Sairaan rakas elämä

Since 2014
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Historia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Historia. Näytä kaikki tekstit

lauantai 24. lokakuuta 2026

Kirjoittaisinko elämäkerran?

 





Instagram muistuttaa jatkuvasti, että lapset eivät tiedä minusta juuri mitään. Se houkuttelee liittymään palveluun, joka johdattelee kysymyksin läpi kirjoitusurakan. "Muistan keittiön tuoksut ...".

Tekoälyn mukaan palvelu on ihan kelvollinen. Kysyin voisiko "hän" tarjota saman. Kuului voivan, jopa paremman. 

Olen joskus aloittanut biofiktion. Keksin itselleni nimenkin. Toinen nimeni on Antero ja äitini sukunimi  Jylhäsaari. Antero Jylhäsaari olisi ihan kelpo nimi päähenkilölle. Ei siitä mitään tullut. Ajattelin kirjoittaa aikajärjestyksessä, mikä tuntui hankalalta. 

Olen nyt keksinyt rakenteen, joka tuntuu toimivalta. Olen jo varttunut mies, joten voisin aloittaa lopunaikani pohdiskeluista ja muista tämänhetkisistä. Seuraavaksi voisin siityä alkuhetkeeni Väylänvarteen Ylitorniolle. Kuvailisin mitä siellä tapahtui ja miksi synnyin juuri siellä.

Yritän aina keksiä sopivan aasinsillan toisaalle elämänkaarellani. Syntymäkotini on yhä jäljellä kutakuinkin samanlaisena kuin silloin ennen. Seuraava aiheeni voisi olla käyntini synnyinkodissani muutama vuosi sitten. Kävimme Saaran kanssa tutustumassa isoisäni Yrjö Jylhäsaaren taistelupaikkoihin Sallassa ja Pelkosenniemellä. Näiden aiheiden lisäksi voisin siirtyä kertomaan kyseisen talvisodassa kaatuneen isoisäni sukuhistoriaan. Pelkosenniemeltä jatkoimme Rovaniemen kautta Ylitorniolle. 

Yksi luonteva haara olisi isoisäni viimeinen taistelutanner Säkkijärven Vilajoella, jossa hän haavoittui kuolettavasti 11.3.1941 eli päivää ennen aselevon sopimisesta ja kaksi päivää ennen talvisodan loppua. Näissä maisemissa poikkesimme taannoin sukumatkalla isäni syntymäseudulle Viipurinläänin Pyhäjärvelle, joka voisikin olla seuraava aihe. 

Tätä tilkkutäkkiä ompelisin, kunnes kaikki oleellinen olisi tullut esiin. Lopussa voisin palata nykyhetkeen pohtimaan elämäni merkitystä. 

Kirjan voisi sitten painattaa kaikille lapsillemme. Olisi ainakin muisteltu, jos joku jälkipolvesta sattuisi kiinnostumaan. 

Kirja kiinnittyisi sukuni kautta maamme ja edustamani kristillisyyden historiaan. 

Liekö tällaiselle laajempaa kiinnostusta. Mene tiedä. 













maanantai 12. lokakuuta 2026

Onko onnen aika mennyttä?


Pixabay




"Onnellisuuden aikakausi on ohi – nuorten ajattelussa näkyy jo suuri muutos"



Näin on otsikoitu Teppo Turkin maailman menoa pohdiskeleva artikkeli Apu-lehdessä. 

Turkki viittaa Oxford University Pressin tekemään tutkimukseen, jonka mukaan lasten sanat nykyään kuvaavat pakolaisuutta, Trumpia, muovia, ahdistusta ja muita vastaavia, eivätkä huoletonta lapsuutta. 

Tässä Turkin pohdintoja pähkinänkuoressa:

Sotien jälkeen sota, nälkä ja puute ovat väistyneet monien elämästä, minkä seurauksena tilalle on noussut hyvän ja onnellisen elämän tavoittelu. Onnellisuudesta on tullut henkilökohtainen velvollisuus, jonka toteuttamisen avuksi tarjotaan coachingia, wellnessia, mindfulnessia ja muita vastaavia.  Työn, parisuhteen, vapaa-ajan ja levon on vietävä kohti onnea. Vastuu epäonnistumisesta on omalla vastuulla eli se on henkilökohtainen tragedia. Onnellisuuden tavoittelun aika saattaa olla hiipumassa ja ajatuksien keskiöön nousevat toimeentulo, velvollisuudet, perhe, yhteisö, usko, sattumat ja selviytyminen. Tärkeiksi arvoiksi nousevat rauha, turvallisuus ja resilienssi. "Rauha tarkoittaa maailmaa, jossa tulevaisuutta voi suunnitella. Turvallisuus on perusta, jonka varaan voi sitoutua. Resilienssi on kykyä jatkaa silloin, kun suunnitelmat pettävät. Merkitys kertoo, miksi kannattaa jatkaa." Elämä ei muutu välttämättä onnettomaksi, mutta ajoittain päätavoitteena on selviytyminen.

