Vesiselvä vesiperä

Otsikko kertoo olennaisen: "Näin meidät huijattiin juomaan vaikka ei ole jano - liika juominen on vaarallista urheilussa, ja muillekin se on turhaa" (maksumuuri). Hesari kertoi eilen asian, joka on vaikuttanut ilmeiseltä. Juomateollisuus on keplotellut terveydellisiin perusteisiin vedoten ihmisiä tarttumaan pulloon, tässä tapauksessa alkoholitonta juomaa sisältävään. Tieteelliset perustelut eivät ole kuitenkaan olleet vedenpitävät. Media ei ole ollut riittävän lähdekriittinen, joten tällainen vaihtoehtoinen totuus on päässyt johtamaan kuluttajia harhaan.

Muistan kun vuosia sitten eräs henkilö soitti johonkin radion asiantuntijaohjelmaan. Hän kertoi juovansa runsaasti vettä ja oletti selvästi saavansa kannustavaa palautetta. Hän sai kuitenkin kuulla, ettei ylenmääräisestä lipittämisestä ole muuta hyötyä, kuin se liikuntalisä, joka aiheutuu useammista vessassa käynneistä.

Kuulin tuon keskustelun radiosta, kun vesibuumi oli luultavasti vasta alullaan. Vesivalhe on ollut helppo omaksua, koska me pidämme yksinkertaisista totuuksista. Ennen Suomessakin tultiin hyvin toimeen hanavedellä, mutta sitten pullovesi tuli tyrkylle kaikkialle, missä jotakin suuhunpantavaa myydään. Siinä mielessä tämä oli hyvä asia, että sokeroitujen juomien rinnalle tuli luonnollinen vaihtoehto. 

Vesipullon hinta tuntuu kohtuulliselta, vaikka litrahinta on hirmuinen hanaveteen verrattuna. On kätevää ostaa kioskista valmiiksi pullotettu vesiannos sen sijaan, että täyttäisi pullon kotona hanasta. Lukemattomista pienistä päätöksistä kertyy suuret kassavirrat. 

Puhdas vesi on bulkkituote. Sen ominaisuuksilla on hyvin vaikea erottautua markkinoilla. Niinpä vettä alettiin pakata erilaisiin pulloihin. Tuotemerkeistä rakennettiin brändejä. Varakkaat ovat voineet korostaa tyyliään ostamalla design-pulloihin pakattua vettä. 

Minuakin on opetettu juomaan runsaasti vettä, mutta siihen on ollut lääketieteellinen syy. Kreatiniiniarvoni on ollut koholla, mikä on todennäköisesti johtunut saamistani sytostaateista. Minun on pitänyt opetella juomaan pahimmillaan kolme litraa nestettä päivässä. Kahvi on diureetti, joten sitä ei lasketa mukaan. Kolmeen litraan saa juoda tosissaan. Litkiminen kannattaa aloittaa jo aamusta, koska runsas juominen illalla tunnetusti toimii kuin herätyskello.

Veriarvvoni ovat olleet hyvät viimekertaisissa mittauksissa. Viimeisin hematologin ohjeistus taisi olla kaksi litraa päivässä. Siitäkin on aikaa, joten voinen alkaa juoda janon mukaan. Tottumus on toinen luonto. Ruokailujen yhteydessä käteni alkavat hamuta toista ja ehkä kolmattakin lasia vettä. 

Tuskinpa tuosta haittaa on. 

Laboratoriossa

Tänään tapahtui niitä asioita, joiden vuoksi tulin käymään Suomessa. Minulle oli varattu verikoe klo 9.40:ksi ja luuydinnäytteen otto klo kymmeneksi TYKS:n T-sairaalassa.

Minua mietitytti, millä keinoin kävisin laboratoriossa. Automme on seissyt kylmänä kadunvarressa siitä lähtien, kun lähdimme Ranskaan. Lisäksi siinä yksi pytty ei toimi. Vaihtoehtoina olivat käveleminen, taksi ja bussi.

Tutkailin bussiyhteyksiä, mutta tuhrin aikaani niin, etten tohtinut enää jättäytyä julkisen liikenteen varaan. Lähdin autolle. Siinä oli valkoinen kuorrutus päällä ja takana auran jättämä kovettunut valli. Edessä oli jalkakäytävä. Mietin miten pääsen liikkeelle. Joudunko ajamaan vähän matkaa jalkakäytävää?

Auto käynnistyi ensi yrittämällä. Potkin lumipaakkuja syrjään auton takaa. Yritin murtautua peruuttamalla vallin läpi. Keinuttelin edestakaisin. Takapyörät juuttuivat valliin niin, että en päässyt mihinkään. Tietä oli juuri ajanut joku nuorehko mies autolla, johon oli asennettu lumiaura. Hän oli huomannut tilanteen ja tuli auttamaan. Saattoi olla kaupungin miehiä. Yksi työntäjä ei riittänyt, mutta eräs ohiajaja ei ajanut ohi vaan tuli apuun. Nyt pääsin liikkeelle. Tästä jäi varmaan hyvä mieli meille kaikille.

Aikaa ei ollut kuin kymmenisen minuuttia. Reitinvalintani onnistui ja sain nauttia myös pitkästä vihreästä aallosta. Ehdin istua ehkä minuutin odotustilassa, kun minut kutsuttiin sisään.

Suoneni oikuttelivat. Meni melkein kaksikymmentä minuuttia ennen kuin verta saatiin riittävästi. Kun olin palaamassa aulaan, edelläni kulki nainen, jonka arvelin olevan minua hakemassa. Piti paikkansa. Sitten taas toimenpiteeseen.

Noutajani oli kandi ja lisäksi operaatioon osallistui lääkäri, amanuenssi ja preparaattien tekijä. Meillä meni tovi ennen kuin saatiin päätetyksi, otetaanko näyte sternaali- vai kristapunktiona eli rinnasta vai alaselästä. Lääkäri oli ajatellut jälkimmäistä, mutta edellinenkin otettiin harkintaa, kun nostin asian esiin. Kokemukseni mukaan sternaali on kivuttomampi punktio kuin krista. Näyte päätettiin ottaa ylhäältä.

Kävi ilmi, että amanuenssi ei ole tehnyt kertaakaan sternaalipunktiota. Joskus se ensimmäinenkin  pitää tehdä. Lääkärin mukaan alhaalta saisi varmemmin riittävästi luuydintä. Sanoin, että voidaan ottaa alhaalta ja se oli lopullinen ratkaisu.

Amanuenssi alkoi hommiin. Lääkäri neuvoi häntä yksityiskohtaisesti. Kuulosti siltä ettei harjoittelija ollut montaa kristaakaan ottanut. Toimenpide tehtiin verkkaiseen tahtiin. Ensin puudutettiin kudokset ja luukalvo. Puudutus onnistui hyvin. Amanuenssi varmisteli kysymällä ettei satu liikaa.

Sitten alettiin porautua sisään. Kudoksissa ei tuntunut kipua. Toki tunsin, että jotakin tehdään. Luun läpi murtautuminen tuntui tällä kertaa ikävältä. Puudutusainetta ei voida laittaa luukalvoa pidemmälle. Ensimmäinen aspiraatio eli imutus vihlaisi. Toinen, pitkä veto vihlaisi kovasti. Lääkäri varmaan huomasi ja kehotti lopettamaan. Nestettä oltiin saatu riittävästi.

