Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Mannerlaatat nitisevät?

Luultavasti ei noin kuitenkaan, mutta kukapa osasi ennustaa kymmenen vuotta sitten tämän ajan tapahtumia.

Yksi Euroopan mahtivaltioista on eroamassa Euroopan Unionista. USA:n pitkäaikainen suojakuori Euroopan yllä osoittaa murtumisen merkkejä. Eräs entinen suurvalta on 90-luvun kaoottisen vaiheensa vanki.

Maailman vaikutusvaltaisinta maata johtaa mies, jota varjostaa epäilys Venäjän vaikuttamisesta hänen valintaansa. Putin on varmasti tyytyväinen. Minusta hän vaikuttaa tällä hetkellä Trumpia vahvemmalta. Saattaa olla näköharhaa. Kuvitelkaapa kuitenkin miltä Putinin asema näyttäisi, jos hänen ajateltaisiin olevan Yhdysvaltojen paikalleen junailema.

Eurooppa alkaa huomata olevansa joukko enimmäkseen pieniä maita, jotka ovat sotilaallisesti heikkoja. Riitainen Eurooppa on joukko moukkia maailman suurella shakkilaudalla.

Nyt näyttää siltä, että Unioni on ainakin hieman kutistumassa, mutta samaan aikaan jäljelle jäävien koheesio vaikuttaa lisääntyvän. Kukaan ei osaa ennustaa tulevaa. Jos joku osoittautuu jälkeen päin olleen oikeassa, kyse voi olla sattumasta.

America first. Suomi ensin. Menneet ajat ovat palanneet.

Vaikka presidenttimme on hieman osoittanut erään maineikkaan edeltäjänsä elkeitä, hän on maailmanpolitiikan nykytilanteessa mielestäni oikea henkilö hoitamaan isänmaamme päämiehen postia myös seuraavan kuusivuotiskauden. Toivotaan hänelle voimia ja terveyttä.

tiistai 30. toukokuuta 2017

Vaihtoehtoinen sightseeing-kierros

Helsingissä turisteja kuljetetaan katsomassa Sibelius-monumenttia ja muita hyviksi katsottuja kohteita.

Jollekin rajatulle segmentille voisi järjestää aivan erilaisia kierroksia. Pysähdyspaikat voisivat olla
olla tällaisia:

Entä tämä? Löytyy Kaivopuistosta. 






maanantai 29. toukokuuta 2017

Taas on yksi arpa heitetty

Vihdoinkin karkkitehtaaseen tai tarkemmin karkkitehtaan elämyskeskukseen. Monet opettajat lienevät vierailleet useita kertoja Fazerilassa opiskelijoiden kanssa. Minäkin ehdin urani viime metreillä. Opiskelijoita ei tosin ollut mukana. Osa koulumme henkilökunnasta oli pitämässä suunnittelupalaveria Fazerin tiloissa.

Toki Fazer tekee muutakin kuin karkkeja.


Ehkä ihmettelet, mitä minä siellä tein, kun olen jäämässä eläkkeelle. Ei minun olisi varmaan tarvinnut osallistua, mutta halusin, koska mieleni teki vielä olla yhdessä työtovereideni kanssa.





Uuden hienon Fazer Experience -rakennuksen keskellä vallitsee ilmasto, jossa kaakaopensas ja muutamat muutkin eksoottiset kasvit viihtyvät.


Pian kypsyviä kaakaohedelmiä


Minulla on haikea mieli. Suren sitä, etten tapaa enää työkavereitani - ainakaan usein. Uusi todellisuus, jota olemme vaimoni kanssa rakentaneet alkaa muuttua lihaksi. Minulle selvisi tänään ettei minulla ole siivottavaa työssäni. Voin vain jättää tavarat sinne, missä ne ovat. Mitään omaa en kaipaa, joten mitäpä noita penkomaan.

Juteltiin jo alustavasti avaimien luovuttamisesta. Minun ei tarvitse pitää niitä kesäkuun loppuun, jolloin työsuhteeni päättyy.

Tuntuu hurjalta luopua avaimista ja kulkuläpyskästä, koska sitten en enää voi kulkea koululla kuin kotonani. Tuntuu siltä, että olen luopumassa toisesta kotipesästäni ja sukulaisistani.

Tämä on samanlainen taitekohta elämässä kuin koulun aloittaminen, naimisiin meneminen ja työelämään astuminen.

Tällaisen paperin allekirjoitin tänään.






Lähdimme kotiin namukassi (oli siinä juureleipäpuussikin) kädessä.




sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Miksi Turkuun?

Kommentoija kysyi, miksi muutamme Turkuun. Olen varmaan niistä seikoista kertonut eri jutuissani, mutta kokoan tässä vaikuttavia syitä yhteen.

Luullakseni motivaatio aiheuttaa jonkin toimen tai pyrkimyksen silloin, kun siihen sisältyvät motiivit vaikuttavat riittävästi samaan suuntaan.

Vaimoni on kokenut nämä syöpäjaksoni hyvin raskaina. Hän on saanut asiantuntijatukea, ja hänelle on kerrottu, että ympäristön vaihdos tekisi hyvää. Tällä ei tarkoitettu lyhytaikaista lomamatkaa tai muuta sellaista. Minä en tiedosta tällaista tarvetta yhtä voimakkaasti kuin vaimoni, mutta ajattelen, asiassa on perää. Kun siirrymme Turkuun, muuttuvat sekä sisäinen (koti) että ulkoinen ympäristömme (mitä on seinien ulkopuolella).

Kantasolusiirtoja tehdään Suomessa vain Helsingissä ja Turussa. Oletan seurannan olevan Turussa suunnilleen yhtä laadukasta kuten Helsingissä.

Jään pian eläkkeelle. Työpaikka ei enää sido minua Helsinkiin tai sen lähikuntiin. Yksi eläköitymiseeni vaikuttavista tekijöistä on se, että ammatillinen opetus on voimakkaassa murroksessa. Opettajia tullaan tarvitsemaan aikaisempaa vähemmän. Tämän lisäksi olen syöpätoipilas ja mukautuminen uuteen toimintakulttuuriin saattaisi olla minulle  hyvin vaativaa.

Olemme asuneet Turussa 70-luvulla. Kaupunki on siten meille tuttu paikka. Tämän suhteen minulla on motiiviristiriita, koska asuisin mielelläni paikassa, jossa olisi paljon tutkimista. Toisaalta Turussa asuu valmiiksi ystäviä ja muita tuttuja.

Helsinkin on Turkua selvemmin merellinen kaupunki. Pääkaupungissa on myös enemmän isoja puistoja. Entinen pääkaupunki on kuitenkin kooltaan kompakti, mikä saattaa olla etu vanhenevalle pariskunnalle.

Taiteen tekemisen näkökulmasta jään kaipaamaan Taideteollisen korkeakoulun avoimen yliopiston kursseja. Olisin mielelläni jatkanut niillä käymistä.

Jälkipolven suhteen sijaintimme painopiste siirtyy, koska jälkeläisiämme asuu Espoossa, Helsingissä, Loviisassa, Naantalissa, Turussa ja Vaasassa. Ehkä meidän pitää muuttaa useamman kerran. Eläkkeellä meillä tosin on aikaa kulkea.

Turussa ja sen ympäristössä asunnot ovat merkittävästi edullisempia kuin Helsingissä. Etua vahvistaa se, että löytämässämme asunnossa ei ole pitkään aikaan tulossa kalliita remontteja. Nykyiseen kotiyhtiöömme on tulossa kallis julkisivuremontti.

Helsingin keskustasta emme pystyisi ostamaan yhtä isoa asuntoa.

Pienenä bonuksena Turussa on paikka, jossa voin käydä ajottain nikkaroimassa kehyksiä, jos nyt intoa riittää.

Uskon, että muuttomme ansiosta vaimoni elämänlaatu paranee merkittävästi. Se on minulle hyvin tärkeää. Suomen ilmasto rasittaa ankarasti hänen terveyttään.  Tämän muutoksen ansiosta meillä toivottavasti on paremmat mahdollisuudet viettää pahimman talviajan lämpimässä ilmastossa, jossa hän voi paljon paremmin. Lisäksi Turussa monet palvelut ovat kävelymatkan päässä.

Olen ollut murheissani siitä, että uudessa kodissamme tuntuu olevan niukasti tilaa tavaroilleni. Nyt olemme keksineet sisustuksellisia ratkaisuja asiaan.

Hyvinkin voi käydä.


