Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

perjantai 30. marraskuuta 2018

Olemmeko skandinaaveja?

Kun olin aikoinaan noin puoli vuotta Kreikassa, useimmat satunnaiset keskustelukumppanit yhdistivät kotimaani Skandinaviaan. Lähelle nuo arviot osuivatkin. Joku sentään oli perillä suomalaisugrilaisista kielistä.

Jos ollaan tarkkoja, Suomi ei kuulu Skandinaviaan vaan Fennos-Skandiaan, mutta tätä ilmausta taitavat käyttää vain säätieteilijät. Norjalaiset, ruotsalaiset, tanskalaiset ja suomalaiset asuvat samalla suurella niemimaalla, joka kytkeytyy mantereeseen Venäjän kautta. Tällä alueella asuu myös osa itänaapureistamme.

Skandinavia viittaa joko niihin alueisiin, joissa puhutaan skandinaavisia kieliä, tai Skandinavian niemimaata. Jälkimmäinen tulkinta sisältää tarkkaan ottaen myös ainakin osan Suomen käsivartta. Jos saivarrellaan, Tanska ei kuulu joukkoon.

Nimitys Pohjoismaat liittää Islannin, Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Suomen kätevästi yhdeksi joukoksi.  Mukaan kuuluvat myös Färsaaret, Grönlanti, Huippuvuoret ja Jan Mayen.

Tunnen itseni täysin suomalaiseksi ja siten Suomi on minulle kotoisin paikka maailmassa. Mutta mihin kuuluu isänmaani Suomi? Tietysti Euroopan Unioniin, mutta mihin osaan sitä?

Monimutkainen kysymys. Pohjoismaat ei täysin toimi tässä yhteydessä, koska Islanti ja Norja eivät ole EU:n jäseniä. Luulen myös, etteivät Pohjoismaat, Pohjola ja Norden ole Skandinaviaan verrattuina kovin tunnettuja käsitteitä.

Käsittääkseni monet skandinaavit eivät pidä suomalaisia skandinaaveina, mikä onkin luonnollista. Kouluruotsin pohjalta on vaikea ponnistaa joukkoon.

Virolaiset ovat sukulaiskansaamme, mutta historiallisista syistä emme ole luontainen identifioitumispari heidän kanssaan.

Arbiksen ruotsinopettajani kertoi kuinka tärkeä Svenska dagen on hänelle. Hän ei tuntunut puhuvan mielellään englantia muiden skandinaavisia kieliä puhuvien kanssa, koska tuntee kuuluvansa näiden kanssa samaan perheeseen. Minulle jäi epäselväksi, lukeeko hän suomenkielisiä kyseiseen perheeseen. Saattaa lukeakin, ainakin jos puhumme kelvollista ruotsia.

Hän on tuonut joissakin yhteyksissä esiin, kuinka monet (ehkä kaikki) ryhmämme ulkomaalaisista opiskelijoista puhuvat indoeurooppalaista kieltä kuten hän. Suomi ei tunnetusti niihin kuulu. Osaa hän itse tietysti suomeakin.

Olen ollut hieman hämilläni. Nämä ovat hienosyisiä asioita.

Skandinaaveja me suomenkieliset emme ole. Mihin joukkoon kuulumme, riippuu kontekstista.










torstai 29. marraskuuta 2018

Unten maailmoissa

Kuuntelin eilen Sari Valton ohjelmaa (Miksi näemme unia?), jossa haastateltiin kahta uniasiantuntijaa. Keskustelussa ei tullut esiin lopullista totuutta unien näkemisen syistä, mutta mielenkiintoisia arvioita annettiin.

Aivot jatkavat työskentelyä myös nukahtamisen jälkeen. Unien surrealistisuus johtuu mahdollisesti siitä, että aivot eivät saa aisteilta syötettä samalla tavoin kuin valveilla ollessa. Aivot ovat kuitenkin varuillaan myös unen aikana. Ne reagoivat, jos tapahtuu jotakin yllättävää.

Unien tarkoitus saattaa olla vaaratilanteiden harjoitteleminen. Minä muistan nähneeni vielä eläkkeellä ollessani unia, joissa en opettajana löytänyt luokkaani tai ihmettelin miksi luokkaani ei tule opiskelijoita. En kuitenkaan muista etsineeni mitään ratkaisuja noihin tilanteisiin. Voi tietysti olla, että en vain muista sellaisia kohtia unistani.

Muistan myös nähneeni samantapaisen ahdistavan unen, joka on selvästi ollut takautumaa kaukaisista liikemiehen vuosistani. En kuitenkaan muista unen sisältöä.

En pysty arvioimaan näiden kokemusten perusteella, voisiko kyseessä olla jonkinlainen harjoittelu.

Mieleeni on jäänyt lapsuudestani yksi uni. Olin pitkälläni siten, että näin taivaalle. Korkealla lensi  jokin lintu ympyrää. Se laskeutui supistuvan spiraalin muotoista rataa minua kohti. Heräsin juuri, kun lintu laskeutui kasvoilleni. Miksi olisin harjoitellut tuollaista tilannetta varten? Ehkä olin kuullut tai lukenut jonkin sadun, jossa tapahtui jotakin tuon tapaista.