Operaatio meni aika hyvin, vaikka välillä sattui. Neuvoja annettiin, harjoittelija kuunteli niitä ja eteni varovaisesti.

Taas on näytteet annettu. Tapaan hematologin viikon päästä ja kuulen tulokset. Seuraavien näytteiden aika lienee kesäkuussa.

Ajattelin hemmotella itseäni ja mennä kahville Fazerille, jonka berliininmunkit vievät kielen mennessään. Työt ennen hupia, joten menin ensin kauppaan.

Kaupassa näytti olevan berliininmukkeja myynnissä, tosin nimellä piispanmunkki. Ostin sellaisen, enkä viitsinyt enää lähteä Fazerille.

Tänään sattui

Laajakastatonta elämää

Blogissani oli eilen hiljaista. Meillä katosi aamupäivällä laajakaistayhteys, eikä se ole vieläkään kunnossa. Päätimme vaimoni kanssa viettää 80-lukua. Meille ei edes tullut mieleen, että olisimme voineet käyttää verkkoa läppäreillämme kännykkäyhteyden avulla. Päivitykseni jäi tekemättä. 

Taloyhtiön kaapeleissa on vikaa. Olen oppinut, että yhteydet ovat kaksisuuntaiset ja paluulinjat on kytketty pois. Paluuyhteydestä tulee kuulemma häiriöitä. Tänään olemme alkaneet käyttää kännyköiden suomia yhteyksiä sometteluun, joten emme sairastune vian vuoksi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. 

T-sairaalassa

Minulta otettiin aamupäivällä luuydin- ja verinäyte. Minua neuvottiin sairaalassa menemään laboratorioon. Perillä ihmettelin, pitääkö minun ottaa jonotusnumero vai ei, kun minulle oli varattu aika. Tai oikeastaa kaksi: verikoe klo 9.30 ja luuydinnäyte klo 10.00. 

Kysyin muilta odottajilta ja kuulin, etten tarvitse numeroa. Aikani odotettuani kävin kuitenkin nappaamassa lapun, mutta pian minut kutsuttiin nimellä sisään. 

Yllätyksekseni molemmat toimenpiteet tehtiin samassa tilassa. Paikalla oli vain kaksi naista, lääkäri ja laborantti. Minulta kysyttiin, olenko allerginen puudutusaineille. Olenhan minä, jollekin. Tyksin järjestelmässä ei ollut kyseistä tietoa, enkä minä muistanut. Meikussa asia on ollut kunkin näytteen ottajan tiedossa siitä lähtien, kun sain reaktion.

Soitin Meikkuun siirrehoitajalle. Onneksi sain yhteyden. Ei selvinnyt, mille olen allerginen, mutta selvisi, mitä viimeksi on käytetty. Se riitti.

Kuulin, että Helsingistä on tullut aika vähän potilastietoja minusta, sekin jonakin skannauksena. Tiedot eivät ole Tyksin järjestelmässä. Meikku suunnitteli kesäkuun jälkeistä luudyinnäytteen ottoa vasta joulukuulle, mutta täällä haluttiin tehdä se jo nyt, jotta alkavat saada minua koskevia tietoja järjestelmään. 

Eri yliopistolliset sairaalat tietenkin päätyvät kilpailutusten seurauksena erilaisiin tietojärjestelmiin. Ilmeisesti ainakaan tässä tapauksessa ei ole sellaista liittymäpintaa, joka mahdollistaisi tiedonsiirron.   

Lääkäri halusi ottaa näytteen lonkasta. Hänellä oli tosi lujat näpit. Hän etsi sopivaa paikkaa sormella painellen. Kylläpä tuntui. Sopivaa ei löytynyt alhaalta, joten hän jatkoi "pahoinpitelyä" rintalastaa vasten. 

Tällä kertaa puudutuspistos oli aika lempeä. Mielestäni niitä on Meikussa tehty useita. Tämä lääkäri tuntui pistävän vain kerran ja antoi aineen vaikuttaa pidempään kuin meikkulaisilla on tapana. On myös mahdollista, että puudutusaine vaikutti niin nopeasti, etten huomannut muita pistoksia.

Näytteen imuttaminen tuntui todella ikävältä tällä kertaa, molemmat kerrat. Onneksi näytteet tulivat helposti. Imemimen heijastui eri puolille päätä. Tällaista en muista ennen kokeneeni.

Sairaalassa on nähtävillä Kupittaan Saveen liittyviä valokuvia. Tehdas on sijainnut T-sairaalan paikkeilla. Asuin opiskelijana kaksi ensimmäistä lukuvuotta vanhan pariskunnan omistaman omakotitalon yläkerrassa. Muistelen, että isäntä oli jäänyt eläkkeelle Kupittaan Savesta.

Lähdin kävelemään kotiinpäin. Huomasin Tyksin edustalla kauppakorkeakoulun kohdalla vanhan kilometritolpan. Olen minä sen varmaan nähnyt jo kauan sitten. Mukavaa että sen annetaan olla tuossa. Tuo punainen teksti on varmaan suunnilleen niiltä ajoilta, kun aloitin opiskelun. Kaikki lukijat eivät ehkä tiedä tai muista, mitä SMP tarkoittaa.

Kun katselin tätä tuttuakin tutumpaa maisemaa opiskeluvuosiltani, tunsin syvällä rinnassani jotakin, jota en osaa kuvata.

Kauppakorkeakoulu pilkottaa oikealla

Uimahalli-teksti on varmaan sama kuin silloin ennen

Kävin kauppakorkeakoululla. Rakennuskompleksi on laajentunut paljon 40 vuodessa. Tuttuakin oli jäljellä. Mitähän aulassa olevat opiskelijat olisivat sanoneet, jos olisin näyttänyt heille aulan seinältä paikan, jolla olleelle ilmoitustaululle tenttitulokset ilmestyivät kaikkien nähtäville.

Ajattelin käydä parturissa, kun kerran olin liikkeellä ja tukka oli venähtänyt. Ensimmäisen näkemäni alan liikkeen ikkunasta selvisi leikkuun hinta: 35 euroa. Kuulostaa stadin hinnoilta.

Seuraava paikka näytti etniseltä, mikä termi ei liene asianmukainen, mutta en keksi parempaakaan. Hinnat alkaen 13 euroa. Astuin sisään. Vastaanotto oli ystävällinen. Pääsin nopeasti "pukille". Kävi ilmi, että parturit ovat kurdeja.

Hyvin nuori kaveri otti lettini käsittelyyn. Hän oli hyvin hiljainen, mutta sinnittelin juttua. Kävi ilmi, että hän on ollut Suomessa vasta vuoden. Hän pystyi siihen nähden keskustelemaan hämmästyttävän hyvin. Vanhempi parturi, joka on ollut Suomessa toistakymmentä vuotta, tulkkasi välillä.

Kaveri hoiti homman varsin nopeasti. Pyysin häneltä verollista hintaa. En tiedä ymmärsikö hän, mutta hän löi kassaan 13 euroa ja sain kuitin. Hattua nostan näille yrittäjille.

Tällaisen sain

Tää on niin tätä

Toimerruin liian myöhään etsimään Tykslabin verkkosivuilta vapaata labra-aikaa tälle päivälle. Varauksia oli tehtävissä vasta ensi viikolle. Piti soittaa. Lähin toimipiste oli täynnä, mutta Turun kaupunginsairaalasta löytyi aika.

