Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Ei sekoiteta asioita


Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen merkitystä saatetaan väheksyä vetoamalla siihen, että ilmastossa on tapahtunut suuria muutoksia ennenkin. On totta, että Suomenkin yllä oli paksu jääpeite niinkin äskettäin kuin 10.000 vuotta sitten. Tuo aika ei ole maapallon ikään nähden yhtään mitään.

Minusta näitä asioita ei kannata sekoittaa toisiinsa. Vaikka ilmasto muuttuu myös ilman ihmisen vaikutusta, kannattaa miettiä, haluammeko lisätä mahdollista turbulenssia olemalla muuttamatta elintapojamme vähemmän kuormittaviksi.

Ilmaston luontainen muutos on käsittääkseni hidasta, kun taas ihmisen vaikutus on on kiihtynyt hurjaa vauhtia. Mielestäni meillä on eettinen velvollisuus hillitä jälkimmäistä.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Syöpä niittää satoa


Tutustuin taannoin hematologian osastolla erääseen mieheen, jonka tädin ja sedän tunsin. Olimme tuolloin molemmat osastolla hoidossa. Näin hänet myöhemmin ohi mennen samalla osastolla, jossa olin käymässä. Miten menee, kysyin. Hyvin, kuului vastaus.

Taisi olla viime vuonna, kun kuulin mainitulta tädiltä, että tämän veljenpoika - sama mies - oli kuollut.

Kuulin vaimoltani eilen yllättävän uutisen. Nyt oli tädin aika tullut. Hänellä oli diagnosoitu syöpä ja hän oli menehtynyt kahden viikon päästä siitä.

Nyt tuntuu vaikealta tottua siihen, että hän on poissa. Olin tavannut hänet ensimmäisen kerran jo 70-luvulla. Tottuminen on kuitenkin vain ajan kysymys.

Kuoleminen kuuluu elämään. Kun viesti jonkun tutun kuolemasta tulee, asiaa päivitellään hetken aikaa, ja sitten elämä jatkuu kuten ennenkin. Asia vaatii kuitenkin käsittelemistä. Se palaa vielä ainakin muutaman kerran mieleen sulateltavaksi. Hautajaisiin osallistuminen suo erityisen mahdollisuuden asian käsittelemiseen.

Tutun kuolema panee ajattelemaan, että kerran on minunkin vuoroni. Silloinkin elämä täällä tulee useimmille jatkumaan kuten ennenkin. Läheisille sopeutumien vie enemmän aikaa. Kun viimeinen minut tuntenut kuolee, minä kuolen lopullisesti. Muutun arkistotiedoiksi.

Kun heittää kiven veteen, veden pinnalla näkyy näkyy hetken renkaita ja sitten tilanne palautuu entiselleen.


lauantai 27. huhtikuuta 2019

Eläköön sairausvakuutus!

Hesari kertoo tänään Palveluvalikoimaneuvoston tuoreista päätöksistä. Kyseinen elin punnitsee, mitkä lääkkeet yhteiskunta maksaa ja mitkä ei. Pohdinnan perustana on Fimean arvio kustannuksista, käyttäjäkunnan laajuudesta sekä lääkkeiden eduista ja haitoista. Osa arvioiduista hyväksyttiin, osa ei.

Kallein hyväksytty hoito maksaa lisäkuluineen 466.000 euroa. Hoitoa saa nyt käyttää lasten ja nuorten uusiutuneeseen syöpään. Car-T-valmisteen käytöstä aikuisten lymfoomaan päätetään myöhemmin.

Olemme hyvässä asemassa, koska maallamme on varaa noin kalliisiin hoitoihin. En tiedä omien hoitojeni kustannuksia, mutta halpoja ne eivät varmasti ole olleet.

Eettisesti hankalia tilanteita varmaankin syntyy. Jotkut ehkä kuolevat siksi, että heille sopivaa hoitoa ei ole hyväksytty maksettavaksi yhteisestä pussista. Harvalla on varaa maksaa itse moisia kuluja.

