70-vuotta täyttävän päivänsankarin mietteitä

 

Tasan seitsemänkymmentä vuotta sitten oli erityinen päivä Ylitornion opiston pohjoispuolella olevassa talossa. 

Isäni oli syntynyt saunassa kotonaan Karjalankannaksella. Minä synnyin tässa talossa luultavasti makuuhuoneessa. Kätilö oli paikalla. Isä oli talossa, mutta ei mukana synnytyksessä. 

Vanhempi veljeni oli kuollut pari kolme kuukautta sitten leukemiaan alle vuoden ikäisenä. Kukaan maailmassa ei olisi voinut pelastaa häntä. Minä sairastin leukemian 2010-luvulla ja tässä yhä olen.

Elintarvikkeiden säännöstely oli ehditty lopettaa aikaisemmin samana vuonna. Synnyinvuotenani maata kuohutti Väinö Linnan Tuntematon sotilas, joka kuvasi sotaa todenmukaisemmin kuin mihin oli totuttu. 

 Maailma on muuttunut valtavasti elämäni aikana. Vuonna 1954 autoja oli aika vähän, eikä avaruuden valloitus ei ollut vielä alkanut. Tietokoneista, kännyköistä eikä internetistä ei tiedetty mitään. 

50-luvun pussihousumiehen voisi olla vaikea ymmärtää tämän päivän tekoälykoodarin puhetta. 

Minulta puuttuu valokuvissa hymyilemisen armolahja. 

Kuva otettu tänään Villa Lavarissa Turun saariston Norrskatassa.

Olen saanut elää hyvää aikaa. On ollut sellainen tunne, että Suomi kehittyy, vapautuu ja elintaso nousee. On tuntunut itsestään selvältä, että maailma globalisoituu ja demokratia leviää. 

Minut on pelastettu eloon kahdelta syövältä. Jos olisin kuollut jompaankumpaan, minulla olisi ollut viimeisinä päivinäni yllä oleva kuva maailmanmenosta. Näin vuoden 2014 tapahtumista huolimatta. Olen ollut yhtä hyväuskoinen kuin moni muu.

Nyt maailma on mennyt rikki. Kannattelevat rakenteet horjuvat. Olemme maailmansodan partaalla. Osa demokratian askeliin päässeistä maista on joutunut totalitarismin kierteeseen. Yhdysvaltojen presidenttiyttä tavoittelee henkilö, jonka käyttäytymistä on todella vaikea ymmärtää. Ilmastonmuutos etenee, mutta denialistit pystyvät sumutuksellaan hidastamaan tarvittavia toimia. YK on halvaantunut. Ja mitä kaikkea muuta? 

Paljon hyvää on tapahtunut, mutta kokonaiskehitys tuntuu joutuvan syöksykierteeseen. Toivottavasti olen väärässä. Yritän muistaa sloganini "Hyvinkin voi käydä". 

Nyt ymmärrän, että ihmiskunnan olemus ei ole muuttunut miksikään. Silti elämään sisältyy paljon hyvää ja kaunista. 

Olen kiitollinen siitä, että olen saanut varttua ikään, jossa voin kokea uuden elämänvaiheen uusine näkökulmineen. Ymmärrän nyt selvästi elämän rajallisuuden. Vaikka eläisin hyvinkin pitkään, jäljellä oleva matka tuntuu lyhyeltä verrattuna takana olevaan. Huomaan jo valmistautuvani henkisesti lähtöön, melkein odotan sitä. Samalla olen kuitenkin utelias tulevaisuuden suhteen. 

Johtuu ehkä syövistäni tai niiden hoidoista, että jaksan vähemmän kuin monet muut ikäiseni. Ehkä osin siksi en koe voimakasta tarvetta yrittää esiintyä ikinuorena. 

Oman toiminnan merkitys maailmankierrossa alkaa asettua oikeisiin mittasuhteisiin. Tärkeintä on se, että olemme saaneet vaimoni kanssa lapsia, lastenlapsia ja uusia jäseniä perhekuntaamme. Heidän eteen tekemäni, joka tosin on kaukana onnistumisesta, tuntuu merkityksellisimmältä. 

Luojalle kiitos saamastani elämästä.

Kiitos myös Saaralle, perhekunnallemme, muille sukulaisille ja ystäville. 

Kiitän lisäksi hyvinvointiyhteiskuntaa, joka on kannatellut elämäämme. 

