Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Konsteja unettomuuteen, jälleen suomea unkarilaisen kanssa ja paikallista kuvanveistotaidetta

Unettomuuden hoitoa

Olen saanut hyviä vinkkejä unettomuuteen ja voimattomuuteen eilisen postaukseni kommenteissa.

Kerttu suosittelee kofeiinitonta kahvia ja melatoniinin kokeilemista uniongelmiin. Juon aika vähän kahvia tällä hetkellä, mutta sekin vähä voisi olla kofeiinitonta. Luulen, että kofeiini ei maistu miltään, koska kofeiiniton kahvi maistuu aivan kahvilta. Piristävä - ja samalla unta vievä - vaikutus vain puuttuu. Olen pitänyt kotona varalla kofeiinitonta, koska on mukava juoda kahvia vieraiden kanssa, kun ovat illalla käymässä. Joskus muulloinkin saatan nauttia kupposen kuumaa illalla.

Kofeiinittomaan siirtyminen kokonaan vaatii sen, että minun on töissä keitettävä itse kahvini. Ruokalasta ja automaatista en kofeiinitonta saa. Kyläilyillä pitäisi valita tee, mikä on hieman sääli, koska kahvi maistuu paremmin makeiden tarjoomusten kanssa. Yksi vaihtoehto olisi lopettaa kahvin juonti kokonaan. Toisaalta jos uniongelmani on tilapäinen, saatan voida palata vanhaan tapaani kahvin juonnin suhteen - kuppiin aamiaisella, lounaalla, iltapäivällä ja alkuillasta.

Melatoniinia olen kokeillut joskus ja silloin se ei tuntunut purevan. Illalla otin yhden napin unilääkkeen kera, mutta kaipa pelkästään sitä voisi kokeilla joskus uudestaan.

Kerttu suosittelee myös liikuntaa, mikä on varmasti hyvä ohje. Sitä on syytä lisätä voimien palautumisen mukaan. Haaste se minulle on.

Anne suosittelee heräämistä riittävän ajoissa, että ei tule syöneeksi seuraavan yön unta. Totta varmasti. Jos herää säännöllisesti samaan aikaan, unikin luultavasti tulee silloin, kun se on tarpeen. Tuon voisin aloittaa, kun olemme taas kotona. Täällä täytyy nukkua riittävästi, vaikka uni ei olisi tullutkaan, jotta jaksaa päivä turistikoitoksissa.

"Toinen toipilas" on itsekin kokenut rankat syöpähoidot ja kertoo olleensa puoli vuotta aivan tööt ja senkin jälkeen väsyttää. Jaksaa kuitenkin, kun pitää huolta lepäämisestä. Tämä on tärkeä kokemusperäinen tieto minulle. Tuohon pitää varautua. Lymfoomapotilailla on tietääkseni keskusteluryhmä jossakin. Täytyypä etsiä se. Vertaistuki on paikallaan.

Unkarilaistapaaminen

Saimme eilenkin nauttia runsasta unkarilaista vieraanvaraisuutta. Pestissä asuva M vei meidät syömään ravintolaan, josta oli hieno näköala Tonavalle. Ateria oli monipuolinen. Se sisälsi erilaisia vihanneksia ja monnia, jota en muista koskaan syöneeni. Monnin maku oli mieto kuten kaloilla yleensäkin. Erityistä oli, että siinä ei ollut ruotoja, mikä toi ominaisleiman sen rakenteeseen.

Sitten menimme hänen kotiinsa kahville ja teelle. Rahkapiirakka oli erityisen maukasta.

Keskustelimme jälleen suomen kielellä. M on yliopistoihminen ja hän on työskennellyt kahteen otteeseen Helsingissä. Suomea hän on alkanut oppia jo kotonaan, koska hänen isänsä osasi kieltämme. Hänen erikoisalansa on fennougrilaiset kielet ja erityisesti hanti ja mansi. Hän kertoi näiden kielten olevan lähimpänä unkaria, mutta silti kaukaisia. Oli mielenkiintoista keskustella hänen kanssaan ja tutustua paremmin. Olemme aikaisemmin nähneet hänet vain vilaukselta eräässä maahanlaskutilaisuudessa Suomessa.

Unkarilaista kuvanveistotaidetta

Unkarilaisen kuvanveistotaide näyttää elinvoimaiselta. Kaupungilta löytyy perinteisiä pystejä, seinäreliefeja ja hauskasti ohikulkijoiden keskuuteen istutettuja moderneja veistoksia. Kuvanveistotaide parhaimmillaan kuvaa voimakkaasti ihmisluonnetta. Aiheina täällä on usein merkkihenkilöt historian eri aikakausilta, mutta muitakin on.












lauantai 30. elokuuta 2014

Kiitos hajamielisyyden sietämisestä

Kuva
Tehty Bitsrips -sovelluksella Facebookissa.

Pelottaa

Huolia

Olen huolissani palautuuko terveyteni ennalleen. Olen nyt noin puolessa välissä hoitojen loppumisesta suunniteltuun työhön paluuseen ja olen yhä kovin väsynyt. En ole enää yhtä luottavainen kuin hoitojen aikana. Väsymys rassaa psyykeä, mikä ilmenee turhana tarkkuutena.

Minulla on kevätlukukaudella kunnon annos opetusta. Se hieman stressaa mieltä.

Minun on kai harkittava vakavasti osa-aikaeläkettä, mihin minulla on mahdollisuus ensi vuonna. Hakuprosessi pitäisi kuulemma käynnistää puolta vuotta aikaisemmin joten aika pian pitäisi ruveta toimiin. Sitä en tiedä voiko syövän seurauksena päätyä jopa sairauseläkkeelle. Jokin diagnoosi tarvittaisiin. Olisikohan kemoaivo sellainen? Se tarkoittaa aivojen lievää tulehdustilaa. Kokonaistulehdusarvoni eli CRP oli viime mittauksessa <3 eli normaali. Toivottavasti se merkitsee sitä, että tulehdusta ei aivoissakaan ole.

Eläkkeelle jääminen merkitsisi suurta muutosta elämään aikaisemmin kuin olen ajatuksissani varautunut.

Unirytmini ei oli kohdallaan, mikä lisää omalta osaltaan väsymystä. Eilen menin nukkumaan ennen kymmentä, mutta kun en ollut saanut unta puoleen yöhön mennessä, jouduin taas turvautumaan unilääkkeeseen. Tänä aamuna nukuin ehkä liian pitkään ajatellen illan nukahtamista.

Raamatun Simson menetti voimansa, kun hänen tukkansa leikattiin. Täytyy toivoa, että voimani ovat palautuneet, jos ja kun tukkani on palautunut entisen vahvuiseksi.

Jotain positiivistakin on terveyden suhteen tapahtunut. Sääreni ovat vahvistuneet.

Sitä sun tätä

Vaimoni on huomannut, että täkäläisissä vesipulloissa on kuplavettä sisältävissä sininen ja tavallista vettä sisältävissä punainen korkki. Liekö Suomessa samoin? Ehkä emme ole vain huomanneet.

Asuinhuoneessamme on kaikki huonekalut seinätauluja myöten Ikeasta lukuunottamatta yhtä vanhaa pöytää. Keittiön kaapistokin on luultavasti ikealainen. Onhan tämä tuttua ja turvallista, mutta on ikävää, jos koko maailma ikeasoituu.

Jostakin syystä mieleeni tuli muisto vuosien takaa. Yksi pojistamme - silloin vielä nappula - kysyi minulta, että kun sinä kuolet, saanko minä tuon auton. Olisihan se teoriassa ollut mahdollista, jollei kyseessä olisi ollut työsuhdeauto. 

Unkarilaista huumoria?

Kävimme tiistaina vaihtamassa raitsikkaa paikassa, jonka nimi on Moskovan aukio. Siellä on rakennus, joka on ilmeisesti matkahuolto tms. Tyyli on ehtaa neukkua. Mieleeni on tullut, että unkarilaiset ovat jättäneet silkkaa satiirisuuttaan tuon rakennuksen paikoilleen, koska paikan nimi on Moskovan aukio.










perjantai 29. elokuuta 2014

Gödöllössä tapaamassa unkarilaisia ja toipilaan tarpeellinen lepopäivä



Grassalkovichin palatsi


Gödöllössä

Eilinen päivä kruunasi tähänastisen olemisemme Unkarissa. L haki meidät eilen Gödöllöön, jossa tapasimme unkarilaisen ystävämme S:n. L on S:n poika ja olemme tavanneet hänet edellisen kerran 80-luvulla jolloin perhe vieraili luonamme Espoossa. Silloin L oli vasta ohittanut vaahtosammuttimen koon. Perheen kaikki kolme lasta ja isä asuvat Suomessa. S hoitaa äitiään Gödöllössä.

S ja hänen ystävänsä - myöskin S - emännöivät meille kaikille sekä eräälle suomalaiselle pariskunnalle - MT ja S - hyvän lounaan paikallisessa ravintolassa. Ehkä on jo turha lisätä, että toista lämminta ateriaa emme taaskaan tarvinneet saman päivän aikana.

Keskustelut tapahtuivat suomeksi. Gödöllön varmasti merkittävin nähtävyys on valtava palatsi, jonka aatelismies Antal Grassalkovich rakennutti 1700-luvulla. Myöhemmin Unkarin hallitus lahjoitti palatsin Itävalta-Unkarin keisari Franz Josefille ja hänen vaimolleen Sisille, jotka pitivät sitä loma-asuntonaan. Vierailimme palatsissa lounaan jälkeen. Olimme etuoikeutettuja, koska kaima-S esitteli meille palatsin ammattitaitoisesti sujuvalla suomen kielellä. Hän ei ole opas ammatiltaan, mutta on esitellyt palatsin useasti ennenkin.

