Positiivisuutta pinnistellen

Kävin marjassa. Positiivista:

• oli hyvä sää
• metsä oli kuiva
• autoon ei oltu murtaudutta marjastusaikana
• lompakko, avain ja kännykkä eivät hukkuneet
• oli seuraa
• sain olla luonnossa
• ei ole paljoa perkaamista.

Olin tutkinut Google Mapsia löytääkseni hyviä marjastusmaastoja. On kätevää "ajaa teitä" streetviewin avulla ja tutkailla, millaista metsää on ympärillä. Olin löytänyt lupaavan näköistä maastoa. Sinne menimme. Metsässä olikin hyvin varpuja, mutta marjat oli poimittu tarkoin. 

Sain saaliiksi vajaan poimurillisen.

 

Missähän ne marjat ovat, joiden katsotaan jäävän metsiin? Turku on parin sadan tuhannen asukkaan keskittymä. Tuossa määrässä on niin paljon marjanpoimijoita, että helpot paikat on ympäristöstä koluttu tähän aikaan kesästä. Pitäisi kai vaivautua pidemmälle kuin runsaan 15 kilometrin päähän kotoa. 

Väsymystä vai ...?

Eläkeläisen elämään sopii väsymys, koska lepäämiseen on aikaa. Otan siis rauhallisesti. Ehkä tämä nuutuminen on seurausta jostakin ja menee ohi. Kun on väsynyt, ei oikein huvita mikään. Alkaa epäilyttää, josko tämä onkin masennusta. Ne tuntuvat jotenkin liittyvän toisiinsa. Jos on masentunut, tuntee itsensä helposti myös väsyneeksi, ja päinvastoin. Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Jos tämä on masennusta, se menee luultavasti pian ohi. Väsymyksestä kielii se, että nukahtelen helposti. Seurasimme vaimoni kanssa eilen erään uniasiantuntijan luentoa Youtubesta (Unen häiriöt ja niiden hoito). Vaimo sanoi minun nukahtaneen sen aikana. Ehkä minun pitäisi katsoa se uudestaan illalla, kun on aika mennä nukkumaan.

Ulkoilu ehkä piristäisi. Täällä Turussa on nyt kovin sateista. Toivon, että illaksi selkenee, jotta voin käydä juoksemassa tai pyöräilemässä. Sujuisi se sateessakin, mutta ei ole kovin kivaa.

Syövän varjo?

Minulla on ollut syöpähoitojen jälkeen ajoittain väsymysjaksoja. Tuntuvat ajan mittaan harventuneen.

Nyt minulla on sellainen. En jaksa juuri mitään. Ikävää on, kun se tuo mieleen molempia syöpiä edeltävän väsymyksen ja panee epäilemään uusiutumista.

Vaimo oli puhunut fysiatrilleen liikunnan harjoittamisestani. Tämä oli sanonut, ettei vanhenevalle sovi sellaiset määrät kuin keski-ikäiselle. Voi seurata väsymys.

Kyseessä voi olla myös tasapainon horjuminen. Ehkä en vain osaa mitoittaa tekemisiäni nykyisiin voimavaroihini. Kun elämässä on enemmän vipinää, seuraa väsymys. Olisi kuitenkin ikävää leikata se vipinä pois.

Taisin kirjoittaa jossakin vaiheessa, että en osaa olla jouten. Tällaisissa väsymysjaksoissa sellainenkin onnistuu ja tuntuu välttämättömältä. Erikoista on, että aika kuluu, vaikka ei tunne edes ajatelleensa kovinkaan paljon.

Tuulahduksia kaukaisesta menneisyydestä

Menneisyys on lähellä meitä. Sen voi huomata, kun lähtee kävelemään tai pyöräilemään Aurajoen pohjoispuolta itään. Olen aikaisemminkin raportoinut näkemästäni ja tässä on lisää. Kuvat puhukoon puolestaan.

Mitä on kestävä kehitys?

Kestävä kehitys kuulostaa sanaparilta, joka voi tarkoittaa melkein mitä vain. Sille löytyy kuitenkin hyvä määritelmä. "Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyisen yhteiskunnan tarpeet tekemättä myönnytyksiä tulevien sukupolvien kustannuksella."

Se voi olla luonteeltaan ekologista, sosiaalista, taloudellista ja ehkä myös inhimillistä. Ensin mainitun sisältö on helposti arvattavissa. Toisessa pidetään kiinni ihmisarvosta ja kolmas ei jätä velkaa missään muodossa tuleville sukupolville. Wikipedian mukaan Antti Kasvio esittänyt myös käsitteen inhimillinen kestävyys, mikä edellyttää, että työ ei vaaranna kenenkään terveyttä.