#syntymäpäivä #merkkipäivä #vanhuus #ikääntyminen #maailma #isoisä #pappa #globalismi #demokratia #diktatuuri #elämä #lapset #lastenlapset #ilmastonmuutos #suku 

 

Ensi talvena jotakin aivan muuta

 

Kiitokset: Albarubescens/Wikimedia Commons

Varaus on tehty. Ei muu auttanut. 

Äskeisellä talvehtimismatkalla huomasin, että olin sittenkin hieman edistynyt ranskan kielessä. Sain uutta intoa. Olisi mukava jatkaa ja koeponnistaa taitoja taas ensi kerralla Ranskassa. Ranskan Rivieralla on myös kaikenlaista nähtävää ajankuluksi. Viihdyn kaupunkimaisessa ympäristössä. 

Saamamme tarjous muutti kaiken. 

Suomalaisruotsalainen pariskunta tarjosi meille Italiasta Rooman tienoilta vuokrattavaksi ensi talveksi asunnon, joka on hyvin edullinen. Asuvat itsekin seudulla. 

Tärkein syy talvimatkailuumme on vaimoni terveys. Hän voi talvella paljon paremmin lämpimässä ilmanalassa. Minäkin olen oppinut nauttimaan näistä matkoistamme. Olen sitäpaitsi hyvin virikehakuinen luonne. 

Asunto sijaitsee Trevignano Romanossa, joka on muutaman tuhannen asukkaan kunta noin 50 kilometrin päässä Roomasta. Tästä näet sijainnin kartalla. 

Talvisää on suunnilleen samanlainen kuin Ranskan Rivieralla. Kun tähän lisätään erityinen edullisuus, oli syytä tehdä päätös, vaikka en vähäistä ranskan taitoani pääsekään verestämään. 

Vierailimme viikon Roomassa, kun ensimmäinen syöpäni oli alullansa eikä vielä tiedetty muuta kuin että jokin on vialla. Sain tuolloin kokemusta Rooman talvesta. 

Tässä välähdyksiä Trevignano Romanosta: 

4:23

Trevignano Romano on pyöreän Lago di Braccianon rannalla. Järvi on vulkaaninen, mutta muodostaan huolimatta se ei ole kraateri. Vulkaanista aktiivisuutta ei ole ollut 40 000 vuoteen. 

Kunnassa on Il Museo Civico Etrusco-Romano, mikä kertoo paikan pitkästä asutushistoriasta. 

Tässä pari kuvaa kyseisestä kaksiosta:

Kohteeseen on ajamista pari sataa kilometriä enemmän kuin Rivieralle. 

Kokeillaanpa tällaista. 

 #italia #rooma #trevignanoromano #etruskit #automatka #matkailu #talviloma #turisti #turismi #historia #matkasuunnitelma #loma #talvi #lämmin #ilmasto #sää #sairaus #matka #ajaminen

Sain kymmenen vuotta sitten ensimmäisen syöpädiagnoosini ja aloitin tämän blogin

Kuva IntelligentVisualDesing Pixabaystä

 

Alla on ensimmäinen tekstini tässä blogissa. Julkaisin sen 7. maaliskuuta vuonna 2014. Siinä kerroin pähkinänkuoressa, mitä oli tapahtunut. 

Elämäni oli äskettäin mullistunut. 

Minulla on ollut useta blogeja, mutta mutta nyt minulle ehdotettiin, että alkaisin kirjoittaa uudessa tilanteestani. Niin päätin ja perustin tämän blogin. 

Valitsin otsikoksi sanat "Sairaan rakas elämä". Sen voi tulkita ainakin kahdella tavalla. Elämä on sinänsä sairaan rakasta, mutta myös sairaan elämä on rakasta. Vähän emmin, mutta päädyin tuohon. 

7.3.2014

Kolmessa viikossa syöpäpotilaaksi

Torstaina kolme viikkoa sitten huomasin aamutoimia tehdessäni oikean kivekseni turvonneen melkein omenan kokoiseksi. Vaimon kanssa ei asiasta tarvittu montaa sanaa. Varasin työsuhdelääkäriketjusta ajan iltapäiväksi. 

Seuraavana lauantaina oli määrä lähteä Roomaan viikoksi lomailemaan.

Lääkäri järjesti perjantaiksi ultraäänitutkimuksen ja lääkäriajan ketjun Tapiolan toimipisteeseen. Ultraäänilääkäri totesi, että minulla on 4,5 sentin pituinen tuumori, jonka laadusta ei ole tietoa.