Palatsista siirryimme S:n kotiin, jossa saimme kahvia ja teetä herkullisten leivonnaisten keralla. Tapasimme myös L:n Transilvaniasta kotoisin olevan vaimon I:n, joka - ehkä jo arvaattekin - puhui uskomattoman hyvää suomea.

Vierailun lopuksi palasimme L:n ja I:n kyydissä Pestiin. Päivä oli oikein mukava.

Palaan näihin aiheisiin vielä tuonnempana.

Tarpeellinen lepopäivä

Tänään törmäsin siihen tosiasiaan, että olen vielä toipilas. Olimme suunnitelleet tätä päivää lepopäiväksi, mihin olin kuitenkin ajatellut sisällyttää piirtämistä. Ollessamme lounaalla yhdessä kadullamme olevista ravintoloista, jouduin huomaamaan, että piirtäminen on jätettävä. Vastoin suunnitelmiamme palasin majapaikkaamme lepäämään. Turistin työt saavat rajoittua tähän ravintolalounaaseen tänään. Vaimo lähti kävelylle kaupungille.

Tunsin psyykeen ja fysiikan tarvitsevan palautumista. Olemme olleet liikkeellä joka päivä, vaikkakin maanantaina vain läheisessä Pyhän Tapanin puistossa. Matkapäivä, liikkeellä oleminen ja uusi ympäristö jne. ovat kuluttaneet voimavarojani.

Yritän levätä tekemättä mitään ja samalla välttää nukahtamista varjellakseni unirytmiäni. Nukahdin illalla ilman unilääkettä, mutta heräsin yöllä enkä saanut ihan heti unta. Aamupäivällä väsytti niin, että otin päiväunet. Vaimo teki seuraa.

Yritin rajata tämän postauksen pituutta säästääkseni voimiani. Huomenna taas uusiin seikkailuihin.


torstai 28. elokuuta 2014

Makuasiaa, unettomuutta, hajamielisyyttä, ö-kirjain, nuoruus vai miehekkyys

Kuumat ja kylmät

Makuaistini on suunnilleen palannut ennalleen, mutta kuumat juomat eivät vieläkään oikein maistu. Emme ole ostaneet täkäläiseen majapaikkaamme kahvia ollenkaan, kun vaimokaan ei sitä juo. Kaupungilla nautin kuitenkin espressoa ja cappuccinoa. En tiedä, onko tämä makuasia vai tottumiskysymys.

Uni ei tule

Unen tarpeeni tuntuu vähentyneen. Nukkumisongelma on muuttunut siten, että en tahdo saada unta illalla. Ehkä elimistöni hakee tasapainoa ja säännöllisyyttä. Joudun käyttämään unilääkettä, mikä ei ole hyvä asia.

Höppänä konttaa

Kerroin kuinka yritän ryhdistäytyä tavaroiden pitämisessä järjestyksessä. Meillä on täällä piuhakokoelmamme helposti löydettävissä hyllyllä. Eilen tuli tiukka paikka, kun aioin ladata videokameran akkuja ja aioin ottaa asianomaisen piuhan hyllyltä. En sitä siinä nähnyt. Etsin pitkin ja poikin huushollia. Konttasin lattialla. Ei näy. Miten ihmeessä se voi kadota näin pienessä asunnossa.

Vihdoin tajusin. Olin etsinyt mieleni silmissä kännykkälaturini näköistä piuhaa. En ollut hoksannut sitä, vaikka se oli aivan näkyvillä välittämässä virtaa kännykkääni. Tarvitsemani videokameran latauspiuha oli juuri siellä missä pitikin eli hyllyllä. Haasteita tässä riittää - kemoaivoille (?).

Ö

Unkarin kielessä käytetään paljon ö-kirjainta, mikä antaa sille omanlaistansa luonnetta. Meidät on kutsuttu tänään vierailemaan Budapestin ulkopuolelle paikkaan, jonka nimi on Gödöllö.








Nuoruus vs. miehekkyys

Eräs FB-kommentaattori sanoi minun olevan oikein miehekkään näköinen eilisessä kuvassa. Tulikin tiukka valinnan paikka - nuoruus vastaan miehekkyys. Ehdin jo ostaa höylän ja vaahtoa. Taidan antaa parran olla, kun lapsenkasvoisuudesta olen niin paljon saanut kuulla. Vähän siistin viiksiä.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Ikävä tieto sytostaattihoitojen vaikutuksista, ikää saatu ja unkarilaisesta ruuasta

Voi ei

Meillä on suomalaisia aikakauslehtiä mukana. Niitä on toivottu eräälle unkarilaiselle rouvalle, joka osaa suomea. Yhdessä lehdessä on Matti Tolosen rintasyöpää käsittelevä artikkeli (Luontaisterveys 5/2011). Kyseinen tohtori on tunnettu ravintolisätuotteistaan. Ilmeisesti moni luottaa hänen ammattitaitoonsa eikä minulla ole syytä sitä kiistää. Luontaisesti epäilen, onko tällaisten bisnesten kaikki tuotteet tarpeellisia.

Tolonen kertoo sytostaattihoitojen huonontavan joidenkin potilaiden muistia, mikä johtuu tulehdussytokiinien aiheuttamasta matala-asteisesta inflammaatiosta aivoissa. Muistin heikkenemisen lisäksi oireena on ajatusten sumuisuus. Tila voi kestää 2-5 vuotta. Syövästä ei välttämättä toivutakaan noin vain. Lääkärit kuulemma helposti laittavat muistiongelmat ikääntymisen tiliin.

Valitettavasti minä tunnistan noita oireita itsessäni. Muisti on pätkinyt ennenkin, mutta ei niin kuin nyt. Toivottavasti oireet johtuvat väsymyksestä eikä kemoaivosta, joksi tilaa kai kutsutaan.

Berberiini, karnosiini, E-EPA ja ubikinoni kuulemma auttaisivat. Noista en ymmärrä mitään.

Uusi työterveyslääkärimme vaikuttaa oikein pätevältä. Hän on kokenut ja hän tuntuu pitävän itsensä ammatillisesti ajan tasalla. Taidan jutella hänen kanssaan.


Ikää saatu lisää

Vaimoni sanoi minun näyttävän 65-vuotiaalta ja syynä on parta. Harmaahan se on. Luulen hentoisen tukkanikin vaikuttavan asiaan. Viime lukuvuonna jotkut oppilaat saattoivat veikata minua nelikymppiseksi. Ei tuo kuvan kaveri ihan babyfacelta näytä. Vankilakundi pikemmin. Silmätkin rähmivät. Tukka näkyy jo!

Vaimoni arvio sai vahvistusta eilen, kun minulle annettiin istumapaikka bussissa. Sillä voin yrittää lohduttautua, että olin kuulevinani hänen sanovan jäävänsä pian pois.






Unkarilainen ruoka

Matkaopas sanoo unkarilaisen ruokavalion olevan raskas. Siltä se näyttääkin. Mitä sanotte näistä:


 





Ensimmäisessä kuvassa on annos, jollaiset söimme toissapäivänä vastapäiväisessä ravintolassa. Valtava pihvi makasi ranskalaisten perunoiden päällä ja annos oli kuorrutettu erittäin runsaasti paistetuilla sipulirenkailla. Kaikkea sipulia en jaksanut syödä. Arvaatte ettei toista lämmintä ateriaa tarvittu sinä päivänä. Perunat myytiin lisukkeina. Ne olisi voinut jättää pois.

Keskimmäisessä kuvassa on eilinen lounaamme kauppakeskuksessa. Vaimon annoksessa on alla paistettu kananpala, mitä ei kuvasta erota. Minun kastikkeeni oli maustettu minulle aivan liian runsaasti suolalla ja paprikalla. Pääruuan syötyämme emme selvinneet enää salaateista. Osa jäi. Taaskaan emme tarvinneet toista lämmintä ateriaa.

Täällä tunnutaan syövän paljon leivitettyä lihaa. Isoja kyljyksiä. Kolmannessa kuvassa on tiskillä tarjolla kalaa leivitettynä.

Ehkäpä täällä syödäänkin lämmin ateria vain kerran päivässä. Täytyy kysyä, kun tapaamme unkarilaisia.

Herttaista


Kuva

tiistai 26. elokuuta 2014

Sydämen asiaa

Sydän on kunnossa

Lääkäri soitti tänään Meikusta ja kertoi, ettei sydämeni pumppausvoimassa ole vikaa. Väsymykseni johtuu siten syövästä toipumisesta. Vaikka tänäänkin nukuin aamupäivällä jonkin verran, minusta tuntuu, että unen tarpeeni on vähentynyt.

Arvokas parisuhdeoivallus

Meillä oli vaimon kanssa hyvä keskustelu eilen. Niin kuin arvaatte, sitä edelsi pieni episodi. Se kuitenkin tarvittiin. Minulla on ollut tapana kokea syyllisyyttä, jos vaimo valittaa jostakin. Näin on taipumus käydä riippumatta siitä, onko minulla mahdollisuus vaikuttaa valituksen syyhyn vai ei. Tämä ilmeisesti liittyy siihen, että olen toivoton hutilus enkä saa tavaroitani pidetyksi järjestyksessä. Kyselen häneltä jatkuvasti, missä mikin on ja hän on lopen tuskastunut asiaan. Hän ei tohdi moittia minua asiasta, koska organisaatiokykyni heikkous on ilmeisesti pitkälti syntyperäistä. Oletan tämän heijastuvan vaativana sävynä hänen valitukseensa muista asioista.

