Tšehovilainen musiikkituokio omenatarhassa

 Siirryimme teleportista 1800-luvun loppuun Pietarin liepeillä olevaan suureen omenatarhaan. Juuri nyt runsasta hedelmäsatoa kantavia puita kuuluu olevan tuhat. 

Kävelin puutarhaväylää pitkin kohti tapaamispaikkaa. Aloin kuulla kaunista laulua. Näin aukion takana omenapuiden katveessa joukon ihmisiä nauttimassa hetkestä tarhaan kannetuilla istuimilla. Osa oli tuttuja osa ei. 

Jatkoin heidän joukkoonsa. Vasemmalla näin mustan pystypianon ääressä kiharatukkaisen miehen säestävän laulajaa, jonka huomasin olevan hänestä vasempaan. Laulajatar oli kuin hienostunut kartanonrouva, joka tarjosi kesäisen kulttuurihetken naapureilleen. Valkoinen pilleripäähine ja vaalea punertava leninki. Tämä esiintyjä oli kuitenkin ammattimuusikko. 

Yleisön vastareunalla istui Anton Tsehovin henkinen mies, pitkä kihara tukka, parta, tummansininen puku, vieressä vaalea-asuinen daami. 

Pari vaaleavaatteista lasta juoksenteli tantereella. "Kartanonrouvan" veli hiiviskeli puiden lomassa, mutta tuli välillä osallistumaan musisointiin viulua soittamalla. 

Mikä idylli! Oli mukava istua seuraamassa esitettyä musiikkia aivan hiljaa istuvan yleisön joukossa, nauttia tunnelmasta ja tuntea omenien tuoksun ympärillään. 

Händeliä, Schubertia, Merikantoa, Mozartia.

Esiintyjiä oli muitakin. Sinipukuinen sopraano lauloi. Myös Tšehov sai vuoron laulaa jotakin  Erik neljännestätoista kertovaa. Kovaonninen Kustaa Vaasan poika. Tšehov tulkitsi hyvin ilmeikkäästi, ikään kuin olisi kertonut tarinaa. Daami säesti. 

Olen hyvin kiitollinen siitä, että meidät kutsuttiin tälle aikamatkalle. 

Todellisuudessa kyseessä oli "kartanonarouvan" opintosuoritus. Hän on jatkanut musiikin opintojaan. Paikalla oli muitakin musiikki-ihmisiä. Sinimekkoinen kuului olevan hänen ohjaajansa. 

Kohtaaminen ja erikoinen uudelleenkohtaaminen

 

Nuorehko, asiantunteva opas esitteli tänään kansallispyhättöämme. Meitä enemmän tai vähemmän harmaita panttereita oli kohtuullisen kokoinen lauma kuulolla. 

Kuulimme, että "kaikkein pyhimmässä" oleva Ekmanin taulu, jossa Agricola luovuttaa suomentamansa raamatun Kustaa Vaasalle, on mielikuvituksen tuotetta. Tällaista ei ole oikeasti tapahtunut. Toki Suomen uskonpuhdistaja raamatun käänsi kotokielellemme. 

Kirkon reunamilla olevia kappeleita ei enää tarvittu reformaation jälkeen, koska pyhimykset eivät enää merkinneet mitään. Kirkko pystyi hankkimaan varoja myymällä näitä hautakappeleiksi averiäille suvuille. Suurin osa vainajista makaa lattian alla. Kirkossa on ruumiita tai mitä niistä nyt on jäljellä 4.500 kappaletta. 

Minä ja eräs punapipoinen nainen esitti kysymyksiä. Hän tuntui olevan keskivertoa enemmän jyvällä historiasta. Hän oli kasvoistaan erityisen voimakkaasti ruskettunut. 

