Kannatti muuttaa

Muutimme Helsingistä Turkuun kesällä viime vuonna. Asunnon myyminen, uuden ostaminen, remontti ja muutto olivat olivat hurja koitos. Kannattiko?

Hankettamme puolsi usea seikka.

Leukemian sairastaminen oli kova koettelemus sekä minulla potilaana että vaimolleni rinnallakulkijana. Vaimoa oli neuvottu eräässä tukikeskustelussa, että tällaisten kokemusten jälkeen on hyvä vaihtaa maisemaa.

Turku oli meille tuttu kaupunki, koska olemme asuneet täällä jo 70-luvulla. Lisäksi vanhin lapsistamme puolisoineen ja lapsineen oli siirtänyt elämänsä Vantaalta Naantaliin. Kuopuksemme oli muuttanut Turkuun jo aikaisemmin ja perustanut täällä perheen.

Suomessa tehdään kantasolusiirtoja Helsingissä ja Turussa. Näissä kaupungeissa seurantakin on siten vakiintunutta.

Muuttaminen nykyisestä pääkaupungista entiseen on myös edullista asuntojen hintasuhteen vuoksi.

Ratkaisumme on osoittautunut onnistuneeksi. Olemme viihtyneet hyvin.

Syöpämuistot kulkevat mukanani loppuun asti, mutta uudessa kodissamme ne eivät elä villakoirina nurkissa.

Muuttomme on mahdollistanut tiiviimmän yhteydenpidon täkäläisiin läheisiimme. Samalla tosin muutimme kauemmaksi Espoossa, Helsingissä ja Loviisassa asuvista perheistä. Onneksi moottoritie vie täältä Helsinkiin ja sieltä eteenpäin. Hesalaiset ovat tosin muuttaneet Kokkolaan.

Olemme tekemisissä tällä seudulla jo neljä vuosikymmentä sitten kohtaamiemme ystävien ja tuttujen kanssa. Jännää, että vanha verkosto elpyy näin nopeasti. Silloiset nuoret ovat saaneet ryppyjä, mutta niin olemme mekin. Olemme myös saaneet uusia ystäviä ja tuttuja.

Tyksin hematologian poliklinikka valvoo syöpästatustani. On hienoa, että voin soittaa siirrehoitajalle, jos jokin asia mietityttää. Se on ollut yllätys, että hoitokäytännöt täällä poikkeavat hieman meilahtelaisista.

Menetimme muutossa upean näköalan, mutta pääsimme Helsingin lähiöstä Turun keskustaan. Kun menen alas ja ulos, olen heti kävelymatkan päässä torista. On mukavaa, kun voin käydä asioilla kävellen. Etsiessämme asuntoa, mietimme, haluammeko keskustaan vai ulkopuolelle. Valitsimme ensimmäisen ja se on osoittautunut hyväksi päätökseksi. Uudestakin kodistamme on kohtuullisen avarat näkymät, mutta eivät toki entisten veroiset.

Identiteettini on kiinnittynyt vahvasti Helsinkiin. Se auttaa, että meillä on vanhat muistomme Turusta. Ykköstien kummassakin päässä on kotikaupunki. Olen huomannut myös tuntevani sympatiaa seutua kohtaan äidin puoleisten länsisuomalaisten juurteni vuoksi.

Turku on koostaan huolimatta viehättävän pikkukaupunkimainen. Se on muuttunut aika vähän siitä, kun muutimme täältä. Historiafriikkiä miellyttää myös kaupungin pitkä ikä.

Turkulaisten väitetään sanovan, että Helsingin paras paikka on se, mistä lähtee tie Turkuun. Helsinkiläisten suuhun voidaan panna käänteinen väite.

En ota kantaa.

Kaihoa sielussa

Olipa rankka päivä. Ajoimme vaimoni kanssa Helsinkiin. Kävimme lounaalla Hakaniemen Rossossa ja menimme sitten lähellä olevaan Helsingin Kaupunginarkistoon. Vaimoni on käynyt siellä usein tutkimassa Elli Rozentalsin (os. Forssell) kirjeenvaihtoa. Suomalainen Elli oli latvialaisen taidemaalari Janis Rozentalsin puoliso. Vaimoni kirjoittaa elämäkertaa Ellistä.

Kaupunginarkisto on sen näköinen kuin arkistot ovat.

Kirjeenvaihtoa on paksu pino. Kuvittelin, että ehtisimme valokuvata koko pinon, mutta ei se onnistunut, vaikka olimme monta tuntia.

