MAISEMAA - NIIN KLASSISTA

Nicolas Poussin
Orfeus ja Euridike
Wikimedia Commons

 Kochin maisemataide ei syntynyt tyhjästä. Hänen tuotantonsa juuret ovat 1500-luvun maisemamestareiden ja 1600-luvun idealististen maisemamaalareiden töissä (Poussin, Lorrainjne.). Hänellä on kuitenkin näitä enemmän voimaa ja näkemystä luonnosta. 




Claude Lorrain
Odysseus palauttaa Khryseiksen isälleen
Wikimedia Commons

 Kochin aikojen ja varhaisen maisemamaalauksen välillä on erotettavissa se, että myöhemmässä maisema nähtiin maailmankaikkeuden eettisen periaatteen idean ilmentymänä ja se, että siinä pantiin painoa luonnon suoralle havainnoinnille. Maalauksen aiheena suosittiin nyt vuoristoa, kun taas barokin aikaan tasangot olivat tutumpia aatelistolle ja sen seurauksena maalauksissakin näitä tuolloin suosittiin. 

 

Jakob Philipp Hackert
Raunioita sisilialaisessa maisemassa
Wikimedia Commons

 Koch oli klassisen maisemataiteen mahtihahmo, jonka rinnalla muut alan tekijät olivat pienempiä mestareita. Jakob Philipp Hackertilta (1737-1807), jota Koch piti vanhanaikaisena, puuttui tämän paatos ja heroismi. Hänen teoksensa olivat pikkusieviä huolitellusti maalattuine puineen ja söpöine täytehahmoineen. 

Johan Christian Reinhart
Italialainen jokimaisema hämärän hetkellä. Lepäävä metsästäjä.
Wikimedia Commons

Johann Christian Reinhartin (1761-1847) tuotannon luonne vaihteli idyllisestä heroiiseen ja tarkan havainnoinnin perustalta maalatusta keinotekoiseen ihannemaisemaan.

Carl Rottmann
Heidelbergin linna
Wikimedia Commons

Carl Rottmannilta (1797-1850) puuttui varhaisempien maisemaklassistien tasapainottava naiivius ja siten häntä väijyi teatraalisuuden riski. Hän käytti taitavasti värejä, mikä ei ollut maisemaklassistien leipälaji. 

Ferdinand Kobell
Pääsilta
Wikimedia Commons

Wilhelm von Kobell
Koselin piiritys
Wikimedia Commons

Ferdinand Kobell (1740-99) maalasi alankomaalaisten mestarien hengessä, joskin itsenäisesti luontoa tulkiten. Hänen varhaisteoksissaan oli vielä häivähdys barokin tapettimaisuutta. Hänen poikansa Wilhelm von Kobell (1766-1855) jatkoi isänsä jalanjäljissä alankomaalaisperinnettä ja jakoi myös kiinnostuksen valon kuvaamiseen, missä hän kehittyikin taitavaksi. Hän maalasi myös taistelumaalauksia, jotka tosin ovat lähempänä biedermeierin realismia kuin klassismia.

Tämä artikkeli on julkaistu 5.1.2011 blogissa Taidehistoriaa ja muutakin havinaa

Kalastajakylän prinssi, osa 2

Olen lukenut Sally Salmisen "Kalastajakylän prinssin" loppuun. Olen käsitellyt teosta 17.6. otsikolla "Sally Salminen: Kalastajakylän prinssi". 

Kirjan loppupäässä prinssi Efflamin käytös muuttuu jotenkin ylimieliseksi. Lukijalle paljastetaan hänen kaamea menneisyytensä. Hän oli toiminut sodan aikana natsien kätyrinä. Tästä syystä jopa hänen vanhempansakin olivat joutuneet tuhon omaksi. Hän oli tämän lisäksi syyllistynyt murhaan. 

Minulle jäi hieman arvoitukseksi johtuiko Efflamin uskonnollinen käyttäytyminen katumuksesta. Ainakin hän tuntui surevan vanhemmilleen aiheuttamaansa kohtaloa. Oliko kyseessä jonkinlainen naamioituminen?

