Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Vappuaaton viettoa



Naantalilaiset pysähtyivät piknikkaamassa kanssamme pihalla. Oli yllättävän lämmin sää. Vappu alkoi sukuloimistunnelmissa.

Vappu on minulle aika jäsentymätön juhla. Molemmat päätraditiot ovat jääneet vieraiksi. Olemme kuitenkin joskus käyneet katsomassa marssia. Mantan lakitusta en muista nähneeni koskaan. Joskus olimme liikkeellä niin, että näimme Kaivarin piknikkausta. En tuntenut kuuluvani joukkoon. Luullakseni en ole koskaan pitänyt päässäni ylioppilaslakkia vappuna. Taidan kuulostaa tiukkapipolta. Silläkin on merkitystä, että emme käytä alkoholia. No, tulee meille tänään vappuaattovieraita. Simaakin on varattu.

Alkaa toukokuu. Jos minulle käy huono onni, joudun olemaan jopa kaksi kuukautta eristyksissä kesällä. Toisaalta se olisi hyvä onni, koska siiinä tapauksessa saisin siirteen pian. Mieleeni on tullut, että voisivat saattaa minut lääketieteelliseen uneen kunnes saan siirteen. Ei siinä oikeasti olisi mitään järkeä. Lihakset surkastuisivat.


On veikattu, että hallitus suhtautuu etäisesti julkaistuun Nato-selvitykseen. Ehkä niin, vaikka onkin itse tilannut selvityksen. Minusta raportti on erittäin tervetullut, koska se toivoakseni vauhdittaa avointa keskustelua Suomen puolustusratkaisuista. Olisi toivottavaa, että hallituksen oma selonteko analysoisi yhtä avarasti Suomen vaihtoehtoja.


Psyyke ja tulevaisuus

Olen kuullut, että terveeseen psyykeeseen kuuluu ennustettava näkymä tulevaisuuteen. Tämä on valaisevaa oman tilanteeni kannalta. Tällainen odottaminen haastavaa optimistillekin. Tunnustan että tykkään nyt nukkumaan menemisestä. Nukkuessa pääsee pakoon tilannetta. Aamuisin ei huvittaisi nousta todellisuuteen. Tänäänkin olen notkunut sängyssä turhan pitkään.

Onneksi tälle päivälle on tiedossa vaihtelua. Toinen Lounais-Suomen jälkeläishaara on tulossa piknikkaamaan kanssamme taloyhtiön pihamaalle. Ovat matkalla eteenpäin. Eivät tule sisään mahdollisten tartuntojen ehkäisemiseksi. Illalla saamme vieraita. Varmaan on syytä liikkuakin tänään. Olen nostanut kahden kilon puntteja parina päivänä. Kai siitäkin jotakin hyötyä. Olisi varmaan hyvä etsiä jotakin liikesarjoja. Nyt olen vain nostellut niitä maaten selälläni sängyssä.

Eilinen tilaisuus meni hyvin. Emäntä soitti ja ilmoitti ettei vaikuttaisi olevan sairaita paikalla. Siltä näyttikin, kun menimme. Olivat ilmeisesti sopineet myös kättelemättömyydestä. Mukavaa kun pidetään näinkin huolta.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Suomiko Natoon?


Suomen hallituksen tilaama Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista on julkistettu tänään. Esityksen ovat laatineet ruotsalainen Mats Bergquist, ranskalainen François Heisbourg sekä suomalaiset René Nyberg ja Teija Tiilikainen.

Olen mielissäni maailman muuttumisesta niin paljon, että Suomi on uskaltanut teettää tällaisen. 

Raportti löytyy netistä. Linkki on ylempänä. Taidanpa lukea. 

Esityksessä annetaan paljon painoa sille, että Suomen kannattaa kulkea käsi kädessä Ruotsin kanssa. Eilisessä A-studion Talkissa tuli esiin, kuinka valmiita Ruotsi ja Suomi vaikuttavat olevan syvään puolustusyhteistyöhön. 

Mielestäni Ruotsin ja Suomen välinen valtiosopimus yhteisestä puolustuksesta ei parantaisi ratkaisevasti kummankaan maan turvallisuutta. Usein sanotaan ettei Suomi pysty pysäyttämään Venäjän mahdollista hyökkäystä, mutta voi tehdä sen niin kalliiksi, ettei se kannata. Tuo edellyttäisi täydellisen järkiperäistä ja lähinnä taloudelliseen näkökulmaan perustuvaa päätöksentekoa hyökkäyksestä. Mielestäni tuohon ei kannata tuudittautua. Ruotsin ja Suomen liittolaisuus vahvistaisi jonkin verran tätä perustelua. 

Ukrainan talous on Ruotsia ja Suomea heikompi asukasta kohden. Se on silti merkittävä tekijä. Siellä on 46 miljoonaa asukasta. Ruotsin ja Suomen väkiluku on yhteensä 15 miljoonaa asukasta. Vaikka osa Ukrainan asukkaista onkin etnisiä venäläisiä, sopii silti miettiä, miten Ukraina on pärjännyt Venäjää vastaan ja verrata konfliktia samantapaiseen tilanteeseen täällä pohjoisessa. 

Naton jäsenilleen tuoma turvallisuus perustuu sopimuksen viidenteen artiklaan, jossa luvataan puolustaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta liittolaista. Muistaakseni jokainen maa tekee kuitenkin erillisen päätöksen asiasta. Perusennakkoluulo kuuluu, että "ei sieltä kuitenkaan kukaan tulisi apuun.". Arvioin, että jos Nato ei tukisi hyökkäyksen kohteeksi joutunutta valtiota tuollaisessa tilanteessa, se olisi asiallisesti Naton loppu. Mitä sellaisella liitolla olisi enää virkaa? 

Talkissa kerrottiin, että Viro on Naton jäsenenä kuuliaisesti lähettänyt joukkoja konflikteihin, joissa Usa on ollut osallisena. Viro on kai halunnut osoittaa sitoutuneisuuttaan ja arvioinut sen lisäävän omaa turvallisuuttaan. Kymmenkunta soturia on tullut arkussa kotiin. 

Tuo on kieltämättä vaikea kysymys. Ymmärtääkseni ketään virolaista taistelijaa ei ole pakotettu rintamalle vaan lähtijät ovat vapaaehtoisia. Jos lähteminen on vapaaehtoista, lähettäjämaan henkinen kuorma saattaa tuntua kevyemmältä. YK-operaatioissakin on kuollut ainakin pari suomalaista. 

Voi kuitenkin käydä, että jokin Suomen ulkopuolinen Natoa koskeva kriisi eskaloituu hyvin suureksi. Voi olla, että sellainenkin tilanne olisi mahdollinen, että Suomi joutuisi lähettämään varusmiehiä ja reserviläisiä taistelukentälle. Silloin tilanne olisi vielä hankalampi. 

Sekin on tärkeä näkökulma, joka sanallisettiin Talkissa, että liittoutumattomana Suomi voisi joutua puolustautumaan yksin. Ei kuullosta kivalta sekään. Ei voi kun toivoa viisautta ja kylmäpäisyyttä Suomen päättäjiltä. Jos asia viedään joskus kansanäänestykseen, toivon todellakin, että asia keskustellaan avoimesti halki. 