Ohjelmassa kerrottiin, että unissakävelystä ei tarvitse huolestua. Sitä tapahtuu yleensä lapsuudessa tai nuoruudessa. Ihminen kävelee unissaan yleensä aika pian nukahtamisen jälkeen. Syynä voi olla unta edeltävä stressi.

Muistan yhden unissakävelykokemuksen lapsuudestani. Olin noussut unissani sängystäni. Olin kulkenut lähelle seinää ja satuttanut nenäni tai jonkin muun kohdan kasvoistani johonkin kovaan. Muistan sen lyhyen hetken, jonka seisoin hereillä. Sitten kuva katoaa. Olin ilmeisesti nukahtanut seisaallani uudestaan.

Toisen tapauksen olen kuullut varmaan isältäni. Itse en sitä muista. Olin kävellyt yöllä unissani ja vetänyt peittoa perässäni. Isä oli kysynyt, mihin olen menossa. Vessaan, olin vastannut. Isä oli kehottanut minua menemään sänkyyn ja minä olin totellut.










keskiviikko 28. marraskuuta 2018

tiistai 27. marraskuuta 2018

Falska vänner

Ruotsi ja englanti ovat molemmat indoeurooppalaisia kieliä. Tästä syystä monet samanmerkityksiset sanat muistuttavat näissä toisiaan (esim. cat - katt). On toki muitakin syitä. Esimerkiksi jotkut sanat ovat lainautuneet molempiin kieliin latinasta.

Yhteisestä alkujuuresta johtuen suomen ja viron kielissä on sama tilanne. Näissä on kuitenkin myös toisiaan muistuttavia sanoja, joilla on eri merkitys. Niinpä viron pulm ei tarkoita ongelmaa tai pulmaa vaan häitä. Englannin ja ruotsin suhteen on tilanne samanlainen. Ilmiöllä on hauska nimi: "falska vänner".

Englannin sana barn tarkoittaa latoa, mutta täsmälleen sama ruotsin sana merkitsee lasta. Englannin blanket on huopa eli viltti, kun taas ruotsin blankett on lomake. Kun britti sanoo eventually, hän tarkoittaa lopulta, mutta ruotsalaisen eventuellt on suomeksi mahdollisesti. Englannin gift on lahja, mutta ruotsissa sama sana tarkoittaa naimisissa olevaa tai myrkkyä.

Napauta toisen kappaleen kohtaa "falska vänner" niin näet lisää vaarallisia samanlaisuuksia.

Swenglish muuten tarkoittaa englannin kielen käyttämistä siten, että ripottelee puheeseensa ruotsin kielen sanoja ja rakenteita, ja/tai englannin puhumista ruotsalaisella aksentilla. Svengelska taas merkitsee englanninkielisten sanojen käyttämistä ruotsin kielessä silloin kun alkuperäisiä ruotsalaisia olisi käytettävissä. Ansluta sig eli liittyä voi korvautua verbillä joina ja skriva ut verbillä printa. Täällä Suomessakin olemme oppineet printtaamaan.




maanantai 26. marraskuuta 2018

Svenska

Olen käynyt tämän syksyn ruotsin kielen keskusteluryhmässä Arbiksessa. Enemmistö osallistujista on Suomessa asuvia ulkomaalaisia, jotka haluava oppia ruotsia. Luultavasti useimmat heistä opiskelevat myös suomea. Opiskelijat ovat muun muassa Kreikasta, Ukrainasta ja Venäjältä.

Minä olen aikanani opiskellut oman kahdeksan vuoden annokseni pakkoruotsia, mikä on ihan hyvä asia. Pystyn lukemaan ruotsinkielisiä tekstejä kohtuullisen hyvin. Opinnoistani huolimatta en ole ryhmässä mikään tähti. Ulkomaalaiset osaavat toista kotimaistamme hämmästyttävän hyvin.

Minulla on siis hyvin vankka pohja, mutta hermoverkkoyhteyteni koulussa oppimiini sanoihin ovat käytön puutteessa hiipuneet. Niitä tuntuu olevan työlästä elvyttää. Hauskaa puuhaa tämä on hitaasta edistymisestäni huolimatta, eikä varmaan aivan hyödytöntä vanheneville aivoilleni.

Suomenruotsalainen opettajamme on oikein pätevä ja hoitaa työnsä antaumuksellisesti.

Kevätkaudella on voi osallistua matkamme vuoksi, mutta ehkä ensi syksynä taas.

perjantai 23. marraskuuta 2018

Aaaargh!


Olen pieni kirppu suurten digijättiläisten armoilla.

Minulla on ollut kolme digilaitteisiin liittyvää ongelmaa, joista kaksi on yhä jäljellä. Läppärini (Macbook) ehdotti jokin aika sitten, että päivittäisin sen uuteen käyttöjärjestelmä Mojaveen. Minä suostuin.

Kaikki kolme ongelmaa johtuvat luultavasti mainitusta päivityksestä.