Saimme kuulla, että Erik XIV ei löytänyt millään aatelista vaimoa itselleen. Kukaan ei suostunut. Voi olla ettei vasta muodostumassa oleva valtio pohjolan perillä ei kiinnostanut ulkomaisia potentiaalisia kuningattaria. Niinpä Erik teki mistresistään Kaarina Maununtyttärestä puolison ja kuningattaren. Täällä tämä nyt lepää. 

Mainitsin oppaalle tolpassa olevasta voitelumerkistä ja kysyin, eikö niitä pitäisi olla enemmän.  Kuulin, että vain kaksi kuudesta on säilynyt. Näistä merkeistä kiinnostuin, kun näin niitä Ranskan vanhoissa kirkoissa. 

Hakkapeliittoja johtanut Torsten Ståhlhandske lepäsi arkussaan omalla paikallaan. 

Kierroksen jälkeen lähdin tutustumaan toisella sivuparvella olevaan museoon. Punapipoinen tuli myös. Juttelimme esillä olevista esineistä. 

Turun palosta selviytynyt Ruuth-suvun hautajaisvaakuna 1500-luvun lopusta. 

Päivittelimme miten vähän tällaisista kierroksista jää mieleen, ehkä 20 prosenttia. Hyvä edes, jos sen verran. 

Vaimo odotti alhaalla. Ajoimme kotiin lepäämään. 

Voimaannuttuani lähdin tavanomaiselle kävelylenkilleni. 

Suomen Joutsenen ja Sigynin välillä on penkkejä. 

Kun lähestyin yhtä niistä, näin sillä istumassa miehen ja naisen. Mies, joka näytti jotenkin suttuiselta Jope Ruonansuolta, nosti kätensä. Pyysivät kahta savuketta. 

Levitin käsiäni ja mutisin, että en polta. 

Mutta mutta ....

... nainen oli sama, jonka kanssa olimme ihmetelleet tuomiokirkon museon tavaroita. 

Minkälaisen tarinan tästä voisi kehittää? Mitä ehdotat?

Ehkä olen erehtynyt. 

.

Vaimostani tuli kirjailija

 

Hän sai eilen ottaa vastaan laatikollisen lämpimäisiä. 

Pitkä urakka on takana. Runotytöstä on tullut elämäkerturi. 

Tapasin kesällä 1974 Tukholmassa tytön, jossa oli jotakin salaperäistä, mutta kerron alempana tarkemmin, millainen hän on. 

On hän ennenkin ollut mukana kirjoittamassa kirjoja, mutta tämä on ensimmäinen kokonaan oma. 

Tässä kuvaus uutukaisesta kustantaja Minervan sivuilta : 

Kiehtova elämäkerta lahjakkaasta suomalaisesta laulajattaresta Elli Forssell-Rozentālesta (1873–1943). Lupaavasti alkanut ura päättyi nopeasti dramaattisen avioliiton myötä. Kirja kuvaa aikakauden taiteilijaelämän koko kirjoa iloineen ja suruineen.

Teos kertoo mukaansa tempaavasti Ellin tiestä Helsingin musiikkiopistosta Italian ja Ranskan musiikkiopintojen kautta konsertoivaksi taiteilijaksi. Baltian konserttikiertueella Elli Forssell valloittaa eloisuudellaan arvostetun latvialaisen taidemaalarin. Ensi kohtaamisella on seurauksensa: Elli päätyy Riikaan Latvian kansallistaiteilijaksi kutsutun Janis Rozentālsin puolisoksi.
Elli Forssell-Rozentāle oli aikansa naistaiteilija, jonka oma ura hiipui kuuluisan miehen taiteen jalkoihin. Laulajattaresta tuli muusa, puoliso ja äiti, mutta myös vahva Suomen ja Latvian kulttuurisuhteiden kehittäjä ja ylläpitäjä. Avioliitossa oli runsaasti dramaattisia käänteitä, muun muassa kolmoisdraama pariskunnan ja Aino Kallaksen välillä.
Ellin kirjeissä 1900-luvun alun kulttuurielämä avautuu ainutlaatuisesti. Sukuun ja ystäväpiiriin kuului suuri määrä aikansa kulttuuripersoonia kuten Ellin serkku Maila Talvio, Helmi Krohn, Erkki Melartin, E. N. Setälä, Emmy ja Aino Achté. Ellin taidesalongissa vierailivat mm. Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Pekka Halonen, Eliel Saarinen ja Emil Wikström.

