Yllättävä kunnianosoitus

Ponnisteluni mustikkologian alalla on pantu merkille ja niille on osoitettu arvostusta asiaankuuluvalla tavalla. 

Sain eilen kuvassa olevan materiaalin. Nyt minullakin on jotakin rintamuksessa kannettavaa itsenäisyyspäivinä - tosin harkintaa näyttäytymisen suhteen soveltaen.

Kunniakirjan mukaan minulle on myönnetty Suomen mustikkologikillan suurristi sinisin silkkinauhoin.

Perustelut: Heikki on vuoden rookie. Hän on hyvä esimerkki uusmustikanpoimijasta. Hän on edistänyt mustikkologiaa kehittämällä horisontaalipoimintamenetelmää. Mustikan perkaukseen Heikki on yhdistänyt filosofisen ulottuvuuden ja lisäksi Heikki on todistanut lopullisesti, että isokin mies mahtuu mustikaan. 

Kunniakirjan on allekirjoittanut Mustikkologikillan suurmestari, Niipperin johtava mustikkologi. 

Kunnianosoituksen myöntänyt taho on mitä ilmeisemmin seurannut tarkoin blogiraportointiani tämänvuotisista ponnisteluistani mustikan poiminnan alalla. 

Tässä linkit poimintakokemuksiani koskeviin postauksiini: 

Onnellinen mies metsässä

Nuolasin ennen kuin tipahdin

Positiivisuutta pinnistellen

Hamsteri on tyytyväinen

Hamstraamassa taas

Lämpimät kiitokset huomionosoituksen myöntäneelle taholle!

Herkkyyttäkö?

Olen jostakin syystä tullut herkemmäksi liikuttumaan kuin menneiden ruuhkavuosien aikana.  En  osaa sanoa, ovatko vakavat sairauteni vaikuttaneet asiaan. On kuin tärkeisiin  arvoihin- kuten klassiset hyvyys, kauneus ja totuus - liittyvät asiat saisivat mieleni liikuttumaan. 

Koen toisinaan kuin mieleeni herkistävät asiat olisivat jossakin kosmoksen pimeän välitilan toisella puolella. Liikuttumisen hetkellä tunnen kuin jokin raajoistani ulottuisi kuin mustan aukon kautta siihen ulottuvuuteen, jossa noiden asioiden koen olevan. Ei se "pyhän kosketus" aina tunnu juuri tältä. Saatan vain vaipua vavahduttavaan itkuun, kun kuulen jotakin koskettavan kaunista.

Ovatko kuoleman kosketukset saaneet minut kokemaan noin? En tiedä. Ehkä se on mahdollista. 

Helpotuksen huokaus

Luulin joutuneeni tilaan, jossa en voikaan enää päivittää blogiani. Ongelmana oli mm. se, että olen hukannut salasanavihkoni. Onneksi salasanan vaihto onnistui ja olen taas täällä. 

Ehdin pohtia jo periksi antamista. Olenhan pitänyt tätä blogia jo noin kuusi ja puoli vuotta. Mietin myös kirjoittamisen jatkamista seinälläni Facebookissa tai omassa ryhmässä siellä. 

Esille on myös noussut omakustanteen kirjoittaminen eräästä sukuaiheesta. Bloggauksen lopettaminen olisi antanut tilaa sille. 

Jatkan nyt kuitenkin entiseen malliin ainakin toistaiseksi. 

Onko diagnoosi sittenkään oikea?

Kuinka luotettavasti lääkäri voi tehdä oikean diagnoosin yhden tapaamisen perusteella? Alustavana sitä lienee pidettävä. Useat alaa ymmärtävät henkilöt kuuluvat hämmästelleen diagnoosin tekemisen nopeutta tapauksessani. Lääkäri viittasi masennukseen, mutta minulla on ollut sitä hyvin harvoin. Tosin viime aikoina minulla on ollut sellaisia tuntemuksia. 

Olisiko tauti ollut minulla jo aikaisemmin vai puhkesiko se vasta tänä syksynä? Voivatko temperamenttiini liittyvät piirteeni luoda vaikutelman maniasta? 

Jos en tulevaisuudessa koe maanistyyppisiä ja/tai masennuskausia, onko varmaa, että asia on seurausta lääkityksestä? Olisinko pärjännyt myös ilman sitä?

Tapaan palaverissa mukana olleen hoitajan vielä tänä vuonna. Voin ottaa näitä asioita esiin silloin. Jos hän ei osaa perustella, hän voinee tarkistaa lääkäriltä ja palata asiaan. 

Kannattaako hypomaniaa toivoa?

Bipolaaridiagnoosin myötä elämä muuttuu arvaamattomammaksi. Jos lääkitys on kohdillaan, elämä jatkunee normaalina ilman mania- ja masennusvaiheita. Hypomanialla tarkoitetaan Wikipedian mukaan maniaa muistuttavaa mutta lievempää jaksoa. Maanisuutta kuvaa minusta hyvin Wikipediassa käytetty termi suurharhaisuus. Potilas saattaa tehdä ilman riittävää harkintaa hyvin suuria kauppoja ja muita järjestelyjä. Jos riskit toteutuvat, joudutaan pulaan. En itse koe toimineeni noin. Tunnistan kuitenkin äskettäisen vaiheen, jossa etenin vauhdikkaasti muutaman arkisen projektin parissa. Olotila tuntui jopa nautittavalta. Ideani olivat mielestäni nokkelia ja realistisen luovia. 

Erilaisten taipumusten piirteet voivat toteutua samassa henkilössä siten, että on hankala saada kokonaiskuvaa. Hesarin kuukausiliitteessä kerrotaan Tuomas Enbusken kaksisuuntaisuudesta. Jutusta käy ilmi, että hänellä on myös autismin kirjoon kuuluva taipumus. Ehkä olisi helpompi puhua ominaisuuksien vyyhdeistä. Minunkin temperamentissa voi olla piirteitä, jotka voivat vaikuttaa hypomanian vastaavilta. 

Olen tullut ymmärtämään, että masennus on tavallaan manian tai hypomanian hinta. Jos nämä vältetään, ei ehkä tule masennustakaan. Kannattaa siis toivoa tasapaksua elämää. 

Tulevaisuutta on hankala suunnitella, kun mainittuja vaiheita tulla tai olla tulematta. Osallistumiseni Taideakatemian grafiikkakursseille meni mönkään bipolaarisuuteni puhkeamisen vuoksi. Voisin korjata vahingon osallistumalla kevätkaudella työväenopiston litografian ja/tai metalligrafiikan kursseille, mutta voinnistani ei ole varmuutta monen kuukauden jaksolle. 

Pitääkö minun jäädä odottavalle kannalle vai ryhtyä asioihin sillä riskillä, että ne eivät ainakaan täysin toteudu. 

Minun on tutustuttava uuteen minuuteeni. 

Ollako vai eikö olla? Kas siinäpä pulmani. 

MInulla on SE

Sain lääkäriltä vahvistuksen asiaan. Hän on diagnosoinut minulla olevan bipolaarisen eli kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Minulla oli maaninen vaihe ja nyt olen sen jälkeisessä masennusvaiheessa, joka saattaa olla aika pitkäkin. Maaniset oireet voivat olla ykkös- tai kakkostasoisia. Puhutaan maanisuudesta ja hypomaanisuudesta. Jälkimmäinen on lievempää. Minulla ei ole mielestäni ollut suuruudenhulluja hankkeita, mutta mitä ilmeisemmin toiminnassani on ollut vähintään hypomaanisia piirteitä. 

Kaksisuuntainen häiriö puhkeaa yleensä kun ihminen on nuori, lääkärin mukaan tyypillisimmin 20-25 -vuoden iässä.  Minulla tämä on tapahtunut tänä syksynä. On tavallaan hyvää onnea, että näin myöhään. 

Maanisia vaiheita seuraa tavallisesti masennusvaiheet. Siksi lääkityksellä pyritään torjumaan maniavaiheita. 

Olen soveltanut avoimuuden periaatetta kirjoittaessani syövistäni ja ocd-taipumuksestani. Aion kirjoittaa avoimesti myös tästä uudesta tuttavuudesta. Toivon jälleen vertaistuen toteutuvat puolin ja toisin. 

Hessun dieetti

Ruoka maistuu niin hyvältä, että tekee mieli syödä liikaa. Esimerkiksi tuoretta ruisleipää olisi ihana syödä monta siivua saman tien. Sadassa grammassa sitä on kuitenkin noin 200 - 300 kilokaloria energiaa. 