Sanaparin monitulkintaisuus antaa mahdollisuuden esittää sisäisesti ristiriitaisen toimintamallin, kun esimerkiksi matkailusta puhuttaessa sillä tarkoitetaan yhdessä kohtaa taloudellista ja toisessa ekologista kestävyyttä.

Nuolaisin ennen kuin tipahdin

..., mutta onneksi en syvälle.

Möyrin eilen mustikassa metsässä.

Olin onnellinen, kun voin syöpieni jälkeen kokea taas tämänkin. Tänään olen joutunut kuitenkin maksamaan hintaa siitä. Vasen olkapääni oli jo eilen kipeä. Se on vihotellut ennenkin, mutta olen saanut sen voimistelemalla ja venyttelemällä ruotuun. Marjanpoiminnasta se ei tykännyt.

Myös selkäni on kovin kipeä. Se ei todennäköisesti kestäisi liikuntaa tänään, joten pidän lepotaukoa.

Tämä kokemus saa minut taas tiedostamaan ikäni. Nuorempana marjanpoiminta ei tuntunut juuri missään. Lihakset eivät enää palaudu yhtä nopeasti kuin ennen. Jatkamaan voisin mennä aikaisintaan ensi viikolla.

Saimme kuitenkin tuoreita mustikoita.

Onnellinen mies metsässä

Siitä on kauan, kun olin viimeksi mustikassa. Tänään menin metsään. Ajomatkalla satoi pikkuisen, mutta en sitä pelästynyt. En ole sokerista.

Olin käynyt alkuviikosta pyörällä katsomassa mestoja ja spotannut (joo, anglismihan se) paikan.  Koetin ensimmäisen kerran hieman toisaalta. Paikalla oli kuitenkin käynyt huippuimureita. Varpuja oli, mutta marjat oli tarkasti poimittu. Ehkä lähitaloista oli käyty saalistamassa sitä mukaa kuin marjat kypsyivät.

En löytänyt aivan esikatsastetun paikan läheltä parkkipaikkaa. Sain auton kuitenkin pienehkön matkan päähän. Astuin metsäsaarekkeeseen katsastetusta paikasta katsoen sen toisen pään läheltä. Näin että alueella oli poimittu, mutta marjoja oli vielä jäljellä.

Kokenut tietää, että saattaa kannattaa tyytyä poimittuun alueeseen, jos kaikkia marjoja ei ole viety. Neitseellisen alueen löytymisestä ei ole varmuutta. Aloin hommiin.

Kolmannen aallon poimijakin sai osansa. Paikoin varvuissa ei ollut lehtiäkään jäljellä, mutta sain kolme poimurillista kokoon, kun olin kärsivällinen. Marjat eivät olleet kovin isoja. Hyvästä paikasta olisi samassa ajassa saanut ainakin ämpärillisen.

En ole himomarjastaja. Kun lapset olivat vielä kotona, tapanani oli käydä hakemassa ilmaisruokaa metsästä, marjoja tai sieniä. Silloin oli tärkeää saada kunnolla saalista.

Kahden hengen taloudessa ei ole enää tulospaineita. Tämäkin saalis oli varsin tyydyttävä. Olin onnellinen, että syöpävuosien jälkeen olen vielä täällä ja voin käydä marjassa, jos huvittaa.

Jalat kastuivat ja vähän vaatteetkin, mutta mitäpä tuosta. Iltapalalla aion syödä mysliä tuoreiden marjojen ja jugurtin kanssa. Ainakin sen verran pitää perata jo tänään.

Turun Luostarinmäen käsityöläismuseo

Meillä oli neljä serkusta eilisestä tähän päivään. Lastenlapsiamme. Neljä tyttyä kolmesta perheestä. Kävimme heidän kanssaan Luostarinmäen käsityöläismuseossa.

Suurin osa kaupunkia tuhoutui Turun palossa vuonna 1827. Onneksi jotakin säästyi, ainakin Luostarinmäen museon alue. Paikka on ainutlaatuinen. Meillä on mahdollisuus siirtyä tuohon aikaan ja kokea kuinka matalissa ja pienissä huoneissa rahvas asui 1800-luvun alkupuolella.

Museossa on runsaasti nähtävää. En ala kuvailemaan tarkemmin, koska yllä olevasta linkin kautta saa hyvän käsityksen siitä, mitä paikassa voi kokea.