Teoksessa on ainutlaatuinen ja paljolti aiemmin julkaisematon runsas kuvitus Ellin sukulaisen yksityisarkistosta.

Näin kirjailija esitellään kustantajan sivuilla:

FM Saara Vaherjoki-Honkala (s. 1953) on taide- ja kulttuurihistorioitsija, joka opettaa elämäkertakirjoittajia ja kirjoittaa kulttuurihistoriallisia artikkeleita lehtiin. Kirjailija on erikoistunut Latvian kulttuuriin ja historiaan sekä arkkitehtuuriin ja sen symboliikkaan. Hän harrastaa klassista musiikkia, ja myös kuvataide sekä Ranskan kulttuuri ovat lähellä hänen sydäntään.
Kirjailija asuu Turussa.

 

Me kesätyöläiset kuljimme porukassa. Runotytön kaksi siskoakin olivat Tukholmassa. Asuin serkkuni kanssa samassa majapaikassa. Mainitulla tytöllä oli nimipäivä, ostimme serkkuni kanssa kukkia ja menimme tapaamaan Ungdomshemmetiin sisaruksia ja muita, jotka asuivat samassa kortteerissa. 

Olin ajatellut kukkia lähinnä kohteliaisuutena, mutta ne tuntuivat saavan isomman merkityksen. 

Jotenkin ajauduimme runotytön kanssa keskusteluihin, kun kuljimme porukalla. Kerran meitä oli jäänyt kolmikko serkkuni, minä ja hän kaupungille. Jostakin syystä (😊) serkkuni keksi jonkun syyn poistua paikalta. 

Lähdimme kaksin kävelylle Djurgårdenin rantaan. Siellä otin häntä kädestä kiinni ja niin meistä tuli seurusteleva pari. 

Olimme palaamassa kaksin laivalla Suomeen. Soitin äidille ja kerroin, että olemme tulossa. Ketkä me, kysyi äitini. Mikäpä auttoi kuin kertoa. 

Meidät vihittiin seuraavana keväänä Oulun tuomiokirkossa. 

Vaimoni oli aikoinaan lähettänyt runojaan kustantajalle ja ne olisi ilmeisesti julkaistu, mutta hän hätääntyi ja veti asian takaisin. Hän oli jossakin vaiheessa ollut jopa Pentti Saarikosken opissa jonkin aikaa. 

Pidin omaa äitiäni taiteellisena ja ilmeisesti tällä oli jotakin merkitystä kiintymyksessäni runotyttööni. 

Hän oli itse asiassa sellisti, mutta keskeytti opiskelut lähinnä terveydellisistä syistä. 

Minulle oli arvoitus, mitä hän elämässään aikoi. 

Saimme lapsia ja äitiydestä tuli hänelle ammatti pitkäksi aikaa. 

Olen oppinut, että hän on aistiyliherkkä tai ainakin eritysiherkkä ja sen, mitä tällainen merkitsee. 

Olen ihmetellyt miksi yksi tai toinen kirjoitushanke ei edisty ja huomannut, että asiaan en voi mitenkään vaikuttaa. Hän saattaa lopulta kirjoittaa homman kuin purkautuen. Teksti kypsyy hänen mielessään ja se tulee ulos, kun on sen aika. 

Hän on erityisherkkä, mutta toinenkin ulottuvuus. Hän saattaa saada aivan käsittämättömiä raivareita. En ollut oppinut sellaiseen, mutta elämä on neuvonut, miten niihin pitää suhtautua. Nykyään on aika tyyntä. 

Vaimoni alkoi opiskella taidehistoriaa. 

