Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Optimismia


Yskäni on jatkunut puolitoista kuukautta. Näyttää siltä, että se on vain podettava pois, kesti minkä kesti. Olen ollut yhteydessä hematologian poliklinikalle ja kuullut, että jos oireet pahenevat, on syytä mennä terveyskeskukseen. Muutoin ei ole aihetta mihinkään erityiseen.

Olen tyytyväinen siihen, että olen jatkanut kuntoilua yskästä huolimatta. Kuntopyörä on saanut olla rauhassa, mutta olen kävellyt ja voimistellut ahkerasti.

Olen iloinen siitä, että kuntoilu alkaa sujua sulavammin ja liikkuvuuteni on muutoinkin parantunut. Ehkäpä toimintakykyni sittenkin vahvistuu.

Painoni on pudonnut vain vähän.


tiistai 30. lokakuuta 2018

Nopea elämänmuutos

Otin heti onkeeni unikouluttajan ohjeet. Menen vuoteeseen vasta, kun tunnen unen tulevan, ja  nousen aamulla herättyäni heti ylös.

Muutos on ollut helppo. Olen siirtynyt oleskelemaan muissa huoneissa. Suhtaudun nyt makuuhuoneeseen jotenkin kunnioittavasti. Se on lepopaikka.

Kun tarvitsen lepoa päivällä, käytän olohuoneessa olevaa sänkyä.

Illalla tuntuu juhlalliselta mennä pimeään makuhuoneeseen, sytyttää valo hetkeksi, vetää  sängynpeite syrjään ja puikahtaa peiton alle.

Ihminen on kulttuurinen olento, joka pystyy muuttamaan käytöstään. Olemme vaimoni kanssa välttäneet naudanlihaa jonkin aikaa. Sekin muutos on ollut yllättävän helppo.

Nämä ovat kuitenkin pieniä siirtoja elämän shakkilaudalla. Jos ajatellaan ilmastomuutosta, todellisia haasteita meille ovat matkailu ja auton käyttö.


maanantai 29. lokakuuta 2018

Sanopa se!

Sain aikoinaan imusolmukesyöpääni niin kovat hoidot, että ne kylvivät myöhemmin puhjenneen leukemian. En ole ainoa tapaus. Lääketiede on kuin kansantalous. Toimenpiteillä on sekä hyviä että huonoja vaikutuksia.

Minut luultavasti vietiin leukemian sytostaattihoidoissa äärirajoille. Selviydyin niistä ja sittemmin saatu kantasolusiirtokin onnistui. En ole palautunut entiselleni, mutta voin olosuhteisiin nähden hämmästyttävän hyvin.

Lääkärit joutuvat pohtimaan riskejä ja hyötyjä. Potilas tietenkin itse päättää. Minäkin kieltäydyin eräästä hoitoihin liittyvästä toimenpiteestä, mutta kaikki muut olen tainnut ottaa vastaan. Osallistuin myös erääseen tutkimukseen, jossa hoito-ohjelmaa muutettiin hieman. Haluttiin selvittää muutoksen mahdollinen vaikutus. Tutkimukseen pyydettiin tietenkin muitakin vapaaehtoisia.

Pitäisikö hoitaa "lempeämmin", jotta vältyttäisiin epätoivotuilta sivuvaikutuksilta, vai ajaa täysillä siinä toivossa, että on mahdollisuus parempaan lopputulokseen?

Siinäpä kysymys.



perjantai 26. lokakuuta 2018

Kuri kovenee

Kävimme taas unikurssilla.

Monet kuulluista asioista ovat ennestään tuttuja, mutta hyvä että niistä muistutetaan. Minuun sattui täysosuma. Minulla on täysin väärät tottumukset sängyn suhteen. Makuuhuoneen sänky on vain yöunta varten, muualla voi kyllä loikoilla. Sänkyyn saa mennä vasta, kun tuntee pian nukahtavansa. Kirjaa tosin saa lukea.

Illalla kannattaa rauhoittua jo hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa.

Kun aamulla herää, on noustava heti sängystä.

Olen tottunut viettämään sängyssä aikaa läppärin ja kirjojen parissa. Nyt on vanhan koiran opittava uutta.

Tarvitsen lepoa myös päiväsaikaan. Onneksi meillä on yksi sänky olohuoneessa.

Minun on sovittauduttava vapaaehtoisesti armeijakuriin.

Kofeiini vaikuttaa kuulemma 16 tuntia.

Seuraavat kaksi viikkoa pidämme unipäiväkirjaa.

Pää pystyyn ja tuulta päin!


torstai 25. lokakuuta 2018

Kenen rauha?

Mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän mielessä on muistoja tapahtumista ja asioista, jotka vaikuttavat siihen miten kokee ympärillä tapahtuvaa. Otan esimerkiksi rauhanmerkin.

Rauhanmerkki näyttää nuorten silmissä luullakseni neutraalilta pasifismin tunnukselta. Minun mielessäni se yhdistyy hippiliikkeeseen ja vasemmistolaisuuteen. Siinä on myös kaikuja ydinaseriisunnasta.

Minusta näyttää kuin merkissä olisi ympyrän keskellä pystyssä oleva raketti tai ohjus. Se ei ehkä ole sattumaa. Merkki on suunniteltu lippuviestinnässä käytettyjen N- ja D-kirjainten vastineiden pohjalta.  Nämä viittaavat sanoihin nuclear disarmament, joka tarkoittaakin juuri ydinaseriisuntaa.

Merkin käyttö sai pontta siitä, että USA kävi vuosikausia tuhoisaa ja turhaa sotaa Vietnamissa.

Neuvostoliitto ja USA kilpailivat ydinaseiden tehoilla ja määrillä. Niiden rajoittamisesta keskusteltiin niin sanotuissa SALT-neuvotteluissa, joita käytiin Suomessakin. USA tunnetusti käytti ydinaseita toisen maailman lopussa saadakseen Japanin lopettamaan sodankäynnin.

Lapsuudessani ja nuoruudessani pelättiin, että ydinasevarustelu kärjistyisi sodaksi, joka tuhoaisi koko maapallon. Onneksi kumpikaan puoli ei ole uskaltanut käyttää näitä tuomiopäivän aseita. Vaara ei ole kokonaan ohi, mutta asia ei ole enää samalla tavoin pinnalla.

