Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

tiistai 31. joulukuuta 2019

Alles in Ordnung

... kännykkäni suhteen.

Soitin aamulla Dna:n asiakaspalveluun. Langoilla oli leppoisasti jotakin murretta puhuva henkilö, joka kuunteli rauhallisesti. Hänkin totesi, että kännykän asetuksien säätämistä on vaikea auttaa puhelimitse. Hän sanoi menevänsä kysymään asiasta esimieheltään. Palattuaan hän sanoi siirtävänsä puhelun jollekin ongelmanratkaisuosastolle tai muulle sellaiselle. Seuraavalle puhekumppanille oli jo kuvattu tilannetta. Hän kehotti sammuttamaan laitteen ja irroittamaan siitä sim-kortin. Se ei ollut tullut mieleeni minulle eikä kummallekaan edellisistä puhekumppaneista. Minua ohjeistettiin myös kokeilemaan sim-korttini toimivuutta vaimoni iPhonessa.

Sammutin Honorini, poistin siitä sim-kortin ja palautin sen. Käynnistin kännykkäni ja se alkoi heti virota henkiin. Karttasovellukseni ei edelleenkään näyttänyt karttaa, mutta tuntui toimivan muutoin. Matkakumppanimme Milla kehotti minua päivittämään sovelluksen, mikä keino tepsi.

Minun täytyy oikaista eilistä purnausta siten, että Dna:n järjestelmät ovat palvelleet meitä vuosikaudet erittäin hyvin sekä kännyköissä että tietokoneissa.

Eräs ystävämme tarjosi meille päivällisen kotonaan Luxenburgissa ja nyt yövymme samaisen pienen valtion lentokentän lähellä Ibis-hotellissa.

Huomenna aiomme ajaa Grenobleen, johon kumppanimme jää vaihto-opiskelijaksi kevätkaudeksi.

maanantai 30. joulukuuta 2019

Valitusviesti DNA:lle - miten käy?

Olemme matkalla autolla Antibesiin. Tulimme Gracella Turusta Tukholmaan. Laivamatka meni hyvin paitsi siltä osin, mikä ilmenee alla olevasta valitusviestistäni DNA:lle. Siinä voi olla epätarkkuuksia ja se on kirjoitettu hieman tuohtumuksen vallassa. Asia harmittaa minua. Ruudun yläreunasta sipaisemalla kuulemma pitäisi tulla esiin yhtenä vaihtoehtona GPS, mutta sellaista ei näy. Katsotaan millainen tarina tästä tulee, jos tulee.

Nyt vietämme yön Lyypekissä.


Hei

Olen hyvin tyytymätön. Olen matkalla Ranskaan, jossa aiomme viipyä kolme kuukautta Matkalla Viking Gracella Tukhomaan menetimme vaimoni kanssa syystä tai toisesta kännykkäyhteytemme. Hänellä on iPhone ja minulla Honor 9. Aamulla neuvontaanne. Vaimoni yhteys tuli sivusta kuunnelten kuntoon ja asiakaspalvelijanne halusi kaarreella loppua kohti, kun kuuli, että matkakumppanimme yhteys toimii (hänellä ei ollut ongelmia) ja vaimoni yhteys tuli kuntoon. Vaimollani on myös Dna-yhteys. Olen 65-vuotias ja kahden syövän kokenut eläkeläinen. Aivoni eivät ole sytostaattien jälkeen parhaassa iskussa. Voi olla koettelevaa yrittää keskittyä saurassani ongelmaani. Asetuksia tutkittiin sieltä, täältä ja tuolta, mutta yhteys ei nyt sunnuntai-iltana toimi vieläkään. Toivoisin asiakaspalvelijanne olevan niin perillä Android-maailmasta, että osaa auttaa minua saamaan luurini kuntoon. Minua ei kiinnosta Ruotsissa toimivan kumppaninne mahdolliset ongelmat.

En ymmärrä, miksi luurini karttasovellus osaa antaa ääneen reittiohjeita, mutta ei näytä karttaa. Hätäpuheluita kuulemma voisi soittaa. Jotakin GPS-asetusta piti kuulemma pitää muuttaa, mutta en ole yrityksistäni huolimatta löytänyt sellaista luuristani. Minun ei mielestäni pitäisi osata sellaista tehdä.

Honor on minulla siksi, että myyjänne tai tuotteitanne kaupannut sai vaimoni ja siinä sivussa minut uskomaan Honorin olevan vaimolleni hyvä ratkaisu. Sen piti toimia Macbookin kanssa ilman ongelmia. Ei pitänyt paikkansa. Vaimoni ei innostunut Honorista ja se päätyi minulle, koska siinä on hyvä kamera. Sain mukana Androidin ja Macbookin yhteensopimattomuusongelmat.

Vastaatte näihin ilmoituksenne mukaan neljän päivän aikana. Aamuisen kokemukseni jälkeen minua ei huvita soittaa uudestaan palveluunne. Jos viitsin, voin ilmoittaa sinne, että lukekaa tämä viestini.

Olen ilmeisesti ilman puhelin yhteyttä vähintään sen ajan ellei joku kilpailijanne osaa auttaa minua tänne matkalle.

Olemme lähettäneet teille pitkän ajan kuluessa säännöllisesti rahaa. Meillä oli verkkoyhteyskin Welhosta lähtien, mutta vuonna 2017 muutimme nykyiseen osoitteeseemme, jossa on edullinen yhteys taloyhtiön kautta kilpailijaltanne.

T. Heikki Honkala

perjantai 27. joulukuuta 2019

Mitä tarkoittaa ilmastotieteilijöiden konsensus?/Skeptical Science -sivusto

Hesari vastaa tänään lukijoiden lähettämiin ilmastonmuutosta koskeviin kysymyksiin.

Yhdessä käsiteltiin ilmastotieteilijöiden konsensusta eli sitä, että heistä 97 prosenttia uskoo ihmisen teoilla olevan vaikutusta ilmastonmuutokseen. Prosentti perustuu John Cookin ja hänen kumppaneiden vuonna 2013 julkaisemaan yhteenvetoon. He tutustuivat 11.904 tutkimuspaperiin, jotka koskivat ilmastonmuutosta. Nämä kaikki olivat vertaisarvioituja. Tämä tarkoittaa sitä, että asiantuntijat ovat arvioineet artikkelit.

Nelisentuhatta eli noin kolmasosa otti kantaa ihmisen vaikutukseen. Näistä 97,1 % piti asiaa todistettuna, 1,9 % oli päinvastaista mieltä ja yksi prosentti ei ollut varma.

Herää kysymys, kuka tämä John Cook on. Hän on australialainen kognitiotieteilijä, joka perusti vuonna 2007 Skeptical Science -nimisen sivuston, jossa analysoidaan enemmistön ilmastonmuutosta koskevan näkemyksen vastustajien argumenttien ansioita. Sivuston ideana on esittää merkittävien hahmojen kriittisiä kommentteja ja kertoa kustakin, mitä tiede siitä sanoo. Cook rahoittaa sivuston ylläpidon omilla ja lukijoilta saaduilla lahjoituksilla.

Skeptical Science -sivustolla on luettelo, jossa vastataan yleisyysjärjestyksessä 197 konsensusta koskevaan kriittiseen väittämään.

Väittämä numero kuusi: "Mallit ovat epäluotettavia." Väite on peräisin tohtori Freeman Dysonin artikkelista.

Lyhyt vastaus kuuluu näin: "Vaikka ilmastomalleissa on epävarmuuksia, ne kuvaavat menneisyyttä onnistuneesti ja ovat tehneet ennustuksia, jotka on jälkeenpäin vahvistettu havainnoin." Tätä seuraa pidempi selostus. Artikkelin voi valita lyhyenä tai keskipitkänä versiona. 