Lääkäri alkoi etsiä urologiaikaa samalle päivälle. Ei löytynyt, mutta hän muisti, että eräs hänen kurssikavereistaan toimii HUS:ssa urologian professorina. Hän sai tämän langanpäähän. Professori sanoi, että viikossa ei tapahdu mitään ja että tuumori leikataan loman jälkeisellä viikolla.

Lähdimme Roomaan vaimoni, isäni (85 v.) ja muutaman muun kanssa. Loma onnistui hyvin.

Kotiin tuli loman aikana kutsu Peijaksen sairaalaan. Kävin maanantaiaamuna valmistautumistapaamisessa, tiistaina minut leikattiin ja keskiviikkona pääsin kotiin. Olin hyvin vaikuttunut Peijaksen henkilökunnan ammatillisesta tasosta ja korkeasta palvelualttiudesta. Kives tuumoreineen lähti patologin tutkittavaksi.

Eilen minulle soitettiin HUS:sta. Diagnoosini on imusolmukesyöpä, jonka alku voi olla myös muualla kuin kiveksessä. Minut kutsuttiin verikokeisiin Herttoniemen sairaalaan, jossa kävin tänään, röntgeniin ensi tiistaiksi ja lääkäriä tapaamaan seuraavana torstaina. 

Tällaista kuuluu. 

Selvisin ensimmäisestä syövästäni ja mietin, vieläkö jatkan uutta blogiani. 

Mikään tähtibloggari minusta ei ollut tullut, mutta aika monelle teksteilläni tuntui olevan merkitystä. Kun en osannut päättää, jatkoin kirjoittamista. 

Seuraavana vuonna sain leukemiadiagnoosin. Alkoi totinen kamppailu elämästä. 

Sain kantasolusiirteen joltakin tuntemattomalta hyväntekijältä. Kysyin ennen siirtoa hematologilta, mikä on ennuste. Huono, kuului vastaus. 

Lopulta minulle kävi hyvin. Muutamille leukemian merkeissä kohtaamilleni kävi toisin. 

Minä olen saanut kaksi kertaa elämäni takaisin. 

Miksi juuri minä? Vain Luoja tietää. En varmaan täysin ymmärrä, kuinka paljon minulla on aihetta kiitollisuuteen. 

Sloganikseni muotoutui: Hyvinkin voi käydä. 

Tämän blogin kirjoittamisesta on tullut hyvin merkittävä osa elämääni. 

Tämänhetkinen sivunlatauslukema on 1 883 278. Lämpimät kiitokset teille, jotka olette olleet mukana matkallani säännöllisesti, silloin tällöin, joskus tai ehkä kerran pari. On mukava tuntea voivansa kirjoittaa joillekin ihmisille. Pöytälaatikko ei minua motivoisi. 

Kirjoitan tätä Ranskan Colmarissa, josta jatkamme tällä viikolla Saksan Ulmiin. 

Tämän tekstin somisteena on kuvia, joista näkyy kevään herääminen. Aihe sopinee, koska olen saanut kokea kolme elämän kevättä.  

#syöpä #lymfooma #imusolmukesyöpä #leukemia #matkailu #ranska #sairaala #terveydenhuolto #sairaus

Karikatyyreja syöpäajaltani

 

Nämä varmaan heijastavat jotenkin elämäämme noina aikoina. Sain diagnoosin imusolmukesyövästä vuonna 2014 ja leukemiasta vuonna 2015. Seuraavana vuonna sain kantasolusiirteen.   

Facebookissa oli aikoinaan mainio sovellus, jonka nimeä en enää muista. Siihen pystyi muokkaamaan omat avatarit ja se tarjosi kuva-aihioita, joita pystyi itse sanoittamaan ja hieman muokkaamaan. 

Kuva-aihiot laukaisivat intuitiivisen prosessin, jonka tuloksia näette tässä. 

#vitsi #läppä #huumori #hauska #elämänkoulu #pilakuva #leukemia #imusolmukesyöpä #leukemia #karikatyyri #pilapiirros #sarjakuva #komiikka #sarjakuva #huvitus #anekdootti

Hematologi soitti tänään

 

Kuva falco Pixabaystä

Hän kuunteli pattimurheeni ja ehdotti ultraäänitutkimusta. Sellaiseen siis. 