Oli ihanaa ajaa Helsingissä. Tunsin syvällä rinnassani kaupungin merkityksen minulle. Nyt ajoin käypäläisenä kaupungissa, jossa ja jonka liepeillä olen viettänyt leijonanosan elämästäni. Tunsin oloni haikeaksi.

Viihdyn Turussa oikein hyvin, enkä kaipaa täällä ollessani Helsinkiin. Pääkaupunkimme on kuitenkin sydämeni kaupunki. Tosin on rinnassani tilaa Turullekin.

Turku tuntuu kovin pieneltä. Keskustasta ajaa muutamassa minuutissa sen ulkopuolelle. Turkuun muutto oli ensisijaisesti järkiratkaisu. Olen asettunut tänne hyvin, mutta tunteet taitavat vielä prosessoida lähtöä seudulta, johon olen kovin kiintynyt.

Kummallista, että viimeksi Helsingissä käydessäni en tuntenut samanlaista kaihoa.

Onneksi kaupunkien välillä on hieno moottoritie.

Härkää sarvista!

Alussa oli pakkaus, veitsi ja Heikki. 

Kaiken maailman osia. Onneksi ei paljoa ruuveja. 

Etsin netistä kokoamisohjetta, mutta en löytänyt. 

Löysinkin laatikosta ohjevihkosen ja aloin tutkia sitä. Hämmästelin, kun sanottiin, että asennukseen tarvitaan sähkömies.  

Sitten huomasin, että se olikin meidän kylppärin peilikaapin ohje. Se kaappi on jo paikallaan. Siinä on sähkövalo.

Miten ihmeessä laatikossa oli peilikaappimme ohje? Siihen täytyy olla jokin luonnollinen selitys. Se luultavasti liittyy minuun. Onneksi oikeakin löytyi. 

Ristipääruuvaria olisi tarvittu heti alkajaisiksi. Mistä minä sellaisen?

Onneksi keittiössämme on monenlaisia veitsiä.

Kasaaminen aloitettiin pohjasta. Minulta jäi ymmärtämättä, miten olisin voinut työntää tassut noihin reikiin, jos olisin ohjeen mukaan ensin tukkinut ne tuollaisilla nappuloilla. 

Ajattelin tuon oikean alakulman kuvan tarkoittavan, että kaksi osaa on pakattu päällekkäin ja ne irroitetaan toisistaan. 

Nauratti, kun hoksasin siinä neuvottavan, että kun tassut on paikallaan, pohja käännetään tassut alaspäin. 

Naps vain! Uros ja naaras paikoilleen.

Hyvin sujuu

Ihastelin suunnittelijoiden taitoa varmistaa, että rakennelmasta tulee tukeva. Yläpuolelle tuleva osa sitoo nämä kaksi osaa toisiinsa.

Katto päälle

Seinäpaneelit pidikkeiden väliin

Hyvä minä!

Eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa!

Tuossa ohjeen vasemmassa reunassa ylhäällä näytetään selvästi, mihin järjestykseen tangon osat laitetaan. Enpä huomannut. Sain todella käännellä ja väännellä tankoa, ennen kuin tajusin mihin kohtaan se tulee. Osatkin piti tietysti laittaa oikeaan järjestykseen. 

Luulin ohjeen perusteella, että tanko tulee pystyyn oikeaan takanurkkaan. 

Hyllyihin liittyy nerokasta valinnaisuutta. Kun irtopala pannaan toisin päin, saadaan hyllyyn nippelikuppi. Jos sen jättää jokaisesta hyllystä pois, kaappiin voidaan laittaa pitkiä esineitä pystyyn. 

Kyllä tästä hyvä tulee. 

Ovien osat liitetään toisiinsa mustilla liitospaloilla

Täh! Näitä onkin kahdenlaisia.

Houston! Meillä on ongelma!

 Toinen ovi on kokoamatta ja osa jäljellä olevista liitospalikoista vääriä. 

Tarvittaisiin neljä pyöröniskaista palikkaa

Yritin tunkea kanttipalikkaa reikään, mutta näytti, että ovi murtuu.

Olin huomaamattani tunkenut pyörökulmaisia sivuseinien liitoksiin.

Siis pakki päälle! Onneksi purkaminen oli helppoa, paitsi että en saanut sivuovien liitoksia millään irti.