Neuvostoliitto sai asetelman vaikuttamaan hieman siltä, että nimenomaan sen omat ydinaseet ovat rauhan asialla, vaikka kaikki ymmärsivät ajatuksen ristiriitaisuuden. Tämäkin vaikuttaa mielleyhtymiin, joita rauhanmerkki minussa herättää.

Rauha on ikuinen tavoite. Ydinaseet pönöttävät yhä siiloissaan, mutta tavanomaisetkaan aseet eivät ole kadonneet mihinkään ja niiden rinnalle on tullut yhä monimutkaisempia tekniikan kehitykseen perustuvia järjestelmiä. Kaikkien käyttäminen aiheuttaa tuhoa ja kärsimystä.

Rauhan asia ei kuulu kenellekään erityisesti. Se kuuluu meille kaikille.






keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Vähän outo lintu


Kävimme äsken vaimoni kanssa uimassa Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen omistamassa Meri-Karinan hyvinvointikeskuksessa. Kuten olen aikaisemmin kertonut, sain hemapolilta luvan kyseiseen altaaseen.

Miesten puolella saunassa oli eturauhaspotilaiden keppijumppaporukkaa. Juteltiin niitä näitä. Oli mukavan veljellinen tunnelma. Syöpäkokemukset yhdistivät.

Olen tuntenut itseni hieman ulkopuoliseksi viimeaikoina. Tunne johtuu siitä, että niin moni Kolmiosairaalasta tuttu potilas on kuollut. Toinen syy on se, että Meilahteen jäi tutuksi tullut lääkäri- ja hoitajaverkosto. Seurantani on toki pätevissä Tyksissä käsissä, mutta sairausajan kokemukset eivät yhdistä minua ja täkäläistä hemapolia.

Sekin vaikuttaa, että tunnen itseni hieman poikkeavaksi siinä suhteessa, että voimani ovat vähäisemmät kuin useimmilla ikäisilläni eläkeläisillä.

Nämä ovat omia tuntemuksiani, jotka eivät luultavasti ole ainutlaatuisia. Tunteet johtuvat sairaushistoriastani. Minua ei syrjitä.

Voin keskustella vertaisteni kanssa Facebookin Allogeenisen kantasolusiirteen saaneiden ryhmässä. Olisi kuitenkin mukava tavata kohtalotovereita myös kasvokkain. Minun kannattaa varmaan tutustua lähemmin täkäläisen syöpäyhdistyksen toimintaan.

Taidamme ottaa vaimoni kanssa tavaksi käydä uimassa Meri-Karinassa. Vitsailimme lähtiessämme sieltä, että paikassa on tulevaisuuden. Nyt voimme käydä uimassa hyvinvointikeskuksessa. Viereisessä rakennuksessa tarjotaan hoivapalveluja ja sen toisella puolella on saattohoitola. Mustaa huumoria, mutta realistista.

Meri-Karinan palvelutarjonta kuvastaa sitä, miten hyvin Suomessa asiat ovat.

Olen outo, mutta onnekas.




tiistai 23. lokakuuta 2018

Stoalaista maalaamista

Myöhemmän ajan roomalaiset stoalaiset kehottivat elämään sopusoinnussa todellisuuden kanssa. Sellaisiin asioihin, joihin ei voi vaikuttaa, kannattaa mukautua.

Tuo ohje sopii minulle hyvin. Sille, että syöpä on vienyt merkittävän osan voimistani, en voi mitään. Ei kannata potkia tutkainta vastaan.

Asian voi myös kääntää toisin päin. Ei kannata murehtia sitä, että voimat eivät riitä kaikkeen, mitä haluaisi tehdä vaan keskittyä siihen, mihin voimat riittävät.

Olen opiskellut hieman kieliä viime aikoina. Olen kuitenkin huomannut, että asiat tarttuvat kovin huonosti päähäni. Kielien harrastaminen on varmaan hyväksi aivoille, vaikka tulokset eivät olisikaan kovin kummoisia. Voihan tuota jatkaa, mutta ilman paineita.

Olen alkanut taas maalata. Vesivärien käyttäminen sopii hyvin tilanteeseeni. Välineet voivat olla jatkuvasti esillä. Homman voi aloittaa ja lopettaa milloin vain.

Voin vetää muutaman väriläiskän ja mennä sitten sänkyyn huilaamaan. Kohta voin palata katsomaan, miltä työ näyttää, kun värit ovat hieman kuivuneet. Voin jatkaa työtä, kunnes tunnen taas tarvitsevani lepoa. Muistin vanhenemisestakaan ei ole niin haittaa.

Hyvä näinkin.

maanantai 22. lokakuuta 2018

Mitä yhteistä on laturilla ja muovikassilla?


Muovikassien käytön ympäristövaikutukset nousevat aika ajoin otsikoihin. Viimeksi lukemani jutun mukaan pellavasta (muistaakseni) tehdyn kassin ympäristökuorma on niin iso, että muovikasseja voi ostaa hyvin suuren määrän ennen kuin ollaan tasoissa. Tiedä sitten, miten luotettava tämän uutisen lähde oli.

Minullekin on tullut tavaksi kuljettaa kassia ostoksia varten taskussani.

Muovikassiboikotilla ei kuitenkaan maailmaa pelasteta.

Jätätkö laturin pistorasiaan, kun kännykkäsi on latautunut? Joskus huolehdittiin siitä, että laturi kuluttaa turhaan sähköä, jos se jää seinään. Sitten luin uutisen, jonka mukaan ajamalla autoa sekunnin verran vähemmän vuodessa säästää energiaa saman verran kuin pitämällä laturin pois seinästä silloin kun ei lataa.

Meillä on ehkä taipumus tehdä sellaisia "ilmastotekoja", joiden eteen ei tarvitse nähdä juurikaan vaivaa.

Jos uskoo salaliittoteorioihin, voisi ajatella öljyteollisuuden varta vasten kiinnittäneen huomiomme epäolennaisuuksiin. Tuskinpa sentään.

Mikä on nyt olennaista? Varmaan on syytä pohtia autoilun, matkailun, asumisen ja ruokavalintojen ympäristövaikutuksia.







lauantai 20. lokakuuta 2018

Suomen virallisten kielten hermeettinen erillisyys

Suomessa on perinteisesti ajateltu, että ruotsin- ja suomenkielisten koulujen pitää olla erillään. Taustalla lienee kielivähemmistön pelko siitä, että heidän lapsensa eivät muutoin oppisi kunnolla ruotsia ja että jatkuva kielirajan ylittävä vuorovaikutus vähitellen hävittäisi vähemmistökielen.