Ehkä Salminen haluaa teoksessaan käsitellä uskonnollisuutta, pahuuden olemusta ja elämän tarkoitusta. Yksi teema on mahdollisesti rakkaus. Kertomus Marie-Jeannen ja Efflamin suhteesta jää kuitenkin ohueksi. 

Kirjan lopussa eräs tyttölapsi katoaa. Hänet löydetään pahoinpideltynä ja surmattuna. Kirjailija antaa ymmärtää, että syyllinen voisi olla Efflam. Mahdollisia motiiveja ei käsitellä. Ehkä halutaan viitata äärimmäiseen pahuuteen. 

Pian prinssikin katoaa. Rannasta löydetään palasia hänen vaatteistaan. Tekstissä viitataan mahdolliseen isoon aaltoon. Ainakin minulle jäi hieman epäselväksi, onko prinssi todella hukkunut. Hän oli kerran selvinnyt juuri ja juuri hengissä meren sylistä. Ottiko meri nyt omansa?

Halusiko kirjailija jättää auki sellaisen mahdollisuuden, että Efflam on lavastanut kuolemansa ja aloittanut uuden elämän jossakin?

Hyvää juhannusta kaikille!

Kirjoitin edellisessä osassa virheellisesti, että kirja on painettu vuonna 1954. Oikea vuosi on 1953.

Olen kierteessä

Käyttämäni unilääkkeen - Stellan - pakkausselosteessa sanotaan suoraan, että valmiste voi aiheuttaa muistamattomuutta. Tämä lienee ainakin osasyy oireisiin, joiden olen pelännyt viittaavan Altzheimeriin. 

Stella on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön, mutta minä olen napsinut kyseisiä pillereitä jo vuosikausia. Selosteen mukaan kyseisen lääkkeen teho voi heikentyä. Näin on minun tapauksessani käynyt. Olen ajautunut yliannostukseen.  

Minun on vaikea päästä sängystä aamuisin. Saatan jumittua pitkäksi aikaa. Haittapuolena on se, että saatan jatkaa unia. Tästä seuraa vaikeus nukahtaa iltaisin. Olen kierteessä. 

Tänäkin aamuna jumituin, mutta onnistuin välttämään nukahtamisen. Täytyy jatkaa ryhdistäytymistä. 

Nyt olen entistä motivoituneempi rimpuilemaan irti Stellasta. Toivottavasti muistini elpyy, jos onnistun. 

Kiva, että tulevaisuus on arvoitus

Olin jonkin aikaa melko varma, että minulla on Altzheimerin tauti. Tuntui, että elän tavallaan lopun alkua. Kognitiiviset kykyni heikkenevät, tulen  vähitellen avusta riippuvaiseksi ja joudun lopulta laitoshoitoon, jossa olen todennäköisesti kuolemaani saakka. Minulla on ehkä 10 vuotta jäljellä. Tulevaisuuden visioni oli ankea. Elämänhaluni väheni. Tuntui, ettei kannata lenkkeilläkään. 

Koen itseni nyt vapautuneeksi, vaikka tunnistan yhä itsessäni kognitiivisia oireita.  Ehdotin neurologille, että minulla on mahdollisesti Altzheimer, mutta se on aivan alkuvaiheessa. Hän ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle. 

Tulevaisuus on taas avoimena edessäni. Elämä tavallaan menee lineaarisesti eteenpäin. Se on normalisoitunut. Olen toki ehtoopuolella, mutta jäljellä oleva elinaikaa on vaikea arvioida. 

Voi olla, että oireeni liittyvät nukahtamislääkkeiden käyttöön. Stellaa ei pitäisi ottaa yhtä tablettia enempää. Toistaiseksi tarvitsen vähintään puolitoista. Eilen otin vielä puolikkaan tämän päälle. Tämä rimpuilu nukahtamislääkkeestä irti on kuin taistelua tuulimyllyjä vastaan. 