John Cookin sivustolta on helppo etsiä vasta-argumentteja vasta-argumentteihin. Lukijan on tässäkin tapauksessa vaikea suhtautua lähdekriittisesti asiaan, jos ei ole asiantuntija. Ainakin lyhyt vastaus väitteeseen numero kuusi vaikuttaa nasevalta.

Cook on itse saanut koulutuksen aurinkotutkimukseen. On hieman hämmentävää, että hän on kuitenkin kognitiotieteilijä. Tämä saattaa tarkoittaa, että hän tekee poikkitieteellistä tutkimusta.








perjantai 20. joulukuuta 2019

Mahdollisen tulevan pääministerin käsitys ihmisarvosta

Miten ihmisen arvo punnitaan?

Tätä aihetta vältämme. Ei ole tapana verrata yhden ihmisen arvoa toisen ihmisen vastaavaan, eikä kiistää jonkun ihmisarvoa. Mielestäni ihmisarvo on itsestään selvä asia ja inhimillisen elämän lähtökohta.

Jussi Halla-aho on tarttunut toimeen jo vuonna 2005 blogikirjoituksessaan "Ihmisarvosta". Hän kiistää, että ihmisellä olisi sinänsä mitään ihmisarvoa. Hänen ainoa arvonsa on instrumentaalinen. Halla-ahon mukaan "Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä."

Hän asettelee nimeltä mainiten tiettyjä tunnettuja henkilöitä viitteellisesti hierarkiseen järjestykseen heidän hänen arvionsa mukaisen instrumentaalisen arvon mukaan. 

Halla-ahon mukaan ihmisen arvo siten muodostuu hänen merkityksestään yhteisön elinvoimalle.

Hän määrittelee periaatteensa perusteella taiteilijat, papit ja poliitikot pääsääntöisesti turhiksi. Lainaus: "Mutta jos vene alkaa vuotaa, pidän selvänä, että yli laidan on heitettävä ensimmäisenä vähäarvoisin lasti, ts. taiteilijat ja kielentutkijat." Maanviljelijöitä, rakennusinsinöörejä, käsityöläisiä, luonnontieteilijöitä ja lääkäreitä hän pitää tärkeinä. 

Minun instrumentaalinen arvoni olisi ilmeisesti nollan alapuolella, koska olen eläkkeellä. Mikä oli instrumentaalinen arvoni silloin, kun sairastin leukemiaa? Mikä on vammaisena syntyneen lapsen instrumentaalinen arvo. 

Halla-aho pitää ihmisten eriarvoisuutta selviönä "Sen sijaan, toisin kuin egalitaristit kuvittelevat, eriarvoisuudesta ei seuraa vähempiarvoisten kaasuttaminen, ellei kaasuttamiselle ole muuta pätevää syytä.", hän toteaa. Miten kukaan voi kirjoittaa tuollaista? Sanojen kaiku on kauhea. 

En tunne sinänsä erityisen ylentäväksi ruotia Jussi Halla-ahon vuosia sitten julkaisemaa kirjoitusta. Koen sen tärkeäksi siksi, että hänestä saattaa tulla pääministeri seuraavien vaalien jälkeen. Tämä on tärkeää myös siksi, että hänen ja hänen johtamansa puolueen suosion nousu vaikuttaa mielestäni pelottavasti muiden poliitikkojen arvopohjaisiin päätöksiin. 

Suomen keskusta on puheenjohtajansa johdolla päätynyt niputtamaan al-Holin suomalaislasten äidit Syyriaan jätettäviksi. Siis ilman yksilöllistä tarkastelua siitä, mikä on kunkin lapsen etu ja mihin äidit ovat syyllistyneet. Kokoomus ja kristilliset säestävät oppositiosta. On selvää, että äiteihin liittyvät turvallisuusriskit on punnittava ja niiden aiheuttamia toimenpiteitä on harkittava, mutta silti. Nippupäätöksellä tuomitaan lapset äidittömiksi tai jäämään keskitysleirin kaltaisiin olosuhteisiin. Ovatko muutkin kuin perussuomalaiset poliitikot huomaamattaan päätyneet punnitsemaan ihmisarvoa instrumentaalisesti?

A-studiossa näytettiin Isis-taistelijoita, joita oli sullottu vankilahuoneisiin kuin karjaa, tai oikeastaan tiheämmin. Ihmettelin, miten ilma riittää noin ahtaissa tiloissa. Yksi vähäpukeinen mies näytti lähes keskitysleirin asukkaalta. Toimittaja kutsui vankeja ihmisraunioiksi. Suuri osa heistä on varmasti vaarallista väkeä ja voi vain arvailla, mihin he ovat syyllistyneet. Kysyn kuitenkin, miten eurooppalaisista arvoista puhuvat ihmiset voivat katsoa tyynesti tällaista. Eikö heillekin kuuluisi oikeudenmukainen, länsimaisiin arvoihin perustuva oikeudenkäynti ja sen mukainen kohtelu? Vai onko heiltä riistetty heidän ihmisarvonsa? En missään tapauksessa puolustele heidän tekojaan, mutta tuottaako kostonhimo mitään hyvää? Länsimaille on instrumentaalisesta näkökulmasta hyödyllistä jättää vangit, heidän vaimonsa ja ilmeisesti osan lapsistakin köyhien kurdien hoteisiin. 

Mikä meitä vaivaa? 


PS: Halla-aho on koulutukseltaa kielitieteilijä ja nykyään hän on poliitikko. 

PPS: Harmillista, että en saa tekstiä korjatuksi samaan fonttiin. Kirjoitusalustalla se on yhtenäinen. Kummallista ettei tätä Bloggerin vikaa korjata. 



  


keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Jäännöstauti 0

Olin tänään 3,5-vuotiskontrollissa. Kaikki hyvin. Jäännöstautia ei ole. Tämä todettiin verikokeella. Hemoglobiini on 151.

Jäännöstaudin taso on käsittääkseni hyvin tärkeä indikaattori. Sain hyvän lukeman heti siirteen saatuani. Eräs sairaalakaverini sai huonomman eikä hän ole enää keskuudessamme. Tämä on ankara laji.

Olen kiitollinen ja onnellinen. Samalla kysyn, miksi juuri minulle kävi näin hyvin. Vastaus tiedetään vain tuolla ylhäällä.


Päivälleen 80 vuotta sitten isoisäni Yrjö Jylhäsaari sai tulikasteensa Pelkosenniemen taistelussa, joka oli yksi merkitykseltään suurista yhteenotoista talvisodassa. Iltasanomien verkkosivuilla on kattava artikkeli (Talvisodan unohdettu voitto: Katso videolta, miten "resupekkarykmentti" löi puna-armeijan eliittiyksikön Pelkosenniemellä) aiheesta.





tiistai 17. joulukuuta 2019

Taidenäyttely Nizzassa

Lähdemme ensi viikon lauantaina kohti Ranskaa. Menemme autolla, jonka samalla siirrämme Etelä-Ranskaan, josta Espanjassa asuvista omistajista toinen hakee sen meiltä. Olemme saaneet Facebookin kautta kolmannen hengen mukaamme. Jaan hänen kanssaan ajovuorot. 

Olen lupautunut järjestämään taidenäyttelyn Nizzan vanhassa kaupungissa olevassa ravintola Mi Casassa. Kaikki työt eivät ole vielä valmiita ja öljyväreillä tehtävien pitää ehtiä kuivuakin. Päätimme laitattaa kehykset kahteen tussipiirustukseen ja yhteen tussi/akvarellityöhön. Vasta kolmannella kysytyllä kehystäjällä oli aikaa hoitaa asia ennen kuin lähdemme. 