Pelko ei ole aiheeton.

Asiassa on toinenkin puoli. Me suomenkieliset tankkaamme ruotsia viisi tai kahdeksan vuotta, mutta emme opi puhumaan sitä sujuvasti. Minunkin ruotsini on kuin jäälautta, josta suurin osa on piilossa. Pohjaa on runsaasti, mutta sitä on vaikea saada käyttöön. Tuskinpa tilanne on minun koulupäivistäni ratkaisevasti muuttunut.

Riikinruotsalaiset erottavat suomensuomalaiset ja -ruotsalaiset toisistaan siitä, että vain jälkimmäiset puhuvat ruotsia sujuvasti. Pohjoismaisissa kokoontumisissa muut kuin äidinkielenään suomea puhuvat voivat tapailla skandidaviskaa ja tuntea yhteenkuuluvuutta.

Minulla on melkein kylmä hiki otsalla, jos syystä tai toisesta haluan vierailla jossakin ruotsinkielisessä laitoksessa.

Nämä ovat tietenkin kärjistyksiä.

Minusta kotimaisten kielten arkikäytön hermeettistä erillisyyttä voitaisiin lieventää siten, että annettaisiin kummankinkielisille koululaisille mahdollisuus olla jatkuvasti tekemisissä toistensa kanssa.

Erään eteläsuomalaisen kaupungin syrjäkylässä tehdään tällä saralla rohkeaa pioneerityötä. Syynä on paikallisen koulun ylläpitokustannukset. Lakkauttamisen ehkäisemiseksi sekä ruotsin- että suomenkielinen koulu toimivat samassa pihapiirissä ja joitakin toimintoja on yhdistetty. Musiikki- ja liikuntatunteja pidetään kaksikielisesti yhteisissä ryhmissä. Juhlat ja kerhot ovat yhteiset. Nekin toteutetaan molemmilla kotimaisilla.

Olisi hienoa, jos tehtäisiin seurantatutkimus järjestelyn vaikutuksista koululaisten kielitaidon moninaisuuteen.





torstai 18. lokakuuta 2018

Syöpä ja uskomushoidot

MOT:n Salvaa syöpälääkkeeksi -ohjelmassa käsiteltiin uskomuslääkinnän käyttöä syöpähoidossa.

Ohjelmassa kerrottiin potilaista, jotka ovat kieltäytyneet ainakin osasta lääketieteellisiä hoitoja ja henkilöistä, jotka edustavat uskomushoitoja tavalla tai toisella.

Minua kaksi syöpää kokeneena esitetyt tarinat puistattavat. Joku sanoi vakavalla naamalla, että potilaan pitää itse ottaa vastuu sairauksistaan. Hänen tapauksessaan se tarkoitti uskomushoitojen käyttöä. Miten joku voi ajatella ajatella noin?

Minä luotin lääketieteellisiin hoitoihin. Olisin ollut aivan avuton ilman hyvin toimivaa erikoissairaanhoitoa. Tunsin olevani hyvissä käsissä. Miten olisin voinut turvautua huhupuheissa kehuttuihin ihmekonsteihin?

Minua kehotettiin olemaan käyttämättä niin sanottuja vaihtoehtohoitoja, koska niillä voi olla ennakoimattomia yhteisvaikutuksia lääketieteellisten hoitojen kanssa. Minusta tämä oli erittäin perusteltua ja uskoin siihen. Olen vielä hengissä.

Ohjelmassa haastateltiin lääkäri Antti Heikkilää, joka viittasi lääkeyhtiöiden bisnes-intresseihin. Niitä epäilemättä on, mutta en usko mihinkään suureen salaliittoon. Miten voisi harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa myymällä tehottomia tuotteita, joiden käyttö tapahtuu koulutettujen lääkäreiden ohjauksessa?

Ohjelmassa kahdessa anonyymeinä esitellyistä tapauksista, joissa oli turvauduttu uskomushoitoihin, kummassakin potilas oli sijoittanut asiaan 20.000 euroa. Miten lienee tarjoajien taloudellisten intressien laita? En tiedä, laskettiinko mukaan matkakustannuksia. Ainakin yksi oli tehnyt pitkän matkan hoitoja saamaan.

Jos jokin uskomushoidoissa käytetty aine osoittaa toimimisen merkkejä, totta kai sitä kannattaa tutkia tieteellisin menetelmin ellei kyse ole pelkistä huhupuheista tai itsestään selvistä uskomuskonsteista. Kun leukemian hoitoon etsittiin aikoinaan toimivia hoitoja, kokeiltiin melkein mitä tahansa, kunnes alkoi tulla tuloksia. Voihan potentiaalisia ideoita löytyä vaikka kansanperinteestä.

Ymmärrän toki potilaiden epätoivon, jos lääkärit nostavat kätensä pystyyn. On ymmärrettävää etsiä apua mistä tahansa. On julmaa, jos tällaisissa tapauksissa potilaita petetään, tietysti muissakin.

Minä olen etuoikeutettu, koska saamani hoidot ovat toimineet.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Oma rakas napa

Kun ihminen on pulassa, hän keskittyy toimimaan niin, että saa elämänsä vakiintumaan. Se on luonnollista. Ennen vanhaan useimpien elämä oli jatkuvaa pyrkimistä säällisiin elinolosuhteisiin. Valitettavasti monissa maissa se on sitä yhä monille.

Täällä Suomessa elintaso on hyvin korkea. Hyvin moni meistä elää vähintään yhtä mukavasti kuin ruhtinaat ennen.

Ihminen on kautta historian vaalinut omaa napaansa. Elämä on ollut sellaista, melkein pelkkää työtä leivän eteen. Ihmisen toimet ruoan hankkimiseksi kuluttivat luontoa aika vähän.

Katseemme on jumittunut omaan napaan.

Hesarin kertoo selkokielisesti Nature-lehden artikkelista, joka kertoo, mikä on elämänmuotomme vaikutus. Voit lukea uutisen täältä: Länsimaalaisten pitäisi vähentää lihansyöntiä 90 prosenttia, muuten ilmastonmuutoksen hillintä ei onnistu, varoittavat tutkijat (saattaa olla maksumuurin takana).
Nature on vaikutusvaltainen tieteellinen julkaisu.