Me väsähdimme vaimoni kanssa puolivälin jälkeen ja lapsetkin olivat jo valmiita palaamaan mamulaan jäätelöä ja mansikoita syömään.

Museo kannattaa ehdottomasti liittää lomailusuunnitelmiin.

Albert Edelfeltin kesäateljee

Vierailimme lauantaina Albert Edelfeltin ateljeessa, jossa hän työskenteli kesäisin, sekä sen viereen rakennetussa Villa Albertissa. Hän maalasi paikalla 220 teosta. Ateljee on Porvoon Haikossa.

Ateljee on aika jyrkän rinteen partaalla. Alhaalla on meri.

Villa Albertissa on esillä muutama Edelfeltin teos sekä vaihtuva näyttely eri nykytaitelijoiden teoksia.

Välähdyksiä Runebergin kotimuseosta

Vietimme muutaman päivän Porvoossa, josta vierailimme myös Loviisan Isnäsissä. Tässä välähdyksiä Runebergin kotimuseosta.

Olohuoneen tapetit olivat hämmästyttävän hyvässä kunnossa ollakseen
 alkuperäisiä. Täällä lapset eivät selvästi ole saaneet melskata. 

Lintu on vielä mysteeri

Kirjoitin äsken lintuhavainnoistani artikkelissa Mikä lintu? Jos tiedät, kerro minullekin. Kysyin, mikä videossani näkyvä puussa kiipeilevä lintu voisi olla.

Blogikommentissa ehdotetaan käpytikkaa ja Facebook-vastauksissa pikkutikkaa, puukiipijää ja valkoselkätikkaa.

Tutustuin joihinkin netistä löytyviin noita lintuja koskeviin aineistoihin. Puukiipijä näyttää erilaiselta.  Muissa ehdotuksissa on kaikissa mustan ja valkoisen lisäksi punaista. Minä en erottanut linnussa häivähdystäkään punaista. Se ei myöskään hakannut puun runkoa. En kuullut minkäänlaista ääntä. Se kiipeili puun runkoa ja poimi syötävää nokallaan.

Selän väritys tosin muistuttaa tikkoja.

En ole ornitologi vähäisessäkään määrin. Siksi uskallan esittää tyhmiä kysymyksiä. Voisiko kyseessä olla niin nuori tikka, että punaista ei vielä näy?

Voisiko jonkun noista mainituista tikoista naaras olla väritykseltään tuollainen?

Vaihtoehtoiset hoidot, uskomuslääkintä vai ?

Lääketieteen lisensiaatti Heikki Hemmilä on kirjoittanut vuonna 2007 Duodecim-lehteen sanan uskomuslääkintä käytöstä (Luopukaamme termin uskomuslääkintä käytöstä). Kyseinen suomenkielinen termi oli valittu voittajavaihtoehdoksi Duodecim-seuran sanakilpailussa vuonna 1995 englanninkieliselle termille complementary and alternative medicine. Käsite viittaa homeopatiaan ja muihin lääketieteen ulkopuolisiin tapoihin yrittää auttaa ihmisiä heidän terveyteen liittyvissä vaivoissaan.

Hemmilä pitää valittua termiä epäsopivana ja kieltämättä se onkin leimaava. Sen rinnalla on käytetty myös vaihtoehtoisia hoitoja ja vaihtoehtoista lääketiedettä.

Complementary and alternative medicine onkin sanasta sanaan käännettynä täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede.

Lääketieteen perustana on kaksoissokkokoe, joilla voidaan osoittaa jonkin asian toimivuus tai toimimattomuus. Hemmilä on varmasti oikeassa, kun toteaa, ettei tälläisen testauksen puuttuminen sinällään osoita jonkin hoidon toimimattomuutta. Nykyään tiedetään myös, että placebo-vaikutuksen merkitys on yllättävän suuri.

Minusta esille tulleet termit ovat kaikki huonoja. Täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede antaa sellaisen kuvan, että vaikutus on todella osoitettu. Uskomuslääkintä taas Hemmilän mukaan halveksii ja aliarvioi placebo-vaikutusta.

Vaimoni antaa minulle toisinaan homeopaattisia pillereitä. Minä suostun ottamaan niitä hänen mielikseen, koska arvelen, ettei niistä haittaakaan ole. Tilanne oli toinen syöpähoitojen aikana, koska kukaan ei voi tietää voivatko ne vääristää vaikkapa sytostaattien vaikutusta.