Yritän hillitä ruokahaluani syömällä esimerkiksi porkkanaa ennen iltapalaa. Sadassa grammassa porkkanaa on vain 33 kilokaloria. Siitä saa kylläisyyden tunnetta niin ettei tule syöneeksi varmuuden vuoksi liikaa. Nälän tunne kun saattaisi häiritä nukahtamista. Omenakin käy hyvin tähän tarkoitukseen. Siinä on vain hieman enemmän energiaa kuin porkkanassa. 

Omenaa kannattaa syödä hitaasti ohuita siivuja maiskutellen. Kun keskittyy näin, tuntuu kuin olisi syönyt enemmänkin. 

Alkuvuoden juttuni Päivämies-lehdessä

 Tämän vuoden kolme ensimmäistä juttuani Päivämiehen blogistina. 

Miten hetkeen tartutaan?

Etsimisaskeleet vähenevät, jos keskittää ajatuksesta siihen, mitä tekee.

Kuulumisia Antibesista, Ranskan Rivieralta

Antibesin monet kasvot

Kotiin karanteeniin

Kaikki muuttui hetkessä

Onko minulla SE?

Suomalaiset kunnioittivat kauan sitten karhua niin että käyttivät kiertoilmauksia siitä puhuessaan. Yksi niistä lienee ollut mesikämmen. 

Onko minulla SE tauti, johon liittyy mielialan vaihtelu masennuksesta hypomaniaan tai maniaan. En tohdi liittää SITÄ omaan identiteettiini, en ainakaan ennen kuin asia on aivan varma. 

Kyseinen sairaus puhkeaa yleensä nuorelle ihmiselle 35. ikävuoteen mennessä. Masennuksia voi olla enemmän kuin nousukausia. Olen 66-vuotias. En tunnista historiassani pitkiä masennuskausia. 

Maniassa elämä  ilmeisesti voi tuntua nautittavalta. Ehkä voi kokea jopa vauhdin hurmaa. Ikävää on, että vauhdilla on karu hinta. Sitä voi seurata syvä masennus. Lisäksi suuruudenhullussa tilassa tehdyillä isoilla päätöksillä voi olla vakavia seurauksia. 

Käsiteltävänä olevaa sairautta pidetään vaarallisena. Tämä johtuu siitä, että kovin moni päätyy syvässä masennuksessa itsemurhayrityksiin. 

Tein netissä testin, jolla voi tunnustella asian tilaa omalla kohdalla. Testin mukaan minulla ei SITÄ ole. Minulla toki on selvästi vauhdikkaita vaiheita.  Mielestäni ei kuitenkaan ykköstason eli manian mukaisia. En ole sotkenut talouttani riskialttiilla kaupoilla. Hypomaniaan eli kakkostasoon saatan yltää. Sillä tehdyt nopeat toimet ovat yleensä ihan järkeviä mittasuhteiltaan. 

Vaikuttaa siltä, että lääkärini on jo diagnosoinut minulla olevan  SEN TAUDIN. Tapaan hänet taas perjantaina. Haluan vielä varmistaa hänen näkemyksenä.

Taidan olla hedelmällinen sairausalusta. Olen selvinnyt toistaiseksi kahdesta syövästä. Olen kirjoittanut avoimesti  myös neuroottisuudestani. Näistä vaivoista on tullut kuin osa identiteettiäni. Jos minulla todetaaan olevan se, minun on päätettävä, aionko käsitellä asiaa julkisesti eli haluanko asiasta tulevan osa julkista minääni. 

Galleria Honkala

 

"Työtilanäkymä", taitaa olla akryyli, noin 60 x 45 cm, hinta 300 €, vapaasti kotona Turussa. 

Rymsteerausta

Meillä on iso olohuone (luokkaa 35 neliömetriä). Minulla on ollut siellä maalauspöytä ja -teline. Järjestely ei ole kuitenkaan toiminut. Kun minulla on ollut jotakin meneilläni ruokailupöydästä on tullut minulle apupöytä ja tavaraa on levinnyt muuallekin. Jos maalaan öljy- tai akryyliväreillä, väriläikkiä tahtoo tarttua sinne minne niitä ei toivota. Toimintamahdollisuuteni karsiutuivat.

Vaimoni ehdotti, että teemme makuuhuoneestamme minulle työhuoneen. Tuntui liialliselta, mutta kun asiaan liittyi se, että hän sai itselleen kirjoituspisteen olohuonessa, järjestely tuntui reilulta. Olohuoneessa pysyy myös järjestys paremmin kuin silloin, kun huoneessa vallitsi herra kaaos eli minä.

Huonekalut on nyt siirretty. Tavaroita pitäisi vielä järjestellä. Pienempi kamareistamme on nyt makuuhuoneemme. 

Tämä on arkista asiaa. Minulla on lisäksi terveyteen liittyvä iso huoli, mutta en halua kirjoittaa siitä vielä tänne enempää. Ehkä senkin aika vielä tulee. Ensin on saatava asiasta varmuus ja sitten on päästävä sinuksi sen kanssa. 

Sydämen sivistyksestä, kipujen kohtaamisesta, talvisodasta ja ilmastonmuutoksesta keskustelemisesta

Tässä linkit viime vuoden neljään viimeiseen Päivämies -lehden blogiartikkeliini: 

Sydämen sivistys on enemmän kuin hyvät tavat

Pohdiskelen hyvien tapojen ja sydämen sivistyksen merkitystä vuorovaikutustilanteissa. Näiden soveltaminen ja velvollisuuksien täyttäminen ovat yhdessä hyvä käyttöliittymä yhteisölliseen elämään. 

Elämä, kipu ja rakkaus

Kärsimyksen ja kivun kanssa eläminen arjessa. Miten auttaa kärsivää, kun kipuja ei voi poistaa? 

Äiti, isä ja talvisota

Talvisota vei äidiltäni isän ja isältäni kotiseudun. Jatkosodan aikana isäni pääsi vanhempiensa ja sisarustensa kanssa takaisin Kannakselle, mutta myöhemmin kotikunnaat menetettiin lopullisesti. 

Ilmastonmuutoksesta keskusteleminen

Arkiset toimemme kiihdyttävät mitä ilmeisimmin ilmastonmuutosta. Voimmeko vain pistää päämme pensaaseen vai olisiko meidän muutettava käyttäytymistämme? 

Ensimmäinen työ tarjolle Galleria Honkalaan

Laitoin ensimmäisen työn esille Galleria Honkalaan, joka on tämän blogini sivuksi perustamani myyntipaikka. Linkki galleriasivulle löytyy käyntilaskurin alta. Kokeilen, miten tämä järjestely toimii. Laitan tiedot myös tähän: 

Esittelen tällä sivulla myynnissä olevia maalauksiani ja piirustuksiani. Jos olet kiinnostunut jostakin tai joistakin, ota yhteys puhelimitse (044 7756 318) tai sähköpostitse (heikki.honkalaÄTicloud.com). 

"Kelirikko", akvarelli, noin 29 x 46 cm. Ruskea reunus on vara paspista varten. Hinta 300 €, vapaasti kotona Turussa.  

Viehkeää klassismia

 Graffin ohella myös Danzigissa syntynyt, mutta Berliinissä vaikuttanut, 

Daniel Chodowiecki pyrki objektiivisuuteen ja vältti glamouria

 teoksissaan.

Hän piirsi ansiokkaita luonnoksia Berliinin arjesta välttäen kaikenlaista

 teatraalisuutta.

Hän teki eloisia kuvituksia kirjoihin ja almanakkoihin.

Hänen koristemaalaritaustansa näkyi hänen tuotannossaan häivähdyksenä 

Sokrateen kuolema
Wikimedia Commons

rokokoon nokkelaa viehkeyttä. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut objektiivisuuden

 kustannuksella.

Chodowieckin tausta on Wikipedian mukaan monikansallinen, sillä 

hänellä oli puolalaisia, saksalaisia ja hugenottijuuria.

Tämä artikkeli on julkaistu 30.12.2010 blogissa Taidehistoriaa ja muutakin

 havinaa.

Lähilomailusuunnitelma

Olen käsitellyt vuonna 2009 leppoistamisblogini (Leppoistaminen - yksinkertaista mutta monimutkaista) artikkelissa Staycation eli lähilomailu. Taas uusi muotitermi?  lähilomailun ideaa. 

Tuolloin oli muodissa erilaiset elämän rauhoittamiseen liittyvät teemat kuten slow life, slow food ja stayvcation, joka on muodostettu sanoista stay ja vacation. 