  1. Kun avasin sähköpostini (iCloud), ei yhtään saamaani tai lähettämääni viestiä tullut näkyviin. Vaimoni läppärillä ohjelma toimi kuten pitikin. 
  2. En saa kuviani siirretyksi Honor 9 -luuristani (Android) Macbookiini. 
  3. Asiantuntijatuen avulla saatu yhteys verkon kautta käytettävään ulkoiseen muistiini lakkasi toimimasta.
Soitin tänään Apple-tukeen. 

Yhteyden saaminen sähköpostiini vaati ensin iCloudin salasanan, sitten läppärini salasanan. Se vaati lisäksi toisen Apple-laitteeni salasanaa. Järjestelmä väitti sen olevan saman niminen kuin tämä uudenkarhea Macbookini. Minulla ei ole toista toimivaa Apple-laitetta.

Mieleeni ei ollut tullut, että kyseessä on epäkuntoinen edellinen Macbookini, se jonka näppäimistölle kaatui vettä. Tarvittiin siis salasana laitteeseen, jonka olin ottanut käyttöön monta vuotta sitten. Sanaa ei löytynyt viimeisestä eikä sitä edellisestä muistivihostani. Onneksi näitäkin edeltävä oli tallella. 

Sähköpostini saatiin kuntoon. 

Saankohan koskaan siirretyksi kuvia kännykästäni läppäriini suoraan? Yhteyttä ei saatu kuntoon. Tukihenkilön mukaan ongelma johtuu siitä, että puhelimen käyttöjärjestelmä ei toimi Mojaven kanssa. Ongelma poistuu, jos Google (tai joku sen yhteiskumppaneista) joskus rakentaa yhteyden Mojaveen. Kännykkäni päivittää itsensä automaattisesti, joten sen käyttöjärjestelmän liian vanhasta versiosta ei voi olla kyse. Olen tässä asiassa vaimoni läppärin varassa.

Yritin aikaisemmin muodostaa langattomanyhteyden kännykän ja läppärin välille, mutta ilman onnea.

Tukihenkilö ei osannut auttaa ulkoisen muistin suhteen mitenkään. 

Miksi ei digimaailma ole vielä yhteensopiva, kun  Natokin kuulemma on? 

Ajatelkaapa, että jonakin päivänä voi olla lukemattomia erilaisin käyttöjärjestelmin varustettuja tekoälyrobotteja, joiden pitäisi pystyä yhteistyöhön. 






torstai 22. marraskuuta 2018

Uniesteiden kimppuun


Olimme tänään neljättä kertaa unikurssilla Paimiossa. Tänään meille esiteltiin esimerkkejä ajatusvääristymistä, jotka voivat haitata nukahtamista. En tunnistanut itsessäni useimpia niistä. Hoppuileminen omien tekemisten suhteen oli selvin osuma.

Meille esiteltiin prosessi, jonka avulla ajatuksia voidaan kammeta uusille urille. Ajatuspinttymä ei ehkä ole todellinen ja sen sisältämän uhan toteutuminen voi olla epätodennäköinen. Saimme läksyksi tunnistaa näitä ja ajatella niitä läpi.

Ensi kerralla käsitellään minua erityisesti kiinnostavaa aihetta. Meille esitellään ohjelma, jonka avulla voidaan unilääkkeiden käyttö ajaa alas. Sain jo nyt asiaa koskevat paperit. Voin aloittaa etuajassa, jos siltä tuntuu. Ohjelma vaikuttaa realistiselta, koska prosessille annetaan aikaa ja se toteutetaan tunnustellen.




keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Työn alla



























Olen tarttunut pitkästä aikaa öljypastelliliituihin. Mallina on meillä oleva, jo kuivunut, kimppu. Onneksi minulla on siitä kuvia tuoreempana.

Paperi on valkoinen. Niinpä voin piirtää muotoja väripinnoille sopivilla terävillä esineillä.

Tämä on kuin shakkipeliä. Miten jatkan, jotta sommittelu toimii valmiina.

tiistai 20. marraskuuta 2018

Onni onnettomuudessa


Minua yskittää vieläkin. Olen köhinyt varmaan jo kaksi kuukautta. Aika harvakseen, mutta kuitenkin.

Siirrehoitaja kehotti minua välttämään rehkimistä niin kauan kuin yskin. Olen siten jättänyt kuntopyörän rauhaan ja panostanut kävelemiseen.

Täytän päivittäin Kiloklubin sivuja. Saan sieltä palautetta liikkumisestani ja syömisestäni. Kummankin pitää olla riittävän monipuolista, jotta saan kaikki pallukat vihreiksi.

Kävelen vähintään viisi kertaa viikossa. Lisäksi treenaan käsipainoilla, venyttelen ja kotijumppaan. Lisäksi uin kerran viikossa. Tämä on Kiloklubin mielestä riittävän monipuolista.

Olen ihastunut kävelemiseen niin, etten taida palata kuntopyörän satulaan. Tunnen voimaantuneeni, askeleeni on kevyt ja liikkuvuuteni on parantunut. Tuntuu hyvältä olla ulkona. Käveleminen tuntuu luonnollisemmalta kuin kuntopyörän polkeminen. Se on myös hyväksi mielelle.