Tänään tapahtui jotakin yllättävää. Olimme kävelyllä Sibeliuspuistossa. Paluumatkalla poikkesin Yliopiston Apteekkiin. Rupattelimme nuoren farmaseutin kanssa niitä näitä. Mukavaa että hänellä oli aikaa. Mainitsin jotakin leukemialääkitykseen liittyvää. Hänellä täytyy olla hyvä muisti ja assosiaatiokyky, koska hän tunnisti leukemian ja nimeni perusteella minut bloggariksi. Hän ei lienee vakituinen lukija, mutta silti tunnisti. Kiitos sinulle mukavasta hetkestä, jos satut lukemaan tätä!


lauantai 27. toukokuuta 2017

Parisuhde paremmaksi huonekalupelin avulla

Yksi kliseinen kotitapahtuma on sellainen, että vaimo suunnittelee uudet paikat huonekaluille ja miehen rooliksi jää siirtää ne. Klisee ja klisee, mutta meillä kuvio menee suunnilleen noin. Tosin vaimoni ei jaksa maanitella minua hommiin vaan hankkii siirtäjät suku- tai ystäväpiiristä.


Vaimoni on piirtänyt uuden asuntomme huoneita millimetripaperille oikeisiin suhteisiin. Pyysin häntä tänään tekemään myös liikuteltavat huonekalut. Näin saimme suunnittelujärjestelmän käyttöömme.

Seuraavana kolme versiota olohuoneen sisustukseksi. Tulisiko sinulla ideoita? Huone on kooltaan 6 x 5,6 neliömetriä. Alvar tarkoittaa Aallon tarjoilupöytää.





Tässä makuuhuoneet.


On muuten hyödyllinen apuväline.

Suunnitteleminen voisi sujua hauskasti, jos kumpikin asettelee vuorollaan huonekalulappusia laudalle. Kun tarpeelliset on aseteltu, jatketaan siirtämällä vuorotellen kaluste kerrallaan. Kun sijoittelu näyttää kummankin mielestä täydelliseltä, peli on päättynyt. Viimeisen siirron tekijä on voittaja.

Jos pariskunnista tuntuu, että on liian vähän yhteistä tekemistä, tässä on yksi mahdollisuus.

Vaimoni on nukkekoti-ihminen. Nyt me voisimme rakentaa yhdessä pahvista uuden kotimme pienoismallin ja nyplätä siihen sopivat huonekalut. Voisimme etsiä huonekaluliikkeiden sivustoilta kiinnostavia malleja ja tehdä niistä lelukopioita.

Mitä enemmän on vaihtoehtoisia huonekaluja käytettävissä, sitä enemmän syntyy erilaisia kokonaisuuksia, kun jaksaa vain pelata.

Meidän on saatava remonttihommat vireille siivota turhaa tavaraa pois nykyisestä kodistamme, joten aikaa voi olla niukasti pelaamiseen.


perjantai 26. toukokuuta 2017

Kuvia

Sain pitkästä aikaa kuvasiirron onnistumaan kännykästä läppäriin.

Tässä muutama kuva äskettäiseltä kävelyltäni Eirassa ja Kaivopuistossa. En ole ennen nähnyt paikan päällä veistosta, jonka Kesko on lahjoittanut Helsingin kaupungille äitienpäivänä vuonna 2010. Huomasin sen Kaivopuistossa Puistokadun ja Neitsytpolun välisessä kulmauksessa. Patsaan nimi on ODOTUS Äidin rakkaus on suurin. Tekijä on Pekka Jylhä. Minusta teos on hyvä.







Yksi nykyisistä lähikaupoistamme pannaan aivan uusiksi. Metroparkkikin puretaan. Täältä näet, minkälainen siitä tulee. Uuteenkin ratkaisuun tulee metroparkki.





Tässä kuvia eiliseltä.


Muutama venekunta oli hoksannut tulla Kolera-altaaseen seuraamaan hautajaissaattuetta. Yksi oli asettautunut paraatipaikalle.



Luulin, että joku virkailija hätisteli venekuntaa pois näin läheltä. Vaimoni huomasi, että naisen täytyi olla median edustaja. Muistilehtiö käsissä haastattelee pariskuntaa.



Ruumisauto seisoi noin minuutin Presidentinlinnan edessä. Ihmettelin, miksi se ei ollut aivan keskellä, pääoven kohdalla.




Huomasin autolle mennessäni Kasarminkadulla olevan talon seinässä kyltin, joka on alla olevassa kuvassa. Pommituksen jälkiä on varmaan tarkoituksella jätetty näkyviin. Muisto Suomea koettelevilta sotavuosilta. Juuri edesmennyt presidentti oli varmaan ainoa tasavaltamme päämiehistä, joka ollut etulinjassa puolustamassa isänmaata.







torstai 25. toukokuuta 2017

Presidentin hautajaiset

Seurasimme tänään kotona aika pitkään Mauno Koiviston siunaustilaisuutta ja lähdimme sitten keskustaan. Matkalla kuuntelimme tilaisuutta radiosta. Pääsimme aika helposti autolla Kaartinkaupunkiin. Teimme varmuuden vuoksi mutkan, mutta ei ehkä olisi tarvinnut. Näimme Arkadiankadun reunoilla solttuja seisomassa määrävälein.

Lähellä keskustaa oli vihreitä armeijan isoja ajoneuvoja katujen kulmilla valmiina sulkemaan tien. Ajoväylät suljettiinkin sitten, jotta kukaan ei voisi ajaa väkijoukkoon. Kekkosen aikoihin tällainen ei varmaan tullut mieleenkään kenellekään.

Tunnelma kaupungissa oli erilainen kuin Kekkosen hautajaisten aikaan. Nyt oli aurinkoinen kevätpäivä. Kekkonen haudattiin syksyllä. Kaupunki oli tuolloin hyvin hiljainen. Tunnelma oli erikoinen. Nyt oli ihmisiä liikkeellä nauttimassa lämpimästä päivästä ja osa tietenkin valmiina seuraamaan saattueen ohimarssia.

Luulen, että Kekkonen haudattiin sunnuntaina. Nyt näkyi ihmisiä töissä, vaikka onkin pyhäpäivä. Ilmeisesti johtuu Kikystä.

Kävelimme Kauppatorille ja päädyimme Kolera-altaan eteläpuolelle vastapäätä presidentinlinnaa. Saattuejärjestely oli erilainen kuin edellisissä presidentin hautajaisissa. Sotilasosastot marssivat etukäteen Eteläesplanadille, kääntyivät ympäri ja asettautuivat kadun reunaan. Kun ruumisauto saapui, se pysähtyi hetkeksi Presidentinlinnan eteen. Soittokunta päräytti hieman sekä alkuun että loppuun. Ruumisautoa seurasi vain muutama auto. Kekkosen saattue eteni paljon hitaammin, koska autojen perässä marssittiin. Tällä kertaa sotilasosastot poistuivat Kauppatorin kohdalta muualle.

Kaksi helikopteria pörräsi ilmatilassa tapahtuman aikana niin, että minulta jäi kirkonkellojen soitto huomaamatta.

Presidenttien hautajaiset ovat syvästi suomalaista kulttuuria ilmentävä tapahtuma. Soitettu ja laulettu musiikki on kansan yhteistä omaisuutta. Se symbolisoi voimakkaasti Suomen satavuotista historiaa. Tällaiset tapahtumat voimistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Mauno Koiviston elämä luotaa vahvasti yhteistä muistiamme.

Media kyselee päivän haastatteluissa ihmisiltä heidän omia kokemuksiaan Koivistosta. Minä muistan nähneeni hänet kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli vilahdus Hietaniemen hautausmaalla. Oli varmaan kaatuneiden muistopäivä ja Koivisto oli matkalla laskemaan seppelettä. Muistan, että hän oli pitkä, komea ja elinvoimainen mies.  Voi olla, että muistoni on kultaantunut, koska ei hän voinut aivan nuori mies enää olla.

Toisen kerran näin hänet Presidentinlinnan parvekkeella presidentti George Bush seniorin kanssa, kun he tulivat tervehtimään kansaa. Tänään olin taas paikalla.

Viimeisen kerran näin hänet eräissä hautajaisissa, joiden kirkossa tapahtuvaan osioon hän osallistui. Tellervo-vaimo oli mukana. Koivisto oli jo hyvin vanha mies, mikä näkyi hänen olemuksessaan.

Kertoo jotakin Suomesta, että olen tavannut henkilökohtaisesti Assin, joka oli tuolloin sukunimeltään Komulainen. Hän oli Wärtsilän palveluksessa ja tuli liikeneuvotteluun edustamaani yritykseen.

 
Tämä päivä on meille henkilökohtaisesti erityinen, koska olemme saaneet uuden lapsenlapsen. Pikkuneiti syntyi turkulaiseksi.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Silmämuutoksia

Elämäni pienenee. Siltä tuntuu nyt. Voi se myös suurentua, mutta silmäni ovat pienet. Verkostot vähenevät, mutta varmaan uusia haaroja tulee tilalle.

