kanssa päälle seitsemänkymppisiä. Olemme siis ikämme puolesta varhais- tai nuoria vanhoja. Tosin nykyään on esitetty, että vanhuus alkaa vasta 75-vuotissynttäreistä. Vuonna 1954 syntyneiden miesten elinajanodote oli 63,4 vuotta. Minä olen siis ylittänyt reippaasti luvatun iän ja niin muutkin ikäiseni keskimäärin. Vanhaa arviosta tehtäessä ei ole ollut tiedossa, miten huima kehitys oli edessä. Minun vanhempani saavuttivat viidennen iän eli myöhäisvanhuuden. Olen perinyt geenit, jotka voisivat kannatella vielä pitkään elävien kirjoissa. Tiedostaen sairausceeveeni, ajattelen, että sieluni voi irrota ruumiistani koska tahansa. 

Vanhanakin on syytä kehittyä. Olisi hyvä pystyä hyväksymään eletty elämä. Pelissä on paljon, joko eheys ja viisaus tai katkeruus ja epätoivo. 

No jopas tällainen istunto läksyn lykkäsi. 

Tähän tehtävään on syytä tarttua. 

Perästä kuuluu – tai sitten ei. 





#elämänkaari #ikä #vanheneminen #kuolema #thanatos #eläke #vanhuus #elämä #elämänvaihe #krempat #vanhuudenvaivat #sairaus #elinajanodote #hautajaiset