Kerroin että olemme menossa erääseen tilaisuuteen tänä iltana. Eräs tuttavamme on lupautunut ilmoittamaan meille paikan päältä, onko kaikki paikalla olevat terveitä. Meillä on tiedustelija apunamme. 


Mistä ihmeestä tuo harmaa tausta tuli tekstiin?

Make Blood Cancer Visible

Lääkeyhtiö Janssenilta on oltu minuun yhteydessä. Yksi yhtiön toimialoista on verisyöpälääkkeet. Yhtiö haluaa lisätä tietoisuutta verisyövistä ja on käynnistänyt kampanjan Make Blood Cancer Visible. Yhtiön yhteistyökumppani projektissa on International Myeloma Foundation. Kampanjalla on myös Facebook-sivu nimeltään Let's Talk About Blood Cancer.

Mielestäni tällainen kampanja on kannatettava idea.

Kampanjasivulla luetaan verisyöpiin leukemiat, lymfoomat ja myeloomat. Niitä todetaan vuosittain yhteensä 900.000 tapausta. Erilaisia alatyyppejä on 140. Huomaan sairastavani jo toista verisyöpää. Yhtiöllä on netissä syöpätietosivusto Oncology.

Yhtiön tiedotuspäällikkö kysyi voisinko kirjoittaa kampanjasta blogissani. Mielelläni autan tällaisessa ja tässä tämä kirjoitus on. Hän kysyi myös voisinko kirjoittaa lyhyen tarinan. Trinoista kootaan kirja ja kiertävä näyttely. Taidanpa kirjoittaa.

Aamupäiväpuuhia


Vasemmassa reunassa pilkottaa entinen Herttoniemen sairaala

Käytin vaimoani Hertsikan terveyskeskuksessa. Kävelin odottaessani puolisen tuntia. Sää suosi. Huomasin jaksavani kävellä ylämäkeä aikaisempaa paremmin. Lähimaastoon nousee uusia kerrostaloja.


Kävimme lounaalla kantapaikassamme metroaseman lähellä olevassa nepalilaisravintola Gurkhassa. Vaimo söi nelosen ja minä kolmosen. Pariskuntien tapaan vaihdoimme osan ruokiamme. Gurkhan ruoka on todella maukasta.



Leipä tuodaan pöytään lämpimänä. Sitä ei voi olla syömättä.



Palattuamme kotiin minua väsytti niin, että oli otettava päikkärit. Aiomme mennä illalla pienehköön tilaisuuteen. Jos saan tartunnan, minulla on todennäköisesti aikaa vielä parantua siitä ennen siirtoa. 

Eräs nuori sairastajakollegani on huolissaan. Hänellä on kantasolusiirron jälkeisenä käänteishyljintäoireena keuhkojen jäykistyminen. Voi voi. Onneksi me muut kollegat voimme kannustaa häntä Facebookissa. Toivottavasti se antaa hänelle taistelumieltä.  

Eilen tai toissapäivänä joku kiltti ihminen jossakin on mahdollisesti luovuttanut siirteen minua varten. Voinko olla kyllin kiitollinen siitä, että maailmassa on tällaista hyväntahtoisuutta. 

Jos olet korkeintaan nelikymppinen ja voisit harkita kantasoluluovutusta, voit tehdä sopivuustestin täällä. Kantasolurekisterin löydät täältä

torstai 28. huhtikuuta 2016

Valemuistot

Inhimillisessä tekijässä keskusteltiin eilen valemuistoista. Mukana oli toimittaja Jani Kaaro, joka on kirjoitellut aiheesta, sekä psykologian tohtori Julia Korkman ja psykoterapeutti Jyrki Tuulari.

Aihe on vaikea. Minulle keskeinen opetus eilisestä oli se, että yleensä traumaattiset muistot lapsuudesta jäävät ihan oikeiksi muistoiksi, vaikka ne voivat jonkin verran muuttua. Muiston kapseloitumimen on mahdollista, mutta ei tavallista.

Toinen tärkeä asia on terapeuttien rooli. Terapeutti ei missään tapauksessa saa johdatella. Hänellä voi olla kiusaus olettaa potilaan oireiden johtuvan jostakin tietystä lapsuuden kokemuksesta. Jos hän alkaa onkia potilaasta tätä tukevaa aineistoa, hän voi aiheuttaa valemuistoja. Ihmiseen on mahdollista istuttaa tällaisia.


Soitin osastolle

Soitin 7B:lle ilmoittaakseni, että minulla ei ole enää oireita. Yhdyshenkilö konsultoi hoitajia ja sanoi etteivät voi tehdä nopeita muutoksia ohjelmaan. Hän sanoi, että maanantaisen verikokeen jälkeen lääkäri soittaa. Tiistaina kuulen siis ainakin jotakin. Ehkä kuulen ainakin sen, onko siirteen luovutus toteutettu alkuperäisen aikataulun. Koska minun piti saada siirre huomenna, se luovutetaan siinä tapauksessa tänään tai on luovutettu eilen.

Olen löytänyt sopivan rytmin saadakseni juoduksi 2,5 litraa päivässä. Juon aamuisin lasin kotitekoista vissyä ja mukin kahvia. Näiden lisäksi syön 250 grammaa rahkajogurttia, jonka lasken mukaan. Juon ennen lounasta lasillisen mehua ja lounaalla taas vissyä. Jälkiruuaksi menee mukillinen kahvia. Iltapäivällä juon puolilitraa limsaa. Ennen päivällista otan lasillisen mehua ja ruokajuomaksi taas vissyä. Kun Kun iltapalalla nautin vissylasin lisäksi purkin rahkajugurttia, tulee tavoite täyteen aika tasaista tahtia ilman erityisiä pullotuksen tunteita.


Ei tahdo upota

Taas uusi päivä, harmaa sellainen.  Onneksi eräs ystävämme poikkeaa piakkoin niin saamme vaihtelua.

Olen joskus kertonut, että verisuoneni ilmeisesti pakoilevat piikkejä. Saattaa olla jonkinlainen suojautumisreaktio. En tiedä, onko sellaisen olemassaolosta oikeata näyttöä. Nyt mietin, voiko ihokin toimia noin. Olen ollut huomaavinani, että ihoni ei haluaisi päästää Klexane-piikkiä lävitseen. Tuntuu kuin se taistelisi vastaan, kun yritän painaa piikkiä läpi. Ihan kuin olisi voimakas pintajännitys. Ehkä luulottelen vain.

Olen kertonut, että maalamisessani on usein lähtökohtana maisema tai näkymä, jossa kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Asian voisi ilmaista myös siten, että näkymässä katseen on hyvä olla. Näin tehtäväni on oikeastaan tuon löytämäni hyvän olon näyn siirtäminen muille nähtäväksi. Valokuvakin voisi hoitaa tuon siirron. Joku on sanonut, että maalaus on kohteen näkemistä taiteilijan temperamentin lävitse. Ei ole mieltä yritää kopioida näkymää yksi yhteen paperille tai kankaalle. Taiteilijan kädenjälki ja mieltymykset saavat näkyä. Ne puhuttelevat katsojaa tai eivät puhuttele.