Elämää ei voi täysin suunnitella. Monenlaista voi yrittää, mutta kaikki suunnitelmat eivät toteudu. Toisaalta sellaisia toteutuu, joista emme tiedä. Ne on tehty tuolla ylhäällä.

Me olemme suunnitelleet muuttoa Turkuun ja ryhtyneet toimeen. Näyttää siltä, että aikeemme annetaan toteutua. Jotakin aavistamatontakin varmaan tapahtuu.

Tänään välittäjä ystävällisesti toimitti uuden kotimme avaimet poikamme ja hänen vaimonsa kotiin Turun Takakirveeseen (Mikähän on tuonkin nimen etymologia?). Tämä on taas yksi askel eteenpäin.

Minun järkeni on huono uskomaan. Onneksi usko on sydämessä eikä aivoissa. Minusta on alkanut tuntua, että minua on haluttu opastaa näiden syöpieni kautta. Ei minulle erityistä viisautta ole karttunut, mutta uskominen tuntuu tärkeältä. Kun minua riisutaan, uskon merkitys tuntuu kasvavan.

On suuri mysteeri, mitä elämä on. Järki haluaa päätellä, että kaikki on sattumaa. Usko tuo valoa ja toivoa synkkään maisemaan. Usko, toivo ja rakkaus, miten tärkeitä ne ovat.

Silmäni näyttävät fyysisesti pienemmiltä kuin ennen. Luulen tämän johtuvan niiden kuivuudesta, jonka luultavasti aiheuttaa lääkitys. Nyt niiden ympäristö punottaa ja välillä kutisee. Saattaa olla käänteishyljintää. Selitys voisi olla se, että kortisoniannokseni on puolitettu. Soitin siirrehoitajalle. Hän kehotti käyttämään miedosti kortisonipitoista voidetta. Seurataan muutama päivä. Jos punotus ei laske, soitan Meikkuun ja minut saatetaan pyytää näyttämään ihoani lääkärille. Olen oppinut ottamaan herkästi yhteyttä Meikkuun, koska huomattuani ihoni kutisevan viime vuonna, soitin vähän empien Meikkuun. Minut kutsuttiin paikan päälle. Kysymys oli käänteishyljinnästä.

Jos kyse on käänteishyljinnästä, luulen, että joko kortisoni- tai Sandimmun-lääkitystäni nostetaan, tai molempia.

Ehkä silmäni joskus suurenevat.


tiistai 23. toukokuuta 2017

Iso myllerrys

On tapahtumassa niin isoja asioita, että psyykelläni on sulattamista. Olen yleensä hyvä sopeutumaan uusiin olosuhteisiin, mutta nyt ilmeisesti alitajuntani prosessoi tilannetta tosissaan.

Minun pitäisi tarttua hoidettaviin asioihin kuten uuden asunnon remontin organisoimiseen, mutta en tahdo saada otetta. Tosin väsymyskin saattaa vaikuttaa.

Minun pitää toimittaa tämän kuun aikana koululle irtisanoutuminen kirjallisessa muodossa. Tuostimemme on sellainen kuin tulostimet tuntuvat nykyään olevan. Sovin pomolleni, että lähetän sen hänelle, hän tulostaa ja allekirjoitan sen ensi viikon alussa.

On aika täyttää eläkeanomus. Sen voi tehdä netissä. Kuulin eläkeyhtiöstä, että sen käsitteleminen menee yli heinäkuun alun, koska heidän pitää saada vielä palkkatietoni heinäkuulta, mutta sitten rahat alkavat tupsahdella tilille jokaisen kuukauden alussa.

Ensi kesäkuussa minulla on isot yksivuotistutkimukset Meilahdessa. Ne ovat tärkeä rajapyykki. Jos kaikki on hyvin, selviäminen alkaa olla aikaisempaa todennäköisempää.

Meidän on alettava purkaa pitkäaikaista kotiamme Helsingissä ja alkaa asettautua uuteen, joskin tuttuun, ympäristöön Turkuun. Myös syöpäkontrollini siirtyvät Turkuun, mahdollisesti kaupunginsairaalaan.

Minä mielelläni kaavailen tulevaisuuttamme. Nyt se on erilaista kuin ennen, koska todellisuudessa on kysymys luopumisesta paljosta. Jotakin tulee tilalle. Yritän keskittyä muutosajan järjestelyihin. Tulevaisuus kasvaa orgaanisesti siitä tilanteesta, mihin asetumme.

Ehkä johtuu näistä muutosajoista, että muistelen mielelläni menneitä aikoja Nurmijärvellä, joka ei ole enää sellainen kuin se on ollut, eikä pidäkään olla. Tulee mieleen joululaulun sanat "miespolvet vaipuvat unholaan ..." Nurmijärven yhteiskoulussa on oli minun aikanani opettajia, jotka olivat olleet koulussa jo sota-aikana. Nykyiset opiskelijat tuskin tietävät heistä mitään. Samoin käy minunkin suhteeni. Näin on aina ollut ja tullee aina olemaan.


Näimme tänään hienon tumman Bemarin, jonka rekisteri oli LÄH-10. Väkisin tuo yhdistelmä herättää huomiota.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Nurmijärven kirkonkylä on minun Mämmiläni

Tarmo Koiviston Mämmilä-sarja kuvaa kuvitteellista elämää kirkonkylässä, jonka fyysisenä esikuvana on tekijän kotikunta Orivesi.

Mämmilä on todella mainio sarjakuvasarja, jonka hahmot ovat hyvin karikatyyrimäisia. Mämmilä on maalaiskylä, jota moderni modernismi muovaa voimakkaasti. Pienellä paikkakunnalla "kaikki tuntevat kaikki". Minäkin tunsin ainakin ulkonäöltä "kaikki" Nurmijärven kirkonkylässä. Kadulla saattoi kunnanjohtaja tulla vastaan.

Minä olen asunut nuoruuteni Nurmijärven kirkonkylässä. Kun muutimme sinne vuonna 1962, paikassa oli jäljellä entisajan kyläyhteisön tunnelmaa. Nurmijärven keskusta on muuttunut tuosta ajasta paljon, mutta noista ajoista on tuttuakin paljon jäljellä.

Monet minun aikanani sinne tehdyt rakennukset ovat minusta rikkoneet paikan hienoa harmoniaa. Tämä on kuitenkin ainakin osittain näköharhaa. Alla oleva ilmakuva on otettu vuonna 1928. Näkymä on puhdaspiirteinen.



Kuvassa näkyy kirkonkylän eteläpuolella ollut ruohottunut järvi, joka sittemmin kuivattiin.

Modernismi oli ehtinyt muuttaa paljon kirkonkylän ilmiasua, kun me muutimme sinne. On varmaan inhimillistä, että tietty paikka näyttää ehyeltä sellaisena kuin sen on ensi kertaa nähnyt ja sen jälkeiset muutokset vieroksuttavat.

Kirkonkylän halkaisee Aleksis Kiven tie. Kuusikymmentäluvun alussa kaduilla ei ollut nimiä kuin ehkä kunnan papereissa. Katukilvet ovat myöhempää perua.

Jos jaksa piipahtaa tällä sivulla, näet kirkonkylästä ilmakuvan vuodelta 1975. Muutokset näkyvät selvästi. Muutosvastarintaiset silmäni näkevät kirkonkylän mämmilämäisenä, mutta kuka osaa sanoa, millaiseksi kylää olisi "oikeasti" pitänyt kehittää. Kuvan on ottanut Kalevi Österberg. Muistan miehen. Hän piti kylässä valokuvausliikettä.




sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Minä ja Marja-Liisa Vartio




Marja-Liisa Vartio oli syntyisin Säämingiltä, mutta aloitti koulunsa Nurmijärven Klaukkalassa, jossa hänen isänsä toimi kansakoulun johtajana. On mukava lukea hänestä tehtyä elämäkertaa, kun olen itsekin asunut nuoruuteni Nurmijärvellä.

Vartion lapsuus ja nuoruus eivät olleet todellakaan ruusuilla tanssimista. Hänen vanhempansa erosivat jo ennen kuin hän syntyi ja hän on joutunut elämään milloin missäkin. Sitten tuli sota ja vielä toinen.

Vartio oli tyttönimeltään Sairanen. Muistelen että Nurmijärvellä asui Sairasia. En tiedä, ovatko muistikuvani syntyneet hänen sukulaisistaan.

Marja-Liisa Sairanen kävi samaa oppikoulua kuin minäkin myöhemmin. Olemme myös kirjoittaneet ylioppilaaksi samasta Nurmijärven Yhteiskoulusta.

Olen mahdollisesti istunut kansakoulua käydessäni samassa luokassa, jossa hän oli istunut aikaisemmin. En ole kuitenkaan käynyt koulua Klaukkalassa. No minä selitän.