Sinne sitten tänään. Päätin mennä kävellen. Sairaala on siellä puolen jokea, josta katsoen kotimme on "tois puol jokke". Sataa tihuutti, mutta ei se mitään, sateenvarjo oli mukana.

Olin etuajassa. Minut kutsuttiin sisään suunnilleen silloin kuin pitikin. Hoitaja tutki tietoja ja kysyi onko siklosporiini tuttu. Sanoin käyttäväni sitä päivittäin. Sandimmun on juuri sitä.

Voi ei! En olisi tänä aamunasaanut ottaa siklosporiinia verikokeen vuoksi, mutta olin unohtanut ohjeen.

Verinäytteistä olisi voitu ottaa vain yksi. Hoitaja ei halunnut pistää minua vain sen vuoksi. Hän kertoi minulle, että voin mennä huomenna Kantasairaalan ilman varausta. Olen jo täkäläisen erikoissairaahoidon kirjoilla ja näin voidaan menetellä.

Kuvasin paluumatkalla rakennusta, jossa kaikki tosi turkulaiset ovat syntyneet, ja Neitsytkadun päässä olevaa nikkarijugend-taloa.

Tulipa kävellyksi. Taidan mennä huomennakin apostolinkyydillä. Hoitaja sanoi, että tulokset pitäisi olla puoli kahdelta (muistaakseni) osastolla käytettävissä, ja kehotti minun käymään kokeessa puolen päivän aikoihin. En tiedä, tarkoittiko hän Helsingin vai Turun hemapolia. Saattavat haluta jo täälläkin nähdä tulokset.

Minun ei ole muutamaan viikkoon tarvinnut käydä verikokeessa. Olin tyystin unohtanut tuon Sandimmun-jutun. Tää on niin tätä.


Päätin eilen, selvittyäni jaloilleni puolenpäivän tienoissa, vain ryhtyä hoitamaan asioita ja jaksoinkin ihan hyvin. Myös blogipäivityksen kirjoittaminen on asia. Puuhailin iltaan saakka. Kun sitten tuli unen aika, olin liian virittynyt. Yksi unipilleri ei riittänyt, mutta lisäpuolikas vei minut höyhensaarille. Tänään nousin vasta hieman ennen kahtatoista.

Huomenna minun on selvittävä lyhyemmillä unilla, jotta ehdin kävellä puolille päivin itäiseen kantakaupunkiin. Ehkä piipahdan samalla Tyksin naapurissa olevassa muinaisessa opinahjossani.

Infektioriski

Olen yrittänyt selvittää, millainen on infektioriskien merkitys toipumiseni tässä vaiheessa. Vaimoni on kuullut tapauksista, joissa potilas on töihin palattuaan saanut jonkin infektion ja menehtynyt.

Vaikuttaa siltä, että riskejä edelleen on. Artikkelin "Infections After Bone Marrow Transplantation"
mukaan infektiot ovat yhä merkittävin tekijä luuydinsiirteen saaneiden sairastuvuudessa ja kuolleisuudessa. Eräässä ohjelmassa annettiin luuydinsiirre 462 potilaalle joulukuun 1987 ja marraskuun 1990 välillä. Potilaista 66 prosenttia oli kuollut vuoteen 1991 mennessä. Ensi- ja toissijainen kuolemansyy oli useimmissa tapauksissa infektio.

Luultavasti hoidot ovat nykyään tehokkaampia kuin tuolloin. Infektioriski pitää kuitenkin ottaa tosissaan. Minun saamani siirre ei ollut luuytimestä vaan se oli kerätty luovuttajan verenkierrosta. Seikalla saattaa olla jotakin merkitystä tässä asiassa (Infections After Bone Marrow: Risk Factors for Infection).

Kriittisin riskiin vaikuttava tekijä on immuniteettitilanne (Infections After Bone Marrow: Risk Factors for Infection).

Viimeisimmät veriarvot:

Hb 124, 125, 135, 136, 140, 136 (134-167)
Leuk 3.3, 3.2, 4.8, 3.1, 1.9 ,1.9 (3.4-8.2)
Neutr 1.29, 1.73, 1,52, 1.07, 0.8, 0.72 (1.5-6.7)

Tromb 135, 132, 147, 127, 201, 143 (150-360)
CRP <3, <3,<3, <3, 6, 4 <3 (<3)

Krea 92, 110, 119 (60-100)

Afos 67, 63, 68 (35-105)

Alat 59, 59, 55 (<50)

Vasemmalla viimeisimmät arvot. Oikeassa reunassa viitearvot. 

Neutrofiiliarvo mittaa immuniteetin tasoa. Arvoni on aika lailla alentunut ja on nyt alle viitealueen.


Toimeliaan tuntuinen ihminen soitti tänään eläkeyhtiöstä. Osa-aikaeläkettäni voidaan jatkaa. Laittavat asian vireille. Tuo lienee hyvä uutinen infektioriskin kannalta. Jos on vähemmän paikalla, on riskikin pienempi.

Soitin hemapolille ja kirjoitin veriarvoni muistiin. Juttelin samalla hoitajan kanssa infektioriskistä. Hän sanoi sen olevan korkea siihen saakka, kun siirteen saamisesta tulee vuosi täyteen. Minulla aika täyttyy kesäkuussa.

Kerroin hoitajalle, että koulussani on noin 2000 opiskelijaa. Hänen mielestään töihin palaaminen on kuitenkin ok.

Peloista

Kävimme tapaamassa hematologia Meikussa tänään. Tapaaminen oli taas rutiininomainen. Tosin sairausloman päättymisajastakin keskusteltiin. Iholla ei enää merkkejä käänteishyljinnästä.

Sandimmun yritetään ajaa alas kunnes tulee vuosi siirrosta. Sen jälkeen ei tarvitse ryypätä vettä kolmea litraa päivässä. Kortisoniannosta ehkä vähennetään ensi kuussa.  Kesäkuun jälkeen seuraava kontrolli on vasta joulukuussa, ellei aihetta ilmene. Ehkä verikokeissa käyn välilläkin.

Syövän hoidon näkökulmasta alan olla valmis palaamaan töihin, ehkä jo olenkin. Kehotettiin olemaan yhteydessä kahden viikon kuluessa. On aika valmistautua henkisesti.

Mietin kuinka vieraantunut olen työstäni. Miksen selviäisi?

Minulla on myönnetty kuntoutuseläke maaliskuun loppuun saakka. Se sallii osittaisen työnteon.

Lääkäri arvioi, että flunssa-aika on jo ohi. Mikään ei ole kuitenkaan muuttunut, mutta kuulosti siltä, että muissa Pohjoismaissa voisi käydä.

Tuntuisi mukavalta olla taas ruodussa tämän toisen syöpäni jälkeen.

Sain taas kaksi vauvarokotusta. Minulla on nyt kummassakin olkavarressani muksulaastari, jossa on iloisia kuvia.

Vaimoni pelkää, että stressaantuisin työssä ja syöpä iskee uudelleen. Hän kirjoittaa koskettavasti Facebookissa peloistaan ja kokemuksistaan rinnallakulkijana (teksti alempana).

En minä voi kuitenkaan pullossa elää. Enköhän siellä koulussa pärjää, jos pesen ahkerasti käsiäni.

Hematologian laitoksen valvonnassa on ollut turvallista olla. Miltähän tuntuu kesäkuun kontrollin jälkeen?