Kyse on pohjimmiltaan vakuuttamisesta. Kun kaikki maksavat pienehköjä summia, voidaan maksaa isoja summia harvoille koituneista vahingoista - tässä tapauksessa sairastumisista.

Isoisäni isä toimi Kannaksella palovakuutusasiamiehenä. Siinäkin tarjottiin suojaa sellaisia onnettomuuksia vastaan, joita sattuu harvoille. Tässä tapauksessa suojan hankkiminen oli vapaaehtoista, sairausvakuutus koskee kaikkia kansalaisia.

Eläköön sairausvakuutus!




perjantai 26. huhtikuuta 2019

Ostin aneita

Aluksi korjaan eilen synnyttämääni mielikuvaa Turun terveydenhoitopalveluista. Soitin nimittäin tänään puoli yhdeksän jälkeen ajanvaraukseen ja pääsin varsin nopeasti läpi. Tällä kertaa valitsin tarjotuista vaihtoehdoista "kiireisen" toisin kuin edellisellä yrityksellä. Automaatti ilmoitti, että edelläni on vain pari kolme henkilöä.

Puhelimeen vastasi oikein lupsakka sairaanhoitaja. Sain ajan klo 14:ksi tälle päivälle. "... tule veikkonen kello 14.00." Tuollaisesta tulee hyvälle tuulelle.

Saavuin vähän ennen kahta Turun keskustan terveysasemalle ja istuuduin odottamaan. Kutsu tuli myöhässä, mutta ei kohtuuttomasti. Sairaanhoitaja tutki paiseeni ja laittoi sen päälle bakteereita tuhoavan lapun. Menen maanantaina kontrollikäynnille ja samalla saan viimeiset vauvarokotukset.

Ihan hyvin meni. Hoitaja tuntui pätevältä.


Olen ajatellut maksaaa ilmastokompensaatiota Nizzan lennoistamme, mutta asian hoitaminen on venynyt. Olin jo saanut selville luotettavan tuntuisen palvelun, mutta unohtanut mikä se oli. Kesti jonkin aikaa ennen kuin löysin sen taas. Palvelu on Myclimate. Perustelu valinnalleni oli se, että Suomen WWF kompensoi omat lentomatkansa kyseisen palvelun kautta. Luotan heidän valintaansa.

Myclimaten laskuri määritti syntimme 42 euron arvoiseksi. Olisin voinut maksaa tarkalleen tuon summan, mutta käyttökohde olisi jäänyt hieman epäselväksi. Valitsin tilalle 43 euron arvoisen vaihtoehdon, jolla tuen köyhiä nicaragualaisperheitä puiden istuttamisessa.

Hyväksyin summan lisäksi ehdotetun kuuden euron maksun ilmastokoulutuksen tukemiseen.

En ajattele voivani lentää mielin määrin, kunhan kompensoin aiheuttamani ilmastohaitat. Parasta olisi   pidättäytyä kokonaan. Jos lentäminen tuntuu hyvin välttämättömältä, voin kompensoida tapahtuneen. Nizzan matkan päämotiivi oli vaimoni terveys. Pitkä matka autossa voisi osaltaan lisätä hänen vaivojaan. Ensi kerralle tosin pohdimme autolla menemistä siitä huolimatta. Saa nähdä miten käy.

torstai 25. huhtikuuta 2019

Oi sote, tule ja auta!

Minulla on selässä paise, joka saattaa olla tulehtunut. Minua on kehotettu menemään näyttämään sitä lääkärille.

Lähdin eilen illalla päivystykseen. Vaimo tuli seuraksi mukaan. Päivystys on uudessa hienossa T-sairaalassa. Aulassa minua kehotettiin ottamaan numero ja jonottamaan hoitotarpeen arviointiin.

Arviointeja tehtiin kolmessa huoneessa. Pääsin pian sisään. Sairaanhoitaja katsoi paisettani.  Riittääkö, että sinä näet paiseen, kysyin häneltä. Ei riittänyt. Pitäisi näyttää lääkärille.

Kuulin, että jonotus kestäisi mahdollisesti neljä tuntia. Saisin siis avun ehkä puolilta öin. Aamulla voisin soittaa omaan terveyskeskukseen kahdeksalta ja varata ajan.