Puolella maapallon jäättömästä pinta-alasta tallustaa karjaa tai kasvaa sille rehua.

Lihasta ja maitotuotteista saamme vain noin viidenneksen kaloreista ja hieman yli kolmanneksen proteiineista. Näiden tuotanto aiheuttaa 80 prosenttia kasvihuonepäästöistä.

Kolmannes tuotetusta ruoasta menee haaskuun.

Miten saisin silmäni irti navastani?




tiistai 16. lokakuuta 2018

Kumpi voittaa - hallitus vai oppositio?

Saapa nähdä, miten hallituksen lopulta käy. Kaksi kovaa on asettunut toisiaan vastaan ja arvovalta turpoaa kummallakin puolella.

Hallitus päässee kuiville luottamusäänestyksessä ja voinee säätää irtisanomislain yksinkertaisella enemmistöllä. Asia voidaan hoitaa vankasti säännösten mukaan näin, mutta silti voi kysyä, onko se viisasta.

Poliittisten lakkojen oikeutuksesta voi olla montaa mieltä, mutta epäilemättä niitä järjestetään, jos hallitus vie hanketta eteenpäin. Sosialidemokraattien kannatus on viimeisten mittausten mukaan vahvin. Lakkoilu todennäköisesti lisäisi sitä entisestään, ja ensi vuonna pidetään vaalit. Uusi hallitus mahdollisesti kumoaa tämän hallituksen uudistuksia.

Tilanne on kärjistynyt, ja uudistuksen toteuttamista perustellaan muun muassa sillä, että lainsäädäntövalta ei kuulu työmarkkinajärjestöille. Tottahan se on.

Vaikka enemmistön argumentit olisivat kuinka pätevät, olisi minusta silti syytä miettiä, kannattaako sen tehdä sellaista muutosta, joka jättäisi vähemmistön katkeraksi.

Suomen Yrittäjien teettämän tutkimuksen mukaan uudistus saisi yrittäjät palkkaamaan lisää työntekijöitä. Asiaa on kysytty yrittäjiltä itseltään. Olen itse opiskellut markkinointia ja käsitykseni mukaan ostoaikomusten tutkiminen on hyvin haastavaa. Kuluttajien on hyvin vaikea arvioida etukäteen, ostaisivatko he jonkin uuden tuotteen, jos sellainen tulisi markkinoille. Mittaus voi näyttää vihreää valoa hankkeelle, joka voi silti epäonnistua, koska ostoaikomukset eivät toteudukaan.

Mietin, päteekö sama yrittäjien rekrytointiaikomuksien mittaamiseen. Varmaa vastausta on mahdotonta antaa.

Suomessa on pitkät perinteet asioiden kolmikantaisesta päättämisestä. Työmarkkinajärjestöt ovat olleet lakihankkeissa mukana, vaikka asia ei oikeastaan niille kuuluisi. Lopputulos on saatu aikaan, vaikka mikään taho ei ole saanut kaikkea haluamaansa läpi. Tulos on ollut kompromissi.

Asia on monimutkainen. Kataisen johtamassa niin sanotussa sixpack-hallituksessa oli nimensä mukaisesti kuusi puoluetta, oikealta ja vasemmalta. Asioihin saatiin useita näkökulmia, mutta valmista oli vaikea saada aikaan.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Kannattaa lukea Sixten Korkmanin punnittu näkemys (Muistosanat kolmikannalle?) tämän päivän Hesarista.






maanantai 15. lokakuuta 2018

Rajattu uintilupa ja kikkakolmonen


Kysyin tänään siirrehoitajalta, saanko jo käydä uimahalleissa. Hän suositteli painokkaasti olemaan tulehdusvaaran vuoksi vielä käymättä. Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen omistaman hyvinvointikeskus Meri-Karinan altaaseen sain kuitenkin luvan mennä. Siellä on ilmeisesti hygienia-asiat mitoitettu syöpäläisille. Ehkä sinne ensi maanantaina.

Kävin kesällä meressä uimassa, kun olimme Turun saaristossa. Silmäni eivät pitäneet siitä, joten kai ulkovesiäkin on syytä vielä välttää.

Kokeilen nyt rytmittää päiväni tahtiin lepoa-puuhaa-lepoa-puuhaa jne. Yritän samalla varjella unirytmiäni ja välttää päiväunia. Nukahdan kuitenkin helposti, kun lepään tekemättä mitään. Olen keksinyt keinon, jonka avulla herään heti nukahdettuani. Pidän lukulaseja kädessäni sängyn reunan ulkopuolella. Kun nukahdan, kuulen kolahduksen ja havahdun. Voisi se olla jokin muukin esine, mutta ei nuokaan helposti säry.

perjantai 12. lokakuuta 2018

Unikouluun

Olen kääntänyt sisäistä kelloani, tosin kemiallisesti. Olen aikaistanut hieman unipillerin ottamista ja onnistunut nukahtamaan puolen yön tienoissa.  Kännykkäni hälyttää ensimmäisen kerran puoli kahdeksalta. Olen saanut pidettyä itseni aika hyvin hereillä jo aamusta. Tosin tänäänkin väsytti aamupäivällä niin, että torkuin ja näin mikrounia.

Aloitimme eilen vaimoni kanssa unikurssin. Sen järjestää Paimion kansalaisopisto. Käymme muutaman kerran parin tunnin istunnoissa, joista viimeinen pidetään joulukuussa.

Alku vaikutti lupaavalta. Unihoitaja tuntuu todella pätevältä. Asioihin paneudutaan perusteellisesti.

Meille tehtiin kaksi testiä, joiden mukaan minulla on juuri ja juuri lievä uniongelma, mutta olen siitä huolestunut.

Hoitajan mukaan unilääkkeitä suositellaan käyttämään korkeintaan pari viikkoa, mutta monet ovat käyttäneet niitä hyvin pitkiä aikoja.

Hän mainitsi unettomuuden hoitokeinona myös rajoittamisen. Olen ilmeisesti oikeilla jäljillä, kun sinnittelen hereillä aamuisin. Tähän aiheeseen varmaankin palataan.

Unettomuus on kuulemma pienempi ongelma terveyden kannalta kuin esimerkiksi ylipaino.