Nurmijärven Yhteiskoulu perustettiin 1929. Se aloitti toimintansa kirkonkylän vanhemmassa kansakoulussa vuodelta 1905. Uudempi kansakoulu oli valmistunut vuonna 1923 kulmittain vanhemman viereen. Näet molemmat rakennukset alla olevassa kuvassa. Vasemmalla on vanhempi ja oikealla uudempi. Uudempi on yhä paikallaan.
Kuvahaun tulos haulle nurmijärven kansakoulu
Creative Commons. Nurmijärven museon kuva-arkisto. Kuvaaja tuntematon.

Vanhempi rakennus laajennettiin kaksikerroksiseksi ja opiskelija saivat aloittaa avarammissa tiloissa vuonna 1934. Näet rakennuksen uudessa muodossaan täällä (paina "Vanha koulu 1934-1954). Tässä uudistetussa rakennuksessa Marja-Liisa Sairanen kävi suurimman osan oppikoulustaan ja tästä hän valmistui ylioppilaaksi.

Uudistettu rakennus otettiin jälleen kansakoulun käyttöön 50-luvulla, kun oppikoulu siirtyi uusiin tiloihin. Minä aloitin kansakouluni vuonna 1961 modernissa kansakoulurakennuksessa Haapavedellä ja jatkoin Nurmijärvellä tässä entisessä oppikoulurakennuksessa. Muistan vieläkin, miten puinen portaikko kumisi, kun tömistelimme toisessa kerroksessa olevaan luokkaan. Siirryin sitten yläkouluun, joka on tuo yllä olevassa kuvassa oleva "uudempi kansakoulu".

Vanhempi rakennus on purettu vuonna 1981 ja sen paikalla toimii nyt Kivenpuiston koulu. Koulurakennukset ovat Aleksis Kiven tien varrella olevalla tontilla. Vastapuolella oli aikoinaan Aleksis Kiven puisto, jossa oli kansalliskirjailijan patsas. Veistos on myöhemmin siirretty kunnantalon läheisyyteen.

Suomi on pieni maa.




perjantai 19. toukokuuta 2017

Pitääkö fiktion olla "totta"

Sirpa Kähkösen Tankkien kesä on outo kirja. Kirjailija on sijoittanut keksimänsä tarinan Kuopioon hulluun vuoteen 1968. Tuona vuonna Robert Kennedy murhattiin, opiskelijamellakat veivät Pariisin kaaokseen ja Neuvostoliitto liittolaisineen lähetti tankit Prahaan. Viimeksi mainitut tapahtumat toimivat romaanin ulkoisena kehyksenä.

Kähkönen kuljettaa tarinaa useiden henkilöiden ajatusmaailmojen kautta. Viestikapula kiertää luku luvulta päähenkilöjoukon jäseneltä toiselle. Syntyy vaikutelma siitä, kuin kaupungissa asuisi vain pieni joukko ihmisiä. Kerronta muuttuu välillä surrealistiseksi, kun esimerkiksi jokin talo alkaa muistella.

Kirjailija itse on täyttänyt vuonna 1968 neljä vuotta. Minä täytin neljätoista. Tästä johtuen koin romaanin ristiriitaisena. Minä muistan tuosta ajasta enemmän kuin hän. Hän on tosin varmasti haastatellut paljon ihmisiä ja tutkinut lähteitä.

En tietenkään elänyt tuohon aikaan Kuopiossa kuten en muulloinkaan. En silti usko, että kuopiolaiset huolestuivat Prahan tapahtumista niin paljon kuin romaanissa kuvataan. Minun tuolloisessa kotipaikassani asiasta kyllä puhuttiin, mutta en muista aistineeni noin suurta pelkoa.

Se näkökulma Kähkösella on minusta hyvin oivallettu, että sodan kokeneet ovat kokeneet ajan toisin kuin sodan jälkeen syntyneet, kuten minä.

Kirjailijalla on oma vapautensa. Fiktio ei voikaan vastata täysin totuutta. Tässä kirjassa Prahan tapahtumat ovat varmaan kuvattu faktoihin perustuen. Hyvä niin.

Kähkönen ei kutsu lähitapahtumapaikkaa Kuopioksi, vaikka kotiseutu varmasti toimii tarinan kulissina.

Kirjassa pannaan kaupustelijat huutamaan lisälehtiä kadulle. Minun mielestäni tuolloin ei enää lisälehtiä huudeltu, koska radio ja tv hoitivat tiedottamisen nopeammin. En ole eläessäni sellaista kokenut. Olen tosin elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni kirkonkylissä, joten en voi mennä vannomaan, miten kaupungeissa on toimittu. Olen aika varma ettei sellaista enää tapahtunut.

Minulla on hämärä muistikuva jostakin lisäpainoksesta, mutta ei sitäkään varmaan huutamalla myyty,  

Marja-Liisa Vartio kuvaa romaanissaan "Kaikki naiset näkevät unia" 50-luvun ilmapiiriä hyvin uskottavasti. Hän onkin elänyt kyseisen ajan aikuisena. Minä olen ollut hädin tuskin syntynyt kuvattuna ajankohtana. Silti koen romaanin hyvin uskottavana. Kirjassa mainitaan Paasikivi presidenttinä. Hän hoiti virkaa vuoteen 1956 saakka. Minä synnyin 1954.

Kähkösen sodan aikaan sijoittuvat romaanit vaikuttavat minusta tunnelmiltaan aidoilta, vaikka kumpikaan meistä ei ole elänyt tuota aikaa.

Saatan olla turhan pedantti tässä.


Tässä on uusi kotimme:

Puutarhakatu 18, 20100 Turku
60.449868, 22.253732 (kopioi tämä numerosarja Google Mapsiin, niin löytyy)



Sinetti

Kävin aamulla tapaamassa työterveyslääkäriä. Oli oikeastaan itsestään selvää, että sairauslomani jatkuu. Vointini on sellainen.

Kertasimme hieman mennyttä ja lopussa hyvästelimme lämpimästi toisemme. Kun toissa syksynä, kun podin väsymystä, lääkärini teetti minulle laajan verenkuvakokeen. Hän yritti ottaa yhteyttä syöpätuntijaan Meikussa tulosten tulkitsemiseksi, mutta ei onnistunut. Hän jätti yhteydenottopyynnön, mutta toimitti tulokset eteenpäin. Hän sai sitten vastaussoiton. Hänelle kerrottiin, etteivät tulokset näytä siltä, että olisi syytä huolestua.

Sain sitten puhelun Peijaksen sairaalasta hematologilta (varmaankin). Alkoi tapahtua. Sillä tiellä olen. Hyvä, että tulokset päätyivät juuri oikealle asiantuntijalle.

Olin pitämässä oppituntia maahanmuuttajaryhmälle - aikuisia ihmisiä, oikein mukava porukka. Ajattelin silloin, että olivatkohan nämä viimeiset oppituntini koskaan ja että on mukavaa päättää työura juuri kyseisen ryhmän kanssa. Aihe oli taide ja kulttuuri.

Tuo aavistus olisi voinut toteutua, koska viime joulukuussa minulle ehdotettiin sairausloman jatkamista 63-vuotissyntymäpäivääni, jolloin tulen eläkeikään. Blogini uskolliset lukijat tietävät, että niin ei käynyt.

Sattui kuitenkin niin, että viimeiset tuntini pidin tuntini aikuisista koostuvalle maahanmuuttajaryhmälle, joka ei kuitenkaan ollut sama.

Varmaankin toivoin, että viimeiset oppituntini olisivat aikuisille maahanmuuttajille pidetyt. Tämä tuntui aavistukselta tai intuitiolta. Meillä ihmisillä on taipumus liittää tämäntapaisia merkityksiä joihinkin tapahtumiin.

Olen elossa, joten ei ole täysin varmaa, että en enää koskaan tule pitämään yhtään oppituntia. Aika todennäköistä se on.

Sydämelliset kiitokset työterveyslääkärilleni Caritalle!

Ajoimme sitten Turkuun ja päädyimme Wiklundilla asioinnin kautta Nordean Kauppiaskadun toimistoon torin pieleen. Siellä tapasimme välittäjämme, myyjän valtakirjalla varustetun edustajan ja asiaa pankin puolesta hoitavan virkailijan.

Kaupat tehtiin leppoisissa merkeissä. Saimme mukaamme kaksi osakekirjaa, jotka ovat joskus kai arkisesti kirjakaupasta ostettuja ja sitten asianmukaisin tekstein varustettuja blankoja. Aika kalliita papereita. Nyt niihin lisättiin asianmukaiset siirtokirjaukset.

Nyt olemme Ruissalon kylpylässä toipumassa päivästä. Turku on ottanut meidät vastaan ihastuttavan kesäpäivän valossa.

torstai 18. toukokuuta 2017

Kriminaalit kiinni



Passikuva on passikuva
Jaksoimme lähteä tänään liikkeelle. Kävimme passikuvassa Hakaniemessä ja minä poikkesin sitten Kallion kirjastossa.