Lähilomailussa eli loman viettämisessä kotona on monia etuja kuten kustannussäästöt ja vähempi stressaavuus. Haittapuolena on tietysti ainakin se, että voi olla houkutus ruveta toimittamaan arkisia asioita. Referoin artikkelissa useita kirjoittajia. Toivottavasti linkit toimivat yhä. 

Lähilomailun idealle on nyt koronan vuoksi erityinen tilaus. Taudin leviämisen ehkäisemiseksi on syytä pysytellä enimmäkseen kotona.  

Olemme vaimoni kanssa eläkkeellä eli jatkuvasti lomalla työstä ja suurimman osan ajastamme kotona. Minä käytän aikaani työn omaisesti blogien kirjoittamiseen ja maalaamiseen. Vaimollani on kirjaprojekti. 

Miten järjestää vaihtelua arkeen? 

Ehkä voisimme kuvitella makuuhuoneemme hotellimajoitukseksi, jossa vietämme yömme ja jossa voimme käydä päivälevolla. 

Valitsemme jonkin arkipäivän lomaksemme. Herättyämme hoidamme muut aamutoimet, mutta lähdemme aamiaiselle Fazerin kahvilaan, joka aukeaa klo 8.30. 

Aamiaisen jälkeen on aika tutustua nähtävyyksiin. Tuomiokirkon tornissa on museo, jossa en ole käynyt. Voisimme käydä siellä tai jos sää on hyvä, voisin esitellä vaimolleni puiston, jossa on patsas paikalla muinoin toimineen dominikaanikonventin muistoksi. Aboa vetuksessa tai Aaltosen museossakin saattaisi olla jokin kiinnostava näyttely. 

Puolilta päivin käydään lounastamassa jossakin keskustan ravintoloista. 

Lounaan jälkeen voisimme mennä "hotellihuoneeseemme" päivälevolle. Levon jälkeen voisimme käväistä taas jossakin turistikohteessa - esimerkiksi apteekkimuseossa - ja mennä sitten päiväkahville vaikkapa Aschanin Siniseen junaan kauppahalliin. Kauppahalli on itsessäänkin elämyksellinen vierailukohde. 

Jos virtaa riittää ja sää sallii voisimme mennä vielä kävelylle Vartiovuorelle.

Tämän jälkeen olisimme varmaan jo kypsiä palaamaan majapaikkaamme, jonka oivallisessa keittössä voisimme laittaa omatoimipäivällistä. Samalla voisimme jakaa keskenämme päivän turistielämyksiä. 

Pidämme mukanamme riittävän määrän puhtaita maskeja vierailuja varten ja yritämme olla huolellisia välimatkojen suhteen. 

Toimisikohan? 

Harjaannutin korviani erottamaan musiikin tulkintaa

Klassisen musiikin sivistykseni ei ole erityisen syvä, mutta olen saanut lapsena pianotunteja ja oppinut nuotit. Kuuntelen mielelläni klassista musiikkia, mutta kun olen kovin monesta asiasta innostuva, olen yrittänyt priorisoida asioita ja antanut harrastuksissani etusijaa maalaamiselle ja kirjoittamiselle. 

Soitto- ja nuotinlukutaitoni ovat vaipuneet kohmeeseen vuosikymmenten saatossa.  

Nyt olen sivistänyt itseäni kuuntelemalla Johann Sebastian Bachin kahta sarjaa "Hyvin viritetty klaveeri 1 ja 2" (Das wohltemperierte Klavier). Kummassakin sarjassa on yksi preludi ja fuuga kaikissa 24 savellajista. Keskityin ensimmäisen sarjan ensimmäiseen preludiin. 

Joku saattaa muistaa, kuin uppouduin Matteus passioon pääsiäisen tienoissa. Kts. tekstit  Tunteita järisyttävä kiirastorstai-ilta ja Matteus-passion avulla syvemmälle musiikin maailmaan. 

Preludi on Wikipedian mukaan ... "musiikkikappale, jolla yleensä ei ole tarkkaan määriteltyä sisäistä rakennetta ja joka on yleensä lyhyehkö, mutta voi olla laajakin. Sana tarkoittaa varsinaisesti alkusoittoa. Alkuperäinen instrumentaalipreludi kehittyi lyhyistä improvisoiduista musiikkikappaleista, joita esittäjä soitti ennen varsinaisen esityksen alkua ”lämmitelläkseen” ja esimerkiksi tarkistaakseen soittimen oikean virityksen"

Fuuga puolestaan "... on perinteisesti kontrapunktia käyttäen sävelletty polyfoninen musiikkikappale tai kappaleen osa, joka koostuu useasta itsenäisestä äänestä. Fuugan aloittaa yhdellä äänellä esitetty teema, jonka jälkeen toinen ääni toistaa teeman ja alkuperäinen ääni säestää kontrapunktisesti. Tämän jälkeen mahdolliset muut äänet tulevat mukaan yksitellen samaan tapaan, enimmillään jopa kymmenen." 

Jos kuuntelen jonkin sinfonian, se kuulostaa korvissani samanlaiselta riippumatta siitä, mikä orkesteri sen esitti ja kuka sitä johti. 

Olen oppinut tulkinnan merkitystä kuuntelemalla Youtubesta eri pianistien esityksiä erityisesti mainituista "virityssarjoista" ensimmäisen ensimmäistä preludia (tulipa monimutkainen virke). Pääset kuuntelemaan noita äänityksia seuraavista linkeistä. 

András Schiff

Evelyne Crochet

Glenn Gould

Tatiana Nicolayena

Tämä on ollut minulle hyvä harjoitus. Tulkinnat ovat todella yksilöllisiä. Seuraavassa vaikututelmiani. 

Shiff soittaa minusta kappaleen jotenkin tasapaksusti. Nicolayenan tulkinta on helmeilevä. Loppu hidastuu ja katoaa sitten kauniisti kaukaisuuteen. Hän käyttää runsaasti pedaalia. Omaleimaisen Gouldin tulkinta on rouheaa kuin maitolaiturin rakentamista laudoista ja kakkosnelosista. Mistähän tuokin vertaus tuli mieleeni. Gouldin terävän näpsäyttävät staccatot saavat teoksen  kuulostamaan kuin eri kappaleelta. Hänen omintakeinen tapansa hyräillä vienosti soittaessaan kuuluu tässäkin. 

Crochet on minun suosikkini näistä neljästä. Hän soittaa minusta preludin muita nopeammin ja hänen tulkintansa on muita dynaamisempi. 

Merkillinen varhaisherääminen

Pohdin äsken täällä blogissani miten voisin järjestää teoksilleni myyntipaikan verkkoon (Myyntisivusto tauluilleni?).

Heräsin tänään viiden tienoissa ja luulin, että on jo aamu. Söin aamupuuron ja join kahvin. Luin Hesaria. Palasin sänkyyni räpläämään läppäriäni.

Mieleeni juolahti käytännöllinen ratkaisu myyntipaikkaongelmaan. Taulugalleriani voisi olla omana sivunaan täällä blogissani. Näet nyt ruudun oikeassa reunassa blogiarkiston ja sivunnäyttölaskurin alla otsikon Sivut ja sen alla kohdat Etusivu ja Galleria Honkala. Viimeksi mainitusta pääset myyntisivulle. Toistaiseksi siellä ei ole juuri mitään, mutta aion laittaa sinne kuvia ja muita tietoja maalauksistani ja piirustuksistani.

Ihmettelen, mikä minut herätti. Ehkä näin unta, jossa kännykkäni herätti ja heräsin oikeasti. Lähdin saman tien aamupuuhiin. Jos nyt ideoimani galleriajärjestely osoittautuu toimivaksi, olen kiitoksen velkaa tälle varhaisheräämiselle. Voisiko olla niin, että alitajuntani alkoi työstää ongelmaani ja herätti minut, kun ratkaisu oli muotoutumassa? 

Futuristinen aineeni noin 50 vuoden takaa

VA luokkakokouksessa vuonna 1999

Kalastajatorpan piha alkaa olla pian täynnä autoista (autoja). Niin, autoiksi näitä äänettömiä, ilmatyynyillä liikkuvia laitoksia laitoksia vielä kutsutaan. Tuolla tuo vanha tuttu Päkä ohjailee autoaan portaista sisään. Väkeä alkaa siirtyä liukuhihnalle, joka vie heidät sisään. Siellä ottaa Ulla heidät vastaan ja toivottaa tervetulleeksi. Hän oli lähettänyt kaikille kutsun tulla tänne luokkakokoukseen. Minä sain sellaisen asuinsiirtolaan Marsiin, jossa olin viettämässä kesälomaani. Kansa alkaa asettua taloksi, kuka minnekkin (minnekin) loikoilemaan tyynyyn nojaten. Se on tämän ajan tapa. 