Työt saavat olla esillä puolitoista kuukautta. 

Minun pitäisi ehtiä vielä ratkaista, miten saan mdf-levylle tekemäni työt seinälle. Yhden kannatinparin ostin jo, mutta minun olisi löydettävä niiden kiinnittämiseen riittävän lyhyet ruuvit. Levyn paksuus on seitsemän millimetriä. Ostopaikassa ei ollut sopivia eikä Motonetistä löytynyt kyllin lyhyitä. Sunnuntaina lähdemme jälkeläisiä tapaamaan. Menemme ensin Loviisaan ja sitten joulua viettämään Porvooseen. 

Itse olen soppani keittänyt.

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Al-Holin äidit ja lapset

YK:n ihmisoikeuksien kansainvälisen julistuksen seitsemäs artikla kuuluu seuraavasti:

Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.

Moni on saattanut huomata, että nuo hienot periaatteet ovat nykyään kuolleita kirjaimia. Keskustelu Suomen velvollisuuksista al-Holissa olevia äitejä ja lapsia kohtaan vahvistaa asiaa. 

Lainsäädäntö on sitä varten, että sen mukaan toimitaan eteen tulevissa tilanteissa. Se tuskin Suomessakaan noudattaa joka kohdassa ihmisoikeuksien julistusta, vaikka mitä ilmeisemmin pitäisi. 

Mainittua tilannetta koskeva lainsäädäntö on kuitenkin julkisuudessa esiintyneen asiantuntijan mukaan olemassa. Nyt asiasta halutaan tehdä poliittinen päätös tarkoitushakuisista syistä. Syinä ovat mitä ilmeisemmin perussuomalaisten kannatuksen nousu ja pelko poliittiseen vastuuseen joutumisesta, jos lain noudattamisesta sattuisi seuraamaan jotakin ikävää. 

Keskusta haluaa ottaa lapset, mutta jättää äidit. On helppo päätellä, että jos näin yritettäisiin toimia, äidit eivät luopuisi lapsistaan. Näin voitaisiin kerätä pisteet lapsimyönteisyydestä ja samalla välttää heidän vastaanottaminen. 

Kulmuni esitteli puolueen kannan ja samalla puhui hyytävästi sopivan lainsäädännön löytämisestä etukäteen halutun tuloksen perusteiksi. 

Kokoomus on jo lähtenyt perussuomalaisten kelkkaan tekemällä heidän kanssaan yhteisen välikysymyksen ulkoministerin asiaan liittyvistä toimista. En osaa ottaa kantaa hänen henkilöstöjohtamistaitoihinsa, mutta näin puusta katsoen vaikuttaa, että hän on laittanut alaisensa selvittämään asiaa, jota heidän kuuluukin selvittää. Olenko väärässä? 

En ole tähän mennessä äänestänyt vasemmistopuolueita, enkä haluaisi vakaumuksellisista syistä vastakaan. Missä ovat vaihtoehtoni?  

Ruotsissa muut puolueet eivät ole lähteneet ruotsidemokraattien kanssa hallitukseen. Kyse lienee  arvojen ristiriidasta. Suomessa todennäköisesti siihen ryhdytään, koska ollaan kovin pragmaattisia. Samalla joudutaan perussuomalaisten vangiksi, koska näiden on saatava oma jälkensä hallitusohjelmaan. 

Juridisesti jokainen on syytön oikeuden edessä, kunnes toisin todistetaan. Nyt al-Holin äidit niputetaan syyllisiksi etukäteen ilman, että heistä tiedetään juuri mitään. Heitä ei haluta edes Suomeen vastaamaan teoistaan, koska on kätevämpää jättää heidät vankeuteen, jossa he jo ovat. Todisteita ehkä saataisiin helpommin Haagin kansainvälisen tuomioistuimen prosessissa, mutta antaako se oikeuden olla yrittämättä tuoda pulassa olevia Suomen kansalaisia kotimaahan? 

Jotkut vetoavat siihen, ettei konsulikyydillä ole tapana tuoda ketään, jos ovat itse toimineen piittaamattomasti. Torstain Hesarissa oli artikkeli konsulitoimen historiasta: Reppanoita, rikollisia ja ruumiita. Sen mukaan näin on kuitenkin ollut tapana toimia. Kuluja on peritty, joskaan se ei aina ole onnistunut. Kai al-Holin suomalaisilla on samat oikeudet ja velvollisuudet.

Al-Holin äideillä saattaa olla pöyristyttäviä näkemyksiä. Niin on monella Suomessakin olevalla suomalaisella. Jonkun mielestä minun näkemykseni voivat ovat sellaisia. Meidän on kuitenkin velvollisuus elää sovussa keskenämme. 

Yhteiskunta toimii lakien varassa. Se ei voi panna kansalaisiaan vankilaan varmuuden vuoksi ilman todella hyviä perusteita. Pelkkä epäily ei riitä.

Se ettei jotkut halua edes suomalaisia lapsia tänne, on yksinkertaisesti käsittämättömän sydämetöntä.   

Jos olen väärässä, oikaiskaa. 



perjantai 13. joulukuuta 2019

Napoleon siellä ja Napoleon täällä ...

"Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat." Napoleonista maalattiin klassismin aikaan runsaasti muotokuvia ja hänen taistelujaan kuvattiin valtavissa maalauksissa. Napoleonkulttia!

Ingres 1806
On epäoikeudenmukaista arvostella napoleonmaalareita nykyisestä arvomaailmasta
käsin. Meidän pitäisi pystyä asettumaan tuolloisten tilanteeseen ja arvioida tapahtumia
vain sen perusteella mitä tuolloin oli tiedossa ja mitä tulevaisuudesta uskottiin.  

David 1800
Gérard, Gros ja Ingres olivat kaikki Davidin oppilaita. Kun oppi-isä maalasi 
Napoleonia, miksi eivät myös oppipojat? 

Gros 1796-1797
Näiden maalausten valossa Gros näyttäisi olleen ensimmäisena asialla, mutta lienee näitä muotokuvia muitakin.

Gérard 1805

Tämä artikkeli on julkaistu aikaisemmin 8. syyskuuta 2010 blogissa Taidehistoriaa ja muutakin havinaa. Artikkelia on hieman editoitu.

tiistai 10. joulukuuta 2019

Miksi kävit rautakaupassa?

Minun piti koota strutsinmuna, vastasin. Sisareni tiesi, että minulla ei yleensä ole asiaa rautakauppaan. Siksi hänen uteliaisuutensa heräsi.

Tarkoituksena oli tehdä maalaus, jota ei ole tehty perinteiselle suorakaiteen muotoiselle pohjalle. Päätin uhrata strutsinmunan, jonka olin ostanut joskus vieraillessani strutsifarmilla.

Hollantilainen taiteilija Piet Mondrian on kuuluisa teoksistaan, joissa ona suorakaiteen muotoisia punaisia, sinisiä, keltaisia, valkoisia ja mustia kenttiä.

Piet Mondrian 1921
Wikimedia Commons
Päätin soveltaa Mondrianin tyyliä pohjalle, joka ei todellakaan ole tasainen. Ajatus tuntui helpolta toteuttaa, mutta oli kaukana siitä.

Suorat linjat on tapana maalata maalarinteipin avulla. Onnistuu helposti tasolle, mutta yritäpä tehdä kaarevalle pinnalle. Kaikki tuntui olevan oletettua vaikeampaa. Jatkoin härkäpäisesti työtä.

Keksin alustaksi hylätyn lampunkuupan.