Passikuvat lähtivät digitaalisina poliisille ja kuittaukset tulivat välittömästi tekstiviestinä. Passihakemukset voimme tehdä netissä. Kätevää.

Ei ihan pirteän näköinen mies tuossa kuvassa. Kuvaaja antoi minulle pyöreän heijastimen pidettäväksi vaakatasossa edessä. Miksikähän noin? Kasvot näyttävät kalvakoilta eivätkä muodot oikein näy.

Tuli mieleeni, että poliisi voisi antaa jonkin automaattitunnistimen verrata tulleita kuvia etsintäkuulutuksiin ja lähettää partion paikalle, jos sattuu osuma. Toivottavasti ei pelkästään sen perusteella pidätetä, että näyttää rikolliselta. Taitaisi passikuvien perusteella tulla paljon pidätettävää.

Palautin Kallioon joitakin hyviä aikeitani. Halusin lukea jotakin sujuvaa. Pidin äsken lukemastani Marja-Liisa Vartion kirjasta "Kaikki naiset näkevät unia". Halusin lisää hänen tekstiään. Sain Kalliosta yhden novellikokoelman ja Helena Ruuskan kirjoittaman elämäkerran Vartiosta ("kuin linnun kirkaisu"). Ärsyttää tuo keekoilu, kun aloitetaan kirjan nimi pienellä kirjaimella.

Huomenna tarvitaan voimia, koska lähdemme Turkuun vaihtamaan rahaa osakekirjaan,

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Sokeriprofeetaksi?

Olen tehnyt tänään suunnilleen en mitään. Toivon piakkoin elpyväni sen verran, että jaksan mennä kävelylle.

Olen kirjoittanut pomolleni viestin kurssieni tilasta. Hän on vastannut ja kertonut, että asiat hoituvat. Hän kommentoi myös ehdotuksiani ja kertoi, mitä aiotaan. Kiitos pomo! Hyvin toimittu!
Repostelen myöhemmin.

Mitä väsymys biologisesti on? Olen pikkuisen penkonut nettiä, mutta olen löytänyt vain väsymyksen muotoja ja  syitä.

Käteni tutisevat kuin vanhuksella. Alan oppia, että vapina on kehotus levätä.

Aivoni eivät jaksa vääntää. Kai ne joskus virkustuvat, ainakin osittain.

Olen saanut kiteyttävän kommentin Facebookiin: "On aika tehdä työtä ja aika luopua. Jaksaakseen on hyvä yrittää saada kuormitus vastaamaan kulloisiakin resursseja," Kiitos H!

Olen yrittänyt rakentaa siltaa tulevaisuuteen. Olen kuvitellut olevani paremmassa kunnossa kuin olen.  Suunnitelmasta tuli epärealistinen. Ehkä sillä kuitenkin oli merkityksensä.

Muutossa ja muussa sellaisessa on riittävästi keskittymistä syksyyn saakka. Tuskin kannattaa niissäkään laskea kovin paljoa omien voimien varaan.

Nyt ei luoda tulevaisuutta vaan luodaan olosuhteita tulevaisuuden syntymiselle. On parempi edetä rauhallisesti ja antaa voimien palautua. Jos ja kun voimat elpyvät, voi seurata kasvua, jota en nyt osaa kuvitella.

Olen ihmetellyt viime aikoina sokerin määrää siinä mitä syömme. Olen katsonut osan dokumentista Sokeroitu totuus. Meidät saa nauttimaan mistä syötävästä vain kun käytetään sokeria. Olen ollut huomaavinani, että monien suuhunpantavien mauissa on aika vähän ainutlaatuisuutta. Maistuvat enimmäkseen juuri sokerille.

Jospa minun pitää ruveta profetoimaan sokerin ylenmääräistä kulutusta vastaan. Tiedä vaikka aiheuttaa syöpääkin.





tiistai 16. toukokuuta 2017

Romahdin

Vaimoni on joskus sanonut käsiäni kauniiksi. En ota kantaa, mutta mukavaa, jos jokin kohta minussa on sellainen. Suuret ne eivät ainakaan ole.

Minun on pitänyt ottaa lusikka toiseen mainituista.

Ilta ei elvyttänyt kunnolla vointiani. Heräsin seitsemän tienoissa enkä saanut enää unta. Otin läppärin ja aloin katsella aikaa lääkärin pakeille. Työterveysyhtiömme sivun alareunaan pulpahti nettiavustajan luukku. Aloin chattailla ja sain ajan yleislääkärille täksi aamuksi läheltä kotiamme.

Piti toimia nopeasti, koska ei ole reilua, että opiskelijat joutuvat kärsimään puolikuntoisuudestani. Höperehdin eilen niin, että ymmärsin tilani. Osa-aikatyö ja asuntoralli yhdessä ovat olleet liikaa kantokyvylleni.

Sain sairauslomaa torstaihin asti. Minulla on perjantaiaamuksi aika omalle työterveyslääkärilleni. Hän soittikin illansuussa. Tilanteeni arvioidaan uudestaan, kun tapaamme. Ajamme sen jälkeen vaimoni kanssa Turkuun tekemään kauppakirjat.

Joissakin syöpieni vaiheissa olen ollut hyvin heikko. Askeleita on syntynyt hyvin vähän. Nyt olen hyvin väsynyt, vaikka jaksan askeltaa. Aivoni eivät jaksa vääntää. Olen ollut huolissani ajamisestani. Tuntuu kuitenkin sujuvan kohtuullisesti. On kai niin selkäytimessä.

Voi olla, että omat tuntini ovat nyt pidetty. Mielekkäintä olisi, että kurssini vietäisiin päätökseen virkein voimin. Minua painaa se, että opiskelijat ovat jääneet heikolle ohjaukselle. Ikävää jos kovin monelta jää suoritus keskeneräiseksi.

Luultavasti en ole korvaamaton.

Käyn kovaa koulua, mutta henki vielä pihisee.

Minun on aika oppia hyväksymään se, että elämässä jotkut asiat jäävät keskeneräisiksi. Olen kuitenkin yrittänyt. Siihen on tyytyminen.


maanantai 15. toukokuuta 2017

Kui ny tämmöttii kävisis?

Ei jäänyt kolikko kyljelleen. Eilen oli niin paljon vipinää, että en jaksanut illalla enää vääntää ostotarjousta Puutarhakadun asunnosta. Pyysin vaimoani luonnostelemaan viestin ja jätin asian omalta osaltani aamuksi. Tiesimme, että kilpaileva tarjous on voimassa tähän päivään klo 12:n saakka. Lähetimme aamulla omamme, joka oli voimassa klo 13:n saakka.

Lähdin aamupäivällä töihin, kun ostotarjouksemme oli lähtenyt.

Sain puolen päivän jälkeen vaimoltani tekstarin. Olimme voittaneet tarjouskilpailun.

Nyt voisimme elvyttää 70-luvun turkulaisuuttamme osallistumalla Johdatus turkulaisuuteen -kurssille, jos sellainen olisi jossakin tarjolla.

Nuorimmaisellamme oli illalla luovia ideoita maalausteni piilottamiseksi litteisiin kätköihin seinille. Ehkä sekin asia järjestyy.

Ajatus elämän laittamisesta uusiksi näyttää toteutuvan.

Nyt yritän lepäillä, jotta olisin paremmassa iskussa huomenna töissä.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Kolikko kyljelleen?

On toki vielä kolmas ratkaisu. Emme osta kumpaakaan. Voisimme myös ostaa tontkin ja  mennä vuokralle. Voisimme asua pari vuotta ulkomailla toipumassa (jos lääkärit sallivat) ja  rakennuttaa sitten omien toiveiden mukaisen miniomakotitalon.

Voisimme myös etsiä ostotarjousten avulla edullisen mutta likvidin kerrostalovaihtoehdon ja alkaa suunnitella omakotiprojektia. Uudessa talossa tuskin tulisi remonttihuolia ennen kuin siirrymme hoivakotiin.

Olisi mukavampaa tehdä ostotarjous ilman kilpailua.

Voisimme tietysti myös alkaa elää kädestä suuhun, mutta tuskin me siihen päädymme.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Krunde vai klande? (1)

Olemme Siuntiossa Cumuluksen kylpylähotellissa toipumassa asuntokauppakiireestä.

Olemme haudutelleet seuraavaa siirtoa. Verkarannan asunto olisi elegantilla tavalla poikkeava. Siinä olisi tilaa taidepuuhilleni, varastoa valmiille töille. Remonttitarvetta ei ole. Lisäksi siinä on oma sauna. Luultavasti joutuisimme myöhemmin vielä vaihtamaan asuntoa vanhuksille sopivampaan. Verkarannan asuntojen myyntiajat ovat pitkät.