Nyt alkaa kuulua omituista tärähtelyä. Kaikki kääntävät kummissaan päätään sen suuntaan ja alkavat nauraa. Insulahan siellä virittelee vanhaa trumpettiaan, jonka ääni kuulostaa tosi omituiselta näin elektronimusiikin aikana. Viriää keskustelu entisistä ajoista, jolloin vielä käytettiin polttomoottoreita mitä moninaisimpiin tarkoituksiin. Se kuulostaa erittäin primitiiviseltä nyt, kun englantilainen tohtori Smith on kehittänyt ikiliikkujan. 

Silloin joskus vielä lapsilta meni monia vuosia koulussa sen opiskelemiseen, johon nyt kuluu muutama tunti. Sehän on aivan yksinkertaista. Kun lapsi täyttää 12 vuotta, hänelle laitetaan tiedonsiirtokypärä päähän ja kohta on "koulu käyty". Tämä kaikki (kerrotaan) siksi, koska (että) tämä tiedonsiirtolaite on erään meidän luokkalaisen kehittämä. (-/-)Vielä jutellaan kaikista kouluaikaisista kömmähdyksistä. Risto kertoo erään suomen tunnilla tehdyn kepposen, jonka heti kaikki muistavat. Näin alkaa ilta kulua loppuun ja vielä viimeksi päätetään pitää seuraava luokkakokous vuonna 2011. 

Keskikoulun viides luokka vastaa peruskoulun yhdeksättä.

Olen kirjoittanut tekstin tuohon virheineen, ja opettajan korjaukset näkyvät suluissa. Opettajan kommentti aineesta: "Alku hyvä, väsähtää lopussa!"

Arvosana 8-.

Neliöiden ympyröiminen

 ... tai jotakin sinnepäin. Olen aikaisemmin tainnut kertoa, että neliö muotona tuottaa minulle esteettistä mielihyvää. Olen joissakin maalauksissani yrittänyt yhdistää orgaanista muotoa suorakaiteisiin tai neliöihin. On haastavaa saada tulos tuntumaan visuaalisesti toimivalta 

Minulla on referenssikuvana näkymä Strasbourgin vanhasta kaupungista. Olen ruuduttanut maitokartongin ja tehnyt akvarelleillä värimuotoja muutamaan neliöön. Kuvioista tulee kuivuessaan mielenkiintoisia, koska kartongin pinta hylkii nestettä. 

Maalasin yhden neliön tussilla mustaksi, mutta se oli huono ratkaisu. Musta on noin aivan liian hallitseva. Sitäpaitsi maalarinteipillä tekemäni suojateippaukset eivät täysin suojanneet pohjaa. Sain kuitenkin siten hauskoja kehrämäisiä muotoja neliön ympärille. Piirsin tussikynällä erilliselle neliölle osan kyseisen ruudun näkymästä ja liimasin mustan neliön päälle. Näin sain mielestäni kivan efektin, kun tussivalumat reunustavat neliötä. 

Saa nähdä, syntyykö tästä mitään säilyttämisen arvoista. Työskentely etenee ongelmasta toiseen. Välillä koen ahdistusta, mutta yritän motivoida itseäni nopeaan ratkaisuun päästäkseni eteenpäin. Välillä taas tunnen tyydytystä, kun saan jonkin idean työn jatkamiseksi. 

Kävin välillä sauvakävelyllä, ja sain uusia ideoita. Voisin kokeilla voisiko shakkilauta-tyylinen ruutu tai useampi toimia. Voi tosin tuoda liikaa vilinää silmiin. Jonkun noista jo näkyvistä väreistä tai niiden sekoituksesta voi laittaa mukaan koko ruutuna rauhoittamaan kokonaisuutta. 

Oikeastaan vain muutama ruutu ovat tärkeitä omilla paikoillaan, koska ne kuljettavat kertomusta. Aon tehdä nyt irrallisia ruutuja ja ratkoa niiden avulla tätä haastetta kuin ristisanatehtävää. 

Myyntisivusto tauluilleni?

Olen pohdiskellut pitkään sellaisen sivun perustamista, jonka avulla mahdolliset kiinnostuneet voisivat tutustua maalauksiini. Se olisi suomeksi sanottuna myyntisivusto. Laittaisin kuvia vapaana olevista maalauksistani ja piirustuksistani. Hinnat olisivat tietysti näkyvissä. Varsinaista verkkomyymälää tuskin kannattaisi perustaa. Toimitukset ja maksut sovittaisiin tapauskohtaisesti. 

Täytyy miettiä, mikä olisi hyvä alusta. Olisiko sinulla vinkkejä minulle?

Negatiivinen tulos

Olin ilmeisesti vilustunut. Aivastelin, nenä vuoti yms. Järjestelmä toimi taas hyvin. Sain eilisaamuksi ajan koronatestiin. Kävin antamassa näytteen ja tänä aamuna on Omakantaan tullut tieto negatiivisesta eli positiivisesta tuloksesta. 

Minun ei tarvitse enää pitää karanteenia. Vilustuminen ei taida olla tarttuvaa. 

Aivastelut ja niiskutukset alkavat olla ohi, mutta vatsa on sekaisin. Kyllä tämä tästä. 

Hessun dieetti: "pussillinen karkkeja"

Yritän huijata itseäni saadakseni painoni putoamaan. Olen onnistunutkin, mutta tulosta pitää varjella. 

Eikö tuntuisi ihanalta popsia pussillinen karkkia! Noin iso annos jo puistattaa, ainakin minua. Eipä silti, ei moinen ahmiminen haittaa, jos sellaista tapahtuu harvakseen. 

Olen keksinyt tavan imitoida karkkipussillisen syömistä. Lohkotaan pienehkö omena (150 g)  pieniksi palasiksi, jotka laitetaan teelautaselle. Aikamoinen pino, vai mitä? Otetaan lautaselle myös teelusikallinen (noin 5 g) hunajaa. 

Nautitaan omenan paloja rauhallisesti jokaista huolellisesti pureskellen. Joihinkin paloihin sipaistaan vähän hunajaa. Kohta saattaa jo kyllästyttää. Näitä karkkeja on niin paljon! 

Omenassa on noin 60 kilokaloria ja viidessä grammassa hunajaa noin 17 kilokaloria. 

Jos lounas on tavallisesti puolilta päivin ja päivällinen kuuden tienoissa, voisi niiden välissä syödä kolme tuollaista "omenahunajakarkkiannosta" ja oltaisiin vasta suunnilleeen yhden tavanomaisen välipalan lukemissa. 

Älä ota näitä vinkkejäni kovin tosissasi. En ole ravintoterapeutti. 

Olen vain huomannut, että voin pettää itseäni syömään vähemmän. Tosin iltapala on minulle yhä haaste. Silloin syöminen meinaa lähteä lapasesta. Tulee helposti mieleen, että pitää syödä runsaasti ettei tule nälkä ennen nukahtamista. Sorrun helposti. Saatan retkahtaa syömään kourakaupalla mysliä, eikä siinä ole kaikki. 

Minun on keksittävä jokin erityinen itsepetosjuoni iltoja varten. 

Karanteenissa

Kävin aamulla antamassa näytteen. Istuin autossa.kuljettajan puoleinen ikkuna auki ja hyvin suojautunut näytteenottaja työnsi tikkumaisen esineen vasemmasta sieraimestani sisään. Ei se mukavalta tuntunut, mutta toimenpide oli hetkessä ohi. 

Tulos tulee Omakantaan 2-3 päivässä. Jos positiivinen, lääkäri ottaa minuun yhteyden. 

Kulutan aikaani kotona. En saa lähteä minnekään. 

Tein äskettäin nopein vedoin värikkään maalauksen. Nyt teen toista pipertämällä. Saa nähdä, riittääkö sinnikkyys. 

Jokin tauti on iskenyt

Lämpöni ei ole noussut - päinvastoin. Viimeinen mittaus oli tasan 35 astetta. Aivastelen. Nenäni vuotaa.

Paikallinen terveydenhuolto on ruuhkautunut. Numerossa tarjottiin mahdollisuus soittopyynnön jättämiseen. Jätin. Saapa nähdä (vai saapa kuulla?), milloin tulee vuoroni. 

Tämä voi aivan hyvin olla jokin syysflunssa. 

Taideakatemian käytännön mukaan en voi palata kurssille ennen kuin minulla on negatiivinen covid 19 -testi. 