Monilla lääketieteen ulkopuolisia hoitomuotoja tarjoavilla on lääkäreitä enemmän aikaa kuunnella ihmisiä, jotka hakevat heiltä apua. Monet ymmärtääkseni kokevat nämä keskustelut hyödyllisiksi. Potilaat kokevat tulleensa kuulluiksi ja varmaankin heille tarjottuja hoitokeinoja osataan perustella vakuuttavasti.

Minä olen saanut kaksi kertaa vyöhyketerapiaa, joita vaimoni oli minulle järjestänyt. En huomannut vaikutusta, mutta varmaan hoitoihin liittynyt keskustelu tuntui mukavalta.

Miltä kuulostaisi lääketieteen ulkopuolinen huolenpito?







#homeopatia #kokonaisvaltainen #holistinen #luonnonmukainen #orgaaninen #luonnollinen #vaihtoehtoinen #homeopaatti #vaihtoehtolääketiede #luonnonlääkintä #vaihtoehtolääkintä #vaihtoehtohoito #kansanlääkintä #kliininen #farmakologia #täydentävä #täydentävähoito #täydentävälääketiede #vitalistinen #lume #lumevaikutus #plasebo #potensointi #skepsis #koululääketiede #skeptikko

Mikä lintu? Jos tiedät, kerro minullekin

Vietän usein taukoa Linnanpuistossa ollessani lenkillä. Tavakseni on tullut istuskella jollakin linnan eteläpuolella olevan kukkaistutuksen ympärillä olevista penkeistä. Viimeksi juttelin yhdellä penkillä makuupussissaan levänneen pyöräretkeilijän kanssa. Hän oli matkalla Kustavin ja Brändön kautta Ahvenanmaalle.

Usein seuranani ovat Linnanpuiston linnut. Olen huomannut kuinka varpuset tulevat mielellään ihmisten lähelle. Ovat kai huomanneet, että heiltä saattaa tippua maahan jotakin syötävää. Maassa saattaa kulkea myös naakkoja. Hiljattain pörhisteli talitintti penkin selkänojalla.

Aivan tavallisia lintuja.

Lomaillessamme Villa Lavarissa saimme myös seurata lintujen elämää ympärillämme. Yllä olevan videon loppuosassa näkyy naakkaparvi, joka pakenee lähestyvää kuvaajaa. Villa Lavarin omistajien entinen ahvenanmaalainen luotsivene odottaa kunnostusta meressä huvilan edustalla. Alla olevassa videossa sen edestä ui joutsenpariskunta poikasineen.

Tänä kesänä luotsiveneessä pesivät tiirat (ilmeisesti kalatiirat). Ne suojelivat agressiivisesti jälkipolveaan, kuten olette ehkä nähneet eräässä aikaisemmassa postauksessani. Myös rantaan tullut joutsen-emo teki selväksi lähelle tulleelle tyttärelleni, että parempi pysyä poissa poikasten läheisyydestä.

Minun tietoni linnuista ovat vähäiset. Ylemmän videon alkuosassa kiipeilee puussa lintu, jota en tunnistanut. Kuvasin sitä Naaantalissa aiemmin tänä kesänä. Se näyttää nokkivan jotakin suuhunsa oksan ja rungon pinnasta. Onko se kenties jokin tikka? Jos tunnistat linnun, olisi mukava tietää. Laittaisitko viestin kommenttina tähän blogiini tai Facebook-linkin yhteyteen.

Luulen, että lintuharrastajien maailma näyttäytyy erilaisena kuin minulle. He varmaankin tiedostavat kulkiessaan, mitkä linnut ääntelevät ympäristössä. Jos jokin epätavallisempi ilmaisee laulaen reviiriään, harrastaja tietää etsiä sitä myös katseellaan.

Pidin Villa Lavarissa läheisilleni lintutietokilpailua netissä olevilla aineistoilla. Itse olisin pärjännyt huonosti, mutta eivät juuri muutkaan kunnostautuneet. Vanhimmalla pojistani taitaa olla asiaan muita enemmän harrastusta. Hän kiinnitti Lavarissa huomioni korkealla meren yllä liitelevään merikotkaan.

Taidan vahvistaa pikkuhiljaa tietämystäni tässä aiheessa.

Me ja muut

Hyvää matkaa, vaikka menettekin Turkuun, meille toivotettiin, kun lähdimme ajamaan Pohjois-Satakunnasta kotia kohti.

Onko Helsinki pahin paikka ja Turku seuraava, kysyin.

