Suomiko pareto-optimaalinen onnellisuusjärjestelmä?

Suomi on maailman onnellisin maa ja ensimmäisten joukossa myös monissa muissa mittauksissa. Monien uudistusten on täytynyt olla onnistuneita maassamme, koska olemme päässeet tällaiseen asemaan.

Tilannetta, "jossa kenenkään asemaa ei voida parantaa huonontamatta jonkun muun asemaa", kutsutaan pareto-optimaaliseksi.

Onko siis suomalainen yhteiskunta lähes täydellinen onnellisuusjärjestelmä?

Tätä teoreettista ajatusmallia voidaan mielestäni käyttää hyväksi, kun pohditaan sopivaa vero-astetta. Kun jatkuvasti hoetaan, että "Suomen on pakko sitä tai tätä tai muuten", ajatellaan mahdollisesti, että halutulla toimenpiteellä - esimerkiksi veroasteen alentamisella - saavutetaan aikaisempaa enemmän taloudellista hyvää.

Kannattaa muistaa, että täydellinen pareto-optimaalisuus saattaa merkitä sitä, että osa kansalaisista joutuu elämään lähes kurjuudessa ja osa saa nauttia uskomattomasta yltäkylläisyydestä.

Jos halutaan yhteiskunnan olevan oikeudenmukainen, joudutaan todennäköisesti toteuttamaan pareto-optimaalisuutta heikentäviä tulonsiirtoja. Konkurssivelkojen alla sinnittelevän loppuunpalaneen entisen yrittäjän auttaminen tulonsiirroilla parempaan asemaan saattaa heikentää talousjärjestelmän tuottavuutta, vaikka se todennäköisesti saisi kyseisen henkilön tuntemaan elämänsä aikaisempaa mielekkäämmäksi.

Jos tavoitteeksi asetetaan johtoasema kansainvälisessä verokilpailussa, saatetaan saavuttaa huippuunsa viritetty talous, mutta samalla Suomen sijoitus onnellisuusmittauksissa ja ehkä monissa muissakin elämän laatua mittaavissa vertailuissa voi laskea huomattavasti.

Onko euro paras konsultti?

Ennen kaikkea meidän on pelättävä valtiovelan kasvua?

Aikoinaan suomalaiset opetettiin puhumaan Neuvostoliitosta suu supussa ja väheksymään läntistä tukea Suomen puolustamisessa.

Nyt meidät on opetettu ajattelemaan, että valtionvelan lisääntyminen on pahinta, mitä voi tapahtua.

Suomen valtionvelan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen ei ole erityisen korkea, 45 prosenttia. Japania ei pidetä huomenna romahtavana maana, vaikka sen suhdeluku 243,2 prosenttia. Irlannin vastaava on 122,8 %, USA:n 104,5 %, Singaporen 103,8, Belgian 99,8 %, Ranskan 93,9 %, Islannin 90,2 %, Iso-Britannian 90,1 % ja Kanadan 89,1 %. Tietääkseni nuo maat eivät ole rotkon partaalla.

Suomesta on kehitetty hyvinvointivaltio verotusta lisäämällä. Näin on saatu varoja erilaisiin hyvinvointipalveluihin. Tämän seurauksena Suomesta on tullut maailman onnellisin maa. Maamme on kärkisijoilla myös monissa muissa mittauksissa.

En väitä ettei taloudenpito olisi tärkeää. Valtionvelan määrän kehityksen suhteen on syytä olla tarkkana.

Epäilen kuitenkin, että valtionvelan innokkaat leikkaajat saattavat pyrkiä erityisesti jo nyt hyvinvoivien ihmisten olosuhteiden parantamiseen eikä niinkään huono-osaisten tilanteen korjaamiseen. Verojen alentamista perustellaan dynaamisilla vaikutuksilla, mutta toisaalta väitetään, ettei tällaista vaikutusta voida osoittaa.