Terveydenhuoltojärjestelmämme toimii kuitenkin taas hyvin. Iltapäivällä sain soiton ja minulle luvattiin lähete koronatestiin huomisaamuksi klo 7.45:ksi. Näyte annetaan Tyksin parkkihallissa. Olen karanteenissa tuloksen saamiseen asti. 

Grafiikkakurssille osallistumiseni taitaa jäädä tämän viikon osalta (ti-to). 

Klassismia myöhäisbarokin maustein

Prometeus tuo valon ihmiskunnalle
Wikimedia Commons

Heinrich Friedrich Füger (1751-1818) oli merkittävä henkilö Itävallan taidekentässä, vaikka tosin oli syntyjään saksalainen. 

Hänen tuotannossaan yhdistyi myöhäisbarokintekniikka klassismin aihemaailmaan. Leimallista oli myös kultivoitunut värien käyttö.  

Hänen taidokkaissa henkilökuvissaan näkyi myöhäisbarokin ohella myös englantilaisen muotokuvamaalaustradition vaikutus.

Tämä artikkelin on julkaistu 30.12.2010 blogissa Taidehistoriaa ja muutakin havinaa. 

Joskus tärppää

Laitoin pohjaksi pari kukkupäistä ruokalusikallista mustikoita, joita olin poiminut kesällä lentokentän ja Kurjenrahkan kansallispuiston tienoilta. Lisäsin lorauksen Solevitan Bio ginger shotia, joka sisältää mm. omena-, sitruuna- ja inkivääritäysmehua. Parisen  pikkulusikallista Hirvelän uunitalkkunaa ja maun mukaan intiaanisokeria vie elämyksen uusiin ulottuvuuksiin. 

Minun piti tehdä itselleni uusi annos tätä namia. 

Tämän herkun nauttimiskokemukseen tarvitsen ainakin alitajunnassa muistot siitä, kun olin viime kesänä pitkälläni isänmaan helmassa Kurjenrahkan maisemissa ja kurkottelin marjoja poimuriini. Olin rauhassa kaukana kaikesta melkein jo maaksi muuttumassa. Jos nimittäin olisin jäänyt paikalleni, olisi ennen pitkää käynyt näin. No ei sentään, auto olisi löytynyt ja sen myötä mieskin.

Talkkunan on oltava hirvelää, koska nimenomaan se talkkuna tuli minulle nuorena aviomiehenä appivanhempieni perheen kautta. Heidän mökillään Päijänteen Kukkarosalossa syötiin paikallisen tuottajan - Hirvelän - talkkunaa. En ollut ennen kuullut mustikkapöperöstä mitään. Kauan sitten edesmennyt Eino-appeni oli syntyisin tuosta samasta saaresta. 

Intiaanisokeri on vaimoni mielestä miltei terveysravintoa. Siksi sitä. 

Näiden ainesten ja konnotaatioiden muodostaman sinfonian vallassa voin taas vakuuttua, että elämä on muutakin kuin atomikimppuja kuten yksittäiset mustikat. 

Talkkunapaketin kyljessä kerrotaan, että sata grammaa ainetta sisältää;

    - energiaa  1660 kJ/396 kcal

    - proteiinia 9,7 g

    - rasvaa 5,8 g

    - hiilihydr. 75,7 g (josta rav.kuitua 26,3 g)

    - rautaa 3,8 mg.

Ihminen, jolla on pinnallisesti tieteeseen perustuva maailmankuva, voisi yrittää analysoida kokemustani lähtemällä kunkin tarveosan sisällön selosteesta. 

Mikä se tämä on?

Olin tulossa Taideakatemialta keskustaan päin. Näin naapurini juttelevan jonkun - luultavasti työkaverin - kanssa. Sitten näin Aurajoessa jotakin erikoista. Pari miestä oli hommailemassa jotakin tällaisen - miksi tätä nyt sanoisi - laitteen parissa. 

Kyljessä lukee Arctic Hut, joka on valmistaja. Terassimainen taso on kuulemme irroitettava. Sama yhtiö ilmeisesti tekee revontulten katsomismajoja. Tätä vesillä liikkuvaa mökkiä kuuluu vuokraavan Archipelago live Oy.  

Menin katsomaan lähempää ja näin, että purkissa on vuode. Se on siis samanlainen kuin revontulimajat pohjoisessa, mutta tämä kulki vesillä. Siinä oli pieni sähköllä toimiva sivulaitamoottori. 

Kuulin ettei tällä mökillä pitäisi purjehtia Aurajokea kauemmaksi. 

Onkohan pikkulautassa jokin keittiönurkkaus? Olisi kiva käydä kokeilemassa, mutta varaaminen ei tunnu vielä onnistuvat. Mitähän mahtaa maksaa? 

Olen yrittänyt rajoittaa blogini linkittämisen FB-tiliini kertaan päivässä, mutta taidan alkaa antaa periksi. 

Sigynillä tapahtuu

Sigyn on maannut telakoituna Aurajoen varteen. Hiljaiselta on näyttänyt, mutta eilen huomasin, että nyt tapahtuu. Parkki Sigyn on laskettu vesille vuonna 1887. Parin kolmen hengen porukka entistää laivaa. En tiedä, milloin - tietääkö kukaan? - laivan entistäminen valmistuu. Riippunee rahoituksesta. Nyt ilmeisesti aiotaan nostaa mastot paikoilleen. Laiva on vajaan 60 metriä pitkä ja sen purjepinta-ala on peräti 1000 neliötä. 

Voisin antaa jonkun roposen Sigyn-projektiin. Tietääkö kukaan, miten se onnistuisi?

Minun lienee kohdattava menneen kauhut

Olen varmaan kertonut monta kertaa, että olen kokenut selvinneeni syöpäjaksoistani henkisesti vähällä. Olen ollut optimisti, enkä ole murehtinut tulevaa. Olen keskittynyt saamaan hoitoja. Näin tehden olen luultavasti onnistunut ripustautumaan toivoon, jolla lienee merkitystä paranemisessa. 

Olen purjehtinut katamaraanillani hyvässä vauhdissa tyrskystä toiseen kiinnittämättä huomiota pinnan alla vaaniviin haihin ja kareihin. Läheltä piti -tilanteista olen jatkanu purjeet pullollaan kohti tulevaa. 

Nyt on tullut maksun aika. Saara kertoi, kuinka hänelle oli annettu leukemiakierroksen alussa kovin vähän toivoa minun suhteeni. Ennen tätä olin ollut kovin väsynyt. Olin tiedostanut, että jokin oli vialla. Onneksi työterveyslääkäri laittoi asian heti eteenpäin. Vaimoni oli kannustanut häntä siihen sähköpostitse. Asia siirtyi nopeasti erikoissairaanhoidon piiriin. Diagnoosiksi määrittyi 11.11.2015 akuutti myelooinen leukemia. Olin sairaalassa, kun tämä selvisi. Olin kuvitellut vielä meneväni samana iltana TaiK:in sarjakuvapiirtokurssille ja seuraavalle päivälle oli oppituntejakin pidettäväksi. Jäin sairaalaan ja sytostaattihoidot alkoivat 12.11. eli seuraavana päivänä.. 

Hyvä niin. Ilman hoitoa AML olisi vienyt minulta hengen neljässä viikossa. Virheelliset solut kehossani olisivat monistamalla itseään tukkineet kehoni. Näin asian ymmärrän. 

Muistini mukaan en juurikaan ajatellut juoksevani kilpaa kelloa vastaan. Oli mielenkiintoista kokea, millaisia hoitoja saan. 

Koen että tietoisuuteni ja alitajuntani välillä on mustan avaruuden tapainen alue. En näe sen läpi. Eilinen yllämainitun vaaratilanteen muisteleminen vaimoni kanssa ja hänen aiheesta kirjoittamansa FB-artikkeli yhdistivät hetkeksi alitajuntani ja tietoisuuteni. Alitajunnastani tuli kuin henkäys, joka laukaisi itkun. Olen ollut noin lähellä kuolemaa.

Nyt on aika ottaa menneet kauhut tietoiseen käsittelyyn. Tarvitsen siihen varmaan apua. Koen että alitajunnassani on useita kosmiselta tuntuvia prosesseja käynnissä. Tulkitsen, että näiden yhteisvaikutus saattoi minut äskettäin käsittämättömään tuulimylly/ballerina-tilaan, jossa kroppaani vietiin enkä ymmärtänyt mikä vei. Olin kuitenkin tietoinen koko tapahtuman ajan. 

Asiaan tartuttaneen ensi viikon torstaisessa hoitokokouksessa. 