Lähdimme.

Unohdin soittaa aamukahdeksalta, mutta en ehkä menettänyt mitään. Kun soitin puolen päivän tienoilla, kuulin, että jonossa on yli 80 henkilöä.

Olen jumissa. Palvelun saatavuus tuntuu kohtuuttoman huonolta. Tekee mieli varata aika yksityiseltä puolelta.

Äskettäin epäonnistumiseen päättynyt sote-hanke hahmottui mielessäni maakuntahallinnon luomiseksi ja valinnan vapauden lisäämiseksi. En ymmärrä, miten Turun kaupungin ja valtion hallintojen väliin perustettu porras helpottaisi tilannetta. Järkeni mukaan tuo uusi taso söisi rahaa, jota soisin mieluummin käytettävän kohtaamani ja muiden vastaavien tulppien poistamiseen.

Olisi tietysti kiva varata aika yksityiselle puolelle ja antaa kaupungin maksaa. Lähellämme on ainakin Trinitas ja Terveystalo eikä Mehiläinenkään pitkällä ole. Osaisiko jokin noista poistaa jonon vähemmällä rahalla kuin kaupunki?

Näinköhän?

Toivottavasti tuleva hallitus alkaa korjata terveydenhuollon ongelmia eikä rakentaa pilvilinnoja. Voihan sitäkin hanketta kutsua soteksi.



keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Puhuvat päät ilmastotalkoissa

Ihmisen muisti ei tunnetusti ole luotettava. Voisin melkein vannoa, että Henrik Tikkanen teki aikoinaan Hesarille pienellä kuvalla somistettuja aforismeja, jotka otsikoitiin nimellä "Puhuva pää". Ilmeisesti muistan väärin, koska en löydä verkosta viitteitä asiasta. Hän varmasti teki kuvaamiani juttuja kyseiseen lehteen, mutta kaiketi "Puhuva pää" olisi mielestäni ollut niin osuva nimi, että olen sen mielessäni liimannut aiheeseen.

Puhuva pää sopii minusta nimitykseksi henkilöistä, jotka on valittu puolustamaan jonkin tahon etuja. Tästä seuraa helposti se, että heidän kantansa ovat etukäteen arvattavissa.

Kuuntelin eilen ohjelmaa, jossa yhtenä haastateltavana oli MTK:n edustaja. Aiheena oli ilmastomuutoksen torjuminen. Kuinka ollakaan, kyseisen etujärjestön edustajan mielestä maatalouden osalta Suomen elintarvikehuolto on järjestetty parhaalla mahdollisella tavalla. Vastapuolena  toiminut WWF:n edustaja oli toista mieltä asiasta.

Kokoomuksen puheenjohtaja vaatii veronkevennyksiä, työnantajien edustajat joustoja ja ammattiyhdistysjärjestöt palkankorotuksia. Lääkäriliitto vastustaa lääketieteen opiskelijamäärien kasvattamista, Autoliitto autoiluun liittyviä veronkorotuksia ja niin edelleen.

Asiat ovat usein monimutkaisia. Taidokkaalla argumentoinnilla vastakkaiset kannat saadaan tuntumaan yhtä järkeviltä.

Ilmastomuutoksen torjunta on ollut viime aikoina kiitettävästi esillä. Jos IPCC:n ehdottamaan lämpötilan nousun rajoittamiseen puoleentoista asteeseen aletaan todella pyrkiä, saamme kuulla lukemattomia puhuvien päiden kädenvääntöjä tarvittavista toimista.

Varautukaamme nauttimaan loistavan retorisista puheenvuoroista ja samalla terästämään kuulomme erottamaan hanketta haittaavia vedätyksiä.




tiistai 23. huhtikuuta 2019

Takinkääntäjä David, uusklassismin suurmies


Rokokoo (ransk. "rocaille", kotilonmuotoinen, ornamentti) oli viehkeyttä, keveyttä, iloisuutta, keimailua, teatteria, leikkiä ja pinnallisuuttakin. Aikakauden luonne kuvastuu esimerkiksi Antoine Watteaun ja Jean-Honoré Fragonardin maalauksissa. Katsopa tästä jälkimmäisen teosta "Keinu", jota voi sanoa suorastaan pikku tuhmaksi.

