Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Place Garibaldi


Place Garibaldi
Nizzan suomalaisilla on tapana kokoontua tiistai-iltapäivisin ravintola Giuseppe et Pepinoon, joka on Place Garibaldilla. Kävimme eilen paikalla ensimmäistä kertaa. Ravintolan takasali oli aivan täynnä ja puheensorina voimakas. Suomalaiset viihtyivät toistensa seurassa.

Istuimme jonkin aikaa etusalissa ja lähdimme kuvaamaan Garibaldin seutua. Meidän molempien on hankala saada puheesta selvää, kun on on taustamelua. Nyt oli kuulemma poikkeuksellisen paljon väkeä paikalla. Voisimme joskus piipahtaa siten paikalle etuajassa. Jutustelisimme aikamme ja lähtisimme, jos melu nousee korkeaksi.

Aukion nimen innoittajana on ollut italialainen vapaustaistelija Giuseppe Garibaldi, joka syntyi Nizzassa. Niinpä hän seisookin keskellä Place Garibaldia. Hän muuten seisoo myös Roomassa Villa Lanten lähellä.


Ravintola Giuseppe et Pepino
Olen miettinyt, viittaako ravintolan nimi Garibaldiin ja johonkin muuhun. Innoittaja saattaa olla myös Giuseppe Impastino, jota kutsuttiin Peppinoksi. Hän oli poliittinen aktivisti, joka vastusti mafiaa.

Ehkä ravintolan omistavat joku Giuseppe ja hänen kaverinsa, jota ehkä kutsutaan Pepinoksi.

Löytyihän se, Googlen avulla tietenkin. Peppino/Pepino on Giuseppen dimininutiivimuoto. Suomalainen vastine kuuluu olevan Juuso.

Perustaisinko ravintolan Heikki et Hessu.

Place Garibaldi


r
Kulma takaa oikealle Rue Pairoliere

Boulevard Jean Jaurès

Place du Voeu

Nice Cathedral

Promenade du Paillionin seutua



Place Saint-François

Taustalla Place Garibaldi

L'avenue Jean-Médecin

Avenue Jean MédecinAvenue Jean MédecinAve

Passage Emile Négrin




tiistai 30. tammikuuta 2018

Itseoppinut on ainoa oppinut?

Ennen oli hankala oppia mitään, ellei päässyt johonkin oppilaitokseen. Siinäkin tapauksessa päntättiin  vuosikausia teoriaa ja vasta sitten päästiin soveltamaan. Tämä on tietenkin raju yleistys. Toki asioita saattoi opetella haalimalla aiheesta kirjoja käsiinsä tai osallistumalla kursseille. Se oli kuitenkin vaivalloista.

Nyt tietoja voi hakea verkosta tekemisen ohessa. Jos haluaa oppia jonkin taidon, voi etsiä ensin tietoja sen verran, että pääsee alkuun. Kun sormi menee suuhun, voi taas selailla nettiä. Apua on löydettävissä teksteinä, kuvina, videoina ja audioina. Asioista voi kysellä myös eri aiheisissa keskusteluryhmissä. Joitakin kokonaisuuksia voi myös suorittaa ohjatusti verkkoa käyttäen.

Tietoa on runsaasti käden ulottuvilla, mutta ei itseopiskelu silti helppoa ole. Oppijalla täytyy olla luja kiinnostus asiaan, kärsivällisyyttä ja itsekuria. Myös lähdekritiikkiä tarvitaan, koska esimerkiksi Youtube-videoita voi tehdä ja julkaista kuka vain. Itseopiskelusta ei myöskään saa todistusta tai osoitusta suorituksesta, ellei ole mukana jollakin muodollisella verkkokurssilla.

Opintosuorituksia voi nykyään saada myös näyttöjen avulla. Halutessaan voi hankkia taidot omin keinoin ja käydä sitten osoittamansa osaamisensa näyttötilanteissa. Minulla on kuitenkin sellainen tuntuma, että syvällistä osaamista osoittavia toteamistilanteita on hankala järjestää.

Jotkut ovat onnistuneet etenemään hyvään asemaan ilman laajaa muodollista koulutusta. Monet heistä saattavat olla paljon koulutettuja pätevämpiä. Muistan lukeneeni, että jopa ikoniselta arkkitehdiltä Le Corbusierilta puuttui alan muodollinen koulutus. Meidän tavisten kannattaa kuitenkin luottaa koulutukseen.