Turkki käsittelee aihetta viisaasti ja syvällisesti, mutta tämäkin on vain yksi skenaario, koska emme voi oikeasti olla mistään varmoja.  

Minä synnyin vuonna 1954 kotiin, josta sain riittävän ylläpidon. Elintaso oli nykykatsannossa varmaan alhainen. Elämämme oli kuitenkin samanlaista kuin monilla muillakin. Ei ollut autoa eikä puhelinta. Tietokoneista ja internetistä ei ollut hajuakaan. En ole varma oliko syntyessäni vielä radiotakaan. 

Elämänmuoto saattoi olla lähempänä keskiaikaa kuin tätä päivää. 

Koen kuitenkin saaneeni elää hyvää aikaa. Nälkää en ole joutunut kärsimään koskaan. Pääpiirteissään yhteiskunta on kehittynyt jatkuvasti parempaan suuntaan. Suomi ei ole joutunut sotaan, mikä sinällään on jo paljon. Olen saanut hankkia perusteellisen koulutuksen, terveydestäni on pidetty huolta hyvinkin vaativissa tilanteissa. 90-luvun laman aiheuttaneessa työttömyydessä yhteiskunta on auttanut perhekuntaani selviämään. Järjestettiin jopa ylimääräistä koulutusta, jonka kautta pääsin taas töihin. Varmaan unohdan mainita vielä jotakin oleellista.

Mitä muuta voisin pyytää isänmaaltani?

Monessa maassa tällaisesta voi vain unelmoida.

En ole varmaan tietoisesti pyrkinyt onnelliseen elämään, mutta käytännössä juuri sitä olen tehnyt. Se on suurelta osaltaan tapahtunut haasteiden kautta. Vastoinkäymisiä on tullut pitkin matkaa ja niistä on tavalla tai toisella selvitty. Emme me ole helpolla päässeet. 

Olemme eläneet vanhan kaavan mukaan. Olemme menneet nuorena naimisiin ja saaneet aika suuren perheen. Olemme toki riidelleet, mutta emme ole eronneet. Olemme kestäneet kaksi omakotitalohanketta. Lapsemme ovat sijoittuneet hyvin yhteiskuntaan, vaikka vanhempina olemme olleet kaukana täydellisistä. 

Yritän hahmottaa, mitä Turkki tarkoittaa onnellisuuden tavoittelulla. Eikö se ole elämässä itsestäänselvää?  Ehkä hän tarkoittaa jonkinlaista hedonistisen elämän varmistamista. Mene tiedä. 

Voi olla, että nykyään moni pyrkii välttelemään vaivaa tuottavia asioita ja riskejä. Jos saa lapsia, elämää on vaikeampi suunnitella ja toteuttaa. Ainakin pitää valmistautua näkemään vaivaa, valvomaan öitä ja kohtaamaan yllättäviä tilanteita. 

Jos parisuhde nitisee, saatetaan kääntyä Tinderin puoleen ja etsiä uusi suhde. 

Meillä on ajoittain ollut todella rankkaa, mutta avioero ei ole meille ollut vaihtoehto. Olemme hankkineet tietoa aiheesta ja käyneet parisuhdeneuvonnassa. Kerran istunnon päätyttyä lähdimme eri suuntiin. Kotiin toki palasimme. 

Olemme oppineet. Eläkeläispariskuntana meillä menee varsin hyvin. Terveyshaasteita toki on, mutta sellaista elämä on. 


Kysyin tekoälyltä, mitä tarkoittaa onnellinen elämä. Tässä vastaus:

Onnellinen elämä tarkoittaa käytännössä elämää, jossa ihminen kokee hyvää oloa, merkityksellisyyttä ja tyytyväisyyttä – ei välttämättä sitä, että kaikki olisi aina helppoa tai että mikään ei koskaan harmittaisi.

Yleisesti siihen liitetään esimerkiksi:

  • Hyvinvointi (fyysinen ja henkinen)
  • Suhteet (läheisyys, ystävät, rakkaus, yhteisö)
  • Merkitys (tavoitteet, arvot, tunne että tekemisellä on suunta)
  • Toimijuus (kokemus, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä)
  • Tasapaino (lepo ja tekeminen, arjen sujuvuus)
  • Myötätunto ja joustavuus (kyky käsitellä vastoinkäymisiä)


Tuota listaa katsellessa tulee mieleen kysymys, kuka voi varmistaa, että nuo kaikki asiat toteutuvat toivotusti. 