Mitä seurasi moisesta? Kuin vastareaktiona rokokoohon areenan valtasi jyhkeän jäykkä ja melkein pompöösi uusklassismi, jolla oli kaksi mahtavaa profeettaa, Jascques Louis David ja Jean Auguste Dominique Ingres, sekä joukko pienempiä profeettoja. Tyylisuunta oli uusi, mutta aiheet vanhoja. Ne saatiin kaukaa antiikista. Tähän ehkä vaikutti se, että vuosisadan puolivälissä alettiin tehdä kaivauksia Pompeijissa ja Herculaneumissa.

David oli paitsi loistava maalari myös aikamoinen takinkääntäjä. Hän maalasi paatoksellisia kuvia antiikista. Ranskan suuressa vallankumouksessa hän oli Bastiljin repijöiden puolella, piirsi koskettavan kuvan kuningatar Marie-Antoinettesta, kun tätä vietiin vallankumouksen seurauksena mestauslavalle, ihailevan maalauksen yhdestä kumouksellisten johtomiehestä Jean-Paul MaratistaCharlotte Cordayn tappavan iskun jälkeen, mutta vallan taas vaihduttua, monumentaalisia kuvia keisari Napoleonista.

Olen julkaissut tämän artikkelin 21. syyskuuta 2010 Taidehistoriaa ja muutakin havinaa -blogissani.

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Suomiko pareto-optimaalinen onnellisuusjärjestelmä?

Suomi on maailman onnellisin maa ja ensimmäisten joukossa myös monissa muissa mittauksissa. Monien uudistusten on täytynyt olla onnistuneita maassamme, koska olemme päässeet tällaiseen asemaan.

Tilannetta, "jossa kenenkään asemaa ei voida parantaa huonontamatta jonkun muun asemaa", kutsutaan pareto-optimaaliseksi.

Onko siis suomalainen yhteiskunta lähes täydellinen onnellisuusjärjestelmä?

Tätä teoreettista ajatusmallia voidaan mielestäni käyttää hyväksi, kun pohditaan sopivaa vero-astetta. Kun jatkuvasti hoetaan, että "Suomen on pakko sitä tai tätä tai muuten", ajatellaan mahdollisesti, että halutulla toimenpiteellä - esimerkiksi veroasteen alentamisella - saavutetaan aikaisempaa enemmän taloudellista hyvää.

Kannattaa muistaa, että täydellinen pareto-optimaalisuus saattaa merkitä sitä, että osa kansalaisista joutuu elämään lähes kurjuudessa ja osa saa nauttia uskomattomasta yltäkylläisyydestä.

Jos halutaan yhteiskunnan olevan oikeudenmukainen, joudutaan todennäköisesti toteuttamaan pareto-optimaalisuutta heikentäviä tulonsiirtoja. Konkurssivelkojen alla sinnittelevän loppuunpalaneen entisen yrittäjän auttaminen tulonsiirroilla parempaan asemaan saattaa heikentää talousjärjestelmän tuottavuutta, vaikka se todennäköisesti saisi kyseisen henkilön tuntemaan elämänsä aikaisempaa mielekkäämmäksi.

Jos tavoitteeksi asetetaan johtoasema kansainvälisessä verokilpailussa, saatetaan saavuttaa huippuunsa viritetty talous, mutta samalla Suomen sijoitus onnellisuusmittauksissa ja ehkä monissa muissakin elämän laatua mittaavissa vertailuissa voi laskea huomattavasti.

Onko euro paras konsultti?

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Ennen kaikkea meidän on pelättävä valtiovelan kasvua?

Aikoinaan suomalaiset opetettiin puhumaan Neuvostoliitosta suu supussa ja väheksymään läntistä tukea Suomen puolustamisessa.

Nyt meidät on opetettu ajattelemaan, että valtionvelan lisääntyminen on pahinta, mitä voi tapahtua.