Kun olen luontaisesti hajamielinen, minulla on taipumus nojautua häneen järjestyksen asioissa enemmän kuin on kohtuullista. Nyt voin yrittää olla paremmin mukana, kun tavaroita järjestetään helpommin löytyviksi ja myös yrittää laittaa tavaroita paikoilleen. Hyvä minä en tule siinä olemaan, mutta voin yrittää parantaa tapojani. Ehkä saan vastakaikua toiveelleni, että järjestys ei muuttuisi kovin usein.

Luulen tämän oivalluksen olevan askel parempaan vuorovaikutukseen parisuhteessa. Sydämemme sykkivät toisilleen sointuisammin.


maanantai 25. elokuuta 2014

Budapest

Otin eilen päivätorkut, kun en ollut tullut nukkuneeksi kunnolla aamupäivällä. Jaksoinkin sitten hyvin matkustaa lomapaikkaamme Budapestiin.

Lensimme ensimmäistä kertaa Norwegianilla ja saimme opetella uusia itsepalvelutemppuja. Koneeseennousukortit tulostimme tuttuun tapaan automaatilla. Uutta oli, että korttien jälkeen tulostui tunnusnauhat matkalaukkuihin. Selkeät ohjeet auttoivat kiinnittämään ne paikoilleen.

Kun siirryimme seuraavaan vaiheeseen, meidät ohjattiin tiskille, jossa ei ollut asiakaspalvelijaa. Tämäkin vaihe oli itse hoidettava. Onneksi paikalla oli neuvoja sen lisäksi, että tiskin edessä oleva ruutu ohjasi toimiamme. Nostimme laukkumme hihnalle. Ruutu väitti isompaa laukkuamme liian korkeaksi, mutta hetken päästä se kelpasi. Sinne ne menivät. Homma kunnossa.

Jäin miettimään miten laite suhtautuu liian painaviin laukkuihin. Paljonko on toleranssia? Oikea virkailija päästää matkalaiset muitta mutkitta eteenpäin, kun yksi laukku painaa vaikkapa 24 kiloa ja toinen 16. Kahden matkustajan laukut painavat keskimäärin sallitut 20 kiloa. Tämä laite punnitsee laukun kerrallaan eikä tiedä, mitkä kuuluvat samalle pariskunnalle. Ehkäpä ohjaaja hoitaa tällaiset tilanteet.

Ostimme pikkubussipalvelun lipun kentältä majapaikkaan. Sellainen palvelu on Seutulassakin, mutta täällä sellaisen käyttö näyttää olevan paljon suositumpaa. Bussien lähtöalueelta minut ohjattiin takaisin terminaaliin. Minun pitikin seurata hallissa olevasta ruudusta, milloin siihen ilmestyy meidän varausnumerolle meidän bussimme numero. Homma hoitui.

Bussikuskimme tapana näytti olevan palvella kaikki asiakkaat sanomatta sanaakaan. Nosteli mykkänä kaikkien laukut perään ja päästi asiakkaat kohteissaan autosta. Mietin, että hän ehkä puhuu vain unkaria ja hiljaisuus johtuu siitä. Jossakin kohtaa olin huomaavinani hänen sanovan kaksi sanaa. Hänen edukseen on mainittava, että hän auttoi kädellään erään asiakkaan autosta. Ajattelin, että kun
olemme tippejä käyttävässä maassa, on syytä antaa hänelle jokunen kolikko laukkujen nostelemisesta. Kun sen tein, hänen kielitaitonsa puhkesi kukkaan. Thank you, hän sanoi ja taisipa hyvästelläkin. Hänen englantinsa toimii siis rahalla.

Sähkö on ilmeisesti kallista Unkarissa. Katuvalaistus on oudon niukkaa Budapestissä. Hieman aavemaista tunnelmaa korostaa illalla myös se, että kerrostaloissa näkyy hyvin vähän valaistuja ikkunoita. Se saattaa johtua siitä, että täällä ilmeisesti on tapana peittää ikkunat iltaisin ja öisin tukevilla kaihtimilla. Tai sitten säästetään sähköä. Tai sekä että. Autoja liikkui ihmeen vähän. Oma katunäkymämmekin oli illalla hieman kolkko. Nyt päivällä tätä kirjoittaessani katu kuitenkin pursuaa elämää ja autojakin kulkee ihan kotoiseen tyyliin.

Kävimme illalla pikku kävelylenkillä katsomassa korttelin päässä olevaa Tonavaa ja sitten menimme kauppaan. On riipaisevaa nähdä kuinka näissä etelän maissa jotkut nukkuvat yönsä ulkona. Oman katumme jalkakäytävällä nukkui täydessä kohtalaisen siistin näköinen mies pitkittäin seinän vieressä. Jokin mytty hänellä oli päänsä alla. Hän ei näyttänyt humalaiselta. Myöhemmin hänen viereensä oli ilmestynyt toinenkin öitsijä, joka oli istuma-asennossa selkä seinään päin.

Asuntomme on oikein hyvin varustettu. Keittiökoneet ovat länsimaisia merkkejä. Kylppärin posliinit ovat peräti Willeroy Bochia. Suihkukoppi näyttää upealta. Yksiömme päähuoneessa on LG -televisio sohvan edessä. Sänkymme on uudenkarhea, vasta Ikeasta hankittu.




Lasit kannattelevat, kun proppaus on mennyt pieleen











Valitettavasti sängyn patja osoittautui suureksi ongelmaksi. Se tuntui kovalta minunkin selälleni, mutta vaimoni ei voinut nukkua siinä ollenkaan. Lopulta vietimme yömme L-sohvassa, joka oli pehmeämpi. Unemme eivät olleet hääppöiset. Matkan jälkeinen ylivireys vaivasi ainakin minua.

Asia korjaantui tänään. Isäntäpariskunnallamme on toinenkin asunto, jota he vuokraavat. Onneksi se on nyt vapaana ja patjat vaihdettiin. Saimme tilalle tuplasti vanhan patjan paksuisen. Se on erittäin sopiva.

Talossa on roskikset sijoitettu erikoisesti ulko-ovelle sisäpuolelle kahta puolta kulkuväylän. Kyllä, kyllä ne haisevat.





sunnuntai 24. elokuuta 2014

"Eläköön se pieni ero"

Unen tarvetta

Nousin tänään aikaisemmin kuin muina aamuina. Olen tuntenut itseni kovin väsyneeksi. Ilmeisesti noille aamunukkumisille on ollut tarvetta. Täytyy yrittää nukkua päiväunet, että jaksan matkustaa Budapestiin illalla.

Karvat

Partani roihuaa jo sen verran, että olisi syytä ajaa se. Kutiseekin. Poskillanikin on hieman vaalea karvoitusta. Päälaella erottuu hento pystäri.

Perheystävyyden dynamiikka

Olen pohdiskellut viime aikoina perheystävyyden dynamiikkaa. Ajattelen lähinnä aikuisten vuorovaikutusta. Useat ystävät asuvat aika kaukana ja heitä tapaamme harvoin. Keskustelut liikkuvat yleensä hyvin turvallisissa aiheissa, mikä koskee myös osaa lähempänä asuvia perheystäviä. Hyvä niin. Tapaamiset ovat tunnelmaltaan oikein lämpimiä.

Harvalukuisempia ovat ystävät, joiden kanssa voidaa kääntää takki nurin, puhua hyvinkin delikaateista asioista. Parhaimmillaan tämä koskee kaikkia neljää. Voidaan yhdessä yrittää ratkoa vaikkapa taloudellisia ongelmia.

Sanotaan, että sukupuolten välillä ajattelussa on eroa ja se lienee totta. "Eläköön se pieni ero". Joskus saattaa käydä niin, että puolisko ei ymmärrä kumppaniaan vaikka kuinka yrittäisi. Ihanteellisimmillaan perheystävyys voisi toimia niin, että ymmärtämätön mies voisi soittaa ystäväpariskunnan rouvalle ja pyytää tulkinta-apua. Tai ymmärtämätön vaimo ystäväpariskunnan maskuliiniselle osapuolelle. Utopiaa?

Olen ollut huomaavinani, että joissakin perheystävyyksissä suhde painottuu sukupuoliakselille . Voi olla, että tapaamisissa ovat miehet enemmän äänessä ja naiset pikemmin kuuntelevat. Tai päinvastoin.

Voi olla niin, että naiset tai miehet ovat keskenään avoimempia kuin muut. Tällainen syvällinen ystävyys ilmenee usein tiiviinä yhteydenpitona myös kyläilyjen välillä. Aiheet voivat olla hyvinkin vakavia. Kyläilyissä pysytellään turvallisemmilla vesillä. Perheystävyys sisältää kaksi tasoa. Kun samansukupuoliset sattuvat naamakkain ja avaavat sydämensä, kolmas paikalle tullut saattaa tuntea itsensä häiriköksi ja vetäytyy autotalliin tai ompeluksien pariin (nyt minua voidaan syyttää stereotypioista, mutta huomatkaa etten sanonut, kuka vetäytyy ja minne). Tällainen voi johtua myös siitä, että keskustelun aihepiiri ei kiinnosta.