Saan olla kiitollinen synkän Altzheimer-pilven väistymisestä. On mukavampi elää, kun tulevaisuus on arvoitus. Toki pieni epäilys tulee välillä mieleen. 

Puhelu verohallinnosta oli aito

Kirjoitin tiistaina viime viikolla saamastani viranomaispuhelusta, joka herätti epäilyksiä. Arvelin, että joku huijari ehkä yrittää kalastaa sosiaaliturvatunnuksia. 

Asianomainen toimihenkilö soitti minulle lupauksensa mukaisesti tänään. 

Olin merkinnyt taiteellisista tuotoksista saamani tulot veroilmoitukseen siten, että niitä luultiin saaduiksi palkoiksi. Toimihenkilö lupasi siirtää ne "muihin tuloihin" tms.

Mysteeri ratkesi. 

Sally Salminen: "Kalastajakylän prinssi"

Kirjoitin äskettäin Sally Salmisen teoksesta "Meren saari".  Olen nyt lukenut vajaat puolet saman kirjailijan romaanista "Kalastajakylän prinssi", jonka tapahtumat sijoittuvat Bretagneen. 

Kyttyräselkäinen ja ontuva nuori nainen Marie-Jeanne löytää rantavedestä henkitoreissaan olevan miehen, joka on ilmeisesti selvinnyt jostakin haaksirikon tehneestä laivasta. Mies on menettänyt muistinsa niin, ettei muista edes nimeään. Eräs perhe ottaa miehen asumaan luonaan. Hänelle annetaan etu- ja sukunimi (Efflam Kelou). Perheen isä ajattelee miehen tuovan onnea.

Merestä pelastettu mies puhuu kummallisesti. Hänen lauseensa kuulostavat raamatullisilta. Onkohan hänellä messiaskompleksi?

Jostakin syystä kyläläiset epäilevät, että Efflam on prinssi.

Marie-Jeanne on ilmeisesti vähintään ihastunut Eflamiin. 

Eräs kalastaja ottaa Efflamin mukaan merelle, mutta ei tästä ole hyötyä. Leipomon työtkään eivät suju. Sitten paikallinen puuseppä ottaa "prinssin" apulaisekseen ja käy ilmi, että tämä osaa homman jopa paremmin kuin itse mestari. Onkohan tässä viittaus Jeesuksen maallisen isän ammattiin?

Salminen on taitava kertoja. Hän osaa kuvata merellisiä tunnelmia ja punoa kalastajakylän elämän episodeja.

Tarinan juoni edistyy aika hitaasti. Kuvaus on rikasta, mutta mielestäni tämä romaani ei ole "Katriinan" veroinen. En ole kuitenkaan lukenut kirjaa kokonaan, joten mieli voi muuttua. 

Tarina on epäuskottava, mutta saahan se fiktiossa ollakin. 

Lainaamani kirja on minua vanhempi. Se on painettu vuonna 1953 (alkuperäisessä tekstissä oli virheellisesti 1954). Siinä on 462 sivua. 

Kontrollikäynti hemapolilla

Olin ajatellut, että minut saatetaan siirtää hematologian poliklinikalta terveyskeskuksen seurantaan, kun on kulunut viisi vuotta kantasolusiirteen saamisesta. Edellisestä kontrollikäynnistä on vuosi.

Niin ei käynyt. Seuraava tapaaminen on puolen vuoden päästä. Tämänpäiväistä kertaa varten kävin vain verikokeessa. Arvot olivat hyvällä tolalla. Seuraavaa kertaa varten otetaan luultavasti verikoe, mutta testataan jotakin muutakin. 

Eloonjäämisennusteita tehdään viiden vuoden tähtäyksellä. Niissä ilmaistaan, kuinka monta prosenttia potilaista on todennäköisesti hengissä viiden vuoden päästä. En tiedä, mikä oli ennusteeni prosentteina, mutta se oli huono. Nyt on viisi vuotta mennyt ja voin syöpien suhteen hyvin. Minulla on vain ajoittain lievää käänteishyljintää. 