Ensin putosi lattialle kuuppa ja hajosi. Sitten kävi munalle samoin. Kohtalo tarttui tähän taiteelliseen prosessiin. Tälle teokselle alkoi syntyä tarina. Kaiken kukkuraksi tulin tallanneeksi munan sirpaleita vielä pienemmiksi.




Lähdin rautakauppaan ostamaan liimaa. Ostin samalla ratkaisumassaa alustan painoksi. En ymmärtänyt, että tarvitsen ratkaisumassan levittämiseen työkalun. Se minun piti käydä erikseen ostamassta.

Ajattelin munan tarvitsevan jonkin tuen, jotta se pysyy pystyssä alustan varassa. Päätin uhrata vanhan pensselin.


Joku sanoi, että Japanissa särkynyt esine koristellaan kullalla (tai ainakin kullanvärisellä). Ajatusta on kuulemma sovellettu Mauno Koiviston hautapaadessa.

Yritin sekoittaa öljyväreillä kullanväristä, mutta tuntui hankalalta. Kävin kolmessa Turun keskustassa olevassa taidetarvikkeita myyvässä liikkeessä, mutta ilman onnea. Soitin neljänteen. Sielläkään ei ollut, mutta luvattiin tilata.

Alustan liimaaminen kokoon sujui helposti. Munan ei.

Maalasin alustan kultaiseksi.







Annoin kohtalon osoittaa uuden suunnan. Päätin pitäytyä Mondrianin väreissä, mutta maalata alueet koottujen sirpaleiden mukaisesti.


Olin ottanut sirpaleet tarkoin talteen, mutta ne loppuivat kesken. Hämmästyttävää, että puuttuvat osat ovat läheltä toisiaan.


Sirpaleiden rajoja on paikoin vaikea erottaa. Otin kuvia ja suurensin niitä nähdäkseni tarkemmin.


Strutsinmunalla on luonnon muovaama täydellinen muoto. Ihminen tuntee itsensä avuttomaksi yrittäessään korjata sitä, kun se on rikkoutunut. Kahdella palasella on yksi ainoa liitosasento. Vaikka yritin olla huolellinen, viimeinen kehältä puuttuva palanen ei välttämättä aina sopinutkaan paikalleen.

Mondrian on hionut suorakaidemaalaustensa sommittelut lähes täydellisiksi.

Hän taitaa nauraa minulle haudassaan.

perjantai 6. joulukuuta 2019

Ajatuksia suomalaisuudesta (puhe itsenäisyyspäivänä 2019)

Hyvät juhlavieraat. Tänä itsenäisyyspäivänä pohdin tässä puheessani suomalaisuuden olemusta. Mitä suomalaisuus tarkoittaa? Peilaan asioita hieman omaan sukuhistoriaani. Olen itse historian harrastaja, mutta onneksi vaimoni on kulttuurihistorioitsija. Hän on katsonut perääni, kun olen kirjoittanut tätä. 

Aihetta voidaan tarkastella geenien, maantieteen, kielen ja identiteetin näkökulmista. Euroopan historian professori Laura Kolben mukaan kansan olemus syntyy kulttuurista, laista, uskonnosta ja tavoista, mutta ei geeneistä.

Hänen mukaansa suomalaisuus on kansallisaatteen nosteessa muotoutunut kansallinen identiteetti. Se on rakennettu samaan tapaan kuin muutkin kansalliset identiteetit Euroopassa. Keskeisin rakennusaines on historia, jota tehdään korostamalla joitakin tapahtumia. Suomessa ne ovat talvisota ja Kalevala, joka on tavallaan maamme esihistoria. 

Kalevalan fiktiiviset runot saattavat olla peräisin parin kolmen vuosituhannen takaa, talvisodan alkamisesta on kulunut 80 vuotta. Jos hypätään Kalevalasta suoraan talvisotaan, jää paljon olennaista väliin.

Mistä tämä kaikki alkoi? Nykykäsityksen mukaan Suomenniemi on ollut asuttu jääkauden jälkeisestä ajasta lähtien eli noin 10.000 vuotta, siis jo paljon ennen Kalevalan aikoja.

Geenit
Suomalaiset ovat geeneiltään epätyypillinen eurooppalainen kansa. Meillä on samaa dna-ainesta jopa kiinalaisten kanssa. Silti näytämme eurooppalaisilta. Tämä selittynee sillä, että tulijoita on ollut idän lisäksi etelästä ja lännestä. 

Kirjallisiin lähteisiin perustuvaa tietoa alkaa olla vasta toiselta vuosituhannelta. Dna-tutkimuksen perusteella tiedetään, että itä- ja länsisuomalaisten perimä eroaa toisistaan enemmän kuin saksalaisten ja englantilaisten, siis kahden omaperäisen kansakunnan. 

Minun isäni on kotoisin Karjalankannakselta ja äitini Satakunnasta. Minussa yhdistyy suomalaisten itäinen ja läntinen perimä. 

Maantiede
Suomen valtiolla on tarkat rajat. Suomalaisuus on kuitenkin valtiota vanhempi asia. Se ei noudattele tarkasti kulloisiakin rajoja. Tämä ilmenee siinäkin, että minun perimästäni puolet tulee nykyrajojen ulkopuolelta. 

Noin vuonna 1000 Suomen alueella on asunut ehkä muutama kymmenen tuhatta asukasta, yhteensä ehkä saman verran kuin Kaarinassa tai Salossa nykyään. Heitä on kalmistolöytöjen perusteella asunut muutamana keskittymäna Varsinais-Suomessa, Näsijärven, Päijänteen ja Saimaan tienoilla sekä Laatokan luoteispuolella. Elämä oli kyläkeskeistä. Kylien ulkopuolella saattoi olla vaarallista liikkua. Löyhät heimot tekivät sotaretkiä toistensa alueille.

On vaikea ajatella, mitä suomalaisuus on ollut noina aikoina. Ei ollut mitään valtion kaltaista antamassa yleistä turvaa. Ihmiset eivät varmaankaan osanneet ajatella kuuluvansa johonkin kansakuntaan. Luultavasti samastuttiin omaan kylään tai perheeseen. Kylät olivat tiiviitä ennen isojakoa ja peltokaistaleet olivat niiden ympärillä. Asuttiin ahtaasti. Ujostella ei tarvinnut, koska illalla ja yöllä oli melkein aina pimeää. Teitä ei tässä valtakunnan osassa ollut kuin kymmenkunta, Suuri rantatie eli Kuninkaantie, Hämeen härkätie ja muutama muu. Teiden ulkopuolella kuljettiin vesitse ja hiihtämällä. 

Ruotsin ja Novgorodin välisessä Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323 raja vedettiin Karjalan Kannaksen halki Saimaan kautta Raahen tienoille. Osa suomalaisista jäi tuon rajan itäpuolelle. 

Raja oli noihin aikoihin hyvin epämääräinen käsite. Sitä on sen jälkeen aseteltu milloin mihinkin. 1700-luvulla rajan eteläinen osa vedettiin Kymijokeen. Venäjän alaisuudessa olevia suomalaisalueita kutsuttiin sittemmin Vanhaksi Suomeksi ja se palautui osaksi ”Emä-Suomea”, kun Suomesta oli tullut Venäjään kuuluva autonomia. 

Lappi kuului muuten ennen autonomian aikaa Västerbottenin lääniin. Suomea ja saamea siellä toki puhuttiin. Niitä puhuttiin myös Tornionjoen länsipuolella.

Kieli
Suomen kansalaisista suurin osa puhuu suomalais-ugrilaisten kielten ryhmään kuuluvaa suomea, kun taas valtaosa eurooppalaisista puhuu indoeurooppalaisia kieliä. 