Mielestäni ei ole tarpeen eikä varmaan mahdollistakaan, että kaikki perheystävyydet siirtyisivät turvatasolta syväsellaiselle. Kaikille versioille on sijansa. Kaksitasoisuus varmasti joskus jotakuta neljästä häiritsee, mutta sitä lienee hyvä oppia sietämään.

Nyt sukellan taas stereotypiaan. Olen kuullut sanonnan, että hyvältä mieheltä peitetään yksi silmä, mutta huonolta kaksi. Sanokaapa pitääkö paikkansa.

lauantai 23. elokuuta 2014

Sanojen visuaalisuus, toipumisen edistymisestä, parisuhdebarometri, anteeksipyyntö, blogin teemoista ja erikoinen kysymys



Sanojen visuaalisuus

Yksi kommentaattorikin sanoi ei pitävänsä sanasta blogaaja. Jäin eilen miettimään syitä omaan antipatiaani. Se ei vain kuulosta äännellisvisuaalisesti hyvältä. Jos kahteen tauluun on roiskittu eri värejä, toinen saattaa näyttää kauniilta ja toinen rumalta. Tuon sanan äänteet ja melodia eivät soi hyvin. Se tuo mieleen roskalavojen siivoamista ja sen tapaisia asioita.

Terveys

Työterveyslääkäri soitti eilen. Hän oli saanut papereitani Syöpäklinikalta ja edellisestä työterveysketjusta. Niissä oli riittävän tuoreita sokeriarvoja jne. ja ne olivat kohdillaan. Kilpirauhasarvoja ei kuitenkaan löytynyt kuin kahden vuoden päästä ja niinpä minä menen labraan lomareissun jälkeen.Tälläkin voitaisiin saada selitystä väsymykseen.

Voi olla, että väsymys vähenee käsi kädessä muiden oireiden katoamisen kanssa. Ruuansulatuskaan ei ole vielä normaalia.

Välillä jo luulin unentarpeeni vähentyneen. Eilisaamulla uni kuitenkin maistui ja niin kävi tänäänkin, kun nousin vasta puolilta päivin. Illalla tosin en saanut unta ilman unilääkkeitä. Voi olla, että kaikenlainen tekeminen ja seurustelukin kuluttaa voimavaroja, mitä pitää kompensoida nukkumalla. Toissa iltana kävi vanha luokkakaverini, jonka kanssa emme olleet tavanneet yli 40 vuoteen. Punaisen sekunnin tuijottelimme toisiamme ovella, kun olimme kumpikin niin muuttuneet ulkonäöltämme. Illan mittaan sitten päivittelimme toisillemme elämäkertojamme. Eilisiltana piipahtivat vanhimman poikamme appivanhemmat.

Silmät rähmivät. Pitäisi laittaa tippoja neljä kertaa päivässä, mikä on melkein mahdoton tavoite näin hajamieliselle. Tuppaa haittaamaan lukemista. Varsinkin iltaisin, kun valokin on huonompi kuin päivällä. Ärsyttää lääkevalmistajan tapa pakata aine pikkuruisiin muoviputeleihin, joista riittää useammaksi kerraksi. Systemaattisella ihmisellä viimeinen puteli on varmaan tietyssä paikassa odottamassa käyttöä. Ehkä tuollakin tavoin voidaan lisätä myyntiä. Minunlaiseni hutilus tarvitsee pullon, jossa koko tavara on samassa tilassa ja sellaisen ostinkin eilen.

Parisuhdebarometri

Tunnemme taas aika voimakasta yhteenkuuluvaisuutta, läheisyyttäkin.

Anteeksi

Tulin sanoneeksi eilen, että voi jättää postaukseni lukematta, jos avoimuus ärsyttää. Se oli kategorisen tylysti sanottu. Anteeksi töppäykseni. Muut blogini aiheet saattavat hyvinkin kiinnostaa. Laitoin tähän postaukseen väliotsikot, jotka voivat auttaa lukemisen valikoinnissa. Intuitioni sanoo, että avoimuuden arvostajia on enemmän kuin siit ärsyyntyjiä. Siksikin pidän kiinni linjastani. Yritän välttää ylilyöntejä.

Blogin teemat

Olen nyt saanut kannustusta pitää blogini moniteemaisena. Luulen tekeväni niin ainakin toistaiseksi. Koen sen itselleni luontevaksi ja ajankäytön kannalta se on taloudellista. Varmaankin jatkan blogiani vielä 20.10. jälkeen. Ei tämä toipuminen niin vauhdikasta tunnu olevan. Voin myös kertoa miten toipilaan paluu töihin sujuu.

Erikoista

Kävin eilen pankissa perumassa HSL:n suoraveloitukset. Halusivat päivittää tietoni ja kysyivät osoitetietojen yms. lisäksi kaikenlaista. Viimenen kysymys löi minut ällikällä. Kysyttiin onko minulla vaikutusvaltaisia sukulaisia. Kun päivittelin kysymysta ja kerroin veljeni olleen Nurmijärven valtuustossa, mikä ei liene kovin suurta vaikutusvaltaisuutta, minulle täsmennettiin tarkoitettavan lähinnä ulkomailla asuvia. Jos tällainen sukulainen olisi löytynyt, olisin saanut lisää kysymyksiä. Ymmärrykseni ei yksinkertaisesti riitä käsittämään, mikä yhteys asialla on pankkisuhteeseeni.


perjantai 22. elokuuta 2014

Bloggaisinko muodista ja vaatteista?


Ostin farkut Haloselta.


















Tykkään Halosen asiakaspalvelusta.


















Hinta oli alennuksen jälkeen 55 euroa jotain.

















Ei, en aio muoti- ja vaatebloggariksi.

Oikea termi olisi kai bloggarin sijaan blogaaja, mutta jostakin syystä en pidä termistä.


Olen saanut palautetta eilisistä pohdinnoistani tänne ja Facebookiin. Enemmistö tuntui olevan kallellaan siten, että yksi blogi ja yksi aihe. Kahdelta sain tukkapöllyä yksityisasioista kirjoittelusta. Tämän katsottiin taakoittavan minua ja ympäristöäni. Ajateltiin myös noiden asioiden kuuluvan pariterapiaan tai ystävien kanssa käsiteltäviksi. Toisaalta sain kannustustakin avoimuudesta. Hyvä tietää avoimuuden myös häiritsevän. Toisaalta luulisin niiden voivan jättää postaukseni lukematta, jotka kokevat asian kiusalliseksi.

Mielestäni parisuhdeproblematiikka sopii syöpäaiheeseen siksi, että sairaus koettelee sekä potilasta että rinnallakulkijaa ja siten myös keskinäistä suhdetta.

Ehdotettiin, että kirjoittaisin tässä blogissa jatkossa vain syöpäkontrolleihin liittyvistä käytänteistä ja kokemuksista. Muut teeman kuuluisivat muihin blogeihin. Tähän liittyy se ongelma, että kokemukseni mukaan harvakseen päivittyvän blogin lukijat katoavat. Tämä on ymmärrettävää, koska on turhauttavaa käydä usein toteamassa ettei blogissa ole mitään uutta.

Blogin kirjoittaja saa voimaa siitä, että blogi on suosittu, mikä puolestaan edellyttää tiheää päivittymistä. Usean eri aiheita käsittelevän blogin ahkera täydentäminen on hyvin työlästä.

Blogilista panee sinne ilmoitetut blogit suosituimmuusjärjestykseen. Hyville sijoille voi päästä sekä yhdellä että useammalla teemalla. Jälkimmäisessä tapauksessa usea teema ilmeisesti sopii hyvin monen lukijan mielenkiintoihin. Elämäntyyli yhdistää.

Syöpäpotilaana eläminen ja syövästä toipuminen ei sovi oikein mihinkään elämäntyyliin, joten yksiaiheisuus on perusteltua. Olen nyt hieman poispilattu, koska tämän blogin suosio nousi nopeasti korkealle. Aihe ja kysyntä kohtasivat. Kestää yleensä pitkään, että tavanomaisempi blogi löytää lukijakuntansa. Leppoistamista (slow life) käsittelevä blogini saavutti parhaimmillaan yli sata jäsentä, mutta se vei paljon aikaa. Jäsenistö tarkoittaa naamariviä, joka löytyy jostakin kohtaa blogia. Kyseiset lukijat ovat kirjautuneet blogin jäseniksi. Kyseinen blogi ei kuitenkaan saavuttanut koskaan tämän blogin sivunlatauslukemia. Tämä blogi on siis suositumpi.

Yksi mahdollisuus olisi muuttaa tämän blogin nimi vaikkapa Rakkaaksi tai Rikkaaksi elämäksi. Sen sisällöksi voisin määrittää muutaman teeman, joista yksi olisi syöpä ja siihen liittyvä. Tämä teema toivoakseni vähitellen kuolisi pois.

Voisi olla myös yksiaiheinen pääblogi, josta olisi linkkejä muihin blogeihin, mutta kokemukseni mukaan harva klikkaa näitä linkkejä.

Oman taiteen tekemisestä minulla on FB-ryhmä, joka toimii aika hyvin. Siellä on enimmäkseen kuvia keskeneräisistä ja valmiista töistäni. Blogi mahdollistaisi teemojen laajemman käsittelyn. Taidehistoriablogini sisältö sopisi mukaan. 

Olisin kovin otettu, jos saisin taas kommentteja teiltä.   
 


torstai 21. elokuuta 2014

Hyvä blogin päätöspäivä 19.10.2014?