Tänä päivänä viisi vuotta sitten

Vielä tylympi diagnoosi

Suunnitelma meni siten, että hematologi tulee puoli neljältä, kertoo alustavat tulokset, sitten pääsen kotiin ja palaan puolilta päivin huomenna takaisin. Ilmoitin jo pomolleni, että voin tulla pitämään kymmeneltä alkavaa tuntia varsin pitkälle. Loppuajaksi hommia opiskelijoille. Tänä iltana kuvittelin meneväni sarjakuvakurssille.

Toisin kävi. Hematologi tutki ja tutki. Vihdoin hän saapui ja kertoi perusteellisesti tilanteen. Diagnoosi on akuutti myelooinen leukemia. Tämä on ärhäkkää sorttia, joka tappaa muutamassa viikossa, jos sitä ei hoideta. Tämä leukemia uusiutuu helposti ja sen vuoksi tehdään sytostaattihoidon lisäksi kantasolusiirto, jos tapaus näyttäisi tarvitsevan.

Herkän uusiutumisalttiuden vuoksi viiden vuoden päästä elossa on 40-50 prosentin haarukassa oleva määrä potilaita.

Tämän leukemian on saattanut aiheuttaa lymfoomahoitojen sytostaatti etoposidi. Siksi monosyyttiarvo oli niin korkea verikokeessa.

Minä jäin tänne. Olen saanut jo kanyylin ja saan vettä munuaisen suojelemiseksi. Samaan tarkoitukseen sain kihtipillerin. Kihdikivut aiheutuvat siitä, että virtsaa kerääntyy rakeina varpaan tyviniveleen. Sytostaattihoito voi voi synnyttää rakeita munuaiseen.

Huomenna käyn hammaskuvauksessa ja sydämen kaikumittauksessa. Sen jälkeen alan saada sytarabiini-nimistä sytostaattia, jota annetaan jatkuvalla syötöllä noin viikon verran. Vain puolen tunnin katkoja pidetään päivittäin, jotta pääsen suihkuun.

Tämä ensimmäinen sairaalakeikka voi kestää jopa neljä viikkoa, koska näissä hoidoissa erityisesti altistutaan pöpöille. Sairaslomalla olen kai toukokuuhun saakka.

Yllä oleva on artikkelini, jonka kirjoitin ja julkaisin viisi vuotta sitten. Ajatella, että olen tässä ja syöpäni ovat yhä remissiossa. On paljon aihetta kiitollisuuteen. 

Tässä linkki alkuperäiseen tekstiin.

On se niin kivaa ...

Olen saanut aika paljon kuvan tekemiseen liittyvää koulutusta. Minulla on kuitenkin selvä aukko  sivistyksessäni. Tämä puute on selvästi nimettävissä. En tiedä grafiikan tekemisestä juuri mitään. 

Sain vuosi sitten puhutuksi itseni ja erään toisen henkilön Taideakatemian Taidegrafiikan menetelmät I ja II -kursseille avoimen kautta. Kurssien piti olla kevätkaudella, mutta korona muutti kaiken kuin Niemi konsanaan. Olimme vaimoni kanssa suunnitelleet paluumatkamme Ranskasta siten, että pääsisin mukaan alusta alkaen. Meille tuli kuitenkin melkein äkkilähtö, kun rajoja alettiin sulkea. Kurssit peruttiin, koska niitä oli vaikea järjestää etänä tai nettiyhteyksien varassa. 

Taideakatemia ei ole ottanut koronan vuoksi tänä syksynä avoimen opiskelijoita kursseilleen. Minä ja "kollegani" kuitenkin poikkeuksellisesti pääsimme, koska meidät oli hyväksytty kevään perutuille kursseille. 

Olen kirjoittanut asian luonteeseen nähden ehkä vähän turhan varhain äskettäisestä vulkaanisesta kokemuksestani. Rubikon on ylitetty. Tulen joskus kirjoittamaan enemmän, mutta nyt totean vain, että Taidegrafiikan menetelmät I -juna meni, mutta kakkosjunaan astuin tänään. 

Aiheena on syväpainomenetelmät. Aamuluento toteutettiin Zoomin avulla. Kurssin vetäjä kertoi aiheeseen liittyvästä historiasta. Yhdeltä iltapäivällä kokoonnuimme koulun grafiikkatilaan. Ensimmäiseen demopeltiin raaputtelimme vuorotellen niitä näitä. Ohjaaja toteutti tähän ensimmäiseen laattan liittyvät painotoimenpiteet. Sitten alettiin omiin hommiin. Kaivoin kännykästäni referenssikuvaksi äskettäisen tuomiokirkkolaukaukseni Aurajoen varrelta. 

Aihe on kulunut, etten sanoisi.

Piirtelin näkymän rennoin vedoin leikkaamaani laattaan. Aiheen kuluneisuutta loiventanee se, että painokuvassa maisema tulee olemaan nurin päin. 

Raaputtelin myös toisen laatan. Toivottavasti huomenna minulla on jo painokuvat. 

Ryhmämme on pieni. Keski-ikäinen opettaja, kuusi nuorta naista ja yksi eläkeläismies. Yksi opiskelijoista on vaihto-opiskelija, toinen opiskelee kuvataiteilijaksi. Muista en tiedä. Ehkä viimeksi mainitun kollegoita ainakin osa. 

Olo on helpottunut

Suomen presidentin vaalit eivät taida maailman mittakaavassa olla kovinkaan merkittävä tapahtuma. Toisin on tilanne USA:n vaalien suhteen. 

Nyt tuntuu kuin olisi oltu vesillä ja samalla merikartta-alueilla olisi ollut humalainen törttöilijä, joka isoine muskeliveneineen olisi ollut usein vaaraksi muille. Tiedän, vertaus on ronski, mutta kyse on tunteistani. Nyt olo on rauhallinen, kun tiedän, Yhdysvaltojen komentosillalla on mies, joka osaa navigoida ja jonka toiminta on ennustettavaa. Tiedän, etten tiedä  paljoakaan Bidenistä, mutta tiedän, että hän on ollut Obaman varamies kaksi kautta. Se on painava referenssi. 

Kummastelin Trumpin suhdetta Putiniin. Minulla ei ole faktoja, mutta jotenkin vaistomaisesti syntyi kuva presidentistä, jota Putin onnistui ohjailemaan hienovaraisin pelisiirroin. 

Vasta-argumentoija saattaa huomauttaa, että kantani muodostuu median toimien seurauksena. Tämä on varmasti mahdollista. Trumpissa on kuitenkin ainakin se hyvä puoli, että hän puhuu selvää englantia, jota on helppo ymmärtää. Ehkä media kompromettoi häntä poimimalla vain hälyttäviä puhepurkauksia. Ne olivat kuitenkin aitoa tavaraa. Jos ne olisi tehty nykyaikaisella tekniikalla luomalla Trumpin kaltainen hahmo puhumaan potaskaa, tapahtunut tuskin olisi jäänyt medialta huomaamatta. 

Nyt on levollinen olo. 

Seniori Looks

 

Samettitakki: create

Solmio: Kui? design

Paita: Camel Active (huono juttu, tupakan piilomainontaa)

Housut: H&M (tästäkään merkkivalinnasta en voi olla ylpeä), Skinny Fit (miten minulla tuollaiset?)

Sukat: Kallisarvoiset, koska kuviointi lastenlasten. Sukkien valmistaja ?

Kengät: create

Vyö: kuvaushetkellä hukassa

Sukkien väri pitäisi kai olla sama kuin kenkien tai housujen. Tässä väri viittaa kravattiin. Jos Lenita Airisto satut tällä sivulle, kuulisin mielelläni palautteen kommenteissa. 

Lisää kuvia kasvitieteen museosta

 

Taas kasvitieteellisessä Ruissalossa

 

Hessun dieetti, osa 3

Sinnittelen päivät kohtuullisin ruoka-annoksin, mutta iltaisin olen höyli. Joskus muinoin suositeltiin, ettei klo 18 jälkeen syödä mitään. Tuskin kannattaa noin kiusata itseään. 

Turkua tänä aamuna. Vasemmalla katolinen kirkko ja sen
 takana birgittalaisnunnien koti. 

Painon nousuun ja laskuun vaikuttaa muutkin kuin kalorit. Minä en tutkaile kaloreita enkä glykeemisiä indeksejä. Olen noista kuitenkin vähän hajulla. Aamuisin syön kaurapuuron mustikkakeiton ja ehkä puolukkahillon kanssa. Sillä selviän lounaaseen. Yritän pitää lounasannoksen kohtuullisena, esimerkiksi munakas käy, ehkä leivän kanssa. Vihanneksia ainakin. 