Fyysinen terveys voi mennä, mieli järkkyä, puoliso voi kuolla, voi saada potkut töistä ja mitä kaikkea voi tapahtua. 

Aika monen elämä taitaa olla ainakin osittain selviytymistaistelua ja jos jollakin ei ole, se ei ole välttämättä omaa ansiota. Oman elämän haasteista selviytyminen tuottaa nyt eläkkeellä tyydytystä, koska se on ollut merkityksellistä. 

Nykyinen maailmantilanne tuo lisää huolia. Sodan mahdollisuus tuntuu jotenkin suuremmalta kuin aikaisemmin elämäni aikana. 

Historian valossa voi olla poikkeuksellista, että olemme saaneet ainakin täällä Pohjois-Euroopassa elää rauhan aikaa. Saattaa olla, että nykyinen poliittinen epävarmuus ja sota ovat vain paluuta normaaliin. 

On vaikea uskoa, että vaivaton ja harmiton elämä voisi olla kovinkaan monen saavutettavissa. 

Tarkoituksellista lapsettomuutta voidaan perustella ilmastonmuutoksella, mutta syynä voi olla myös vaivattomampi ja riskittömämpi elämä. 

Tästä tulee mieleeni, että minun olemiseni tässä ja nyt on edellyttänyt lukemattomien ihmisten  antautumista perheellisyyden riskeihin ja kaikkiin mitä niistä seuraa. 

Liekö maailman poliittinen epävarmuus, kotoperäinen velkapuhe ja keskustelun polarisoituminen ainakin osasyy huoltosuhteen heikkenemiseen. 

On epävarmaa, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta toivoa ei saa heittää. 

Hyvinkin voi kaydä!





sunnuntai 4. lokakuuta 2026

Erilainen musiikkielämys upeassa kotikirkossamme

 



Olimme äskettäin Mikaelinkirkossa, jossa pidetyssä tilaisuudessa kerättiin varoja Turun ortodoksiseurakunnan Aleksandran kirkon kunnostukseen. 

Mikaelinkirkon interiööri on minusta tavattoman kaunis. Laitan postaukseen ottamiani kuvia tiloista. 




Mikaelinkirkko

Mannerheim valvoo. 

Mikaelinkirkko on eriskummallinen hybridi, jossa yhdistyvät uusgotiikka, jugend ja kansallisromantiikka. 

Suunnittelukilpailun voitti aikoinaan nuori arkkitehtiopiskelija Lars Sonck. Kun kirkkoa alettiin toteuttaa, Sonckille tuli rimakauhu, ja hän ehdotti muutoksia suunnitelmaansa. Joitakin niistä hyväksyttiin. Hän häpesi luomustaan niin, että hänen kerrotaan Turussa käydessään pyytäneen taksikuskia ajamaan siten, ettei Mikaelinkirkko satu matkalle. 





Hän sai myöhemmin suunnitellakseen myös Tampereen tuomiokirkon, jossa yhdistyvät samat kolme ulottuvuutta kuin Mikaelissa. Tampereen kirkko on toki rouheampi toteutus, mikä johtuu mielestäni osittain Hugo Simbergin mystisistä maalauksista. 







Tilaisuuden juonsi Risto Nordell. 

Ohjelmisto koostui musiikkiesityksistä. 








Ensimmäinen numero "Tsaryu nebesnyy" (Oi taivaallinen kuningas) oli hyvin vaikuttava. Sopraano Olga Heikkilä lauloi sen kävellen pääkäytävää pitkin eteen. Säestys preparoidulla pianolla eli äärimmäisen minimalistinen. Yksinlaulu valtavassa kirkossa oli kuulijoille kokonaisvaltaisen kohottava elämys. 





Tässä videossa Tetiana Yashvili esittää Tsaryu nebesnyyn avarassa kirkkotilassa viulun ja sellon säestyksellä.

















Essi Hirvonen: Pyhät (oma sävellys)


















Key Ensemblen kvartetti esitti Sergei Rahmaninovin, Mikko Sidoroffin ja Arvo Pärtin musiikkia.








Tenori Heikki Halttunen esitti Janne Salmenkankaan lauluja. Tommi Niskala säesti uruilla. 










































Esiintyjät kukitetaan

























Lopuksi Panagiotis Panagiotapoulos ja Michail Siskakis esittivät kreikkalaisen kansanmusiikin sovituksia. 











