Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

torstai 19. heinäkuuta 2018

Katastrofi peruttu?


Meillä on kaksi 1Storesta ostettua Lacie-levyasemaa, joilla olin suunnitellut hoitavani tiedostojen säilytyksen ja varmistuksen. Valitettavasti en ole koskaan saanut aikaiseksi kopioida tietoja myöskin toiseen niistä. Opin nyt asioita kantapään kautta.

Vein ulkoisen muistin huoltoon. Minulle ilmoitettiin sitten puhelimitse, että levyllä ei ole mitään. Kaveri lupasi kuitenkin mielenkiinnosta ja ilman eri veloitusta laittaa skannausohjelman tutkimaan levyä.

Hänellä oli tänään hyviä uutisia. Levystä löytyy runsaasti tavaraa. Hän kertoi samalla, että siinä olevaa varsinaista varmuuskopioaineistoa tuskin saadaan kuitenkaan pelastetuksi. Se ei ole ongelma, koska olen jo saanut ne palautetuksi uuteen koneeseeni. Muuta aineistoa on noin teran verran. Se koostuu kuvista ja videoista, jota olen siirtänyt levylle erikseen. Kaveri kertoi, että he voivat palauttaa kyseisen aineiston.

Vein tänään huoltofirmaan tyhjän levyn, jotta voivat tallentaa tiedostoni siihen turvaan.

Olen tässä samalla oppinut kaverilta, että maailman ulkoiset levyasemat ovat ilmeisesti luokattoman huonoa tavaraa. Ala on ollut niin kilpailtu, että myydään halvalla huonoa. Näin asian ymmärsin. Valmistajia ei oikeastaan ole kuin kaksi.

Applen omat ulkoiset muistiratkaisut ovat hirvittävän kalliita. Tiedä sitten, ovatko nekään laadukkaita. Jos haluaa itse läppäriin ison muistin, on varauduttava maksamaan paljon ja tilattava laite erikseen.

Videot vievät paljon tilaa. Tiedostojen siirtely ulkoiselle muistille ja takaisin on ikävää puuhaa. Vaikuttaa siltä, että markkinoilla on valtava aukko. Toivottavasti joku kehittää tarpeeseen luotettavan ratkaisun.

Näyttää siltä, että selviän säikähdyksellä. Jotakin olen ehkä menettänyt, mutta valtaosa on ilmeisesti tallella. Aineistoja on useilla ulkoisilla levyillä. Olin jo alkanut terästää itseäni suhtautumaan stoalaisesti mahdolliseen suureen menetykseen.

On varmaankin syytä kopioida kaikki aineistot yhteen tuoreeseen levyasemaan ja monistaa koko materiaali vielä yhteen tai kahteen muuhun.

Yritän ottaa opikseni.











keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Kaikki katoaa, erityisesti kuvat ja videot


Parasta opetella uskomaan, että nykyvalokuvat ja -videot ovat vain päiväperhosia. Jos jotakin haluaa säilyttää parhaat aarteet tulevaisuuteen, kannattaa tallentaa ne painettuun muotoon. Digivideoiden suhteen en keksi käytännöllistä ratkaisua.

Sain jokin aika sitten muistutuksen asiasta, kun kaatunut vesilasillinen tuhosi läppärini käyttökelvottomaksi. Ostin uuden Macbookin. Varmistuksien palautus onnistui hämmästyttävän hyvin. Onneksi minulla oli ulkoisella levyllä kohtuullisen tuore varmistua.

Sitten sain uuden muistutuksen olevaisen kuolevaisuudesta. Siirsin eräältä vanhalta ulkoiselta levyltä videoita läppäriini ja aloin editoida niitä iMoviella. Sittemmin aloin kaivella läppärissäni olevia valokuvia esiin.

Niitä ei ollut.

Eilen askaroin Apple-tuen kaverin kanssa ongelman parissa pitkän tovin. Yhteys kytkettiin siten, että hän näki Helsingissä kuvaruutuni. Kuvat eivät löytyneet, eikä edes selitystä tapahtuneeseen.