Kävin toissa syksynä ruotsinkielisillä keskustelutunneilla, joita veti suomenruotsalainen opettaja. Suuri osa osallistujista oli ulkomaalaisia. Eräässä tilanteessa tunsin ulkopuolisuutta, kun kävi ilmi, että opettajaa myöten merkittävä osa muista läsnä olleista puhui kotikielenään jotakin indoeurooppalaista kieltä, toisin kuin minä. 

Kieli kuuluu varmasti identiteetin syvimpiin osiin. Minä en osaa millään muulla kielellä ilmaista itseäni yhtä hyvin kuin suomeksi. Kieli on melkein kotimaani. 

On muistettava, että merkittävä osa suomalaisista puhuu äidinkielenään ruotsia. Minullakin, suomenkielisellä suomalaisella, on pikkuisen ahvenanmaalaisia ja ruotsalaisperäisiä juuria. Minua ei siis olisi ilman ruotsia puhuneita ihmisiä. Kielen merkitys on identiteetille suuri, mutta suomalainen identiteetti käsittääkseni yltää yli kielirajan. Suomenruotsalaisuudella on toki omat erityispiirteensä. Saamea ja muitakin kieliä täällä puhutaan, mutta ryhmät ovat pieniä.

Se, että maallamme on kaksi virallista kieltä, on erityistä. Tällainen on harvinaista Euroopassa. 

Laki
1000-luvun lopussa alkanut laaja eurooppalainen ristiretkiliike suuntautui Pyhälle maalle, Espanjaan ja Baltiaan. Ruotsalaiset pystyivät Baltiaan suuntautuneen liikehdinnän ohessa liittämään nykyisen Suomen eteläisiä osia omaan hallintoonsa, mitä helpotti se, ettei täällä ollut yhtenäistä valtiota. 

Ruotsikin tosin oli pitkään hyvin hajanainen ja epävakaa maa.

Ruotsiin liittyminen on todennäköisesti ollut suomalaisille siunaukseksi. Valtion osana oleminen on tuonut turvallisuutta ja järjestystä. Riitatapauksissa ei ole saanut tukeutua oman käden oikeuteen ja armeijaa on ylläpidetty muiden valtioiden hyökkäysten varalta. Näiden kehittyminen on toki vienyt aikansa. Voimme tietenkin spekuloida, millainen kehitys olisi ollut, jos ruotsalainen vaihe olisi jäänyt väliin, ja Suomesta olisi kehittynyt heti oma valtio. On mahdotonta tietää, miten pieni maa olisi menestynyt suurempien välissä. 

Suomalaisten elämää kehysti ruotsalainen laki itsenäistymiseen asti. Autonomian aikana venäläiset antoivat vanhojen lakien olla voimassa. Ajateltiin, että näin toimien suomalaiset olisivat säyseämpiä alamaisia. Sortovuosien aikana tämä käytäntö alkoi horjua. 

Ruotsissa ei ollut maaorjuutta kuten Keski-Euroopassa. Tältä osin suomalaiset talonpojat olivat varsin hyvässä asemassa. Maatilan isännyys tai emännyys oli hyvin tavoiteltu asema. Väestön kasvaessa 1700- ja 1800-luvuilla, torppariudesta tuli yksi elinkeino muiden joukkoon. Se oli päivätyövelvoitteineen aika ankara elämänmuoto.

Uskonto 
Paitsi lain, myös uskonnon osalta Suomi on hyvin ruotsalainen maa. Ruotsalaisten tuoma katolinen kristinusko korvasi vähitellen suomalaisten pakanauskonnon. Suomi eli Itämaa omaksui Ruotsin osana myös luterilaisuuden. Meitäkin kutsutaan vanhoillislestadiolaisiksi ruotsalaisen papin mukaan. Itäistä vaikutusta edustaa Suomen ortodoksinen kirkko, joka on toinen kansankirkkomme ja jolla myös on lainsäädännöllinen asema. 

Hallinto toimi pitkään suurelta osin kirkon kautta. Pitäjät ja seurakunnat toimivat toisiinsa sulautuneina. Uutiset kerrottiin sunnuntaisin saarnatuolista. Autonomian ajan alussa vannottiin jumalanpalvelusten yhteydessä uskollisuutta tsaarille. 

Tavat ja kulttuuri
Historian saatossa meihin on juurtunut omanlaisemme elämäneetos. Arvostamme rehellisyyttä, vaatimattomuutta ja täsmällisyyttä. Nautimme luonnosta. Tämä ilmenee esimerkiksi kesämökkeilynä. Metsää tosin pelättiin ennen vanhaan. Luotamme toisiimme. Olemme hieman individualisteja. Suomeen tuleva ulkomaalainen saattaa kiinnittää huomiota siihen, että asiat toimivat Suomessa hyvin. Talot ovat tiiviitä, joten sisällä ei palella kuten monissa lämpimämmissä maissa. Vieraat jättävät kengät eteiseen.

Miesten ja naisten työt olivat ennen tarkoin määritellyt. Muistan kuinka mummoni totesi, kun vaihdoin vaippoja tms. että ”ukki ei olisi tuota tehnyt”. 

Sauna ei ole suomalainen keksintö, mutta me suomalaiset olemme varmasti maailman ahkerimpia saunojia. Pääsiäisenä Suomessa syödään ulkomaalaisia kummastuttavaa mämmiä. Vieraille tarjoillaan täällä monenlaisia herkkuja, mutta  niiden ottamista kursaillaan. Pöytään meneminen on hidasta. ”Ei minua varten tarvitse keittää kahvia.”

Arjen elämä lienee yleisesti ottaen ollut hyvin samanlaista Pohjanlahden kummallakin puolella. 

Suomalaisuuden syntyminen  
1800-luvulla Euroopassa voimistui ajatus kansallisvaltioista. Se on hallinnollinen yksikkö, jossa puhutaan yhtä kieltä ja jossa vallitsee yhtenäinen kulttuuri. Esimerkiksi Saksan valtio syntyi vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla.

Suomessa idea sai aluksi kannatusta enimmäkseen ruotsinkielisen eliitin keskuudessa. Elias Lönnroth keräsi vanhaa kansanrunoutta suurelta osin silloisten rajojen ulkopuolelta ja kokosi niistä kansallisen aarteemme Kalevalan. Suomi sai yhdellä iskulla suuren menneisyyden. Aleksis Kivi kirjoitti romaanin Seitsemän veljestä, joka tavallaan symboloi metsäläissuomalaisten sopeutumista yhteiskuntaan. Runeberg loi hävityssä sodassa taistelleessa fiktiivisessä Sven Tuuvasta myytin itsepäisestä suomalaisesta sotilaasta. Samantapaisia hakkaa päälle -sotilaita kuvasi Sakari Topelius Valskärin kertomuksissaan, jossa kerrotut fiktiiviset tapahtumat sijoittuvat 30-vuotiseen sotaan. Väinö Linna vahvistaa tavallaan samaa teemaa Tuntemattomassa sotilaassaan. Suomen yllättävä menestys 1900-luvun sodissa on tuonut todellisuuspohjaa käsitykselle. Kun vierailimme Saaran kanssa ensimmäistä kertaa Puolassa 1970-luvulla, eräs rouva kiitteli meille suomalaisten sotilaiden urhoollisuutta. Puolan kohtalo oli tunnetusti toisenlainen toisessa maailmansodassa.  