Klo 18.00 on päivällinen. Toteutetaan samoin periaattein kuin lounas. Jos iltapäivällä tulee kova nälkä, otan jotakin pientä välipalaksi. Ruokailujen ajoissa on heittelyä. 

Lounaan ja päivällisen jälkeisen kahvikupin rinnalla otan usein jonkin pienen makean. Näin myös, jos juon iltapäiväkahvin. 

Iltapala saa olla runsas. Otan esimerkiksi leivän tykötarpeineen, mysliä, jogurttia, puolukka - tai mustikkahilloa, mustikkakeittoa. Päälle puolikas hedelmää tai kokonainen. 

Tärkeää on selvitä uneen ilman nälän tunnetta. 

Näillä eväin paino tuntuu putoavan hitaasti mutta varmasti. 

Ketkä saisivat lentää?

Yleisesti tiedetään lentoliikenteen olevan vahingollista ympäristölle. Sen osuus kaikesta on kaksi prosenttia, mikä kuulostaa vähältä, mutta vaikutus on osuuttaan suurempi, koska päästöt nousevat nopeasti ylenpiin ilmakerrosiin. 

Jos lentoliikenteen määrä supistetaan esimerkiksi kymmeneen prosenttiin pahimmista vuosista, joudutaan määrittämään, ketkä lennoille pääsevät. 

On ilmeistä, että valtiolliset johtajat ja päättäjät kuuluvat ykkösryhmään. Heidän on  päästävä nopeasti neuvottelupöytiin ratkaisemaan eskaloituvia sotia ja muita kriisejä. Nostaisin ensimmäiseen luokkaan myös ne, joilla on hyvät terveydelliset perusteet nopeaan matkustamiseen. 

Entä turistit, liikehenkilöt jne. Pitäisikö myös verotuksella ohjata lentomatkustusta? Jatkan pohdintaa myöhemmin.

Hessun dieetti, osa 2

Olen tullut äitiini siinä, että syön mielelläni päivittäiset ateriani suht koht säännöllisesti: aamiainen kun olen herännyt, lounaan puolilta päivin, välipalan/päiväkahvin kolmelta, päivällisen kuuden tienoissa ja iltapalan aika myöhään, jotta ei ehtisi tulla nälkä ennen nukahtamista. 

Yritän syödä kullakin aterialla vain sen verran, että ehdin seuraavaan ilman selvää nälän tunnetta. Olen huomannut, että selviän myös ilman välipalaa.  

Painoni on pudonnut aika monta kiloa. Se, että mahani tuntuu aterioidessani täyttyvän aikaisempaa nopeammin, viitannee siihen, että pudotus on pysyvää. 

Painoindeksini on viimeisimmän punnituksen mukaan 28,2, mikä tarkoittaa lievää ylipainoa. Jos painoni laskee pikku hiljaa ihannealueelle, ihan hyvä, mutta pitäisikö isoisällä olla vähän pehmustetta vyötäröllä (tiedän, se on vaarallista), jotta lapsenlapset voivat olla sylissäni mukavammin. 

Yritän noudattaa omaa dieettiäni, mutta samalla koetan ottaa asian kohtuullisen rennosti.

Dieetissäni tuskin on mitään, mitä ei olisi jo keksitty. Dieettini on on muovautunut kokemuksieni, aiheesta lukemieni artikkeleiden sekä aikoinaan käyttämäni Kiloklubin oppien perustalta.   

Alla artikkelisarjan ensimmäinen osa, jonka olen julkaissut vain Facebookissa. 

Hessun dieetti, osa 1

Syö vähemmän

Vaikka sinulle väitettäisiin, että kalorien ja painon suhde on monimutkainen, syö silti vähemmän. Tämä tietysti edellyttäen, että sinulla on ylipainoa ja olet huolissasi sen seurauksista. Vähemmän syöminen merkitsee esimerkiksi sitä, että otat jälkiruuaksi yhden suklaapalan, jaat sen kahdeksaan osaan ja syöt palaset yksi kerrallaan nautiskellen kahvin tai teen kanssa.

Palaan asiaan.

Uusi laji?

Tämänpäiväinen sää on aikamoinen, ainakin täällä Turussa. Mieleeni on juolahtanut uusi konsepti, mutta pitäisi valita, onko kyse urheilusta, komediasta vai ties mistä.

Aloitan urheilusta. Tarvitaan joko tämän päivän kaltainen myrsky tai luodaan puhallinlaittein vastaavanlaiset olosuhteet. Paikka voisi olla pienehkö tori tai muu vastaava, jolla tuulella on väyliä tulla sisään ja myös esteitä kuten kivitaloja. 

Kullakin kilpailijalla on samanlainen sateenvarjo, jonka varjon läpimitta ja varren pituus on noin metri.  

Torin ympäri merkitään rata kilpailijoille. Tehtävänä on kiertää rata mahdollisimman monta kertaa, ilman että sateenvarjo vinksahtaa yli. Kyseessä on taitolaji. Nopeita liikkeitä ja hienoja pelastautumisia tullaan näkemään. Voittaja saa kilpailuvarjoonsa kultauksen, toinen hopeoinnin ja kolmas pronssisen pinnan. 

Komedia muoto voisi olla pantomiini, jonka esittäjä osaa imitoida vastaavia tapahtumia sisätiloissa. 

Tämä myrsky kuuluu aiheuttaneen pahoja vahinkoja. Toivottavasti tämän artikkelin kepeys ei aiheuta pahaa mieltä.

Edit. klo 20.20

Seniori Looks

 

Yöpusero: Harmony

Yöhousut: Ei saa enää selvää. Eri paria kuitenkin kuin pusero.

Sattui nyt tällainen yhdistelmä, joka on hieman ennakkoluuloton. Kuva ei kerro housujen kuosia, joka on kuvioitu. Kummallakin osalla on parinsa ehkä vaatekaapissa tai jossain. 

Kunto: Pihille miehelle. 

Valaistus: Ajanmukainen

Tauko

 Laitan tämän blogini nyt tauolle.

Nietu

Minulla on ongelma. Tein muistiinpanoja postaustani varten, mutta en saa niistä selvää. Josko huomenna päivänvalossa? 

En tiedä mikä tämä on, runo? - huumoria ainakin

Nimeni on Bond, James Bond, nolla nolla seiska

mielilukemistoani on, no tietenkin, Seiska

Seniori Looks

 

Tukan ja vartalon pesu: Sea Salt Shampoo, suolarakeita jossakin liemessä  

Kampauksen muotoiluun Lingonberry Conditioner ja Four Reasons, mitähän lie, kai jotakin muotoilunestettä. 

Parran muoto: luonnon ja ajan aikaansaama, jossakin vaiheessa hieman hoidettu

Korvakarvat: eivät ikävöi parturia

Nenäkarvat: luomu

Kulmakarvat: luomu

Paita: Fynch Hatton

Tusinalukulasien design: sovjet vintage

Löydät Seniori Looks -postaukset tunnuksella Seniori Looks. Löydät sen alhaalta oikealta.

En ole varma kuvauksen tarkasta paikkansa pitävyydestä. 

Hirtehinen mikronovelli

Varoitus! Ei yliherkille! 

Maria Antoinette: Onko palvelunne hyvässä terässä.

Pyöveli: Koko prosessimme on loppuun hiottu. 

Kävin Tyksissä

Läpäisin neljä seulaa ja sain osan pikkuisen kesken jääneen lähestymisstrategiani (kuusi askelmaa) ykkösvaiheesta. Sain Diapam-pillereitä maanantaihin asti. Tilannearvion virkaa toimittaa se, että sain varaukseni psykiatrisen poliklinikan traumapolin hoitajalle maanantaiksi. 

 "Hyvinkin voi käydä."

Minulla on syvä trauma

Eilinen koin vulkaanisen räjähdyksen itsessäni. Se tuli ulos itkuna, jollaista en ole kokenut muistini ulottuvuudessa. Eilinen saattaa olla yksi elämäni merkittävimmistä päivistä, vaikka olin äärimmäisesti poissa tolaltani. 

Vaimoni uskoi, että tarvitsen apua, ilmeisesti joltakin valkotakkiselta tai vastaavalta. Olin kuitenkin kirkkaasti järjissäni tapausta ennen, sen aikana ja jälkeen. En sano mitä huusin. Se oli kuitenkin painokelpoista ja erittäin ymmärrettävää. Vaimoni soitti viisaalle ja näistä asioista tietävälle ystävällemme. Minulta kysyttiin ottaisinko diapamin. Suostuin, koska se tuntui erittäin tarpeelliselta. 