Veriarvot:

Hb 125, 135, 136, 140, 136 (134-167)
Leuk 3.2, 4.8, 3.1, 1.9 ,1.9 (3.4-8.2)
Neutr 1.73, 1,52, 1.07, 0.8, 0.72 (1.5-6.7)

Tromb 132, 147, 127, 201, 143 (150-360)
CRP <3,<3, <3, 6, 4 <3 (<3)

Krea 110, 119 (60-100)

Afos 63, 68 (35-105)

Alat 59, 55 (<50)

Vasemmalla viimeisimmät arvot. Oikeassa reunassa viitearvot. 

Veriarvot ovat varsin hyvät. Kreatiini on lähestynyt sataa eli viitearvon rajaa. Olen onnistunut juomaan aika hyvin.

Vaimoni Facebook-päivitys:

Otin unet, vaikka olisi ollut hyvä tehdä töitä valossa. Mutta tarvitsin ne, unet.

En tiennytkään, miten paljon käynti Meikussa jännitti. Luulin, että se olisi ollut jo rutiinia monien vuosien ja käyntien jälkeen, - ja etenkin nyt, kun toipuminen on sujunut paremmin kuin hyvin. Ei, ei siitä tule rutiinia varmaan koskaan. Jokainen ajo tuttua reittiä nostaa muistumia käynneistä ja niitä on mitä erilaisempia ollut, kohtalaisia ja kipeitä, arkipäiväisiä ja raastavia.

Erään paluun muistan erityisen hyvin. Jätin rakkaimpani sinne kovan kuumeen kouriin. Hän ei edes tuntenut minua. Olin vienyt hänet sinne kiireellä, pelko sydämessä: olisiko tämä viimeinen matkamme sairaalaan. Vietin pitkän päivän hänen vuoteensa vierellä, peitellen, silitellen, hiljaa rukousta hyräillen, - ja hän vain nukkui, välillä raotti silmiään näkemättä minua.
Lähtiessäni rysähdin polvilleni päivystyksen ovelle, huusin suoraa huutoa tuskaani, - onneksi seutu oli tyhjä, olin betonimaisemassa yksin. Taksi pysähtyi, mies nousi autosta kysyen voisiko hän auttaa. Pyysin häntä viemään minut kotiin. Puolimatkassa hän hidasti ja kysyi, onko kotona ketään. Kerroin olevani yksin, johon hän sanoi, ettei vie minun kaltaista tuskassa olevaa tyhjään kotiin. Hän kysyi, onko matkan varrella ystävää, kerroin ystävän osoitteen ja hän vei minut sinne. Ovella hän ei ottanut maksua, vaan toivotti Jumalan siunausta ja toivoa elämään. Koskaan en ole päässyt häntä kiittämään, mitä suren. Hän oli sen hetken enkelini!
Teitä enkeleitä on vuosien varrella ollut, täällä fb:ssä, ihan konkreettisesti kotona, luonanne, pienellä matkalla, rannoilla, metsissä, eri kirkkokuntien kirkoissa. Ajatuksissa, vilpittömästi. Kuka missäkin, - ja kaikesta yhä kiitän! 

Mutta sen pelon, mitä vakava sairaus on synnyttänyt minussa, sitä ei tunne kukaan muu kuin minä. Sitä ei tunne puoliso, edes eivät lapset, eivät parhaimmat ystävät, ei kukaan. Lapsilla on ollut omat pelkonsa, tuskat ja kivut rakkaan isän tilasta. Perheyhteisö on ollut melko mykkä, sillä sielun kipu ja hätä läheisestä vievät sanat. Kipeä ei tue kipeää sen enempää kuin sokea sokeaa.
Pelko on tullut tutuksi. Se on läpättänyt sisällä kuin viiri, tärissyt ja röykkyyttänyt kuin laivaa tuulessa. Koko keho on ollut kivussa ja näkymättömässä liikkeessä. Pimeät yöt ovat karjuneet huutoaan, harmaat päivät itkeneet minussa, kirkkaus on sokaissut ja tuuli uikuttanut kuin kärsivä, kuoleva eläin. Yksinäisissä huoneissa on asunut pelko. Sanomattoman tyhjyyden pelko ja totinen tunne. Huoli tulevasta, siitäkin, miten yksin selviäisin, minä rujo, monessa apua tarvitseva.
Miten monta kertaa hoipuin vuoteellemme päällysvaatteet ylläni, heittäydyin keskelle vuodetta pimeässä, itkin lohdutonta itkua, joka repesi hirvittävään huutoon. Huusin Jumalaa; en aina huutanut avuksi, välillä raivosin Hänelle kahdesta rajusta syövästä, elämän epäoikeudenmukaisuudesta, ja olin vihainen. Jostain kaukaa kuulin äitini sanat; sain luvan olla vihainen. Ja jäin nyyhkyttämään uikutusitkua, omaa pienuuttani elämän suurten asioiden keskellä, täysin voimattomana ja kiittäen äidistä, joka vuosikymmenten takaa vielä kuiskaa minulle lohtunsa. Sinä siunattu, aikuisen lapsen äiti! 

Pelon tyhjyydessä olen ajatellut usein yksinäisiä ystäviäni, heitä, jotka monien eri syiden takia ovat nyt yksin. Suuri rakkaus heitä kohtaan on kasvanut entisestään, ymmärrys lisääntynyt ja sekin, miten erilaista on eri asioiden tuoma yksinäisyys. Sitä ei voi jakaa, sillä kokemus on niin syvällä ihmisessä itsessään, etteivät sinne ulotu sanat, katseet eikä aina edes lohdutus. Ehkä käden kosketus saavuttaa hippusen, lämmin silittävä käsi, tasainen liike kuin sydämen rytmi. Siksipä, ystäväni, kosketa lohdutonta, äläkä sano mitään. Sävelkin antaa joskus enemmän kuin sanat. Siksipä, ystäväni, hyräile onnettomalle ja älä taaskaan sano mitään. Sillä pelko on tyhjyyttä ja tietämättömyyttä seuraavasta hetkestä. Se on tyhjä väritön aukko tulevassa, jolla ei ole edes mustaa seuranaan. Se on vain pelko, jolle ei voi sanoa: älä pelkää. Sehän olisi sama kuin sanoisi ujolle ja aralle, ole reipas; sama kuin sanoisi masentuneelle: ryhdistäydy. Elämän tunnetta ei käsketä! 

Pelon tunnetta tuskin kukaan voi välttää. Sitä oppii sietämään ja sen kanssa kykenee elämään. Se opettaa varomaan, kun oppii tuntemaan pelkonsa laadun. Pelko voi esiintyä epävarmuutena, jopa valtavana paniikkina. Pelko voi olla konkreettinen salamoivassa ukkosessa, myrskyävässä meressä, mutta se voi olla lähes abstrakti tunne, jota et selitä sanoin. Pelko voi pelottaa, jolloin sen voi äkkiä kääntää torjunnaksi ja etsiä jonkin toisen vahvan tunteen tilalle. Sanotaan, että pelko ruokkii pelkoa; silloin keskity, hengitä syvään ja ota se haltuun. Silloin kysyn, miten otan haltuun sen, minkä elämä on antanut ja mikä aiheuttaa kerta toisensa jälkeen saman hallitsemattoman tunteen, joka hyökyaallon lailla tulee ja melkein hukuttaa. Uskon, että elämää hallitsee sittenkin enemmän tunteet kuin järki. Onko järki se, joka luulee olevansa vahvempi kuin tunne ja onkin juuri se, joka rakentaa torjuntamuurin tunnetta vastaan. Siksipä kerron kaikille pelosta, jota ei tarvitse pelätä, vaikka se aika ajoin istuu vierelleni. Siitä huolimatta matkamme jatkuu.