Minusta tuleva hallitus voisi paneutua arvopohjaisesti yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen ja rohjeta tarvittaessa toimia, vaikka uudistukset maksaisivatkin jotakin. Jos esimerkiksi velalla autettaisiin syrjäytyneitä nuoria elämän alkuun, investointi voisi maksaa itsensä takaisin verotuottoina näiden työllistyttyä. Samanlainen investointi saattaisi olla syrjäytymisen syiden tutkimuksen rahoittaminen.

Muistutus katoavaisuudesta

Olen tainnut aiemminkin kertoa kokemuksista elämän katoavaisuudesta. Luen tässä elämän piiriin myös ihmisten aikaansaannokset.

Nyt saamme taas kerran jännittää, onko iso joukko aikaansaannoksia menetetty vai ei. Viime vuonna onnistuin tuhoamaan läppärini. Palauttaminen onnistui vain osittain. Esimerkiksi viime vuoden Nizzan reissun videot ja kuvat katosivat.

Nyt vaimoni läppärissä ilmeni ongelma. Jostakin syystä kaikki word-tiedostot eivät avautuneet. Päätin kokeilla, josko koneen uudelleen käynnistäminen auttaisi. Kun kone alkoi avautua uudelleen, se kyseli minulta kaikenlaista. Ilmeisesti samalla käynnistyi jokin päivitys. Vastailin ymmärrykseni mukaan. Johonkin integrointikysymykseen vastasin varmuuden vuoksi ei.

Toimenpiteen seurauksena melkein kaikki vaimoni tiedostot katosivat.


Jälkikirjoitus

Tässä vaiheessa kävi ilmi, että kyse olikin ensisijaisesti minun katoavaisuudestani. Minun päästäni on hävinnyt niin paljon soluja, että olin kirjautunut vaimoni koneelle väärällä käyttäjätunnuksella.

Kaikki on tallessa.

Kaupunkinäkymä rakentuu

Vedin toiseen tekemistäni kangaspohjista kylmän keltaisen alusvärin. Se voi pilkahdella tai kajastaa läpi lopullisessa työssä. Tästä on tulossa kaupunkinäkymä. Teen rujoa tekstuuria palettiveitsellä.

Tässä vaiheessa pohjaa katsellessa melkein sattuu päähän. Violetti ja keltainen ovat vastavärejä.

Työ neuvoo tekijäänsä. En tiedä vielä, kuinka paljon jätän keltaista pohjaa näkyviin. Yksi mahdollisuus on jättää taivasta ja kadun asfalttia pohjavärin keltaiseksi. Se olisi aika radikaali ratkaisu.

En tiedä vielä sitäkään, jätänkö teoksen näin karkeapiirteiseksi vai työstänkö yksityiskohtia huolellisemmin.

Kiva maalata akryyliväreillä pitkästä aikaan.

Koeponnistus

Olen tällä hetkellä kuormitettu kuin olisin lähes kokopäivätyössä. Olen kurssilla, jolla on tiistaista keskiviikkoon ohjattua työskentelyä ja luentoja. Tekemistä on niin paljon, että tulen varmaan työskentelemään ainakin perjantaisin ja ehkä myös maanantaisin koululla.

Ryhmässämme on meitä avoimen kautta opiskelevia kolme henkeä ja muutama päiväopiskelija muutama. Yritän samalla pitää yllä liikuntaohjelmaani.

Tunnustan että olen hyvin väsynyt, mutta tämä on todella kivaa. Tähän asti olen jaksanut. Kurssin vetäjä kehottaa hakemaan päiväopiskelijaksi. Tämän vuoden hakuaika päättyi äskettäin. En hakenut. En ole varma, että jaksaisin jatkuvaa täyspäiväistä opiskelua.

Tämä kurssi päättyy 25. tätä kuuta. Ensi kuussa on toinen suunnilleen samanlaajuinen kurssi. Tämä kevät on koeponnistus. Jos jaksan nämä, olen toipunut uskomattoman hyvin. Yritän levätä riittävästi, mutta tiedän olevani siinä huono.