Olin jossakin vaiheessa parin viikon ajan Latviassa opettajana. Vaimoni tuli käymään luonani. Hän sattui Riiassa paikkaan, jossa hän huomasi olevan Latvian "kansallistaiteilija" Janis Rosenthālsin kotimuseon. Hänelle selvisi, että tämän vaimo oli ollut suomalainen laulajatar. 

Vaimoni innostui, Latvia ja Elli Rosenthāls sulautuivat hänen opintoihinsa. Syntyi yksi gradu Riian jugendista ja toinen Elli Rosenthālista. Kun Jyväskylän yliopisto ei antanut periksi eräässä asiassa, meidän jääräpäämme siirsi opinnot Turun yliopistoon, josta hän sitten valmistui. 

Elli on kellinyt hänen työpöydällään iät ja ajat, mutta nyt on tullut valmista ja uuttakin muhii hänen mielessään. Näenköhän vielä sen päivän, kun seuraava valmistuu.

Saara 💗

 #laulajat #taidemaaalarit #latvia #henkilöhistoria #kulttuurielämä #kulttuurisuhteet #rosentals #elliforssell 

 

#saaravaherjokihonkala #haaveidenhaaksirikko #elliforssell #elliforssellrozentale #mailatalvio #ainokallas #juhajärvelä #tietokirjailija #rozentalsseura #latvia #laulajatar #minerva #wsoy #tietokirja #elämäkerta #kirja #historia #kulttuurihistoria #kirjallisuus #muistelmat #henkilöhistoria 

Suomen kymmenen suosituinta salaliittoteoriaa

 Näihin Suomi uskoo

Apulaisprofessori Johanna Kaakisen (HS 17.3.2022) mukaan ne ovat nämä (omin sanoin):

1. Lee Harvey Oswald ei ollut yksin John F. Kennedyn murhan takana. (38 % uskoo ainakin vähän)
2. Vapaamuurarit toimivat peitetysti bisneksen ja politiikan taustalla. (32 %)
3. It-yritykset julkaisevat tahallaan virheitä sisältäviä ohjelmia, voidakseen myydä päivityksiä. (30 %)
4. Iphonet tallentavat salaa keskusteluja. (29 %)
5. Koronavirus kehitettiin vahingossa (24 %)
6. Tietyt julkkikset ovat lavastaneet loppunsa kadotakseen julkisuudesta. (22 %)
7. Valtiolla on runsaasti salaista tietoa kansalaisista. (21 &)
8. Hallitukset ovat yhteistyössä Facebookin yms. kanssa vakoillakseen käyttäjiä. (20 %)
9. Suomalaisessa mediassa toimiva punavihreä toimittaja blokki syöttää omaa agendaansa ja torppaa muita näkemyksiä. (19)
10. Auto- ja öljyfirmat toimivat yhdessä ympäristöystävällisiä moottoreita kehittävää teollisuutta vastaan. (18 %) 

Mikä on salaliittoteoria

Wikipedia kertoo salaliittoteorioista seuraavaa:

Salaliittoteoriaksi kutsutaan ilman riittäviä perusteita ja todisteita esitettyä käsitystä, jonka mukaan jonkin asian takana on salaliitto. Useimmiten salaliittoteoria poikkeaa yleisesti hyväksytystä, tiedeyhteisössä ja tiedotusvälineissä esitetystä selityksestä asioiden kulusta.

Havaintopsykologi Jukka Häkkisen mukaan salaliittoteoriat koskettavat meitä kaikkia. Sellaisiin uskominen on ollut taipumuksemme jo "aikojen alusta".Me kaipaamme monimutkaisiin asioihin yksinkertaisia selityksiä. Kun epäilemme jonkin salaliiton olemassaoloa, valikoimme ajatuksiimme sopivia uutisia. Tällainen vahvistusharha lujittaa uskoamme asiaan. 