Kansallisvaltioinnossa on tehty silmänkääntötemppu. Kärjistän nyt hieman, mutta olemme unohtaneet pitkän yhteisen historiamme ruotsalaisten kanssa ja korvanneet sen Kalevalalla. Suomalaiset ovat ruotsalaisina taistelleet 30-vuotisessa sodassa pitkin Keski-Eurooppaa, Kaarle XII:n mukana Narvassa, Pultavassa ja Norjan tuntureille ja niin edelleen. Emme kuitenkaan näe Ateneumissa maalauksia, joissa kuvataan näitä tapahtumia. Niiden sijaan näemme teoksia Kalevalan myyttisistä sankareista, jotka taitavat olla taruolentoja. Usein puhutaan Ruotsi-Suomesta, mutta sen nimistä valtiota ei ole koskaan ollut. 

Selvä suomalainen identiteetti on kehittynyt vasta 1800-luvulta alkaen. Prosessi on ollut hieman suoraviivainen. Oikea suomen kieli kehitettiin länsimurteista. Rajat ovat muovautuneet vähitellen eri sopimuksissa. Ne eivät ole syntyneet kielirajoille. Niitä on tosin yritetty siirtää niille. Jostakin syystä niitä ei ole yritetty työntää Torniojoesta länteen alueille, joilla on perinteisesti puhuttu suomea. 

Suomen lippu, Maamme-laulu, Sibeliuksen musiikki, Kalevala ja Gallen-Kallelan maalaukset ovat aika tuoreita symboleja. Millainen oli esimerkiksi 1700-luvun loppupuolella Satakunnassa tai Karjalankannaksella asuneen suomea puhuvan taviksen identiteetti? He eivät tienneet näistä symboleista mitään.

Itsenäistyminen ja 1920-luvulla alkanut koulunkäynnin pakollisuus ovat vaikuttaneet Suomeen valtavasti. Koululaitos laittoi kaikkien säätyjen lapset samoihin luokkatiloihin ja opetti heille, mitä kaikkea suomalaisuus sisältää. Kaikki tulivat tietoisiksi historiastamme ja kansallisista symboleistamme. Mieliin virittyi jotakin erityistä sisältävä suomalaisuus. Oma maata haluttiin puolustaa. 

Kun etsin sopivaa isänmaallista laulua tämän puheeni yhteyteen, huomasin, että ne ovat aikansa lapsia. Suomi on kaunis, mutta köyhä. Elämä on raatamista, ja erityisesti isien uljaita tekoja arvostetaan. Laulut ovat syntyneet lujittamaan tuoreen valtion kansan yhtenäisyyttä. Maakuntalaulutkin ovat aika nuoria.  

On maamme köyhä, siksi jää”, ”… sinun puolesta elää ja kuolla, on halumme korkehin.”, ”… voi vainolaisen hurmehellä peittää maan.”, ”Terve urhojen maa …” , ”Korpees raivio, kultavainio, raatain luoda nyt meidän vuoro on. ”Nuorukaiselle kuolla kuuluu …” ja niin edelleen. Nyt luettuina nämä lainaukset kertovat, miten hyvin Suomi on menestynyt. 

Kun minä synnyin vuonna 1954 Torniojoen lähettyvillä olevan talon kamariin, Suomi oli vasta 36-vuotias eli vuoden vanhempi kuin kuopuksemme nyt. Suomi on hämmästyttävän nuori maa. Vaimoni vanhemmat olivat syntyneet tsaarinaikana. 

Summa summarum
Yhteenvetona voidaan todeta, ettei suomalaisuutta voida palauttaa johonkin alkuperäiseen geeniperimään eikä tiukasti rajattuun maantieteelliseen alueeseen. Suur-Suomi -unelmat on haudattu. Pääkieli on hyvin erityinen, mutta laillinen rakenne, uskonnollinen perintö sekä tavat ja kulttuuri ovat hyvin pohjoismaisia. 

Itsenäisyyttämme on aikanaan koeteltu ankarasti ja sen edestä on annettu kallis uhri. Minunkin äitini isä kaatui talvisodassa. Olemme syvästi kiitollisia kaikille maatamme puolustaneille,  ajattelemme lämmöllä kaikkia sota-ajan kokeneita ja maata sen jälkeen rakentaneita. Sotien jälkeen olemme saaneet nauttia vuosikymmenten mittaisesta rauhanajasta. Elintaso on noussut valtavasti. Suomi tunnetaan kehittyneenä ja onnellisena maana, jonka kansa on koulutettua ja kielitaitoista. Me uskovaiset olemme saaneet elää turvassa kahden kuoren sisällä, kristillisen kirkon ja kristillisen valtion. Tätä kuvastaa sekin, että tasavallan presidentti puolisoineen osallistui tänään itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen Helsingin tuomiokirkossa. Saamme olla syvästi kiitollisia tästä siunauksesta. 

Suomalaisuus on kuitenkin kansallista, uskovaisuus monikansallista. Olemme ensisijaisesti uskovaisia. Isänmaa on kansallinen, jumalan valtakunta kansainvälinen. Viime vuosikymmeninä elävä usko on levinnyt moniin maihin. Omassa yhteiskunnassa on aina kehitettävää, mutta voimme tukea hyvän sanoman levittämistä ja jakaa hyvästämme myös niille, joiden asiat eivät ole yhtä hyvin kuin meillä. Srk:lla on tilit sekä lähetystyöhön että humanitääriseen apuun uskovaisille ja monien järjestöjen kautta voimme auttaa muitakin. 

Maailma tuntuu levottomalta ja on kaikenlaisia uhkakuvia. Niin on ollut ennenkin. Jumala on suonut meille kallisarvoisen isänmaan, joka pitää meistä huolta ja jonka hyväksi voimme ponnistella. Häneen voimme edelleen turvautua. 

Siunattua itsenäisyyspäivää teille kaikille! 


Pidin tämä puheen tänään Turun rauhanyhdistyksen itsenäisyyspäivän juhlassa. Väliotsikot vain tekstissä. 
























tiistai 3. joulukuuta 2019

Ryhdyimme airbnb-vuokraajiksi

Ystävämme oli käymässä ja hän laittoi vaimoni kanssa pienemmän makuuhuoneemme tarjolle. Tuli heti vuokralaisia. Hinta on toki alkuun alhainen. Kotimme sijainti varmaan myös houkuttelee.

Ensimmäinen vuokralaisemme oli ulkomaalainen. Hän oli viime perjantaista sunnuntaihin.

Toinen vuokralaisemme oli toissayön. Tämä suomalainen oli käymässä Turussa tentissä.

Seuraava tulee ensi lauantaina.

Mutkattomasti sujunut. Ensivaikutelman mukaan vuokralaiset tuntuvat pysyttelevän omissa oloissaan.

Isäntänä oleminen panee pitämään nurkat kunnossa. Siitä tulee heti rutiinia, kun tilanne on päällä.

Rahat tulevat nopeasti Airbnb:ltä. Ensimmäisestä on suoritus jo tullut ja toisen maksamisestakin on tullut ilmoitus.

Airbnb:n järjestelmässä sekä vuokralainen että vuokraaja voivat laittaa kommentteja toisistaan. Saimme ensimmäiseltä hyvän lausunnon. Toinen ei ole kommentoinut.

Kultakaivos tämä ei ole, mutta kohtuullisella vaivalla saa mukavaa sivutuloa.






keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Pahuuden mysteeri

Luen Ernest Hemingwayn teosta "Kenelle kellot soivat". Kirja tempaisi mukaansa heti alkulehdillä. Hemingway vie lukijan suoraan muutaman tasavaltalaispartisaanin joukkoon aatteen, katkeruuden ja pelon kyllästämään ilmapiiriin espanjalaiseen vuoristoon.