Taiteen ainut tehtävä ei ole miellyttää. Teos voi puhutella muullakin tavoin kuin miellyttämällä. Se voi ottaa kantaakin. Koen, että aika valoisan temperamenttini vuoksi teen mielelläni teoksia, joista ihmisillä tulee hyvää mieli. Haluan silti, että teoksissani on jokin jännite. Ilman sitä toimi.



keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Kutsuja muihin tutkimuksiin

Olen ajatellut etten lyhennä partaani, koska kohta se kuitenkin katoaa. Nyt se tursuilee niin, että täytyy minun sitä siistiä.

Ajelimme päivällä kotiin kautta rantain. Seisoimme punaisissa valoissa Etelärannan kohdalla ja viereisellä kaistallavasemmalla puolellamme seisoi urheilumallinen Bemari ratissaan miehekkään näköinen mies. Jalkakäytävää käveli luiseva teinipoika. Hän pysähtyi ottamaan kuvan Bemarista. Kohta huomasimme pojan kiertäneen vasemmalle puolellemme liikenteenjakajalle. Hän otti sieltäkin etuviistosta kuvan Bemarista. Mahtoi hivellä kuskia.

Sain tänään nipun papereita HUS:sta. Jotkut rattaat näyttävät pyörineen syöpähoitojen taustalla. Olen joskus kertonut syöpäsairaalassa, että minulla on virtsaamisongelmia. En osaa sanoa liittyvätkö ne leukemiaan. Hematologi arveli kerran, että se saattaa johtua ikääntymisestä.

Minut kutsutaan verikokeeseen, virtsanäytteeseen, ultraäänitutkimukseen ja virtsan virtausmittaukseen. Olen kiitollinen, että tämäkin asia tutkitaan kunnolla.

HYKS Psykiatriakeskus

Oli muuten tylsä matsi illalla (Mancester City - Real Madrid). Mikäli oikein ymmärrän Mestarien liigassa ollaan jo loppupeleissä, mutta eilisestä ei sitä voinut päätellä. Ei maalin maalia eikä juuri maalilaukauksiakaan. Pitkäveteistä katsoa, kun äijät vain juoksevat nurmikolla edestakaisin. Nuoko ovat muka pudottaneet Barcelonan?

Vaimoni alkoi kuunnella yhdeltätoista Riston Valintaa. Ajattelin kuunnella hänen seuranaan puoliväliin pitkällään ja loput kuntopyöräillen. Nukahdin. Onneksi vahinkotirsat jäivät sen verran lyhyiksi, että käynevät päiväunista. Pyöräilin sitten Riston Valinnan loppuun ja kuuntelin muutoin radiota loppupolkemisten ajan.

Vein vaimoni puoli kahdeksi kampaamoon. Ajelin sitten Välskärinkadulle ja jätin auton parkkiin. Olen jo jonkun aikaa suunnitellut Kivelän sairaala-alueen kuvaamista. Samaan paikkaan olen ajatellut viitattavan, kun joku uskoo pian joutuvansa Hesperiaan. Alue on Taka-Töölössä. Pohjoispuolella on Sibeliuksen puisto. Itäpuolella ovat Hesperian puisto, Töölön kirkko ja kerrostaloja.

Olen käynyt joskus vierailulla alueella olleella suljetulla osastolla. Se oli toisessa niistä korkeista taloista, jotka ovat alueen eteläpäässä Pohjoisen Hesperiankadun varrella. Luulen että ne rakennukset on saneerattu tavallisiksi asunnoiksi.

Sain netistä selville, että alkuperäinen Hesperian sairaala on nykyään HYKS Psykiatriakeskus. Hesperia tarkoittaa lännen maata. Alue taitaa sijoittuakin Vironniemen läntiselle puoliskolle. Alueella on muutakin sairaalatoimintaa. Kivelän sairaala tarkoittaa ilmeisesti alueella olevaa terveyskeskusta. Ehkä siellä on tavallinen sairaalakin. Miksiköhän tuon keskuksen nimen alkuosa on yhä HYKS eikä HUS?



Tässä kirkossa appivanhempani vihittiin 30-luvulla

Hesperian puisto














Projekti jäi kesken. Kännykkäni ilmoitti virran vähäisyydestä ja pimeni. Palasin autoon ja toivoin kännykän vielä elpyvän, että saan parkkeeraukseni lopetetuksi soittamalla Easyparkiin. Radiosta kuului kaunista sellomusiikkia. Minulla oli lukemista mukana, mutta nautin musiikista. Katselin kun sairaanhoitaja valkoisessa takissaan, housuissaan ja kengissään piti tupakkataukoa muurin edessä. Hän näytti valokuvaukselliselta.

Alueen pääovella ei puhuttu Kivelän sairaalasta mitään. Kyseinen nimi näkyi kuitenkin isoin kirjaimen erään rakennuksen seinällä.

Ylen ykkösen ohjelma vaihtui epäkiinnostavaksi. Vaihdoin Puheen puolelle. Opin että Elastisen oikea nimi on Kimmo Laiho. Hänen taiteilijanimensä juontuu hänen etunimestään (kimmoisa=elastinen). Tuskin tarvitsen tätä tietoa, mutta kai tämäkin on yleissivistystä.

Onneksi kännykkäni taas elpyi ja sain parkkeerauksen lopetetuksi.

Vaimoni poikkesi vielä kamerahuollossa ja sitten ajoimme kotiin. Päivä olikin jo pitkällä.


Heräsin ja olen yhä syöpäpotilas

Nukuin hyvin ja heräsin itsestään ennen herätystä. En voinut todeta, että syöpä on pahaa unta, josta voi herätä ja huomata olevansa terve. Olen tässä. Olen yhä syöpäpotilas. Minulla ei ole mitää muuta kalenterikiinnitystä kuin se, että ensi maanantaina on käytävä verikokeessa. No, ehkä veljeni viisikymppiset, mutta niihin en kai voi osallistua tartuntavaaran vuoksi.

Olen tavallaan terve, koska olen remissiossa. Syöpä ei näkynyt viimeisimmässä luuydinnäytteessä. Jos palaisin nyt normaaliin elämään, joutuisin todennäköisesti ei niinkään pitkän ajan kuluttua taas toteamaan, että minulla on syöpä.

Voimani eivät ole palautuneet siten, että voisin palata työhön. Varmaan ne palautuisivat vähitellen, jos peruisin sitoutumiseni siirtoon ja kuntoilisin säännöllisesti. Ehkä voisin aloittaa elokuussa.

Demokleen miekka häälyisi ylläni.

Siis sittenkin kantasolusiirtoon. Jatkan roikkumista ilmassa. Tänään ei tarvitse mennä mihinkään.

Ennen en osannut levätä valveilla. Nyt olen oppinut sitäkin. Palasin aamiaiselta ja aamutoimilta lehden luettuani sänkyyn ja makoilin. Kai sitten tarvitsen sellaistakin lepoa.