Hyviä tietoja hematologian poliklinikalta

Lääkäri soitti sairaalasta. Hän oli sama, jonka tapaisin viimeisimmällä seurantakäynnillä. Hän kertoi torstaisen verinäytteeni tuloksista.

Veriarvot olivat kehittyneet hyvään suuntaan.  On tämä ihmeellistä.

Hb 135, 136, 140, 136 (134-167)
Leuk. 4.8, 3.1, 1.9 ,1.9 (3.4-8.2)
Neutr. 1,52, 1.07, 0.8, 0.72 (1.5-6.7)

Tromb. 147, 127, 201, 143 (150-360)
CRP <3, <3, 6, 4 <3 (<3)

Leukosyytit ja niistä neutrofiilit ovat nyt viitealueella. Luullakseni jälkimmäisen arvo ei kuitenkaan merkitse sitä, että immuniteettini olisi normalisoitunut. Trombosyytitkin ovat lähes viitealueella, joten vereni hyytyy tarvittaessa. 

Kreatiniini on yhä koholla (119), vaikka olen ahkeroinut veden juomisessa. Olen tosin hieman pienentänyt annostusta yöllisten piipahdusten välttämiseksi, mutta vuorokausimäärän pitäisi kyllä vielä olla kolmen litran tienoilla. Lääkäri ei tuntunut olevan arvosta huolissaan. Kai munuaiseni tuossakin lukemassa porskuttavat. Munuaisongelmat voivat näemmä tuottaa monenlaisia oireita. Niihin kuuluvat muiden muassa väsymys ja yölliset virtsaamistarpeet ilman, että juurikaan tulee. En osaa sanoa, onko syöpätoipilaan syytä tarkkailla artikkelissa mainittuja oireita. Täytynee kysyä lääkäriltä seuraavassa tapaamisessa.  

Myöskään ALAT-arvoni 55 ei ole kaukana viitealueesta (<50), joten maksani lienee kohtuullisessa kunnossa. Siihen viittaa myös AFOT, jonka arvo on minulla 68 (viitealue <60). 

Olen erityisen mielissäni siitä, että kortisoniannokseni laskee. Olen syönyt päivittäin kaksi neljän milligramman tablettia. Nyt voin ottaa joka toinen päivä vain yhden.

Soitin hemapolin sairaanhoitajalle saadakseni kirjatuksi veriarvot ylös. Samalla sain ALAT:in ja AFOT:in. Kysyin samalla, paraneeko näkökykyni nyt. Ilmeisesti niin ei välttämättä käy. Kaihi kuulemma tulee kaikille. Kortisoni nopeuttaa sen etenemistä. Ilmeisesti tämä hormoni ei kuitenkaan aiheuta sitä, jos se kerran tulee kaikille. Toivon että kaihin kehittyminen nyt ainakin hidastuu. 

Kontrollikäynti

Kävin tänään Meikussa tapaamassa hematologia. Kontrollikäynti ei kuulosta kauniilta suomen kieleltä. Mikä olisi parempi sana? Tarkistus-, valvonta- vai seurantakäynti? Viimeinen kuulostaa aika hyvältä.

Tällä kertaa tapaaminen tuntui rutiininomaiselta, mikä on hyvä asia, koska silloin asiat ovat hyvin. Maksan ALAT-arvo (alaniiniaminotransferaasi) oli nyt 58 U/l .  Aikuisten miesten viitearvo on alle 50, joten lukemani lienee siedettävä. ALAT oli jonkin aikaa sitten noussut reippaasti, mutta laski sitten nopeasti.

Kysyin nilkkakuvauksestani. Jalkani on kunnossa. Lääkärin mukaan kipu saattoi johtua siitä, että olin alkanut liikkua passiivisen vaiheen jälkeen. Voi olla kulumaakin. Nyt jalka tuntuu jo varsin hyvältä. Mitä nyt vähän jäykkä.

Veriarvot:

Hb 136, 140, 136 (134-167)
Leuk. 3.1, 1.9 ,1.9 (3.4-8.2)
Neutr. 1.07, 0.8, 0.72 (1.5-6.7)

Tromb. 127, 201, 143 (150-360)
CRP <3, 6, 4 <3 (<3)

Kaikki yllä olevista arvoista eivät ole viitealueillaan. Lääkäri tulkitsi tilanteen niin, että kortisonilääkitystä on syytä vielä jatkaa. Muitakaan lääkemuutoksia ei tullut.

Olen kävellyt tai pyöräillyt noin kolme varttia viikossa ja voimistellut sen lisäksi. Vaimoni arveli, että liikunnan määrä väsyttää. Kysyin asiasta hematologilta. Hänellä ei ollut huomauttamista asiasta. Voimien mukaan, hän sanoi.

Kyselin syytä siihen, että olen välillä väsynyt. Voi johtua käyttämistäni lääkkeistä.


Ostin hyviä tuloksia juhlistaakseni vaimolleni ja minulle Linda-leivokset. Nautimme ne iltapäiväteen ja -kahvin kanssa. Leivoksissa oli mustaherukkaa ja suklaata. Tuntuivat kevyeltä syötävältä, mutta kai niissä kaloreita oli.

Tylsää ..

.. mikä on todella hyvä asia. Kontrollikäynnillä ei tullut esiin mitään huolestuttavaa. Ei draamaa.

Lääkäri kävi taas katsomalla ja koettelemalla ihoni tarkoin läpi. Merkkejä käänteishyljinnästä ei näkynyt.

Kerroin vaivaasta kyljestäni. Todennäköisesti kyseessä on lihas. Asia jää seurantaan.

Sandimmun-annos laskee 0,7:stä 0,5:en. Lääkitys varmaan lopetetaan kuukauden päästä.

Minun pitäisi hankkia influenssarokotus. Sen voi saada terveyskeskuksessa, mutta Miekussa niitä annetaan tiettyinä aikoina kuin liukuhihnalla kaikille, jotka kävelevät ovesta sisään ja haluavat rokotuksen.

Kaikille tiedoksi! Huomenna rokotuksia saa Meikussa klo 10-14 ja perjantaina samaan aikaan. Pistämiset jatkuvat kuun loppuun saakka.

Täytän huomenna viisi kuukautta. Ensi kuussa tämä untuvikko on puolivuotias ja sulkia lisää, jos ei mitään hälyttävää ilmaannu. Minulta otetaan luuydinkoe, joka kertoo, onko jäännöstautia. Luustoni skannataan ja saan vauvarokotuksia.

Keskustelimme töihin palaamisesta. Jäi ratkaistavaksi seuraavassa kontrollissa, palaanko vuoden vaihteen jälkeen hommiin. Esteitä ei näyttäisi olevan. Minun on selvitettävä eläkebyrokratiaa. Voi olla, että sairausloman jatkoa pitää määrätä varmuuden vuoksi, jotta paperisota ehditään käydä. Sen voinee sitten perua, jos toipuminen edistyy suunnitellusti.


Veriarvot:

Hb 140, 136 (134-167)
Leuk. 1.9, 1.9 (3.4-8.2)
Neutr. 0.8, 0.72 (1.5-6.7)

Tromb. 201, 143 (150-360)
CRP 6, 4 <3 (<3)

Pari viikkoa kuivilla

Hematologi soitti ja kertoi verinäytteen tuloksista.