Ei tämä kovin montaa purku-ja kasauskierrosta kestäisi

Leipäveitsi puri hyvin muoviin. Pyöristin kulmaa. Ei riittänyt.

Onkohan tällainenkin tunarointi arvattu etukäteen, kun tuossa on sopivasti pitkän mallinen uloke, jonka taakse taitoksen voi salvata.

Bingo!

Miksi ihmeessä?

Laitetaan sitten. Onneksi on helppoa.

Melkein valmis, mutta ei ihan

Vielä on osia jäljellä. 

Mihinkähän näitäkin?

Asia selvisi

Tarvitaan tulppia

No nih!

Siinä se on. Aika hölskynkölskynlaitos, mutta kai ajaa asiansa parvekkeella. Varmaan olisi tukevampi, jos viitsisin laittaa liimaa väleihin ja kiertää ruuveja sinne sun tänne.   

En tarvinnut vasaraa enkä pensseliä.

Nämä riittivät

Mitä tämä tarkoittaa? Puoli vai kuusi tuntia?

Tämä koitos vei lauantaipäivän. Sanoin vaimolleni, että jos tarvitaan kaappitilaa, voin kasata tällaisia eri puolille huushollia. Bauhausista näitä saa.

Käänne?

Tuntuu siltä, että alan päästä eläkkeellä olemisen juonesta kiinni. Elo ei tunnu enää lopun alulta vaan uudelta vaiheelta elämässä.

Tunnen voimaantuvani. Lääkeluettelo lyhenee. Elämä alkaa muistuttaa tavanomaista.

Olen hyvin tyytyväinen siihen, että käteni eivät enää vapise. Tämä luo pohjaan taiteen tekemisen jatkamiselle. Oire saattoi johtua lääkkeistä tai mahdollisesti hoitoväsymyksestä.

Meille on alkanut virittyä aktiivinen ystäväverkosto tänne Turkuun ja sen ympäristöön. Olemme myös paljon tekemisissä täkäläisten lapsiemme perheiden kanssa.

Olen lukenut Hesarin rinnalla Turun Sanomia, jonka olen tilannut lyhyeksi aikaa. Lehti antaa näkökulmaa varsinaissuomalaisiin tapahtumiin, mutta mutta ei ole Hesarin veroinen. Pääkaupunkiseudun valtalehdessä ei kaikki miellytä, mutta se on hyvin resursoitu, monipuolinen laatulehti. En varmaan raski jatkaa Turun Sanomien tilaamista. Hesari tuo enemmän vastinetta rahoille.

Muuttoprojektin suhteen meille taisi käydä klassisesti. Kun saimme siirretyksi itsemme ja tavaramme uuteen asuntoomme, katosi tarve saada kaikki asuntoon liittyvät asiat saatetuksi loppuun. Kotimme on riittävän valmis tavanomaiseen elämiseen. Onneksi sentään jotakin olemme saaneet aikaiseksi. Nyt pitää keskittyä valaisimien hankkimiseen, kun päivät pimenevät.

Isänmaa pitää yhä pojastaan huolta

Sain kesällä Meilahden hemapolilla ohjeita muuttomme jälkeisiin kontrollijärjestelyihin. Minua kehotettiin varaamaan Tykslabista aika 20. syyskuuta verikokeen ottamista varten. Tulokset katsottaisiin Meilahdessa. Teen tietysti niin kuin käskettiin.

Minulle kerrottiin, että Tyks tulee ottamaan minuun yhteyttä ja jos niin ei käy viimeistään lokakuussa, minun tulee ilmoittaa Meilahteen. Hemapoli haluaa varmistaa, että valvonnan siirtyminen Turkuun onnistuu hyvin. Potilashistoriani tunnetaan Meilahdessa ja siksi saattokäsi on pitkä.

Kuulin myös, että puolitoistavuotistarkastus tullaan tekemään joulukuussa Meikussa. Sain jo ajankohdatkin tiedokseni. Minulta otettaisiin silloin seuraava luuydinnäyte.

Sain tänään postia Tyksin Kantasairaalasta. Laitoksen nimi kuulosti hyvältä, että oikein oma kantasiirtosairaala. Tarkistin asian verkosta ja jouduin toteamaan, että nimi tarkoittaakin ilmeisesti Tyksin alkuperäisiä osia. Siihen kuuluvat A-, U- ja T-sairaala, mitä nuo kirjaimet sitten tarkoittavatkin.