En tavoita eilistä pientä innostusta harkitsemaani maalausteemaan. Mikään ei sytytä. Yritän kuitenkin polkea kuntopyörää tänään ja juoda 2,5 litraa nesteitä.

Loikoilen vielä vähän aikaa. Yritän sitten ryhtyä johonkin.



tiistai 26. huhtikuuta 2016

Alan syttyä

Olen löytänyt teeman, jota olen jo aikaisemmin suunnitellut maalaavani. Siinä on hyvä sommitelma ja kiinnostavia yksityiskohtia, joista muodostuu kiinnostava rakenne. Käytän nyt aikaa siihen, että saan sommitelman siirretyksi paperille. Se ei ole ihan helppoa, koska alkuperäinen kuva on hieman vinossa. Olen tehnyt siitä oikaistun version, mutta samalla kuvasta on kadonnut osa ja sommitelma ontuu hieman. Minun täytyy laajentaa oikaistua kuvaa vertikaalisessa suunnassa paperille. Siihen konstruoin toimivan kokonaisuuden.

Yritin käyttää Photoshopia apunani, mutta siitä en löytänyt riittävästi ominaisuuksia. Kun kyselin googlaamalla asiasta, selvisi, että taaskin joku on pohtinut samantapaista ongelmaa. Ongelman pitäisi ratketa Illustratorilla, joka minulla myös on käytössäni. Selvittelen huomenna asiaa.

Toivottavasti pieni intoni ei hiivu.

En minä kunnolla ole päässyt sängystäni irti tänään. Paremmin on kuitenkin mennyt kuin eilen. Kun menin äskettäin nojatuoliin puuhailemaan läppärilläni, laite ilmoitti pian kaipaavansa virtaa. Sain tekosyyn mennä punkkaan, jonka vieressä latausjohto odotti. Tietysti olisin voinut siirtää sen nojatuolin viereen, mutta arvatkaa vain, viitsinkö.

Minulla on vielä yksi kunnon haaste hygienian hoidossa. En muista pestä käsiäni ennen ruokailua. Pitäisiköhän laittaa muistilappu keittiöön.

Vaikuttaakohan päivän harmaus saamattomuuteeni. Olen kevätihminen. Tulisi nyt jo!

Pinnistelyä

Sain itseni kuntopyörän selkään ja poljin pienellä vaihteella puolisen tuntia. En tiedä onko kahden kilon käsipainojen nostelemisesta paljonkaan hyötyä. mutta sellaiset meillä on. Josko saisin niitä nostelluksi. Pitäisi varmaan ostaa kahvakuulat. Youtubessa luulisi olevan liikkeitä niitä varten. Käsilihakseni ovat kovin heikossa kunnossa.

Yritin etsiskellä aihetta maalaamiseen. Jos ei näkymä ole kiinnostava, en saa itseäni millään innostumaan. Tulee tunne, että miksi vaivautua. Löysin pari näkymää Lyonista muinaiselta reissultamme. Toinen tosin on kovin suuritöinen, mutta josko koittaisin sitä helpompaa. Sen sommitelma kiehtoo. Pikkuisen joudun sitä varmaan rukkaamaan, mutta sehän on taiteilijan vapautta.

Olemme lähdössä asioille. Sitten päivä onkin jo pitkällä. Illalla katson ehkä jalkapalloa. Sitten ollaankin yhtä päivää lähempänä siirtoa, milloin se sitten tapahtuukaan.



Yritän ryhdistäytyä

Minun oli eilen tarkoitus polkea kuntopyörää. Tuli kuitenkin mieluinen este, kun eräs poikkeaja istuikin iltaan saakka. Mukavaa kun saimme seuraa. Illalla en viitsi ponnistella ettei uni häiriinny.

Minusta tuntuu, että viirukseni on hommansa tehnyt. En juuri tunnista oireita enää. Voisin vielä hypätä siirtojunaan. Mietin voisinko soittaa osastolle ja ilmoittaa, että täältä tullaan. Luultavasti siellä on jo viritelty ohjelmia uusiksi. Ehkä virustaudin jälkeen pitää myös olla varoväliä.

Töppäsin aamulla, kun jäin herätyksen jälkeen loikoilemaan ja nukahdin uudestaan. Täytynee illalla vielä varmistaa uni lääkkeellä.

Olen aika rauhallisin mielin. Yritän taistella liikkumattomuutta ja loikoilua vastaan. En voi kehua onnistumisilla.

Kirjoitin täällä blogista, jonka kirjoittajan kanstasolusiirto oli mennyt hyvin. Halusin kiittää häntä, mutta en onnistunut. Blogi oli tehty Wordpressillä ja olisin tarvinnut tunnussanan. Minulla on sellainen kyseiseen alustaan, mutta en muistanut enkä löytänyt sitä. Harmillaista että nämä alustan tuottajat vahtivat niin mustasukkaisesti reviirejään. Voihin tosin olla, että järjestelyillä torjutaan viiruksia. Omassa blogissanikin on kommentointi hankalaa. Blogger on Googlen alusta. Luulisi moisen firman osaavan tehdä kommentoinnin helpoksi. Olin sanomaisillani, että onhan se helppoa Facebookissakin, mutta huomasin, että sielläkin pitää olla jäsenenä ennen kuin voi kommentoida ja edes nähdä päivityksiä.

Olen tehnyt Facebookiin pilakuvia mainiolla Bitstrips-sovelluksella. Nyt Bitstrips on noin vain lopettanut palvelun. Oli hauskaa puuhaa vääntää sillä hupijuttuja. Siihen loppui sekin lysti.

Yritän tänään ryhdistäytyä.


maanantai 25. huhtikuuta 2016

Facebook ja kuolema

En ole ajatellut vielä kuolla, mutta voinhan joitakin asioita hoitaa varalta.

Eksyin tänään blogiin (Never give up), joka päättyy hyvin koskettavasti, koska nuori akuuttia myelooista leukemiaa sairastanut potilas häviää taistelun. Murrosikäinen, ratsastusta harrastanut tyttö piti blogia, jonka viimeisenä postauksena on hänen äitinsä laittama muistovärssy.

En tiedä vielä miten minun pitää varautua tämän blogin kohtaloon just in case. Selvitin kuitenkin, mikä on mahdollista Facebookissa. Asetuksista löytyy kohdasta Turvallisuus kohta Perintöyhteyshenkilö. Aion laittaa siihen vaimoni. Näin hän voi tarvittaessa päättää tilini kohtalosta.

Kuolleen käyttäjän tili voidaan asettaa muistotilaan. Profiiliin henkilönimen viereen tulee teksti "in memoria". Kaverit voivat jakaa muistojaan seinällä. Koko sisältö jää näkyviin.

Tilin sisältö voidaan myös poistaa. Tilin haltija voi kertoa etukäteen, haluaako hän tilinsä asetettavan muistotilaan vai että sisältö poistetaan.