Huoleen ei ole aihetta, vaikka jotkut arvot eivät ole viitealueella. Lääkäri kehoitti minua kuitenkin jättämään unilääkkeen tueksi saamani lääkityksen pois. Matala neutrofiiliarvoni on ilmeisesti sen sivuvaikutusta. Ne pillerit loppuivatkin jo. Ne toimivat hyvin, joten harmillista, että niitä ei voi käyttää.

Kreatiiniarvoni on 114. Olen mielestäni juonut hyvin. Arvo kuulostaa hieman yläkanttiselta,  mutta lääkäri ei ollut siitä huolissaan. Alat on 22 ja afos 113.

CRP:n viiteraja on ollut ennen 10, mutta koska viimeisessä saamassani tulosteessa se oli <3, olkoon tässäkin.

Lääkäri kehoitti lähtemään heti päivystykseen, jos kuume nousee.

Minun on varmaan hyvä olla enemmän varuillaan tartuntojen suhteen, kun neutrofiiliarvo on alhaalla.

Veriarvot:

Hb 136 (134-167)
Leuk. 1.9 (3.4-8.2)
Neutr. 0.72 (1.5-6.7)

Tromb. 143 (150-360)
CRP 4 <3 (<3)

Viime yö oli huono kuten edellinen. Olin virittänyt kännykkäni soimaan kahdeksalta aamulla. Ajatukseni oli pysytellä sitten hereillä, mutta ei se täysin onnistunut, kun jäin sänkyyn. Taidan kokeilla ensi yönä Stellaa.  

Seuraava verikoe otetaan parin viikon päästä ja seuraavana päivänä on kontrollikeskustelu lääkärin kanssa. 

Pääsen

Sytomegaloviiruksen testitulos on jälleen negatiivinen. Raja-arvo lienee, toisin kuin olen aikaisemmin sanonut, 136 tai 137.

Tulos merkitsee, että pääsen aamulla kotiin. Saan aamulla täällä vielä Symevene-tiputuksen. Seuraavan saan sunnuntaina osastolla 7A. Maanantaiaamuna tulen samalla matkalla kontrolliin, kun käyn saamassa Symevenen.

Häntälääke on siis sama kuin mitä olen saanut. Huomisesta lähtien saan sitä vain kerran päivässä.

Kuulin myös, että Klexane-piikitykset loppuvat. Pistän itse huomenna viimeisen piikin.

Tärkeä tutkimus toipumisesta

Olen kovin väsynyt. Hoitaja arveli, että kyseessä on hoitoväsymys, mikä voi pitää paikkansa. Valvoin jo neljäntenä yönä peräkkäin aamuyöstä. Viittaa siihen, että psyyke prosessoi jotakin. Voi olla, että se on masennusta. Sitäkin ilmenee kantasolusiirron kokeneilla.

Joku oli linkannut Facebookin allegeenisten ryhmään tärkeän artikkelin eräästä tehdystä tutkimuksesta. Sen tietojen valossa ei ole ihme, jos olen väsynyt ja/tai masentunut. Sitä paitsi poden jo toista syöpääni. Hoitovaikutukset saattavat kumuloitua.

Artikkelissa Full Recovery After Cell Transplantation for Treating Leukemia or Lymphoma Can Take 3-5 Years (Bone Marrow and Stem Cell Transplant Survivors Club/Facebook) kerrotaan tutkimuksesta, joka koski 319 aikuista kantasolusiirteen saajaa. Tutkimus aloitettiin ennen kunkin siirtoa ja seuranta jatkui viisi vuotta siirteen saamisesta.

99:stä eloonjääneestä, joiden syöpä ei ollut enää pahanlaatuinen, 94:ltä saatiin seurantatulokset viideltä vuodelta. Kuten otsikko kertoo, kantasolusiirrosta ei selvitä nopeasti. Vain 19 prosenttia toipui vuodessa. Psyykkinen toipuminen kestää pidempään kuin fyysinen. Yli puolet sai lieviä tai voimakkaampia depressio-oireita. Mielenkiintoista on, että yli neljä viidennestä eloonjääneistä palasi kokopäivätyöhön.

En ole saanut vielä tulosta viimeisimmästä sytomegalo-kokeesta. Se ratkaissee, pääsenkö huomenna kotiin.

Hemoglobiini-arvoni on pompannut 123:en. Silti olen väsynyt. Monimutkaista on. Trombosyytit ovat yhä kiivenneet. Leukosyytit ovat laskeneet niin, että saatan saada toisen kasvutekijäpiikin.

Hb 123 (110)(110)(109)(108)(106)(100)(98)(101)(89)(89)(87)
Leuk. 3.1 (3.9)(8.1)(9.0)(2.2)(2.8)(3.1)(3.9)(5.3)(4.9)(6.8)(3.8)
Neutr. 1.38 (2.38)(7.05)(0.58)(0.72)(0.84)(0.89)(1.03)(0.82)(0.94)(1.05)
Tromb. 206 (173)(155)(160)(171)(169)(143)(145)(145)(113)(113)(119)
CRP     <3 (4)      (7)(10)    (28)(32)(40)(143)

Suunnitelmia

Tarkkaa hommaa täällä 7B:llä. Jos pudotan lattialle jotakin, en saa itse nostaa sitä. Hoitaja nostaa ja puhdistaa. Jos kyseessä on lakana, se pannaan pyykkiin.

Sössin aamulla ja pudotin Sandimmun-spruutan sekä rasvatuubin. Saan Sandimmunin valmiina annoksina pienissä ruiskeissa. Sandimmun vietiin pois ja sain uuden tilalle. Hoitaja varmaan puhdisti rasvapötkylän ja se jäi tänne.

Lääkärikierroksella kuulin, että voisin päästä kotiin lauantaina ja jos loput testitulokset ovat suosiolliset. Saisin lauantaiaamuna täällä ensimmäisen häntähoitotiputuksen ja sitten kotiin.

En tarvitse babysitteriä öiksi. Olen jo sen verran kunnossa, että yksinkin selviän sairaalaan, jos vaikkapa kuume nousee yli 38 asteen.

Leukosyyttien joutsenlaulu näyttää vaimenevan, kun saamani kasvutekijäruiskeen vaikutus vähenee. 

Hb 110 (110)(109)(108)(106)(100)(98)(101)(89)(89)(87)
Leuk. 3.9 (8.1)(9.0)(2.2)(2.8)(3.1)(3.9)(5.3)(4.9)(6.8)(3.8)
Neutr. 2.38 (7.05)(0.58)(0.72)(0.84)(0.89)(1.03)(0.82)(0.94)(1.05)
Tromb. 173 (155)(160)(171)(169)(143)(145)(145)(113)(113)(119)
CRP  <3 (4)      (7)(10)    (28)(32)(40)(143)

Hyvin menee

Kerroin Olavi Paavolaisen paluumatkasta Neuvostoliitosta. Tämä kuuluu osuuteen, joka ei ole osa Synkkää yksinpuhelua. Se on vain laitettu teoksen alkuun. Osan nimi on Eurooppalainen Odysseia. Paavolainen poikkeaa myös Ateenassa ja saa ihailla Parthenonia täysikuun valossa. Paluumatka venyy niin, että kirjailija selviytyy vain töin tuskin takaisin Suomeen. Syynä oli toisen maailmansodan puhkeaminen. Sodanjulistuksia annettiin ja kulkuyhteydet katkeilivat. Paavolainen ihmettelee laivalla olevien nuorten välinpitämätöntä (näennäisen?) suhtautumista sotaan.