Myöhemmin hoitaja tai sihteeri soitti ja kertoi, että Turussa ei ole vapaita aikoja lähiviikkoina. Hän kysyi sitten, että kävisikö Uusikaupunki. Sinne pääsisi perjantaina. Toki sitten sinne.  

Kun olin aikoinaan sairastunut imusolmukesyöpään, jota tosin ei vielä tiedetty, työterveyslääkäri lähetti minut ensimmäiseksi ultraäänitutkimukseen. Aika saatiin seuraavalle päivälle. Operaation jälkeen tapasin eri lääkärin. Tilanne oli epätavallinen sikäli, että olimme lähdössä seuraavana päivänä viikoksi Roomaan. Lääkäri mietti, voisinko päästä vielä samana päivänä urologia tapaamaan. Hän sitten keksi, että hänellä on opiskelukaveri Husissa muistaakseni urologian osastolla. Hän soitti ja heti tärppäsi. Saimme ohjeet, että Roomaan voidaan lähteä, mutta sitten leikataan.

Niin kävikin. Poistettu kivekseni lähti patologin tutkittavaksi ja diagnoosi selvisi aikanaan. 

Ylihuomenna teemme siis retken Uuteenkaupunkiin. Matkaa on 70-80 kilometriä. Tutkimus alkaa klo 9.40. Samalla voisimme tutkailla kaupunkia. 

Mitähän tästä seuraa.

Lääkärissä

Kuva OpenClipart-VectorsPixabaystä

Kävin eilen tapaamassa lääkäriä Pihlajalinnassa. Eipä tällaisesta tapauksesta tietenkään ihmeitä tullut ilmi pelkässä tapaamisessa. Patti siellä on. Lääkäri laittoi minulle lähetteen Tyksiin kiireellisenä. 

Hän kysyi, onko minulla mahdollisuus soittaa sairaalaan. Onhan minulla lupa olla yhteydessä hematologian poliklinikkaan, jossa olen seurannassa. Lupasin soittaa. 

Hemapolin hoitaja totesi, että lähete on tullut ja että he ottavat kantaa asiaan. Saoittavat tai saan postia. 

Eiköhän tämä tästä.

On varmaan todennäköistä, että möykkyni on hyvälaatuinen, mutta hyvä että pääsin prosessissa eteenpäin, jotta asia saadaan selvitetyksi.

"Hyvinkin voi käydä."

Umpikuja

Kuva Tumisu, please consider ☕ Thank you! 🤗 Pixabaystä

Toimin kuten eilen neuvottiin. Soitin terveyskeskuksen ajanvaraukseen vähän kahdeksan jälkeen. Linja jäi toistamaan ehdotusta soittopyynnön jättämisestä. Painoin ykköstä, millä homma hoidetaan. 

Minulle soitettiin aamupäivän aikana. Minun ei tarvinnut kertoa asiaani, koska eiliseltä oli muistiinpano järjestelmässä. Päivälle ei ollut enää vapaita aikoja. Minua kehotettiin yrittämään huomisaamuna uudestaan. Omalääkärille pääsisi vasta ensi viikolla. 

Kysyin kannattaisiko mennä päivystykseen. Sitä ei suositeltu. 

Entä jos huomenna käy samoin? Asia siirtyy ensi viikolle. Toivoisin saavani ihonalaisesta möykystäni pian selvyyden. Jaetaanko saman päivän aikoja varmasti soittojärjestyksessä? 

Huomenna olisi soitettava tasan kahdeksalta jolloin palvelu avautuu.

Yritän varata ajan yksityiselle. 

Tuleeko kolmas syöpäkierros?

 

Kuva Clker-Free-Vector-Images Pixabaystä

Taidan olla hedelmällinen alusta. Minulla on ollut kaksi syöpää - lymfooma ja leukemia. Sormeni ovat sattumalta osuneet lantion vasemman puoleiseen osaan ja tunnistaneet siellä patin, tai oikeastaan möykyn, joka on ihon alla. Se on kova.

Lymfoomani pesi aikoinaan toisessa kiveksessä ja oli ehtinyt myös kehittää etäpesäkkeen (tai -pesäkkeitä) jonnekin vatsaontelon taakse. Onneksi sytostaatit purivat. 

Olisiko lymfooma uusiutunut? Tuleeko kolmas syöpäkierros? Toivottavasti möykky on hyvälaatuinen. 