Perintöyhteyshenkilö voi lisätä viimeisen viestin sivulle. Siinä voidaan esimerkiksi antaa tietoja muistotilaisuudesta. Hän voi myös vastata kaveripyyntöihin sekä vaihtaa profiili- tai kansikuvan. Perintöyhteyshenkilö ei voi kirjautua tiliin eikä muuttaa sen sisältöä. Tilin haltija voi sallia perintöyhteyshenkilön ottaa kopion tilin sisällöstä.

Osittain pieleen

Yöstrategiani meni osittain pieleen. Otin unipillerin ja nukahdin joskus nollan yhden haarukassa. Kello soi 8.30. Saatoin vielä torkahtaa, mutta aika pian aloin kaivaa viimeöistä lätkämatsia esiin läppäristä. Unien puolesta suunnitelmani toteutui hyvin.

Pettymyksekseni pikkupoikien MM-finaalin tulos oli heti tyrkyllä Areenan urheiluosiossa. Koko matsia ei ollut tarjolla, vain pari pätkää aiheesta.

Nyt koko ottelu näyttää tulleen tarjolle. Kai minä nyt sitten alan katsoa sitä.


Mitenkähän nuo mainostajat osaavat lähettää minulle sähköpostia hiustenlähdön torjuntaan tarkoitetuista valmisteista? Piakkoin ne minulta lähtevät.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Esimerkki onnistuneesta kantasolusiirrosta

Löysin blogin Hope is a good thing. Maybe the best of things, jonka kirjoittaja sai kantasolusiirron noin vuosi sitten. Hänellä on mennyt varsin hyvin. Blogi on rohkaiseva esimerkki kantasolusiirron mahdollisuuksista. Kyseessä on noin nelikymppinen mies. Hänellä ei ole ollut syöpää vaan hän sai siirron ratkaisuna geenivirheen aiheuttamiin alhaisiin veriarvoihin. 

Kirjoittajan historiassa on minulle paljon tuttua ja se kertoo minulle myös, mitä minulla on edessä. Blogisti tuo voimakkaasti esiin kiitollisuutensa siirteen luovuttajaa ja terveydenhuollon edustajia kohtaan. Hän kokee haluavansa tehdä hyvää. Kokemus tuntuu vaikuttaneen voimakkaasti hänen ajatteluunsa.

Kirjoittajan lähtökohta on kovin erilainen kuin minulla. Siksi en voi tehdä hänen tarinastaan johtopäätöksiä oman sairauteni uusiutumisen suhteen, mutta se osoittaa, että käänteishyljintäoireet voivat olla aika lieviäkin.

Yöstrategia

Yöstrategia onnistui kohtuullisesti. Katsoin Suomen pikkupoikien lätkämatsin USA:a vastaan. Kesti noin puoli kahteen. Se oli sopivan rentouttavaa, vaikka matsi olikin jännittävä. Otin sitten unilääkkeen ja nukahdin. Olin laittanut kännykän herättämään yhdeksältä. Olen pinnistellyt siitä lähtien hereillä. Kun yöuni jäi pikkuisen niukaksi, voisin harkita 25 minuutin päiväunia.

Ensi yön unijunan voisin viritellä lähtemään yhdeltä ja määräasemalle voisin saapua taas yhdeksältä. Ensi yönä tulee pikkupoikien finaali Ruotsia vastaan kolmelta, mikä on aivan tolkuton aika. Se varmaan näkyy Areenassa, joten siinä on hyvä houkutin pysyä hereillä aamupäivällä. Pitäisi onnistua välttymään tuloksen näkemiseltä ennen katsomista.

Seuraavan yön jälkeen voisin yrittää heräämistä puoli yhdeksältä.

Olin taas tänään unilääkekoomassa herättyäni. Tärkeintä on pysytellä hereillä. Kun aikataulu asettuu kohdilleen, voin jättä unimällit.

Lentsuoireet tuntuvat loivenevan. Join aamulla vielä taikajuomaa. Kun tauti on nujerrettu, yritän alkaa kuntoilla. Eilinen kantasolusiirtokommentaattori toimii hyvänä esimerkkinä. On mahdollista olla hyvässä kunnossa tässä tilanteessa. Ehdin ainakin aloittaa treenaamisen ennen siirtoa.

Mietin otetaanko minulta luuydinnäyte, jos siirto venyy esimerkiksi kuukauden pari. Jos näyte otetaan ja siinä ilmenee jäännöstautia, se ilmeisesti merkitsisi ylimääräistä sytostaattikierrosta jäännöstaudin poistamiseksi ennen siirtoa. Hm.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Vertaistietoa



Kyselin kantasolusiirron siirtämisen uuden ajankohdan informoinnista Allogeeninen kantasolujensiirto -verkostolta. Olen saanut tietoja kahdelta vastaajalta. Ensimmäisellä siirto viivästyi seitsemän viikkoa ja hän sai tiedon kuukauden päästä siirtymisestä. Hän on ollut fyysisesti erikoisen hyvässä kunnossa noihin aikoihin. Hän käveli päivittäin yli kymmenen kilometrin lenkkejä. Hän kehotti ei odottamaan tietoa uudesta ajankohdasta ennen kuin se on päätetty.

Toisella oli siirto siirtynyt runsaan kuukauden tulehduksen vuoksi. Hän oli päätynyt tapaamaan vain paria lähimpää perheenjäsentään odotusaikana.

Nuo vastaukset herättävät toivoa siitä ettei viivästys ole hirmuisen suuri. Some osoitti taas voimaansa potilaisen vertaistuen mahdollistajana.

Onneksi saimme tänään unilääkettä apteekista. Luulen, että rytmini on niin sekaisin, että tarvitaan tukitoimia sen oikaisemiseksi.

Hiljaiseloa

Tämä on ollut nysväilypäivä. Ehkä tällaisia pitääkin olla, että pääsen taudista irti. Vaimoni teki minulle taas taikajuomaa. Sairaalassa sanottiin, että sopisi juoda 2,5 litraa päivässä. Yritän ryypiskellä.

Lääkäri sanoi, että kaikenlaisia tauteja on liikkeellä. Kai tämä on yksi niistä. Lähipiirissä on arveltu, että saatoin saada tartunnan lapsenlapsemme synttäreillä eräältä lapsivieraalta. Kai minun täytyy nyt  välttää lastenkutsuja. Seiska beellä ei saa edes vierailla alle kaksitoistavuotiaat lapset. Tuo on varmaan hyvä analogia sovellettavaksi.

Kysyin lääkäriltä, pitäisikö minun välttää ulkona liikkumista etten vilustu. Tällaista hän ei suositellut.

Jalkani tuntuivat kovin kylmiltä äsken. Liotin niitä kuumassa vedessä. Nyt minulla on jaloissani ohuiden sukkien päällä kahdet villasukat ja karvatallukkaat. Tuntuu paremmalta.

Sairaalassa pohdittiin uniapnean torjuntaan tarkoitetun, hallussani olevan cpap-laitteen hygieniaa. Lopulliseksi ohjeeksi muotoutui, että se on tarvittavin osin pestävä joka päivä. Täällä kotona tuppaa jäämään. Vaimoni on uskollisesti tehnyt siivoustyöt, kun olen saanut tarvittavat osat vietyä vessaan. Hän lupasi pestä niitä edelleen ja minä lupasin yrittää siirtää ne joka päivä.