Hoitaja tuntui pitävän minua syöpähistoriani vuoksi erikoistapauksena. Kysyin onko minulla toivoa. Sitä on kuulemma aina.


torstai 11. lokakuuta 2018

Maapallo on hyökkäyksen kohteena

YK-taustaisen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tuoreen raportin mukaan ilmaston lämpenemisen rajoittamistavoite on asetettava puoleentoista prosenttiin kahden sijasta, jos halutaan välttää monia katastrofaalisia vaikutukssia.

Ainakin Suomessa asia on ollut ykkösuutinen. Toivottavasti teema jää pinnalle.

Kukaan ei voi varmasti sanoa, onko laskelmat oikeat, mutta järkeni sanoo, että niihin kannattaa uskoa. Toimettomuuden riskit ovat liian suuret otettaviksi.

Tilanne on ainutlaatuinen, koska kyseessä on koko maapallon tulevaisuus. Maailmankaikkeuden kannalta asia samantekevä, mutta ihmiskunnan näkökulmasta äärettömän vakava.

Ihmiset ovat ennenkin joutuneet sopeutumaan ilmastonmuutoksiin. 10.000 vuotta sitten Fennoskandia oli jään alla. Kun jää suli ja maa paljastui, tänne alkoi muuttaa ihmisiä. Tämän faktan taakse ei kannata piiloutua. Jos ihmisen aiheuttama lämpeneminen kiihtyy hallitsemattomasti, seuraukset voivat olla apokalyptiset.

Ihmiskunta ei katoa, mutta muutos todennäköisesti aiheuttaa suunnattomasti kärsimystä ja kuolemaa. Tämä on eettinen kysymys. Velvollisuutemme on toimia. Toimiminen synnyttää toivoa.

Usein väitellään siitä, pitäisikö asia sälyttää valtioiden vai yksilöiden hoidettavaksi. Turha kiistellä. Molempi parempi. Valioiden sisäiset ja keskinäiset toimet ovat hitaita. Kuluttajina voimme muuttaa tapojamme heti. Suuret kulutusmuutokset aiheuttavat tosin ristiaallokkoa markkinoilla, mutta ne ovat välttämättömiä. Katoava kysyntä väistyy uuden tieltä. Moni joutuu vaihtamaan alaa.

Asia tulisi rinnastaa sellaisiin asioihin kuin avaruusolioiden hyökkäys tai valtavan asteroidin suuntautuminen maapalloa kohti. Erilaisista aatteista tai valtiojärjestelmistä huolimatta kaikkien velvollisuus on vetää yhtä köyttä.

Olemme vaimoni kanssa ostaneet lentoliput Nizzaan ensi vuoden alkuun. Myynnissä on päästöjen kompensoimiseen tarkoitettuja lentomaksuja. Olen pitänyt niitä huuhaana, mutta täytyy tutustua asiaan paremmin.

Kasvihuoneilmiö on hankala, koska se äärettömän monimutkainen. Miten me tavalliset talliaiset voimme tietää, miten milloinkin kannattaa toimia? Meidän on kuitenkin syytä yrittää. Uutta lainsäädäntöä ja uusia kansainvälisiä sopimuksia varmasti tarvitaan.

Maapalloa vastaan hyökätään. Vihollinen olemme me.

Toivottavasti tästä tulee kaikkien yhteiset talkoot.




keskiviikko 10. lokakuuta 2018

tiistai 9. lokakuuta 2018

Lievä tulehdus


Kävin jonkin aikaa sitten antamassa verinäytteen Tykslabissa. Lääkärin soittoa ei kuulunut, joten olen edelleen kuivilla.

Sain eilen potilaskertomuksen, jossa kuitenkin kiinnitetään huomiota hieman koholla olevaan tulehdusarvoon (19). Voi olla, että lievä flunssani näkyy testituloksissa. Tulos ei kuitenkaan edellytä mitään erityistä.

Minua kehotetaan ottamaan yhteyttä, jos ilmenee selviä infektio-oireita tai kuumeilua. Lämpöä ei ole ollut, mutta yskä on sitkeä. Siitä olen kuitenkin ilmoittanut.

Mitä ilmeisemmin minun on yhä syytä ottaa rauhallisesti ja olla rehkimättä, jotta oireet eivät pahene.

Soittaessani hemapolille minua kehotettiin puhaltamaan letkun kautta veteen. Tämä onkin sairaalasta tuttu keino. Innostuin tekemään parikymmentä pitkää puhallusta ja keuhkoni kipeytyivät hieman. Malttia siihenkin.


maanantai 8. lokakuuta 2018

Saako presidenttiä haastaa?

Olin seuraamassa Turun kirjamessuilla, kun tasavallan presidentti hänen toimiaan arvioineiden kirjailijoiden kanssa. Tapahtuma oli todella hämmentävä.

Olen ihaillut maamme päämiehen tapaa hoitaa Suomen ulkopolitiikkaa. Hän on luonut taitavasti suhteita maailman vaikutusvaltaisimpiin johtajiin ja osannut raivata tilaa Suomen näkemyksille kansainvälisellä kentällä. Tuntuu, että EU:n ulkopuolisten ulkosuhteiden hoitaminen on varmoissa käsissä. Oli mukava todeta, että 70-vuotias presidentti vaikuttaa vetreäkuntoiselta.

Presidenttinä toimiminen ei ole enää yhtä juhlallista kuin Kekkosen ja ehkä myös Koiviston aikoina. Ennen vanhaan presidenteille varattiin erillinen nojatuoli salin etuosaan, kun he osallistuivat johonkin tilaisuuteen. Nyt presidentti voi istua jopa lattialla. Kansanomaiset eleet viehättävät, vaikka olisivatkin tarkoitushakuisia.

Olen elänyt ajan, jolloin presidenttiä ei saanut arvostella kukaan. Jotkut harvat uskaltautuivat, mutta joutuivat marginaaliin. Toki ajat olivat toiset, kun suuri naapurimme oli kärkäs puuttumaan Suomen sisäisiin asioihin.

Väitetään, että suomalaiset haluavat vahvan päämiehen johtamaan maata. Presidentin valtaoikeuksia on kuitenkin huomattavasti rajoitettu. Presidentti ei voi hajottaa hallitusta tuosta vain kuten Kekkonen saattoi tehdä. Presidentin ei pitäisi puuttua sisäpolitiikkaan.

Minunkin mielestäni on hyvä, että maamme päämiehenä toimii taitava ja lujatahtoinen henkilö. Suomen asema on sellainen, että ruorimiehen on syytä olla pätevä.