Ei, Pori on pahin ja Turku on toinen, kuului vastaus.

Suunnilleen näin.

Pori on Satakunnan pääkaupunki. Siksi kai ympäristön pitää inhota sitä. Ehkä Turun asema kakkosena juontaa läänien ajalta, jolloin Turku oli viimeksi Länsi-Suomen ja sitä ennen Turun ja Porin läänin pääkaupunki.

En viitsinyt sanoa toivottajalle, että äitini oli Porista kotoisin.

Vastakkainasettelu on meille luonnollista. Oman kylän asukkaat ovat meikäläisiä, mutta naapurikylässä asuu muukalaisia tai noita. Kun asuin nuorena Nurmijärven kirkolla, Rajamäki oli kilpaileva kylä, jota mollattiin puheissa. Räkämäeksikin taidettiin haukkua.

Turkua ja Tamperetta pidetään toistensa vihollisina, mutta onneksi yleensä leikkimielellä. Helsinki saa melkein koko muun Suomen yhdistämään voimansa itseään vastaan, koska on pääkaupunki.

Valitettavasti toisinaan tällaisissa vastakkainasetteluissa on kovin kiihkeä sävy.

Jämijärvi matkailukohteena

Jos liikut lomallasi Pohjois-Satakunnassa, kannattaa vierailla Jämijärvellä.

Kunnalla on hauska slogan: Pieni ja lennokas Jämijärvi.

Muita mainoslauseita kunnan sivuilla ovat:

• Rohkea ja aito maaseutukunta
• Ilmaa siipiesi alle
• Satakunnan Lappi
• Kiireen yläpuolella

Minusta nuo lauseet luonnehtivat Jämijärveä oikein hyvin. Kunta on viihtyisää maaseutua, jossa sopii lomailla. Kunnan alueella on Soininharju, jonka huippu on Satakunnan korkein kohta 185 m merenpinnan yläpuolella.

Näkymä Soininharjulta Jämijärven ylle

Erityistä kunnalle on, että Soininharjulla toimii perinteikäs harrastelentokenttä. Aluetta markkinoidaan nimellä Jämi ja siellä on lomailijoille tarjolla monenmoista mukavaa puuhaa. Jämillä on muun muassa hiihtoputki ja seikkailurata.

Jämijärvellä on sokkeloinen Jämijärvi, jolla on pinta-alaa vajaat yhdeksän neliökilometriä, mutta rantaviivaa peräti 91 kilometriä. 

Mainostan mielelläni Jämijärveä, koska kunnalla on oma rooli sukuhistoriassani. Äskeinen Kukkojen sukutapahtuma pidettiin Jämijärvellä ja tiedän nyt kokemuksesta, että kuntaa sopii suositella.

Isäni vanhemmat, jotka olivat Karjalan evakkoja, asettuivat perheineen sotien jälkeen asumaan kunnan Suurimaan kylään ostamalleen tilalle. Muistan käyneeni Jämijärvellä mummolassa pienenä poikana. Tila päätyi sukupolvenvaihdosprosessin jälkeen lopulta setäni Viljo Kukon ja hänen vaimonsa Kaisan hoitoon. Tila myytiin 60-luvun alussa ja Kukot päätyivät jatkamaan viljelystä Nurmijärven Raalaan.

Soininharju on muodostunut jääkauden aikana kahden jäämassan väliin. Harjussa on hyvin paksu hiekkakerrostuma, jonka läpi pohjavesi suodattuu muodostaen pulppuavia lähteitä. Harju on oikein hyvää liikuntamaastoa.

Hiekkamuodostelmia

Kävimme kierroksella Soininharjulla ja saimme tutustua erikoisiin lähteisiin. Hieno hiekka muodostaa vaihtelevia muotoja vedessä, kun lähdevesi pulppuaa pintaan. Saimme nähdä myös supan eli - kuten paikalliset sitä kutsuvat - vadin.

Kukkojen sukuseura piti viime viikolla sukutapahtuman Jämillä. Meillä oli hyvät oltavat majoituspaikassamme Reima Country Centerissä, jonka alakerran suuressa tilassa kokoustimme ja vietimme aikaa yhdessä. RCC on Soininharjulla harrastelentokentän vieressä.

Kävimme vaimoni kanssa isovanhempieni entisellä tilalla ja juttelimme hetken nykyomistajien kanssa. Asuinrakennus oli purettu ja korvattu uudella. Ukkini tekemä navetta oli yhä paikoillaan.