Paavolainen ehtii Helsinkiin kokemaan talvisodan alun. Sitten hänet kutsutaan palvelukseen propagandahommiin.

Lintsasin pitkän siivun vartaloni rasvaamisesta tämän sairaalakeikan alusta, kun kukaan ei hoksannut tuoda minulle voidetta. Nyt olen palannut ruotuun ja rasvaan itseni päivittäin. Hoitaja hoitaa selän. Rasvaaminen voi toimia ennaltaehkäisevästi, jos saan iholleni käänteishyljintäoireita. On syytä olla tottelevainen. Jostakin syystä itsensä rasvaaminen on minusta tylsää puuhaa.

En käynyt tällä keikalla alkuun suihkussa joka päivä. Tiedän että liika peseminen ei ole hyväksi iholle. Minua kuitenkin valistettiin, että tässä tilanteessa on syytä suihkuilla joka päivä. Olen palannut siinäkin asiassa ruotuun. Suihkun jälkeen tarvitsen hoitajan apua selän rasvaamisen lisäksi siihen, että katetrihelyjäni kannatteleva kangasnauha on kastunut ja pitää vaihtaa.

Tänään kuulin lääkärikierrolla, että myös Epstein-Barr on negatiivinen. Viruksista katsotaan vielä uudemmat tulokset viikon mittaan ja sitten voidaan ehkä päättää kotiuttamisesta.

Tulehdusarvo on nyt komeasti vain neljä. Kirkko seisoo keskellä kylää. Toivon että hemoglobiini jaksaa kiivetä ylöspäin.

Hb 110 (109)(108)(106)(100)(98)(101)(89)(89)(87)
Leuk. 8.1 (9.0)(2.2)(2.8)(3.1)(3.9)(5.3)(4.9)(6.8)(3.8)
Neutr.       7.05 (0.58)(0.72)(0.84)(0.89)(1.03)(0.82)(0.94)(1.05)
Tromb. 155 (160)(171)(169)(143)(145)(145)(113)(113)(119)
CRP  4      (7)(10)    (28)(32)(40)(143)

Yksi nujerrettu

Lääkärikierroksella oli tänään seniorilääkäri mukana. Kysyin miksi minulle kasvaa nyt vain pujoparta. Eivät osanneet vastata, paitsi että se varmaan johtuu Sandimmunista. Meillä on tälle syksylle kaksi hääkutsua. Kysyin lääkäreiltä voinko osallistua. Niin kuin arvelinkin, ei suositella. Syksyllä on kaiken lisäksi flunssa-aika.

Stafylokokki-bakteerini alkaa olla nujerrettu. Lääkitys lopetetaan lähipäivinä. Näin varmaan uskalletaan tehdä, koska tulehdusarvoni on asettunut normaalitasolle. Viiruksista odotellaan vielä verikoetuloksia.

Seniorilääkäri ei pitänyt mahdottomana, että voisin palata töihin kevätlukukaudeksi.

Jostakin syystä valvoin aamuyöstä. Nyt väsyttää. Yritin ottaa äsken nokoset, mutta en onnistunut.

Mukavaa, kun hemoglobiini kiipeää hiljaa ylöspäin. Leukosyytit mukaan lukien neutrofiilit ovat tehneet kunnon loikan eilisestä, joilloin sain kasvutekijäpiikin.

Hb 109 (108)(106)(100)(98)(101)(89)(89)(87)
Leuk. 9.0 (2.2)(2.8)(3.1)(3.9)(5.3)(4.9)(6.8)(3.8)
Neutr. 7.05 (0.58)(0.72)(0.84)(0.89)(1.03)(0.82)(0.94)(1.05)
Tromb. 160 (171)(169)(143)(145)(145)(113)(113)(119)
CRP        (7)(10)    (28)(32)(40)(143)

Vain yhdet päiväunet

Sytomegaloarvo on pudonnut hoitajan muistin mukaan 146:en eli se lähenee jo negatiivista. Edellinen arvo oli yli 400. Toivottavasti se nyt pysyy alhaalla eikä poukkoile edestakaisin. Olisi hienoa, jos minun ei tarvitsisi jatkaa taksirallia päästyäni kotiin.

Veriarvot ovat edelleen ihan kohtuulliset. Hienoa että tulehdusarvo CRP on pudonnut jo normaalialueen yläreunaan. Se on varmaan hyvä merkki.

Hb 100 (98)(101)(89)(89)(87)
Leuk. 3.1 (3.9)(5.3)(4.9)(6.8)(3.8)
Neutr. 0.84 (0.89)(1.03)(0.82)(0.94)(1.05)
Tromb. 143 (145)(145)(113)(113)(119)
CRP 10    (28)(32)(40)(143)

Tylsistyttää. Tulisipa taas ilta niin voisi paeta uneen. Minun piti parina yönä ottaa kaksi unitablettia. Olen joutunut sen takia tarkkailuun. Minulle on luvattu vain yhdet päiväunet. 

Onneksi kohta tulee kummityttömme sulhasensa kanssa tervehtimään minua. 

Jumpparin ohje liikunnasta kahden tunnin välein on hyvä. Tulee tehtyä jotakin. Äsken kävelin ympyrää - tai monikulmio se pikemmin on - kymmenen minuuttia painot nilkoissa. 

Ei maksa vaivaa

Sain eilen muistutuksen, kuinka kolkko tauti leukemia on. Yksi facebookilainen kertoi, että oli tutustunut 7A:lla kahteen potilaaseen, jotka kumpikin olivat käyneet kahdesti päivässä saamassa hoitoa sytomegaloon. Kummallakin oli sittemmin tauti uusiutunut ja molemmat menehtyivät.

Eiliset magneettikuvat on tutkittu. Maksasta ei ole huolta. Lääkärin mukaan tilanteeni on hallinnassa.

Tuomioni koveni. Sain jalkapannat. No, ne ovat kuitenkin treenausta varten. Jumppari sanoi, että pitäisi kahden tunnin välein liikkua viisi minuuttia.

Puhalluspullo ja -letku

Sain moitteita eilen, kun nukuin aamupäivällä, olin lounaan jälkeen ruokalevolla ja iltapäivälläkin yritin nukkua. Illalla sain unen vasta toisella napilla. Tänään lääkärikin kehoitti pysymään pois sängystä. Yhdet nokoset sallittaisiin. Ne olivat tässä, totesin, koska olin juuri ottanut aamupäivän täydentävät. Ne tekivätkin hyvää.

Veriarvoni ovat edelleen kohtuullisen hyvät.

Hb  98 (101)(89)(89)(87)
Leuk. 3.9 (5.3)(4.9)(6.8)(3.8)
Neutr. 0.89 (1.03)(0.82)(0.94)(1.05)
Tromb. 145 (145)(113)(113)(119)
CRP     (28)(32)(40)(143)

Maksa vaivaa?

Maksa-arvoissa on jotakin häikkää. Minut lähetettiin magneettikuvaukseen. Tutkimusta ei tehty käsianturilla vaan isolla, teleportin näköisellä laitteella. Varjoainetta varten asennettiin kanyyli. Katetria saisi käyttää vain erikoisluvalla. Sitten mies pankolle pitkälleen, tyyny pään alle, koroke jalkojen alle, hälytyspallukka käteen, kuulokkeet korviin ja suojus mahan päälle (kumma kyllä).