Sauli Niinistöä on arvosteltu hänen toimistaan, tilanteessa, jossa EU halusi rajoittaa Putinin tapaamista. Sitä on kutsuttu sooloiluksi. Hän kertoi messuilla, keihin hän oli ollut yhteydessä, kun hän junaili Suomelle tilaa. Minusta se kuulosti aivan pätevän valtiomiehen toiminnalta.

Presidentti vaikutti taustalla, kun hallitus oli joutunut jumiin kikyä ajaessaan. Se kuulostaa minusta sisäpolitiikkaan puuttumiselta. Jos hän toimi vastoin säännöksiä, kai jonkun virallisen tahon pitäisi asiaan puuttua, vaikka se presidentille noloa olisikin. Toisaalta hän pystyi kuitenkin auttamaan solmun avaamisessa.

Voi olla, että presidentin valtaoikeuksia on rajoitettu liikaa. Saattaisi olla parempi, että hänelle säädettäisiin myös sisäpoliittinen rooli. Toisaalta ymmärrän hyvin, että Kekkosen aikoihin ei enää haluta palata.

Ymmärrän, että presidentille on kiusallista, kun hänen toimiaan arvioidaan jo viran hoitamisen aikana, kuten nyt on tapahtunut. Sellaisesta joutuvat kuitenkin kärsimään kaikki julkisuuden henkilöt, erityisesti poliitikot. Presidentti on korkein kansan valitsema toimihenkilö. Yhteiskunnan avoimuus edellyttää, että hänen toimiaan voidaan arvioida. Poliitikot joutuvat käytännössä kestämään enemmän kuin me tavalliset tallaajat.

On kokonaan toinen kysymys, missä sävyssä päämiehen tekemisiä punnitaan. Nykyään ajatellaan, että ihmisellä on oikeus tehdä satiiria mistä tahansa instituutiosta tai kenestä tahansa julkisuuden henkilöstä. Jos lapsia opetetaan olemaan kiusaamatta kavereita, miksi se olisi aikuisille sallittua? Maailman tunnetuin moraaliohje on kultainen sääntö: kohtele lähimmäistäsi niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Tästä seuraa, että kritiikin pitäisi olla rakentavaa - sellaista, että se on hyödyksi vastaanottajalle ja yhteistoiminnalle.

En ole lukenut tuoreita istuvaa presidenttiä käsitteleviä kirjoja, joten en kommentoi niitä. Kaikki kirjamessuilla tapahtuneeseen keskusteluun osallistuneet olivat rohkeita, kun tulivat.

Presidentti kertoi avoimesti, miltä tuntuu, kun hänestä kirjoitetaan. Olo tuntuu nyljetyltä, hän sanoi. Keskustelu kulminoitui presidentin ja Aamulehden toimittajana työskentelevän kirjailijan väliseen kiistaan, josta ajan loppuminen vapautti osapuolet. Tunnelma oli erikoinen. Toimittajillakin on valtaa, mutta silti asetelma tuntui kertomukselta Daavidista ja Goljatista.

Minulle jäi outo olo. Tuntui kuin jotakin olisi särkynyt. Toimittaja pystyi hillitsemään itsensä paremmin kuin presidentti. Olen ehkä niin vanha, että odotan presidentiltä jonkinlaista isällisen asiallista suhtautumista kansalaisiin, koska hänen auktoriteettinsa on niin ylivertainen, ainakin istuvan presidentin. Petyin hänen suhtautumisensa poliitikkomaisuuteen. Ehkä olen naiivi. Eräs presidentin edeltäjistä on todennut, ettei ole niin pientä vasaraa, jolla voisi kopauttaa.

Olen äänestänyt Niinistöä varmaan kolmissa viimeisissä presidentinvaaleissa. Luultavasti äänestäisin seuraavissakin, jos se olisi mahdollista.

Kärsivällisyyttä, herra tasavallan presidentti. Ehkä sattui huono päivä.



perjantai 5. lokakuuta 2018

Kannatti muuttaa

Muutimme Helsingistä Turkuun kesällä viime vuonna. Asunnon myyminen, uuden ostaminen, remontti ja muutto olivat olivat hurja koitos. Kannattiko?

Hankettamme puolsi usea seikka.

Leukemian sairastaminen oli kova koettelemus sekä minulla potilaana että vaimolleni rinnallakulkijana. Vaimoa oli neuvottu eräässä tukikeskustelussa, että tällaisten kokemusten jälkeen on hyvä vaihtaa maisemaa.

Turku oli meille tuttu kaupunki, koska olemme asuneet täällä jo 70-luvulla. Lisäksi vanhin lapsistamme puolisoineen ja lapsineen oli siirtänyt elämänsä Vantaalta Naantaliin. Kuopuksemme oli muuttanut Turkuun jo aikaisemmin ja perustanut täällä perheen.

Suomessa tehdään kantasolusiirtoja Helsingissä ja Turussa. Näissä kaupungeissa seurantakin on siten vakiintunutta.

Muuttaminen nykyisestä pääkaupungista entiseen on myös edullista asuntojen hintasuhteen vuoksi.

Ratkaisumme on osoittautunut onnistuneeksi. Olemme viihtyneet hyvin.

Syöpämuistot kulkevat mukanani loppuun asti, mutta uudessa kodissamme ne eivät elä villakoirina nurkissa.

Muuttomme on mahdollistanut tiiviimmän yhteydenpidon täkäläisiin läheisiimme. Samalla tosin muutimme kauemmaksi Espoossa, Helsingissä ja Loviisassa asuvista perheistä. Onneksi moottoritie vie täältä Helsinkiin ja sieltä eteenpäin. Hesalaiset ovat tosin muuttaneet Kokkolaan.

Olemme tekemisissä tällä seudulla jo neljä vuosikymmentä sitten kohtaamiemme ystävien ja tuttujen kanssa. Jännää, että vanha verkosto elpyy näin nopeasti. Silloiset nuoret ovat saaneet ryppyjä, mutta niin olemme mekin. Olemme myös saaneet uusia ystäviä ja tuttuja.

Tyksin hematologian poliklinikka valvoo syöpästatustani. On hienoa, että voin soittaa siirrehoitajalle, jos jokin asia mietityttää. Se on ollut yllätys, että hoitokäytännöt täällä poikkeavat hieman meilahtelaisista.