Ihminen on luotu kävelemään. Jossakin mainittiin, ettei pitäisi istua kuin korkeintaan kymmenen minuuttia kerrallaan. Makuullaankaan ei kannata ylettömästi olla. Näistä seuraa, että ihmisen on syytä olla jaloillaan.

On hienoa kokea, että  kuntoni voi kehittyä saamistani syöpähoidoista huolimatta. En vajonnutkaan loppuelämäkseni sänkyyn nukkumaan. Ehdin jo luulla, että tulen viettämään aikaisempaa suuremman määrän elämästäni nukkumatin seurassa. Unikoulullakin on tässä edistymisessä oma osuutensa.

On minun yhä muistettava levätä, mutta kokonaisuutena tilanne näyttää hyvältä.

Kannatti saada tämä yskä.








maanantai 19. marraskuuta 2018

Viimeiset tulevat ensimmäisiksi - vaaleissakin?


Olimme eilen käyttämässä kahta lastenlastamme pyhäkoulussa. Ajattelin, että kun olemme palanneet kotiin, täytyy käydä äänestämässä. Sitten unohdin koko asian.

Asia tuli mieleeni puoli kahdeksalta illalla. Aloin heti selvittää, vieläkö ehdimme. Ilmeni, että äänestyspaikkamme on Mikaelin kirkko, joka on aivan lähellä meitä, ja aikaa on kahdeksaan asti. Löysin netistä myös ehdokkaat taustatietoineen. Ihme kyllä jotkut olivat kertoneet itsestään hyvin vähän .

Vaimoni oli uppoutunut erääseen hommaan. Kun ehdotin äänestämään lähtemistä, hän ilmaisi selvästi, ettei halua, koska aikaa on niin vähän ja hän on keskittynyt omaan hommaansa. Sain hänet syyllistetyksi mukaani.

Olin saanut selville sopivia ehdokkaita. Piti päättää nopeasti.

Aikaa oli alle vartti.Matkaa oli 300 metriä, mutta lähdimme autolla. Päätin ajaa Puistokadulle ja pysäköidä auton luvattomasti kirkon pääportaiden eteen, koska kello kävi ja aikaa oli vähän. Lähdin kiertämään Mannerheiminpuistoa, jotta pääsen yksisuuntaiselle Puistokadulle oikeaan paikkaan. Liikennevalot hidastivat matkaa. Vaimoni ei luvannut kiivetä portaita, joten meidän oli etsittävä autoreitti kukkulalle, jolla kirkko on. Se löytyi ja karautin pääovelle.

Kello oli pari minuuttia vaille, kun astuimme sisään. Kajautin, että täältä tulee ratkaisevat äänet.

Vielä piti vaeltaa toimitsijoiden luon alttarin eteen. Kävi ilmi, että kiirettä ei enää ole. Kun on ehtinyt ovesta sisään, saa äänestää vaikka aika on jo ohi.

Toimitus hoidettiin. Olimme viimeiset äänestäjät.

Vitsailin, että viimeiset tulevat ensimmäiseksi. Eräs herrasmies tuli kättelemään, varmaan päivystävä pappi. Hän oli samaa mieltä.

Olemme patologisia myöhästyjiä, mutta tällä kertaa onnisti.

Ehdokastamme ei tosin tullut valituksi.



Hampaani paikattiin tuossa tuokiossa lauantaina. Kesti vain puolisen tuntia. Mikään ei sattunut. Nyt hampaani on kuin ei olisi mitään sattunutkaan. Vaikuttavaa.

perjantai 16. marraskuuta 2018

Turku yllätti


Kuten aioin, soitin eilen luodinreiästäni siirrehoitajalle (puhelimella kuitenkin). Asialla ei ole hätää, mutta hammaslääkärissä kannattaa käydä. "Siirteestäsi on jo aikaa." Vastustuskykyni alkaa ilmeisesti olla aika hyvä.

Hoitajan mukaan hampaani saattaa olla kuollut.

Kuulin, että Turussa julkisen puolen hammaslääkäripalveluihin ilmoittaudutaan puhelimitse. Arvelin, että on vaikea päästä läpi, mutta niin ei kuulemma ole.

Leukemiahistoriani ei ilmeisesti vaikuta hoidon kiireellisyyteen. Asiasta voi kuitenkin mainita.

Soitin hammashoidon varauspalveluun ja kuulin, että jonossa on kolme soittajaa. Nauha ilmoitti, että voin myös jättää soittopyynnön. Niihin vastataan päivittäin klo 14.20. Kello oli jo yli kahden iltapäivällä. Valitsin soittopyynnön.

Sain yllättäen pikaisesti puhelun ja minulle tarjottiin peruutusaikaa ensi lauantaille. Otin sen.

Sain tällin ennakkoluuloihini. Tämähän kävi nopeasti!

torstai 15. marraskuuta 2018

Luodinreikä fasadissa

Ihmettelin toissapäivänä, miksi en saa roskaa hampaiden välistä. Kun katsoin peiliä, luulin, että minulla on jotakin mustaa tarttunut hampaaseen.