Soitin terveyskeskuksen ajanvaraukseen kymmenen tienoissa. Hoitaja tuntui pitävän asiaa aika kiireellisenä. Hän ei voinut enää antaa aikaa tälle päivälle, mutta teki merkinnän rekisteriin ja kehotti minua soittamaan huomenna kahdeksan aikaan. Ilmeisesti voisin tällä järjestelyllä päästä jo huomenna tapaamaan lääkäriä. 

Väsymyksestä

 

Julkaistu 10.6.2014

Olen laskeutumassa väsymykseen. Yritän rajoittaa päiväunien pituutta, että unta jää yöksikin. Yritän myös altistaa itseäni virikkeille, vaikka vastaanottokyky on vähentynyt. 

Saimme Syöpäyhdistyksestä erilaisia oppaita ja yksi niistä ("Kun mitään en jaksa" Fatigue eli hoitoväsymys) kertoo hoitoväsymyksestä.

Hoitoihin liittyy sekä kroonista että akuuttia väsymystä. Syitä voivat olla "syöpähoidot tai muu lääkitys, anemia, painon lasku ja huono ruokahalu, aineenvaihdunnan muutokset, vähentynyt hormonitoiminta, unihäiriöt, liikunnan väheneminen, stressi, hengästyminen, kivut ja mahdollinen tulehdus sekä epävarmuus ja pelko.".

Ajattelen oman väsymykseni johtuvan ensisijaisesti hoidoista ja anemiasta. Painoni on suunnilleen sama kuin ennen sairastumista. Pystyn syömään aika hyvin. Aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan muutoksilla voi olla merkitystä. Vaikea sanoa. Liikunta on vähäistä. Nyt en siihen juuri pysty. Hengästyn aivan heti, jos ponnistelen.

Minulla oli selvästi anemia viime hoitosyklin jälkeen. Hemoglobiniarvoni oli 97 ja myöhemmin 98. Alhaisilla trombosyyteillä saattoi olla oma vaikutuksensa. Oppaan mukaan anemia voi johtua joko sairaudesta tai sytostaateista. Veikkaan, että syy on minulla jälkimmäinen. Solunsalpaajat vähentävät luuytimen punasolujen tuotantoa. Solut eivät saa riittävästi happea ja sydän joutuu ponnistelemaan tavanomaista enemmän. Seuraa väsymys.

Olen liukumassa ala-aallolle. Saapa nähdä, sisältyykö tähän anemiavaihe vai ei. Selvinnee myöhemmistä verikokeista.  

Kaksi potilasta

Julkaistu 9.6.2014

Vointini vaihtelee voimakkaasti hoitosyklien myötä. Välillä olen aivan autettava ja toisina aikoina aika hyväkuntoinen. Omaa vointia on vaikea aina tunnistaa. Tuntuu, että väsyttää ja jaloille nouseminen voi aiheuttaa huippausta, mutta silti jotakin pientä voi jaksaa askaroida. Huippauksessa hämää se, että tyypillisesti alhainen verenpaineeni voi myös aiheuttaa sitä.

Välillä saan hoivaa, vaikka itsekin pärjäisin. On niin mukava asettautua saamaan palveluksia. Mistäpä läheisetkään aina erottavat tilanteen?

Vaimoa kuormittavat pelot. Miten tässä käy? Ettei vain tulisi infektioita. Ja niin edelleen. Hoiva menee pelosta välillä överiksi. Suunhoitomenettelyjä on kertynyt niin paljon tarjolle, että voisin melkein tehdä niitä aamusta iltaan. Jotkin hygieniakäytännöt tuntuvat yliampuvilta.

Vaimo on jaksanut laittaa minulle ihania keittoja. Niistä on tullut lempiruokia. Yksinkertaiset keitot, joissa on vihanneksien lisäksi jauhelihaa tai lohta, ovat niin maukkaita ja sopivat suulleni.

Eilen vaimon voimat loppuivat. Raja tuli vastaan. Hän oli ylikuormittunut jo ennen syöpääni. Nyt olemme uudessa tilanteessa. Miten tästä eteenpäin?

Tuli riita, kun koin olevani kuorma. Kun kaksi aikuista käyttäytyy vihaisesti, itsepäisesti ja lapsellisesti, seuraa tragikomia. Eiliset tapahtumat tulevat huvittamaan joskus. Ehkä kerron myöhemmin. Nyt ne ovat liian tuoreet.