Menetimme muutossa upean näköalan, mutta pääsimme Helsingin lähiöstä Turun keskustaan. Kun menen alas ja ulos, olen heti kävelymatkan päässä torista. On mukavaa, kun voin käydä asioilla kävellen. Etsiessämme asuntoa, mietimme, haluammeko keskustaan vai ulkopuolelle. Valitsimme ensimmäisen ja se on osoittautunut hyväksi päätökseksi. Uudestakin kodistamme on kohtuullisen avarat näkymät, mutta eivät toki entisten veroiset.

Identiteettini on kiinnittynyt vahvasti Helsinkiin. Se auttaa, että meillä on vanhat muistomme Turusta. Ykköstien kummassakin päässä on kotikaupunki. Olen huomannut myös tuntevani sympatiaa seutua kohtaan äidin puoleisten länsisuomalaisten juurteni vuoksi.

Turku on koostaan huolimatta viehättävän pikkukaupunkimainen. Se on muuttunut aika vähän siitä, kun muutimme täältä. Historiafriikkiä miellyttää myös kaupungin pitkä ikä.

Turkulaisten väitetään sanovan, että Helsingin paras paikka on se, mistä lähtee tie Turkuun. Helsinkiläisten suuhun voidaan panna käänteinen väite.

En ota kantaa.




torstai 4. lokakuuta 2018

Olen vihreällä oksalla

Soitin eilen siirrehoitajalle ja kerroin yskästäni. Hän jutteli sitten lääkärin kanssa ja soitti takaisin. Ei syytä huoleen. Minun pitää vain potea tämä pois. Viikkojakin voi mennä. Jos tulee käänne huonompaan, voin taas soittaa. Silloin pitää varmaan mennä jonnekin tutkittavaksi.

Tämä vahvisti käsitystäni siitä, että minua pidetään sivusilmällä seurattavana tapauksena. Ilmeisesti minun katsotaan olevan jo pitkällä hoitojen jälkeisessä vakiintumiskehityksessä.

Voi olla, että käänteishyljintä- ja tulehdusriskit ovat enää aika vähäiset. Jos tauti uusiutuu, sen pitäisi näkyä rutiinitesteissä. Näytteitä tosin otetaan vain kolmen kuukauden välein. Akuutti myelooinen leukemia on hyvin aggressiivinen syöpä, joka tappaa hoitamattomana muutamassa viikossa. Jos tauti äityy uudelleen, toivon huomaavani sen oireista, koska testeissä asia voi tulla ilmi liian myöhään. Kai minulla on myös lymfooman uusiutumisriski.

Menin ennen kummankin syöpäni ilmituloa valittamaan lääkärille väsymystäni. Tässä vaiheessa uusiutumisen huomaaminen voi olla hankalaa, koska väsymys kuuluu normaaliin olemiseeni.

Juttelin hoitajan kanssa myös liikunnasta yskäisenä. Hänkin neuvoi, että rehkiä ei pidä. Kävelyllä voin käydä.

Saattaa tulla pitkä tauko kunnonkohotuksesta. Malttia Hessupappa! Nyt mennään tilanteen mukaan.

Statukseni tuntuu olevan vakaa. Hyvin on mennyt. Mitä muuta voisin toivoa?


keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Sitkeä yskä ja leukemiatausta


Sitkeä yskäni jatkuu. Äkkiä ajatellen tällainen köhä ei ole vaiva eikä mikään. Kävimme sunnuntaina kylässä eikä isäntäväki piitannut tartuntavaarasta. Kävin myös maanantaina ruotsin keskustelutunnilla.

Yskäni johtuu luultavasti viruksesta, joten siihen eivät antibiootit tehoa. Se on vain podettava pois.

Minun on vaikea arvioida, mikä on tällaisten lievien tautien merkitys syöpähistoriani kannalta. Tällaisenaan yskäni ei ehkä merkitse juuri mitään, pientä epämukavuutta vain. Mietin kuitenkin voiko se muuttua keuhkoputkentulehdukseksi. Antibiootit eivät taitaisi tepsiä siihenkään.

Jos tautini äityy keuhkokuumeeksi, voi olla edessä sairaalamatka. Monilla siirteen saaneilla on keuhkoissa ongelmia ja sellaiset saattavat olla jopa kohtalokkaita. Minun lääkitykseni on ajettu vähiin, mutta keuhkoja suojaavia pillereitä vielä syön. En varmaankaan aiheetta.

Viime lauantaisessa verkostotapaamisessa oli kerrottu, että allogeenisessa kantasolusiirteessä vaihdetaan potilaan immuniteetti. Luovuttajalta saatu vastustuskyky pitää leukemiasoluja vieraina ja alkaa hävittää niitä. Oma vanha immuniteettini antaisi niiden lisääntyä.

Alkuperäinen vastustuskykyni olisi saattanut torjua tämän sitkeän yskäni tai sen syyn. Luovuttajani näyttää näiltä välttyneen.

Leukemian potenut voi menehtyä käänteishyljintäoireisiin, tulehdukseen tai sairauden uusiutumiseen.  Tulehduksetkin pitää siis ottaa vakavasti.

Duodecimin sivuilla olevan artikkelin mukaan pitkittynyt yskä on usein jonkin virustulehduksen jälkitauti. Syynä voi olla esimerkiksi poskiontelotulehdus, jollaisen oireita tunnistin ennen tätä yskää. Pitkittynyttä (4-8 vk.) oma tapaukseni ei vielä ole, koska olen köhinyt vasta viikon.

Olen välillä treenannut ja välillä en. Mietin voiko kuntoilu pitkittää tai pahentaa tautiani.

Saamani siirre on lähes täysosuma, koska minulla ei ole tähän mennessä todettu jäännöstautia ja käänteishyljintäoireenikin ovat hyvin lieviä. Väsymykseni saattaa johtua siitä, että saatu immuniteetti ampuu kaikkea liikkuvaa niin kuin sen pitääkin.

Taidan soittaa siirrehoitajalle.










tiistai 2. lokakuuta 2018

Yksi- vai kaksipiippuinen?

Suomessa ollaan säätämässä tiedustelulakia. Asia tullaan mahdollisesti hoitamaan kiireellisenä.