Puutarhakatu olisi luultavasti parempi sijoitus. Se voisi voisi myös palvella meitä siihen saakka, kunnes tulee aika siirtyä palvelukotiin tai muuhun sellaiseen. Hoitovastike on selvästi edullisempi. Olohuone on iso ja hieno. Muuta tilaa olisi mukava olla enemmän. Palvelut ovat lähellä. Remontoida pitäisi. Jos toinen meistä joutuu TYKS:iin, koti on lähellä. Oivallinen ehtookoti. Järkevä ratkaisu.

Olemme saaneet Puutarhakadun välittäjältä tiedon, että huomenna pitäisi antaa ostotarjous, joka on voimassa maanantaihin. Hän aikoo toimittaa tarjoukset myyjälle maanantaina.

Minä tiedostan nyt, että olen väsähtelevä tapaus vielä pitkään. Taidehankkeet voivat jäädä unelmoinnin asteelle.

Voi olla, että jätämme tarjouksen Puutarhakadusta. Jos häviämme, voimme harkita Verkarantaa tai odottaa uusia vaihtoehtoja.  

perjantai 12. toukokuuta 2017

Mauno Koivisto in memoriam

Yksi entisistä maan isistä on poistunut keskuudestamme. Presidentti Koivisto on neljäs entinen tasavallan presidentti, joka on kuollut elinaikanani. Paasikiven ja Rytin poismenosta en muista mitään, Kekkosen hyvin. Mauno Koiviston hautajaiset tulevat varmaan myös jäämään mieleeni.

Olimme kunnioittamassa Urho Kekkosen viimeistä matkaa keskustassa, kun hänen arkkunsa vietiin Hietaniemeen. Se oli erikoinen ja mieleenpainuva hetki Helsingissä.

Koivisto saanee samanlaisen saaton. Saara, eikö mennä tälläkin kertaa?

Koiviston aikaan sattui suuria mullistuksia. Hän joutui tekemään isoja päätöksiä hankalissa tilanteissa niiden tietojen varassa, mitä oli käytettävissä. Hyvin on käynyt. Kaikki muut vaihtoehdot ovat spekulaatiota.

Kunnioitan kiitollisena presidentti Koiviston muistoa. Luoja antoi maamme johtoon viisaan miehen vaativina aikoina. Lämmin osanotto kaikille, joita asia läheisesti koskee.


Nopat ovat kolisseet

Olemme kodittomia.

Tänään on ollut hieno päivä, aurinkokin on paistanut. Kävimme aamupäivällä Meikussa. Keskustelu käytiin onnellisien tähtien alla, sillä minun kuntoni kerrotaan olevan niin hyvä kuin se voi olla. Tilani on se, mikä on ollut hoidon tavoitteena.

Tämänkertainen hematologi kertoi hyvin perusteellisesti asioista. Minulla olleet käänteishyljintäoireet  ovat ilmenneet iholla, veriarvoissa ja maksassa. Ymmärsin, että akuuttien hylkimisoireiden suhteen tilanne alkaa olla hyvä, mutta kroonisia voi tulla. Kun siirteen saamisesta on kulunut vuosi, selviäminen alkaa olla todennäköisempää.

Minulle valkeni, että kehossani on meneillään valtava prosessi, kun uusi veri, alkuperäiset kudokset ja useat lääkkeet myllertävät yhdessä. Väsähtelyni on aivan normaalia. Olisi siinäkin tapauksessa, että olisin vain palannut osa-aikatyöhön. Nythän on meneillään kaikenlaista muutakin.

En tule palaamaan entiselleni, koska elpyminen kestää pitkään ja vanhenen samalla.

Lääkäri toi esiin aikeemme muuttaa Turkuun. Ovat ottaneet hankkeen tosissaan ja niin mekin. Hän pyysi lupaa lähettää jo tietokoosteen minusta TYKS:in. Suostuin. Hyvä juttu. Siirtyminen tulee sujumaan kitkattomasti. Minulla olisi luultavasti muutoinkin edessä siirtyminen valvontaan muualle yksivuotistarkastuken jälkeen. Ilmeisesti Peijakseen, koska asumme Herttoniemessä. Sieltä minulla onkin oikein hyvä kokemuksia lymfoomahoidon alkuvaiheesta.

Asiat hoituvat kuulemma siinäkin tapauksessa, että muuttaisimme johonkin EU-maahan. Kansainvälinen sv-kortti toimii. Hyvä tietää.

Iltapäivän puolella kävimme OP:n uudessa upeassa kolossissa Vallilassa ja teimme kaupat. Ostaja vaikuttaa oikein tyytyväiseltä ja niin olemme mekin, huojentuneitakin olemme.

Nyt voimme alkaa suunnitella tulevaisuuttamme avoimin mielin. Ostaja tuli vielä meille mittailemaan ja juomaan harjakaiskahveja. Nyt hänellä oli kumppanikin mukana.

Tänä iltana menemme vielä kirjapiiriin keskustelemaan Marja-Liisa Vartion romaanista "Kaikki naiset näkevät unia". Huomenna lähdemme huilaamaan Siuntioon, josta palaamme sunnuntaina.

Olemme vapaita kuin taivaan linnut.

Nyt on ollut vipinää, ...

... ettei tänne yllä kipinän kipinää.

Jotakin pientä kuitenkin. Päivä on kovin mennyt asuntokaupan hiomisen parissa. Verikokeessa kävin. Huomenna on aamupäivällä hematologin tapaaminen ja iltapäivän puolella kauppakirjojen teko. Toivottavasti asiat ovat nyt purkissa keisin klousaukseen (ihanaa tämä nykysuomi).

Täytyy kunnioittaa kiinteistövälittäjien työtä. Heidän pitää hallita lukemattomia yksityiskohtia, kun hoitavat asiakkaiden toimeksiantoja.

Kauhuskenaario voisi olla sellainen, että minut otetaan sairaalaan sisään niin, etten pääse kaupoille.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Puntarointia

Sain Turun ohjeen, miten voin tehdä verkkoallekirjoituksen. Sain asian kuntoon. Jännää, että OP:n järjestelmään pääsee Nordean tunnuksilla.

Yritin saada yhteyden OP:n Vallilan konttoriin. En saanut yhdyshenkilöämme kiinni. Halusin varmistaa, että asiat ovat kunnossa. Luvattiin jättää rahoitusosastolle soittopyyntö. Ei tullut paluusoittoa, mutta päivä olikin jo aika pitkällä. Laitoin sähköviestin yhdyshenkilölle.

Olen tutkaillut Turun vuokravarastomahdollisuuksia. Keskustasta tuntuu löytyvän niukasti. Cityvarastolla on tilaa Iso-Heikkilässä eli aika lähellä keskustaa. Jättäisin mieluummin käyttämättä vuokravarastoja, koska niiden tarve johtuu usein vain siitä, että ei osata luopua tavarasta. Aika hankalaa se on meillekin. Minulla on nyt maalauksia vintillä kanakoppivarastossa, mikä ei ole kylmänä tilana tarkoitukseen hyvä. Kylmä koppi olisi uudessakin paikassa, jos tämänhetkinen suunnitelma toteutuu. Haluaisin kaikki maalaukseni kunnolliseen varastoon. Niitä on ollut parvekkeellakin ja pilalle on osa mennyt. Vuokravaraston käyttö on joustavaa, koska voi valita aina tilanteeseen sopivan koon. Pitkän päälle vuokraaminen tulee kuitenkin kalliiksi.

Etsin myös työtiloja. Yhdentoista neliön toimistohuoneen saisi noin puolellatoista sadalla kuukaudessa. Sellaiseen ei paljoa valmiita töitä mahdu, koska tekemisellekin pitää jäädä tilaa. Joutuisin ehkä vuokraamaan erikseen varastotilaa.

Kannattaisikohan sittenkin harkita Verkarantaa sen korkeasta hoitovastikkeesta huolimatta. Siellä olisi parvella tilaa töilleni.



tiistai 9. toukokuuta 2017

Asuntokauppojen säätämistä

Olimme tänään Nordeassa vakuusasioissa. Tälle päivälle oli sen jälkeen yksi pakollisen tehtävä jäljellä. Kun tarkistin saamani veroehdotuksen, totesin, että tänään on ilmoitus hoidettava. Siihen olikin paneutuminen, koska tein ensimmäisen kerran kotitalousvähennyksen. Onneksi Domedilta oli tullut yhteenveto viime vuoden laskutuksesta. Olemme ostaneet heiltä siivousapua.

Näissä askareissa ja väsymystä välillä potemalla päivä on mennyt, mitä nyt jotakin muuta pientä.

