Syöpäraportti 3.10.2024

 

7.1.2025

Perustin tämän blogin vuonna 2014, kun minulla oli todettu imusolmukesyöpä. Olin sairas ja elämä rakas. Blogin nimeksi tuli Sairaan rakas elämä. Nimi on joustava, sillä kun toivuin syövästäni ja palasin töihin, sama nimi kävi. Nautin elämästä, joka oli minulle sairaan rakas. 

Seuraavana vuonna sain leukemiadiagnosin ja nyt sairaan elämä oli rakas. Minut hoidettiin remissioon, jolloin minulle voitiin antaa kantasolusiirto. Siitä seurasi kaikenlaisia komplikaatioita, mutta hyvin kävi. Elämä oli minulle sairaan rakas. 

Sitä jatkui tähän vuoteen saakka. Nyt hän on vuorostaan sairas ja elämä hänelle rakas. Minullekin hänen elämänsä on sairaan rakas. 

Pysyitkö kärryillä?  

Tämä on kovin tuttua. Häntä väsyttää. Nukkuu. Hampaat mahtuvat taas suuhun, mutta jalkoja kuumottaa yhä. Pää voi paremmin.

Hän syö linnun ruokannoksia. Vaikea keksiä, mikä maistuisi. Aiemmin tänään söi keitetyn kananmunan, ratuleivän ja tonnikalaa. 

Nyt illalla hän söi puolikkaan kaupan tomaativuohenjuustokeittoa, ratuleivän ja yhden luumun. 

Kahden syövän veteraani hoitaa tulevaa syöpäveteraania. 

En minä syövistäni palannut ennalleni. En ihmeitä jaksa, mutta hänen hoitamisensa onnistuu, kun lepään välillä. Nokkaunet silloin tällöin auttavat eteenpäin. 

Saimme suru-uutisen. Syöpää sairastunut ystävämme pääsi toissapäivänä Taivaaseen. Hänen kärsimyksensä päättyivät. Muutama viikko sitten kävimme tapaamassa häntä ja hänen puolisoaan heidän kotonaan. Hän pystyi silloin seurustelemaan, mutta nyt hän on ikuisesti poissa. 

Kävimme eilen viemässä kukkia ja tapaamassa hänen puolisoaan. Hän kertoi, että nyt kun haluaa sanoa puolisolleen jotakin, joutuu tajuamaan, ettei häntä enää ole. Hän sanoi, ettei ehkä ole vielä sisäistänyt asiaa. 

On hätkähdyttävää, että kun tapahtuu jotakin noin järisyttävää, arki jatkuu ja yhteiskunta toimii niin kuin ei olisi mitään tapahtunut. Yhteiskunnan kannalta kuolema on rutiinia. Kohtalokkuudestaan huolimatta kuolema on osa elämää. 

Tieto jonkun kuolemasta voi yllättää, mutta asiaan tottuu nopeasti. Tietoisuus asiasta päivittyy ja uuden tilanteen mukaan aletaan toimia heti. 

Vainaja elää muistoissa niin kauan, kun on vielä joku muistamassa. Oikeastaan aika pian kuollut muuttuu merkinnäksi kirkonkirjoissa. 

Minä muistan isovanhempani, paitsi yhtä, joka kuoli sodassa. Jälkeläisilleni he ovat kaukaisia. 

Osaatko luetella isovanhempiesi nimet, kertoa mistä he olivat kotoisin ja millainen oli heidän elämänsä?

Niinpä. 

Näin on hyvä. 

Nuorten pitää katsoa eteenpäin.

#syöpä #rintasyöpä #sytostaatit #solunsalpaajat #lääkäri #sairaala #leikkaus #hoidot #kuolema