Suomen valtionvelan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen ei ole erityisen korkea, 45 prosenttia. Japania ei pidetä huomenna romahtavana maana, vaikka sen suhdeluku 243,2 prosenttia. Irlannin vastaava on 122,8 %, USA:n 104,5 %, Singaporen 103,8, Belgian 99,8 %, Ranskan 93,9 %, Islannin 90,2 %, Iso-Britannian 90,1 % ja Kanadan 89,1 %. Tietääkseni nuo maat eivät ole rotkon partaalla.

Suomesta on kehitetty hyvinvointivaltio verotusta lisäämällä. Näin on saatu varoja erilaisiin hyvinvointipalveluihin. Tämän seurauksena Suomesta on tullut maailman onnellisin maa. Maamme on kärkisijoilla myös monissa muissa mittauksissa.

En väitä ettei taloudenpito olisi tärkeää. Valtionvelan määrän kehityksen suhteen on syytä olla tarkkana.

Epäilen kuitenkin, että valtionvelan innokkaat leikkaajat saattavat pyrkiä erityisesti jo nyt hyvinvoivien ihmisten olosuhteiden parantamiseen eikä niinkään huono-osaisten tilanteen korjaamiseen. Verojen alentamista perustellaan dynaamisilla vaikutuksilla, mutta toisaalta väitetään, ettei tällaista vaikutusta voida osoittaa.

Minusta tuleva hallitus voisi paneutua arvopohjaisesti yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen ja rohjeta tarvittaessa toimia, vaikka uudistukset maksaisivatkin jotakin. Jos esimerkiksi velalla autettaisiin syrjäytyneitä nuoria elämän alkuun, investointi voisi maksaa itsensä takaisin verotuottoina näiden työllistyttyä. Samanlainen investointi saattaisi olla syrjäytymisen syiden tutkimuksen rahoittaminen.




perjantai 12. huhtikuuta 2019

Muistutus katoavaisuudesta

Olen tainnut aiemminkin kertoa kokemuksista elämän katoavaisuudesta. Luen tässä elämän piiriin myös ihmisten aikaansaannokset.

Nyt saamme taas kerran jännittää, onko iso joukko aikaansaannoksia menetetty vai ei. Viime vuonna onnistuin tuhoamaan läppärini. Palauttaminen onnistui vain osittain. Esimerkiksi viime vuoden Nizzan reissun videot ja kuvat katosivat.

Nyt vaimoni läppärissä ilmeni ongelma. Jostakin syystä kaikki word-tiedostot eivät avautuneet. Päätin kokeilla, josko koneen uudelleen käynnistäminen auttaisi. Kun kone alkoi avautua uudelleen, se kyseli minulta kaikenlaista. Ilmeisesti samalla käynnistyi jokin päivitys. Vastailin ymmärrykseni mukaan. Johonkin integrointikysymykseen vastasin varmuuden vuoksi ei.

Toimenpiteen seurauksena melkein kaikki vaimoni tiedostot katosivat.


Jälkikirjoitus

Tässä vaiheessa kävi ilmi, että kyse olikin ensisijaisesti minun katoavaisuudestani. Minun päästäni on hävinnyt niin paljon soluja, että olin kirjautunut vaimoni koneelle väärällä käyttäjätunnuksella.

Kaikki on tallessa.

torstai 11. huhtikuuta 2019

Kaupunkinäkymä rakentuu



Vedin toiseen tekemistäni kangaspohjista kylmän keltaisen alusvärin. Se voi pilkahdella tai kajastaa läpi lopullisessa työssä. Tästä on tulossa kaupunkinäkymä. Teen rujoa tekstuuria palettiveitsellä.




Tässä vaiheessa pohjaa katsellessa melkein sattuu päähän. Violetti ja keltainen ovat vastavärejä.



Työ neuvoo tekijäänsä. En tiedä vielä, kuinka paljon jätän keltaista pohjaa näkyviin. Yksi mahdollisuus on jättää taivasta ja kadun asfalttia pohjavärin keltaiseksi. Se olisi aika radikaali ratkaisu.