Milloinkahan saan tietoja?

En tiedä tullaanko minua informoimaan siitä, miten hoitojeni jatkoa suunnitellaan. Menen toinen päivä verikokeeseen ja seuraavana päivänä minulle soitetaan. Toivottavasti kerrotaan muutakin kuin tulokset.

Haluaisin tietää mahdollisimman pian esimerkiksi, onko siirteen luovuttaminen toteutettu aiotussa aikataulussa. Olisin kovin mielissäni tiedosta, milloin voin saada siirteen. Ymmärrän toki hyvin, ettei minulle kerrota ennen kuin asia on varma. Voi olla niin, että siirto toteutuu yllättäen ja lyhyellä varoitusajalla, jos ja kun saan peruutusajan. Kuulisin mielelläni myös sellaisista etenemisvaihtoehdoista, joita tutkitaan. Jotakin kuulinkin lääkäriltä sairaalassa.

Valvoin pitkään yöllä, kun innostuin - kuten ei pidä - lukemaan pitkää Facebook-keskustelua illalla. Uni ei sitten tullut ja kirjoitin pitkähkön kommentin ketjuun. Aamulla sitten nukuin ties kuinka pitkään, kun herättyäni vielä kuitenkin jatkoin unta. Illalla on varmaan turha odottaa nukahtamista säälliseen aikaan. Niin makaa kuin petaa, sanoi anoppini aikoinaan.



perjantai 22. huhtikuuta 2016

Roikun tyhjässä

Kerroin teille oudosta kortista, joka oli takertunut tuulilasiimme. Minulle tuli sitten mieleen, että kyse voi olla poliisiasiasta. Sähköpostitin kuvan kortista poliisin vihjeosoitteeseen.

Ainakin se selkeni lyhyellä sairaalareissullani, että ei saa jäädä sänkyyn makaamaan. Istumisessa ja makaamisessa on vissi ero terveyden kannalta. Aikani kuluu turhan rattoisasti vaakatasossa ja läppäri mahan päällä. Tänään annan itselleni luvan makoilla, koska väsyttää ja jokin röntsytauti minua kurittaa.

Olen ulkoisesti mukautunut tilanteeseen, koska ratkaisu on niin ilmeisen välttämätön. Luultavasti alitajunta kuitenkin työstää tapahtunutta.

Seiska beellä on sellainenkin sääntö, että aloitettuja juomapulloja ei saa käyttää enää vuorokauden päästä. Aamuisin pitää oman "yksiön" hanoja juoksuttaa, että seisonut vesi poistuu viemäriin. Tuorettakaan hanavettä ei kuitenkaan saa juoda. Osaston keittiössä on erityinen hana, josta juomavesi tuodaan huoneisiin.

Minulta vapautui nyt minulle suunniteltu resurssi. Toivottavasti joku tarvitseva saa tämän peruutuspaikan. Tällaista voi tapahtua jollekin muullekin. Jonkun huono onni voi olla minulle mahdollisuus.

Lääkäri sanoi, että siirre voitaisiin pakastaa, jos lähetyspään pykälät sen sallivat. Tästä voisi päätellä, että luovutus tapahtuu ulkomailla. Olen ymmärtänyt, että mieluummin käytetään tuoretta kuin pakastettua siirrettä. En pysty arvioimaan millaista haittaa mahdollisesta pakastamisesta minulle voisi olla. Kai on taas vaihtoehtoisten toimintamahdollisuuksien hyötyjen ja haittojen punnitsemisesta. On syytä luottaa lääkäreiden ammattitaitoon.

Jos siirron saaminen viivästyy vaikkapa kolme kuukautta ja siihen päälle kirjoitetaan puoli vuotta sairauslomaa, minulla on enää kolmisen kuukautta aikaa eläkeiän täyttymiseen. Sairausloman pituus ylittäisi jo maksimin eli osan täytyisi olla tilapäistä työkyvyttömyyseläkettä.

Jos siirto viivästyy kovin, toivon saavani jonkinlaisia väliaikatietoja asiasta.






Palaan kotiin

Nukuin huonosti. Heräsin puoli kahden tienoissa ja sen jälkeen nukuin pätkittäin. Aamurutiinit kulkevat samaan tapaan kuin naapurissa. Kuuden jälkeen tuli yksi aamulääke. Sitten aamiainen. Sen perään verikoe. Tuttu mies. Juttelimme taas hänen melontaharrastuksestaan. On käynyt jo vesillä. Kuuluu Merimelojiin johon minäkin kuuluin aikaa sitten.

Olen potenut aamulla päänsärkyä. Sain siihen Tramolin. Sain aamulla kevyen aamiaisen, koska minulle mahdollisesti asennetaan tänään katetri. Päänsärky, vivahdus pahoinvointia ja aavistus nälästä saa minut pikkuisen pelkäämään räjähdystä päässä. Joskus - hyvin harvoin - tuollaiset tuntemukset johtavat migreeni- tai migreenin kaltaiseen kohtaukseen. Se taitaa olla pahinta mitä tiedän. Tramol vaikutti hitaan puoleisesti, mutta nyt vaara on varmaan ohi.

Vieläkään ei ole päivän ratkaisevia tietoja, tuloksia nenänielukokeesta. Lääkärit kävivät kierroksella. Ovat taipuvaisia pitämään minua hieman flunssaisena ja siirtämään operaatiota. On mahdollista, jos luovuttajapäässä pykälät sallivat, siirre otetaan alkuperäisen aikataulun mukaan ja pakastetaan. Siirteen saaminen ei siinä tapauksessa ehkä viivästyisi kuukausia. Vaikka testin kaikki tulokset olisivat negatiiviset, minulla voi silti olla jokin tuntematon virus.

Toinen lääkäreistä tuli pian kertomaan päätöksestä. Asia oli ratkaistu isommalla köörillä ja tällä hetkellä käytettävissä olevan tiedon varassa. Loput koetulokset saattavat tulla vasta virka-ajan jälkeen. Lähden kotiin.

Alla olevissa tuoreissa veriarvoissa oleellista on CRP:n arvo 21. Viittaa lievään tulehdukseen. Se varmaan painaa päätöksessä.

Lääkäri kertoi, että jos prosessi käynnistetään, sitä ei enää keskeytetä. Nyt on riskinä, että prosessissa olisi virus kiusana. Kysyin mitä siitä voisi seurata. Lyhyt vastaus oli, että kuolema.