Kuulin tänään radiosta, että suunniteltu laki sallisi epäillyn seuraamisen, hänen työtilansa penkomisen ja hänen haastattelemisen väärän henkilöllisyyden suojassa. Ehtaa dekkaritavaraa nuo.

On epämiellyttävää ajatella, että viranomaiset valvoisivat minua tietämättäni, varsinkin kun minulla on jonkinlainen käsitys siitä, miten salainen poliisi toimii diktatuureissa. Onneksi tässä ei ole kyse sellaisesta. Suomi on demokraattinen maa. Täällä voivat korkea-arvoiset poliisitkin joutua syytteeseen, kuten olemme saaneet todeta.

Kun jokin valtiollinen uudistu halutaan toteuttaa kiireellisenä, voi toivoa, ettei sitä tehtäisi asiaa kunnolla harkitsematta. Ei voi välttyä ajatukselta, että tähän hankkeeseen on olemassa jokin todella hyvä syy.

Yksityisyyden suoja on niin arvokas asia, että sitä on syytä suojella tiukasti.

Onneksi alussa mainitsemiini toimenpiteisiin saisi ryhtyä vain, jos maan turvallisuus on vakavasti uhattuna. Jos en ala puuhata vallankumousta tai vehkeillä ulkovaltojen tiedustelupalvelujen kanssa, saan elää edelleen kaikessa rauhassa. Jos puuhailisin outoja, mutta vaikuttaisin vaarattomalta foliohatulta, hommiini tuskin siinäkään tapauksessa kovin tiukasti puututtaisiin.

Otetaanpa asiaan vielä toinen näkökulma. Tunnenko itseni vapaaksi, jos kotimaani demokraattista järjestelmää voidaan yrittää järkyttää ilman, että viranomaisilla on mahdollisuus puuttua asiaan riittävän ajoissa? Tuskin minun tarvitsee edes vastata.

Ulkovaltojen on myös hyvä tiedostaa, että maailman onnellisimman maan asukkaat eivät ole sinisilmäisiä. Lakihanke ja äskeinen suuroperaatio ovat samassa linjassa.

Pitäisikö asiasta järjestää kansanäänestys? Mielestäni ei tarvitse. Tämä on juuri sellainen asia, jonka käsittelemiseen olemme kansanedustajamme valinneet. He ovat meitä paremmin perillä asioista ja haluavat varmaan hoitaa huolella näin tärkeän hankkeen.

On ajateltu yhtä viranomaista valvomaan poliisin toimia uuden lain kehyksessä. En ole varma, riittääkö yksi. Yksityisyyden suoja on vakava asia.

Hanke on kaksipiippuinen, mutta onneksi toinen piippu on toista huomattavasti pienempi.






maanantai 1. lokakuuta 2018

Saa nähdä miten äijän käy

Taas minun on mentävä epämukavuusalueelleni. En välittäisi, mutta muu ei auta.

Minulle on selvinnyt viime aikoina, että lähes kaikki ulkoiset levyasemat ovat äärimmäisen epäluotettavia. Olen maksanut satasia siitä, että ammattilaiset ovat kaivaneet purkeistani dataa turvaan.

Kaikkien tiedostojen on syytä olla tallennettuna monelle tietovälineelle. Jos säilyvyyden haluaa varmistaa perinpohjaisesti, yhden sarjan olisi syytä olla fyysisesti toisaalla, koska tulipalo voi tuhota kerralla kaiken. Lisäksi ne kannattaisi kopioida pilveen.

Vuosia sitten olin mielestäni kai nokkela, kun ostin levyaseman, jota käytetään internetin kautta. Ajattelin voivani kytkeä sen työpaikallani työnantajan verkkoon. Siihen en kuitenkaan saanut lupaa. Kytkin sen verkkoon kotona.

On ehtinyt kulua monia vuosia siitä, kun käytin viimeksi kyseistä levyasemaa. Siellä se surrasi yksinään modemin lähettyvillä olohuoneessamme. Sen muistan, että siinä on paljon tavaraa.

En muista juuri mitään siitä, miten kyseiseen purkkiin oltiin yhteydessä. Modemi on vaihtunut, samoin operaattori. Olemme muuttaneet.

Laitteen valmistaja on Buffalo. Löysin heidän sivuiltaan Suomen tukinumeron. Soitin, englantia puhuttiin. Minua neuvottiin avuliaasti, mutta en ymmärtänyt jargonista paljoakaan. Asiakaspalvelija lupasi ystävällisesti lähettää ohjeet sähköpostiini parin minuutin sisällä. Annoin osoitteeni.

Viestiä ei kuulunut. Arvelin, että eivät olleet saanet osoitettani oikein ylös. Löysin jonkin sähköpostiosoitteen Buffaloon ja laitoin siihen viestin. Sain alla olevan viestin Marylta, jonka kanssa olin mahdollisesti jutellut edellisenä päivänä.

Olen kohtuullisen tottunut englannin kielen käyttäjä, mutta tuosta tekstistä en ymmärrä paljoakaan.

En varmaan näe sitä päivää, jolloin tietotekniikka toimii kuin junan vessa.

On tartuttava härkää sarvista. Kuinkahan matadorin käy?

Dear Heikki,
Thank you again for contacting the Buffalo Helpdesk and apologies for the mistake made with your email address.
As we discussed on our call please go to out downloads page, enter LS-XL as the model and under the Utilities section download NAS Navigator for MAC.
Once this program is installed it will scan the network and detect the Buffalo LinkStation (you should then be able to access your data by double-clicking on the icon of the LinkStation).
For the remote access feature to continue working with the new router a port forwarding rule needs to be created on the router.
To see which port number you selected to use please do this:
- Log onto the settings page of the LinkStation by right-clicking on the icon of the LinkStation in NAS Navigator and select Settings.
- A web browser will launch with a Buffalo logon page. The username is admin and default password is password.
- Once logged in go to Extensions > Web Access > Advanced settings.
- Select "Configure UPnP (Automatic firewall)" to Enable and save.
If this saves successfully there is no need to open a port in the router as this has been done automatically with UPnP
If instead you see a UPnP error then set  "Configure UPnP (Automatic firewall)" to disable, enter 9000 as the internal and external port and save.
A port forwarding rule for port 9000, protocol TCP, then needs to be opened on the new router and forwarded to the LinkStation (please refer to router support for how to open a port) 
If you have any additional issues or feedback please do not hesitate to contact us again
Regards,
Mary
Buffalo Technology Helpdesk