Hampaistooni oli kuitenkin ilmestynyt musta aukko, tai siltä se ainakin näyttää, kuin luodinreikä. Vasemmasta kulmahampaastani oli lohjennut pala siten, että talttani näyttää nyt kaksihaaraiselta. Siinä on nyt väärinpäin olevan u:n muotoinen aukko, joka näyttää mustalta.

Reiältä näyttävä ei kuitenkaan ole reikä, vaan hampaan sisus on jostakin syystä musta. Tulehdus?

Kuulin äsken eräästä radio-ohjelma, että elämme pidempään kuin ruumiimme kestää. Me kulumme, mutta henki vain pihisee.

Tämäkin vielä. Olen muutoinkin harvahampainen.

Parasta ennen -aikani on ohi.

Jotakin tuolle on tehtävä. Ongelma ei ole vain esteettinen. Leukemiasurvivalistilla pitää tietääkseni olla hampaat kunnossa.

Taidan kysyä hemapolilta, onko asia kiireinen. Sitten pitänee selvittää, millä puolella hammas kannattaa hoitaa.

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Vanha koira joutui muuttamaan tapojaan


En käyttänyt juuri koskaan ihovoiteita ennen leukemiaan sairastumista, vaikka minulla taitaa olla atooppinen iho.

Leukemiahoidot herkistävät ihoa. Niinpä minulla on karttunut rasvaus kokemusta viime vuosina. Lieviin iholla ilmeneviin käänteishyljintäoireisiin tehoaa laimea kortisonivoide hyvin.

Rasvaan vartaloni lähes joka päivä. Ei tunnu olevan väliä mitä voiteita käytän. Kaikki kokeilemani ovat toimineet. Merkitystä on oikeastaan vain sillä, miten aine leviää iholle.

Lääkäri on tutkinut ihoni kontrollikäynneilläni, viime kertoina ylimalkaisemmin.

Olen huomaavinani, että jos jätän rasvauksen väliin, iho tuntuu aavistuksen kutisevalta. Voi olla, että kuvittelen vain.

Kun kysyin lääkäriltä rasvauksen tarpeellisuudesta, hän vastasi tyyliin "Voithan rasvata".

Rasvaan ihoni suihkussa. Vesi tosin luultavasti kuivattaa ihoa.

Ei tämä ole ylivoimaista. Ehkä kokeilen joskus paastoa.



tiistai 13. marraskuuta 2018

Maailma sukeltaa syvävalheeseen?


Pääsen taas päivittelemään teknisen kehityksen nopeutta. Tutustupa Ylen sivuun "Valheenpaljastaja: Tulevaisuuden valeuutiset väärentävät ääntä ja liikkuvaa kuvaa".

On kehitetty teknologia, jonka avulla jonkun videolla esiintyvän henkilön ilmeitä voidaan muuttaa siten, että katsoja ei huomaa manipulaatiota. Demonstraatiossa näytetään kuinka henkilö vääntelee naamaansa ja ruudulla G.W. Bushin ilmeet seuraavat häntä.

Ihmisen ainutlaatuinen puhetapa voidaan mallintaa 20 minuutin nauhoituksen perusteella. Sen jälkeen  voidaan tuottaa hänen aidolta kuulostavaa puhettaan ja tietenkin keksiä itse sen sisältö.

Minä en tiedä, voidaanko videosta tai ääninauhasta tunnistaa teknisesti, onko se manipuloitu. Asiantuntijat saattavat pystyä siihen, mutta me tavikset luultavasti emme.

Tästä seuraa, että emme voi uskoa, mitä meille digimaailmassa esitetään. Diktatuurimaissa voidaan kansalle uskotella mitä tahansa.

Faktantarkastajille riittää työtä.

Jos jokin manipuloitu video onnistutaan syöttämään luotettavaan uutislähteeseen, valeuutinen jää elämään, vaikka sitä kuinka yritettäisiin kumota.

Onneksi voimme toistaiseksi uskoa sellaiseen, minkä näemme ja kuulemme omin silmin.

maanantai 12. marraskuuta 2018

Edistystä?


Olen ottanut muutamana päivänä unilääkkeen vasta juuri ennen yöpuulle menoa hieman ennen puolta yötä.  Olen nukahtanut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta hämmästyttävän nopeasti. Olen luullut, että lääke vaikuttaa kunnolla vasta tunnin päästä ottamisesta. Olen tosin ihmetellyt. että usein tunnen uneliaisuutta välittömästi lääkkeen nielaisemisen jälkeen. Voiko se vaikuttaa niin nopeasti?

Olen tuntenut itseni hyvin väsyneeksi aamutoimien jälkeen. Rillienpudotusunet ovat auttaneet. Tänään tosin en herännyt viimeiseen pudotukseen tai olin jäänyt loikoilemaan ilman viritystä, ja nukuin ehkä puoli tuntia. Meneekö unijärjestelmäni nyt sekaisin?

En tiedä, nukahdanko nyt unilääkkeen ansiosta vai jostakin muusta syystä. Ehkä tämä on edistystä.


perjantai 9. marraskuuta 2018

Uni-ikkunaa etsimään


Olimme eilen taas unikoulussa. Olimme saaneet tehtäväksemme pitää unipäiväkirjaa kahden viikon ajalta. Nyt käsiteltiin tuloksia.