Pohdintaa

Kennedyn murha on maailmanhistoriallisista tapahtumista ehkä ensimmäinen, jonka muistan. Äidilleni - sotaorvolle - Kennedy oli kai edustanut jonkinlaista toivoa kylmän sodan aikaisessa maailmassa ja muistelen tapahtuneen koskettaneen häntä. Muistaakseni radiossa soitettiin suruun sopivaa musiikkia.  Minä pidän täysin mahdollisena, että Oswaldin mukana murhahankkeessa oli muitakin, kenties jopa jokin vaikutusvaltainen taho. 

Epäilys vapaamuurarien hämäräpuuhista on minulle tuttu. Kun jotakin salataan, epäilys säilyy. En usko kuitenkaan siihen liittyvän paikallisjunailua kummempaa. 

It-yrityksillä lienee kiire saada softansa markkinoille. Kaikkien bugien löytäminen etukäteen luultavasti veisi liikaa aikaa. 

Teknisesti olisi aivan mahdollista, että kännykkä kuuntelisi ja algoritmit ohjaisivat meille tilanteeseen sopivaa tarjontaa. Facebook yrittää jotakin tällaista, mutta tekstien pohjalta. Ei toimi minusta kovin kummoisesti. Tuskinpa kännykkääkään tarvitsee kovin epäillä. 

Suurvallat pystyvät kehittämään tuhoisia viruksia, mutta en usko covidin olleen sellainen. Ai Bill Gates? Heh heh. 

Jotkut ihmiset katoavat iäksi ja tekevät sen mitä ilmeisemmin tarkoituksella. Kun en ole julkkis, on vaikea kuvitella, olisiko tarvetta kätkeytyä medialta. 

En usko, että ainakaan Suomen valtio kerää meistä salassa tietoja. Jossakin vakoiluepäilyssä sellaista voi tilapäisesti tapahtua. 

Suurvallat syyllistyvät härskeihin temppuihin. Facebookin ja kumppanien omistus luultavasti jakautuu eri puolille maailmaa. Mahtaisivatko ryhtyä yhden valtion apuriksi?

Suomalaisilla toimittajilla ei taatusti ole mitään salaista sopimusta poliittisen agendan ajamiseen. Luulen, että he kuitenkin kokevat painetta esiintyä liberaaleina ja varmaan monet ovatkin sellaisia. Tämä saattaa näkyä joissakin ohjelmissa. Kun parikymmentä prosenttia suomalaisista uskoo tällaiseen, ajattelen, että heistä monet ovat luultavasti sitoutuneita johonkin puolueeseen. Jos joku toimittaja kyselee ikäviä oman puolueen kellokkaalta, tuntuu varmaan samalta kuin Tapparan kannattaja kiusaisi intohimoista Ilves-fania. 

Olisi helppoa uskoa, että öljyntuottajamaat ja muut alalla toimivat maksaisivat maltaita päätöksistä, jotka hidastavat sähköautojen lisääntymistä. Tiedä häntä. Ainakin tupakkateollisuus aikoinaan yritti ankarasti tukahduttaa tietoisuutta tupakoinnin terveyshaitoista. 

Entä ilmastodenialismi? On hämmästyttävää, että muutoin fiksut, mutta alaa ymmärtämättömät, kiistävät ponnekkaasti uhan merkityksellisyyden. Mikä taho tätä masinoi? Haluaako Putin kukaties näin hajottaa länttä? Vai onko kyseessä kollektiivinen suuren uhan torjunta?

Johtopäätös

Kyllä. Vaikka pidän itseäni kohtuullisen järkevänä, huomaan, että minunkin puserossani piileskelee ainakin pieni salaliittoteoreetikko. 

Tosin toisinaan salaliittoja oikeasti onkin. Ennen vuoden 1987 eduskuntavaaleja kokoomuksen Ilkka Suominen, RKP:n Christoffer Taxell ja keskustan Paavo Väyrynen olivat sopineet, että tietyin edellytyksin mainitut puolueet muodostaisivat Väyrysen johdolla hallituksen. Kun asia selvisi presidentti Koivistolle, hän junaili Esko Rekolan avustuksella sinipunahallituksen ja sen pääministeriksi Harri Holkerin. Keskusta jäi oppositioon. 