Sovimme illalla. Vaimon aloitteesta tällakin kerralla. Tilanne on kuitenkin yhä päällä, kun hänen voimansa ovat lopussa.

Soitin tänään Etelä-Suomen Syöpäyhdistykseen. Saimme sinne ajan heti tälle päivälle. Olen onneksi vielä sen verran aallonharjalla, että pystyn ajamaan. Suuhun on tullut kalvomainen tunne, joka haittaa maistamista. Puheääni on mennyt heikoksi. Tuttuja oireita, mutta voimia on vielä jäljellä. 

Käytin vaimoa YTHS:ssä. Kävimme Töölön kirjastossa ja syömässä Picnikissä. Menimme sitten Krunikkaan tapaamaan Syöpäyhdistyksen terveydenhoitajaa. Hän haastatteli meitä ja antoi paljon hyviä neuvoja. Tuntui tuntevan sekä syöpäpotilaan että rinnallakulkijan elämän perusteellisesti. Jaksoin olla mukana reissulla aika hyvin, mutta käveleminen ottaa voimille. Parkkeerausmatkoillakin piti levätä välillä. Palatessa vein auton Metroparkkiin ja lepäsin matkalla neljä kertaa.

Onneksi vaimoni lähtee kahdeksi päiväksi lomalle Tallinnaan ystävän seurassa ja kotipesän ylläpitokin on turvattu perhepiirin ansiosta. Meitä neuvottiin tukeutumaan tukiverkostoon vaimon loman jälkeen. Pitäisi saada ruuanlaitto-, siivous- yms. -apua, jotta vaimo voisi toipua. Totta se on, mutta ei aivan helppoa. On hankala pyytää apua, kun suuri osa verkostoamme on kovin kiireisessä elämänvaiheessa ja etäisyydetkin haittaavat.   

  

Lämpimät kiitokset 2014

Julkaistu 8.6.2014

Lämpimät kiitokset teille kaikille, jotka olette onnitelleet minua merkkipäiväni johdosta ja/tai muutoin kannustaneet minua erityisessä elämänvaiheessani! On arvokasta tuntea vaeltavansa osana joukkoa, joka muistaa ja kannattelee yksittäistä kompuroijaa. 

Paljon kiitoksia myös teille kaikille blogini lukijoille. Vaikka vain pieni osa kommentoi blogia, tietoisuus yllättävän suuresta lukijakunnasta pitää minua elämässä kiinni. Tuntuu hyvältä kirjoittaa, kun tietää, että postauksia odotetaan. Tämä tuo erityistä merkitystä elämänvaiheeseeni, mistä olen mielissäni. 

Sydämen lämpimin terveisin! Heikki

Pientä suunnittelua aallonharjalla

Julkaistu 7.6.2014

Otin eilen rauhallisesti toissaöisen katastrofivalvomisen jälkeen. Varoin nukkumasta liikaa päivällä. Päivällä ja illalla oli vipinää, kun oli jälkipolvea paikalla ja yksi ystävävieraskin tuli yöksi, mutta väliin jäi pitkä rauhallinen jakso. Osalla jälkipolvea on muutto aktiivivaiheessa ja vaimokin lähti auttamaan siivouksessa.

Otin illalla varalta nukahtamislääkkeen ja nukuin pitkän yön aamuun saakka. Vain yksi lyhyt vessakatko.

Kävin tänään saamassa viidennen syklin kolmannen eli viimeisen sytostaattiannoksen tänään Meikussa. Hyvin meni. Eilen kanyyli jätettiin käsivarteeni tätä päivää varten ja toimi.

Virkeyteni vaihtelee kovasti hoitojen saatossa. Tällä hetkelle olen varsin virkeä, mutta kun tämä juuri saatu lasti alkaa kunnolla purra, saatan olla taas uniputkessa. Suussanikaan en huomaa nyt juuri mitään vikaa. 

Olemme menossa viimevuotiseen tapaan viettämään juhannusta Suomenlinnaan Hosteliin. Vanha ystäväpariskunta on tulossa seuraksemme. Viihdyimme viimeksi oikein hyvin. Suomenlinnassa poltetaan iso kokko, jota voisimme mennä taas katsomaan. Siellä taitaa lämmetä myös yksi Suomen suurimmista saunoista ellei suurin. Se voisi olla kiva kokemus. Näin voimme taas osallistua Suomenlinnan juhannukseen kuin osana linnoitussaaren asujaimistoa. Maisemat ovat upeat ja veneitä liikkuu.