Sitten mies liukui uuniin, joka on ahdas, pitkänomainen tila. Välillä kuului komentoja "Kevyt hengitys - pidätys - saa hengittää". Välillä kaikenlaisia konemaisia ääniä. Aika ajoin pankko siirtyi hieman. Pidätysajan äänet vaihtelivat vaiheen mukaan. Kumahduksia, viiltoääniä, rummutusta ja niin edelleen. Jostakin syystä varjoaine ruiskutettiin vasta jossakin keskivaiheilla. Kanyylin kohdalla tuntui viileältä ja suuhun tuli tuo tuttu tunne. Prosessi kesti puoli tuntia.

Tänäänkin oli hyvä vieraskeli. Huoneessa odotti kaksi vierasta, kun palasin kuvauksesta.

Veriarvot ovat parantuneet ilahduttavasti. Hemoglobiinikin on noussut sataanyhteen.

Hb  101 (89)(89)(87)
Leuk. 5.3 (4.9)(6.8)(3.8)
Neutr. 1.03 (0.82)(0.94)(1.05)
Tromb. 145 (113)(113)(119)
CRP 28 (32)(40)(143)

Sytomegalo voi kestää kauankin

Ei ihme, ettei tekemisjaksaminen ole iskussa, kun hemoglobiini näpöttää 90:n paikkeilla. Leukosyytit heittelevät kummallisesti. Neutrofiilit painuvat alaspäin, joten vastustuskyky heikkenee. Onneksi tulehdusarvo CRP matkaa sinne minne kuuluukin. Kai nuo arvot ovat ymmärrettävät, kun ajattelee, millainen taistelutanner kroppani on.

Uusi veri ottaa vartaloani haltuunsa. Samalla veriryhmäni muuttuu. Mikähän sekasikiö se tällä hetkellä lienee. Yksi bakteeri ja kaksi virusta ovat aktiivisina. Kaikenlaiset lääkemömmöt virtaavat läpi verenkiertoni.

Hb  89 (89)(87)
Leuk. 4.9 (6.8)(3.8)
Neutr. 0.82 (0.94)(1.05)
Tromb. 113 (113)(119)
CRP 32 (40)(143)

Jokin lääkevaihdos on tehty. Varmaankin osuu entistä paremmin maaliinsa. 

Jumppari kävi tuomassa kilon käsipainot ja ohjeet. Vedettiin ne kertaalleen läpi. 

Vierasonni on jatkunut. Tänään kävi kaksi. 

Ymmärsin lääkärikierroksella, että minun ei kannata haaveilla kovin pikaisesta kotiinpääsystä. 

Näihin lapsuustautiviruksiin vaikuttaa vielä yksi tekijä, josta en ole kertonut. Jos siirteen luovuttaja ei ole sairastanut samaa virusta, sen nujertaminen minussa on haastavampaa kuin jos hän olisi. 

Kyselin "rintamatoverien" kokemuksia näistä tämänhetkisistä krempoistani Facebookin Alloryhmästä. Opin että nämä saattaa kestää pitkäänkin, ainakin sytomegalo. Yksi potilas oli potenut kolme ja puoli kuukautta sytomegaloa. Koko ajan käynyt kaksi kertaa päivässä sairaalassa tiputuksessa. Sytomegalo saattaa myös uusiutua. 

En pääse

Sandimmun-arvoni on liian korkea. Oikeaa tasoa joudutaan hakemaan kokeilemalla. Annostani laskettiin. Toinen syy jäädä sisään on liian korkea crea-arvo. Se liittyy munuaiseen. Saattaisi olla avuksi, jos pystyn juomaan yli 3 litraa. Täytyy yrittää.


Sainpahan ainakin tämän yhden sairaalassa aloittamani työn valmiiksi.

Lievä huonovointisuus on jatkunut. Olen yrittänyt huolehtia riittävästä lääkityksestä. Hieman se auttaakin. Ruoka ei maistu. Painoni on pudonnut useita kiloja.

Kotiinpääsy ei ole ainakaan näistä arvoista kiinni.

Tämänpäiväiset veriarvot:

Hb 98 (97)(101)(101)(88)(87)(89)(82)(91)(84)(86)(90)(80)(79)(81)(84)(94)(95)(93)(93)(102)(111)(116)(128)(145)(136)(130)(127)(127)(103)(110)(98)(96)(98)(98)(76)(92)(90)(101)(100)(104)(102)(113)(102)(102)(97)(94)(93)(98)(94)(101)(112)(81)(84)(97)(93)(101)(113)(105)(99)(87)(88)(94) (99)(94)(88)(98)(96)(82)(90)(98)(104)(108), (134-167)

Leuk. 2.7 (2.3)(1.9)(1.5)(1,0) (0.7)(0.5)(0.3)(0.1)(0,0)(0.0)(0.0)(0.0)(0.1)(0.1) (0,1) (0.1)(0.2)(0.5)(0.9)(0.6)(1,0)(3.0)(6.4)(3.9)(4.2)(6.6)(4.6)(3.1)(3.8)(2.9)(3.0)(2.8)(2.4)(1.3)(0.9)(0.4)(0.8)(0.7)(1.1)(1.6)(2.4)(4.8) (3.8)(1.8)(1.5)(1.4)(0.9)(0.5)(0,5)(0.6)(0.7)(0.8)(1.3)(4.1)(4.0)(4.0)(4.5)(5.0)(3.7)(3.8)(5.3) (2.7)(1.8)(1.2)(1.5)(2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)

Neutr. 0.68 (0.55)(0.75)(0.48)(0,18)(0.10)(0.11)(<0.05)(-)(<0.05) (Ei saatu) (Ei saatu)(Ei saatu) (Ei saatu) (Ei saatu)(Ei saatu)(Ei saatu) (Ei saatu)(Ei saatu)(0.61)(0,94)(2.9)(6.32)     (1.39)(2.17)(4.2)      (1.33)(1.64)(0.64)(0.47)(0.37)     <0.05 (ei onnistu)(<0,05)(0.27)(0.31)(0.67)(1.01)(0.98)(1.37)(0.59)(0.07)(<0.05)(Ei saatu)(Ei saatu)(Ei saatu) <0-05 (0.06)(0.19)(0.28)       (3.51)(2.30)      (2.86)(0.98)      (0.44)(<0.05)(-)(-)(1.24)(1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)

Tromb. 254 (249)(208)(191)(123)(88)(66)(43)(35)(35)(49)(17)(39)(17)(32)(45)(59)(72)(28)(32)(40)(21)(24)(74)(216)(194)(238)(246)(356)(258) (254)(192)(175)(151)(113)(109)(107)(35)(61)(5)(52)(196)(313)(280)(271)(153)(114)(94)(81)(73)(90)(29)(80)(15)(54)(177)(253)(369)(402)(390)(314)(334)(352)(310)(218)(107)(52)(43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)

CRP 15 (19)(21)(27)(35)(47)(59)(50)(44)    (40)(38)(19)(10)(9) (10)(16)(15)(9)(10)(21)(61)(74)(<3)(4)(<3)(21)(4)(21)(52)(22)(38)(54)(35)(36)(35)(4)(3)(<3)(9)(40)(5)(7)(11)(43)(58)(83)(76)(51)(21)(5)        (3)(4)       (6)      (6)   (16)(19)(36)(47)(12)(6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)

Vasemmassa reunassa ovat tuoreimmat verikoetulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. Tyhjä kohta tarkoittaa, ettei arvoa mitattu.