  

 

Miten ihmiset voivat liikkua maalauksessa?

 

Albert Edelfelt osaa tällaisen vaikutelman luomisen. Tässä maalauksessa "Pianon ääressä" on vauhtia ja meninkiä. On pianotunti. Nuori nainen soittaa läksyään osaavan ja harjoitelleen näköisenä. Hän on tunnollisen näköinen perhetyttö. 

Näyttää kuin opettaja pimputtaisi keskittyneen ponnekkaasti neidon soiton päälle. Näin se menee! Hänen kädenliikkeensä tuntu on voimakas.

Ei se niin voi olla. Neidon kädet soittavat koskettimilla. Miten siihen sekaan voisi tunkea. Tuskin tässä kolmikätisestä musisoinnista on kyse. Opettaja pitää nuotteja paikallaan ja seuraa keskittyneenä soiton sujumista. 

Tilanteen näkee ja melkein kuulee kuin filmiltä. 

Todella mestarillinen maalaus!

Mutta miksi miehen käsi on naisen olalla?

Ovatko he kenties kihlapari? Naista ei moinen tunnu häiritsevän. Edelfelt tuntuu kertovan, että  neidolla ei ole mitään hätää. Jos tämä olisi kiusaantunut, taiteilija olisi varmasti halunnut kuvata tuota tunnetta teoksessaan. 

Vaimoni tietää kokemuksestaan, että soitonopettaja voi olla kiinnostunut enemmän oppilaastaan kuin työstään. 

Mies näyttää tekevän työtänsä siihen keskittyen. Eikö hän huomaa tunkeilevaa elettään? Onko nainenkin niin soitannon lumoissa ettei huomaa, mitä tapahtuu? 

On vaikea oivaltaa, mitä Edelfelt haluaa tällä sanoa?  Ehkä tuo ele vain kiehtoi häntä. 

Keksitkö jonkin paremman tulkinnan?

Opettajan mallina oli Edelfeltin hyvä ystävä Axel Berndtson, jonka veli Gunnar oli kuvataiteilija. Hyvin täsmällinen kädenjälki oli hänelle ominaista. Hänen tunnetuin teoksensa on "Morsiaimen laulu", johon voit tutustua täällä. 

Oppilaan malli oli Thérese Leainville. Hän oli pariisilainen kellosepän tytär, joka ilmeisesti perheen taloudellisten vaikeuksien vuoksi joutui ryhtymään malliksi. 

Thérese Leinvillen elämä oli hyvin myrskyisä. Hän joutui jopa välillisesti tekemisiin mahdollisen vakoilutapauksen kanssa. Näissä vaiheissa Leinvillen äiti järkyttyi niin, että kuoli saamansa halvauskohtauksen seurauksena. Nimimerkillä Alphonsiva kirjoittava blogisti on paneutunut Leinvillen elämään ja kuvaa sitä postauksessaan "Thérese Leinville". 

Leinville oli mallina myös Edelfeltin teoksessa "Nainen parvekkeella, la parisienne". 

Marie Thérese Clemence Lainville

 

Olen nähnyt ufon

 

Kuva Roger Casco Herrera Pixabaystä

... tai sellaiselta se ainakin näytti. Usko tai älä.

No minäpä kerron. Elettiin 60-70 -lukua. Kotimme lähettyvillä asui herra S. Hänen sanottiin olevan lääkärin poika. Hänellä tuntui olevan aikaa ja hän ajeli kylillä vaihteettomalla miesten pyörällä. 