Näillä näkymin sairauslomani päättyy 19.10. ja palaan töihin toisen jakson alkaessa. Palaan normaaliin elämään.

Tämän blogin pääteema on ollut syöpä. Kun voimat palaavat ja oireet vähenevät, aiheesta alkaa olla vähänlaisesti kirjoitettavaa. Näin käy, jos paraneminen etenee niin kuin toivon. Toisinkin voi kai käydä.Työni oet

Kun aiheet käyvät vähiin, joutuu miettimään, onko parempi lopettaa koko blogi vai jatkaa sitä muista teemoista. Pitäisikö blogin nimikin muuttaa jälkimmäisessä tapauksessa? Nykyinen nimi tosin on siten kaksitulkintainen, että sekin voisi käydä.

Olen kirjoittanut aika avoimesti elämästämme enkä ole pitäytynyt vain syöpään ja siihen liittyvään. Kiinnostaisivatko nämä muut aiheet lukijoita? Sen osoittaisi sivulatausmittari, mutta siinä tapauksessa pitäisi jatkaa. Kirjoittaminen vie aikaa, mutta suuri lukijamäärä kannustaa ja palkitsee.

Mitä aiheet voisivat jatkossa olla? Varttuneen pariskunnan suhteen koukerot saattaisivat edelleen vilahdella tekstissä. Kun jaksan taas maalata, töitteni edistyminen näkyisi varmaan blogissani. Olen kirjoittanut eri blogia taidehistoriasta. Ehkä sitäkin voisi yhdistää tähän. Työni opettajana ryydittää omalta osaltaan tekstiä.

Blogin lopettaminen olisi luonnollinen ratkaisu aiheena olleen suuren seikkailun loppuessa. Kirjoittamisessa on kuitenkin oma hohtonsa. Yllämainittu päivämäärä on varhainen siitä näkökulmasta, että olisi luontevaa vielä kirjoittaa työn aloittamisesta, kun olen vielä toipilas. Toisen jakson vähäinen opetusmäärä luo sopivat puitteet palata.

Lukisin mielelläni kommenttejanne aiheesta.


Rahankerjuuepisodi johtui ilmeisesti siitä, että läppäriimme oli jäänyt tietoturvaohjelmisto aktivoimatta. Pahoittelen häiriötä. Luulen, että teillä joilla on suojaus kunnossa, ei ole huolta asiasta. 

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Minulla säteilee - vihdoinkin

Kävin gammakuvauksessa tänä aamuna Meikussa. Tarkoituksena on selvittää, ovatko sytostaatit vaikuttaneet sydämeni pumppausvoimaan. Samalla otettiin sydänfilmi.

Minulle annettiin ensin suoneen ainetta, joka leimaa punasolut. Kanyyli saatiit toimimaan toisella koitoksella. Tuntui kuin koirashoitaja olisi ollut pikkuisen naispuolisia kömpelömpi, mutta saattaa olla kuvittelua.

Sitten piti odottaa puolituntisen verran. Valitettavasti jouduin odotushuoneeseen, enkä päässyt pitkälleni odottamaan. Väsytti niin, kun piti olla paikalla ennen kahdeksaa. Tilan nurkassa tosin oli sairaalasänky, mutta en kehdannut mennä sille huilimaan.

Sitten sain radioaktiivista ainetta, joka kiinnittyy punasoluihin. Tänään en saa pitää lapsia sylissä yli puolta tuntia, mutta eipä ole nuoria vieraita tulossakaan.

Kuvaus tapahtui taas futuristisessa laitteessa, jonka sydämessä en tällä kertaa kuitenkaan liukunut edestakaisin kuten PET/TT-skannauksessa. Sydäntäni kuvasi suorakaiteen muotoinen laite, joka oli lähellä rintaani. Operaatio kesti 15-20 minuuttia. Olisi ollut mukava ottaa nokoset, mutta meluisan musiikkiaseman ohjelma häiritsi. En hoksannut pyyttää kanavan vaihtoa tai sammuttamista ennen toimituksen alkua.

Lääkäri soittaa minulle perjantaina tulokset.


Pitäisi uskaltaa mennä vaakaan. Pelkään, että lähestyn mirrimiehen lukemia eli yli sataa kiloa. Tänäänkin retkahdin kräämimunkkiin kahvin kera sairaalan kanttiinissa. Olemme vaimon kanssa ajatelleet aloittaa painonpudotuksen loman jälkeen. Matkoilla se on hankalaa. So se varmaan auttaisi, jos minimoisi vehnän ja sokerin käyttämisen. Ehkä voisin tuomita itseni kantamaan mirriä kunnes paino on alle yhdeksänkymmenen.


 Chef K laittoi meille herkullisen lounaa. Kreikkalaisia lihapullia ja tsatsikia perunoiden sekä parsakaalia. Nam! Eilen mainitsemani keitto ei muuten ollut tehty parsasta vaan purjosta.

 













tiistai 19. elokuuta 2014

Paluu töihin alkaa hahmottua, ruuanlaittotaidosta ja parisuhdekomiikkaa parhaimmillaan

Tänään pidettiin palaveri työterveyslääkärin luona. Mukana oli pomoni ja eräs toinen henkilö koulustani.

Tarkoituksena oli suunnitella paluutani töihin. Meillä on koulussa käytössä neljän jakson lukuvuosi. Olin huomannut, että minulle oli suunniteltu toiselle jaksolle huomattavasti vähemmän opetusta kuin muille. Tämä teki työmme helpoksi. Näillä näkymin palaan töihin toisen jakson alussa eli lokakuun loppupuolella. Näin ei tarvita osa-aikasairauslomaa puskuroimaan paluuta.

Jos minulla on vaikeuksia selvitä kolmannen jakson työkuormasta, joudun olemaan kymmenen päivää sairauslomalla ennen kuin voin saada osa-aikasairauslomaa. Luulisin tuolloin olevani jo aika hyvässä kunnossa.


Ei voi kuin ihmetellä toisten luontaista taitoa laittaa maukasta ruokaa. Mainitsin, että meille tuli eilen niin omatoiminen vieras, että laittoi ruokaa meille kaikille. Hänen alkuruuaksi laittamansa parsakeitto oli uskomattoman hyvää. Pääruokakin oli erinomaista. Hän tulee meille huomenna uudestaan ja aikoo laittaa lounasta. Kyllä meidän kelpaa. 


Hain kirjastosta Unkaria käsitteleviä kirjoja. Nyt voimme alkaa valmistautua lomamatkaan. Toivottavasti jaksan lukea.


Mainitsin alkukesästä tapahtumasta, joka oli silloin liian tuore täällä kuvattavaksi. Nyt on vettä virrannut Vantaassa sen verran, että voin kertoa tuon koomisen tapahtuman, jossa me - kaksi aikuista - käyttäydyimme kuin pahaiset teinit. Onko teille käynyt koskaan vastaavaa?

Olimme menossa ystäväperheen tyttären rippijuhlaan. Minä sain päähäni, että en itse halua tulla mukaan, mutta vaimo voi mennä edustamaan perhettämme. Vaimo ei tähän suostunut. Aikamme intettyämme vaimo lähti bussille ja minä sanoin jääväni siihen, missä olimme. Varmistimme vielä tekstiviesteillä, että hän istuu jo bussissa ja minä napotan autossa.

Siirsin auton vähän kauemmaksi, ettei juhlapaikan väki huomaa minua. Noin tunnin kuluttua aloin pehmetä. Ehdotin vaimolle, että voisin hakea hänet ja voisimme mennä molemmat juhliin. Vaimo oli mennyt vanhimman poikamme huusholliin ja vietti siellä aikaansa kälymme sekä lastenlastemme seurassa. Ei suostunut. Sanoin, että ajan sitten kotiin.

Päätin sitten mennä katsomaan juhlapaikaksi harkitsemaamme paikkaa, joka on pienellä saarella Kulosaaren ja Mustikkamaan välissä. Sieltä lähdettyäni huomasin, että minulla ei olekaan kotiavaimia taskussani. Pudonneet? Takaisin äskeiseen paikkaan. Ei löytynyt.

Puhelu vaimolle. Saivat houkuteltua minut pojan huusholliin. Sieltä tarkoitukseni oli ajaa yksin Viikinmäkeen katsomaan, olisiko avaimet pudonneet sinne. Vaimo tulikin mukaan.

Väijypaikkani Viikinmäessä oli pian katsastettu. Avaimia ei näkynyt. Ajoimme kotiin.

Avaimet olivat kirjahyllyn reunalla.

maanantai 18. elokuuta 2014

Käytettävyyttä vai kapasiteettia?

Minua alkaa huolestuttaa, että jään pysyvästi väsyneeksi. Toivottavasti olen väärässä. Ehkä voin lohduttautua sillä, että en ole vielä elinvoimainen alusta, koska tukkani on vasta hentoista untuvaa. Kun se on vahvistunut, toivottavasti minäkin olen jo voimissani.