Siirryttiin seuraavaan vaiheeseen eli kuvien hakemiseen backupista. Kytkin saman ulkoisen muistin, jota olin käyttänyt palauttaessani varmistuksiani uuteen koneeseen. No kas, sepäs ei käynnistynytkään. Menen huomenna näyttämään sitä huoltoon. Saakohan siitäkään enää mitään ulos.

Kun kävin aiemmin näyttämässä tuhoutunutta läppäriäni huollossa, näytin samalla yhtä muistitikkuani, johon en ollut saanut yhteyttä. Kuulin, että sekin on menetetty tapaus.

Palautan mieleenne, että kerran menetin erityisen kallisarvoista videomateriaalia, jota olin tallentanut videokamerallani. Kyseellä oli laaja sukukokous ja paikalla oli ihmisiä, joka tuskin koskaan tapaavat toisiaan samassa kokoonpanossa.

Olin siirtänyt aineistoin silloiselle läppärilleni ja imutin sen iMovieen. Kun aloin seuraavana päivänä tutkailla sitä, aineisto oli kadonnut. Sitä ei löytynyt edes Apple-tuen avulla. Syykään ei selvinnyt. On muuten kerran toistekin tapahtunut samantapaista.

Voin lohduttautua sillä, että tuskin tuskin kuvaamistani aineistoista monikaan olisi kiinnostunut, kun minusta on aika jättänyt. Nuorten kuuluukin katsoa eteen- eikä taaksepäin.

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Menepäs nyt epämukavuusalueellesi!

Olet varmaan usein kuullut kehotuksen mennä epämukavuusalueelle. Se on taitaa olla yksi näistä lausahduksista, joiden ajatellaan sisältävän viisautta. "Tartu hetkeen!" ja niin edelleen.

Onko kehotuksessa mitään järkeä? Partiolaisia kannustettiin ainakin ennen vanhaan lauseella "Mitä mukavampaa, sen epämukavampaa, ja mitä epämukavampaa, sen mukavampaa." Kuulostaa aivopesulta.

Partioliikkeen perusti kenraaliluutnantti Baden-Powell. Ideana oli nähtävästi valmentaa nuoria ihmisiä maanpuolustustehtäviin, toimia armeijan esikouluna. Konseptille oli sosiaalinen tilaus, koska seikkailumainen toiminta vetoaa teini-ikäisiin poikiin.

Olen itsekin ollut ensin kolkkapoika (nyk. sudenpentu) ja sitten partiolainen. Nurmijärvellä partiotoiminta oli sulautunut muuhun nuorisotyöhön. Se oli osa seurakunnan nuorisotyötä ja lisäksi eräs aktiivinen nuorehko mies kuljetti meitä nuoria muutoinkin metsäretkillä. Niinpä olen saanut nuorena olla mukana kesä- ja talvileireillä, pyöräretkillä ja muutoinkin laavulla metsässä.

Partioidea ei ehkä enää ole kovin trendikäs, mutta ilmeisesti toiminta on yhä vireää. Tunnistan partiotoiminnassa stoalaisen hengen. Kunnon mies ei valita vaan toimii tunteilemattoman harkitusti haastavissa tilanteissa. Tunnustan imaisseeni nuorena itseeni tällaisen miesihanteen, joka elähdytti myös tuon ajan poikakirjoja. Sama eetos sisältyy myös lukemattomiin aikuisten sankariromaaneihin.

Tyyneys ja toimintakyky ei ole huono yhdistelmä. Siitä on apua monissa tilanteissa. Tunteiden kliininen tukahduttaminen ei liene kuitenkaan hyväksi kenellekään. Ei kannata ahtaa itseään liian stereotyyppiseen haarniskaan.

Meitä miehiä moititaan puhumattomuudesta ja ihan aiheesta. Koen itse hyötyneeni siitä, että olen oppinut useammin etenemään keskustellen stoalaisen vaikenemisen sijaan.

Partioidealla on kuitenkin puolensa ja olen kiitollinen muutoinkin nuoruudessani saamistani eräkokemuksista. Ei pidä kuitenkaan unohtaa reflektointia tässäkään asiassa.

Haluan tuoda vielä esiin, että tyttöjen partiotoiminnalla on lähes yhtä pitkät perinteet kuin miesten vastaavalla.