Opettajan ammatti ei ole näillä näkymin katoamassa.

Innokkaalla itseoppijalla on nykyään hyvät oltavat. Kirjailija Erno Paasilinna kärjisti asiaa aforismissaan "Itseoppinut on ainoa oppinut. Muut ovat opetettuja."



maanantai 29. tammikuuta 2018

Käänteishyljintää



Nizzan talviaurinko sopii minulle oikein hyvin. Minun on leukemiatoipilaana vältettävä ihon palamista. Täällä on valoisaa, mutta aurinko ei nouse niin korkealle, että minun täytyisi erityisesti suojella nahkaani. Saan nauttia auringon suotuisasta vaikutuksesta mielialaan.


Minulla tosin on muista syistä johtuvia iho-ongelmia, onneksi lieviä. Silmieni tienoille tulee aika ajoin punotusta, mutta kortisonipitoinen voide tehoaa siihen. Silmäkulma on nyt rauhallinen, mutta toisaalla oleva ärsytys on äitynyt. Siellä on myös kutinaa. Luulen, että kortisonivoide auttaa taas.


Minulla on aiemmista iho-oireista poiketen ilmaantunut punotusta myös kaulaani, sekä oikealle että vasemmalle puolelle. Luulen, että syynä on käänteishyljintää torjuvan Sandimmun-lääkityksen lopettaminen. Olen hoitanut kaulani ihottumaa samalla kortisonivoiteella kuin silmänympäryksiäni, mutta punotus ei ole kokonaan poistunut. Se ei onneksi kutise. Täytyy olla edelleen kiitollinen siitä, että hyljintäoireeni ovat näin lieviä.

Olen käynyt kolme kertaa Lignes d'Azurin toimistossa yrittämässä saada Vélo Bleu-korttia käyttööni. Päätin tänään käydä turisti-infossa kysymässä apua. Ei siellä tunnuttu olevan asiasta kovin kiinnostuneita. Sanottiin vain, että tällä hetkellä luottokortilla ei voi maksaa kaupunki-pyörän käytöstä. Minusta sellainen kuulostaa tilapäiseltä häiriöltä. Eivät paneutuneet kunnolla ongelmaani. 

Turisti-info keskellä 








Kuvat ovat välähdyksiä tämänpäiväiseltä kävelyltäni.

perjantai 26. tammikuuta 2018

Outo värivalikoima



Caran d'Achen Luminance-kynien suunnittelussa ei ole ajateltu varttuneita käyttäjiä. Värin nimi on merkitty kyniin niin vaalealla ja pienellä, että että minun on todella vaikea saada selvää. Numerot erottuvat helpommin. Otin kynistä kuvia  ja tutkin niitä suurentamalla. Sitten huomasin googlata värinumeroita ja Luminance-nimeä. Löysin Luminance-kynien värikartankin.  


Kahdentoista kynän Luminance-pakkauksen värivalikoima on outo. Oli kyse mistä värimediumista tahansa, kuudella perusvärillä pääsee aika pitkälle sekottamalla niitä keskenään. Tarvitaan punaisesta, keltaisesta ja sinisestä kustakin kylmä ja lämmin väri. Näiden lisäksi kannattaa ehkä hankkia okra, umbra ja siena.

Kokeilin mitä saan 12 kynästä irti sekoittamalla niitä pareittain. Tusinaan sisältyy myös musta ja valkoinen. Sain runsaasti eri sävyjä. Valkoinen ei kuitenkaan peitä juuri mitään ja musta peittää melkein kaiken. Tosin on molemmilla hienoista vaikutusta. Violettia ei syntynyt ollenkaan. Jostakin syystä kylmempänä sinisenä on preussinsininen eikä ultramariini, kuten voisi olettaa. Punaisista puuttuu karmiini ja ainoa keltainen vaihtoehto on sitruunan väri.      


Menen tänään kynäostoksille ja jatkan sitten kokeiluja. Onneksi kyniä saa yksittäin. Ehkä toimin niin kuin Caran d'Achessa on ajateltukin. 





torstai 25. tammikuuta 2018

Arjen kohtaamisia




Oikea hinta?