Olen saanut syntymäpäivälahjaksi useasta lähteestä yhteensä tuntuvan summan rahaa läppärin ostoa varten. Lämpimät kiitokset teille lahjoittajille. En ole vielä pystynyt päättämään millaisen hankin. Läppäri olisi käytössä kätevä, mutta pöytäkoneeseen saa samalla rahalla enemmän tehoa. Videoeditointi tarvitsee kovasti kapasiteettia, koska full-hd -tiedostot ovat isoja. Asiaa hankaloittaa se, että videoinnissa siirrytään ennen pitkää 4K -tasoiseen kuvalaatuun, joka on edellä mainittua neljä kertaa tarkempaa ja vaatii siten taas enemmän resursseja. Hommaisin mielelläni sellaisen koneen, jota voi käyttää vuosikausia. Tällä hetkellä en tosin vielä tiedä, voiko tavallisella nettiruudulla näyttää 4K-videoita. Mahdollisimman järeään pöytäkoneeseen pitäisi vielä haalia pennosia lisää. Minun pitäisi päättää pitäydynkö sinänsä laadukkaaseen full-hd -formaattiin pitkään, jolloin kapasiteettitarve ei ole niin iso. Ei minulla ole vielä 4K -kameraakaan. Sekin tietysti maksaa.

Läppäri olisi siitä mukava, että sitä voi käyttää mieliasennossani selällään sängyssä. Pöytäkone vaatii tuolilla istumista.

Jos olen realisti, pysyn full-hd:ssä. Videointiharrastus on siinä mielessä epäkiitollista, että editointi on hyvin aikaa vievää ja valmiita videoita ei juuri kukaan innostu katsomaan. Eikö vanha vieraidenkarkoituskeino ole ehdottaa, että katsotaan kotivideoita.


Meille tuli taas niin uuttera vieras, että alkoi laittaa ruokaa meille kaikille ja sen homman taatusti osaa. Mukavaa, että meillä väsähtäneillä käy noin omatoimisia vieraita.


Olemme piakkoin menossa lomailemaan Budabestiin. On kiva mennä maahan, josta ei tiedä juuri mitään. Voi oppia lisää historiaa ja täydentää aukkoja sivistyksessä. On mukava kulkea ja nuuskia uusia paikkoja. Siitä saa motiivia kävelyyn ja sen myötä jalkalihaksetkin voimistuvat.


Varoitus

VAROITUS! Jokin haittaohjelma tai mikä lie lähettelee nimissäni avunpyyntökirjettä. Kaivaa jollakin konstilla kai osoitteita vaimoni ja minun sähköpostista. Viesti väittää minun olevan Turkissa ja lompakko ryöstetty. Pyytää rahaa lainaksi. Älkää avatko. Tämä huijaus on aika ilmeinen, mutta sain seinälleni FB:in tiedon, että joku oli lähettänyt rahaa tällaiseen.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Matkasuunnittelu jatkuu ja jatkuu

Lomamatkajärjestelyt jumittavat. Hankala löytää riittävän edullista majoitusta näin vähän ennen toivottua lähtöä. Nyt vaimo on tutkinut Budabestin tarjontaa. Se olisi kiinnostava kaupunki siksikin, että emme ole siellä ennen käyneet. Löytyi lähes täydellinen asunto ja edullinenkin, mutta valitettavasti välittäjän sivulla ei kerrottu, että asunnossa on maalausremontti meneillään.

Löytämistä hankaloittaa useat reunaehtomme. Toivomme, että asunnossa on wi-fi ja ilmastointi. Toivomme myös, että olisi tilaa viettää mukavasti aikaa myös paikan päällä. Hotellihuoneessa makoileminen ei houkuttele. Olisi suotavaa, että läheisyydessä olisi mukavat kävelymaisemat, mielellään puistoja. Hissikin tarvitaan, jollei olla katutasalla tai edes lähes.

Vuokrataso on Budabestissa kohtuullinen, mikä sopii päivärahalla eläville matkailijoille.

Vaimoa väsyttää majoituksen etsiminen, mikä on kovaa hommaa. Minäkin olen puolikuntoinen. Hänen väsymisensä kuormittaa minua, kun koen olevani huono lohduttaja. Ärsyynnyn. Vetäydyn. Pitäisi tietoisesti osata toimia toisin. Aina oliksi syytä tavata avioliiton aapiskirjaa.

Loma poissa kotoa on varmaan parasta meillä tässä tilanteessa. Uudet näkymät virkistävät ja kotihuolet jäävät taakse. Kohta täytyy vain valita jotakin, maksoi mitä maksoi.

Jääkaappi on tyhjänpuoleinen. Lounaan pelasti ystävämme Kultainen Noutaja, joka ilmestyi ovelle lämpimän kaalilaatikon kanssa.

lauantai 16. elokuuta 2014

Onnistunut äijäilta

Olin eilen äijäillassa Espoossa. Puoli tusinaa miehiä istui iltaa keskustellen kiinnostavista aiheista. Paistettiin makkaraa. Osa saunoikin. Oli oikein mukavaa.

Pitkän tovin keskusteltiin Ukrainan tilanteesta ja Suomen puolustuskyvystä. Saimme syvyyttä aiheeseen, kun mukana oli yksi armeijan edustaja.

Bisneksessä kehotetaan välttämään politiikkaa ja uskontoa keskustelun aiheina. Kun emme olleet kauppaa tekemässä, saatoimme viipyä politiikan jälkeen vielä uskontoon liittyvien aiheidenkin piirissä.

Kolmas teema oli trauma. Yksi läsnäolijoista oli paneutunut syvällisesti aiheeseen ja kertoi siitä.

Saapa nähdä tuleeko äijäillalle jatkoa. Järjestin itse kerran sellaisen. Silloin keskustelu oli hieman väkinäistä eikä jatkoakaan tullut. Luin sitten jostakin ihmissuhteita käsittelevästä teoksesta samanlaisesta tapauksesta. Siinäkään ei tullut jatkoa. En muista mitä syitä asetelman epäonnistumisherkkyydelle mainittiin.

Eiliseen saattaa tulla jatkoa. Sattui niin, että keskustelijoiden kemiat sopivat hyvin yhteen. Puheenvuoroista oli runsauden pulaa. Toinen myönteinen piirre oli keskustelujen avoimuus. Ystäväni, jonka kyydillä olin mukana, pohti jo, että voisi kutsua porukan koolle.


Tänään olen nukuskellut pitkin päivää.

perjantai 15. elokuuta 2014

"Erota en ole aikonut koskaan, mutta tappaa monta kertaa."

Noin kerrotaan jonkun vaimon vastanneen, kun on eroamisesta kysytty. Vastaus kuvastaa karrikoidusti periaatetta, että yhdessä pysytään vaikka hankalaakin on.

Me edustamme vaimoni kanssa sellaista nykyään vanhanaikaisena pidettyä vakaumusta, että avioliitossa pysytään kunnes kuolema erottaa. Eroaminen voisi olla kohtalokasta koko vakaumuksemme säilymiselle.

Yhdessä pysyminen tarkoittaa käytännössä sitä, että suhdetta pitää hoitaa. Olemme tyytyväisiä siihen, että pääsimme aikoinaan Helsingin evankelisluterilaisten seurakuntien tarjoamaan ilmaiseen parisuhdeterapiaan ja saimme hyvin ammattitaitoisen terapeutin.

Terapiaa edelsi parisuhdekurssi, jonka sisällöstä muistan erityisesti ilmiön, joka oli tuttu meillekin. Usein liekehtivää riitaa edeltää sananvaihto, joka toistuu kerrasta toiseen. Tätä kutsutaan kierteeksi. Hyvä konsti on se, että jos pariskunta oppii tunnistamaan, että nyt ollaan kierteessä, he voivat tietoisesti irtautua siitä ennen kuin roihahtaa. Tästä olemme hyötyneet. 

Ymmärtääkseni tunteiden ja tekojen kielet poikkeavat toisistaan. Jos tuo alussa mainittu tarina pitää paikkansa, luulen, että siinäkin tappamisen ajatuksista on ollut pitkä matka tekoihin. Nuo eropuheet meidän tapauksessa kuvastivat ensisijaisesti kahden syöpähoitoprosessissa uupuneen ihmisen tunteita. Tuollaisten tabuinakin pidettyjen sanomisesta on se hyöty, että voidaan tarttua niiden takana oleviin todellisiin ajatuksiin.

Kirjoitan tätä blogia tarkoituksellisen avoimesti. Olen huomannut avoimuuden tuottavan välillä sellaisen tunteen, että on useiden käsivarsien kannateltavana. Se tuntuu todella hyvältä.

En ehkä ole osannut sanoittaa riittävän täsmällisesti tilannetta, jossa tabusana ero tuli esiin. Niinpä sukulaiseni ovat saaneet tiedusteluja tilanteestamme. Toivoisin, että mieluummin lähestyisitte minua suoraan vaikkapa sähköpostitse (heikki.honkala@yahoo.com). Eräs sisareni ystävä, jota en itse tunne, tekikin näin. Arvostan häntä tästä.




Loput vanhimman poikani kirjoittamista sketseistä, jotka esitettiin juhlassa (näköistä tavaraa on taas):

Hessu on siirtynyt maalamaan. Hän kaivoi kolme keskeneräistä työtään
 todellisuuden luonteesta ja kuun valoisasta puolesta, jota hän on kuvannut
 hyvin pitkälle lyhytvideolleen Herttoniemen parvekkeelta. Jotain
 maalaus-videotaideinstallaatiota on kehitteillä. Tämän syväluotaavan
 taidepläjäyksen syntyprosessista hän on aloittanut kolme blogia joissa on
 jo kymmeniä klikkauksia viimeisen kolmen tunnin aikana. Siinä välissä hän
 kävi kahdesti orastavan näläntunteen kehoittamana keittiössä unohtaen
 matkalla missä piti käydä. Kävi kuitenkin vessassa ohimennen jottei ihan
 turhaa reissua nyt tulisi.
 Saara sentään jo teki ruokaa. Kutsui miestään neljästi syömään
 eineksenjämät, jotka sitten jäivät pannulle vetäytymään.
 Hyvin ne ehtikin ässähtää, mutta sehän ei Hessua haittaa.
 Sekametelikulinarian ystävä kun on, niinkuin sekatekniikan taitaja taiteen
 tekemisessä.
 Paistettua kaurapuuroa ei ole enää tainnut syntyä, mutta kaikkea kuitenkin:
 karvasta ja tanniista, suolasta ja makeaa. Ihan siis sama kunhan mahaan
 jotain täytettä saa, jotta voi nälättä keskittyä oleelliseen!