En ollut vielä tyhjä. Purkautumistapa muuttui. Muistin, kun yksi jälkeläisistäni sai raivarin kauan sitten. Vaimoltani loppuivat konstit. Sain idean - Hesarit. Lapsi repi niitä jonkin aikaa ja rauhoittui. 

Sovelsin kikkaa itseeni. Parvekkeella olevat Hesarit ja muut lehdet saivat kyytiä. Revin ne vimmaisesti olohuoneessa ja paiskoin ympäriinsä. Auttoi.

Muistakaa tämä, jos parisuhde on räjähtämäisillään ja muissakin tilanteissa. 

Kerroin eilen artikkelissani Elämä antaa merkillisen paljon - mitä ihmettä? hämmentävistä elämän varttuneelle antamista hyvän tuntemuksista. 

Tiedän, että tapahtuneen aiheutti valtava vyyhti asioita, mutta uskon ehdottamasti, että tästä seuraa hyvää. Tulen purkamaan tätä asiaa tulevissa postauksissani. En tiedä nyt, koska, mitä, missä muodossa ja laajuudessa, mutta mahdollisesti jatkan pian. 

Järkeni toimi, kun ajattelin unilääkitystä. Otin annostuksen vähitellen. Näin tulin ottaneeksi Stellaa vähemmän kuin viime päivinä. 

Heräsin varhain aamulla. Tein aamupuuron ja söin. Päätin auttaa jälleennukahtamista kuuntelemalla kesken olevaa Camus'n Ruttoa Bookbeatista. Ei tepsinyt. 

Päätin alkaa tehdä luonnostelemaani kukkakimppua. Akvarelliliidut tuntuivat hyvältä ratkaisulta. Voisin päättää myöhemmin tarvitsenko vettä ollenkaan. Muutaman viirun jälkeen jatkoin lyijykynällä, mikäli muistan järjestyksen oikein. Osoittautui, että olikin syntymässä lyijykynäteos. Jälki näytti lupaavalta. 

Olen jo lakaissut riekaleet yhteen kasaan. 

Laitan blogini alaotsikoksi: Mies painii traumaansa vastaan. 

Tämän artikkelin avoimuus saattaa yllättää. Kommentoikaa. Olen valmis vastaamaan tavalla tai toisella. Julkaisen tämän poikkeuksellisesti lauantaina.

Elämä antaa merkillisen paljon - mitä ihmettä?

Merkittäviä hyviä muutoksia on tapahtunut, vaikka olen 66-vuotias. Hämmästelen omaa toimeliaisuuttani. Tosin sukkuloin - fyysisesti ja henkisesti - asiasta toiseen, mutta haitta on mitätön, koska suurin osa tekemisistäni tapahtuu kotona. Koen olevani aikaansaava. Jaksan silti paneutua pikkuasioihin. Ihmettelen, että aivonikin tuntuvat toimivan ripeämmin. Hajamielisyys ei ole kadonnut eikä sen mukana elämän komiikka. 

Itseluottamukseni tuntuu merkillisen vahvalta. Olen mielestäni ennenkin valvonut vähintään kohtuullisesti etujani, mutta nyt olen erityisen valmis taisteluun. Tämä saattaa olla seurausta monista asioista, hyvinkin syvistä. Saatan pohtia näitä tässä blogissakin. 

Voi olla, että joskus tulee maksun aika, mutta siitä en nyt murehdi. Ei minulla ole ainakaan diagnosia, joka sellaista ennakoisi. Jos testosteronilla on tässä merkitystä, sen tasosta on vain pidettävä huoli. 

Silmän seudun vaiva on levinnyt oikeallekin puolelle. Se johtuu leukemian hoitona saadusta kantasolusiirteestä. Murhe on mitätön eikä ennusta pahaa. Se pikemmin alleviivaa kiitollisuutta siitä, että olen kahdesta syövästä selviämisen lisäksi saanut elämältä niin paljon hyvää. 

Olen liikkunut pitkään ja runsaan vuoden olen myös juossut. Hölkkä ei ole muuttunut erityisen miellyttäväksi. Olen pitänyt käden oireilun vuoksi taukoa ja sitten alkanut kävellä. Tämä on muutos parempaan. On kiva kävellä reipasta vauhtia, kun jaksaa eikä tunnu rähjäiseltä hölköttämiseltä. Reipas kävely kohtalaisen useasti riittää varmasti tämän ikäiselle eikä tarvitse vaihtaa vaatteita, ei välttämättä jalkineitakaan. Tämäkin on edistymistä. Maratonsuorituksella en tekisi mitään. 

On olemassa alue, joka on tuntunut olevan lähes mahdollisen huipulla. Siinä on kuitenkin tapahtunut valtava loikka. Olen aivan ällistynyt ja hyvin onnellinen. 

Ensimmäistä kertaa elämässä

Ostin menomatkalla tarvikkeita matkalla Pettuun, jossa olin kokeva jotakin poikkeuksellista. Ostamani välineet oli poikani tilannut. Hän oli vaimoineen ja lapsineen jo perillä. Pettu on saari meressä Salon Särkisalossa. 

Seutu on tavattoman kaunista ja syksyn väritys korosti aistinautintoa. Ajoimme pienen niemen kärjessä saaren eteläkärjen lähellä olevalle mökille. Vietimme laatuaikaa yhdessä kunnes koitti aika kokea jotakin minulle aivan uutta. 

Mökkipaikan vieressä oleva pieni lahdenpoukama oli matala- ja kaislarantainen. Lähdimme vesille poikani kanssa mukanamme kaksi hänen lapsistaan. Nyt tuli välineille käyttöä. Olin kysellyt, että kun minulla on parta ja atrain, tarvitsisinko vielä sarvet ollakseni Ahti. Emme tulleet aivan varmalta kuulostavaan tulokseen. Olin tuonut myös voimakkaan käsivalaisimen.

Poikani osasi tuulastusniksit. Soutelimme hyvin matalissa vesissä välillä kaislikkoa puskien. Poikani seisoi kokassa kädessään atrain, johon hän oli virittänyt pitkän varren. Olin olettanut ettei noin ulottuvaa tarvita. Pohja erottui erittäin hyvin tehokkaan lampun kajossa. Pari kalaa pääsi karkuun iskuilta. 

Oli pimeä syysilta, mutta tähtikirkkaan taivaan alla näki hyvin toimia. Taivas oli kuin tehostettu versio parvekenäkymästämme. Harsomainen Linnunrata halkaisi taivaankannen. Olimme Otavan, Venuksen ja kumppaneiden katseiden alla. Tähtien lukemattomuus oli todellista, toisin kuin kaupungissa. Keskustelimme poikani kanssa avaruuden mittasuhteista ja ajan olemuksesta. 

Mielikuvani tuulastamisesta oli ollut romanttinen, siten että mieleni kuvajaisessa oli pyöreän tapainen zoomaus pimeydessä, näkyvissä vain kalastaja tai pari, veneen kokka, valonlähde ja sysimusta vesi. Nyt olimme kaislikossa tai sen tuntumassa, vettä keilasivat otsalamppu, tehokas käsivalaisin ja käynnykkäni valo, jonka teho ei ollut hääppöinen, mutta jonka avulla uskon saaliin saamisen aivan matalassa vedessä onnistuvan. Pilvisellä säällä pimeys lienee tuntuvampi, mutta tunnelmasta puuttuisi Linnunrata. 

Lapsetkin saivat panoroida pohjaa valolla. Vanhin heistä oli soutumies melkein koko matkan. Kolmattakin käytettiin vesillä valaisemista kokeilemassa. 

Olen ymmärtänyt, että kalastaessa pitää olla hiljaa. Nyt sai puhella aika vapaasti ja silti kaloista saatiin havaintoja. Kalat tosiaan olla öllöttävät pohjan päällä ja ainakin näkemäni pikkuriikkisen ahvenen erotti aivan selvästi. Atrainta ei riuhtaista pitkällä iskulla vaan sen voi upottaa rauhassa veteen niin, että terä lähestyy saalista ennen murjaisua. Uutta nämäkin minulle. 

En käyttänyt atrainta. En luottanut ikämiehen kykyyni seistä kelvollisesti veneessä. Poikani oli venemiehenä etuoikeutettu toimimaan kapteenina. Lapset hänen jälkeensä toimissa etusijalla. 

Kalaa ei saatu, mutta oikein hyvä näinkin. Muistoja syntyi, monelle.