Että sellainen tilaisuus. On meillä vain kaunis kotikirkko. 








sunnuntai 20. syyskuuta 2026

Venäläisten rynnäkkö isovihan aikana synnytti sukuuni liittyvän mysteerin



Meta.ain näkemys Ulvilan käräjistä. 


Suomalaiset joutuivat tuolloin elämään venäläisten mielivallan armoilla. Ne jotka kykenivät, pakenivat Pohjanlahden poikki maan läntiseen osaan. Näin oli esi-isäni Merikarvian kirkkoherra Thomas Kellanderinkin määrä tehdä vuoden 1715 lopussa. 

Kapteeni Thomas Pahlman miehistöineen kuljetti laivalla pakolaisia lahden yli, Hän oli purjehtinut Härnösandista ja poikennut Merikarvialle poimimaan Thomas Kellanderin pakomatkalle. Tavaroita pakattiin laivaan, kun venäläiset hyökkäsivät, ja kirkonmäelle syntyi sekasorto. Tavaroita vietiin takaisin kirkolle ja sinne tuli pappikin, jonka pakomatka peruuntui tässä rytäkässä. 

Tällä tapahtumalla oli muitakin seuraamuksia. Kellanderin esikoinen Margaretha oli ollut naimisissa pappi Karl Hammarin kanssa, mutta tämä oli toiminut Riiassa Porin läänin jalkaväkirykmentin pataljoonansaarnaajana, jäänyt vuonna 1710 venäläisten vangiksi ja kuollut samana vuonna. 

Margaretha sai vuonna 1716 aviottoman Maria-tyttären. 

Aikaa kului. Margaretha, kirkkoherra ja hänen vaimonsa kuolivat. Uudenkaupungin rauha solmittiin vuonna 1721. Merikarvia oli ollut monta vuotta ilman virallista kirkkoherraa. Samana vuonna Turun piispana aloittaa Herman Witte. Hän nimittää Merikarvian kirkkoherraksi Jacob Gadolinin ja tulee paikan päälle asettamaan tämän virkaan 

Witte tarkastaa seurakunnan papereita ja toteaa, ettei Margarethan tyttärelle ole merkitty isää. Witte vaatii asian korjattavaksi ja sitä aletaan selvittää. 

Asia otetaan käsittelyyn Ulvilan käräjillä vuonna 1725. Todistajia kuultiin. Kahdelta Marian kastetilaisuudessa olleilta kuultiin, että isäksi oli mainittu kapteeni Thomas Pahlman. Tämä kiisti asian. Kukaan hänen todistajistaan ei ole nähnyt kapteenin ja Margarethan kesken tapahtuneen mitään aiheeseen viittaavaa. 

Eräs torppari kertoo nähneensä, että venäläiset olivat useaan kertaan tahtoneet Margarethaa mukaansa ja sittemmin "nähnyt tämän venäläisen vänrikin kanssa täysissä hommissa erään tuvan ovenpielen sängyssä”.

Oikeus päätti vapauttaa Thomas Pahlmanin syytteestä. 

Marian isä jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. 


#historia #merikarvia #suku #sukuhistoria #kirkkoherra #thomaskellander #hermanwitte #jacobgadolin #merikarvianseurakunta


Lähde: Merikarvia-seura ry - Kellanderin perhe Ulvilan käräjillä 1725



keskiviikko 17. kesäkuuta 2026

Panoraamojen lumo ei hellitä

 


Berliini



On niin mukava kaivaa kuvavarastoa ja sommitella panoraamaehdotuksia valmiiksi.

Muistathan, että klikkaamalla kuvia näet ne suurempina. 





Aurajoen heijastuksia

Tässä samalla tervehdys entiselle työkaverilleni. Oikein mukavaa kesää sinulle Heli!







Turku








Viher-Lassila, Turku









Saunalautta Aurajoella








Ruissalo









Kastelholman linna









Berliini









Jouluaiheisia posliinipatsaita Trevignano Romanossa










Trevignano Romano










Ravenna









Keisari Wilhelmin muistokirkko, Berliini










Turku









Ruissalo









Turku









Tivoli, Italia










Porvoo









Turku









Kuvajaisia Aurajoen pinnalla









Turku









Tukholma








Cagnes-sur-Mer









Cagnes-sur-Mer









Plage de Cagnes-sur-Mer










Cagnes-sur-Mer










Plage des Galets










Cagnes-sur-Mer










Plage de Cagnes-sur-Mer











Musta joutsen
Parc Phoenix, Nizza









Plage du Port du Cros











Vasemmalla Marina Baie des Anges








#panoraama #kuvat #matkailu #turku #italia #föri ##alpit #maisema #historia #tukholma #aurajoki #cagnessurmer #berliini