Hemingway osallistui itse vapaaehtoisena Espanjan sisällissotaan tasavaltalaisten puolella, joten romaani mitä ilmeisimmin kuvaa realistisesti kyseisen sodan arkea. Lukija rämpii vuoristomaastossa rinnallaan soturit, jotka uskottelevat itselleen ja toisilleen taistelun jatkamisen olevan merkityksellistä, vaikka tappio alkaa näyttää ilmeiseltä.

Teksti kääntyy kauhistuttavaksi, kun eräs naistaistelija alkaa muistella amerikkalaiselle vapaaehtoiselle omia kokemuksiaan sisällissodan alusta.

Lukija ihmettelee, onko tällaisen äärimmäisen julmuuden kuvaaminen tarpeellista. Minusta tuntui, että pääni menee sekaisin tekstin äärellä. Tiedän, että kuvatut tapahtumat ovat mahdollisia, kun olosuhteet muuttuvat nopeasti. Ihminen voi muuttua hetkessä pedoksi.

Miten ihminen voi tappaa kylmästi ihmisiä, jotka tuntee?

Lukijan on annettu ymmärtää, että kohta saadaan kuulla vastapuolen eli kansallismielisten raakuuksista.

Tiedämme, että Suomen sisällissodan vihanpito ja kostonhaluisuus toteutuivat yhtä pidäkkeettömästi kuin käsiteltävän kirjan tapahtumat.

Kun Jugoslavia aikanaan hajosi, tapahtui hirvittäviä.

Ehkä tällaisista on syytä muistuttaa, jotta totuus ei unohtuisi. Tämä selitys tosin kuulostaa lattealta.

Ihmiset käyttäytyvät vuosikausia suunnilleen normien puitteissa ja elävät yhdessä arkea. Jos viha ja katkeruus kasvavat, kaikki voi muuttua yhdessä hetkessä.

Vaikka tuntuu siltä, että minä ja tuntemani ihmiset emme voisi toimia noin, historian valossa on pakko uskoa sen olevan mahdollista.

Onko ihmisellä vain sivistyksen ohut pintakerros ja sen alla ääretön pahuus? Ajatus kauhistuttaa.


perjantai 22. marraskuuta 2019

Kuka on suomalainen?

Jos saksalainen muuttaa Englantiin, häntä pidetään todennäköisesti saksalaisena hänen elämänsä loppuun saakka. Samoin kävisi päinvastaisessa tapauksessa.

Itä- ja länsisuomalaisten geeniperimä poikkeaa toisistaan enemmän kuin englantilaisten ja saksalaisten.

Tornionjoki. Suomalaisuuden raja? 

Tässä valossa voidaan kysyä, onko mitään geneettistä suomalaisuutta olemassa.

Suomalaisuutta ei voi myöskään määritellä yksiselitteisesti maantieteen perusteella. Kaikkia Suomen rajojen sisäpuolella asuvia ei pidetä suomalaisina. Toisaalta minä pidän itseäni hyvin suomalaisena, vaikka puolet perimästäni tulee itärajan tuolta puolelta.

Perustuuko suomalaisuus sitten kieleen?

Suomeksi kutsutulla alueella on asunut satoja vuosia ihmisiä, jotka puhuvat ruotsia. Kaikilla elossa olevilla on kuitenkin Suomen kansalaisuus. Kuka voi väittää, etteivät he ole suomalaisia?

Sama koskee saamelaisia ja romaaneja.

Kun voimakas kansallismielisyys nostaa päätään, sopii kysyä, miten alkuperäinen suomalaisuus määritellään.

tiistai 19. marraskuuta 2019

Hyvää kansainvälistä miestenpäivää!

Tänään vietetään kansainvälistä miestenpäivää. Vielä sitä on puolisentoista tuntia jäljellä. Tätä päivää ei Suomessa vietetä kuitenkaan virallisesti kuten naistenpäivää . Tuskin täällä edes moni tietää miestenpäivästä. Yle tosin noteeraa asian, ainakin verkkosivullaan (Ympäri maailmaa vietetään tänään kansainvälistä miestenpäivää, mutta Suomessa ei - ainakaan virallisesti).

Ehkä miestenpäiväkin on paikallaan, koska on äitien-, isän- ja naistenpäiväkin.


Tämä pariisilaisnäkymä lähtee huomenna uuteen kotiin Lontooseen

Miestenpäivän viettämisellä halutaan kiinnittää huomiota miesten ja poikien terveyteen, sukupuolten tasa-arvoon ja myönteisiin miesroolimalleihin.

Hyviä asioita nuo ovat. Naisten tasa-arvo ei varmasti toteudu kaikilta tarpeellisilta osin, mutta ei meitä miehiäkään sovi unohtaa. Mielestäni naiset kärsivät edelleen kohtuuttomasti lasten saamisen vuoksi työmarkkinoilla.

Jostakin syystä me miehet pysymme hengissä useita vuosia vähemmän kuin naiset. Ero on varmaan osittain synnynnäistä, mutta joitakin muitakin syitä täytyy olla. Voi olla, että rooliodotukset eivät ole merkityksettömiä.


Hyvää miestenpäivää!

Mielestäni on hyvä asia, että miesten hyväksytty rooli on laajentunut. Muistan lapsuudestani kuinka ympäristön virikkeet loivat mieleeni miehisen ihannekuvan, johon sisältyi kylmä rauhallisuus kaikissa tilanteisssa, päättäväisyys, kaukokatseisuus, johtamiskyky ja tunteiden hillitseminen. Heikkoutta ei sopinut näyttää.

Hyviä piirteitä nuo ovat, kunhan eivät rajoita omaa luontaista olemista terveyden kustannuksella. Itse olen aikuisiässä ymmärtänyt yrittää pyristellä irti tuosta kaavasta. Tunnen edistyneeni.

En osaa sanoa, kuinka paljon naisen ja miehen käyttäytymiseroista johtuu biologiasta. En usko siihenkään, että sukupuolen merkitystä voidaan kieltääkään. Tunnen intuitiivisesti näin, vaikka en voi olla varma asiasta.

 








perjantai 15. marraskuuta 2019

Uusia maalauskokemuksia



En ole ennen kokeillut temperaa. Nyt olen. Värit olivat pigmenttijauheina. Hienoja värejä! Munaa sisältävä maalausneste tuntui tahmaiselta. Värien leivittäminen ei tuntunut Ussia maalauskokemuksiayhtä luistavalta kuin muilla mediumeilla. Vedin nopeasti pohjavärit. En tiedä, jatkanko öljyväreillä vai temperalla.


Näin isoa maalausta en ole tehnyt koskaan. Pohjan tekeminen oli aikaa vievä operaatio. Tällainen liimapuukehikko on kunnon alusta. Laitoin varalta poikkipuunkin. Osat liimataan ja ruuvataan toisiinsa. Vedin pintaan kaksi kerrosta eläinliimanestettä ja kolme kerrosta kalkkiseosta.




Kävin aamulla ostamassa isoja pensseleitä. Oli kiva maalata isolle pinnalle. Pohjavärit on nyt vedetty.


tiistai 12. marraskuuta 2019

Jumiutumista vastaan

Minun on vaikeaa aloittaa maalaaminen, ellei aiotun kohteen kompositio toimi. Käytän yleensä valokuvia referenssikuvina. Haluan rajata kohteen tarkoin, jotta kaikki elementit ovat kohdillaan. Tästä seuraa, että teosteni mitat eivät yleensä noudata valmiita standardeja. Passepartoutit ja kehykset on tehtävä mittojen mukaan.


Kun sommittelu on tasapainoinen, on mukava tarttua toimeen. Teos syntyy prosessin myötä eikä lopputulos ole ikinä etukäteen tiedossa. Hyvä kompositio on kuitenkin perusta, jolle työn rakennan.