Tieto saattoi olla peräisin kyseiseltä naapuriltamme. En muista, mutta osasimme mennä tyttöystäväni (ehkä jo vaimoni) kanssa erään Räsäsen pihalle Perttulantien varteen. Paikalla ei ollut ketään, mutta saimme ihmetellä pihapiirissä olevaa lentävältä lautaselta näyttävää esinettä. 

Tällainen se suunnilleen oli:

Kuva OpenClipart-Vectors Pixabaystä

Kovin iso se ei ollut. Ehkä 3-4 metriä halkaisijaltaan. Lasinen tai pleksinen kupu päällä kuten kuvassa. Ohjaamossa oli tilaa yhdelle henkilölle. Istuimeksi oli lentäjälle tuotu tavallinen puinen keittiötuoli. 

Ennen tai jälkeen retkemme kuulin herra S:ltä, että kyllä Räsänen on ollut mukana lentävällä lautasella, mutta "eivät ne hänelle sitä voimaa anna". Tarkoitti varmaan Räsäsen omaa ufoa. 

Nämä muistot tulivat mieleeni, kun kuuntelin eilen Kulttuuriykkösen keskustelua aiheesta   "USA:n puolustusvoimien UFO-kuulemiset innostavat salaliittoteoreetikoita, mutta mitä havainnot merkitsevät?"

Keskustelijoina olivat toimittajan seurana Esko Valtaoja, uskontotieteilijä Jaakko Närvä ja havaintopsykologi Jukka Häkkinen. 

Keskustelun lopputulema oli, että hömppää on ollut ja on edelleen. 

Nurmijärvellä ja muuallakin vaikutti aikoinaan oikea ufo-kuume. Oli oikein asiaankuuluva kerhokin - Nurmijärven interplanetaaarinen seura r.y. Tuskin toimii enää. Markku Jalava oli lukiolaisena mukana kerhossa ja muistelee toimintaa artikkelissaan "Kun Nurmijärvelläkin tutkittiin ufoja". Kuulostaa tavanomaiselta kerhoilulta: asiantuntijaluentoja, havainnointia ja kuukausittaisia kokoontumisia. 

Alan harrastajilla oli oma lehtikin. Täällä voit tutustua Ufoajan vuoden 1972 ensimmäiseen numeroon. Voin sanoa, että on vaikuttava julkaisu.   

Mutta entä Räsänen ja hänen lentävä lautasensa? Hän oli todella erikoinen tyyppi. Jopa eräs vaimoni sukulainen oli käynyt pyytämässä häneltä apua. Tuskinpa kyseinen ufo koskaan ilmaan nousi. 

Kerron Markus Räsäsestä myöhemmin lisää. 

 

Räjähtävä rankkasade eilen Turussa

 

Lähdin kävelylle eilen illankorvassa. Lämpöä oli kai noin 19, joten shortsiasu sai riittää. Kuulokkeet päähän, jotta voin kuunnella jotakin kiinnostavaa.  

Sää tuntui vähän viileältä. Jatkoin silti tavanomaista reittiäni kohti Portsaa. 

Olin vielä Puutarhakadulla Portsassa, kun alkoi sataa. 

Mietin tietysti, mistä löytäisin suojaa, mutta päätin jatkaa ja ottaa vastaan sen, mitä taivaalta tulee. Lähettyvillä oli kyllä Pizzeria Panda. 

Ggoogle Maps

Into hiipui, kun vettä alkoi tullaoikein kunnolla.

Palasin ja menin Pandan ystävällisen isännän huomaan. Ostin jäätelön ja kahvin. Istuin pöytään pitämään sadetta. 

Taivaan vilvoiketta alkoi sataa kaatamalla. Kävin ovella kuvaamassa. 

Vaimo kyseli WhatsAppilla, olenko jossain kaupassa sadetta paossa. Raportoin tilanteen. 

Rankkasateille tyypillisesti vedentulo alkoi hiipua aika pian. 

Pizzeria Panda oli hieman nuhjuinen, mutta isäntä oli oikein mukava ja palvelevainen. Ehkä hänen pitsaansa voisi joskus maistaa. 