Miksi pitäisi mennä epämukavuusalueelle? Olisi järjetöntä todeta, että aina pitää mennä vaikeimman kautta.

Ajattelen, että kyse on kyvystä siirtää tyydytyskokemuksia. Jos elän nyt askeettisemmin, voin säästää rahaa ja hankkia jotakin hyödyllistä tai mieltä ilahduttavaa myöhemmin. Jos pidättäydyn jatkuvasta herkuttelusta, painoni ehkä laskee ja voin paremmin.

Joskus on myös venytettävä voimat äärimmilleen, että selviää hankalasta tilanteesta. Minun piti jossakin vaiheessa tehdä hyvin pitkää päivää selvitäkseni työstäni ja voidakseni hankkia elatusta perheelleni. Myös yleinen etu saattaa vaatia uhrauksia. Isoisäni piti aikoinaan lähteä puolustamaan maata, toimimaan äärettömän epämukavissa olosuhteissa ja uhraamaan lopulta henkensä.

Ihminen saattaa joskus tarkoituksellisesti altistaa itsensä äärimmäisille hankaluuksille saavuttaakseen jotakin erityistä. Ajatellaan vaikka vuorikiipeilijöitä tai huippu-urheilijoita.

Eheä elämä ei mielestäni ole tietoista jatkuvissa hankaluuksissa rämpimistä. Tai no, huippu-urheilija saattaa valita niin. Hän ilmeisesti kokee mahdollisen menestyksen niin merkitykselliseksi, että katsoo uhrausten kannattavan. Suuren yrityksen toimitusjohtaja on oikeastaan aina töissä. Vapaa-ajan uhraaminen saattaa tuoda rahaa, kunniaa ja suurta tyydytystä. Konsulttikielellä epämukavuusalueelle meneminen saattaa tarkoittaa jotakin tällaista.

Hedonistinen lilluminen nautinnoissa ei myöskään kuulosta mielekkäältä elämältä. Kai siihenkin kyllästyy. Harvalle se on mahdollistakaan. Haasteiden vaihtelevuus saattaa jopa saada elämän tuntumaan antoisammalta.

Mikä on johtopäätös? Suosittelen tässäkin kohtuullisuutta.

Kohtuullisuus ei kuulosta jännittävältä eikä vauhdikkaalta, mutta se on erittäin hyvä vanha arvo.





perjantai 13. heinäkuuta 2018

Kieliin voi jäädä koukkuun


Kerroin taannoin, että opettelimme kieliä vaimoni kanssa WordDivellä ja että siirryimme Mondlyyn, joka tuntui monipuolisemmalta ja jolla voi opiskella useita kieliä hyvin edullisesti.

Yhteinen haasteemme on ranskan kieli, jota olemme harrastaneet pitkään, mutta satunnaisesti. Minä olen Mondlyn myötä intoutunut verestämään myös ruotsia ja saksaa.

Mondly julkaisee joka päivä uuden tehtävän kaikilla kielillä. Tehtävä on lyhyt. Teen sen päivittäin ruotsiksi, ranskaksi, saksaksi ja englanniksi. Englantia osaan parhaiten suomen jälkeen. Siksi englannin osuus on hyvin helppo, mutta aina voi parantaa ääntämystä ja paikata sanavarastoa.

Minusta on kiinnostavaa tarkkailla mitkä sanat muistuttavat toisiaan useissa kielissä. Joskus toteutuu täysi suora. Sana on melkein sama suomeksi, ruotsiksi, ranskaksi, saksaksi ja englanniksi. Yksi tällainen on tomaatti: en tomat, la tomate, die Tomate ja tomato. Mainitut kielet kuuluvat suomea lukuunottamatta indoeurooppalaiseen kieliryhmään. Voisi kuvitella, että esimerkiksi peruna olisi melkein sama saman kieliryhmän kielissä, mutta ei ole: en potatis, la pomme de terre, die Kartoffel ja potato. Nyt taisi tulla kertausta, mutta olkoon (Pelaamalla kieliä).