En tiedä vielä sitäkään, jätänkö teoksen näin karkeapiirteiseksi vai työstänkö yksityiskohtia huolellisemmin.

Kiva maalata akryyliväreillä pitkästä aikaan.



keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Koeponnistus

Olen tällä hetkellä kuormitettu kuin olisin lähes kokopäivätyössä. Olen kurssilla, jolla on tiistaista keskiviikkoon ohjattua työskentelyä ja luentoja. Tekemistä on niin paljon, että tulen varmaan työskentelemään ainakin perjantaisin ja ehkä myös maanantaisin koululla.

Ryhmässämme on meitä avoimen kautta opiskelevia kolme henkeä ja muutama päiväopiskelija muutama. Yritän samalla pitää yllä liikuntaohjelmaani.

Tunnustan että olen hyvin väsynyt, mutta tämä on todella kivaa. Tähän asti olen jaksanut. Kurssin vetäjä kehottaa hakemaan päiväopiskelijaksi. Tämän vuoden hakuaika päättyi äskettäin. En hakenut. En ole varma, että jaksaisin jatkuvaa täyspäiväistä opiskelua.

Tämä kurssi päättyy 25. tätä kuuta. Ensi kuussa on toinen suunnilleen samanlaajuinen kurssi. Tämä kevät on koeponnistus. Jos jaksan nämä, olen toipunut uskomattoman hyvin. Yritän levätä riittävästi, mutta tiedän olevani siinä huono.

Minun on vaikea löytää johdonmukaisuutta omassa jaksamisessa. Esimerkiksi matkustaminen vie tehokkaasti voimani.

Jos pystyn olemaan avoimen kautta mukana hyödyllisillä kursseilla kohtuullisesti voimavarojeni rajoissa, olen tyytyväinen.

Kokopäiväinen opiskelu olisi tietenkin mieluinen ajatus, koska valmiiksi ei tällä alalla tule koskaan. Minua mietityttää se, että jos saisin paikan, veisin sen todennäköisesti joltakin nuorelta ihmiseltä, jolla on elämä edessään.

Nyt on tilanne hyvä. Toivottavasti voin jatkaa taas syksyllä. Luulen sen onnistuvan.

Carpe diem!





tiistai 9. huhtikuuta 2019

Idea päreiksi ja kappale kansallismaisemaa

Minua on valistettu eilen esittämäni idean toteuttamiskelpoisuudesta. Kuulin, että hirvi on myös märehtijä. Tällaista sattuu, kun kaupunkilainen kirjoittaa maaseudun asioista. Onneksi tällainen erehtyminen on luvallista. 

Asiantuntija kertoi myös maailmassa olevan niin paljon nautoja, että jo kohtuullisen osan korvaaminen hirvillä johtaisi metsätalouden kannalta kestämättömän suuriin hirvikantoihin. 


Kävimme tänään asuntoesittelyssä. Kohde on kutkuttava, koska sen olohuoneesta näkyy kansallismaisemaa ja siinä on yksi huone enemmän kuin meillä nyt. Siihen on tosin tulossa putkiremontti. Siitä huolimatta näytössä oli kovasti pöhinää ja asunto varmaan menee pian kaupaksi. 

Olohuoneen ikkunasta näkyy Turun tuomiokirkko ja Turun Akatemian rakennus, jossa toimii nykyään Turun hovioikeus. Jos olet kiinnostunut kohteesta tai sen maisemista, pääset sen esittelyyn tästä

Meillä pitäisi olla oma asunto myyty, jotta voisimme tarttua kohteeseen. Remonttiakin pitäisi jaksaa taas junailla. 

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Ajatuskoe

Lehmät märehtivät ja tuottavat samalla ilmastolle haitallisia kaasuja. Mieleeni on juolahtanut eräs idea, jolla asiaa voitaisiin ehkä korjata ainakin jonkin verran.

Entä jos annettaisiin Suomen hirvikannan kasvaa hyvin suureksi? Silloin voitaisiin korvata naudanlihaa hirvenlihalla.