Minä olin nukkunut kumpanakin viikkona keskimäärin vajaan seitsemän tuntia yössä. Se lienee tämänhetkinen tarpeeni. Tulos on yllättävä, koska olen luullut tarvitsevani leukemian jälkeen enemmän unta. Olen nukkunutkin paljon.

En tiedä, onko tilanteeni vakiintunut vai onko elimistöni nyt sellainen, että tarvitsen ajoittain paljon unta.

Eilisen pääopetus oli se, että aamuisin on aina noustava samaan aikaan, olkoon arki, pyhä tai viikonloppu. Sitä saimme nyt opetellaksemme. Tosin minä olen jo harjoitellut. Olen onnistunut nukkumaan varsin säännöllisesti, mutta takaiskujakin on tullut.

Olen ottanut unilääkkeen noin varttia vaille yksitoista ja mennyt vuoteeseen tuntia myöhemmin. Nyt sain tehtäväkseni mennä sänkyyn silloin, kun uni-ikkuna tuntuu olevan auki, ja ottaa unilääkkeen vasta silloin. Menin eilen nukkumaan tavanomaiseen aikaan. Lääkkeen olin juuri ottanut. Uni tuli yllättävän pian.

Tarkoituksena on nyt löytää luontainen uni-ikkuna. Nyt se on tuotettu kemiallisesti. Lääkkeistä voin luopua sitten, kun oikea aika on löytynyt.

Projekti etenee lupaavasti.




torstai 8. marraskuuta 2018

Pitäisikö meidän korjailla Jeesuksen sanoja Raamatussa?

On muodikasta ajatella, että Raamattu on aikansa lapsi ja että nykyaikaisen tieteen avulla voidaan korjata tai ainakin jättää huomiotta siitä ne kohdat, jotka koetaan olevan ristiriidassa tämän ajan käsitysten kanssa.

Olen kuullut sanottavan, ettei avioliitto ole kovin vanha instituutio. Tällä ehkä halutaan perustella suurempia vapauksia kuin mitä perinteisesti on ajateltu.

Matteus kertoo kuinka fariseukset kysyivät Jeesukselta miehen oikeudesta jättää vaimonsa. Jeesus vastasi seuraavasti: ""Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, älköön ihminen erottako." (Matt. 19:4-6)

Jeesus ei mainitse avioliittoa, mutta en osaa kuvitella, mitä muuta hän olisi tarkoittanut. Tätä ei mielestäni kumoa se, että aikojen saatossa monet ovat jättäneet tämän opetuksen huomiotta.

Kristinusko on nimensä mukaisesti uskon asia. Kolmiyhteisen Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa millään tieteellisillä metodeilla. Meillä on vain Raamattu.

Minä ja moni muu  uskoo, että Jumala on kaikkivaltias ja koko maailmakaikkeuden Luoja. Tästä seuraa, että mikäli kaikki alkoi räjähdyksestä, Jumalan on täytynyt olla olemassa jo ennen sitä.

Nämä ovat uskon asioita, mutta nyt vetoan logiikkaan. Kaikkivaltias Jumala lähetti poikansa Jeesuksen lunastamaan meitä syntisiä. Jeesus on osa kolmiyhteistä Jumaluutta. Voimmeko olettaa, ettei Jeesus osana Pyhää Kolminaisuutta tiennyt maailman menosta enempää kuin tavalliset taavetit ja tellervot noina aikoina? Mielestäni emme.

En haluaisi uskoa, että Jumalan poika opetti joko tietämättömyyttään tai tarkoituksella väärin. En myöskään sitä, että Kaikkivaltias olisi antanut Matteuksen muistaa näin tärkeän asian väärin tai antaa hänen muutella alkuperäistä sisältöä.

Opetuslapset kysyivät Jeesukselta naimattomuudesta. Hän vastasi, että "Se ratkaisu ei sovi kaikille, ainoastaan niille, joille se on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon." (Matt. 19:11-12)

Tämä kohta osoittaa Jeesuksen tietäneen, että on olemassa sellaisia ihmisiä, joille ajatus miehen ja naisen välisestä avioliitosta on omakohtaisesti mahdoton. Hän ei kuitenkaan esitä heille muuta vaihtoehtoa kuin naimattomuuden. "Avioliittoon kelpaamaton" kuulostaa ankaralta ilmaisulta, mutta luotan siihen, että Raamatun suomentajat ovat pyrkineet tarkkaan työhön. Tietenkin hän tiesi myös, että jotkut eivät halua sitoutua yhteen puolisoon. Tähänkään hän ei tarjoa asiakaslähtöistä ratkaisua.

Nykyään ajatellaan yleisesti, että kaikki on luvallista, minkä ei katsota vahingoittavan  muita. Minulla on oikeus siihen tai tähän, sanotaan. Tämä kuulostaa perustellulta, mutta Raamattu on selvästi eri linjoilla.

Miksi Jumala luo ihmisiä, jotka ovat kohdusta saakka avioliittoon kelpaamattomia? En minä tiedä. En tiedä myöskään, miksi hän antoi Estonian upota tai Syyrian lasten kärsiä.