Tämänpäiväiset veriarvot:

Hb 127 (127)(103)(110)(98)(96)(98)(98)(76)(92)(90)(101)(100)(104)(102)(113)(102)(102)(97)(94)(93)(98)(94)(101)(112)(81)(84)(97)(93)(101)(113)(105)(99)(87)(88)(94) (99)(94)(88)(98)(96)(82)(90)(98)(104)(108), (134-167)
Leuk. 6.6 (4.6)(3.1)(3.8)(2.9)(3.0)(2.8)(2.4)(1.3)(0.9)(0.4)(0.8)(0.7)(1.1)(1.6)(2.4)(4.8) (3.8)(1.8)(1.5)(1.4)(0.9)(0.5)(0,5)(0.6)(0.7)(0.8)(1.3)(4.1)(4.0)(4.0)(4.5)(5.0)(3.7)(3.8)(5.3) (2.7)(1.8)(1.2)(1.5)(2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)
Neutr. 4.2      (1.33)(1.64)(0.64)(0.47)(0.37)     <0.05 (ei onnistu)(<0,05)(0.27)(0.31)(0.67)(1.01)(0.98)(1.37)(0.59)(0.07)(<0.05)(Ei saatu)(Ei saatu)(Ei saatu) <0-05 (0.06)(0.19)(0.28)       (3.51)(2.30)      (2.86)(0.98)      (0.44)(<0.05)(-)(-)(1.24)(1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)
Tromb. 246 (356)(258) (254)(192)(175)(151)(113)(109)(107)(35)(61)(5)(52)(196)(313)(280)(271)(153)(114)(94)(81)(73)(90)(29)(80)(15)(54)(177)(253)(369)(402)(390)(314)(334)(352)(310)(218)(107)(52)(43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)
CRP 21 (4)(21)(52)(22)(38)(54)(35)(36)(35)(4)(3)(<3)(9)(40)(5)(7)(11)(43)(58)(83)(76)(51)(21)(5)        (3)(4)       (6)      (6)   (16)(19)(36)(47)(12)(6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)

Vasemmassa reunassa ovat tuoreimmat verikoetulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. Tyhjä kohta tarkoittaa, ettei arvoa mitattu.




torstai 21. huhtikuuta 2016

Osa tuloksista saatu

Osasta otettua nenänielunäytettä on tullut jo tulokset. Ne ovat negatiiviset, mikä on toivottavasti hyvä merkki. Menee kuitenkin huomiseen ennen kuin varmuus hoitojen aloittamisesta saadaan.

Minä olen nyt sekä tartunta- että suojaeristyksessä. Nyt en saa laittaa edes likapyykkiä välikköön.

Iltahoitaja teroitti, että on syytä pyrkiä olemaan sängyssä vain öisin ja päivällä vähintään istuallaan. Hän sanoi, että tässä tarvitaan minun apuani, että hoito onnistuu, Istuminen on kuulemma huomattavasti parempaa fysiikalle kuin makaaminen. Myös se on tärkeää, että yrittää aina syödä edes jotakin, kun on ruoka-aika. Jos vatsa ei saa tekemistä, sinne voi tulla haavaumia ja ne voivat tietää infektioita.

Huomasin tänään että rinnassani tuntuu yhä aivan selvästi katetriputki, kun koettelen sitä sormellani. Tämä siitä huolimatta, putki on poistettu. Onkohan sinne jäänyt kudosmuodostelma ikuiseksi muistoksi? Kaulastani on myös poistettu katetri, mutta siellä ei tunnu vastaavaa.



Tähänkö tämä nyt tyssää?


Tämän illan vieraat
Kun nenänielukoekommandot saapuivat, heillä oli ylimääräinen suojakerros päällä ja maskit naamalla. Iltahoitajalla oli sama varustus. Kävi ilmi että he pukeutuvat näin infektioepäilyni vuoksi. Hoitaja riisui ylimääräiset pois välikössä. Mahdollinen pöpö ei saa levitä muihin huoneisiin.

Jollakin potilaalla oli siirtoprosessi peruuntunut ja siirtynyt myöhäisemmäksi neljä päitää ennen prosessin suunniteltua alkua. Näköjään se voi peruuntua vieläkin myöhemmin. Jos minulla todetaan infektio, prosessi mitä ilmeisemmin keskeytyy. Riskejä ei oteta. Kai minut siinä tapauksessa kotiutetaan huomenna. Mihin saakka mahtaisi siirtyä? Syksyyn? Milloin olisi resursseja vapaana.

Olisipa harmillinen takaisku.

Vieraiden on täällä pukeuduttava maskiin ja lateksihansikkaisiin. Mieluummin katselisin ihmisten oikeita naamoja.




Suojaeristyksissä

Täällä sitä ollaan suojaeristyksissä, oman turvallisuuteni vuoksi.

Uni tuli hitaasti viime yönä. Pakkaamiset jäivät aamuksi. Illalla laitoin herätyksen kahdeksaksi. Yöllä siirsin sen puoli yhdeksään ja aamulla yhdeksään. Aamu käynnistyi hitaasti. Kävin suihkussa ja panin puhdasta päälle.

Tavaran keruussa tuli kiire. Otin maalausvehkeitäkin mukaan. Akvarellipaperit jäivät ottamatta, mutta josko vaimo toisi myöhemmin.

Kultis lähti mukaamme viemään minua sairaalaan. Käväisin 7A:lla palauttamassa pari kirjaa. Toivoin näkeväni tuttuja, mutta päiväsali oli tyhjä. Kanslistin kanssa vaihdoimme muutaman sanan.

7B:llä otettiin vastaan kiireettömän luonikkaasti. Selvisi, että minun olisi pitänyt käydä verikokeessa ja sydänfilmissä ensin. En ollut saanut mitään lappua tulemisestani. Ehkä noista oli mainuttu, mutta olin unohtanut. Ei hätää. Jätimme tavarani huoneeseeni ja lähdin Tornisairaalan labraan. Vaimoni lähti ulos mennäkseen Kultiksen kanssa tämän kotiin.

Kävi ilmi, että sydänfilmiin jonotettiin samassa tilassa, Menin samalla jonotusnumerolla verikokeen jälkeen sydänfilmiin. Tarkkailin verikokeessa millainen on prosessi. Kaikki ovat kuulleet Hyslabin verineulaskandaalista. Laboratorionhoitajalla oli pöydällä pakkauksessa yksittäisissä koteloissa olevia neuloja. Hän pudotti käytetyn neulan viherkeltaiseen muovisäiliöön, jossa oli mittojen mukainen reikä. Säiliössä oli isompikin aukko ja siinä osittain auki oleva kansi. Hoitaja sanoi, että sieltä olisi hankala saada käytettyjä neuloja pois. Minusta vaikutti, että kaatamalla se onnistuisi. Se pitäisi kuitenkin tehdä tietoisesti. Hoitajan mukaan skandaalipaikassa on erilainen käytäntö. Hänellekään ei ole vielä selvinnyt, mitä siellä tarkkaan ottaen tapahtui.

Päätin venyttää vapauttani ja kävin kanttiinissa juomassa puolilitraa keltaista Jaffaa, kahvia ja syömässä kreemimunkin.

Palasin osastolle ja viivähdin vielä käytävässä katselemassa ikkunasta avautuvaa maisemaa Lastensairaalan työmaalle. Sitten astuin sisään huoneeseeni ja sinne jäin. Perushoitaja tuli ottamaan kontrolleja ja kertomaan talon tavoista. Aika samanlaista kuin naapuriosastolla. Yhden hengen huoneeni on hieman pienempi kuin vastaavat 7A:lla.