Tiedän, hirvet aiheuttavat liikenneonnettomuuksia. Hirvi ei ymmärrä autojen nopeutta ja voi syöksyä liikenteen sekaan kohtalokkain seurauksin. Siksi hirvikannan lisäys edellyttäisi suoja-aitojen määrän huomattavaa lisäämistä. Pitkällä tähtäyksellä kustannus voi silti olla kohtuullinen.

Ideassa on ainakin se hyvä puoli, että hirvet voivat elää lajityypillisesti metsissä kun taas nautojen elämä on hyvin kahlittua. No, enpä tiedä millaista lehmien lajityypillinen elämä olisi. Voi olla, että ne eivät kovin kärsi olemisestaan navetoissa ja niityillä.

Hirvet saattavat tuottaa vahinkoa metsille. En osaa arvioida, olisiko tästä aiheutuva kustannus merkittävä. Luulen, että ei olisi. Metsänomistajien pitäisi ehkä saada osansa tuotoista.

Hirvien metsästämisestä saattaisi tulla ammatillista. Ruhojen kuljettaminen siletä sun täältä voi olla kallista. Ehkä näitä toimia voitaisiin jollakin tavoin rationalisoida. Yksi ratkaisu voisi olla, että hirvikannan annettaisiin kasvaa harvaan asutuilla seuduilla.

Tällä keinolla ei ilmastonmuutosta tietenkään kokonaan torjuttaisi, mutta voisi olla yhtenä muiden mukana, mikäli osoittautuisi toimivaksi käytännöksi.







lauantai 6. huhtikuuta 2019

Tänään panin toimeksi

Olen onnistunut pitämään yllä yli kolmetuntista viikoittaista liikuntamäärää aika säännöllisesti kohtuullisen pitkään. Jaksan kävellä läkähtymättä reipasta vauhtia ainakin tunnin ja halutessani varmaan enemmänkin. Minulla on paljon aihetta kiitollisuuteen, kun ajattelen kehitystä siitä vaiheesta, jossa en pystynyt kävelemään ollenkaan. Toki käveleminen vie voimia, mutta ajattelen sen tuottaman väsymyksen olevan tervettä sellaista.

Olen ajatellut, että reipas kävely ja liikkuvuutta ylläpitävä voimistelu saa riittää. Olen halunnut sijoittaa kävelemisen mahdollisimman paljon asiointien yhteyteen, koska näin se toteutuu varmimmin. Maratonin juoksemisen mahdollistaman kunnon hankkiminen ei ole minusta sen vaatiman vaivan ja harjoitusajan arvoista. Luulen myös, että syöpähoidot ovat koetelleet elimistöäni niin paljon, että tuollaisen kunnon hankkiminen vaatisi minulta harjoittelemista enemmän kuin terveytensä säilyttäneeltä ikäiseltäni seniorilta.

Olen joskus kokeillut kävelyretkilläni juoksemista lyhyitä matkoja. Välillä se on sujunut hyvin, toisinaan se ei ole tuntunut mukavalta. Mieleeni on noussut ajatus juoksulenkkivarusteiden hankkimisesta.

Tänään panin toimeksi. Lidlissä oli lenkkivaatteita ja -tossuja tarjolla. Ostin sopivan asukokonaisuuden. En usko Lidlin lenkkarien olevan laadukkaita, joten päätin hankkia sellaiset muualta.

Poikkesin myöhemmin päiväkävelylläni Stadiumiin ja Intersportiin katsomaan lenkkareita. Ostin jälkimmäisestä Adidakset.

Muistan kuinka voimisteluopettajani Keijo Siltanen aikoinaan neuvoi meille koululaisille miten lenkkeily kannattaa aloittaa. Hän sanoi, että kannattaa aloittaa kävelemällä. Kun kunto paranee, voi alkaa juosta osan matkasta. Voi ottaa vaikkapa jonkin tolpan maalikseen, juosta sen kohdalle ja kävellä taas. Juoksumatkojen osuutta voi sitten kunnon kohentuessa lisätä.

Olen nyt tuollaisessa vaiheessa. Onnistuin juoksemaan lukiolaispoikana Cooperin testissa 3.150 metriä. Tuollaiseen lukemaan pääseminen voi olla nyt mahdotonta eikä se liene tavoittelemisen arvoista. En halua, että liikkuminen alkaa tuntua vastenmieliseltä.