Jeesus myös teki rakastamisen maailmanennätyksen, kun antoi henkensä meidän syntiemme tähden. Emme siten voi väittää hänen rajaavan elämäämme rakkauden puutteen vuoksi.

Uskovaisena minun on nöyrryttävä siihen, että Kaikkivaltias on asettanut rajoituksia elämäämme. On olemassa jotakin minua suurempaa.

En tohtisi lähteä korjailemaan Raamattua. Se on iso ja minä pieni.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Olin toimia ajattelemattomasti, koska en ollut ajatellut tarpeeksi

Olen pohtinut tänään muunsukupuolisuutta ja Jeesuksen opetusta avioliitosta. Kirjoitin aiheesta postauksen otsikolla "Onko Jeesuksen opetusta korjattava muunsukupuolisten vuoksi?"

Ehdin jo julkaista jutun, mutta huomasin etten ollut ajatellut asiaa loppuun saakka. Minulla tuli sellainen tunne, että kirjoitus ei ole eheä. Niinpä palautin artikkelin luonnostilaan.

Teeman pohtiminen ja Jeesuksen sanojen lukeminen on jo nyt tuntunut opettavaiselta.

Mietin aihetta vielä. Editoin tekstiä ja julkaisen sen, jos/kun tunnen ymmärtäneeni asiaa riittävästi.

PS: Tarkemmin ajatellen toimin jo, mutta vedin takaisin.


tiistai 6. marraskuuta 2018

"Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi"


Eilinen kirjoitukseni on herättänyt jonkin verran keskustelua Facebookissa.

Esille nousi muun muassa ajatus siitä, ettei kai se mitään haittaisi, jos tiede ja usko sulautuisivat yhteen.

Tuomas Akvinolainen taisi tuota yrittääkin. Jos tiede ja usko voitaisiin rakentaa toisiinsa täydellisesti sopivaksi kokonaisuudeksi, ymmärtääkseni usko lakkaisi olemasta. Jos järjen ja tutkimuksen avulla voitaisiin päätellä kaikki se, mitä Raamattu kertoo tuonpuoleisesta, usko kai muuttuisi kysymykseksi älykkyydestä. Ihminen uskoo, jos on riittävän fiksu ja ymmärtää miten kokonaisuus toimii. No, tyhmemmät ehkä uskoisivat viisaampia.

Tässä on aika pitkä pätkä Paavalin 1. kirjeestä korinttilaisille:

20 Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi?  21 Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat.  22 Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta.  23 Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta,  24 mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.  25 Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi. 
26 Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista.  27 Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta.  28 Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin.  29 Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.  30 Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.  31 Näin toteutuu kirjoitus: »Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.» (Raamattu.fi)

Minusta tämä teksti valottaa hyvin tieteen ja uskon välistä ristiriitaa. Ainakaan tämä ei ennusta läpimurtoa järjen ja uskon yhdistämisessä.


maanantai 5. marraskuuta 2018

Voiko tiede kumota Raamatun opetuksen?

Espoon hiippakunnan uudeksi piispaksi valittu Kaisamari Hintikka toteaa Hesarin haastattelun mukaan, että "... Jumala luo jatkuvasti uutta ja että paljon on opittu Raamatun kirjoittamisen jälkeen." Tällä hän perustelee avioliittokäsityksen muuttamistarvetta. Hän jatkaa, että "Jumala luo jatkuvasti kykyämme ymmärtää todellisuutta. Siitä pitäisi olla iloinen eikä kokea lisääntymistä uhkana."

Minä en pysty luomaan mielessäni synteesiä tieteestä ja Raamatun opetuksesta. Ymmärrän Raamattua vain uskon kautta. Läheskään kaikkea en ymmärrä. Ajattelen, että ei ole Raamatun vika, jos en kaikkea osaa tulkita.

Meille opetetaan, että Luoja on kaikkivaltias. Minua ihmetyttää, miksi Hän olisi antanut Raamattuun jäädä väärää opetusta keskeisistä asioista ja ihminen saisi tieteen kehittymisen perusteella korjata kristinuskon perusteosta. Tieteen edistys on Jumalan sallimaa. Jumala oli jo ennen tiedettä. Näin haluan uskoa.

Pitäisikö koko Raamattu kirjoittaa uusiksi sitä mukaa kuin tutkimustieto lisääntyy?  Raamatun opetusta ja tiedettä tuskin voidaan koskaan sulauttaa toisiinsa.

Silloinhan uskomisessa olisi kysymys tiedosta eikä uskosta.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Hyvää kuuluu

Tarvitsen maalaamiseni ylläpitämiseen jonkin kehyksen, joka pitää minut vauhdissa. Nyt minulla on sellainen. Olen ollut avoimen kautta Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian turkinto-opiskelijoille järjestetyllä kurssilla, joka päättyi eilen. Kurssin konsepti sopi minulle hyvin. Kukin opiskelija teki mitä ja missä teki tuntien väleissä. Tunneilla vain tutkittiin tuotoksia ja keskusteltiin. Olen päässyt taas vauhtiin.