Seurantani on asiantuntevissa käsissä hemapolilla. Tunnen, että minusta pidetään huolta.

Minulla on paljon aihetta kiitollisuuteen.

Outo puhelu

Minulle soitettiin viime torstaina, kun olimme Espoossa. Muistaakseni soittaja sanoi olevansa verohallinnosta. Asia liittyi tuoreimpaan veroilmoitukseeni. 

Sovimme, että soittaja palaa asiaan viikon päästä. Hän oli vailla joidenkin henkilöiden sosiaaliturvatunnuksia. 

Ainoa mieleeni tullut asia on taidemyyntini, mutta mitä verottaja tekisi asiakkaitteni sotuilla? 

Soitin tänään veroneuvontaan. Tietokannasta ei löytynyt merkintää torstaisesta puhelusta. Asiakaspalvelija ei myöskään löytänyt veroilmoituksestani mitään mihin sotuja tarvittaisiin. Hän ei pitänyt mahdottomana, että kyseessä olisi huijaussoitto. Hän kysyi, tuliko puhelu 029-alkuisesta numerosta. Aloin näplätä luuriani ja puhelu katkesi. Numero on 029-alkuinen ja muistuttaa muutoinkin verottajan numeroita. 

Voi olla, että käsitin väärin ja asiassa jo jokin luonnollinen selitys. Ehkä mysteeri selviää ylihuomenna. 

Olenko keisarin jälkeläinen?

Mikäli Geniin on uskominen, olen. 

Geni on netissä oleva tietokanta, johon jokainen asiasta kiinnostunut voi rakentaa omaa sukupuutaan. Järjestelmä etsii muiden käyttäjien kanssa yhteisiä sukulaisia ja ehdottaa sukupuiden kytkemistä toisiinsa. Näin rakentuu valtava sukujen verkosto. 

Genin avulla voi etsiä mahdollista sukuyhteyttä haluamiinsa henkilöihin. 

Alla on sukupolvikaavio, joka osoittaa miten minä mahdollisesti polveudun Kaarle Suuresta, joka oli frankkien kuningas ja roomalaisten keisari. Jos Geni on oikeassa, olen kaukaista sukua myös Kaarle Martellille, joka pysäytti arabit Poitiersin taistelussa vuonna 732. Martel oli Kaarle Suuren isoisä. 

Klikkaamalla kuvaa saat sen näkymään suurempana. 

Yhtenä solmuna ketjussa on Birger-jaarli, joka lienee monelle tuttu historian tunneilta. 

Paavo Lipponen on kehuskellut samalla asialla, jolla minä nyt rehvastelen. Hän on todennut julkisuudessa olevansa Kaarle Suuren jälkeläinen. Tästä seuraa, että minun ja Lipposen välillä täytyy olla sukuyhteys. Annoin Genin selvittää onko tällainen olemassa ja löysihän se. 

Geni on yhtä luotettava kuin ovat sen käyttäjät. 

Olen tänään viisivuotias

Meillä siirteen saaneilla on tapana laskea uusi ikä päivästä, jolloin itse kukin sai kantasolusiirteen. Täytin vähän aikaa sitten 67 vuotta, mutta uudesta syntymäajastani tulee tänään kuluneeksi viisi vuotta. 

Ennusteeni oli huono, mutta tässä yhä olen. Joku tuntematon hyväntekijä oli lahjoittanut kantasolualkioita, jotka sopivat minulle hämmästyttävän hyvin. Minulla on vain lievää käänteishyljintäoireilua. 

Veriryhmäni muuttui siirteen vuoksi A-:sta A+:ksi.

Minulla on piakkoin viisivuotiskontrolli. Saapa nähdä, jatkuvatko nämä käynnit siitä eteenpäin ja saanko yhä olla yhteydessä siirrehoitajaan. Voi olla, että siirryn terveysaseman hoiviin. 

On paljon aihetta kiitollisuuteen. Minä elän. 