 Jaha. Taisi Saaran kuusisataasivuinen essee tulla kutakuinkin valmiiksi.
 Ihan ajallaan, niinkuin aina. Ja aikalailla tehtävänannon mukaisesti.
 Aikaa on taas tulevaisuuden visioille:

 S: mitähän sitä ensi talvena taas.
 H: lunta tulee joo.
 S: ja kylmä. Viluttaa jo ajatuskin. Lähdetään jonnekin etelään. Ulkomaille.
 Välimerelle, Ranskaan, siis Etelä-Ranskaan.
 H: joo.
 S: saisikohan sieltä jonkun asunnon vaihtona.
 H: etelä-ranskalaiset varmaan hinkuu Suomeen talveksi...
 S: ei sitä koskaan tiedä, no ei kyllä varmasti. Mutta en halua mihinkään
 kreikkaan tai espanjaan. Mä en voi olla suomessa talvella.
 H: en mä voi lähteä, mulla on työt talvella ja kotiin jää levy kutoselle.

 Siitä se kai sitten asettuu. Ulkomailla on kiva käydä, mutta mihin sitä
 pakkasta pakoon pääsis, kun jää kahvinkeitinkin kuitenkin päälle.

 S: niin! Tuohon vaivaan toimii kyllä tämä ja tämä pilleri.
 H: jotain hometta vai?
 S: älä nyt alota. Otat nyt vaan.
 H: joo kiitos. Saanko vetää koko purkin. Lasaretissakin vedin muistorikasta
 suolavettä suoraan suoneen. Siinä oli muistijälki sytostaatista ja
 syanidista.

 Lopetetaan tämä hedelmällinen keskustelu heidän puolesta. Tai oikeastaan
 muiden ihmisten ei tarvitse. Sosiaalisilla ihmisillä on kosolti kontakteja
 ja sovittuja menoja.

 S: Voi ei meijänhän piti olla Hartikaisilla puolen tunnin päästä. No
 äkkiäkös me sinne ajetaan. Joko sä tilasit sen pirssin?
 H: (ketarat ojossa opus käsissä) Joo mä luen vaan vähän....ihan
 just....joo...Siis Naantaliin vai?
 S: joko sä pakkasit ne villasukat? On niin vetoset lattiat siellä.
 H: joojoo
 S: mun täytyy kyllä soittaa sille Marja-Leenalle, se on koko päivän
 yrittänyt. (Puhuu parvekkeella puhelimeen.)
 H: Missä ne mun villasukat?! Saara!! Misssä mun villasukat?? Ja se yks
 piuha????
 S: (osoittelee puhelinta ja viittilöi, että on puhelimessa)
 H: mäpä ehin tässä tehdä yhden blogipäivityksen.
 S: (puhelimeen) joo meidän piti jo lähteä, mutta toi Hessu on uhan toivoton)

 S: hei meidänhän piti lähteä, joko me mennään nyt, sunhan piti olla valmis.
 H: Oota oota oota nyt oota..
 S: laita se kone kiinni. Missä se mun polvituki on?

 Lapset: Millon ne tulee. yms...

 S: mennään nyt. Hessu! Missä sä oot?
 H: joo ihan just. (Istuu vessassa kirja kädessä)
 (S hoputtaa H:ta, joka laahautuu vessasta ja miettii aika seisahtaneena
 ottasko kirjansa mukaan.)
 S:eikö sulla ole muuta takkia?
 H:tammikuussa tää oli viel ihan hyvä.


Loppukohtauksessa S&H saapuvat kylään, juttelevat hetken niitä näitä S valittaa
kuumaa ja H höpisee omiaan, kunnes toinen keksii lähteä johonkin toiseen
huoneeseen lepäämään ja toinen ilmoittaa hetkeksi oikasevansa siihen missä on.

torstai 14. elokuuta 2014

Jalat kannattelevat huonosti, matkasuunnitelmat muuttuvat ja juhlasketsejä

Kävin tapaamassa uutta työterveyslääkäriämme tänään. Halusi tutustua ensi viikon palaveria varten. Silloin on tarkoitus suunnitella isommalla kokoonpanolla paluutani työhön.

Tämäkin kokenut lääkäri painotti ettei pidä palata liian nopeasti sorvin ääreen.

Sain sairauslomaa lisää syyskuun loppuun saakka. Kävin viemässä todistuksen työpaikalleni. Oli mukava tavata samalla muutamaa työkaveriani.

Kävimme eilen iltapuolella vaimon kanssa Akateemisessa kuluttamassa saamiamme Stockan lahjakortteja. Ostin omallani Sukututkimuksen käsikirjan. Joskus tulee varmaan taas puuska siihenkin asiaan. Silloin saattaa olla tällaiselle lähdekirjalle käyttöä. Kirjastosta lainattavia romaaneja ei kannata ostaa hyllyyn seisomaan.

Sama kokemus sekä eiliseltä että tämän päiväiseltä reissulta oli, että jalat väsyivät. Surkastunut lihaksisto ei jaksa kannatella. Hyvä, että kuitenkin tuli vähän treenattua.

Tänään nukuin neljä tuntia iltapäivällä. Väsymystä riittää.

Lomasuunnitelma Pariisiin taitaa romuttua. Tulee kalliiksi näin lyhyellä varoitusajalla. Rakkauden pääkaupunki olisi hyvä valinta kahdelle uuvahtaneelle urvelolle. Taidamme mennä Berliiniin. Mukava paikka sekin, mutta ei yhtä romanttinen.

Tässä osa sketseistä, joita vanhin poikani kirjoitti juhlaa varten. Esitettiin siellä. Näköisiä ovat.


Hessu ja Saara

 Mitä yhteistä on japanilaisella turistilla ja Heikki Honkalalla? (Kysymys
 esitetään kuvaten samalla)
 Hänellä on videokamera dokumentoimassa lähes jokaista elettyä hetkeä. Tällä
 tavoin. Ja kuten varmaan moni meistä on se todennut, se ei riitä.
 Ensinnäkin kuusikymppisen käsi jo väsyy ja tarvitaan jalusta. (Kamera
 viedään samalla jalustalleen) Pyöriihän kamera nyt varmasti? Ei viittis
 haaskata hyvää hetkeä dokumentoimatta.
 Mutta, eihän pelkkä kamera riitä. Tarvitaan tietotekniikkaa usean laitteen
 ja softan verran. Editointiohjelmia, kuvankäsittelyä ja sen semmosta.
 Näissä ei aina oikeen pysy perässä, mutta pääasia että itse pysyy.

H: Ärh! mihin mä hukkasin ne kuvat? (Etsii kuumeisesti kadonnutta
 tiedostoa yhtäaikaisesti kolmelta läppäriltä)
 S: mitkä kuvat? (Istuu omalla koneellaan tuskastuneen näkösenä)
 H: no ne kuvat.
 S: niin ne. Tää elämänkertakurssi, on kyllä täys kökkö.
 H: niin. (Etsii edelleen kuviaan) kelvoton! Mihin ne nyt meni.

 Kuten tiedämme, tuki vaimolta tietoteknisissä asioissa on vaivatonta. Ja
 toisinpäin. Tekstinkäsittelyohjelma ja Saara Vaherjoki-Honkala lisättynä
 miehensä vankkaan tukeen tuottaa elämänkertaa ja viittä gradua ja
 runosuonta tasaisena virtana.

 S: Voi ei! Mihin ne nyt meni!
 H: mutinaa...
 S: Eijeijei. Mä en jaksa enää yhtään tätä. Hessu tuu kattomaan.
 H: joo...(jatkaa omiaan)
 S: Nyt tää sekos. Mitä mä teen? Ei voi olla totta.
 H: Hmh.
 S: Nää kaikki hävis. Mitä mä teen? Kuus sataa sivua tekstiä. Tuu äkkiä.
 H: Noh. (Laahautuu tuskastuttavan hitaasti paikalle)
 S: mulla oli tossa word auki mut kaikki hävis.
 H: Miksi ne hävis? Mitä sä painoit?
 S: en mitään. Ne vaan hävis.
 H: höh. (Tuumailee) en tiedä.
 S: (tuskailee) mitä mä teen. Mä soitan jojalle.
 H: no soita. (palaa sijoillensa silminnähden ilahtuneena ideasta)

 Jojahan ole aina kovin hyvin tavoitettavissa, mutta onhan poikia
 enemmänkin. Miku viimeistään vastaa aina.