Mondlyn aloitussivulla on tarjolla noin 40 pysyvää tehtäväsarjaa. Teemat kattavat tavallisessa arjessa ja matkailussa tarvittavia sanoja ja sanontoja. Kukin tehtävä sarja jakautuu alasarjoihin, joista yhden tekemiseen ei mene pitkää aikaa. Useimmissa tehtävissä sanat kuullaan sekä nähdään kuvana ja tekstinä. Osassa sanotaan lauseita ja ohjelma tunnistaa ääntämyksen oikeellisuuden. Ruudussa näkyy mitä järjestelmä kuuli harjoittelijan sanovan.

Olen tehnyt ruotsista kaikki perustehtävät ja nyt haluaisin oppia lisää. Ruotsia on hauska vahvistaa, kun sitä on luettu koulussa vuosikausia. Löysin muutaman lisätehtäväsarjan, mutta mitä sitten? Päivittäisiä tehtäviä tietenkin voin tehdä. Mondlyssa on ilmeisesti jotakin verbien taivutuksestakin, mutta missähän se on.

Ranskaa olen tehnyt toiseksi eniten ja seuraavaksi saksaa. Pääpaino on ruotsissa ja ranskassa.

Netissä on runsaasti erilaisia kielisovelluksia, osa ilmaisia ja osa maksullisia. Tässä löytämiäni:

Toteutukset ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi HiNativessa kommunikoidaan äidinkielisten kanssa.

Olen oppinut uuden sanan. Polyglot tarkoittaa ihmistä, joka puhuu useita kieliä. Eräässä keskustelussa mainitaan, että ollakseen hyperpolyglot pitää puhua 12 kieltä sujuvasti. Olen tavannut erään kreikkalaisen, joka puhui kanssani suomea ja jota luulin suomalaiseksi. Hän on varmaan lähes hyperpolyglot. Eräs sveitsiläinenkin puhui kanssani suomea. Hän osasi ruotsiakin. Hän lienee ainakin polyglot. Luulen, että kyseessä on erikoislahjakkuus. Varmaan harjoitteluakin tarvitaan.

Näitä kielisovelluksia on niin paljon, että niiden käyttämiseen addiktoitua, luulen. Osassa niistä on pelillisyyttäkin. On hauskaa, kun tehtäviä voi tehdä ohimennen vaikka muutaman minuutin kerrallaan. Ei huono pahe. 

Joku uppoutuu postimerkkien keräämiseen, toinen jalkapallon seuraamiseen, kolmas kieliin. Meitä on moneksi. 





torstai 12. heinäkuuta 2018

Mihin menet Eurooppa?


Eurooppa ei ole staattinen maanosa, tarkoitan poliittisesti. Voimasuhteet ovat alueella myllertyneet kautta vuosisatojen. Kauan sitten Rooman valtakunta hallitsi suurta osaa Eurooppaa. Myöhemmin merkittävä voimatekijä oli Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta. Nykyään suurta osaa alueen valtioista yhdistää Euroopan unioni.

Yllä mainituista muodostelmista huolimatta alueella on aina puhuttu lukuisia kieliä. Kielirajat eivät ole noudattaneet valtioiden rajoja, eivätkä noudata nytkään.

Maailmassa on nykyään useita suuria voimakenttiä, joista Euroopan unioni on yksi muiden joukossa.  Osassa näistä viestintää dominoi yksi kieli kuten Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Venäjällä. Näillä mailla on näin taloudellista ja kansallista koheesiovoimaa verrattuna Eurooppaan.

Kieli ja etninen tausta eivät ole muuttumaton yhdistelmä. Venäjä venäläisti alueellaan asuvia muita kansoja. Työtä jatkoi Neuvostoliitto, joka kasvatti neuvostoihmisiä. Nyt Putin vahvistaa venäläistä identiteettiä. Kiinaa hallitaan luullakseni mandariinikiinalla ja Yhdysvalloissa englannin kieli vei aikoinaan voiton.

Tuntuu utopistiselta ajatella, että Euroopasta syntyisi kielellisesti yhtenäinen imperiumi. 1800-luvulla voimiinsa päässyt kansallisvaltioajattelu on yhä voimissaan.