Juhannukseen on kaksi viikkoa aikaa, joten toivottavasti olen ehtinyt silloin nousta taas aallonharjalle. Kuudes ja toiseksiviimeinen hoitosykli alkaa heti juhannuksen jälkeen maanantaina.

Olen selvitellyt kahden keskenjääneen TaiKin kurssini kohtaloa, ollut yhteydessä opettajaan. Löysin tänään jo yhden vihkonikin. Taidehistoria kakkosen suorittaminen blogia kirjoittamalla ei taida olla hyvä idea. Voi olla, että jatkan sitä kuitenkin huvikseni. Molemmilla kursseilla opettaja vaihtui puolivälissä. Professori jäi eläkkeelle ja uusi opettaja - Antiikki, antiikkia-ohjelmasta tuttu Tuija Peltomaa - astui remmiin. Hänelle olen aikoinaan suorittanut Taidehistoria ykkösen.

Sekä vanha että uusi opettaja ovat erinomaisia, mutta kummallakin on tietysti oma tyyli ja mielenkiinnot. Kurssit toteutetaan ensi vuonna uudella tavalla. Yksi mahdollisuus voisi olla osallistua uudelleen, jos saan omat opetustuntini sovitelluiksi. Oppiminen on kivaa. Ei tässä niin kiirettä. Ehkä tuon Taidehissa kakkosen voisin kuitenkin tentata pois, jos saan puuttuvat tiedot kootuiksi.

Dagen efter

Julkaistu 6.6.2014

Yhdeksänvuotiaan tyttärentyttären ...

Dagen efter tarkoittaa krapulaa, jota minulle ei ole milloinkaan, koska en käytä alkoholia. Tämänpäiväinen energialataukseni on vähäinen, koska ilmeisesti saamani kortisonin ja eilisen hyvin virikkeellisen päivän seurauksena en nukkunut juuri ollenkaan viime yönä. Näilläkin saa aikaan dagen efterin tapaista. 

Hoitojen jälkeen kirjoittelin tätä blogia kotona, jälkipiiriä alkoi saapua paikalle ja piknikeväitä rakentua. Nyt sain nokkosia myös Loviisan Isnäsistä. 

Kivinokasta aiemmin nokkosia tuonut naapuri rouva tuli nyt varsinaisena syntymäpäivänä tuomaan onnittelukortin ja suklaarasian ja tapahtui pikku kommellus. Olin vaihtanut sortsit lämpimässä ulkoilmassa tapahtuvaa piknikkiämme varten, mutta en ollut viitsinyt vielä virittää henkseleitä enkä vyötä. Niinpä housut putosivat kesken luovutustoimituksen. Naapuri, kokenut ihminen, on varmaan kummempaakin nähnyt. 

Menimme yhdessä yhtiömme varsin hyvin viisikymmenlukuisen ilmeensä säilyttäneelle pihamaalle viettämään juhlia. Herkullisia piirakoita ja muuta suulle suopeaa. Keinumista, liukumista, hiekkalaatikkoleikkiä. Kaksi poikaani pelasi rajua fudista muksujen kanssa.

Videon innoissani tapahtumia, kun kameran latauskaapeli oli taas löytynyt.  

... onnittelukortti

Ilta alkoi viiletä ja pelkäsin, että vilustun. Yli kolmekymmentäkahdeksanasteinen kuume tietäisi lähtöä Meikun päivystykseen ja sitä en halunnut kokea uudestaan. Vaikka jälkipolvea saapui vielä näikin myöhään muuttohommistaan, nousin varmuuden vuoksi kotiin ja menin peiton alle. Onneksi tautia ei tullut.

Olin nähnyt osastolla pätkiä Ylen ohjelmasta Pelastetaan duunit ja kiinnostunut. Kaivoin ohjelman esiin Areenasta ja totesin sen olleen toisen osan. Katsoin molemmat osat. Olen ollut aikaa sitten toistakymmentä vuotta liike-elämän palveluksessa. Se oli monipuolista, kiinnostavaa, jännittävää, erittäin vaativaa ja rajua. Ohjelmat veivät minut takaisin liike-elämään, jota rakastan ja pelkään.

Olin yhdeksänkymmentäluvun laman aikaan talouspäällikkönä yrityksessä, jonka omisti sen toimitusjohtaja, esimieheni. Lama puri ankarasti. Olin alkuun johdon edustajana mukana sopeutustoimissa. Eräänä perjantai-iltapäivänä menin kutsuttuna toimitusjohtajan luoksen. Aiheen arvaatte.