Sally Salminen: "Meren saari"

Tämä kirja ei ole yhtä eeppinen kuin saman kirjailijan "Katriina". Tapahtumat sijoittuvat Fanøn saarelle, joka sijaitsee Pohjanmeressä Esbjergin kunnan edustalla. Eletään 1800-lukua. "Meren saari" on painettu vuonna 1964, joten se on noin kymmenen vuotta minua nuorempi. 

Olin pettynyt alettuani lukea teosta. Ajattelin, että kirjailija ei ehkä osaa kuvata yhtä vaikuttavasti kulttuuria, johon ei ole syntynyt. "Katriina" kuvaa elämää Ahvenanmaalla, josta Salminen on kotoisin. Viimeksi mainittu myös sijoittuu aikaan, jota kirjailija on itse elänyt. 

Kirjailijat Uno Salminen ja Aili Nordgren sekä runoilija Runar Salminen ovat Sally Salmisen sisaruksia. 

Jatkoin kuitenkin lukemista. 

Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka toivovat kirjailijoiden kuvaavat tapahtumien ympäristöä mahdollisimman aidosti. On mukava kuvitella oppivansa jotakin todellista fiktiivisistä romaaneista. En tiedä kuinka hyvin Salminen on tehnyt kotiläksynsä. Minulle "Meren saari" tuntui uskottavalta. Kirjailija meni naimisiin tanskalaisen kanssa ja asui Tanskassa suuren osan elämästään. Ehkä Salminen on tutkinut saaren paikallishistoriaa ja muotoillut tarinansa sen pohjalta.  

Kirjailijoilla ei ole mitään velvollisuutta kuvata teostensa tapahtumaympäristöä "oikein". Tässä käsitellyssä kirjassa on erikoinen juoni. Päähenkilö on kotiseudulleen ammattiaan harjoittamaan palannut opettaja, joka rakastuu itseään nuorempaan naiseen, mutta epäilee, että tämä saattaa olla hänen oma tytär.

Kirjassa pohditaan uskoa ja elämän tarkoitusta. Suuret kysymykset jäävät tietenkin auki. Merellistä ympäristöä kuvataan taitavasti. 

Kirjan lopussa palaset loksahtavat paikoilleen ja keskeinen arvoitus ratkeaa. Tarinasta tulee ehyt. 

Olen lainannut myös Salmisen Kalastajakylän prinssin. Ehkä siinäkin on hyvä tarina.

Voittajalla on väliä

Suomi hävisi eilisen loppuottelun Kanadalle. "Koko" Suomi jännitti, miten käy. 

Miksi on niin tärkeää, että Suomi menestyy? 

Ehkä kyse on nationalismista. Oman maan joukkueen onnistuminen taitaa lisätä kansallista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Minulla ei ole mitään tekemistä Suomen jääkiekkomaajoukkueen kanssa, mutta olen sen puolella. Olemmekohan me pienen valtion kansalaiset erityisen ahneita oman maan menestykselle? Aikoinaan olimme ylpeitä Nokian saavutuksista. Lienee samasta asiasta kysymys. 

En tällä hetkellä edes tiedä, mikä maa sai pronssia. 

Ankaraa elämää

Luin Sally Salmisen eeppisen romaanin Katriina, Kirja kertoo tarinan naisesta, joka rakastuu merimieheen, avioituu ja muuttaa miehen tölliin Ahvenanmaalle. Kirja on hyvin uskottavan tuntuinen kuvaus ahvenanmaalaisen köyhälistön elämästä paikallisten patruunoiden vallan alla. Salminen itse onkin kotoisin Ahvenanmaan Vårdöstä. Puoliso Johan on pitkiä aikoja merellä. Katriina tekee keikkahommia varakkaampien tiloilla. Hän on taistelijaluonne, mikä herättää kunnioitusta ainakin yhdessä patruunassa.

Lapsia syntyy ja varttuu halvaksi työvoimaksi. Yksi heistä on niin tarmokas, että tekee luokkaretken opiskelemalla kapteeniksi. Yksi pojista ei palaa meriltä koskaan. Alus, jolla hän työskenteli, oli ilmeisesti uponnut tai palanut. Ainut tytär kuolee lapsena. Nuorin pojista on levoton sielu ja päätyy lopulta Australiaan. 