 S: miku, mun pitää palauttaa tää puolen tunnin päästä ja kirjottaa viel
 yhteenveto ennen sitä.
 M: ööh, siis täh?
 S: Tää tietokone sekos. Tää on ihan P! Mitä mä teen kun mun..
 M: joojoo, mutta siis mikä on nyt ongelma?
 S: mä teen tätä kirjoitelmaa ja kaikki yhtäkkiä katos.
 M: wordillako kirjotat?
 S: niin niin mikä tää nyt on, siis joo word.
 M: mitä sä teit? Painotko jotain?
 S: en mitään. Kai.
 M: no koitapa painaa control ja z.
 S: mitä se auttaa?
 M: paina nyt vaan. Control ensin pohjaan ja samaan aikaan sitten z.
 S: control z
 S: oho, se tuli takas! Ihanaa, mitä tossa tapahtui. Kiitos miku!
 M: joo, paina muuten viel control ja s.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Veriarvot aika hyvät, eropuheista ja sketsi

Eilisen verikokeen tulokset:

Hemoglobiini 123: 134-167
Erytrosyytit 3.75: 4.25-5.7
Leukosyytit 4.2: 3.4-8.2
Trombosyytit 274: 150-360
CRP <3: <3

Veriarvot kehittyvät hyvään suuntaan. Leukosyytit, trombosyytit ja CRP ovat jo viitealueella. Hemoglobiini ja punasolutkin lähenevät. En siis tarvitse lisäverta. Erikoisen suuri unen tarpeeni ei selity tällä. Hyvä, että sydämen pumppausvoima tutkitaan.

Menen huomenna tapaamaan työterveyslääkäriä. Mietin kuka kirjoittaa sairaslomia tämän kuukauden lopusta eteenpäin. Syöpäklinikan lääkäri sanoi eilen, että hekin voivat sen tehdä, esimerkiksi kuukauden tai kaksi lisää. Mietin painaako Syöpäklinikan todistukset Kelassa enemmän kuin työterveyslääkärin kirjoittamat. Tästä on varmaan hyvä jutella huomenna. En tunne vielä kykeneväni töihin.

Taannoin kirjoitukseni erokeskustelusta pariterapiassa on saattanut huolestuttaa monia. Sanotut lauseet saattoivat kuulostaa hurjilta. Ne kuvastivat sen hetken tuntemuksia, eivätkä olleet kovin vankalle perustalle ankkuroituja. Kuten läheinen ystävämme kirjoitti, tuollaisia tuntemuksia on hyvä sanoa ääneen. Terapeutille ero on ratkaisu siinä kuin jokin muukin ja hän rupesi jo kehittämään siitä seuraavan kerran aihetta. Kyllä me olemme kovin kaukana erosta. Meillä on viisi lasta ja 12 lastenlasta, jotka jo yhdistävät meitä lujasti. Muitakin siteitä tietysti. Ensi vuonna tulee 40 vuotta täyteen yhteistä taivalta avioliitossa. Monen moista olemme kokeneet matkan varrella. Täytyy vain taas yrittää yhdessä eteenpäin ja puhua asioita auki. Useimmille vanhoille pareille varmaan tuttua juttua.


Yksi juhlia varten kirjoitettu sketsi lisää. Tämä ei kuvaa vaimoa ja minua kuin osittain, mutta toivottavasti se on muuten hauska:




Hyvä pari

Saara: Me ollaan aika hyvä pari. Ei riidellä paljoa.
Heikki: Nii-i, kun ei puhutakaan.
Saara: Kyllä me puhutaan.
Heikki: Puhetta se on yksisuuntainenkin, mutta ei keskustelua.
Saara: Kestävä parisuhde edellyttää puhetta.
Heikki: Niin tai sitä, että toinen puhuu ja toinen on hiljaa.
Saara: Sitä paitsi meillä on läheisyyttäkin. Maariakin oli huomannut.
Heikki: En laskisi noiden platonisten taputusten varaan kovin paljoa.
Saara: On silläkin merkitystä.
Heikki: Niin, kai.
Saara: Sitä paitsi me tunnustetaan rakkautta.
Heikki: Juu, lähettelet paljon sellaisia tekstiviestejä.
Saara: Kyllähän säkin niihin vastaat.
Heikki: Helppoahan se, kun ei tarvitse naamakkain.
Saara: Meillä on niin kaunis kotikin.
Heikki: Sinun suunnittelema ja laittama.
Saara: Miten niin.
Heikki: Kun on hiljaa, säilyy kotirauha.
Saara: Täytyy meidän olla hyvä pari, kun ollaan näin kauan yhdessä oltu.
Heikki: Niin sen täytyy olla. Konstit on monet, sanoi entinen eukko, kun saappaaseen puuroa keitti.



tiistai 12. elokuuta 2014

Täydellinen hoitovaste

Kävimme tänään lääkärin puheilla kuulemassa PET- ja TT-kuvausten tuloksista. Hoitovaste on täydellinen eli paras mahdollinen. Mitäpä muuta voisi toivoa. On syytä kiitollisuuteen.

Olin aamulla taas niin väsynyt, että nukuin lounaaseen saakka. Kerroin asiasta lääkärille, jota se tuntui mietityttävän. Hemoglobiinini on viime mittauksessa ollut 117. Se on alle suosituksen, mutta sen ei pitäisi aiheuttaa väsymystä. Mittaus ei ole ihan tuore, joten lukema on saattanut laskea. Kävin tapaamisen jälkeen antamassa taas näytteet. Jos hemoglobiini on kovin laskenut, minulle saatetaan antaa taas verta. Tulisi sittenkin vielä yksi sairaalakeikka.

Toinen mahdollinen syy väsymykseen on sydämen pumppauskyvyn väheneminen. Sytostaatit voivat aiheuttaa sellaistakin. Sovittiin, että se asia tutkitaan. Siihenkin kuulosti olevan hoitoja, jos tarvitaan.   
Kysyin jääkö naamakarvani teiniparran kaltaiseksi. Ei kuulemma jää vaan palautuu.

Silmien rähmiminen johtuu sytostaateista. Tippoja kannattaa kuulemma käyttää, koska ne auttavat. Lääkäri itsekin käyttää. Pitänee ryhdistäytyä asiassa. Rähmiminen kuulemma heikkenee ajan mittaan. Kummallista, että puhutaan kuivista silmistä vaikka ne tuntuvat kosteilta.

Lääkäri mukautui tahtooni, että toista kivestä ei poisteta eikä sen toimintoja tuhota muilla keinoin. Poistaminen kuulemma auttaa toisia, mutta ei kaikkia. Sitä ei voida tietää, keitä auttaa, keitä ei. Yksi merkitys on uusiutumispelon vähentyminen. Poistaminen on käyvän hoidon käytäntöjen mukaista.

Taudin uusiutuminen on vakava asia. Jos jokin solu on niin vastustuskykyinen, että on selivinnyt tästä hoitorumbasta, se on vastustuskykyinen jatkossakin. Mahdollisen uusiutumiskierroksen hoidot eivät mahdollisesti pure siihen ja kyseinen kierros on rankempi. Tulee mieleen ystävämme, joka sairasti rintasyövän, parani siitä, mutta syöpä uusiutui viiden vuoden sisällä ja vei ystävämme hautaan.

Olemme päätymässä Pariisiin matkasuunnitelmissamme. Rakkauden kaupunki on varmaan paikallaan, kun on näin parisuhdetta koetellut projekti alla.

Loppuun toinen juhlia varten kirjoittamani sketsi:




Homeopatiaa

Saara: Ostan tänään lisää arnikaa.
Heikki: Uskoo ken tahtoo.
Saara: Varmaan auttaa, Helmiriittakin käyttää ja on niin terve.
Heikki: Rahat pois hyväuskoisilta.
Saara: Miten niin, ei nää oo kalliita.
Heikki: Hukkaan se menee vähäkin raha. Pienistä puroista isoja.
Saara: Mä en tajuu sua. Tää on auttanu niin monia.
Heikki: Miksei näy tutkimuksissa?
Saara: Sinä ja sun tutkimukset. Jos ihmiset paranee, se toimii.
Heikki: Sen pitäisi näkyä tutkimuksissa.
Saara: Sinä ja sun kova lääketiede. Tämä on kokonaisvaltaista ja ottaa yksilön huomioon.
Heikki: Parannutaan salaa niin ettei näy, kun tutkitaan?
Saara: Höpö höpö
Heikki: Se on se veden muisti.
Saara: Mikä ihmeen muisti.
Heikki: Kun laimennetaan tavaraa niin, että uima-altaallisessa ei ole enää yhtään molekyylia alkuperäistä. Vanha kikka. Myydään laimennettua tavaraa.
Saara: Mitä väliä, jos se auttaa.
Heikki: Mikä vaikuttaa? On ajateltu, että vedellä olisi jonkinlainen muisti, joka selittäisi asian. Sitä on tutkittu, mutta ei ole löydetty.
Saara: Sitä paitsi nämä tehdään puhtaista aineista.
Heikki: Mitä vielä, samat lääketehtaat myyvät raaka-aineet. Tekevät bisnestä.
Saara: Keski-Euroopassa lääkäritkin määräävät näitä.
Heikki: Sääli, ovat niin takapajuisia siellä.
Saara: Tämä on sitä paitsi yksilöllistä ja potilasta kuunnellaan.
Heikki: Kuka ei tykkäisi, kun puhutaan mukavia pitkään ja hyväksytään kaikki potilaan uskomukset.
Saara: Tässä on taustalla ikivanhat hoitomenetelmät.
Heikki: Varmaan käytät lantahauteitakin.
Saara: Lantahauteita, miten niin?
Heikki: Sekin on ikivanha hoitomenetelmä.
Saara: Höh! Ostan kuitenkin arnikaa tänään.
Heikki: Osta vaan.