Otimme Nizzaan tullessamme taksikyydin lentokentältä majapaikkaamme. Panin merkille, että kuljettaja laittoi mittarin päälle. Täällä tuntuu olevan tapana velkoa lentokenttäkeikoilta mittarilukemia isompia summia. Kysyntää on varmaan runsaasti ja asiakkailla on varaa olla avokätisiä.

Kuljettaja jutteli matkalla mukavia. Kävi ilmi, että hän oli käynyt Rovaniemellä. Hän oli myös jonkin verran perillä Suomen joukkueurheilusta.

Kun lähestyimme tilapäistä kotiamme, mittarilukema oli 15-17 euron paikkeilla. Sitten se ponnahti lähelle neljää kymppiä. Kun mainitsin asiasta, ajomies tuntui närkästyvän. Hän selitti, että pelkkä kyyti kentältä on 35 euroa (muistaakseni), ja mainitsi jotakin laukkujen nostamisesta.

Taidan kysäistä Facebookin Rivieran suomalaiset -sivulta, mikä tämä juttu on.




Mikä meni väärin?

Seisoin eräänä päivänä ruokaostoksilla Monoprix:n kassajonossa. Eräs rouva hoiteli kaikessa rauhassa maksu- ja pakkaushommiaan, katseli ympärilleen ja hymyili kuin etsien hyväntuulista vastakatsetta. Väistin hänen katseensa. Kun hän jatkoi hymyilemistään, ajattelin, että hymy on hyvä asia ja vastasin omallani. Hän sanoi minulle jotakin, jota en ymmärtänyt. Hän vaihtoi englantiin ja kysyi, miksi hymyilen. Olin hämilläni, koska hänhän aloitti. Se ei taida olla tapana täällä, vastasin.

Juttelimme sitten niitä näitä. Keskustelu kääntyi kysymykseen, kuka on ranskalainen. Hän viittasi kassaneitiin, jonka juuret olivat ulkonäön perusteella kaukana idässä, ja totesi, että hän ei ole ranskalainen. Ajattelin, että kassaneiti saattaa olla syntynyt Ranskassa, ja siten voisi olla ranskalainen. No, ehkä rouva tunnisti aksentin neidin puheessa.

Mainitsin eräästä ranskalaisesta ystävästämme, jonka toinen isoisä on armenialainen. Ystävämme pitää itseään ehdottomasti ranskalaisena ja mielestäni aivan perustellusti. Kuulosti siltä, että keskustelukumppanini oli eri mieltä.




Sisilialainen viikinki?

Olimme vaimoni kanssa apteekissa. Meitä palveli ystävällinen nuori mies, joka puhui englantia. Meillä oli silti vaikeuksia saada hänet ymmärtämään, mitä halusimme ostaa. Näytin sanakirjasta erästä ranskankielistä sanaa, mutta hän ei mahdollisesti ymmärtänyt sitä. Hän kertoi olevansa kotoisin  Sisiliasta, mikä voi selittää asian. Hän viittasi sitten piirteisiinsä, jotka eivät vastanneet stereotyyppistä mielikuvaa sisilialaisesta. Muistin lukeneeni, että Normandiasta on kauan sitten siirtynyt viikinkien jälkeläisiä Sisiliaan ja mainitsin asiasta. Olimme samalla aaltopituudella. Hänkin viittasi siihen, että Sisiliaan on tultu eri suunnista. Näin hän ilmeisesti selitti piirteensä itselleen. Ei hän kuitenkaan täysin blondi ollut. Ehkä sisilialaiset ovat niin tummia, että hän erottuu joukosta.

  



keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Ei veri- vaan värikokeita




Yritän selvittää miten ostamani 12 Luminance-väriä sekoittuvat toisiinsa. Yllä olevassa kuvassa olen sekoittanut kunkin rivin keskimmäiseen ruutuun reunalla olevien ruutujen värit. Kokeesta käy ilmi, että sekoittaminen onnistuu. Paperin laatu vaikuttaa siihen, miten voimakkailta värit näyttävät. Tein tämän Bristolin Clairefontaine-paperille, joka on kylmäpuristettua. Pinta on kova ja sileä. Väreistä puuttuu puhtia. Numerot yksilöivät kynät.  