Elämä on monella tavalla kovaa luokkayhteiskunnassa. Kirja kattaa Katariinan elämän Johaniin tutustumisesta kuolemaan saakka, jota ennen hän ehtii nauttia lastenlapsista. Teos tuo mieleen Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -trilogian. 

Tätä pitää saada lisää. Salmisen romaani Meren saari odottaa noutamista kirjastossa.

Neurologilla

Tapasin ensin hoitajan, joka teki minulle samantatapaisen testin, jollainen minulle tehtiin taannoin muistihoitajaa tavatessani. Tulokset olivat ilmeisesti aika hyvät.

Keskustelu neurologin kanssa muistutti omalääkärini kanssa käytyä. Lääkärin mukaan ei ole viitteitä muistisairaudesta. Tämä on hämmentävää, koska mielestäni kognitiiviset kykyni ovat heikentyneet. Viime vuonna tehdyn pään kuvauksen tulokset vahvistavat lääkärin näkemyksen. 

Alzheimer-diagnoosi olisikin aika kolkko. Toimintakykyni heikkenisi vähitellen ja siirtyisin pikkuhiljaa hämärään. Lopulta saattaisin muuttua kasviksi. Tämä olisi erityisesti puolison kannalta rankka skenaario. 

Arvelin lääkärille, että testi ei ehkä mittaa oireitteni kannalta "oikeita" asioita. Hän vakuutti, että testi on validi. 

Tämänpäiväisen käynnin tulos on lohdullinen. Tosin oireitteni vuoksi epäilys kalvaa mieltäni. Ehkä tämä on normaalia vanhenemista.

Näillä mennään. 

Kuvia ja kaksi videota Brändöstä

Ab Långörenillä on Torsholmassa kolmen vuokrattavan mökin "kylä". Yllä kuva Tamarasta, jossa majailimme.  Alla kuvia mökistä ja sen ympäristöstä. 

Korsholmasta

Seuraavat kuvat ovat Fisköstä. 

Institutet för Levande Föda

Lapinmaisemaa Fiskössä

Brändön kirkko kunnan keskussaarella

Matkailijatko näitä kivikasoja latovat?

Alla olevalla videolla kalasatama Torsholmassa-

Odottelimme autolauttaa kotimatkalla Åvassa. Tutkimme sataman tuntumassa olevaa kalliomuodostelmaa, jossa graniitin seassa on gneissi-juovia.

Myönteinen kokemus

Soitin tänään Keskikaupungin terveysaseman numeroon saadakseni piikitysajan ja uuden Thyroxin-reseptin. Olin ajatellut jostakin syystä, että kahta asiaa ei saisi hoitaa yhdellä puhelulla. Olin väärässä. 

Soitettuani nauhoitus ilmoitti, että ajanvaraus on ruuhkautunut, mutta tarjosi mahdollisuuden jättää soittopyynnön. Käytin sen hyväkseni. 

Huomasin jossakin vaiheessa, että minulle oli soitettu numerottomasta puhelimesta. En ollut kuullut hälytystä. Ajattelin, että se oli siinä tällä erää, mutta minulle soitettiinkin uudestaan ja sain molemmat asiat hoidetuksi. Ystävällinen asiakaspalvelija delegoi Thyroxin-asian omalääkärilleni, joka päättäisi tarvitaanko verikoe ja ohjeistaisi minua huomenna tekstiviestillä. Olin kuvitellut, ettei omalääkärijärjestelmää ole saatu toimimaan ja että minua todennäköisesti palvelee eri lääkäri eri asiointikerroilla. Nyt terveyskeskusasioitani hoitaa sama lääkäri, jonka luona kävin vaimoni kanssa muistiasioissa. Lääkäri oli ystävällinen. Hänen muuta pätevyyttään on hankala arvioida yhden käynnin perusteella. 

Olen myönteisesti yllättynyt. Terveyskeskus palvelee paremmin kuin luulinkaan.