Trumpin slogan on "America first". On vaikea kuvitella eurooppalaisten valtiomiesten toistelevan vilpittömästi tunnuslausetta "Europe first". Euroopan unionin toiminta on jäsenmaiden siltarumpupolitiikkaa.

Voisiko Euroopasta syntyä yhtenäinen kansallinen imperiumi siten, että se säilyttää monikielisyytensä? Sveitsissä tällainen on onnistunut. Siellä puhutaan useaa kieltä, mutta kaikki ovat sveitsiläisiä.

Venäjällä ja Yhdysvalloissa on vallan ottanut kieli, joka on ollut muutoinkin vahvoilla. Euroopassa yleisin yhteistoimintakieli on epäilemättä englanti. Saksan kieltä puhuvat alueet edustavat ehkä merkittävintä taloudellista valtaa, mutta yritäpä kuvitella ranskalaisten puhuvan saksaa.

Eurooppa tuskin yhtenäistyy, mutta varma en voi olla. Nyt tuntuu siltä, että Euroopan unioni on alkanut hajota. Suuri ulkoinen uhka voi ehkä kääntää suunnan. Jos Yhdysvallat vetäytyy Natosta, Eurooppaan saattaa syntyä turvallisuusvaje. Armeija marssii vatsallaan, sanotaan. Isossa kuvassa tämä tarkoittaa sitä, että voimakas armeija edellyttää vahvaa taloutta.

Voi olla, että pohdin asiaa liian Eurooppa-keskeisesti. Jos ilmastopakolaisuus toteutuu niin kuin ennustetaan, kuka tietää millainen Euroopasta tulee? Opin äskettäin, että Skandinaviaan tuli aikoinaan etelästä ihmisiä, joilla oli tumma iho ja siniset silmät ihmisiä. Idästä taas tuli vaaleita ihmisiä, joilla oli tummat silmät. Näistä aineksista ovat nykyskandinaavit kehittyneet.

Siitä olen melko varma, että myllerrys jatkuu.


keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Moran kivet



Muutaman kilometrin päässä Uppsalasta, tavallisen maalaistien varressa, on pieni mökki, jossa ovat Moran kivet. Ehkä pitäisi kirjoittaa Moran kiviä, koska tässä on niistä vain osa.


Mökkiin ei pääse sisälle, mutta oven ikkunoista ja vastapuolen ikkunasta voi tirkistellä kiviä.


Alun perin on ollut kyse Moran kivestä. Se lienee ollut yksittäinen kivipaasi, jolla hypoteettisen Sveariken kuningaskandidaatit esittäytyivät tai jolle valitsijat osoittivat valitulle kunnioitusta. Kivi on kadonnut. Nämä esillä olevat kivet ovat muistokiviä, joita viittaavat valittuihin kuninkaisiin. Kun tietty kuningas oli vallassa, hänen kivensä oli ison Moran kiven päällä. Kivi siirrettiin ison kivipaaden viereen, kun seuraava kuningas oli valittu.

Islantilaisen historioitsijan, Snorri Sturlusonin, mukaan paikalla sijaitsi Upplannin ting. Sanalla ting tarkoitetaan vapaiden miesten hallintokokouksia eli käräjiä.


Maunu Ladonlukko on aikaisin Moran kivellä todistettavasti valittu kuningas. Hänet valittiin vuonna 1275. Vuodesta 1362 lähtien myös Suomesta saatiin lähettää edustajia vaaliin.

Moran kivi katosi noin vuoden 1515 paikkeilla. Legendan mukaan asialla olisi ollut Sten Sture nuorempi, joka olisi näin yrittänyt estää Tanskan kuninkaan kruunauttamasta itseään Ruotsin kuninkaaksi. Sture toimi Ruotsin valtionhoitajana 1512-1520. Noihin aikoihin neuvoteltiin Kalmarin unionin palauttamisesta.

Tanskan Kristian II aloitti sodan Ruotsia vastaan vuonna 1520 ja valloitti Tukholman. Kruunajaisvaltiopäivien yhteydessä hän mestautti noin sata Sturen kannattajaa. Tapahtumaa kutsutaan Tukholman verilöylyksi. Uhrien joukossa oli tulevan kuninkaan, Kustaa Vaasan, isä Eerik.