Yksi asuntokauppaan liittyvä selvitysasia jää huomiselle. Varmistin Turun OP:sta, että asiat ovat siellä reilassa. Niin ne ovatkin paitsi että minun tehtävä panttaukseen liittyvä sähköinen allekirjoitus. Minulle on lähetetty sähköpostiin linkki, johon pääsen Nordea-tunnusten avulla hoitamaan asian. En kuitenkaan löytänyt postistani sellaista. Tongin roskakorejakin, mutta ilman menestystä. Minulla on sellainen mielikuva, että olisin nähnyt jotakin sen tapaista. Voi olla, että sotken erääseen toiseen viestiin. Huomenna pengon lisää ja tarvittaessa soitan.

Juttelin tänään välittäjän kanssa ostotarjouksen tekemisestä. Sellaisen avulla voisi saada viestityksen vireille ja mahdollisesti päästä kompromissiin. Luulen kuitenkin ettei myyjä halua sitoa itseään mihinkään ennen huomista ensimmäistä julkista näyttöä. Välittäjän mukaan myyjä päättää, poistetaanko kohde myynnistä tällaisen jälkeen. Hän tuntui olevan jatkamisen kannalla.

Olemme saaneet välittäjältä tiedon tarjolla olevista laajakaistanopeuksista. Maksimi on "200 megaa", joka on varsin hyvä. Sekin on selvinnyt, että asuntoyhtiö lepää osittain kalliolla ja osittan betonipaaluilla.

Tuntuu siltä, että ostotoimien aika on sitten, kun myynti on saatu päätökseen. Katsotaan nyt, mihin päädymme. Minua mietityttää missä pitäisin maalaustarpeistoani ja valmiita töitäni, jos päädymme nyt harkitsemaamme kohteeseen. Taidan tutkia alueen vuokravarastotarjontaa.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Muutto alkoi ...

... tavallaan.

Tänään teimme urakkaa kotona, kun kannoimme joutavaa tavaraa yhtiömme pihassa olevalle siirtolavalle. Vintistä löytyi yllättävän vähän turhaa.

Aloin tänään tehdä ostotarjoustekstiä Puutarhakadun asunnosta. Olemme saaneet lisätietoja välittäjältä. Niissä ei ilmennyt huolestuttavaa.

Keskustelussa kävi ilmi asia, jota emme olleet hoksanneet. Jos tekisimme ostotarjouksen, emme kuitenkaan pystyisi varaamaan asuntoa, koska käteismaksaja voi silti voittaa kisan. Mekin olemme melkein käteismaksajia, mutta täysin sitä vasta perjantaina, jos kaikki menee hyvin. Jätin tekemättä.

Olisimme siten voineet jättää asunnon katsomisen myöhemmäksi ja olisin ehkä voinutkin osallistua pääsykokeeseen.

Minun täytyy rakentaa unelmani uudelleen, koska tilanne muuttui. Itsetuntemukseni on karttunut, kun olen todennut olevani maalaamisessa saamaton ilman kirittävää koulua.

Saisikohan jostakin valmentavaa koulutusta eläkeläisen toimeen.


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Annoin periksi

Nyt olen ollut niin väsynyt, että minun on pitänyt priorisoida lähiajan tekemisiäni. Peruin hakuprojektini, jolle olin raivannut seuraavat kolme päivää. Olen levännyt.

Aion keskittyä hoitamaan työni ja nämä vireillä olevat asuntoasiat. Niissä on näille voimille riittämiin miettimistä ja tekemistä.

Sisukkuuskin voi mennä överiksi. Joskus on syytä antaa periksi. Täytyy miettiä vielä tulevaisuuden suunnitelmia uudestaan. Ehkä joskus minulle selviää, mikä minusta tulee isona. No, mitä ilmeisimmin eläkeläinen.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Löytyikö koti?

Kävimme tänään Turussa katsomassa mahdollista uutta kotia. Kyse on Puutarhakadulla olevasta 80 neliön kolmiosta. Olohuone näyttää netin kuvissa isolta ja asunto valoisalta.

Kuvat olivat oikeassa. Sijainti on hyvä. Isoja remontteja ei yhtiöön ole tulossa. Hoitovastike on kohtuullinen. Asunnossa itsessään on ehostustarvetta, mutta puute on korjattavissa.

Asunnon ostaminen olisi järkevä ratkaisu.

Minulle on vasta nyt kirkastumassa, millaisen kodin haluaisin. Sellaisen hankkiminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Vaimoni pitää tästä asunnosta, eikä se minustakaan ole hassumpi.

Täytyy nyt pohtia vaimon kanssa asiaa perusteellisesti. Onkohan kompromissin paikka?

perjantai 5. toukokuuta 2017

Merkillinen ihmiselimistö

Olin aamupäivällä huolestuttavan uupunut. En jaksanut mitään. Kädet tärisivät. Tunsin olevani pussinperällä.

Soitin siirrehoitajalle Meikkuun. Hän aprikoi statiinilääkityksen aloittamisen ja kortisoniannoksen alentamisen vaikutuksia. Kerroin mieleeni tulleen, että syöpä voisi olla riehaantunut. Hoitaja mainitsi hyvistä veriarvoistani ja viimeisimmän luuydinmittauksen hyvästä tuloksesta. Hoitaja päätti kuitenkin jutella lääkärin kanssa.

Nukahdin joksikin aikaa ja se auttoi.

Aloin tehdä kouluhommia ja jaksoinkin monta tuntia. Taide ja kulttuurikurssin opetussuunnitelma perusteet ovat muuttuneet ja tuunasin kurssia. Opetussuunnitelmakieli on oma lajinsa. Mitä tarkoittaa "kulttuurisesti kestävä kehitys"?

Hoitaja soitti. Hän oli jutellut hematologin kanssa. Lääkäri ei uskaltanut koskea lääkemääriin. Viikon päästä on kontrollitapaaminen.

Päätin lähteä illan suussa pikku kävelylle. Innostuin tekemään kohtuullisen lenkin. Aurinko suosi ja linnut sirkuttivat. Aamulla oli tuntunut kuin olisin burnoutin partaalla tai jo romahtanut. Kävellessäni koin kuitenkin, että aivoni ideoivat.

Viikon päästä minulla on kontrollitapaaminen hematologin kanssa.

Ihmeellistä.

torstai 4. toukokuuta 2017

Kahden pankin välissä 2

Sumppu on lauennut tänään. Mitä lienee tapahtunut tätä ennen, otapa siitä selvää. Kerron miltä asia minusta näyttää.

Turun OP:sta ei ollut kuulunut mitään uutta. Täksi päiväksi oli sovittu tapaaminen Nordeassa. Kaksi asiaa, molemmat liittyivät asunnon vaihtoon. Halusin varmistaa, että myös panttiasia voidaan hoitaa tänään. En saanut ensin yhteyttä yhdyshenkilöömme, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen se onnistui.

Minulle valkeni, että olemme pahassa pulassa. Olin ymmärtänyt, että vakuusasia hoidettaisiin tilapäisesti tilipantilla siten, että saamastamme kauppasummasta osa jäisi tilille turvaamaan Op:n saamisia lähipiirissämme. Minulle kerrottiin, ettei Nordea tee sellaisia. Pankin eivät hyväksy toistensa tilipantteja. Sanottiin, että asia on Osuuspankin ja meidän välinen.

Peruimme tapaamisen ja lopetimme puhelun. Olin ihmeissäni. Pitääkö meidän siis lainata jostakin muualta rahaa Osuuspankille vakuudeksi? Vakuusresurssimme eli asunto-osakkeemme ovat kuitenkin Nordeassa. Vai pitääkö läheistemme ja meidän raha-asiat olla samassa pankissa, jotta tällaiset asiat toimivat?

Päätin lähestyä taas Osuuspankkia. Kaivoin poikamme pankkiyhdyshenkilön nimen esiin ja yritin soittaa hänelle Op:n asiakaspalvelunumeron kautta. Hän oli varattu. Väsäsin hänelle sähköpostiviestin ja lähetin.  Aloin kirjoittaa asiasta tekstiviestiä pojalleni.

Puhelimeni soi. Turusta soitti se Op:n toimihenkilö, jonka kanssa olin sopinut toissapäivänä, että hän soittaa Nordean yhdyshenkilöllemme. Hän kertoi, että hänen yhteydenottoyrityksiinsä ei oltu vastattu Nordeasta. Osuuspankille jäädytetty tili Nordeassa kelpaisi. Kuulin jostakin kuittaamattomuusasiasta.

Soitin asuntomme ostajalle ja kerroin tilanteesta. Lupasin jatkaa taistelua. Hän kysyi, voisiko hän pyytää, että Osuuspankista otetaan meihin yhteyttä asiakkuuden merkeissä. Lupasin.