Olen nyt oppinut itsestäni sen, että helposti jumitun liikaa alkuperäiseen layoutiin. Työskentely muuttuu helposti tuhertamiseksi ja ilo katoaa. Maalaaminen saattaa keskeytyä ja on vaikea aloittaa uudestaan.

Tässä on haaste, jonka parissa minun on syytä tehdä työtä.


Ylempi maalaus on alla primaa. Lopputulos syntyi vahingossa, kun oli kiire. Referenssikuvan näkymästä jäi paljon yksityiskohtia pois. Maalauksen pointti on noiden harvojen linjojen keskinäiset suhteet.

Alempi työ on edennyt, mutta kokonaisuus on yhä hajanainen. Jäntevyyttä kaivataan. Tänään jatkoin tuosta. Työstin vasenta alakulmaa.

lauantai 9. marraskuuta 2019

Enkeleitä Posankan tienoilla

Lähdimme eilen lukupiiriin. Poimimme yhden pariskunnan kyytiimme ja suuntasimme Helsinginkadulle, jota pääsisimme kohti Kaarinaa.

Olimme ylittäneet Aurajoen, kun auto pysähtyi, eikä suostunut käynnistymään. Napotimme tulppana ruuhkaisen Helsinginkadun vasemmalla kaistalla. Tien reunaan ei päässyt, koska kummallakin puolella oli metalliaita.

Takapenkiltä kehotettiin tilaamaan hinausauto. Muutoin joku ajaisi pian päällemme.

Bensa oli loppunut. Mittarin viisari oli ohittanut keltaisen alueen jo hyvän aikaa sitten, mutta olin ajatellut polttoaineen vielä riittävän, koska viisari oli yhä viimeisen viivan yläpuolella.

Tutkin kännykästä, missä on lähimmät huoltoasemat. Soitin yhdelle kuullakseni, että bensaa pitäisi itse tulla hakemaan. Menisi siinä jalkamieheltä jokunen tovi.

Saaralla oli yhteys Seppoon, lukupiiripaikan isäntään, joka tiedusteli tarvittavan polttoaineen laatua. Kysyi haittaisiko, että kannussa on pohjalla ruohonleikkurin bensaa. Arvelin ettei haittaa. Hän tankkaisi ysivitosta päälle.

Yksi auto kaarsi eteemme ja pakitti kohti. Autosta nousi kaksi maahanmuuttajamiestä ja tarjoutuivat auttamaan. Voisivat hakea bensaa. Kiitin avuntarjouksesta, kun meillä oli jo bensamies.

Joku huomasi, että pitäisi asettaa varoituskolmia. En kuitenkaan löytänyt sellaista auton perätilan taskuista.

Näin vastakaistalla poliisiauton ja arvasin, että se tulee tutkimaan tilannetta. Kohta sen valot välähtelivät takanamme. Kävelin kuljettajan ikkunan luo. Autossa oli kaksi nuorta poliisia, ystävällisiä miehiä. Terve, sanoi kuljettaja. Vastasin ja kerroin, että papalle on tainnut käydä nolosti.

Poliisi tuli avukseni etsimään kolmiota. Kummallista, mutta sellaista ei autossa ollut. Totesin, että jos autossa ei ole kolmiota, se on kuljettajan syy. Poliisi ystävällisesti ei alkanut kirjoittaa sakkoa.

Pohtivat mitä tehtäisiin, että saataisiin tie auki. Vieressä istunut poliisi yllättyi, kun kuskipoliisi ehdotti työntämistä. Rupesin toimittamaan autoa tyhjäksi. Nähtyään Eskon harmaan tukan, poliisi kehotti väkeä pysymään autossa. Minut viitattiin rattiin.

Poliisit työnsivät autoa ja siinä istuvaa neljää ihmistä noin sata metriä. Saimme vastinetta verorahoillemme. Auto päätyi ryhmittymiskaistalle Posankan kohdalle ja ajoväylä vapautui. Kiitimme ystävällisiä poliiseja, jotka jättivät meidät odottamaan Seppoa. Esko tarjosi heille tuliaispullia, mutta kieltäytyivät. Eivät saa ottaa mitään. Minua neuvottiin tilaamaan hinausauto, jos emme bensaa saatuamme pääse liikkeelle.

Seppo ilmaantui paikalle ja bensaa alkoi lorista tankkiin. Seppo kehotti minua vaihtamaan ajovalot parkeille. En kuitenkaan toimertunut asialle. Hän ei ollut turhaan kehottanut, koska starttaaminen ei onnistunut. Nyt oli bensaa, mutta akku oli tyhjä. Sepolla ei ollut kaapeleita mukana eikä meilläkään ollut sellaisia.



Seppo oli lähdössä hakemaan kaapeleita, mutta minulla tuli mieleen, että ehkä takseilta voisi saada virtaa. Soitin paikalliseen palveluun ja aivan oikein, apua oli saatavissa. Taksi tulisi apuun, veloittaisi viisi kymppiä, matkan ja starttauskerran. Tilasin avun.

Seppo lähti viemään muita kirjapiiriin. Minä seisoin kelmeässä illassa Posankan katseen alla väylien välisellä korokkeella lehdettömien pensaiden välissä syömässä Eskolta saamaani pullaa.

Istuin sitten autoon odottamaan. Etupelti oli valmiina auki. Sitten huomasin taksimiehen ikkunan takana. Hän oli parkkeerannut Posankan puolelle. Siirryimme konehuoneen puolelle. Puheesta päätellen ystävällinen taksimies oli maahanmuuttaja. Ihmettelimme missä on akku. Auton eteen pysäytyi auto ja sieltä nousi mies, maahanmuuttaja tämäkin, tarjoamaan apua.

Muistin että akku taitaa olla pelkääjän paikan lattian alla. Sitä tutkimaan. Lattiassa oli akun kuva, mutta taksikuskin kanssa emme hoksanneet, miten luukun saa auki. Viimeksi saapunut maahanmuuttaja oli toimenmies ja hän keksi jonkin konstin, millä luukku aukesi.

Taksikuskilla oli mukanaan erillinen akkulaite, joten hänen ei tarvinnut tuoda autoaan automme viereen. Kehotti minua kuskinpaikalle starttaamaan. Kiitin viimeksi tullutta miestä. Hän hymyili, kehotti minua ostamaan akun ja lähti.

Auto lähti kerrasta käyntiin. Jätin sen hyrräämään ja siirryin taksiin maksamaan palvelun. Hinta oli 50 euroa. Siinä kaikki. Sain kuitin.

Lähdin ajamaan kohti Kaarinaa. Auto oli tahmainen, mutta kulki. Vauhti nousi noin viiteenkymppiin ja enimmillään alle kuuteenkymppiin. Köröttelin perille.

"Moitin" Seppoa hänen tuomastaan etanabensasta.

Kun myöhemmin lähdimme paluumatkalle, auto toimi jo virkeämmin, mutta keltainen moottorin kuva paloi kojelaudassa. "Kyllä siinä jotakin häikkää on."

On hienoa asua maassa, jossa poliisit toimivat kuten eilen. He ovat keskuudessamme auttamassa meitä. Tapaus herättää muutoinkin ajatuksia. Kaikki muut kuin työnsä tai ystävyyden perusteella apua tarjonneet olivat maahanmuuttajia.

Posankka on Alvar Gullichsenin "marsipaanipossun ja kumiankan lapsi", joka tervehtii ylioppilaskylän kohdalla Helsinginkadun varrella Turkuun tulijoita. Teos on luultavasti vihatuin Turun ulkotiloihin sijoitettu artefakti.

Eilen oli niin hoppuinen päivä, että blogin päivitys siirtyi tämän päivän puolelle.