Täällä on tapana, että potilas punnitsee itse itsensä ja ottaa lämmön säännöllisesti. Hän merkitsee ne myös seinällä olevaan tauluun. Vatsan toimintaakin tilastoidaan. Vessassa on taulu asioiden kirjaamiseen.

Minulla on sähköhammasharja mukanani. Siihen kehotettiin hommaamaan uusi harja hygienian vuoksi. Hammastikkuja eikä -lankoja ei saa käyttää infektiovaaran vuoksi.

Täällä asu vaihdetaan joka päivä. Huoneeni ja käytävän välissä on välikkö. Siellä saan käydä vain laittamassa likapyykin asianmukaiseen säiliöön. Muutoin ei sinne eikä sen pidemmälle ole asiaa.

Lääkärikin kävi tutkimassa ja keskustelemassa. Kerroin hänelle kurkkutuntemuksistani. Asia varmistetaan nenänielunäytteellä.

Sitten tuli sairaanhoitaja juttelemaan. Tämä ja huominen päivä ovat löysiä. Huomenna tosin on tarkoitus asentaa Arrow-katetri. Lauantaina alan saada sytostaatteja. Niitä tulee jatkuvasti, yötä päivää. Tavara on tanakkaa, joten komplikaatioita luultavasti tulee.

Lääkärikierto on kaikkina päivinä maanantaista perjantaihin. Parina päivänä on mukana seniorilääkäri.

Kahden hengen task force saapui ottamaan nenänielunäytettä. Ensin oikeaan sieraimeeni työnnettiin ruisku ja letku. Ruiskusta tuli suolavettä ja letku imi sitä pois. Mukaan haluttiin suoveden lisäksi tavaraa, josta selviää, onko syytä huoleen. Sama toistettiin vasemman sieraimen kautta.

Vaimoni sisko tulee vaimoni seuraksi ensimmäiseksi viikoksi. Hieno asia. Vaimoni varmasti tarvitsee tukea. He tulevat käymään illalla.

Kyllä täällä hyvin pärjäillään.







keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Tervetuloa osastolle

Meillä oli mukavia vieraita. Täysipainoinen päivä. Kurkku tuntuu taas vähän. Olinkohan taas liian ohuella takilla liikkeellä? Vaimo laittoi minulle todella tymäkkää terveysjuomaa: inkivääriä, sitruunaa ja valkosipulia.

Mukavaa jos pääsisitte seurakseni osastolle. Älkää ujostelko sitä, että olen eristysosastolla. Moni saattaa ajatella, että vain aivan lähipiirin sopii tulla. Sellainen ei ole tilanne. Tulkaa ihmeessä muutkin. Päiviä on monia. Ottakaa mielellään yhteys vaimooni niin kuulette yksityiskohtaisemmin kulloisestakin tilanteesta: attribuutti@gmail.com tai Facebook. Yksi eilinen soittaja esittäytyi Pekko Aikamiespojaksi. Hänkin on tulossa.

Paikka on Meilahden kolmiosairaala, Haartmaninkatu 4, rakennus 3, osasto 7B, Helsinki.






Mukava "viimeinen" päivä

Jalkateräni palelivat kovasti viime yönä. Minulla oli ohuiden sukkien lisäksi kahdet villasukat. Peittoni päällä oli pari saalia. Silti minun piti mennä liottamaan jalkojani kuumassa vedessä. Se auttoi. En tiedä liittyikö se jotekin kurkkutuntemuksiini.

Tästä on tulossa oikein hyvä "viimeinen" päivä. Käväisin puolilta päivin tapaamassa kollegojani koululla. Oli mukava nähdä heitä. Poimin sitten vaimoni mukaan ja menimme Kruunuhakaan, johon vaimollani oli meno. Olimme päättäneet käydä saamani ehdotuksen mukaisesti ulkona lounaalla. Jätin vaimoni Ravintola Pianon kohdalle Rauhankadulle ja vein auton parkkiin Vironkadulle. Kun kävelin automaatille tarkistaakseni aluekoodin, erän Bemari-kuski huusi minulle autonsa ikkunasta. Olin pudottanut kaulaliinani kadulle. Tuo oli kunniaksi kyseisen merkin haltijoille.

En huomannut pianoa ravintolassa. Buffet maksoi kypän hengeltä. Alkusalaatit laistin sattuneesta syystä. Söin sen sijaan aurajuustokeittoa. Pääruoka kannakoipi maistui siltä miltä kanankoipi maistuu. Muistin jättää kuoret syömättä, vaikka niissähän paras maku olisi ollut. Sen verran optimismia jäljellä, että nipotan ruuan terveellisyyden suhteen vaikka olen kantasolusiirtoon menossa. Jälkiruuaksi oli mansikkakeittoa. Oli siellä jokunen mansikkakin. Kahvi maistui niin pahalta, että jätin suurimmaksi osaksi juomatta.





Olin ajatellut käydä odotusaikaa tappamassa Kansallisarkistossa, jonka kuvittelin olevan Siltavuoressa. Pääpaikka olikin siinä vieressä Rauhankadulla, vastapäätä Suomen Pankkia. Siltavuoressa on jokin sivutoimisto ja muitakin näyttää olevan.







Portaiden nousu otti koville ja istuin aulaan lukemaan Hesaria. Menin sitten katsomaan alemmassa kerroksessa olevaa näyttelyä. En jaksanut paneutua siihen erityisemmin, mutta katsoin kiinnostavat filmit, joiden aiheena oli sisällissodan aika. Hortoilin sitten tutkailemassa mitä artkistosta löytyy. Pääsalissa oli hervottoman isoja, ikivanhoja dokumenttikirjoja. Tutkailin pienemmässä salissa 50-luvulta peräisin olevaa ruotsalaista tietokirjaa ja löysin siitä Prytz-nimisiä henkilöitä. He ovat todennäköisesti erittäin kaukaisia sukulaisiani. Joku 1590-1655 elänyt Andreas Joannis on ollut J. Messeniuksen seuraaja ja kirjoittanut pari historiallisuskonnollista draamaa. Nimet ovat "Olof Skottokonung" ja "Gustaf then första". Johannes Messenius kirjoitti Ruotsille mielikuvituksellista menneisyyttä, jolla oli kovin vähän tekemistä todellisuuden kanssa.


























Siirsin auton Liisankadulle. Meidän oli määrä tavata DNA-liikkeessä ja katsoa vaimolleni uutta kännykkää. Siellä ei kuitenkaan myyty kuin liittymiä ja jotakin muutakin, mutta ei kännyköitä. Siispä kotiin huilimaan.

Kävimme tankkaamassa. Silloin huomasin, että tuulilasin alareunaan oli liimautunut käyntikortti, jossa oli hakaristi. Teksti oli niin pientä, että sain selvää vain ottamalla kuvan ja suurentamalla kännykässä. Käyntikortissa joku nimetön väittää kahden nimeltä mainitun kidnapanneen nimeltä mainitun poikansa. Todella outoa. En viitsi panna tähän tarkempia tietoja.

En saanut päiväunilla unenpäästä kiinni, kun vaimoni kuorsasi. Ehkä se oli hyvä asia yöunien kannalta.