Mieleeni oli tullut pyytää apua aikaisemmalta Nordean yhdyshenkilöltämme. Hänen numeronsa ei osoittautunut olevan enää käytössä. Sain selville kaksineljäseiskasta, että hän on edelleen Nordean palveluksessa. Toimihenkilö oli avulias ja halusi yrittää selvittää asiaa omasta konttoristamme. Se ei onnistunut samalta istumalta.

Olin kuitenkin saanut selville yhdyshenkilömme esimiehen nimen ja kuullut, ettei hän ole enää paikalla tällä viikolla. Varamiehen nimeä minulle ei kerrottu.

Ajattelin, että esimies varmaan kuitenkin lukee sähköpostejaan. Lähetin hänelle viestin. Kirjoitin tunnukseksi "Saisimmeko apua?" Automaattivastaus kertoi kuka on hänen varamiehensä. Välitin viestin tällekin.

Sain hyvin nopeasti puhelun varamieheltä. Hän oli oikein mukava ja ystävällinen. Hän lupasi, että Osuuspankkiin oltaisiin yhteydessä ja asia hoidettiin. Hän oli vastannut myös viestiini. Kohta soitti toinen oikein lupsakka toimihenkilö, jonka kanssa asiasta keskusteltiin tarkemmin. Esimiehen varamies soitti minulle vielä uudestaan ja vahvisti, että asia hoituu.

Tuli hyvä mieli. Olin jo välillä epäillyt, onnistuuko kaupanteko ensi viikon perjantainakaan, jonne tilaisuus oli siirretty huomiselta. Kyllä se nyt onnistuu.

Oikea nimi käytännölle on ilmeisesti kuittaamattomuussitoumus. Nordea sitoutuu siihen, että saamastamme kauppahinnasta vakuustarvetta vastaava osa laitetaan erilliselle tilille ja lupaa olla kuittaamatta sitä muihin tarpeisiin.

Mietin johtuuko tapahtunut siitä, että en ole osannut käyttää oikeata termiä keskustellessani yhdyshenkilömme kanssa. Vai esittikö hän jotakin, mitä en ymmärtänyt? Minulle jäi sellainen käsitys, että meidän on hoidettava asia ilman Nordean mukanaoloa.

Kyseessä voi olla kyse inhimillisistä tekijöistä. Kiirekin on varmaan ollut. Tällaista sattuu.

Nordealaiset osoittivat, että heillä on kyky normalisoida ongelmatilanne nopeasti.

Osuuspankin Aleksanterinkadun konttorista on yritetty soittaa minulle ja sieltä on tullut minulle sähköpostiviesti. Enpä tiedä olemmeko kovin houkuttevia asiakkaita enää tässä vaiheessa, kun lapsemme ovat jo lentäneet maailmalle. Hyvä jos Nordea auttaa meitä edelleen pankkiasioissamme.

Olemme olleet oikeastaan saman pankin asiakkaina 80-luvulta lähtien. Pankin nimi on muuttunut muutaman kerran. Muistan aikaa, jolloin saatoin soittaa pankinjohtajalle, jos halusin järjestelyjä laina-asioihimme. Nyt on aika toinen.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kahden pankin välissä 1

Olemme hyväksyneet ostotarjouksen asunnostamme ja kauppakirjat pitäisi allekirjoittaa perjantaina eli ylihuomenna.

Meillä on vakuusjärjestely erään lähiperheemme hyväksi Osuuspankissa Turussa. Tällaisia lienee yhdessä sun toisessa sukupiirissä. Oma pankkimme on Nordea Lauttasaaressa. Kuvio pitäisi saada nyt junailluksi asunnonvaihtovaiheen yli.

Luulisi järjestelyn olevan rutiiniasia kahdelle isolle pankille, mutta ei näytä olevan. Ehkä tämä päätyy siihen, että Nordean panssaroitu pakettiauto kohtaa Osuuspankin samanlaisen Lahnajärvellä Helsingin ja Turun puolivälissä. Suoritetaan kahden paperien vaihto. Paikalle tarvitaan tietysti torvisoittokunta.

Minulle ei ole selvinnyt vielä, kenen pitäisi tämä homma junailla. Olen puhunut kumpaankin päähän useamman kuin yhden henkilön kanssa. Kun soitan Turkuun, käytän puhelinnumeroa, joka vie varmaan johonkin puhelinpalvelulinnoitukseen, jossa puhelu kytkeytyy sille ringin jäsenelle, joka vapautuu ensimmäisenä. Jos en saa Nordeasta yhdyshenkilöämme kiinni, soitan pankin kaksineljäseiskaan. Puheluun vastaa se, joka sattuu vastaamaan.

Olen toivonut, että joku pankkiammattilainen ottaisi asian hoitaakseen. Tuntuu, että minun on oltava tässä aktiivinen toimija, mutta minulle ei ole syntynyt kirkasta kuvaa, mitä kaikkea minun pitäisi tehdä.

Kummastakin pankista tullut viimeisin puhelu on ollut henkilöltä, jonka kanssa en ole vielä puhunut.

Ymmärrän, että kummankin pankin pitää turvata etunsa vaihdon jokaisessa vaiheessa, mutta että se on näin monimutkaista. Minusta olisi syytä laittaa prosessikuvauksia linssin alle. Toivottavasti tämä tapahtumasarja on poikkeuksellinen.

Ei taida onnistua kaupanteko perjantaina. No onhan tässä ollut vappu ja minun olisi pitänyt toimertua aikaisemmin.

Onneksi ostajamme ei ole vielä karannut.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Millainen missio, sellainen asunto

On vaikea valita uutta kotia. Niistä pitäisi valita, mitä on tarjolla. Kaikkea ei voi saada, mutta kompromissin tekeminen on vaikeaa.

Mennäkö vuokralle? Silloin saisimme etsiä rauhassa ja odottaa mahdollisimman mieluisan asunnon löytymistä, Olisi kuitenkin vaivalloista muuttaa lyhyenä aikana kaksi kertaa ja kulujakin tulisi.

Olen arvioinut voimani aivan päin honkalaa. Tämän asuntohässäköinnin ja työn aloittamisen ei pitäisi tapahtua saman aikaisesti. Laivojakin uppoaa.

Olisimme murrosvaiheessa ilman muuttoakin. On hankalaa määrittää ne uuden elämämme perustukset, jotka toimisivat parhaiten kodin etsimisen lähtökohtana.

Ehkä meidän pitäisi analysoida tilannettamme ja tulevaisuuttamme liiketoiminnan käsittein. Millainen on strategiamme, tahtotilamme, missiomme, "liikeideamme" ja niin edelleen? Suunnittelu, toteutus, seuranta, korjaava suunnittelu ...?

Minkälaiseksi haluamme uuden elämämme rakentuvan? Siinäpä kysymys. Miten painottaa unelmia ja realiteetteja? Mitkä asiat ovat tärkeimpiä toimivan parisuhteen kannalta? Tämä saattaa olla avainkysymys. Miten uusi kotimme voi tukea rakkauttamme ja onnellisuuttamme?




maanantai 1. toukokuuta 2017

Mañana, mañana

Minun on vaikea totuttautua ajatukseen elämisestä säästöliekillä. Jos elämä on pelkkää syömistä, liikuntaa ja lepäämistä, tuntuu kuin joutuisin poistoputkeen. Virikealtis mieleni kaipaa jotakin, joka kantaa tulevaisuuteen. En haluaisi viettää hissuttelevaa elämää kuoppaan siirtymistä odotellen.

Tällä hetkellä ei auta muu kuin edetä kieli keskellä suuta. Voisipa sen laittaa vaikka poskeen. Kun fysiikka käskee lepäämään, järki ohjaa tottelemaan.

Tämänhetkinen kuormitus on onneksi tilapäistä. Opettajan ura päättyy. Muutto tulee olemaan töisevä projekti, mutta sekin on joskus ohi.

Olen totuttautunut mañana-elämään. Jaksaakseni siirtelen asioita huomiseksi. 

Tällä viikolla piirustuskurssi pidetään poikkeuksellisesti lauantaina. Minun on harkittava sen jättämistä väliin. Voi olla, että joudun lopettamaan koko kurssin. Kurssi on ollut hyödyllinen. Tunne päässeeni eteenpäin. 

Olen maininnut aiemmin, että minulla on hakuprojekti meneillään. Se hanke edellyttäisi poissaoloa töistä ensi maanantaista keskiviikkoon. Pidän tunnit eri aikaan ja yhdelle tuntiparille olen saanut sijaisen. Ainakin toistaiseksi haluan pitää kiinni tästä suunnitelmasta. 

Pidän sloganinani "Hyvinkin voi käydä" ennallaan. Tämän hetken tunnelmaan sopisi paremmin "Parempi tällainen elämä kuin ei elämää ollenkaan". Vanhassa on kuitenkin enemmän elämää, vaikka siinä ei sanaa mainitakaan.

Jospa minulla on syksyllä vähemmän kuormaa ja enemmän virtaa.