Opettaja on sama, jonka kursseilla kävin vuosi sitten syksyllä. Häneltä sain tiedot tästä ja seuraavasta. Koululla on jotakin tietojärjestelmäongelmia, mistä johtuen Taideakatemian avoin tarjonta ei näy koulun  verkkosivuilla. Onneksi saan vetäjältä tietoja.

Seuraava kurssi alkaa parin viikon päästä. Konsepti lienee samanlainen. 

Eilen kurssin vetäjä ilahdutti minua kertomalla, että hän oli puhunut minut eräälle joulukuussa pidettävälle kurssille, jonka vetää vesiväreihin erikoistunut opettaja. Kuulin myös, että koulu aikoo lisätä ulkopuolisten mahdollisuuksia osallistua tutkinto-opiskelijoille järjestettävään koulutukseen. 

Kävelin eilen hyvillä mielin Taideakatemiasta kohti kotia. Tulin Aurajoen rantaan ja näin kaivinkoneen vastarannalla puuhissaan. Sää oli raikas. Aurinko paistoi vienosti lännen suunnalta. Pari ihmistä kulki lähettyvillä keskustellen keskenään. Muitakin arkisia ääniä kuului. 

Tunsin olevani elossa. Aistini toimivat. Asiat voisivat olla toisin. Saan olla paljosta kiitollinen. 

torstai 1. marraskuuta 2018

Älä lue

Monet miettivät, mitä voisivat tehdä ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Jos haluaa ryhtyä toimenpiteisiin, on vaikea valita, koska näistä asioista annetaan lausuntoja kovin monista näkökulmista.

Jos tuo ahdisti, älä jatka lukemista, koska tässä tulee lisää huolenaiheita.

Olen uteliaisuuttani lukenut asiantuntijoiden näkemyksiä tulevaisuuden sodankäynnistä. Aihe on ikävä, koska tappamisesta siinä useimmiten on kysymys. Sotien soisi loppuvan, mutta historian valossa toive tuntuu turhalta.

Kehityksen vauhti on hurja, mutta aivan kaikki ei tule muuttumaan. Asejärjestelmät kehittyvät entistä monimutkaisemmiksi ja tehokkaammiksi. Korkeaan teknologiaan perustuvat kokonaisuudet ovat kuitenkin  alttiita lamautumiselle ja hyvin riippuvaisia energiansaannista. Siksi eri maiden armeijat joutuvat ylläpitämään myös perinteisen sodankäynnin valmiuksia.

Sensoritekniikkaan perustuvat ja muut tunnistamisjärjestelmät kehittyvät niin, että maastoon ei kohta pääse piiloon oikein mihinkään. Elämä kaupungistuu eri puolilla maailmaa. Näistä syistä sotiminenkin ilmeisesti tapahtuu kaupungeissa. Kun siviilit ja sotavoimat ovat sikin sokin urbaaneissa ympäristöissä, toiminta on sekavaa ja sotkuista.

Lähes laitteet kaikki voidaan toteuttaa pienemmässä muodossa. Itseohjautuvuus lisääntyy. Voi vain kuvitella, millaista on olla maalina, kun parviohjaukseen perustuva lauma miehittämättömiä lennokkeja hyökkää päälle.

Meriin voidaan upottaa miehittämättömiä laitteita, jotka tunnistavat aluksia ja voivat tuhota niitä omatoimisesti. Maastoon voidaan tietysti asentaa samoilla periaatteilla toimivia tappokoneita.

Jos nykyään lentolaite pääsee tunnissa tuhannen kilometrin päähän, tulevaisuudessa se saattaa selvitä matkasta kymmenessä minuutissa.

Voidaan ajatella, että ihmishenkiä säästyy, kun tekoälyllä vahvistetut robottiarmeijat taistelevat toisiaan vastaan, mutta joskus ne robotitkin loppuvat.

Asejärjestelmät ja niitä tukevat laitteet saattavat levittäytyä myös avaruuteen.

Sodankäynnin etiikkaan kuuluu vielä kuuluvan ajatus siitä, että varsinaisen tappokäskyn olisi aina tultava ihmiseltä. Jos tämä periaate säilyy, robottiarmeijoita johtavat nörttisotilaat jossakin toisaalla.

Voisi kuvitella, että futuristiset asejärjestelmät ovat niin kalliita, ettei niillä voi olla ratkaisevaa merkitystä tulevissa sodissa. Asiaan vaikuttaa kuitenkin se, että sotaesineistä voidaan tehdä entistä pienempiä. Materiaalia menee siten suhteessa vähemmän. Laitteita voidaan valmistaa suurina sarjoina, mikä painaa hintoja alas.

Ilmeisesti perinteisen sodan jatkuva rätinä laantuu, koska yhä useammista ammuksista tulee maaliin ohjautuvia, jopa kiväärin luodeista. Luulisi ettei tarvitse räiskiä joka suuntaan. Rivit molemmilla puolilla tosin saattavat harveta nopeasti.

Miksi ihminen on tällainen? Uhraa paljon vaivaa ja voimavaroja muiden tappamisen järjestämiseen.

Toivottavasti taisteluvälineiden monipuolistuminen nostaa sodan kynnystä.

Innostuit sitten kuitenkin lukemaan.