Lähdin viiden lapsen isänä ja kotiäidin puolisona kortistoon laman aikana. Olimme asuntovelkaisia. Onneksi pääsin opiskelemaan ja yhteiskunta piti meistä huolta. Vuoden päästä pääsin töihin opettajaksi. Sillä tiellä olen edelleen.

Kunnioitan noita yrityksiä, jotka ovat avanneet taantuma-ajan ahdistuksensa katsojille noin avoimesti. Yritykset ovat aika pieniä. Omistajat ovat kasvollisia ja mukana arjessa. Muutokset yrityksen ulkopuolisessa yhteiskunnassa voivat röykyttää tällaisia yrityksiä nopeasti ja rajusti. Omistajapuolella pelätään elämätyön valumista hukkaan ja palkansaajapuolella oman elatuksen murenemista. Tummia pilviä ajelehtii ilmassa. Salamoita saattaa välähdellä erilaisten intressipiirien rajoilla. Pelko ahdistaa. Vaikeita päätöksiä joudutaan tekemään. Vaikka kaikki tehtäisiin oikein, yritys voi silti sortua.

Kuhunkin yritykseen on palkattu konsultti auttamaan. Olen työvuosieni aikana ollut mukana hyvin monenlaisissa konsulttien toteuttamissa koulutuksissa. Journalismista on sanottu, että alalla pätevöidytään ilmoittautumalla. Konsulttien suhteen tilanne on sama.

Konsultteja pilkataan usein ja heidät niputetaan puheissa yhdeksi joutavaksi laumaksi. Totuus on, että yritykset sekä muut organisaatiot tarvitsevat konsultteja ja ansiokasta konsulttityötä tehdään paljon. Kokemukseni mukaan sitä muutakin on. Olen joskus joutunut hyvinkin eriskummallisiin koulutustilanteisiin.

Ohjelman konsultit ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta vaikuttavat kahden ensimmäisen jakson perusteella päteviltä ja lupaavilta. On todella kiinnostavaa seurata sarjaa eteenpäin. Toivottavasti konsultit, yritykset työntekijöineen ja omistajineen pärjäävät.

Jos et ole joutunut pienen ja keskisuuren yritystoiminnan äärimmäisen vaativan toiminnan kanssa tekemisiin, suosittelen lämpimästi sarjan seuraamista. Voit oppia jotakin todella uutta elämästä.

Yrityksissä taistellaan ja minä taistelen oman sairauteni kanssa. Omalla tantereellani panokset ovat isommat, mutta kunnioitan suuresti niitä, jotka ponnistelevat yrityksissä hyvin paineikkaissa ja nopeasti muuttuvissa olosuhteissa säilyttääkseen omansa ja työtovereittensa - olkoon palkollisia tai omistajia - elämien taloudellisen turvan.

Nyt kun oma taisteluni näyttää selvästi johtavan hyvään lopputulokseen, mieleeni on tullut sodasta palaavat miehet. Osan heistä sanotaan kärsineen omantunnon tuskia sen vuoksi, että he jäivät henkiin, mutta kaikki eivät. Minulla on ollut samantapaisia ajatuksia. Minä sain tietokonetomografiassa erinomaiset tulokset. Sitten on niitä, joilla parantavat hoidot lopetetaan, koska tuloksia ei ole.

Ohjelmien jälkeen juttelimme tyttäriemme kanssa syvällisiä. Kun sitten yritin nukkua, uni ei tullut. Odotin ja odotin. Viiden tienoissa aloin lukea vaimolta saamaani syntymäpäivälahjakirjaa Nelson Mandelan omaelämäkertaa Pitkä tie vapauteen. Järkäle se on, 902 sivua, mutta teksi juoksee ja sisältö on kiinnostavaa. Luin noin tunnin.

Kun herätysaika alkoi lähestyä, uni alkoi tulla lähelle. Hörvähdin ehkä vartin ennenkuin kännykkä hälytti.

Kävin saamassa annoksen etoposidi -nimistä solunsalpaajaa. Saan sitä huomennakin. Sain kuulemma eilenkin, joten luettelossani on virhe.

Olen nukkunut pätkiä päivällä. Yritän vieläkin yhtä pätkää, mutta varon nukkumasta illalla varjellakseni ensi yötä.