Minut kutsutaan tämän kuun 29. päiväksi veri- ja luuydinnäytteeseen hematologian laboratorioon T-sairaalaan sekä lokakuun 10. päiväksi käynnille hematologian poliklinikalle A-sairaalaan, mahdollisesti tapaamaan hematologia tai ainakin sairaanhoitajaa.

Tyks ei ole minulle erityisen tuttu laitos, mutta Kantasairaalan paikka on, sillä taannoinen opinahjoni, Turun kauppakorkeakoulu, sijaitsee vastapäätä Hämeenkadun toisella puolella.

Tuntuu hyvältä. Tyks haluaakin ottaa minulta luuydinnäytteen aikaisemmin kuin Hus on suunnitellut. Haluavat ilmeisesti tutustua perusteellisesti tilanteeseeni. Saapa nähdä, siirtyykö puolitoistavuotistarkastuskin tänne. Tuskin sairaalat kuitenkaan minusta riitelemään alkavat.

Yksi Turkuun muuttomme perusteista oli se, että tämä on toinen niistä kahdesta paikasta, joissa Suomessa tehdään kantasolusiirtoja. Vointiani varmaan seurattaisiin asiantuntevasti. Tänään saamani kutsut vahvistavat uskoani siihen, että niin tulee käymään.

Isänmaa pitää yhä pojastaan huolta.

Väsymyksen syövereissä

Vanhuuseläke suuri onni kaltaiselleni väsyneelle ihmiselle. Voin elää säällisesti uutta elämää,joka minulle on annettu.

Tunnen itseni tänään erityisen väsyneeksi. En tiedä, johtuuko se eilisestä kävely- ja valokuvauslenkistäni Samppalinnaan.

Voi olla, että voimaannun vuosien mittaan, mutta se ei kai ole varmaa. Minulle määrättiin  kolesterolilääkitys joskus kevättalvella tai keväällä. Minulla on kai syövästä tai sen hoidoista johtuva kohonnut alttius sydän- ja verisuonitauteihin.

Ihmettelen, voisiko väsymykseni johtua statiinista. Se on mahdollista, mutta epätodennäköistä. Väsymys kuuluu haittoihin, joita ilmenee "harvemmalla kuin 1 potilaalla sadasta mutta useammalla kuin 1 potilaalla tuhannesta". 

Minulle on syntynyt sellainen käsitys, että vieras veri omissa kudoksissani pitää immuunijärjestelmääni normaalia aktiivisempana ja se vie voimia. Toivottavasti vereni ja elimistöni yhteistyö sujuvoituu. 

Olisi mukava viettää aktiivisempaa elämää, mutta parempi tällainen elämä kuin ei elämää ollenkaan. 

Unentarpeeni on koholla. Tarvitsen kymmenisen tuntia vuorokaudessa. Yritin opettaa itseäni nousemaan varhemmin, mutta se ei tuntunut hyvältä. Usein kello lähestyy puolta päivää, kun alan olla jotenkin jalkeilla.  

Olisi hyvä, jos olisi jotakin, jonka vuoksi joutuisin lähtemään päivittäin kotoa. Ei ole hyvä jumittua kotiin. On kuitenkin toimittava voimien mukaan. 

Rankka asunnonvaihto- ja muuttovaihe saattavat osaltaan selittää väsymystäni. Yritän levätä ja toivon, että alkaisin piristyä. 

Koti on taas kodimpi

Olemme etsineet senkkiä tai vitriiniä keittiöömme saadaksemme lisää tilaa. Käytettynä ei netistä ole löytynyt sopivaa mieleistä. Uudet tuntuivat kovin hintavilta, kun sellaisia etsimme Raision kauppakeskittymästä. Jos kahden ja puolen tuhannen senkki on tehty lastulevystä tai sen tapaisesta ja aika vastaava löytyy Ikeasta alle kuudella sadalla, on ilmeistä, miten käy. Oli toki muitakin vaihtoehtoja, mutta Ikeasta lopulta askartelusarja haettiin.

Tänään meillä oli taas iso myllytys kotona, kun joukko läheisiämme kävi kasaamassa meille litteistä laatikoista ja nippeleistä senkin, kokoamassa sänkymme makuuhuoneeseen, jossa lattia on saatu valmiiksi, ja tekemässä muitakin hommia.

Lämpimät kiitokset teille rakkaat!

Saimme myös aiemmin varatun käytetyn pöydän keittiöömme

Kirjoitan taas maanantaina jutun tänne.