Toisessa kokeessa käytin kolmea erilaista sinistä, samoja kummallakin rivillä. Numerot kertovat mitä värejä olen kussakin ruudussa käyttänyt. Alemmassa rivissä olen vetänyt kunkin värikerroksen pintaan väritöntä markeria. Vaikuttaa siltä, että alemman rivin värit ovat levinneet hieman ylempiä ehyemmiksi pinnoiksi. Tein tämän testin luonnoslehtiöön, jonka paperin pinta on Clairefontainea pehmeämpi.

Tusinalla kynällä voi saada enemmän värien variointia teokseen, kuin äkkiseltään tulee ajatelleeksi. Sekoittaminen auttaa myös värisiirtymien tekemisessä.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Uusia tuttavuuksia - eläviä ja elottomia



Kävelin tänään tämän kaverin alta huomaamatta häntä. Tutustuimme  mukavaan pariskuntaan, joka viettää talvensa täällä Nizzassa. Pitävät muuten blogia (Kipan ja Henkan Nizza)kokemuksistaan täällä Rivieralla. Kävimme yhdessä lounaalla ravintolassa, jossa yllä olevan kuvan kaveri työskentelee.

Tuo akropaatti oli samassa asennossa koko sen ajan, kun olimme lounaalla. No, nukkehan se on. Kuuluu ravintolan graffiti-henkiseen sisustukseen.






Olen tehnyt tuttavuutta myös Caran D'Achen Luminance-värikynien kanssa. Ostin eilen 12 kynän pakkauksen.


Olen tullut tietoiseksi siitä, että nykyajan värikynät ovat jotakin aivan muuta kuin ne olivat lapsuudessani. Pigmenttiä oli vähän ja terät katkeilivat. Luminancet tuottavat sitä intensiivisemmän jäljen mitä enemmän painaa. Terät kestävät. Nämä ovat ilmeisesti maailman valonkestävimmät värikynät. Valitettavasti ne ovat hirvittävän kalliita. Suurimmassa laatikossa on 76 väriä ja sellainen maksaa yhdessä täkäläisessä liikkeessä noin 300 euroa ja toisessa vielä enemmän. Amazonista tilaamalla tosin pääsisi huomattavasti vähemmällä, ainakin tällä hetkellä.  

Olen katsellut Youtubesta videoita, joissa eri merkkejä vertaillaan. Katso esimerkiksi Polychromos Vs Luminance colored pencil review & demo w/ Lachri. Tämä vertailija tuntuu tarvitsevan molempia. Faber Castellin Polychromos-kynät ovat myös erinomaisia ja huomattavasti kilpailijaansa edullisempia.  Suurimmassa pakkauksessa on 120 kynää ja hinta on 76 kynän sarjaa edullisempi. 


Noilla  harmailla tangoilla voi sekoittaa värejä. En ole aivan vakuuttunut Luminanceista. Tein sekoituskokeen. Vasemmanpuoleisessa sarakkeessa olevia värejä levitin alle ja ylhäällä olevia päälle. Tuli tässä myös toinen järjestys kokeilluksi. Violetti on kovin tumma. Auttaisikohan valkoinen? Tai erilainen suhde? Diagonaalirivissä on valkoista alla. Aika heikosti vaikuttaa ainakin noin päin.



En ole varma, kuinka hyvin värikynät luontuvat minun tekemiseeni. Täällä on hyvä kokeilla, kun voi puuhailla pienemmässä tilassa kuin akvarellivärien parissa.

maanantai 22. tammikuuta 2018

Poimintoja



Voi olla, että näitä saa jostakin Suomessakin, mutta mitähän lienevät.





Mehukone



Muistutuksia hirvittävistä ajoista. Saksalaismiehittäjät kiduttivat kahta ihmistä tietojen toivossa. Vaikenivat ja heidät hirtettiin. 



Pysyvää tyyliä. Isälläni oli melkein samanlainen 60-luvulla. 


Rantakivet ovat hioutuneet aikojen saatossa.


Jotkut ovat ehkä jättäneet jälkensä historiaan. 


Missä e-kirjain?



Äänestämässä

 









 Petite pâtisserie


Otimme näistä pienistä yhden kutakin.