Minun on vaikea löytää johdonmukaisuutta omassa jaksamisessa. Esimerkiksi matkustaminen vie tehokkaasti voimani.

Jos pystyn olemaan avoimen kautta mukana hyödyllisillä kursseilla kohtuullisesti voimavarojeni rajoissa, olen tyytyväinen.

Kokopäiväinen opiskelu olisi tietenkin mieluinen ajatus, koska valmiiksi ei tällä alalla tule koskaan. Minua mietityttää se, että jos saisin paikan, veisin sen todennäköisesti joltakin nuorelta ihmiseltä, jolla on elämä edessään.

Nyt on tilanne hyvä. Toivottavasti voin jatkaa taas syksyllä. Luulen sen onnistuvan.

Carpe diem!

Idea päreiksi ja kappale kansallismaisemaa

Minua on valistettu eilen esittämäni idean toteuttamiskelpoisuudesta. Kuulin, että hirvi on myös märehtijä. Tällaista sattuu, kun kaupunkilainen kirjoittaa maaseudun asioista. Onneksi tällainen erehtyminen on luvallista. 

Asiantuntija kertoi myös maailmassa olevan niin paljon nautoja, että jo kohtuullisen osan korvaaminen hirvillä johtaisi metsätalouden kannalta kestämättömän suuriin hirvikantoihin. 

Kävimme tänään asuntoesittelyssä. Kohde on kutkuttava, koska sen olohuoneesta näkyy kansallismaisemaa ja siinä on yksi huone enemmän kuin meillä nyt. Siihen on tosin tulossa putkiremontti. Siitä huolimatta näytössä oli kovasti pöhinää ja asunto varmaan menee pian kaupaksi. 

Olohuoneen ikkunasta näkyy Turun tuomiokirkko ja Turun Akatemian rakennus, jossa toimii nykyään Turun hovioikeus. Jos olet kiinnostunut kohteesta tai sen maisemista, pääset sen esittelyyn tästä. 

Meillä pitäisi olla oma asunto myyty, jotta voisimme tarttua kohteeseen. Remonttiakin pitäisi jaksaa taas junailla. 

Ajatuskoe

Lehmät märehtivät ja tuottavat samalla ilmastolle haitallisia kaasuja. Mieleeni on juolahtanut eräs idea, jolla asiaa voitaisiin ehkä korjata ainakin jonkin verran.

Entä jos annettaisiin Suomen hirvikannan kasvaa hyvin suureksi? Silloin voitaisiin korvata naudanlihaa hirvenlihalla.

Tiedän, hirvet aiheuttavat liikenneonnettomuuksia. Hirvi ei ymmärrä autojen nopeutta ja voi syöksyä liikenteen sekaan kohtalokkain seurauksin. Siksi hirvikannan lisäys edellyttäisi suoja-aitojen määrän huomattavaa lisäämistä. Pitkällä tähtäyksellä kustannus voi silti olla kohtuullinen.

Ideassa on ainakin se hyvä puoli, että hirvet voivat elää lajityypillisesti metsissä kun taas nautojen elämä on hyvin kahlittua. No, enpä tiedä millaista lehmien lajityypillinen elämä olisi. Voi olla, että ne eivät kovin kärsi olemisestaan navetoissa ja niityillä.

Hirvet saattavat tuottaa vahinkoa metsille. En osaa arvioida, olisiko tästä aiheutuva kustannus merkittävä. Luulen, että ei olisi. Metsänomistajien pitäisi ehkä saada osansa tuotoista.

Hirvien metsästämisestä saattaisi tulla ammatillista. Ruhojen kuljettaminen siletä sun täältä voi olla kallista. Ehkä näitä toimia voitaisiin jollakin tavoin rationalisoida. Yksi ratkaisu voisi olla, että hirvikannan annettaisiin kasvaa harvaan asutuilla seuduilla.

Tällä keinolla ei ilmastonmuutosta tietenkään kokonaan torjuttaisi, mutta voisi olla yhtenä muiden mukana, mikäli osoittautuisi toimivaksi käytännöksi.