Jatkan varmaan arkikävelyä, mutta silloin tällöin - ehkä kerran viikossa - voisin alkaa ottaa juoksuaskeliakin.





torstai 4. huhtikuuta 2019

Kivaa!

Tänään oli erityisen mukavaa. Olin Taideakatemiassa koko päivän ja tunsin olevani elossa. Aamupaivällä teimme maalauspohjakehikoita menetelmällä, joka on minulle uusi. Materiaalina oli kertopuusoirot. Kunnon työvälineillä tekeminen oli helppoa.  




Iltapäivällä päällystimme kehikot pellavakankaalla. Se olikin tuttua hommaa. Aloimme myös suojata kankaita ja saamiamme mdf-levyjä liimaliuoksella. Menen huomenna jatkamaan. Ensi viikolla alamme maalata akryyliväreillä.

Minulla ei ole kotona sellaista työtilaa, jossa voisin käyttää sotkevia maaleja kuten öljy- ja akryylivärejä. Tähän uuteen asuntoomme yritimme järjestää sellaista, mutta olohuoneessa olevassa työpisteessäni en voi tehdä kuin pienimuotoisia töitä. Yritimme pari vuotta sitten löytää sellaisen asunnon, jossa olisi soveltuva tila maalaamiselle, mutta emme onnistuneet. Erillisestä työhuoneesta joutuisin maksamaan vuokraa ja siellä työskentely olisi yksinäistä.  

Minulla on nyt tilapäisesti oma työpiste koulun avarassa maalaussalissa, jonne voin mennä milloin vain jatkamaan puuhiani. Minulla on siellä myös seuraa, joiden läsnäolo edistää omalta osaltaan omaakin työskentelyä. 

Minulla on aika paljon taidekoulutusta takanani, mutta valmiiksi en tunne tulevani. Aina on mahdollisuus oppia uutta ja kurssille osallistuminen pitää työskentelyn vauhdissa. Jospa pääsen syöpävuosieni jälkeen nyt vauhtiin. 

Olin eilen hirvittävän väsynyt, mutta tänään jaksoin ihmeen hyvin. Mukava tekeminen mukavassa seurassa ehkä kannattelee syöpäläisen jaksamista. 

    


Vaalipuheissa on jonkin verran kauhisteltu koulujen kasvisruokapäiviä. Taideakatemian ruokala Muusa on siirtynyt tarjoamaan vain kasvisruokaa ja tämä on tapahtunut opiskelijoiden toivomuksesta.  Minäkin vanha jäärä olen saanut todeta, että sillä pärjää oikein hyvin. 

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Niin ranskalaista


Tässä on jotakin perin ranskalaista. Miten on tultu toimeen ilman wc-lehteä? Näin tämän julisteen erään ravintolan vessassa Nizzassa.




Kyseessä ei ole lehti, joka on tarkoitettu vessalukemistoksi, vaan uusi kuluttajalehti, jonka koko aihepiirinä on wc- ja kylpyhuonekulttuuri. Vietämme kuulemma elämästämme kolme vuotta kylpyhuoneessa. Flush on lehti, joka tarkastelee yhteiskuntaa vessan näkökulmasta (mikäli vessa nyt mitään näkee). Aiheina ovat muun muassa terveys, ekologia, kaupunkilaisuus, sukupuoli ja monimuotoisuus.

Kun asiaa tarkemmin ajattelee, huomaa, että tottakai vessa oman lehden ansaitsee.



maanantai 1. huhtikuuta 2019

Borta bra, hemma bäst

Mukava olla kotona. Turku on pukeutunut auringonpaisteeseeseen helpottaakseen paluutamme. Tänään olimme jo juhlimassa jälkikäteen erään tomeran pikkumiehen nelivuotissynttäreitä.
Torin kautta olen jo kävellyt mennessäni kirjastoon ja jatkanut sen jälkeen Aurajoenrantaa takaisinpäin. Huomenna alkaa kurssi Taideakatemiassa.