Jos olisin ollut päättäväinen, olisin jatkanut lenkkiäni, mutta kuten nykyään neuvotaan, "päätin olla itselleni armollinen". 

Pullasorsaa ei vain huvittanut. 

Iltasanomien artikkelissa "Turussa tulvi",näet miten vesi virtasi torin kulmilla. 

Kesä ei ole vielä loppunut - nautitaan väreistä

 

Kevään luonto on hurmioituneen pulppuavaa, loppukesällä jo hieman syksyyn vetäytyvää. Puutarhurit osaavat jatkaa kesää tekemällä uusia istutuksia.  

Teemoja ja muunnelmia.

Minä olen tuo mies tuossa maalauksessa

 

Miten taitavasti Edelfeltn kuvannut nuoren kihlaparin syvän surun. Teoksen nimi onkin "Suru". 

Jotakin järkyttävää on tapahtunut. Nainen itkee ja mies yrittää kömpelösti lohduttaa. Hänellä ei kuitenkaan ole sanoja. Ainut mitä hän osaa, on pitää rakastaan kädestä ja yrittää pysyä surullisenakin tyynenä. Hän tietää, ettei pikaista apua löydy. On vain kestettävä ja jaksettava odottaa pitkään. Miten voisikaaan lohduttaa mahdottoman edessä. 

Minä olen juuri tuollainen avuton, kun pitäisi lohduttaa. Nuo voisivat olla minun käteni. Minun on helppo samastua miehen olotilaan. 

Tähän teokseen liittyy tarina, liekö tosi, mutta voisi olla oikeasti tapahtunut. 

Edelfelt sai tehtäväkseen kuvittaa ruotsalaisen Carl Snoilskyn runoteoksen "Svenska bilder". Runoon "Värnamon markkinoilla" syntyi kuvitusteos, jonka kuvan näet täältä. 

Tältä pohjalta Edelfelt maalasi sitten tässä esillä olevan teoksen.  

Tapahtuma sijoittuu 1700-luvun alkuun. Kersti ja Per ovat tavanneet kuusi vuotta sitten Värnamon markkinoilla, kihlautuneet ja sopineet säästävänsä alkupääomaa tulevalle liitolleen. 

Kuusi vuotta on kulunut kummallakin tahoillaan raskaassa työssä ja nyt tavataan taas samoilla markkinoilla. Käy kuitenkin ilmi, että säästetyt rahat ovatkin tulleet arvottomiksi. Syynä on se, että käyttöön on laskettu hätäkolikoita Kaarle XII:n sodan rahoittamiksi. Elettiin suuren pohjansodan ja ison vihan aikaa. Nödmyntistä täällä lisää. 

Hätäkolikon avulla valtio tavallaan lainasi rahaa kansalaisilta. Kehnosti se pystyi vastaamaan huutoonsa. 

Kersti ja Per olivatkin varattomia. He kuitenkin päättivät ottaa uudet kuuden vuoden pestit ja tavata samassa paikassa taas kuuden vuoden kuluttua. Toivo jäi elämään. 

Teoksen maalaamisen aikoihin Suomella ei mennyt kovin hyvin isäntämaa Venäjän kanssa. Saattaa olla, että Edelfelt halusi piiloviestiä jotakin tällä teoksellaan. 

Edelfelt käytti valokuvaa malleista apunaan. Näet sen täällä. Kuten huomaat, taiteilija oli hyvin uskollinen valokuvalle. Mielestäni hän onnistui voimakkaan tunteen esiin maalaukseen. Valokuvassahan mallit vain poseeraavat. 

Kerstin mallina oli 24-vuotias Fio Salenius, joka oli ollut mallina myös teoksia "Lapsen hautajaissaatto" ja "Jumalan palvelus Uudenmaan saaristossa". Fio kuulemma totesi kutsun taas käydessä, että "No nyt minä menen sinne Edelfeltille itkemään".